Uusi kuosi, uudet kujeet

Ta-daa, blogissa on uusi ulkoasu. Kaipasin vaihtelua ja tällainen sitten on lopputulos. Toivottavasti tykkäätte. Päivitin myös hiukset, sillä kävin kampaajalla yli kolmen kuukauden tauon jälkeen. Vähän väriä ja latvoista pois.

Myös puutarhassa on ollut ”vähän väriä ja latvoista pois” -tyyppinen viikonloppu, sillä toista viime kesänä perustetuista perennapenkeistä on vähän tuunailtu. Siitä kuoli pari kasvia ilmeisesti kaamosmasennukseen, joten nyt tarvittiin täydennystä. Penkkiin päätyi muun muassa maitokelloa, rentoakankaalia (nimen vuoksi) ja isopäivänkakkaroita.

Meillä on viime vuosina ollut puutarhassa trendinä vähemmän nurmikkoa, enemmän kukkia. Kukiksi on valittu erityisen hyvin pölyttäjiä houkuttelevia kukkia. Pienen ihmisen ekoteko, joka houkuttelee pihamaalle perhosia, kimalaisia ja mehiläisiä!

En tiedä, onko kyseessä toivoeajattelu, mutta minusta hyönteiset ovat houkutelleet pihallemme myös lintuja tavallista enemmän. Yksi talitiainen on kohta niin kesy, että tulee syömään kädestä! Sen lisäksi pihapiirissä pyörii säännöllisesti sepelkyyhkyjä, sinitiaisia, leppälintuja, varpusia, pikkuvarpusia, mustarastaita, punarintoja…

Puutarhaunelmat jatkuvat yhä: haluaisin jatkaa perennapenkkiä alppiruusuilla ja havuilla. Ja ties mitä sitä ehtii keksiä tänä kesänä, kun pihalla tulee vietettyä luultavasti tavallista enemmän aikaa.

Mutta ehkä sitä ehtii myös kellahtaa tuolille ottamaan aurinkoa ja juomaan roseeviiniä. Tulisipa ihana kesä!

Susanna

Hortensia ja lemmikkejä. Lemmikit siirsin toisesta perennapenkistä, jossa ne leviävät aivan hulluna.
Kivikkokasveja tarttui myös mukaan.
Japaninvaahtera on ruukussa.
Tulppaani kuin mariannekarkki.
Olen hurahtanut nyt tulppaaneihin – ensi syksynä niitä laitetaan lisää!
Tämä on aivan ihana lajike!
Muutama tulppaani päätyi maljakkoonkin.

Töissä kotona eli pientä pintaremonttia

Tässä on sattuneesta syystä tullut istuttua kotitoimistolla viime viikkoina. Minähän olen onnekas, sillä mulla on työhuone. Se on pojan vanha huone, joka jäi mulle, kun hän muutti kellarikerrokseen. Huone on ollut mulla nyt vuoden päivät, mutta silloin ostetut tapetit odottivat jonkinlaista ”ylösnousemustaan” varastossa. No, mikäpä olisi parempi ajankohta niiden ylösnostamiselle kuin pääsiäinen?

Kyseessä oli siis vain yhden seinän tapetointi, mutta koska meillä on seinissä lasikuitutapettia (vihoviimeinen keksintö!), niin yhden seinänkin tapetointi on kahden päivän työ. Ensin tasoitetapetti ja sitten varsinainen tapetti.

Tapetti on Boråsin mallistosta, ja minusta sen siveltimellä vedellyt kirjaimet ovat aivan ihania! Minusta tapetti sopii erityisen hyvin tällaisen viestintäihmisen ja muutenkin kirjoittamista ja tekstausta harrastelevan ihmisen työhuoneeseen.

Niin kuin aina kodinlaittoprojekteissa, tässäkin homma sai aikaan ketjureaktion: pientä rymsteerausta. Työpöytäni vaihtoi seinää ja samoin työhuoneessani oleva, vierasvuoteena toimiva runkopatja. Kirjahylly pysyi kyllä paikoillaan. Sitten siirreltiin tyynyjä edestakaisin. Otettiin matto pois. Järjesteltiin kukkia ja siivottiin samoilla vauhdeilla kaapitkin.

