Syksyn sisustustäydennyksiä

Ulkona sataa ja on pimeää, joten tulee käperryttyä neljän seinän sisään. Nyt korona-aikana on tullut muutenkin vietettyä kotona aikaa enemmän kuin koskaan. En ole tosiaankaan mikään jatkuva sisustaja, sillä vähän niin kuin vaatteissakin, haen pitkäkestoisia ratkaisuja ja juttuja, jotka miellyttävät silmääni kauan. Kynttilöillä ja tyynyillä voi sitten hakea vähän vaihtelua.

Nyt kun näyttää siltä, että työhuone on työhuoneeni myös koko talven, kaipasin ilmeeseen pientä viimeistelyä.  Työhuoneestani puuttui matto, joten sellainen piti saada. Kissataloudessa matolle on vaatimuksia: sen pitää hylkiä likaa ja olla pestävä. Valintani olikin 100-prosenttinen villamatto. Sen väritys ei ole vaalea, mikä olisi valkoisten kissojen taloudessa tietysti kaikista paras. Tällä kertaa nimittäin kaipasin väriä. Kuvio tekee kuitenkin matosta suhteellisen armollisen myös kissankarvojen (ja -oksennusten!) suhteen, ne eivät erotu ihan heti.

Tilasin maton netistä, ja jännitti vähän, vastaako tuote nettisivujen kuvaa. Täytyy sanoa, että matto oli täysosuma – se tuli muutamassa päivässä ja istuu mielestäni huoneen värimaailmaan täydellisesti.

Se on niin ihana, että melkein tekisi mieleni hommata myös makkariin uusi matto. Voisivatko kissat oksentaa nykyisen päälle niin, ettei se olisi enää pelastettavissa?

Mieleni teki myös uutta säilytyskalustetta kirjoille ja bujoilutarvikkeilleni. Halusin saada etenkin kirjat piiloon. Arvoin hetken uuden hyllyn ostamista, mutta päädyin kuitenkin kestävämpään ratkaisuun: ostin olemassa olevaan Ikean Billy-hyllyyn siihen sopivat ovet. Eli säästin reippaan summan rahaa ostamalla kokonaisen hyllyn/kaapin sijaan vain ovet.

Näillä sisustushankinnoilla huonestani tuli niin kiva, että taidankin viettää täällä työpäivien lisäksi myös enemmän aikaa: nykyään joogaan lattialla, teen käsitöitä ja kuuntelen podcastejä huoneessani. Kyllä jokainen nainen tarvitsee oman huoneen.

Susanna

Jakkaran sisältä löytyy käsitöitä.
Kirjahylly on nyt kirjakaappi.
Vaaleaa ja väriä.
Viestintäkonsultin työpiste.

Keski-ikäisen käty

Me ollaan oltu miehen kanssa helmikuun puolivälistä asti aika lailla 24/7 yhdessä. Ensin ihanalla lomareissullamme Uudessa-Seelannissa, sitten palasimme karanteeniin ja etätyömoodiin. Kesällä tein yhden viikonloppureissun ystäväni luo Tampereelle, mutta muuten siis olemme olleet yhdessä lähes koko ajan. Kyllä tuon kanssa viihtyy, mutta kyllä ekstrovertistakin oli ihanaa, kun mies lähti miesten kalareissulle pitkäksi viikonlopuksi: käty!

Keski-ikäinen nainen iloitsee kätystä aivan yhtä paljon kuin teinikin. Mutta se ilo otetaan irti aivan eri tavalla. Mun viikonlopun saldo on: vaatekaapin siivous, eteisen kaappien siivous, jääkaapin siivous, noin neljä tuntia puutarhan syyshommia, golf-tunti, akvarellimaalausta, pyykinpesua ja silitystä, 1,5 tunnin kävelylenkki ja ystävän kanssa maailman parantaminen viinien ja juustojen äärellä. Nyt varmaan toteatte, että onneksi lista päättyi tuohon viinittelyyn ja juustotteluun, eli jotain on jäljellä siitä teini-Susannastakin vielä.

Kertakaikkisen puuhakas viikonloppu on siis ollut. Mutta kuitenkin rento. Sillä yksin puuhastelemisessa on se hyvä puoli, että asiat saa tehdä omassa tahdissa. Ja vaatekaappien siivoushan on musta kertakaikkiaan mukava harrastus.

