Aikuinen nainen mä oon!

Perheessämme on suuri juhlakuukausi, sillä sekä poika että minä olemme syntyneet huhtikuussa. Mulla juhlapäivä on huomenna. Poks!

Vielä ei tule itselle pyöreitä mittariin, joten ei ole erityisiä juhlia eikä erityisiä syitä ikäkriisiinkään.  Mutta pojan täysi-ikäistyminen sai pohtimaan ikääntymistä aivan erityisellä tavalla.

Virallisesti minulla ei nimittäin ole enää lasta huollettavana, hän on täysi-ikäinen ja vastuussa itsestään. Se tuntuu lähinnä kummalliselta. Ei erityisen haikealta. Ei erityisen pelottavalta. Vaan nimenomaan oudolta, kummalliselta. Tuntuu kuin scifistä tuttu aikamatkustus olisi juuri keksitty. Vuodesta ysiysi parissa viikossa tähän hetkeen.

Ei, en haikaile pikkulapsiaikoja. Ne olivat ihania silloin. Mutta just nyt on hyvä näin. Pojasta on kasvanut täyspäinen. Näin asioiden kuuluukin mennä.

Ja samalla, kun poju on aikuistunut, minä olen… ööö…. vanhentunut. Minulla ei ole koskaan ole ollut ikäkriisiä. Ja olen aina ollut onnellisimmillani juuri sillä hetkellä. En ole jättänyt tekemättä asioita, joita olen halunnut tehdä. Oletan, että nämä asiat liittyvät toisiinsa. Hetkestä nauttiminen = itsensä toteuttaminen = jokainen ikä on hyvä.

Ikääntyminen saa tietysti miettimään omaa terveyttään ja sitä tosiasiaa, että luultavasti edessä on vähemmän kilsoja kuin takana. Miten haluan ne edessä olevat kilsat edetä? Mä olen vetänyt kilsat hyvin tähänkin asti, joten jatkan samaan malliin. Listalla on ainoastaan yksi isompi asia: siirtyminen jossain vaiheessa sellaiseen maahan, jossa ei vappuna sada räntää.

Kuplivaa vappua kaikille!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vappuna voi juhlia kevättä, tai jos sitä ei ole näköpiirissä, niin mun synttäreitä! Poks!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vappusää vaatii Balmuiria, sanoo Sani.

Keskeneräisyys

Mä olen todella hyvä starttaamaan projekteja. Hillitön innostus aloittamisesta. Suuri tyydytys lopettamisesta. Halki, poikki ja pinoon!

Töissä joudun edistämään monia projekteja yhtä aikaa. Samaa teen näemmä ihan vapaaehtoisesti käsitöiden suhteen kotona. Mutta yksi pieni ero on työprojekteissa ja käsitöisssä: niiden valmistuminen aikataulussa. Käsitöillä ei ole aikataulua.

Mulla on aina kesken useampia neuleprojekteja. Osa valmistuu nopeasti, osa valmistuu… joskus. Sain viime vuonna päätökseen neuletakin, jota tein kuutisen vuotta.

Välillä teen lupauksia, että teen kaikki keskeneräiset valmiiksi ennen kuin saan ostan yksiäkään lankoja. Buahhahhhhaaa! Tämä päätös kestää korkeintaan niin kauan, että saan kaksi keskeneräistä valmiiksi. Ja se ei kuulkaa tunnu  missään.

Mulla on tällä hetkellä muistinvaraisesti laskettuna kesken:
luonnonvalkoinen kashmirneule
korallinpunainen neuletakki
farkkuneuleliivi
puuvillainen kirjoneule
sininen reikäneule, joka on ihan alkutekijöissään ja jonka ehkä puran
villakirjoneule, joka on ollut kesken jo useamman vuoden
pipo, josta puuttuu vain tupsu
kaksi virkattua laukkua

Langat ovat valmiina ainakin seuraaviin projekteihin:
vihreä puuvilllaneule (paita tai hame ajatuksissa)
luonnonvalkoinen puno-takki
harmaa skappel
beige-aprikoosi kesätoppi
valkoinen virkattu jokin

Ja nämä ovat siis vain muistinvaraisia hommia, luultavasti lankavuoren alta löytyy muutakin.