Huh. Että semmoinen pääsiäinen sitten!

Tämä on näköjään tarttuvampaa kuin korona: poika aloitti kellerikerroksessa saunan pukuhuoneen maalauksen.

Mutta mitäs tykkäätte työhuoneestani? Eikö ole aika naisellinen?

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Uusi tapetti ja uusi paikka työpöydälleni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tyynyt tuomassa väriä muuten aika hillittyyn väritykseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Grafiikkaa seinällä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vähän pitää olla bling blingiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tapetti on Boråsin mallistosta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kirjahyllyä olen karsinut vuosi vuodelta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pari kissaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Näiden rahien sisällä on käsitöitä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tapetti on ensisilmäyksellä varsin abstrakti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Rasia on Singaporen China townista.

Pihapuuhia

Meillä on ollut puuhakas kevät ja kesä. Kaikki viikonloput, jotka olemme olleet kotona, ovat sisältäneet joko pihamaan tai sisätilojen järjestelyä tai pienimuotoisia projekteja. Sellaista se taitaa elämä omakotitalossa olla. Onneksi talomme on kuitenkin sen verran uusi, ettei mitään jatkuvaa ikkuna-, katto- ja lattiaremonttikierrettä ole. Kyse on enemmän pinta- ja sisustusremonteista.

Pihamaa alkaa olla siinä kuosissa, että kaikki käsivoimin tehtävä on tehty. Kunhan saadaan pieni kaivuri takapihan nurkkaamme, saadaan sekin kuosiin. Tällaisen viiskytluvun tyylisen talon pihamaan ei onneksi tarvitsekaan olla viivoittimella vedetty.

Kunhan tulee sateinen viikonloppu, on tarkoitus siivota miehen työhuone ja sen takana oleva varasto. Ja työlistalla on myös minun työhuoneeni tapetointi.

Mutta siihen on onneksi vielä aikaa.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Perennapenkissä on kukkia, jotka houkuttelevat pölyttäjiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kohta kukassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sinisiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Viime kesän orvokit ovat siementäneet.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pioneja riitti maljakkoon asti.

Kevättä pukkaa

En ole puutarhaihminen, mutta rakastan puutarhoja. Matkoillakin tykkään kahlata puistoissa ja puutarhoissa, etenkin suurkaupungeissa ne ovat tauko ihmisvilinästä. Kasvien katselu on ihanaa.

Meillä on pieni piha: takapihalle mahtuu liuskekiviterassi, grilli (tai itseasiassa kaksi), ruokapöytä, puutarhavaja ja vähän hedelmäpuita ja herukkapensaita ja nurmikkoa. Lisäksi meillä on sellainen parvekkeen kokoinen pikkuterassi. Etupihalle mahtuu pieni istutusryhmä ja kesällä 3-4 autoa, lumisina talvina siihen mahtuu kaksi autoa.

En ole mikään puutarhanlaittaja. Minusta puutarha on oleilua ja nautiskelua varten. Siksi se pitää suunnitella niin, että tekemistä on mahdollisimman vähän. Ei siis salaatti- ja porkkanapenkkejä, joita pitää kastella ja harventaa. Rikkaruohojen nyppimiseltä välttyy, tai ainakin sen minimoi, jos istutusten alustat peittää kuorikatteella. Nurmikon osuus on vähentynyt vuosi vuodelta: olemme lapioineet sitä pois ja laittaneet tilalle maanpeitekasveja ja perennoja. Kisikkapuiden alla varjossa kitunut nurmikko revittiin viime kesänä pois ja tilalle laitettiin talvioita, ne ovatkin lähteneet kivasti kasvuun.

Tänä kesänä on jo ehditty silpaista yksi siivu pois ja laittaa tilalle hyönteisiä houkuttelevia kasveja. Tykkään kukkien katselun lisäksi nimittäin perhosten katselusta, ja maailma tarvitsee pölyttäjiä. Tämä on siis omakotitaloasujan ekoteko.

Poika rakensi ylimääräisistä muurikivistä meille yrttilaatikon, joten kesän gin tonicien mausteet on nyt taattu.

