No niin, viisikymppiset on nyt vietetty! Vaikka viimeksi bloggasin siitä, etten juhli, niin tulihan sitä juhlittua, virtuaalisesti  nimittäin – ja sujuihan se niinkin! Oli oikein kivaa, vaikka totta kai livenä olisi ollut ihanaa nähdä kaikkia ystäviä ja läheisiä.

Mutta jos jotain nämä ajat ovat opettaneet niin sen, että ihminen on melkoisen joustava. Vaikka  olen tehnyt etätöitä aiemminkin, niin etäily on ollut tähän saakka poikkeus, ei sääntö. Ja nyt alkaa tuntua, että etäilyssä on kuitenkin todella paljon myös hyvää, joten miksi ihmeessä palaisi täysin vanhaan silloinkaan, kun se on mahdollista. Älkää ymmärtäkö väärin: todellakin mennä olla toimistolle, jo ihan lounasvalikoiman ja huippuseurankin vuoksi. Mutta ehkä muutama etäpäivä kuussa vaihtuu muutamaksi etäpäiväksi viikossa.

Etätyössä ja ”karanteenielämässä” on ollut minun kannaltani monia hyvä puolia (lapsiperheille kuitenkin tämä tilanne on ollut todella raskas, en halua mitenkään väheksyä tällä kirjoituksella heidän tilannettaan):

• Aamuvirkkuuteni pääsee oikeuksiinsa, sillä matka työmatka ei syö aikaa kaikista tehokkaimmista tunneistani.
• Olemme viikonloppuisin saaneet edistettyä monia sellaisia kotiprojekteja, joihin ei olisi harrastusten vuoksi ollut muuten aikaa. Esimerkiksi minulla on ihana työhuone ja takapihan liuskekiviterassi on nyt oikaistu routimisen jäljiltä. Kun tekeminen loppuu kesken, ryhdymme varmaan imuroimaan etupihan asfalttia.
• Olemme perheenä viettäneet aikaa yhdessä ja jutelleet enemmän kuin aiemmin. Tässä on käynyt vähän niin kuin aikoinaan lapsuudessa pitkinä juhlapyhinä: yhtäkkiä sisarusten seurakin kiinnostaa, kun muuta ei ole tarjolla. 😀
• Sisarukseni ja vanhempani asuvat 400 kilometrin päässä, joten heitä on normaalistu tullut nähtyä muutaman kerran vuodessa. Nyt olemme järjestäneet useampia videopalavereita, joten olemme ”nähneet” jopa useammin kuin tavallisesti.
• Rahaa säästyy paljon, kun ei liiku houkutusten parissa. Nettikaupat toki ovat klikkauksen päässä, mutta niiden ohi ei kävele samalla tavalla vahingossa kuin kivijalkakauppojen.

Mitäs huonoja puolia tässä sitten on, mainitsemieni lounastarjonnan ja kollegoiden ikävän lisäksi?

• Päivän askel- ja liikkumistavoitteet eivät millään täyty kotitoimistolla. On siis pakko lähteä erikseen liikkeelle. Itse olen kalenterin puitteissa pyrkinyt irrottautumaan hetkeksi kolmen, neljän maissa, sillä aamuseiskalta työpäivän aloittanut on silloin jäkittänyt koneella jo aika pitkään. Pienen liikunnan jälkeen voi sitten palata sorvin ääreen virkistäytyneenä.
• Koti ei suinkaan ole koko ajan tiptop, kun kaikki ovat kotona. Vaikka pyykit voi ohimennessään huiskaista koneeseen, niin tosiasiassa kolmen ihmisen ollessa kotona, syntyy paljon enemmän sotkua kuin tavallisesti. Montako kertaa päivässä tiskikone voi täyttyä kolmen hengen taloudessa?
• Koronakilot ovat totta! Ihminen saa kummallisia päähänpistoja, kun on kotona pitkään: pitäisikö leipoa korvapuusteja? Mitä voisi tehdä takapihan nokkosista? Kotoilu on mennyt nyt pitkälle, että meille on tulossa yleiskone. Toivon, että tilanne on ohi ennen marjakautta, muuten meille varmaan hommataan mehumaijakin, ja se on kyllä liikaa.

Susanna

Susanna