Nyt on koti siis putsis clean ja pihakin lähes valmis syksyntuloon. Ja kyllä se syksy sieltä tulee, sen näkee jo vaahteroiden väreistä, tuntee syksyisestä tuulesta ja haistaa metsän kosteudesta. Mutta tällaisina päivinä voi vielä huijata itseään, etsiä aurinkoisen ja suojaisan paikan pihalta ja voi kuvitella vielä, että on kesä.

t. Susanna

Vastavärileikkiä akvarelleilla.
Sama vastavärileikittely.
Punahatulle uusi koti.
Tämä kukkii hulluna.
Sitruunasatoa.
Ruusut kukkivat edelleen.
Syysistutuksia.
Nämä ottivat iisisti.
Laihialainen permanentti: letit märkiin hiuksiin yöksi.

Siedätyshoitoa puutarhassa

Pölyttäjien pelastamisesta se alkoi pari vuotta sitten: pikkuisen pihamme remontti. Ensin poika kiskaisi palan nurmikkoa pois, tilalle perennapenkillinen kukkia, jotka houkuttelevat hyönteisiä. Sitten viereen raivattiin lisää tilaa kukille, taas nurmikkoa kiskottiin irti.

Kun poika oli saanut projektin hyvään alkuun, me jatkoimme. Kiskoimme angervot ja pari vuorimännyn roipaletta pois, tilalle taas kukkia. Tätä on nyt jatkettu siitä asti, ja nurmikko hupenee ja kukat lisääntyvät.

Minähän olen siis hitusen hyönteiskammoinen ihminen (perhoset ja leppäkertut ovat jees), joten en tiedä, mikä mielenhäiriö tämä hyönteisten houkuttelu on oikein ollut?

Mutta olen iloinen tästä mielenhäiriöstä, sillä kimalaisia, mehiläisiä ja perhosia houkutteleva pihamme on nyt ollut meikäläisen siedätyshoitola. Olen nimittäin huomannut, että kimalaiset ovat lentäviä pieniä nallekarhuja, jotka eivät todellakaan pistä ketään. Eikä mehiläisiäkään kiinnosta mikään muu kuin se kukkien mesi. Kukkaa voi pitää kämmenellään, eikä mehiläinen ole moksiskaan. Ampiaiset ovat sitten oma lukunsa – sillä toisin kuin mieheni väittää, ne oikeasti voivat pistää ihan huvikseen, etenkin loppukesästä niillä voi flipata.

Tässä vähän listaa meidän pihan kasveista, jotka houkuttelevat kimalaisia, mehiläisiä ja perhosia.

Mirrinminttu – kasvaa meillä ihan hulluna liuskekivipolun reunuskasvina. Se sopisi hienosti esimerkiksi istutusaltaiden reunakasviksi, josta se sillä lailla roikkuisi kauniisti reunan yli. Se kukkii tosi pitkään, aloitti aikaisin loppukeväällä-alkukesästä ja kukkii edelleenkin. Siinä on liilat kukat. Houkuttelee erityisesti kimalaisia, jotka tykkäävät siitä niin, että käyvät öisinkin syömässä.

Mirrinminttu kasvaa hienosti perennan reunakasvina.
Lentävä nallekarhu.

Nokkosperhonen.

Nauhus – on keltakukkainen ja sen pitkät kukintovarret ovat aika painavat. Vaatii siis vähän kasvitukia, jos se ei saa tukea muista kasveista, aidasta tms. Itse en ole keltakukkaisten kasvien suuri fani, mutta jostain syystä hyönteiset tuntuvat niistä tykkäävän. Nauhus kukkii keskikesällä, aloitti ehkä viikko, pari sitten kukintansa ja ainakin vielä jatkuu komeana. Houkuttelee myös perhosia. Samassa penkissä kasvaa pojan istuttamia muita keltaisia hyönteiskasveja, joiden nimestä ei ole mulla tietoa.

Keltainen penkki, nauhukset taustalla.