Yksi nurkka odottaa vielä toimenpiteitä. Nurkassa kasvaa angervoja, joista en tykkää ja pari roipaletta vuorimäntyä. Ne voitasiin kaivaa kokonaan pois ja istuttaa jotain tilalle. Homma vaatii lihasvoimaa (tai vaihtoehtoisesti konevoimaa), joten se on jäänyt toistaiseksi hoitamatta. Pitänee käydä vielä salilla vähän aikaa ja ottaa parit neuvoa antavat gin tonicit.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Koristekirsikan kukinta alkaa olla jo hiipumaan päin. Oikeat kirsikat kukkivat varmaan ihan näillä näppäimillä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Uuteen kukkapenkkiin tuli muun muassa lemmikkejä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pölyttäjät tykkäävät mirrinmintusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Poika rakensi yrttilaatikon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kas, siinähän on gin & tonic!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tässä on seuraava projekti, argh!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Etupihan nurtsi kaivettiin pois jo pari vuotta sitten. Tilalla kivikkokasveja ja kuorikatetta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Rusakko jyrsi pekan rungon toissatalvena, mutta se tuotti sen jälkeen hämmästykseksemme jättisadon. Viime talvena kuitenkin otimme varman päälle ja viritimme kunnin suojat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Niin sanottu yläterassi, johon mahtuu pieni ruokapöytä. Isommat kekkerit pidetään liuskekiviterassilla.

Piilotettu elämä

Oletteko viime aikoina seuranneet, millaisia asunnonvälitysilmoitukset ovat? Ne ovat kuin sisustuslehtien artikkeleita: paljon tunnelmallisia yksityiskohtia ja tavaraa vain harkitusti esillä.  Jos olohuoneen pöydällä on jotain, se on kasa inspiroivia sisustuslehtiä, kukkakimppu tai lasi kuohuviiniä. Ainakaan olohuoneen pöydällä ei ole kaukosäädin tai läppäri. Ainakin meidän olohuoneessamme ne ovat pöydällä lähes aina.

Älkää ymmärtäkö väärin – olen itsekin konmaritukseni tehnyt, karsinut tavaraa, meillä on koriste-esineitä hyvin vähän ja haluan itsekin, että tavarat ovat oikeilla paikoillaan eivätkä ajaelehdi siellä sun täällä tai tipahda käsistä ensimmäisenä vastaantulevalle tasolle eli meidän kotonamme eteisen senkin päälle.

Mutta pointtini on se, että miksi tavaroita ei saa näkyä kuvissa niiden oikeilla paikoillaankaan?

Missä on kaukosäätimen paikka, jos se ei ole olohuoneessa käden ulottuvilla? Missä on perheen takkien paikka, jos niitä ei saa avonaulakossa olla kuin korkeintaan kolme ja nekin on stailattu yhteensopiviksi? Missä on kahvinkeitin, jos se ei saa olla keittiön tasolla?

Ymmärrän asuntoilmoitusten stailauksen kuitenkin oikein hyvin. Ihmisillä on kodeissaan valtavat määrät tavaraa, ja se saa kodit näyttämään ahtailta ja aina sotkuisilta. Vähentämällä kuvista kamaa, saadaan tila tuntumaan avarammalta, kutsuvammalta ja ostettavammalta. Varsinkin kuin pohjoismainen minimalismi on viime vuosina ollut sisustamisen trendi, saa karsiminen kodit näyttämään meidän silmiimme myös nykyaikaisemmilta.

Minä olen tosi huono sisustusbloggaaja, ehkä siksi en olekaan sisustusbloggaaja vaan lifestyle-bloggaaja. En siirtele tavaroita pois kuvien ottamisen ajaksi. Välillä huomaankin jälkikäteen kuvista, että matolla näkyy kissojen lelu, sohvalla kaukosäädin ja oma käsilaukkuni kurkistaa jostain hassusti. Joskus on käynyt jopa  niin nolosti, että juuri remontoidun eteisen esittelykuvan taustalta näkyy keittiön senkki, jolla on vapunvieton jäljiltä viinitonkka. Kuvitelkaa, viinitonkka! Olisi nyt sentään tajunnut laittaa skumppapullon siihen.

Siivottujen sisustuskuvien tarkoitus on tietysti inspiroida ihmisiä. Arkitodellisuus ei ehkä inspiroi samalla tavalla.

