Täytän vuoden päästä pyöreitä. Sen kunniaksi olemme haaveilleet reissaavamme maahan, jossa pääsemme maistelemaan tasokkaita viinejä, patikoimaan huikeissa maisemissa ja fiilistelemään Taru sormusten herrasta -maisemista. Haaveissa on siis ollut reissu Uuteen-Seelantiin.
Se on tuntunut kaukaiselta haaveelta, vaikka nuo viisikymppiset koko ajan ovat lähestyneetkin. Asiat ovat haaveita niin kauan kuin niiden edistämiseksi alkaa tehdä jotain. Silloin ne muuttuvat unelmista suunnitelmiksi.
Ja nyt meillä ie pelkästään enää haaveilla matkasta, vaan sitä suunnitellaan. Meillä oli perjantaina treffit kaukomatkoihin erikoistuneen Aventuran asiantuntijan kanssa. Tämä on luultavasti kerran elämässä -reissu, joten ammattilaisen apu on tarpeen, että saamme siitä irti juuri niitä asioita kuin haluammekin (aah, sauvignon blanc!).
Raportoin matkasuunnitelmien etenemisestä ja tietysti itse matkasta, jahka se koettaa. Mutta nyt on kerrottavaa vielä varsin vähän: luultavasti reissu ajoittuu maaliskuulle, luultavasti lennämme pohjoissaarelle, ajelemme sieltä eteläsaarelle. Molempiin suuntiin on tarkoitus tehdä pysähdys jossain.
Tehtiin pientä pintaremonttia yläkerran kylppärissä. Lähti lumipallo liikkeelle. Vaihdettiin makkariin valaisin, tyhjennettiin pari piironkia ja siirrettiin ne kellariin. Nyt mies järjestää kellaria. Ja minä odotan, että hän asentaa kodinhoitohuoneeseen vaatetangon, jotta pääsen järjestelemään sitä. Kuvia? No, ei todellakaan vielä tässä vaiheessa!
Kun yhtä kohtaa tuunaa kuntoon, alkaa viereinen äsryttämään. Pakkohan sillekin jotain on tehdä. Ei mitään isoa, mutta sellaista, että koko kämpän saa sekaisin.
Työlistalla on tässä vaiheessa:
eteisen seinän kaataminen, joka odottaa ammattilaista paikalle
minun työhuoneeni tapetointi – ammattilainen saa hoitaa samalla senkin, vaikka kokeineita tapetoijia olemmekin
noin viisi vuotta järjestelemistä odottanut kellarivarasto, jossa mies tällä hetkellä organisoi, ah niin rakkaita jatkojohtoja ja muita vermeitä, joiden käyttötarkoituksesta minä en ymmärrä mitään
kodinhoitohuone, jonne on siis tulossa vaatetanko
yläkerran varasto, jonne on työnnetty maailmankaikkeus. Se kokee kenties joku viikonloppu alkuräjähdyksen.
Lisäksi on sekalaista kaappien järjestelyhommaa, mutta sitä ei lasketa. Kuten huomaatte, puuhaa riittää. Niinpä eilen olikin hyvä hetki lähteä koko päiväksi OSTOKSILLE JA HANKKIA OLOHUONEESEEN JA KEITTIÖÖN UUDET VALAISIMET. Kun pääsimme kotiin, meni muutama tunti niiden asentelussa. Ihan kivat ovat, ei siinä mitään. Mutta kyllä ihminen tekee kaikenlaista, jotta välttyisi varaston järjestämiseltä.
Laitan kuvia, kunhan olemme huhtikuussa saaneet projektin valmiiksi. En vain tiedä, minkä vuoden…
Juhlapukeutuminen on ollut minusta aina tosi haastavaa. Olen sen verran käytännönläheinen ja nuuka (laihialainen oikeasti), etten raaski ostaa kaappiin hirveästi vaatteita, joita pidän pari kertaa vuodessa. Ja toisaalta juhlin pääsääntöisesti samojen ihanien tyyppien kanssa, että samanlaisen asun pitäminen kerta toisensa jälkeen alkaa tuntua tyhmältä. Ai eikö sillä ole mitään muuta vaatetta kuin tuo sama mekko?
