Siirappia siveltimestä

Olen bloggaillut aiemmin bullet journal -harrastuksestani. Olen bujo-tyyppi, olen  ”listaihminen”, eli tykkään tehdä listoja erilaisista asioista. Ne auttavat minua muistamaan, mitä pitää tehdä, mitä pitää hankkia ja mitä pitäisi saada elämässä aikaiseksi. Lisäksi muistan asiat paremmin kuin kirjoitan ne käsin enkä koneella, joten bujon väkertäminen sopii minulle hyvin.

Bullet journalin pitää tietysti olla myös nätti, joten hyvä käsiala on plussaa. No, mulla on ihan kohtuullinen, mutta silti olen ihaillut Pinterestissä joidenkin taituroimia tekstejä. Olen niiden innoittamana hommannut itselleni sisvellintussitkin. En ole vain ymmärtänyt, miten sitä sivellintussia pitäisi käyttää!

Bongasin kirjakaupassa piipahtaessani, että bujo-trendin myötä siellä oli varsin kattava valikoima tekstaamiseen liittyviä kirjoja. Niinpä ostin pari kirjaa, tutustuin tekniikkaan ja aloin harjoitella.

Tekniikka on suhteellisen helppo, mutta varmuus vaatii harjoitusta. Ja erilaiset latteat mietelauseet sopivat harjoitteluun hyvin.

Kyse on silmän ja käden koordinaatiosta, joka hioutuu vain harjoittelemalla. Mutta en vain tiedä, mitä näille tuottamilleni teksteille pitäisi tehdä? Paperinkeräykseen? Useimmat ovat liian siirappisia, jotta voisin laittaa niitä näytille mihinkään.

Jos joku siis osaa vinkata sellaisia sarkastisia, rock rock -asenteella varustettuja iskulauseita, niin otan mielihyvin vastaan. Kirjoittaisin paljon mielummin sellaisia (ja laittaisin bujooni tai jopa seinälle) kuin näitä mielestäni ylisöpöjä tekstejä.

Koukeroisin terkuin,

Susanna

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Bujoni helmikuun etusivu
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Bullet journal ja kynävalikoima.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Huhtikuun avaussivusta tykkään.
IMG_5430
Sivellintussit testauksessa.
IMG_5431
Kohtuullisen hyvä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Idea bongattu pinterestistä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kirjainten harjoittelua.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kesää odotellessa.

 

 

 

 

Peiliin katsomisen paikka

Bloggailin taannoin siitä, millaisen ensireaktion pojan armeijaanmeno aiheutti. Onneksi alkushokki meni ohi muutamassa päivässä. Pojalla on kaikki hyvin, nyt on valakin takana. Ja kyllä täällä kotonakin pärjätään.

Suurin muutos aiempaan elämään on se, että me syömme miehen kanssa huonommin nyt, kun ei ole nälkäistä nuorta talossa. Jos aiemmin laitoimme illallista vähintäänkin parina arki-iltana, nyt arki-illat menevät lähinnä voileipälinjalla. Ja koska arki-iltaisin ei kokkailla, ei kotona työskentelevälle miehelle jää jämäruokia lounaaksi.

Tämä kehitys on kaikkea muuta kuin hyvä. Ravitsemuksellisista ja sosiaalisista syistä pitäisi kyllä skarpata, ellei jopa karpata  – ehhehhehhee.

Olemme tehneet myös pientä kylppäriremonttia. Yläkerran kylppäri on nykyään mun ja miehen yhteiskäytössä. Aiemmin se oli pelkästään miehen. Jaoin kellarin vessankaapit pojan kanssa. Kun kuvioihin tuli tyttöystävä, ajattelin antaa nuorisolle vähän lebensraumia ja siirsin omat kempparikamani yläkertaan. Arvaatte, miten siinä kävi? Tilaa ei vain ole tarpeeksi, joten osa meikeistä ja muista keski-ikäiselle naiselle tuikitarpeellisista liposomeista ja taikatipoista on yläkerran aulan lipastossa.

No, nyt olemme vaihtaneet allaskaapin ja peilikaapin. Allaskaappi on aiempaa leveämpi ja siinä on vetolaatikot, joten tilan saa käytettyä maksimaalisesti hyväksi. Peilikaappeja hommattiin kaksi vieretysten.

Laatikkoajattelu sopii hyvin tällaiselle konmaristille. Samoin se, että meikit asetellaan niin, että kaikki näkuvät kerralla. Kalusteet ja niiden sisälmykset löytyivät Ikeasta.

Rakastan kaappien järjestelyä ja rakastan kosmetiikkaa, joten meikkien järjestely oli todella ihanaa puuhaa. Niin ihanaa, että järjestelyyn oli pakko ryhtyä iltamyöhään remontin valmistuttua. Mutta olipa kiva herätä aamulla töihin, kun ihmiseksi muuntautumisen taikavarusteet löytyivät kaapista hyvässä järjestyksessä.

Nyt on kaunista ulkoisesti ja sisäisesti!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Saippua ja käsirasva samaa paria.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Taso ostettiin mittojen mukaan. Öljyämme sen vielä tummemmaksi.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Keski-ikäinen nainen tarvitsee kaiken tämän?
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ikean säilytyslokerossa meikit pysyvät järjestyksessä ja on helppo löytää haluamansa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kosmetiikka taitaa olla heikko kohtani…

Ylellisen pörröistä

YHTEISTYÖ

Ensin sitä ehti tehdä kummilapsilleen vaatteita lahjaksi aina. Sitten tuli oma lapsi, eikä ehtinyt tehdä kenellekään mitään. Kun elämä vähän helpotti, eivät käsityöt kuitenkaan pysyneet oman lapsen kasvamisen tahdissa. Paita oli valmis, kun kohde oli kasvanut siitä jo ohi. Niinpä en vuosikausiin ole tehnyt käsitöitä muille kuin itselleni.