Vai voisiko se inspiroida? Voisiko se jopa tuoda lohtua meille, joilla autonavaimet ja kukkaro löytyvät eteisen senkin päältä, vaikka eteinen muuten onkin kaunis ja siisti? Tuossa kodissa minä ja minun tavarani voisivat olla.

Susanna

IMG_5947
Remontoitu eteisemme. Seinästä tuli lopulta vedenvihreä. Taitava sisustuskuvaaja jättää kuvan oikeaan alareunaan kissanlelun, se käy leikkisää vuoropuheluaan hattujen kanssa.

IMG_5949
Näkymä eteisestä keittiön ja olohuoneen suuntaan. Huomatkaa keittiön senkin päällä oleva viinitonkka. Se henkii, että tässä kodissa ollaan ekologisia, sillä pahvitonkan hiilijalanjälki on pienempi kuin lasipullon.

IMG_5950
Voiko olla, että olen onnistunut nappaamaan kuvan, missä ei ole mitään ”ylimääräistä”?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kas, kaunis sisustuskuva. Ai mutta nuo aurinkolasit ovat väärässä paikassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ja sitten se koko todellisuus: nurkassa törröttävät matot ovat menossa pesuun.

IMG_5971
Kaunis yksityiskohta järjestetystä työhuoneesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Melkein putkeen – vain hierontapallo ja laukku pilaamassa tunnelmaa.

IMG_5970
Tuo seinä odottaa vielä tapetointia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Meillä on aina käsityö, kaukosäädin, kissojen kiipeilypuu ja kissanleluja pilaamassa tunnelmaa. Mutta onneksi kissat ovat kauniita, olivatpa ne missä tahansa.

 

Tervetuloa meille!

Meillä on tehty nyt eteisremontti. Se on siis vihdoin oikeasti valmis, ainakin melkein. Listatkin paikoillaan.

Hommahan alkoi jo monta kuukautta sitten, kun mun vanhaan työhuoneeseen pystytettiin koko peräseinällisen verran liukuovikaappeja. Remppa jäi vaan sillä lailla vaiheeseen, että eteisen ja vanhan työhuoneen välinen  seinä jäi odottamaan purkamista.

Nyt se on tehty, listat laitettu, huonekalut aseteltu. Ja se on hieno! Eteistilamme varmaan kolminkertaistui ja säilytystilan määrä yli kaksinkertaistui.

Eniten harmittaa se, että miksi ihmeessä emme tehneet tätä jo vuosia sitten? Suomalaiset eteiset ovat meidän ulkovaatekautemme pituuteen ja erilaisten sade-, gore- ja toppavarusteiden määrään verrattuna aivan käsittämättömän pieniä. Siksi ne ovat yleensä myös sotkuisia. Koska kiireessä ei ole konmariviikkaukseen aikaa, niin tavarat sullotaan kaappeihin tai ne roikkuvat epämääräisesti jossain eteisen tienoilla.

Meillä on nyt jokaisellla oma kaappi ja lisäksi vieraille ja pitkille takeille on varattuna yksi kaappi. Eikä ole kuulkaa yhtään liikaa tilaa. Mutta tämän ansiosta meillä ei tarvita enää ikinä mitään erillistä kausivaatesäilytystä. Siinä ne ovat lapaset ja toppaliivit kätevästi eteisessä, kun vappu ja juhannus taas koettavat.

Eihän tämä olisi remppa eikä mikään, jos ei vähän olisi vielä viimeisteltävää. Meidän on tarkoitus maalata reissuhattujen takana oleva seinä. Luultavasti samalla punaisella, joka johdattaa eteisestä kellariin.

Huonekalut ovat vanhoja, eri puolilla kotiamme olleita. Nyt ne kerättiin samaan tilaan, jolloin koko huone sai vähän sellaisen siirtomaahenkisen, rustiikin fiiliksen. Ja huonekalut saivat uuden elämän, sillä olin niihin jo vähän kyllästynyt. Olin vähän haikaillut eteiseen uusia, rottinkisia kalusteita, mutta ekologisempaahan tämä on, että pärjäämme vanhoilla.

