Terveisiä lomalta ja pahoittelut hiljaisuudesta. Vietimme miehen kanssa kesäloman toisen puolikkaan Kroatiassa, pääosin Istrian niemimaalla. Istria sijaitsee Kroatian pohjoisosissa, ihan Italian vieressä. Ja sillä onkin histroriallisesti yhtymäkohtia Italiaan, mikä näkyy sekä ruoassa että kielessä, monin paikoin Italiaa puhutaan varsin paljon. Se on näppärää ainakin meikäläiselle, sillä tilaan ruokaa paljon sujuvammin italiaksi kuin kroaatiksi. Kroaatit ovat unohtaneet ostaa onnenpyörässä muutaman vokaalin.
Me lomailimme useammassa eri paikassa, joten nähtyä tuli parissa viikossa todella paljon. Bloggaankin lomasta taas useampaan otteeseen, mutta aloitan asista, jossa Kroatia lyö mielestäni oikeastaan kaikki Euroopan lomakohteet, joissa olemme itse matkailleet, nimittäin rannat ja vesi. Se vesi!!!!
Kävimme Kroatiassa ensimmäisen kerran melkein tasan kaksi vuotta sitten purjehduskurssilla, ja jo silloin Kroatian rannikko teki meihin suuren vaikutuksen. Purjehduskurssin tunnelmista voit lukea tästä.
Kroatian vesi on uskomattoman kirkasta kalkkikivipohjan ansiosta. Samasta syystä rannat eivät juuri ole perinteisiä hiekkarantoja, vaan kivisiä ja kallioisia. Uimareiden tarpeet on kuitenkin otettu huomioon kiinnittämällä rannoille tikkaita, joista pääsee kipuamaan ylös. Moni paikoin on myös valettu liuskekivestä tasanteita, joilla loikoileminen on mukavampaa kuin epätasaisilla kallioilla.
Rannat ovat ehkä enemmän aikuiseen makuun kuin lapsiperheille, sillä loivia, polskimiseen sopivia kohtia ei ole paljon, eikä siis hiekkalinnojen rakenteluun sopivia paikkojakaan. Lapsiperheiden kannattaa siis varmistaa, että omalla hotellilla on lapsille sopivat uima-altaat tai että lähistöltä löytyy myös lapsille sopiva ranta.
Me emme lapsirantoja kaipailleet, vaan nautimme täysin siemauksin siitä, että näillä rannoilla voi oikeasti uida! Ei tarvitse kahlata monta kymmentä metriä, jotta vesi on napaan asti. Rannikko on täynnä suojaisia lahdenpoukamia, joissa ei juuri tuule, joten uiminen ja snorklailu onnistuu hienosti. Ja kirkkaassa vedessä kalojen seuraaminen on huippuhauskaa. Meidän snorklailujemme kohokohta oli, kun vierestä sukelsi jokin vesilintu noin kymmenen metrin syvyyteen kalan perässä.
Rantoja on Kroatiassa kaikkialla, missä on merivesi lähellä. Oikeasti. Paikalliset (ja mekin) pulahdimme uimaan ihan kaupungin keskustoistakin. Jos rannalta pääsee turvallisesti veteen ja takaisin, sille voi mennä uimaan. Paikalliset eivät kainostele uimaanmenoa rannalla sijaitsevan samppanjabaarin ”pihalta” tai hienon ravintolan edestäkään. Aika uskomaton ajatus olisi, että voi käydä ensin uimassa ja sitten nauttia skumpat auringonlaskua katsellen. Aah.
Suosittelemme lomailua Kroatiassa etenkin näin syyskuussa. Se on tällä hetkellä niin suosittu lomakohde, että kesäkuukausina paikat saattavat olla aika täynnä. Nyt ei ollut missään liikaa porukkaa, mutta päivisin oli lämpöä silti 24-28 astetta ja vesi oli 27-asteista! Iltaisinkin lämpö pysytteli yli 20 asteessa, joten pitkähihaisia ei tarvinnut.