Kyllä ne projektit aikoinaan yleensä valmistuvat. Tuo valkoinen kashmir-neule esimerkiksi on Kalastajan vaimon ohjeilla tehty ja langat olivat niin tuhottoman kalliit, että haluan saada sen nopeasti hyötykäyttöön. Korallinpunainen neuletakkikin on jo niin hyvässä vaiheessa, että saattaa valmistua vielä kesäksi.

Minä en jaksa stressata keskeneräisillä töillä, päinvastoin. On kiva, kun löytyy aina jokin työ, joka motivoi juuri sillä hetkellä. Ja jos ei mikään motivoi, voi selailla neuleohjeita tai mennä lankakauppaan, kyllä sieltä aina jotain uutta löytyy, mikä motivoi…

Mihinkäs tässä kiire, valmiissa maailmassa, keskeneräisten käsitöiden keskellä.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
En ole varma, mitä tämän lankakorin pohjalta löytyy.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Farkkuneule.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Neuletakki kesäksim ehkä jopa täksi kesäksi.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Siinä kuulkaa on jo viisikymppinen neuleen muodossa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Neulominen unettaa Sania.

 

 

Vihreänä Lontoossa ja Lontoon vihreys

Kävin elämäni ensimmäistä kertaa Lontoossa. Joo, en tiedä, miten olen tähän ikään pystynyt olemaan käymättä siellä. Kadun kovasti. Lontoo oli ihana!

Toiset kaupungit vaan ovat ihanampia kuin toiset. New York oli minulle iso pettymys, ehkä odotukset olivat liian korkealla, kun sitä niin paljon hehkutetaan. Oli siellä kiva käydä, mutta oli kiva myös lähteä sieltä pois, kohti Cape Codia, joka puolestaan oli minusta todella kiva mesta.

Olen tuuminut, etten taida olla suurkaupunki-ihminen, mutta toisaalta rakastan Pariisia ja nyt samanlaisen ihastuksen koin Lontoossa. Osittain on varmasti kyse jostain henkimaailman asioista, paikan pössiksestä. Mutta noille kaupungeille on yhteistä myös puistojen ihanuus!

On jännä, että tällainen täysin epäpuutarhanhoidollinen ihminen (ehkä juuri siksi?) voi tykätä niin paljon puistoista. Puistot ovat kaupungissa vihreä keidas, jossa voi rauhoittua kaiken sen hälinän keskellä. Puistoja pitää olla myös riittävästi ja vähän siellä sun täällä, jotta matkan varrelle osuu aina jokin puisto.

Lontoossa majoituimme Paddingtonissa, parinsadan metrin päässä Hyde Parkista. Siitä saikin kivan puistojen jatkumon, kun käveli Hyde Parkista kohti Kensington Gardensia (Katen ja Williamin kotia) ja siitä jatkoi vielä suoraan kohti Holland Parkia. Sieltä koukkaus kohti Notting Hilliä ja pärähdys keskelle lauantain ihmisvilinää Portobello Roadin kirpparilla.

Joku sanoi minusta osuvasti, että Lontoossa on monta pientä kaupunkia. Kaupunki on syntynyt yhdistymällä monista kaupungeista, niillä on omanlaisensa tunnelma ja asukkaat voivat pyöriä hyvin paljon omilla kulmillaan. Ehkä siinä syy siihen, että Lontoo kolahti: se on kuin pikkukaupungeista koostuva suurkaupunki.

Koska Lontoossa riittää perusnähtävyyksiäkin varmasti kymmenille reissuille, emme ehtineet kuin raapaista pintaa, vaikka kävelimme neljässä päivässä 67 kilometriä, olimme liikkeellä joka päivä klo 10-19 ja ajelimme metrollakin kiitettävän määrän.