Ja ennen kuin kukaan ihmettelee, miksi ikkunan alla olevassa senkissä on ovi auki ja sen edessä on eteismattoa: siellä on sisällä kissanhiekkalaatikko. Remontin ansiosta pitkään pohdituttanut keskikerroksen kissanhiekkalaatikko-ongelmakin tuli ratkaisua vahingossa.

Ja totta kai remontti sai myös jatko-osan: kellarissa oleva takkahuone sai väriä seiniin.

Kivaa vappua!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Eteistila kolminkertaistui, kun eteisen ja vanhan työhuoneeni välistä kaadettiin seinä. Peiliovet teetettiin mittojen mukaan ja niiden takana on Ikean säilytysjärjestelmä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Työhuoneeni ”vaatehuone” on kierrätysvarasto. Sieltä löytyvät paperi-, pahvi, muovi- ja pullokeräyspisteet. Meidän oma Rinki-keräyspisteemme.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Uusia kalusteita ei hommattu. Kaikki rustiikit koottiin nyt samaan tilaan ja huonekalut saivat uuden elämän uudessa huoneessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Matkamuistohattuja. Niiden takana oleva seinä on tarkoitus vielä maalata.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Buddha.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mulla on tänään synttärit, lähetti toi ihanan kimpun ihanalta ystävältä! ❤

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Senkin ovien takana on kissojen hiekkalaatikko. Niitä pitää olla kahden kissan taloudessa kolme, joten piilopaikat ovat tarpeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Nyt on tilaa pitää eteisessä vaikka vapputanssit!

 

Lumipalloefekti

Tehtiin pientä pintaremonttia yläkerran kylppärissä. Lähti lumipallo liikkeelle. Vaihdettiin makkariin valaisin, tyhjennettiin pari piironkia ja siirrettiin ne kellariin. Nyt mies järjestää kellaria. Ja minä odotan, että hän asentaa kodinhoitohuoneeseen vaatetangon, jotta pääsen järjestelemään sitä. Kuvia? No, ei todellakaan vielä tässä vaiheessa!

Kun yhtä kohtaa tuunaa kuntoon, alkaa viereinen äsryttämään. Pakkohan sillekin jotain on tehdä. Ei mitään isoa, mutta sellaista, että koko kämpän saa sekaisin.

Työlistalla on tässä vaiheessa:

  • eteisen seinän kaataminen, joka odottaa ammattilaista paikalle
  • minun työhuoneeni tapetointi – ammattilainen saa hoitaa samalla senkin, vaikka kokeineita tapetoijia olemmekin
  • noin viisi vuotta järjestelemistä odottanut kellarivarasto, jossa mies tällä hetkellä organisoi, ah niin rakkaita jatkojohtoja ja muita vermeitä, joiden käyttötarkoituksesta minä en ymmärrä mitään
  • kodinhoitohuone, jonne on siis tulossa vaatetanko
  • yläkerran varasto, jonne on työnnetty maailmankaikkeus. Se kokee kenties joku viikonloppu alkuräjähdyksen.

Lisäksi on sekalaista kaappien järjestelyhommaa, mutta sitä ei lasketa. Kuten huomaatte, puuhaa riittää. Niinpä eilen olikin hyvä hetki lähteä koko päiväksi OSTOKSILLE JA HANKKIA OLOHUONEESEEN JA KEITTIÖÖN UUDET VALAISIMET. Kun pääsimme kotiin, meni muutama tunti niiden asentelussa. Ihan kivat ovat, ei siinä mitään. Mutta kyllä ihminen tekee kaikenlaista, jotta välttyisi varaston järjestämiseltä.

Laitan kuvia, kunhan olemme huhtikuussa saaneet projektin valmiiksi. En vain tiedä, minkä vuoden…

Susanna

Siivouspäivän kukat

Minulla on usein tapana ostaa siivouspäivänä kotiin kukkia. Kun tavarat ovat paikoillaan ja koti putipuhdas, kukat kruunaavat kokonaisuuden. Niillä saa myös väriä muuten varsin musta-valko-harmaaseen olohuoneeseemme.

