Tylsää joulua!

Mulla on takana viikon joululoma, ja se tuli tarpeeseen! Kuten viimeksi bloggasin, tässä on ollut menossa keski-ikäisen ruuhkavuosi. Siksi pitää osata hiljentää silloin, kun se on mahdollista. Me olimme toista kertaa joulun kotona, mikä tarjosikin loistavat puitteet tylsistymiselle.

Emme ottaneet kotijoulusta yhtään paineita. Poika hoiti viikkosiivouksen kuten normaalistikin. Meillä on aina siistiä, joten syytä mihinkään suursiivoukseen ei ole. Jouluruoat kävimme hankkimassa heti maanantaiaamuna kuntosalikäynnin jälkeen. Sen jälkeen tekaisin piparituorejuustopiirakan ja juhlavan karjalanpaistin. Koska oli kiva puuhailla rauhassa, pesin myös uunin.

Aattoaamuna lähdimme kävelylle Nuuksioon, otimme evääksi pipareita ja glögiä. Ne nautimme samaan aikaan kuin Suomen Turussa julistettiin joulurauha. Veikkaan, että Nuuksiossa oli aidompi joulurauha kuin Turussa. Jos joskus vielä vietämme joulua kotona, niin aattomaamun patikoinnista voisi tehdä perinteen.

Aattoon kuuluu minusta päiväsauna. Sen jälkeen teimme savukalkkunalle kastikkeen ja kaloille piparjuuritahnan ja nostelimme vain ruoat esille. Mikä ihme siinä joulun laittamisessa on muka niin raskasta? No joo – jos haluaa kaiken tehdä itse, niin varmasti on puuhaa liiaksikin. Mutta uskon, että hyvä kalakauppias graavaa kalat ja tekee sillit vähintään yhtä hyvin kuin minä.

Erityisen iloinen olen myös siitä, että jouluruokien mitoutus meni aivan nappiin: meillä on enää jäljellä savukalkkunaa. Siitä osa meni nyt pakkaseen ja loput syömme tässä voileivän päällä. Kaikki muu on syöty. Jee, ei ruokahävikkiä eikä pakkosyöntiä!

Koska oma jouluni oli aivan harvinaisen rento, niin jaan rennon joulun vinkit teille muillekin ruuhkavuosianne eläville:

1. Lopettakaa joulusiivous, viikkosiivous riittää aivan hyvin. Ennen joulua voi halutessaan tehdä yhden ekstrahomman aina viikkosiivouksen yhteydessä.

2. Miettikää, mikä teille jouluruoissa on tärkeintä ja luopukaa pakkoperinteistä. Turha paistaa kinkkua, jos siitä ei kukaan välitä. Meille hommattiin savukalkkuna, joka oli aivan super. Jouluruokien vähentäminen vähentää ostamisen ja tekemisen määrää, mutta myös ruokahävikkiä.

3. Aloittakaa aattoaamu ulkoillen. Kävely metsässä laskee tutkitusti stressitasoja.

4. Liikkukaa pyhinäkin, mutta juuri niin kuin huvittaa. Liikunta ei ainakaan meillä millään muotoa kompensoinut jouluruokien energiamääriä, mutta se teki hyvää muilla tavoin. Kuntosalillakin oli hyvin tilaa.

5. Kuuntelin joka päivä klassista musiikkia. Joulurenkutukset eivät ainakaan minulle tuo yhtään joulun tunnelmaa, mutta Tchaikovskyn Pähkinänsärkijä kyllä tuo.

6. Suunnitelkaa, mitä haluatte jouluna tehdä, mutta heittäkää tarvittaessa suunnitelmat romukoppaan. Itse ajattelin lukea, mutta lopputuloksena kirja eteni vain 30 sivua. Ajattelin myös katsella elokuvia, mutta televisio pysyi pari päivää kokonaan kiinni. Sen sijaan kyllä edistelin käsityöprojektejani ja maalasin akvarelleilla.

7. Olkaa luonnossa. Itselläni luonto löytyi takapihan lintulaudalta, jonne viritin kameran. Lintujen (ja oravien) puuhien seurailu on todella rentouttavaa.

Suuret juhlalupaukset

Mitäs sitten ensi vuonna? Luvassa on meikäläisen suuri juhlavuosi ja kaikkien aikojen Matka. Nyt tietysti odotan kaikkein eniten sitä. Uudenvuodenlupauksia en ole juuri ehtinyt ajatellakaan, mutta jos näin nopeasti sellaiset keksin, niin ne ovat tässä:

  • Ulkoliikuntaa 2x viikossa
  • Enemmän kulttuuriaktiviteetteja
  • Jatkan salilla käymistä, ja mietin siihen sopivat tavoitteet, jos siltä tuntuu
  • Yritän tyhjentää tuota lankavarastoa, siis oikeasti
  • Ja sitten se vaikein: relaan enemmän

Onnea vuoteen 2020!

Susanna

 

IMG_8914
Joulurauha julistettiin Suomen Nuuksiossa.
IMG_8931
Tuulikin oli rauhassa.
IMG_8942
Minulle juhlapöydän kunkku ei ole kinkku, vaan kalat.
IMG_8938
Juureslisukkeet.
IMG_8951
Piparituorejuustokakku oli ainoa makea jälkiruoka konvehtien lisäksi.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lintulaudallakin oli pidot.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Punatulkkuja on nyt paljon.
305BA837-3123-48B7-93C7-B383A16F32B4
Vuoden 2019 #best9. Tässä kivoimmat reissut ja elämykset.
AFCEFE3D-96B4-438B-B91F-F169A278168C
Tänä vuonna lupasin maalata enemmän. Pidin lupaukseni.

