Mä rakastan projektien suunnittelua ja starttaamista – sekä töissä että kotona. Olen se, jolla on pieni lähtökitka ja jolla on kauhea energia käynnistää jutut. Ei mulla projektit kesken jää, kyllä mä ne maaliin vien. Valmistuminen innostaa yhtä paljon kuin starttaaminenkin, mutta siinä välissä on hyvä, että joku muukin vie hommaa eteenpäin ja saa meikäläisenkin fokuksen pysymään työnalla olevissa asioissa, muuten mun mielenkiinto saattaa siirtyä seuraavaan asiaan.

Mä en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, joilla on vain yksi projekti työnalla. Miten ihminen voi keskittyä mihinkään yhteen asiaan kokonaisen työpäivän ajan? Kuukaudesta tai vuosista puhumattakaan! Siksi mä olenkin töissä viestintätoimistossa, jossa sekä asiakkaat että hommat ovat moninaisia. Se on ihan parasta.

Vähän samanlainen olen käsityöprojektienkin kanssa. Vaatii hirveää keskittymiskykyä, kurinalaisuutta ja pitkäjänteisyyttä edistää vain yhtä käsityötä kerrallaan. Entä jos ei huvita tehdä palmikkoneuletta juuri sillä hetkellä? Tai entä jos katselee televisiosta niin intensiivistä ohjelmaa, ettei kirjoneuleohjeen lukeminen onnistu samalla? Ja varsinkaan en ymmärrä siitä, että joku kutoo pelkkiä villasukkia. Sehän on kärjistetysti sama kuin meikäläinen kirjoittaisi töissä samaa lehdistötiedotetta uudelleen ja uudelleen! Joo tiedän, että villasukkiakin on erilaisia, ja haastetta löytyy vaikka kuinka paljon, mutta silti.

Mulla on siis lukuisia (oikeasti varmaan yli 10) neuleprojektia kesken koko ajan. Teen sitä, joka sillä hetkellä innostaa eniten tai sopii siihen tilanteeseen. Kaikki valmistuvat kyllä aikanaan, mutta monesti vanhan projektin edelle kiilaa jokin uusi, ainakin hetkeksi. Kaivan kyllä välillä naftaliinista niitä kuukaisia ja joskus vuosiakin kesken olleita ja sitten apinan raivolla saattelen ne loppuun.

Nyt olen projektinhallintamenetelmässäni siirtynyt kahden projektin työstämiseen yhtä aikaa. Yksi työ on olohuoneen sohvalla, ja sitä työstän telkkaria katsellessa. Toinen on työhuoneessani, ja sitä työstän podcasteja, äänikirjoja tai ystäväpuheluita kuunnellessani. Taktiikka on toiminut oikein kivasti, molemmat etenevät, tosin pakko on myöntää, että telkkarin äärellä tehty työ on sadeiltoina edennyt rivakammin.

Työnalla on ollut viime aikoina neuleliivi – neuleliivit ovat nimittäin muotitrendi ja haluan olla aallon harjalla ja saada sen valmiiksi ennen kuin trendi on ohi. Ja toinen projektini on ollut myös erittäin trendikäs: norjalaisneule, islantilaisesta lampaanvillasta. Islantilais- ja norjalaisneuleet ovat nyt kuuminta hottia (joo kirjaimellisestikin, sillä ovat todella lämpimiä). Itse tosin olen tehnyt ekan islantilaisneuleeni jo jokunen vuosi sitten, joten olen tykännyt niistä aina.

Norjalaisneuleeni malli on Linka Neumannin Alasuq, joka on neulottu Álafosslopi-langasta. Se valmistui juuri ja se on loistava ulkoiluneule, tänne etelän talvisäihin aivan loistava, sillä se suojaa varsin hyvin sekä pieneltä sateelta että tuulelta. Alle mahtuu takki, jos enemmän kaipaa suojaa.

Myös liivi on myös pian valmis, ja seuraavaksi tartun jo aloitettuun neuletakkiin ja lisäksi annan itselleni luvan startata myös seuraavan islantilais- tai norjalaisneuleen. Yksi uusi ja yksi keskeneräinen siis seuraavaksi työnalle.

Lämpöä!

Susanna