Kurjenpolvi, meillä taitaa olla jalokurjenpolvi tai jokin muu jalostettu lajike, sillä näissä on valtavat kukat! Nämä houkuttelevat erityisesti mehiläisiä. Kurjenpolvi kasvaa meillä myös reunuskasvina, niin kuin mirrinminttukin. Se leviää todella tehokkaasti rönsyjen avulla, eli viereen ei kannata istuttaa mitään liian matalaa ja hentoa, muuten kurjenpolvi valtaa sen.

Mä olen jotenkin ihastunut tähän isokukkaiseen ja runsaaseen kasviin niin, että ajattelin jakaa sitä myös viereiseen perennapenkkiin reunuskasviksi. Liilakukkainen tämäkin ja on kukkinut jo pitkään, eikä loppua näy…

Kurjenpolvi
Ihanat, isot kukat.

Ruusut ovat tietysti klassikoita. Minä perustin ruusupenkin tänä kesänä, siirsin pari ryhmäruusua muualta ja ostin lisää, joten tämä projekti on vielä vaiheessa. Jos ruusuille löytyy sopiva paikka ja jaksaa vähän hoitaa (leikata ja suojata), niin ovathan ruusut ihania. Hyönteiset tykkäävät enemmän ns. perinteisistä lajikkeista, sillä ilmeisesti kerrottuihin kukintoihin on hyönteisten vaikea päästä ”sisälle”. No, mulla on penkissä sekä että, sillä kerrotut kukinnot ovat musta vaan niin kauniita…

Runkoruusu on kukkinut koko kesän.
Tämä kukkii toistamiseen.
Ihana väri!
Ruusut ovat ihania!

Myös kivikkokasvit ovat hyönteisten suosiossa! Eli pihan ei tarvitse olla erityisen rehevä ja runsas, jotta löytyy hyönteiskukkia. Meillä etupihalla on lähinnä havuja ja kivikkokasveja, sillä siihen kuormataan talvella lunta (jos sitä tulee). Mä en osaa edes sanoa, mitä kaikkia kivikkokasveja meillä on, sillä ollaan ostettu sellaisia six packejä esimerkiksi Plantagenista ja isketty niitä sitten kasvamaan. Myös ”yrittipenkkimme” on hyönteisten suosiossa: ruohosipulin kukat, oregano, tomaatti, laventeli…

Kivikkokasvit houkuttelevat myös pölyttäjiä.

Muita kasveja, joita olemme hankkineet hyönteisten iloksi, mutta jotka ovat sen verran uusia tulokkaita, etten osaa vielä antaa tarkempia suosituksia: maitokello, vähän niin kuin kissankello, mutta sellainen hailakan vaaleanpunainen, lähes valkoinen.

Maitokello.

Syysleimu, kukkii ilmeisesti runsaasti ja kauniisti (meillä uusi, joten ei vielä ole kukkinut). Syysleimun huono puoli on se, että sen lehtiin tulee helposti härmää – niin meilläkin. Ilmeisesti on siis kasvupaikan suhteen aika kranttu ja härmää tulee sen vuoksi. Syysleimu sai eilen tuomion ja roudasin ne kompostoriin. En antanut armoa kasville, joka näyttää homeiselta ison osan kesää.

Jaloritarinkannus, komea ja tosi korkeaksi kasvava kukka. Vaatii myös tukea, sillä kukka kasvaa lähes parimetriseksi. Huom, kukka on myrkyllinen!

Jaloritarinkannus.
Jaloritarinkannus on perinteinen, mutta myrkyllinen perenna.

Atsalea.

Tänä kesänä istutettiin atsaleoita. Mun teki mieli alppiruusuja, mutta meidän piha on liian aurinkoinen niille. Kukkivat alkukesästä, ja kuulemma ”kukkivat toisen kerran” syksyllä, kun niihin tulee niin kaunis ruska. Kukinnot olivat näin ekana istutuskesänä vähän vaisut, mutta houkuttelivat kyllä hyönteisiä ja tuoksuivat iltaisin tosi ihanasti myös näin ihmisnenään. Muita meidän pihan kukkia, joita en ole erityisesti valinnut hyönteisten, vaan kauniiden ja tuoksuvien kukkien vuoksi: pionit, ah, niitä meillä on paljon, niistä ei tosin nyt ole kuvia, sillä tänä kesänä kukki niistä vain yksi – syynä tämä puutarhan rymsteeraus, jonka vuoksi pioneja siirreltiin, eivätkä ne pidä siitä…