 

 

Ruuhkavuodet, osa 2

Pienten lasten ja koululaisten vanhemmat elävät usein elämän ruuhkavuosia. Kaikki elämässä tapahtuu yhtä aikaa: on mielenkiintoinen työ, lasten kasvaminen, kouluhommat ja harrastukset, ehkä rakennetaan taloa tai ainakin tehdään omaa pesää, yritetään siinä sivussa itsekin liikkua ja käydä sivistyksen parissa ja sitten on se parisuhdekin, jolle pitäisi juuri silloin erityisesti antaa aikaa, kun sitä ei aikaa olisi annettavaksi. Vauvapalsta on täynnä tarinoita siitä, kuinka ruuhkavuodet ovat juuri se kohta elämässä, jolloin erotaan, kriiseillään ja saadaan burnout.

Mutta ehei, ei se kuulkaa siihen lopu. Juuri siinä kohdassa, kun luulitte, että elämä helpottaa, niin elämän elokuvassa nähdään jatko-osa: Ruuhkavuodet 2, keski-ikäisen elämän sietämätön kireys.

Sillä minäpä kerron teille. Lapsiin liittyvät huolet eivät vähene lapsen kasvaessa. Ne vain muuttavat muotoaan. Ja kun pienillä lapsillä on useimmiten pieniä murheita: polvessa haava, kaverin kanssa riita ja läksyt tekemättä, niin isoilla lapsilla on isompia murheita. Tai vaikkei olisikaan, niin vanhemmat pelkäävät, että niitä on: miten menee armeija, saako haluamansa opiskelupaikan, pääseekö elämässä hyvin alkuun, selviääkö sydänsuruista?

Ja lapsiin liittyvien murheiden lisäksi keski-ikäisellä on lisää murehdittavaa: nimittäin omat vanhemmat. Vaikka vanhemmat olisivat vielä vireitä ja vetreitä, huoli heidän pärjäämisestään kasvaa koko ajan. Kohta on ne liukkaat kelitkin, onhan varmasti nastakengät jalassa?

Työelämässä on ehkä tähän mennessä oppinut olemaan stressaamatta pienistä asioista, mutta toisaalta keski-ikäisenä saattaa olla jo vastuita enemmän kuin nuorena. Lisäksi saattaa alkaa jo pelottaa, miten käy, jos menettää työpaikkansa. Kuka tällaisen kehäraakin enää palkkaa, kun en ole edes tiktokissa, eikö se  ole se ysärityttöbändi sitä paitsi?

Sitten, viimeistään tässä vaiheessa alkaa myös tajuta, että ne ikääntymisen merkit näkyvät ihan oikeasti. Enkä nyt puhu silmäpusseista, bulldogin naamaa muistuttavasta roikkuvasta leuasta tai naururypyistä. Vaan siitä, että notkeus on mennyttä (ainakin ilman jatkuvaa vastaantaistelua), kolottaa ja alkaa olla kaikenlaista kremppaa. Meillä naisilla pukkaa priiman lisäksi myös hikeä. Ja miehelle voi iskeä jokin viidenkympin villitys, jossa vaihtoehtoina ovat ilmeisesti moottoripyörä, maantiepyöräily tai uusi nainen.

Ruuhkavuosina osasin jotenkin automaattisesti laskea rimaa: einekset ja puolivalmisteet olivat arkisin ihan jees. Kävely kauppaan oli oikein hyvä ja inspiroiva harrastus, varsinkin, jos sen sai tehdä yksin.

Mutta mikä ihme siinä on, että näillä kilometreillä tarvittiin yksi hieroja ja yksi personal traineri sanomaan, että tarttis vähän rauhoittaa? Kun hieroja suosittelee kovien treenien sijaan akvarellien maalaamista ja hengittelyä, on varmaan oikeasti syytä vähän hellittää.

Ruuhkavuodet, osa 2. Järkyttävän tylsä, mutta pelottava elokuva. Mutta olen päättänyt, että sillä on onnellinen loppu.

Niinpä, pitkä viikonloppu ja miehen kanssa Tukholmaan, En katsonut sähköposteja koko reissulla.

Arkisin enemmän lempeitä treenejä: kävelyä, ulkoilua, kevyesti sykettä nostattavia salitreenejä. Kovat treenit painotan viikonloppuun. Hengittelemistä vielä harjoittelen, sillä se on vaikea muistaa. Blondi, jonka täytyy kuunnella hengitä sisään ja hengitä ulos -ohjeita? No, ei nyt sentään, mutta en muista tehdä aamuin illoin syvähengitysharjoituksia.

Ihana työnantaja päätti, että meillä on koko jouluviikko lomaa, joten otan siitä kaiken irti. Olemme toista kertaa kotona joulun, eli emme missään reissussa. Vaikka reissaaminen on aivan ihanaa, niin aion nyt kyllä ottaa ilon irti siitä, että luvassa on loma, jolloin tulee aika pitkäksi.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
En kanelbulle.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vi ska fika.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Fotografiskassa kannattaa aina käydä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Alex Pragerin huikea näyttely.
IMG_8574
Joo, lupaan, etten poustaa kuvia leipomuksistani enää. Järkyttävän rumia, mutta tuoksun ja taikinan takiahan näitä tehdään?
IMG_8570
Tästä sen sijaan poustaan kuvia vastaisuudessakin.

 

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