Kisastudio

Olen perheen penkkiurheilija. Sunnuntaisin menee usein monta tuntia sohvalla urheilua seuraten ja käsitöitä samalla tehden. Lajillakaan ei välttämättä ole väliä, mutta koska urheilu on ainakin osittain oheistoimintaa neulomiselle, ovat parhaat lajit käsityöystävällisiä. Eli siis sellaisia, joita ei tarvitse tapittaa niin intensiivisesti. Esimerkiksi maratonjuoksu ja pitkän matkan hiihdot ovat tähän oikein passeleita.

Sen sijaan tennis ei välttämättä ole. Se vie huomion käsityöltä ja vaarana on, että projektiin tulee virheitä. Onneksi tänään Australian avoimia seuratessa ymmärsin himmailla vauhtia sen verran, että jouduin purkamaan vain kerran pienen pätkän. Federer heikensi keskittymiskykyäni…

On myös penkkiurheiluystävällisiä neuleprojekteja. Ne ovat sellaisia, joissa oppii nopeasti mallikerran ulkoa, joten voi sitten keskittyä paremmin tapitukseen.

Vuoden eka käsityöprojekti oli pääntielle asti helppo ja nopeatekoinen alpakkaneule. Se valmistui nopsaan. Ja nyt työnalla on ihana kashmirneule, joka vaatii hitusen enemmän keskittymistä. Yritänkin saada sen valmiiksi ennen olympialaisia.

Molemmille neuleille on yhteistä se, että langat ovat olleet aivan ihania. Minä haluan panostaa lankoihin. Kun näen tuntitolkulla vaivaa, haluan, että langat ovat sen väärtti.

Ja mitäs teen sen jälkeen, kun olen saanut hartiat juntturaan käsitöitä tehden ja sohvalla tennistä seuraten? Menen tietysti pelaamaan itse tennistä.

Susanna

 

Siistii!

Meillä kävi muutama vuosi sitten säännöllisesti siivooja. Se oli ihanaa: satsaus itseen, parisuhteeseen ja kotiin. No sitten kävi niin, että siivoojamme jäi äityslomalle, eikä seuraava siivooja ollut niin hyvä. Juu, oli kyllä parempi kuin me, mutta minusta kun siivoojasta kuitenkin maksaa ihan kohtuullisen paljon, niin hänen käyntinsä jälkeen ei saa tulla sellainen fiilis, että korjailenpa itse jälkiä perässä.

Niinpä päätimme luopua siivoojasta, ja teimme perheensisäisen komiteapäätöksen, että meillä siivotaan yhdessä. Vapautusta sai hakea painavista syistä.

Homma toimikin ihan kohtuullisen hyvin. Mutta meillä ei vaan koskaan enää ollut aivan niin siistiä kuin siivoojan jälkeen. Koti oli juu siisti, mutta vähän tuli ainakin kiireisinä viikkoina mentyä pikakaavan mukaan: imurointi, vessojen siivous, keittiön siivous ja that’s it.

Ja nyt kun kaikilla perheenjäsenillä on kohtuullisesti muutakin tekemistä kuin siivoskella, päätin sitten taas ottaa joka toinen viikko meille siivouksen.

Freskaan törmäsin ruokakauppamme aulassa ja homma vaikutti todella ammattimaiselta ja hyvin suunnitellulta. Ja täytyy sanoa, että ensimmäinen asiakaskokemus vain vahvisti tätä kuvaa: särmää touhua.

Siivooja tuli minuutilleen oikeaan aikaan, teki todella huolellista ja viimeisteltyä työtä. Viimeistellyllä tarkoitan sitä, että sohvatyynytkin on aseteltu kauniisti paikoilleen eikä vain laitettu siihen.