Koska maailmassa on varmasti tuhansia kirjoituksia Lontoon TOP 10 -nähtävyyksistä, en ala niitä tässä listaamaan. Ohessa muutama vähän erilainen nähtävyys.

Valitut palat
– Holland Parkissa sijaitseva Kyoto Garden on rauhan tyyssija
Arcelor Mittal Orbit on valtava veistos Olympiapuistossa. Jos haluaa, sieltä voi laskea alas maailman pisintä liukumäkeä pitkin, shoppailunhaluisille tiedoksi, että Olympiapuiston vieressä on myös VALTAVA ostari
– Marylebone High Street, pieniä putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita – sieltä tein myös reissun ainoat shoppailut, bloggaan niistä piakkoin

Katso myös kuvatekstien vinkit!
Lontoossa oli kevät jo pitkällä, toivottavasti se tulee tännekin pian!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lontoossa oli kevät!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kukkia Holland Parkissa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Holland Parkissa on kaksi japanilaista puutarhaa: Kyoto Garden ja Fukushima Garden.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Zen.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Regent’s Park ja oravakaveri.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Magnolia?
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Michelin-tähdellä varustettu intialainen ravintola: Benares. Vahva suositus.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lowlander: ehkä elämäni paras vegeburger ja kiva olut-tasting meidän 18-vuotiaallemme.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
No, nähtiin sitä kaupunkiakin.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
China Town.
IMG_6907
Nämä By Pia’sin housut ovat nyt uusi reissusuosikkini.

Päiväkäppäilyllä Tukholmassa (Lidingössä)

Kävimme miehen kanssa päiväseltään Tukholmassa, sillä oli Silja-pisteitä menossa vanhaksi. Edullinen risteily = tulee törsättyä kaikkeen muuhun. Olin onneksi etukäteen miettinyt, mitä ostan tax freestä: suihkussa käytettävää kasvojenpuhdistusainetta (edellinen loppu), kosteusvoidetta (edellinen loppumassa), kynsilakkaa (muuten vaan) ja valokynän (koska keski-ikä).

Homman ideana oli nähdä Tukholmassa jotain, mitä ei ole vielä tullut nähtyä. Kiitos Facebook-kavereiden, vinkkejä tulikin seuraavalle viidelle reissulle.

Saamistani vinkeistä voiton  vei Millesgården, joka sijaitsee näppärästi noin puolen tunnin kävelymatkan päässä Siljan terminaalista.  Millesgården sijaitsee Lidingön kunnan puolella, mutta suomalaisen näkökulmasta se on vähän sama asia kuin Espoo ja Helsinki maakunnissa asuvalle: aivan sama asia.

Millesgårdenissa pyörii nyt Marianne Bernadotten luksusvaatenäyttely. Näyttely oli kiinnostava, vaikka (ja koska) en itse ole mikään luksusvaateihminen. Minusta 3000 euroa kannattaa käyttää niin, että ostaa 10 laukkua (300 euroa kpl). Tai niin, että ostaa yhden laukun (300 euroa) ja lähtee loppurahoilla kahdeksi viikoksi Thaimaahan.

Lisäksi siellä on 14.5. asti huikea Gerda Wegener & The Danish Girl -näyttely, joka oli kaltaiselleni Great Gatsbyn ja 1920-luvun fanille todella hieno kokemus! Ehdottomasti käymisen väärtti!

Plussaa museossa oli myös mestan ravintola, nautimme siellä lounaan. Ravintola tarjoilee lähiruokaa ja sen yhteydessä on pieni myymälä. Söin kanasalaatin, joka oli ehkä elämäni paras! Ihana hiiligrillin maku, omnomnom.

Käppäilimme huudeilla muuten vaan. Millesgården sijaitsee melko messevien villojen keskellä, kävelymaisemat olivat siis oikein kivat.