Niinpä olen ollut juuri se tyyppi, joka tuskailee ennen kekkereitä, ettei kaapissa ole mitään päälle pantavaa. No, ei oikeasti olekaan kuin muutama juhlavaate ja nekin on nähty mun päälläni. Mutta sinnikkään harjoittelun tuloksena olen oppinut juhlapukeutumisen avainasian: asustamisen.
Juhlavaatteissa selviän seuraavalla valikoimalla:
luonnonvaalea kotelomekko, joka menee kesäaikaan töissä parempana asuna ja taipuu myös kekkereille
haalari, jota voi käyttää ympäri vuoden ja joka muuntautuu asustamalla pikkujouluasusta kesäillan rientoihin
helmenharmaa, kirjailtu 20-luvun tyylinen mekko, joka on loistovaate siksi, että se toimii myös naamiaisasuna
Kuten huomaatte juhlavaatteeni ovat siis monikäyttöisiä. Niinpä niihin voi myös panostaa, kun niitä käyttää muutenkin kuin kaksi kertaa vuodessa.
Ja sitten se asustus: koruja, shaalia, käsilaukkua ja kenkiä vaihtamalla asut muuntautuvat työkäytöstä edustustilaisuuksiin, juhliin ja bileisiin.
Esimerkiksi haalarin kanssa voin mennä kavereiden kanssa kahville, kun kiskaisen farkkutakin päälle. Juhlakelpoinen siitä tulee Adele’s mohairin shaalin ja korkokenkien avulla.
Tuo Marianne’s Mohairista saamani Adele’s Mohairin shaali on aivan ihana asuste ja mikä jottei kodin sisustuksen kaunistuskin. Minä en vain uskalla jättää sitä esille, sillä strutsinsulat saattaisivat kiinnostaa kissojamme liikaa. Strutsinsulat ovat muuten eettisesti tuotettuja, mikä on minulle ainakin tärkeä juttu.
Shaalissa on myös ihanaa 20-luvun glamouria, eli se hartioilla tulee ihana Great Gatsby -fiilis. Odotan myös viileitä kesäiltoja terassillamme, tämä on juuri kesäjuhlien pelastus siinä vaiheessa, kun ei enää pelkässä kesämekossa tarkene.
Elämä on juhlaa!
Susanna
Tämä haalari on suosikkivaatteeni, sillä se on mukava päällä ja sen voi asustaa tilanteeseen kuin tilanteeseen.Pitsitoppi alle ja shaali harteille, ja menoks!Adele’s Mohairin shaalissa on 20-luvun glamouria.Taupe on yksi vaalean kesän neutraaleista väreistä ja sopii siksi vaatekaappini peruskulmakiveksi.Aah!Elämä on juhlaa!
Minulla on usein tapana ostaa siivouspäivänä kotiin kukkia. Kun tavarat ovat paikoillaan ja koti putipuhdas, kukat kruunaavat kokonaisuuden. Niillä saa myös väriä muuten varsin musta-valko-harmaaseen olohuoneeseemme.
Meillä on kyllä kotona värejä, mutta tykkään, että olohuone on varsin pelkistetty. Se on helppo pitää siistinnäköisenä, kun tavaraa on vähän ja pinnat ovat pelkistettyjä. Valkoinen on myös käytännöllinen väri, kun perheessä on kaksi valkoista kissaa.
Tällä kertaa kotiin päätyi kuitenkin väri-iloittelun sijaan mustavalkoinen anemone-kimppu. Anemonet ovat minusta ihania: samaan aikaan herkkiä, jotenkin runollisiakin, mutta varsinkin näin mustavalkoisena ne ovat myös moderniin kotiin sopivia.
Ostan usein liljoja (lempikukkiani), tulppaaneja ja alkukesällä pioneja (toinen lempikukkani). Tykkään myös sekakimpuista, kunhan värit ovat vaan mieluisat.
Älkää naiset surko, jos miehenne ei osta teille kukkia. Ei minunkaan mieheni osta. Minua se haittaa. Nainen voi aivan hyvin ostaa itse kukkansa! Mies hemmottelee minua laittamalla ruokaa. Oikeastaan tämä on paljon parempi diili. 🙂
Priimaa pukkaa 
Viimeisimmät kommentit