Olimme suurimman osan ajasta itse paikalla, joten olisimme voineet auttaa tarvittaessa – mutta alkuopastuksen jälkeen hän kyllä selvisi ammattilaisena itsekseen. Ja mikä parasta: hän teki töitä todella hiljaa ja meitä häiritsemättä. Se on tärkeä asia meille siksi, että mies tekee paljon etätöitä kotona, eikä ole kiva, jos siivooja melskaa ja kolistelee samaan aikaan, kun itse yrittää pitää conf.callia.

Freskan ammattimainen ote näkyi myös siinä, että heiltä tuli käynnin jälkeen asiakaspalautekysely! Minä annoin täydet tähdet, mutta yhden pienen kommentin annoin palautekenttään. Se ei ollut sellainen asia, joka tekisi minut tyytymättömäksi, mutta jos sekin (minuutin homma) hoidetaan ensi kerralla, niin olen ihan supertyytyväinen.

Mitäs meillä sitten eilen tehtiin, kun ei tarvinnut siivota? Minä kävin kuntosalilla, mies pelaamassa tennistä ja ruokakaupassa. Teimme blinejä. Ihastelimme kotia. Ja rentouduimme!

Because I’m worth it!

Ja jos jotakuta kiinnostaa kokeilla Freskaa, niin tätä asiakaskyselystä saamaani tilauskoodia käyttämällä saa 25 euron alennuksen: GMPCC7

https://www.freska.fi/

Siisti juttu!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Siivouspäivän kukkia!
IMG_0726
Tulppaanit kuuluvat kevääseen, se tulee!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tunnustus: meillä on edelleen joulukuusi ja siinä valot.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Aikaa itselle.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kukahan siivoasi mun lankakopan?
IMG_0718
Jäi aikaa neuloa.

Tekniikkalaji

Liikunta on tekniikkalaji. Kaikki lajit ovat tekniikkalajeja. Silti valtaosaan lajeista suhtaudutaan, kuten kaikkki osaisivat ne automaattisesti. Lapsukaiset heitetään ”uimataidottomina altaan syvään päähän”. Ei ihme, että niin monelle liikunta on kauhistus, kun koulussa on neuvomatta pistetty kilpailemaan lajissa kuin lajissa.

Itse vietin lapsuusvuoteni Etelä-Ruotsissa, eikä siellä todellakaan hiihdetty. Oppimiselle otolliset vuodet menivät ohi. Kunnes sitten koulussa lykättiin numerolappu rintaan ja sanottiin, että alas tyttö sivakoida. Olin aina hiihtokilpailuissa viimeinen tai tokaviimeinen.

Onko joku teistä saanut lapsena kunnon opastusta hiihtämiseen? Siis oikeasti tekniikkaopastusta ihmiseltä, joka tietää (ei vain luule tietävänsä)? Onko joku saanut uimatekniikkaopastusta?

Minä olen, mutta vasta aikuisena. Lapsena minulla oli paskat välineet ja huono tekniikka, ei ihme, että aika moni laji alkoi tuntua kivalta vasta aikuisena. Olen käynyt hiihtotekniikkakurssilla (sekä perinteinen että luistelu), ja sen jälkeen hiihdosta tuli oikeasti kivaa. Olen käynyt myös kahdella eri uintekniikkakurssilla (kaikki uintilajit + vapari erikseen). Uintivauhtini lähes tuplaantui. Olen myös käynyt juoksutekniikkakurssilla, vaikka ”kaikkihan osaavat juosta”. Kaikki nämä ovat lajeja, joita useimmat suomalaiset harrastavat ihan kylmiltään. Osa luonnostaan hyvällä tekniikalla, iso osa, hmmm… vaikka nyt sitten enemmän omalla tyylillään.

On kuitenkin kaksi lajia, joissa useimmat käyvät kurssilla: golf ja tennis. Golf siksi, että se on välttämätöntä greencardin saamisen vuoksi. Tennis siksi, että se on niin hemmetin vaikea laji.