Perinnepihaa muistuttavassa pihassamme on tietenkin myös syreeni, tosin sekin on vielä nuori ja kukki tänä kesänä oikeastaan ensimmäistä kertaa. Suunnitteilla on myös jasmikkeen istuttaminen. Eli kuten sanoin, pidän tuoksuvista kukista. Kyllä pörriäisten lisäksi huomioon pitää ottaa myös puutarhan emäntä. 🙂

Susanna

Uusi kuosi, uudet kujeet

Ta-daa, blogissa on uusi ulkoasu. Kaipasin vaihtelua ja tällainen sitten on lopputulos. Toivottavasti tykkäätte. Päivitin myös hiukset, sillä kävin kampaajalla yli kolmen kuukauden tauon jälkeen. Vähän väriä ja latvoista pois.

Myös puutarhassa on ollut ”vähän väriä ja latvoista pois” -tyyppinen viikonloppu, sillä toista viime kesänä perustetuista perennapenkeistä on vähän tuunailtu. Siitä kuoli pari kasvia ilmeisesti kaamosmasennukseen, joten nyt tarvittiin täydennystä. Penkkiin päätyi muun muassa maitokelloa, rentoakankaalia (nimen vuoksi) ja isopäivänkakkaroita.

Meillä on viime vuosina ollut puutarhassa trendinä vähemmän nurmikkoa, enemmän kukkia. Kukiksi on valittu erityisen hyvin pölyttäjiä houkuttelevia kukkia. Pienen ihmisen ekoteko, joka houkuttelee pihamaalle perhosia, kimalaisia ja mehiläisiä!

En tiedä, onko kyseessä toivoeajattelu, mutta minusta hyönteiset ovat houkutelleet pihallemme myös lintuja tavallista enemmän. Yksi talitiainen on kohta niin kesy, että tulee syömään kädestä! Sen lisäksi pihapiirissä pyörii säännöllisesti sepelkyyhkyjä, sinitiaisia, leppälintuja, varpusia, pikkuvarpusia, mustarastaita, punarintoja…

Puutarhaunelmat jatkuvat yhä: haluaisin jatkaa perennapenkkiä alppiruusuilla ja havuilla. Ja ties mitä sitä ehtii keksiä tänä kesänä, kun pihalla tulee vietettyä luultavasti tavallista enemmän aikaa.

Mutta ehkä sitä ehtii myös kellahtaa tuolille ottamaan aurinkoa ja juomaan roseeviiniä. Tulisipa ihana kesä!

Susanna

Hortensia ja lemmikkejä. Lemmikit siirsin toisesta perennapenkistä, jossa ne leviävät aivan hulluna.
Kivikkokasveja tarttui myös mukaan.
Japaninvaahtera on ruukussa.
Tulppaani kuin mariannekarkki.
Olen hurahtanut nyt tulppaaneihin – ensi syksynä niitä laitetaan lisää!
Tämä on aivan ihana lajike!
Muutama tulppaani päätyi maljakkoonkin.

Töissä kotona eli pientä pintaremonttia

Tässä on sattuneesta syystä tullut istuttua kotitoimistolla viime viikkoina. Minähän olen onnekas, sillä mulla on työhuone. Se on pojan vanha huone, joka jäi mulle, kun hän muutti kellarikerrokseen. Huone on ollut mulla nyt vuoden päivät, mutta silloin ostetut tapetit odottivat jonkinlaista ”ylösnousemustaan” varastossa. No, mikäpä olisi parempi ajankohta niiden ylösnostamiselle kuin pääsiäinen?

Kyseessä oli siis vain yhden seinän tapetointi, mutta koska meillä on seinissä lasikuitutapettia (vihoviimeinen keksintö!), niin yhden seinänkin tapetointi on kahden päivän työ. Ensin tasoitetapetti ja sitten varsinainen tapetti.

Tapetti on Boråsin mallistosta, ja minusta sen siveltimellä vedellyt kirjaimet ovat aivan ihania! Minusta tapetti sopii erityisen hyvin tällaisen viestintäihmisen ja muutenkin kirjoittamista ja tekstausta harrastelevan ihmisen työhuoneeseen.