Käppäily on kaupunkilomissa aivan parasta. Tykkään katsastaa nähtävyyksiä vähän ja käppäillä paljon. Käppäily antaa mahdollisuuden yllätyksille. Käppäily on lupaus seikkailusta – voi löytää jotain uutta ja kiinnostavaa tai vaikka jonkin kivan kaupan, jossa voi piipahtaa. Tai sitten käppäily voi olla vain tunnelman haistelua ja hyötyliikuntaa niin kuin nyt, päivän saldo oli 11 kilometriä.

Ihan kiva pikareissu siis takana, vaikka perjantain tapahtumat tietysti olivat mielessä.

Stockholm i mitt hjärtä ❤

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
The Great Gatsby -tyyliä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ihanat.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Gerda Wegenerin taidetta.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Marianne Bernadotten vaatekaapista.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tukholmassa on kevät.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Chanel.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kanelbulle.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Museokaupasta tarttui mukaan art nouveau -värityskirja.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Millesgårdenin ravintolan puoti.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kanaa ja parsaa, nami.
IMG_6566
Laivalta sai muuten todella hyvää sushia!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Seinämaalaus.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
On sillä muodot Venuksen.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Gerdan hattu päässä, muitakin vaatteita sai sovitella.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Gerdan vaatekaappi.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Millesgårdenin patsaspuisto.

Kevät tuli eteiseen

Miehellä oli lauantaina ohjelmaa, joten minä vietin itsekseni laatuaikaa. Minulle se tarkoitti tennistuntia ja eteisen kaappien siivousta. Laatuaikansa kullakin.

Kaappien siivoaminen on minusta ihanaa! Harmi vaan, että konmarituksen jälkeen omia vaatekaappeja ei juuri ole tarvinnut siivoilla. Mutta eteisen kaappiin saa onneksi kaksi kertaa vuodessa vaihtaa sesongin. Ja minä julkistin kevät- ja kesäkauden alkaneeksi nyt, vaikka perjantaina ja lauantaina ei keväiseltä näyttänytkään.

Talvitakit talvisäilöön, samoin paksuimmat pipot, huivit ja lapaset.

Samalla, kun vaihtaa sesonkia on hyvä tilaisuus käydä vaatteet kriittisellä silmällä läpi: onko kaikki käyttökelpoista vielä ensi talvena, pitääkö jotain korjata, onko jokin vaatekappale suorittanut tehtävänsä?

Koska kevät- ja kesätakkeja on vähemmän kuin talviromppeita ja ne ovat myös ohuempia, tuli kaappiin mukavasti myös väljyyttä. Ilmavat kaapit ovat mielestäni ihania. Tai olisivat. Miksi suomalaiset eteiset tuntuvat aina olevan pieniä? Vaikka juuri meillä pitää olla haalareita ja varusteita joka lähtöön.

Eteinen on aina ensimmäinen ja viimeinen asia, jonka kodistaan näkee, siksi sen pitää minusta olla siisti ja kaunis. Meillä on sääntö, ettei eteisen senkin päälle saisi jättää sälää lojumaan. Tiedättehän eteissälän: avaimet, lompakot, lehdet, kirjeet… Toimii vaihtelevasti. Mutta se on varmaa, että kun siihen jää se ensimmäinen tavara, niin kohta sen seuraksi on jo muodostunut läjä. Tavara ei viihdy yksin vaan se kutsuu kaltaistaan seuraa paikalle.

Nyt meillä on kuitenkin tehty eteisen kevätsiivo. Kevään kunniaksi kävin ostamassa kimpun eteisen senkin päälle. Kevät, tervetuloa meille!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Liljat ovat lempikukkiani, etenkin valkoisina.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Avainrasia.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Maljakkona toimii kynttilähurrikaani, käy se näinkin.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sääntö: senkin päälle ei saa kasata sälää.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lapsen pienenä maalaama kivi saa aina hyvälle tuulelle. Sydänkivi on matkamuisto.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Liljoista on iloa pitkään. Ja se tuoksu!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ferragamon näyttelystä ostettu kenkälusikka.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tennarikausi, jee!

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