Olen nyt pelannut tennistä nelisen vuotta. Olen käynyt useilla eri kursseilla, on ollut henkilökohtaisia valmentajia ja on ollut pienryhmäopeusta ja viikonloppukursseja. Pelannut olen vielä aika vähän, lähinnä miehen kanssa 0-4 kertaa kuukaudessa. Osallistumiskynnys erilaisiin Cupeihin on aika kova, kun syöttö ei oikein suju ja peli vaihtelee niin paljon.

Viimekesäisten rasitusvammojen ja leikkauksen jälkeen tuli syksynmittainen tauko. Se on nyt ohi, sillä hain taas tuntumaa Vierumäen tennisviikonloppukurssilta. Siellä oli porukassa sekä vasta-alkajia että minun silmiini todella hyvätasoisia pelaajia. Kaikki sulassa sovussa ja tenniksestä nauttien.

Nyt on tarkoitus ottaa tennis taas säännöllisesti ohjelmaan. Jos en opi muuta, niin ainakin nöyryyttä.

Susanna

P.S. Suosittelen tennistä lajivalinnaksi senkin vuoksi, että sitä voi harrastaa a) lomareissuilla, b) vanhana ja c) näteissä vaatteissa

 

Hyvinvointi ei tule väkisin

Hyvää alkanutta vuotta!

En tiedä, johtuuko aurinkoisesta aamusta, mutta minusta tuntuu, että on jo paljon valoisampaa kuin ennen joulua! Se on ihanaa! Tästä tulee hyvä vuosi, eiks jee?

Omat uudenvuodenlupaukseni liittyvät oman hyvinvoinnin tukemiseen, mutta samalla siihen, että olen itselleni kiltti. Ei mitään rääkkäyshyvinvointia siis minulle, kiitos.

Jotenkin tuntuu, että hyvinvointi mielletään nykyään verenmaku suussa treenaamiseksi, ihmedieeteiksi, kieltäytymisiksi ja hyvinvointiviikonlopuiksi. Minun hyvinvointini näyttää tältä:

  • veren maku suussa treenaaminen -> säännöllinen ja monipuolinen liikunta, josta tulee hyvä mieli ja hiki
  • ihmedieetit -> hyvä, monipuolinen ruoka, mahdollisimman paljon itse tehden
  • kieltäytyminen -> kaikki on sallittua, mutta herkut ovat herkkuja
  • hyvinvointiviikonloput -> hyvinvointi joka päivä, elämän tasapaino myös arjessa

Olen todennut, että pysyvimpiä muutoksia saa aikaan valinnoilla, jotka ovat pieniä eivätkä tunnu ponnisteluilta. Ja kun pienestä muutoksesta tulee tapa, sitä ei tarvitse edes ajatella.

Uudenvuodenlupaukset? No, ei sellaisia varsinaisesti ole. Jatkan valitsemallani tiellä. Ehkä yksi lupaus voisi olla se, että neulon tuota lankavarastoani vähän pienemmäksi ennen kuin ostan uusia lankoja… Tiedän, se on neulootikolta paljon luvattu. Mutta jos edes kolme työtä tekisin valmiiksi ennen kuin ostan yksiäkään uusia lankoja? Yksi sininen on jo hyvässä vauhdissa, joten sen jälkeen pitäisi sinnitellä enää kaksi. Jaksaa, jaksaa! 🙂

Valoa kohti!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tämä vuosi bullet journalissa. Mikä ihme siinä on, että mokansa huomaa vasta, kun ottaa siitä kuvan tai heijastaa sen seinälle? 2017!!!!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tammikuussa on lumihiutaleita, ainakin bujossani.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Synttäriaukeama.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Käsityöpussi.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tämä alpakkaneule on todella nopeatekoinen, aloitin sen viikko sitten.
F7A570DC-5D1B-49BF-8FA3-DC7C8D3A9028
Hei hei viime vuosi, opetit minulle paljon. Kiitos ystäville tuesta vaikeina hetkinä.

Susanna

 

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