Tässä muutama vinkki uimisesta kiinnostuneille:
Pulan kaupunki on rantojen puolesta ehkä poikkeus: ihan keskustasta ei pääse uimaan, sillä Pulan edustalla on iso telakka. Me majoituimme onneksi reissun aluksi muutama kilometri Pulasta etelään sijaitsevalla Verudelan niemellä, joka oli todella kiva uimisen kannalta ja muutenkin (Pula ei ole kaupunkina erityisen kiva, sen nähtävyydet näkee puolessa päivässä – näistä lisää myöhemmin).
Noin puolen tunnin automatkan päässä Pulasta etelään sijaitsee Kamenjakin luonnonpuisto, jonne kannattaa tehdä päiväretki. Sieltä löytyy patikoimispolkuja, dinonauruksen jalanjäljet ja tietysti uimapaikkoja vähän sieltä sun täältä.
Plitvicen kansallispuisto, joka on muuten Unescon maailmanperintökohdekin, ansaitsee ihan oman blogauksensa. Sen vedet ovat uskomattoman kirkkaat – mutta niissä ei saa uida. Ihmettelimme, miksi puiston kymmenet vesiputoukset eivät ole vuosituhansien saatossa kuluttaneet kalliota tasaiseksi virraksi. Ja kun asiaa googlettelimme, selvisi, että se johtuu veden mineraalien ja levän vuorovaikutuksesta, joka pitää yllä prosessia, jossa kalliota ikään kuin syntyy lisää sitä mukaa, kun se kuluu. Prosessi on erittäin herkkä ja siksi vedessä ei saa uida. Tämä siis tiedoksi näin etukäteen, ettei tule pettymyksiä. 🙂
Rovinjin pikkukaupunki on muutenkin aivan ihana (blogaus siis tiedossa), mutta tässä kaupungissa todellakin voi mennä uimaan suoraan kaupungin keskustasta.
Porečin kaupungista sanottiin, ettei siinä ole kovin hyvä rantoja lähellä. No, ei ehkä Kroatian mittapuulla olekaan. Täytyihän kävellä sentään ainakin 400 metriä läheisen niemen kärkeen… Ja paikalliset kyllä pulahtelivat veteen Porecin pohjoispuolen rannaltakin. Keskustasta pääsee myös venekyydillä viidessä minuutissa St. Nikolan saarelle, jossa kävimme pariin otteeseenkin, kun tykästyimme saaren rauhaisaan rantatunnelmaan. Porečin eteläpuolella on myös kaksi isompaa (ja aktiivisempaa) rantaa Plava Laguna ja Zelena Laguna, joihin autoilla oli muutama kilometri, mutta rantaa pitkin pääsee niille kävellen tai pyörälläkin näppärästi. Niissä on paljon erilaisia ranta-aktiviteetteja, niille, joille snorklailu ei riitä.
Opatijassa kävimme lounaalla mennen tullen matkallamme Plitviceen. Opatijassa oli oikein viehättävä rantabulevardi, josta pääsi uimaan melkein mistä vain. Opatija vaikutti lounasstoppien perusteella paikalta, jonne voisimme palata ainakin muutamaksi yöksi.
Kiertelemistämme paikoista oikastaan ainoastaan Medulin vaikutti sellaistelta, ettei sinne kannata suunnata vesien tai minkään muunkaan vuoksi. Vesi oli sameahkoa ja Istriasta löytyy paljon viehättävämpiäkin kyliä. Onneksi me olimme siellä vain kuluttamassa kahvin verran aikaa.
Krotiaan on kyllä pakko palata vielä, onneksi sen voi ajatuksissaan tehdä vaikka joka päivä. Ensi kerralla bloggaan Plitvicestä!
Susanna
Priimaa pukkaa 
Jätä kommentti