Niin kuin aina kodinlaittoprojekteissa, tässäkin homma sai aikaan ketjureaktion: pientä rymsteerausta. Työpöytäni vaihtoi seinää ja samoin työhuoneessani oleva, vierasvuoteena toimiva runkopatja. Kirjahylly pysyi kyllä paikoillaan. Sitten siirreltiin tyynyjä edestakaisin. Otettiin matto pois. Järjesteltiin kukkia ja siivottiin samoilla vauhdeilla kaapitkin.

Huh. Että semmoinen pääsiäinen sitten!

Tämä on näköjään tarttuvampaa kuin korona: poika aloitti kellerikerroksessa saunan pukuhuoneen maalauksen.

Mutta mitäs tykkäätte työhuoneestani? Eikö ole aika naisellinen?

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Uusi tapetti ja uusi paikka työpöydälleni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tyynyt tuomassa väriä muuten aika hillittyyn väritykseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Grafiikkaa seinällä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vähän pitää olla bling blingiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tapetti on Boråsin mallistosta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kirjahyllyä olen karsinut vuosi vuodelta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pari kissaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Näiden rahien sisällä on käsitöitä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tapetti on ensisilmäyksellä varsin abstrakti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Rasia on Singaporen China townista.

Pihapuuhia

Meillä on ollut puuhakas kevät ja kesä. Kaikki viikonloput, jotka olemme olleet kotona, ovat sisältäneet joko pihamaan tai sisätilojen järjestelyä tai pienimuotoisia projekteja. Sellaista se taitaa elämä omakotitalossa olla. Onneksi talomme on kuitenkin sen verran uusi, ettei mitään jatkuvaa ikkuna-, katto- ja lattiaremonttikierrettä ole. Kyse on enemmän pinta- ja sisustusremonteista.

Pihamaa alkaa olla siinä kuosissa, että kaikki käsivoimin tehtävä on tehty. Kunhan saadaan pieni kaivuri takapihan nurkkaamme, saadaan sekin kuosiin. Tällaisen viiskytluvun tyylisen talon pihamaan ei onneksi tarvitsekaan olla viivoittimella vedetty.

Kunhan tulee sateinen viikonloppu, on tarkoitus siivota miehen työhuone ja sen takana oleva varasto. Ja työlistalla on myös minun työhuoneeni tapetointi.

Mutta siihen on onneksi vielä aikaa.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Perennapenkissä on kukkia, jotka houkuttelevat pölyttäjiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kohta kukassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sinisiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Viime kesän orvokit ovat siementäneet.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pioneja riitti maljakkoon asti.

Kevättä pukkaa

En ole puutarhaihminen, mutta rakastan puutarhoja. Matkoillakin tykkään kahlata puistoissa ja puutarhoissa, etenkin suurkaupungeissa ne ovat tauko ihmisvilinästä. Kasvien katselu on ihanaa.

Meillä on pieni piha: takapihalle mahtuu liuskekiviterassi, grilli (tai itseasiassa kaksi), ruokapöytä, puutarhavaja ja vähän hedelmäpuita ja herukkapensaita ja nurmikkoa. Lisäksi meillä on sellainen parvekkeen kokoinen pikkuterassi. Etupihalle mahtuu pieni istutusryhmä ja kesällä 3-4 autoa, lumisina talvina siihen mahtuu kaksi autoa.

En ole mikään puutarhanlaittaja. Minusta puutarha on oleilua ja nautiskelua varten. Siksi se pitää suunnitella niin, että tekemistä on mahdollisimman vähän. Ei siis salaatti- ja porkkanapenkkejä, joita pitää kastella ja harventaa. Rikkaruohojen nyppimiseltä välttyy, tai ainakin sen minimoi, jos istutusten alustat peittää kuorikatteella. Nurmikon osuus on vähentynyt vuosi vuodelta: olemme lapioineet sitä pois ja laittaneet tilalle maanpeitekasveja ja perennoja. Kisikkapuiden alla varjossa kitunut nurmikko revittiin viime kesänä pois ja tilalle laitettiin talvioita, ne ovatkin lähteneet kivasti kasvuun.