Pojalleni tein islantilaisneuleen 18-vuotislahjaksi ja sen jälkeen on mielessä kytenyt ajatus siitä, että pikkuhiljaa voisi taas tehdä neulelahjoja läheisille. Joululahjaksi teinkin läjän pantoja.

Joululomalla neuloin kuitenkin itselleni ihanaa huivia Kädentaidot-tapahtumasta Marianne’s Mohairin osaltolta ostamillani Adelele’s Mohairin Kid mohair boucle -langasta. Siskoni ihastui valmiiseen huiviin niin paljon, että annoin sen hänelle synttärilahjaksi. Ja ostin Mariannelta uudet langat tilalle.

Muutaman kuukauden lahjapajan jälkeen siis neuloin vihdoin itselleni jotain: huivin ja pipon. Neljästä kerästä sain molemmat.

Etenkin huivi on superhelppo: tarvitset 3 kerää lankaa ja seiskan puikot. Luo silmukoita 30-40, vähän sen mukaan haluatko leveän vai kapeamman huivin. Itse loin 40. Neulo sileää neuletta (toisella puolella oikeaa ja toisella nurjaa). Neulot niin pitkälle kuin lankaa riittää ja päättelet.

Ja sitten taikatemppu: ota hiusharja ja harjaa rivakalla otteelle neuleen oikeaa puolta. Boucle-langasta tulee ylellisen pörröistä! Jos haluat, voit toki säästää lankaa vähän sen verran, että saat tehtyä huivin päihin myös hapsut, mutta minusta hapsuton on tyylikkäämpi.

Sain Mariannelta myös ohjeet pipoon. Sovelsin ohjetta hieman, sillä minulla on pieni pää (mutta isot aivot). Loin 58 silmukkaa kutosen pyöröpuikoille. Neuloin ensin 10 senttiä joustinneuletta (2 o, 2 n) ja sen jälkeen sileää neuletta. Kun neuleen korkeus on noin 14 senttiä, ryhdyin kaventamaan neuletta neulomalla 6 silmukan välein 2 o yhteen. Toistin kavennuksia joka toinen kerros, kunnes jäljellä oli enää noin 10 silmukkaa. Päättelin kaikki silmukat kerralla ja virkkasin ne nurjalta puolelta kiinni. Ja sitten tein pipolle saman harjausoperaation kuin huivillekin.

Pipoa voi pitää sellaisenaan, jolloin se on vähän sellainen roikkuva hiippa. Tai resoriosuuden voi kääntää kaksinkerroin.

Pipo valmistuu todella nopeasti, itse tein sen yhden illan aikana.

Huono puoli tällaisissa helpoissa ja nopeissa neuleissa on se, että niiden tekemiseen tulee himo! Minä haluaisin nyt pörröhuiveja ja -pipoja kaikissa 95 värissä, joita Marianne myy!

Sitä ennen kyllä yritän saada myös valmiiksi keväisen superhelpon ponchon, josta bloggailen myöhemmin.

Lämpöä!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vedenvihreä boucle-lanka 95 värin valikoimasta.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Huivi on helppo ja nopeatekoinen.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Bouclessa on kiva elävä pinta, joka toimii ilman harjaustakin.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ta-daa! Pörröhuivi ja pipo.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pipo toimii resori taitettuna kaksinkerroin.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tai sitten hiippamallisena.

 

 

 

Punaisen maton paikka

Jos olette katsoneet telkkarista Suomen kaunein koti -ohjelmaa, ymmärrätte heti, mitä otsikko tarkoittaa. Ohjelmassa sisustusraati vierailee suomalaisissa kodeissa ja valitsee finalistit, joista katsojat saavat äänestää Suomen kauneimman kodin. Kodin omistajat merkkaavat punaisella matolla kotinsa suosikkipaikan raatilaisia varten. Se on usein kohta, jossa perhe viihtyy tai josta avautuu jotenkin erityinen näkymä kodissa.

Minulle on aivan selvää, minne laittaisin kodissamme oman punaisen mattoni: olohuoneen sohvannurkka. Se on paikka, jossa vietän sekä omaa aikaa että seurustelen perheeni tai vieraiden kanssa. Siinä lojuu usein keskeneräinen käsityö. Pöydällä on joskus viinilasi. Joskus telkkarikin on auki (katson aika vähän televisiota).Keväällä näen ikkunasta omenapuun kukassa, syksyllä näen siitä punaposkiset omenat.

Nurkasta näkyy suoraan keittiöömme, joten siitä voi myös seurustella keittiössä hääräilevän mieheni kanssa. Tai voi itse seurailla, ettei pastavesi kiehu yli.

Tykkään myös olohuoneemme sisustuksesta. Tavaraa on esillä hyvin, hyvin vähän. Pöydällä on aina silloin tällöin kukkia. Mutta aina siinä on kynttilä tai kynttilöitä.

Sohvalla on lähes aina kanssani myös jompi kumpi kissoistamme. Erityisesti, jos teen käsitöitä, niin toinen kisuista kömpii nukkumaan käsivarren mitan päähän, joskus lähemmäksikin.

Punainen matto kuuluu sinne, missä rakkaat tyypitkin ovat.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Käsityö.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kukkia.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Huomaatteko, kuinka tuo nurkka kutsuu?

 

 

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