Meillä on kyllä kotona värejä, mutta tykkään, että olohuone on varsin pelkistetty. Se on helppo pitää siistinnäköisenä, kun tavaraa on vähän ja pinnat ovat pelkistettyjä. Valkoinen on myös käytännöllinen väri, kun perheessä on kaksi valkoista kissaa.

Tällä kertaa kotiin päätyi kuitenkin väri-iloittelun sijaan mustavalkoinen anemone-kimppu. Anemonet ovat minusta ihania: samaan aikaan herkkiä, jotenkin runollisiakin, mutta varsinkin näin mustavalkoisena ne ovat myös moderniin kotiin sopivia.

Ostan usein liljoja (lempikukkiani), tulppaaneja ja alkukesällä pioneja (toinen lempikukkani). Tykkään myös sekakimpuista, kunhan värit ovat vaan mieluisat.

Älkää naiset surko, jos miehenne ei osta teille kukkia. Ei minunkaan mieheni osta. Minua se haittaa. Nainen voi aivan hyvin ostaa itse kukkansa! Mies hemmottelee minua laittamalla ruokaa. Oikeastaan tämä on paljon parempi diili. 🙂

Kevättä kohti!

Susanna

IMG_5466
Mustavalkoista.

IMG_5467
Anemoneja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kevät tulee.

 

 

 

 

Peiliin katsomisen paikka

Bloggailin taannoin siitä, millaisen ensireaktion pojan armeijaanmeno aiheutti. Onneksi alkushokki meni ohi muutamassa päivässä. Pojalla on kaikki hyvin, nyt on valakin takana. Ja kyllä täällä kotonakin pärjätään.

Suurin muutos aiempaan elämään on se, että me syömme miehen kanssa huonommin nyt, kun ei ole nälkäistä nuorta talossa. Jos aiemmin laitoimme illallista vähintäänkin parina arki-iltana, nyt arki-illat menevät lähinnä voileipälinjalla. Ja koska arki-iltaisin ei kokkailla, ei kotona työskentelevälle miehelle jää jämäruokia lounaaksi.

Tämä kehitys on kaikkea muuta kuin hyvä. Ravitsemuksellisista ja sosiaalisista syistä pitäisi kyllä skarpata, ellei jopa karpata  – ehhehhehhee.

Olemme tehneet myös pientä kylppäriremonttia. Yläkerran kylppäri on nykyään mun ja miehen yhteiskäytössä. Aiemmin se oli pelkästään miehen. Jaoin kellarin vessankaapit pojan kanssa. Kun kuvioihin tuli tyttöystävä, ajattelin antaa nuorisolle vähän lebensraumia ja siirsin omat kempparikamani yläkertaan. Arvaatte, miten siinä kävi? Tilaa ei vain ole tarpeeksi, joten osa meikeistä ja muista keski-ikäiselle naiselle tuikitarpeellisista liposomeista ja taikatipoista on yläkerran aulan lipastossa.

No, nyt olemme vaihtaneet allaskaapin ja peilikaapin. Allaskaappi on aiempaa leveämpi ja siinä on vetolaatikot, joten tilan saa käytettyä maksimaalisesti hyväksi. Peilikaappeja hommattiin kaksi vieretysten.

Laatikkoajattelu sopii hyvin tällaiselle konmaristille. Samoin se, että meikit asetellaan niin, että kaikki näkuvät kerralla. Kalusteet ja niiden sisälmykset löytyivät Ikeasta.

Rakastan kaappien järjestelyä ja rakastan kosmetiikkaa, joten meikkien järjestely oli todella ihanaa puuhaa. Niin ihanaa, että järjestelyyn oli pakko ryhtyä iltamyöhään remontin valmistuttua. Mutta olipa kiva herätä aamulla töihin, kun ihmiseksi muuntautumisen taikavarusteet löytyivät kaapista hyvässä järjestyksessä.

Nyt on kaunista ulkoisesti ja sisäisesti!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Saippua ja käsirasva samaa paria.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Taso ostettiin mittojen mukaan. Öljyämme sen vielä tummemmaksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Keski-ikäinen nainen tarvitsee kaiken tämän?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ikean säilytyslokerossa meikit pysyvät järjestyksessä ja on helppo löytää haluamansa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kosmetiikka taitaa olla heikko kohtani…

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