Tänä kesänä on jo ehditty silpaista yksi siivu pois ja laittaa tilalle hyönteisiä houkuttelevia kasveja. Tykkään kukkien katselun lisäksi nimittäin perhosten katselusta, ja maailma tarvitsee pölyttäjiä. Tämä on siis omakotitaloasujan ekoteko.

Poika rakensi ylimääräisistä muurikivistä meille yrttilaatikon, joten kesän gin tonicien mausteet on nyt taattu.

Yksi nurkka odottaa vielä toimenpiteitä. Nurkassa kasvaa angervoja, joista en tykkää ja pari roipaletta vuorimäntyä. Ne voitasiin kaivaa kokonaan pois ja istuttaa jotain tilalle. Homma vaatii lihasvoimaa (tai vaihtoehtoisesti konevoimaa), joten se on jäänyt toistaiseksi hoitamatta. Pitänee käydä vielä salilla vähän aikaa ja ottaa parit neuvoa antavat gin tonicit.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Koristekirsikan kukinta alkaa olla jo hiipumaan päin. Oikeat kirsikat kukkivat varmaan ihan näillä näppäimillä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Uuteen kukkapenkkiin tuli muun muassa lemmikkejä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pölyttäjät tykkäävät mirrinmintusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Poika rakensi yrttilaatikon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kas, siinähän on gin & tonic!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tässä on seuraava projekti, argh!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Etupihan nurtsi kaivettiin pois jo pari vuotta sitten. Tilalla kivikkokasveja ja kuorikatetta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Rusakko jyrsi pekan rungon toissatalvena, mutta se tuotti sen jälkeen hämmästykseksemme jättisadon. Viime talvena kuitenkin otimme varman päälle ja viritimme kunnin suojat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Niin sanottu yläterassi, johon mahtuu pieni ruokapöytä. Isommat kekkerit pidetään liuskekiviterassilla.

Piilotettu elämä

Oletteko viime aikoina seuranneet, millaisia asunnonvälitysilmoitukset ovat? Ne ovat kuin sisustuslehtien artikkeleita: paljon tunnelmallisia yksityiskohtia ja tavaraa vain harkitusti esillä.  Jos olohuoneen pöydällä on jotain, se on kasa inspiroivia sisustuslehtiä, kukkakimppu tai lasi kuohuviiniä. Ainakaan olohuoneen pöydällä ei ole kaukosäädin tai läppäri. Ainakin meidän olohuoneessamme ne ovat pöydällä lähes aina.

Älkää ymmärtäkö väärin – olen itsekin konmaritukseni tehnyt, karsinut tavaraa, meillä on koriste-esineitä hyvin vähän ja haluan itsekin, että tavarat ovat oikeilla paikoillaan eivätkä ajaelehdi siellä sun täällä tai tipahda käsistä ensimmäisenä vastaantulevalle tasolle eli meidän kotonamme eteisen senkin päälle.

Mutta pointtini on se, että miksi tavaroita ei saa näkyä kuvissa niiden oikeilla paikoillaankaan?

Missä on kaukosäätimen paikka, jos se ei ole olohuoneessa käden ulottuvilla? Missä on perheen takkien paikka, jos niitä ei saa avonaulakossa olla kuin korkeintaan kolme ja nekin on stailattu yhteensopiviksi? Missä on kahvinkeitin, jos se ei saa olla keittiön tasolla?

Ymmärrän asuntoilmoitusten stailauksen kuitenkin oikein hyvin. Ihmisillä on kodeissaan valtavat määrät tavaraa, ja se saa kodit näyttämään ahtailta ja aina sotkuisilta. Vähentämällä kuvista kamaa, saadaan tila tuntumaan avarammalta, kutsuvammalta ja ostettavammalta. Varsinkin kuin pohjoismainen minimalismi on viime vuosina ollut sisustamisen trendi, saa karsiminen kodit näyttämään meidän silmiimme myös nykyaikaisemmilta.

