Paras hampurilainen

Matka kotikonnuilleni Pohjanmaalle sisältää yleensä yhden kahvi- tai ruokatauon. Vaihtoehtoja, siis hyviä vaihtoehtoja, ei ole monia, kuten tässäkin kirjoituksessa todetaan. Sopiva pysähdyspaikka on yleensä täältä etelästä lähtiessä heti Tampereen jälkeen, sillä silloin ollaan noin puolimatkassa. Olinkin kovin ilahtunut, kun Ylöjärvelle ilmestyi Juustoportti. Se alkuperäinen sijaitsee Jalasjärvellä, joka on meidän kannaltamme väärä sijainti – silloin ollaan jo melkein perillä tai vasta aivan alkumatkassa.

Parin edellisen reissun vakio onkin ollut Juustoportin leipäjuustohampurilainen. Siinä on siis pihvin tilalla leipäjuustokiekko ja paholaisenhilloa. Nam. Meillä on koko perhe ihastunut tähän herkkuun niin, että ollaan nyt tehty leipäjuustohamppareita myös kotona. Kaikki tykkäävät, myös paatuneet lihansyöjät.

Hampurilaisen voi toki tehdä myös niin, että laittaa väliin pihvin ja sen päälle leipäjuustokiekon, mutta meidän testiryhmämme mukaan juustoversio ei pihviä kaipaa.

Mitä hampurilaiseen tulee:

kunnon hampurilaissämpylä

leipäjuustoa

jotain vihreää, itse tykkään lollo rosso -salaatista ja rucolasta

paholaisenhilloa, tämä on olennainen osa hampparia – sitä saa kaupastakin, mutta voi tehdä myös itse esimerkiksi tällä reseptillä

Mausteet tietty maun mukaan, esim. valkosipulimajoneesi sopii hyvin. Sinappia laittaisin ehkä vain pihvilliseen versioon, samoin kurkkusalaattia. Paholaisenhillo puolestaan korvaa minusta ketsupin.

Koko hässäkän valmistaa vaikka mikrossa, sillä leipäjuusto on kypsää ja kaipaa ainoastaan lämmittämisen sellaiseksi hitusen ”löysäksi”. Me olemme paistaneet juustokiekot pannulla, sämpylät on lämmitetty rapeiksi joskus leivänpaahtimen päällä tai pannulla. Ja sitten vaan kasaamaan!

Tämä on siis superhelppo ruoka, ja mehukkaampaa hampurilaista saa hakea.

Susanna

Turisteina kotona

Se on hyvä, että tulee vieraita: tulee kaivettua kotipaikkakunnalta uusia retkikohteita, sillä Espoossa riittää kivaa nähtävää varsinkin tällaisina ihanina kesäpäivinä. Espoon saaristo on aivan ihana ja jää usein ihan suotta vähemmälle huomiolle kuin Turun saaristo.

Me olemme aiemmin omistaneet kimppaveneen, joten silloin tuli retkeiltyä jonkin verran lähisaarissa, mutta jostain syystä Pentala oli jäänyt väliin. Nyt sekin aukko sivistyksessä on paikattu, sillä teimme sinne päiväretken siskoni perheen kanssa.

Hyppäsimme saaristoveneen kyytiin Suomenojelta ja mukavanpituisen venematkan jälkeen olimmekin Pentalan museosaaressa.

Kävimme syömässä ravintola Pavenissa, jonka jälkeen suuntasimmekin luontopolulle. Luontopolun varrelta löytyy Pentalan hauskuus: saari, jossa on järvi, jossa on saari. Kummityttö arpoi, haluaako pulahtaa järveen vai mereen, mutta päätyi lopulta mereen. Eikä mikä tahansa pulahdus ollutkaan, sillä kyseessä ole kerrassaan viehättävä luonnontilainen hiekkaranta. Me joimme termarikahvit kalliolla ja nautiskelimme kesäpäivästä.

Ai että.

Susanna

Saaristovenematka kesti parisenkymmentä minuuttia.
Museomiljöö.
Punainen tupa.
Vanha kalastajamiljöö.
Sää ja mää.
Beach hair, don’t care.
Aurinkoa ja kahvit kallioilla.
Komeat maisemat, hehe.
Suuri sininen.
Uimarannan kasvit ovat rauhoitettuja.
Kotimatka alkaa.

