Heikkoutena heikkous

Ihminen tuppaa harrastamaan asioita, joissa on jo valmiiksi hyvä. Tai joista saa nopeasti positiivista palautetta. Ystävistäni joogaa harrastavat ne, jotka ovat jo valmiiksi notkeita.

Itse olen saanut lapsena positiivista palautetta lähinnä tanssilajeista, sillä rytmi on repinyt ruumistani pienestä saakka. Minua ei ole koskaan myöskään vaivannut se, että tanssiessaan pitää heittäytyä tavallisten sovinnaisuussääntöjen ulkopuolelle. Päinvastoin, näytän ihan mielelläni riemuidiootilta.

Se, että olen saanut vain vähän kannustusta liikunnallisuudestani, ei ole kuitenkaan estänyt minua liikkumasta. Harrastin nuorena jopa telinevoimistelua, vaikka siihen minulla ei ainakaan ollut minkäänlaisia taipumuksia. Pelkäänhän temppuja enkä ole edes notkea. Opin kuitenkin puolivoltin, siltakaadon, seisomaan käsilläni ja sain spagaatin tehtyä. Minä siis kehityin heikkouksissani.

Minusta olisi hyvä, jos harrastaisimme asioita, joissa olemme susihuonoja. Ainakin aikuisena. Aikuisen itsetunto ja kärsivällisyys kestävät ehkä paremmin sen, että on jossain aluksi tosi huono.

Jos harrastaa aina vain asioita, joissa on jo valmiiksi hyvä, ei koskaan kehity heikkouksissaan. Ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä heikommaksi niissä heikkouksissaan usein tulee. Jäykkä jäykistyy entisestään. Punttisalia inhoava ei jaksa lopulta avata hillopurkkia. Toisaalta voimista ei ole paljon iloa, jos ei saa kenkiä jalkaansa.

Tästä rytmitajusta ei ole oikeastaan kyllä yhtään hyötyä taistelussa ikääntymistä vastaan. Sen avulla ei hillopurkkeja aukaista. Tosin tanssiessa oppii ehkä flirttailemaan ja sitten voi käyttää niitä taitoja hyväkseen saadakseen sen hillopurkin auki?

Minä olen nyt keski-iässä päättänyt kuitenkin panostaa edes vähän heikkouksiini. Yksi niistä on heikkous. Juoksen milloin tahansa kymmenen kilometriä tai kävelen kaksikymmentä. Mutta en jaksa edes roikkua tangossa, leuanvedosta puhumattakaan.

Hommasin kuntosalikortin viime kesänä, motivoin itseäni tapaamisilla personal trainerin kanssa ja äitienpäivälahjaksi pyysin leuanvetotankoa.

Tällä hetkellä eniten minua motivoi salille kuitenkin se, että kotimatkani varrella on sali. Ohi on vaikea ajaa tuntematta pistosta. Eihän treeniin mene tuntiakaan.

Susanna

 

Strömsö-tyyppinen kokemus

Mun piti tehdä bloggaus focaccia-leipomuksistani. Perhe ihastui viimeksi löytämääni reseptiin niin, että ovat siitä asti vinkuneet focaccian leipomista. Edellisestä leipomiskerrasta on varmaan vuosi. Ja vuodessahan sitten käy niin, että se loistokas resepti hukkuu…

Ajattelin sitten toiveikkaana, että resepti kuin resepti. Totesin muutaman ruokabloggaajaan kehuneen yhtä ja samaa reseptiä, joten päätin tehdä perheelle leipää sen avulla.

Kokkailuitseluottamukseni ei ole hirvittävän vahva. Mutta hitusen kyllä epäilytti  ohjeen koko. Ohjeessa väitettiin, että sillä tulee pellillinen leipää. Silti nestettä oli noin puolet vähemmän kuin muissa ohjeissa. Mutta kyllähän ruokabloggaajat tietävät, eikös? Minä lifestyle-bloggaajana olen vain ruoan nauttija, en sen tekijä.

Eniten minua epäilytti kuitenkin se, että oliiviöljyä ohjeeseen tuli niin vähän. Voiko tulla hyvää focacciaa, jos öljyä on vähän?

Nyt tiedän: ei voi.

Hyvä puoli tässä on nyt se, että ohjeen avulla leipää ei tosiaankaan tullut pellillistä vaan puoli peltiä. Eli tätä semi-ok-leipää ei nyt onneksi tarvi ihan hirveän paljon syödä.

En viitsinyt ottaa kuvia siitä säälittävästä lätystäni.

Susanna

PS. Täydellinen focaccia-ohje on nyt siis etsinnässä.

IMG_9641
Syksyssä on parasta se, että voi pitää ponchoja! Huomatkaa myös ihanat bootsit!

 

Rooma neljässä päivässä

En tiedä, miten on mahdollista, etten ole käynyt aiemmin Roomassa, rakastan kuitenkin Italiaa ja italiaa. Ja olen kiinnostunut taidehistoriasta. Hyvä ruoka ja juomakin maistuvat. Vihdoin sentään minunkin tieni vei Roomaan.