Minä olen tosi huono sisustusbloggaaja, ehkä siksi en olekaan sisustusbloggaaja vaan lifestyle-bloggaaja. En siirtele tavaroita pois kuvien ottamisen ajaksi. Välillä huomaankin jälkikäteen kuvista, että matolla näkyy kissojen lelu, sohvalla kaukosäädin ja oma käsilaukkuni kurkistaa jostain hassusti. Joskus on käynyt jopa  niin nolosti, että juuri remontoidun eteisen esittelykuvan taustalta näkyy keittiön senkki, jolla on vapunvieton jäljiltä viinitonkka. Kuvitelkaa, viinitonkka! Olisi nyt sentään tajunnut laittaa skumppapullon siihen.

Siivottujen sisustuskuvien tarkoitus on tietysti inspiroida ihmisiä. Arkitodellisuus ei ehkä inspiroi samalla tavalla.

Vai voisiko se inspiroida? Voisiko se jopa tuoda lohtua meille, joilla autonavaimet ja kukkaro löytyvät eteisen senkin päältä, vaikka eteinen muuten onkin kaunis ja siisti? Tuossa kodissa minä ja minun tavarani voisivat olla.

Susanna

IMG_5947
Remontoitu eteisemme. Seinästä tuli lopulta vedenvihreä. Taitava sisustuskuvaaja jättää kuvan oikeaan alareunaan kissanlelun, se käy leikkisää vuoropuheluaan hattujen kanssa.

IMG_5949
Näkymä eteisestä keittiön ja olohuoneen suuntaan. Huomatkaa keittiön senkin päällä oleva viinitonkka. Se henkii, että tässä kodissa ollaan ekologisia, sillä pahvitonkan hiilijalanjälki on pienempi kuin lasipullon.

IMG_5950
Voiko olla, että olen onnistunut nappaamaan kuvan, missä ei ole mitään ”ylimääräistä”?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kas, kaunis sisustuskuva. Ai mutta nuo aurinkolasit ovat väärässä paikassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ja sitten se koko todellisuus: nurkassa törröttävät matot ovat menossa pesuun.

IMG_5971
Kaunis yksityiskohta järjestetystä työhuoneesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Melkein putkeen – vain hierontapallo ja laukku pilaamassa tunnelmaa.

IMG_5970
Tuo seinä odottaa vielä tapetointia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Meillä on aina käsityö, kaukosäädin, kissojen kiipeilypuu ja kissanleluja pilaamassa tunnelmaa. Mutta onneksi kissat ovat kauniita, olivatpa ne missä tahansa.

 

Tervetuloa meille!

Meillä on tehty nyt eteisremontti. Se on siis vihdoin oikeasti valmis, ainakin melkein. Listatkin paikoillaan.

Hommahan alkoi jo monta kuukautta sitten, kun mun vanhaan työhuoneeseen pystytettiin koko peräseinällisen verran liukuovikaappeja. Remppa jäi vaan sillä lailla vaiheeseen, että eteisen ja vanhan työhuoneen välinen  seinä jäi odottamaan purkamista.

Nyt se on tehty, listat laitettu, huonekalut aseteltu. Ja se on hieno! Eteistilamme varmaan kolminkertaistui ja säilytystilan määrä yli kaksinkertaistui.

Eniten harmittaa se, että miksi ihmeessä emme tehneet tätä jo vuosia sitten? Suomalaiset eteiset ovat meidän ulkovaatekautemme pituuteen ja erilaisten sade-, gore- ja toppavarusteiden määrään verrattuna aivan käsittämättömän pieniä. Siksi ne ovat yleensä myös sotkuisia. Koska kiireessä ei ole konmariviikkaukseen aikaa, niin tavarat sullotaan kaappeihin tai ne roikkuvat epämääräisesti jossain eteisen tienoilla.

Meillä on nyt jokaisellla oma kaappi ja lisäksi vieraille ja pitkille takeille on varattuna yksi kaappi. Eikä ole kuulkaa yhtään liikaa tilaa. Mutta tämän ansiosta meillä ei tarvita enää ikinä mitään erillistä kausivaatesäilytystä. Siinä ne ovat lapaset ja toppaliivit kätevästi eteisessä, kun vappu ja juhannus taas koettavat.

Eihän tämä olisi remppa eikä mikään, jos ei vähän olisi vielä viimeisteltävää. Meidän on tarkoitus maalata reissuhattujen takana oleva seinä. Luultavasti samalla punaisella, joka johdattaa eteisestä kellariin.