Home on siellä, missä sydän on

Mä en siis todellakaan ole mikään aforismityyppi. Kauniit ajatukset ja mietelauseet ovat musta useimmiten korneja. En tiedä, miksi näin on. Ehkä mä olen kyyninen? Ehkä musta on vaan hassua, että kodin seinällä on sisustustaulu, jossa lukee home. Ymmärrän kyllä kauniit kirjaimet, itsekin yritän oppia kauniiksi tekstaajaksi ja kaunokirjoittajaksi bullet journal -harrastuksen vuoksi, joten latteuksien kirjoittaminen on helppo tapa harjoitella.

Sen sijaan muhun iskevät inhorealistiset ja sarkastiset iskulauseet: I craft, therefore I hoard -tyyppiset ajatukset. Ja hoardaamisesta puheenollen kävin vihdoin ja viimein Sandy Talarmon Vihkokaupassa, joka tunnetaan ”Se Hämeenpuiston vihkokauppa” -nimellä bujoilupiireissä.

Hey crafty girl -aiheinen tarrakirja oli aivan pakko saada mukaan, pieni kolikkokukkaro ja post it -lappuja. Kyniä on tullut hankittua hoarding-meiningillä, joten ostin vain yhden kynän.

Susanna

Kuljetan nykyään mukana lähinnä luottokorttikoteloa, mutta joskus on tarpeen ottaa mukaan muutama kolikko. Sitä varten ihminen tarvitsee kolikkokukkaron.
Hey crafty girl -tarrat tarttuivat mukaan.
Listen to your art.
What a beautiful disaster -tarra sopii ”ei mennyt niin kuin Strömsössä” -tilanteisiin.
Post it -lappuja asenteella.

Matka se on makumatkakin

Me tykätään tehdä ruokaa, mutta rajansa kaikella. Ja se raja on nyt korona-aikana etätöitä tehdessä tullut vastaan. Joka päivä on ollut joko liian kiire kokkailla lounasta tai sitten vain mielikuvitus on tullut vastaan. Miten ihminen voi keksiä kaksi ateriaa joka päivälle ja miten ne ehtii tehdä?

No, kaikenlaisia kotiinkuljetuksia on tullut kokeiltua. On tehty isompia annoksia kerralla iltaisin ja syöty niitä sitten seuraavana päivänä. On tilattu huippuravintoloista ruokaa ja on haettu liian monta kertaa myös hätähampurilaiset.

Yksi on ollut ylitse muiden: Makumatka!

Ideana on: kolme makumatkaa eri kohteisiin, eli kolmen eri maan/kaupungin inspiroima annos kahdelle. Annokset voi tilata edellisenä päivänä ja kuski tuo ne hiukan ennen lounasaikaan kotiin. Annokset on pakattu mikrotettaviin muovirasioihin, joissa ne voi lämmittää lounaaksi tai illalliseksi.

No, onhan noita kotiinkuljetettuja ruokia tosiaan tilailtu, mutta näissä ei ole tullut yhtään pettymystä vastaan. Jokainen annos on ollut todella hyvä ja vaikka ne ovat mikrotettavia annoksia, myös esillepano on ollut nätti.

Koska annokset on jo valmiiksi mietitty mikrotettaviksi, me voimme syödä lounaan eri aikoihin. Minä aamuvirkkuna olen usein jo klo 11 nälkäkuoleman partaalla. Joidenkin annosten kylkeen on tarkoitettu kylmä kastike tai lisukesalaatti, joka on sitten näppärästi pakattu erikseen, eli sitä ei tarvitse mikrottaa.

Kuvassa olevasta setistä laitoin lautaselle puolet, loput syön illalla. En yleensä ole tofu-fani, mutta tämä oli her-kul-lis-ta! Eli kun settejä tulee 3 x 2 hengelle, niin oikeasti aterioita saattaa riittää 10-12 kerraksi. Paitsi että niin hyviä ovat, että tekisi mieli syödä enemmän kuin vatsa vetää…

Susanna

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