Neljä päivää Roomassa tuli enemmän kuin oikeaan hetkeen. Se laittoi pisteen suhteellisen rankalle kesälleni. Myös kelien puolesta oli vielä tarvetta vähän kesän jälkilämmöille. Roomassa on ollut todella kuumaa ja kuivaa, mutta lämpö putosi juuri ennen reissuamme onneksi oikein miellyttävään 26-28 asteeseen.

Kyllä minä tiesin, että Roomassa on käsittämättömän paljon nähtävää ja historiaa on niin paljon, ettei edes ajattele, että tämä on historiallinen nähtävyys. Koko Rooma on historiallinen nähtävyys!

Vaikka tiesin, että Rooman nähtävyydet ovat huikeita, niin silti yllätyin siitä, miten huikeita ne ovat. Ja silti, kaupunki tuntui ihmisenkokoiselta, tärkeimmät nähtävyydet olivat saavutettavissa kävellen. Eikä syyskuun alussa ollut ruuhkaakaan liiaksi.

Tässä Rooman tärpit:

  • Bangkokin opastetun katuruokakierroksen innoittamina buukkasimme opastetun ruokakierroksen myös Roomaan. Tällä firmalla oli tarjontaa runsaasti ja valitsimme vaihtoehdoista Trasteveren iltakierroksen, sillä halusin joka tapauksessa tutustua Trasteveren kaupunginosaan. Oppaamme Eric oli todella hyvä, kertoi sopivasti ruokakulttuurista, kaupunginosasta, historiasta ja tietysti ruoasta ja juomasta.
  • Minä halusin nähdä Roomasta ainakin Fontana di Trevin, Espanjalaiset portaat ja Pantheonin. Ne kokee näppärästi muutamassa tunnissa, sillä ne ovat varsin lähellä toisiaan. Heitin Fontana di Trevin suihkulähteeseen kaksi kolikkoa – tietysti, sillä haluan takaisin Roomaan (toisella kolikolla voi esittää jokin muun toivomuksen).
  • Italiassa kuuluu nauttia aperitiivi vähintään kerran. Useimmissa baareissa ja ravintoloissa nimittäin aperitiivin kanssa tulee vaihteleva valikoima kaikenlaista pikkupurtavaa. Joskus syötävää tulee niin paljon, ettei syömään enää tarvitse mennäkään. Vaikka oikeasti täytyy, ollaanhan Italiassa.
  • Colosseum, Palatinuksen kukkula ja Forum Romanum olivat meillä listalla, mutta vasta ns. kakkoslistalla. Onneksi tuli kuitenkin käytyä, sillä olihan se Colosseum kolossaalinen. Me osuimme paikalle kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina, jolloin noihin kaikkiin pääsee ilmaiseksi. Ja se tarkoitti hillittömiä jonoja! Hillitön = nelisen tuntia. No, hätä ei ollut sen näköinen, sillä opastetulle ryhmäkierrokselle osallistumalla pääsi jonojen ohi. Ilmaisina päivinä opastettu kierros maksaa 20 euroa, jolla pääsi kaikkiin kolmeen paikkaan. Money well spent.
  • Borghesen puisto ja Borghesen galleria ovat keidas suurkaupungissa.  Suosittelen lämpimästi tätä Rooman ”keskuspuistoa”. Puistossa on muun muassa eläintarha, kahviloita, galleria, näköalatasanne ja tietysti puisto. Galleriaan pitää buukata liput etukäteen, mutta se kannattaa. Borghesea sanotaan Rooman parhaaksi galleriaksi, enkä ihmettele. Se oli yksi elämäni parhaista gallerioista, erityisesti Berninin marmoripatsaat olivat huikeita ja itse rakennus myös. Se on myös juuri sopivankokoinen, ei tule taideähky.

Rooman maine shoppailukaupunkina vaihtelee kovasti sen mukaan, keneltä kysyy. Itse yritin löytää kaupungista kengät, mutta hyvä yritys ja vain yritykseksi. Kultaiset nilkkurini shoppasin Boozt.comista heti kotiin palattuani. Roomasta mukaan tarttui vain Benettonin harmaa merinovillaneule ja pullo Baroloa. Se avataan joskus talvella ja muistellaan kesää.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tästä starttasi ruokakierros: lasillinen proseccoa, melonia ja kinkkua ja burrataa pienessä perheravintolassa.
IMG_9368
Meidän hotellin vieressä. Patsaalla kokoa kolmisen metriä. Jos tällainen olisi Suomessa, se olisi maamme suurin nähtävyys, täällä se oli vain palanen tavallista muuria.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Espanjalaiset portaat ja espoolainen nainen.
IMG_9387
Fontana di Trevi oli hieno.
IMG_9401
Pantheon oli mykistävä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mies ja koira Borghesen puistossa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Marmori näyttää lihaisalta.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Viinikellarissa.
IMG_napos
Italialainen aperitiivi.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Olen päässyt karkkikauppaan, nam!
IMG_kengät
Kengät löytyivät sitten vasta netistä.

 

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