Huonekalut ovat vanhoja, eri puolilla kotiamme olleita. Nyt ne kerättiin samaan tilaan, jolloin koko huone sai vähän sellaisen siirtomaahenkisen, rustiikin fiiliksen. Ja huonekalut saivat uuden elämän, sillä olin niihin jo vähän kyllästynyt. Olin vähän haikaillut eteiseen uusia, rottinkisia kalusteita, mutta ekologisempaahan tämä on, että pärjäämme vanhoilla.

Ja ennen kuin kukaan ihmettelee, miksi ikkunan alla olevassa senkissä on ovi auki ja sen edessä on eteismattoa: siellä on sisällä kissanhiekkalaatikko. Remontin ansiosta pitkään pohdituttanut keskikerroksen kissanhiekkalaatikko-ongelmakin tuli ratkaisua vahingossa.

Ja totta kai remontti sai myös jatko-osan: kellarissa oleva takkahuone sai väriä seiniin.

Kivaa vappua!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Eteistila kolminkertaistui, kun eteisen ja vanhan työhuoneeni välistä kaadettiin seinä. Peiliovet teetettiin mittojen mukaan ja niiden takana on Ikean säilytysjärjestelmä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Työhuoneeni ”vaatehuone” on kierrätysvarasto. Sieltä löytyvät paperi-, pahvi, muovi- ja pullokeräyspisteet. Meidän oma Rinki-keräyspisteemme.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Uusia kalusteita ei hommattu. Kaikki rustiikit koottiin nyt samaan tilaan ja huonekalut saivat uuden elämän uudessa huoneessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Matkamuistohattuja. Niiden takana oleva seinä on tarkoitus vielä maalata.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Buddha.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mulla on tänään synttärit, lähetti toi ihanan kimpun ihanalta ystävältä! ❤

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Senkin ovien takana on kissojen hiekkalaatikko. Niitä pitää olla kahden kissan taloudessa kolme, joten piilopaikat ovat tarpeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Nyt on tilaa pitää eteisessä vaikka vapputanssit!

 

Lumipalloefekti

Tehtiin pientä pintaremonttia yläkerran kylppärissä. Lähti lumipallo liikkeelle. Vaihdettiin makkariin valaisin, tyhjennettiin pari piironkia ja siirrettiin ne kellariin. Nyt mies järjestää kellaria. Ja minä odotan, että hän asentaa kodinhoitohuoneeseen vaatetangon, jotta pääsen järjestelemään sitä. Kuvia? No, ei todellakaan vielä tässä vaiheessa!

Kun yhtä kohtaa tuunaa kuntoon, alkaa viereinen äsryttämään. Pakkohan sillekin jotain on tehdä. Ei mitään isoa, mutta sellaista, että koko kämpän saa sekaisin.

Työlistalla on tässä vaiheessa:

  • eteisen seinän kaataminen, joka odottaa ammattilaista paikalle
  • minun työhuoneeni tapetointi – ammattilainen saa hoitaa samalla senkin, vaikka kokeineita tapetoijia olemmekin
  • noin viisi vuotta järjestelemistä odottanut kellarivarasto, jossa mies tällä hetkellä organisoi, ah niin rakkaita jatkojohtoja ja muita vermeitä, joiden käyttötarkoituksesta minä en ymmärrä mitään
  • kodinhoitohuone, jonne on siis tulossa vaatetanko
  • yläkerran varasto, jonne on työnnetty maailmankaikkeus. Se kokee kenties joku viikonloppu alkuräjähdyksen.

Lisäksi on sekalaista kaappien järjestelyhommaa, mutta sitä ei lasketa. Kuten huomaatte, puuhaa riittää. Niinpä eilen olikin hyvä hetki lähteä koko päiväksi OSTOKSILLE JA HANKKIA OLOHUONEESEEN JA KEITTIÖÖN UUDET VALAISIMET. Kun pääsimme kotiin, meni muutama tunti niiden asentelussa. Ihan kivat ovat, ei siinä mitään. Mutta kyllä ihminen tekee kaikenlaista, jotta välttyisi varaston järjestämiseltä.

Laitan kuvia, kunhan olemme huhtikuussa saaneet projektin valmiiksi. En vain tiedä, minkä vuoden…

Susanna

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