Bloggasin viimeksi siitä, että olen pyrkinyt kohti pienempää mutta toimivampaa vaatekaappia. Projektiin on liittynyt värimaailman miettiminen siten, että vaatteet sopisivat sekä minulle että keskenään yhteen. Värianalyysissä on kyse juuri siitä.
Back to 80’s siis ja palasin metsästämään tietoa nuoruuteni villityksestä.
80-luvun värianalyysissä ihmiset jaettiin neljään eri vuodenaikaan ihon, silmien värin ja hiusten perusteella. Silloin minut pika-analysoitiin syksyksi, onhan minulla punertavat hiukset ja pisamia. Ysärillä kävin työporukan kanssa kimppa-analyysissä ja silloin minut yllätyksekseni todettiin kesäksi. Silmäni ovat kyllä enemmän kylmän siniset kuin lämpimät, samoin ihoni pohjaväri on pisamista huolimatta mielestäni enemmän punainen kuin kultainen.
Koska minut oli todettu kertaalleen syksyksi ja kertaalleen kesäksi, unohdinkin koko värianalyysin moneksi vuodeksi. Ajattelin, että jos olen sekä lämmin että kylmä, niin on kai aivan sama, mitä päälleni kiskon. Kaikki näyttää hyvältä ylläni, right?
Oikeastaan Pinterestin avulla olen kuitenkin viime vuosina tutustunut siihen, että nykyään värianalyysissä ei jaeta ihmisiä pelkästään karkeasti neljään vuodenaikaan, vaan on olemassa erilaisia välivuodenaikoja. Eli on siis oikeasti olemassa värityyppejä, jotka ovat jotain kylmän ja lämpimän välimaastosta. Kuten minä?
Kun sitten vihdoin raaskin satsata värianalyysiin, päätin omaa värianalyysin tekijääni valitessani valita tekijän, joka ottaa huomioon välivuodenajat.
Kävin analyysissä alkukesällä ja se on ollut ehkä konmarituksen lisäksi fiksuinta, mitä olen vaatekaapilleni tehnyt.
Analyysi kesti pari tuntia ja sen aikana omaa tyyppiäni haettiin asettamalla puhtaassa valossa erivärisiä kankaita kasvojani vasten. Minulle oli yllätys, että hiukset peitettiin analyysin ajaksi – vaikka siis hiukseni ovat värjäämättömät. Hiusten väri kuulemma saattaa hämätä analyysiä paljonkin ja punapäät saatetaan tosiaan tulkita syksyiksi vaikka heitä löytyy kaikista vuodenajoista.
Aluksi homma oli helppoa, mutta muuttui matkan varrella yhä hankalammaksi. Homma eteni sulkemalla pois ilmiselvästi vääriä värejä. Ihan ensimmäiseksi todettiin, etten ainakaan ole talvi. Kylmät ja voimakkaat värit saivat minut näyttämään sairaalta. Sen jälkeen joukosta tipahti pois yllätten syksy. Vaikka ruskan värit sopivat yhteen hiusteni kanssa, ne saivat ihoni näyttämään tunkkaiselta.
Sitten homma menikin vaikeaksi. Kesän viileys vai kevään lämmin kirkkaus?
Ammattilaisen apu oli hommassa aivan välttämätöntä, sillä värejä oli itse vaikea katsoa kylmän viileästi. On helppo tyrmätä väri sen vuoksi, ettei siitä vain satu pitämään. Toisaalta, oma lempiväri saattaisi tulla valituksi vain sen vuoksi, että sen haluaisi sopivan itselleen. Ammattilainen auttoi minua huomaamaan, miten tummat värit loivat kasvoilleni kamalia varjoja ja miten väärät värit varastivat huomion kasvoiltani kokonaan.
No mikä vuodenaika minä sitten olen? Totuus löytyi tosiaan lämpimän ja viileän välimaastosta. Olen kevään ja kesän välimaastosta, niin sanottu vaalea kesä tai kevätkesä. Olen viileä, mutta minun värini ovat kirkkaita ja heleitä (kuin keväällä) ja niissä on pikkiriikkisen lämpöä joukossa.
En olisi missään nimessä osannut itse löytää tätä vuodenaikaani. En ole vaalea (ainakaan hiuksista), mutta ammattilaisen opastuksessa osasin kiinnittää hiuksen sijaan huomion siihen, mitä väri tekee iholleni ja etenkin silmilleni. Oikeat sävyt korostavat silmiäni eikä silmäpussejani.
Olen tyytyväinen vuodenaikani sävyissä etenkin sinisten, korallien ja punaisten ja turkoosien määrään, niissä on mistä valita ja tykkään niiistä kaikista. Yritän nyt opetella käyttämään myös vihreää. Liilat jätän vastaisuudessakin käyttämättä – vaikka sopisivat minulle, niin en vain pidä niistä.
Ihanaa on se, että voin käyttää sekä kultaa että hopeaa, se on ymmärtääkseni mahdollista vain vaalealle kesälle. Ihanaa on myös se, että tämä paletti on kuin luotu preppy-tyyliin.
Ja hankalaa on puolestaan se, että värikartassa on todella vähän neutraaleja värejä. Palettini on täynnä kirkkaita värejä, joten pukeutumalla pelkästään niihin, olen kuin ikuisella Karibian-lomalla. Palettini ruskeista en tykkää, ne ovat liian kaakaoisia. Ajattelinkin tässä kohti vähän oikoa ja käyttää edelleenkin esimerkiksi konjakinruskeaa nahkaa. Harmaissa on valinnanvaraa enemmän, joten suunnitelmissa onkin hankkia harmaa (tai sininen) peruspuvusto, johon sitten voin yhdistellä kirkkaita värejäni.
Kerralla en aio vaatekaappiani uusia ja onneksi vaatekaapissani oli paljon oikeita sävyjä. Tummiin väreihin suhtaudun nyt erittäin varauksella, kun näin omin silmin, mitä tummat tekevät kasvoilleni. Mustaa vaatetta ei kaappiini enää tule – ne muutamat siellä olevat saavat säilyä siellä niitä tilanteita varten, kun mustan käyttäminen on tarpeellista. Myös kaikista muista väreistä tummimmat versiot taidan jättää suosiolla ostamatta.
Tää leidi kulkee siis vastaisuudessa myös talvisin kesäisen vaaleissa ja kirkkaissa väreissä. Kuka sanoo, ettei korallinpunaista voisi käyttää talvella?
Susanna
Priimaa pukkaa 
Viimeisimmät kommentit