Syksyn sisustustäydennyksiä

Ulkona sataa ja on pimeää, joten tulee käperryttyä neljän seinän sisään. Nyt korona-aikana on tullut muutenkin vietettyä kotona aikaa enemmän kuin koskaan. En ole tosiaankaan mikään jatkuva sisustaja, sillä vähän niin kuin vaatteissakin, haen pitkäkestoisia ratkaisuja ja juttuja, jotka miellyttävät silmääni kauan. Kynttilöillä ja tyynyillä voi sitten hakea vähän vaihtelua.

Nyt kun näyttää siltä, että työhuone on työhuoneeni myös koko talven, kaipasin ilmeeseen pientä viimeistelyä.  Työhuoneestani puuttui matto, joten sellainen piti saada. Kissataloudessa matolle on vaatimuksia: sen pitää hylkiä likaa ja olla pestävä. Valintani olikin 100-prosenttinen villamatto. Sen väritys ei ole vaalea, mikä olisi valkoisten kissojen taloudessa tietysti kaikista paras. Tällä kertaa nimittäin kaipasin väriä. Kuvio tekee kuitenkin matosta suhteellisen armollisen myös kissankarvojen (ja -oksennusten!) suhteen, ne eivät erotu ihan heti.

Tilasin maton netistä, ja jännitti vähän, vastaako tuote nettisivujen kuvaa. Täytyy sanoa, että matto oli täysosuma – se tuli muutamassa päivässä ja istuu mielestäni huoneen värimaailmaan täydellisesti.

Se on niin ihana, että melkein tekisi mieleni hommata myös makkariin uusi matto. Voisivatko kissat oksentaa nykyisen päälle niin, ettei se olisi enää pelastettavissa?

Mieleni teki myös uutta säilytyskalustetta kirjoille ja bujoilutarvikkeilleni. Halusin saada etenkin kirjat piiloon. Arvoin hetken uuden hyllyn ostamista, mutta päädyin kuitenkin kestävämpään ratkaisuun: ostin olemassa olevaan Ikean Billy-hyllyyn siihen sopivat ovet. Eli säästin reippaan summan rahaa ostamalla kokonaisen hyllyn/kaapin sijaan vain ovet.

Näillä sisustushankinnoilla huonestani tuli niin kiva, että taidankin viettää täällä työpäivien lisäksi myös enemmän aikaa: nykyään joogaan lattialla, teen käsitöitä ja kuuntelen podcastejä huoneessani. Kyllä jokainen nainen tarvitsee oman huoneen.

Susanna

Jakkaran sisältä löytyy käsitöitä.
Kirjahylly on nyt kirjakaappi.
Vaaleaa ja väriä.
Viestintäkonsultin työpiste.

Töissä kotona eli pientä pintaremonttia

Tässä on sattuneesta syystä tullut istuttua kotitoimistolla viime viikkoina. Minähän olen onnekas, sillä mulla on työhuone. Se on pojan vanha huone, joka jäi mulle, kun hän muutti kellarikerrokseen. Huone on ollut mulla nyt vuoden päivät, mutta silloin ostetut tapetit odottivat jonkinlaista ”ylösnousemustaan” varastossa. No, mikäpä olisi parempi ajankohta niiden ylösnostamiselle kuin pääsiäinen?

Kyseessä oli siis vain yhden seinän tapetointi, mutta koska meillä on seinissä lasikuitutapettia (vihoviimeinen keksintö!), niin yhden seinänkin tapetointi on kahden päivän työ. Ensin tasoitetapetti ja sitten varsinainen tapetti.

Tapetti on Boråsin mallistosta, ja minusta sen siveltimellä vedellyt kirjaimet ovat aivan ihania! Minusta tapetti sopii erityisen hyvin tällaisen viestintäihmisen ja muutenkin kirjoittamista ja tekstausta harrastelevan ihmisen työhuoneeseen.

Niin kuin aina kodinlaittoprojekteissa, tässäkin homma sai aikaan ketjureaktion: pientä rymsteerausta. Työpöytäni vaihtoi seinää ja samoin työhuoneessani oleva, vierasvuoteena toimiva runkopatja. Kirjahylly pysyi kyllä paikoillaan. Sitten siirreltiin tyynyjä edestakaisin. Otettiin matto pois. Järjesteltiin kukkia ja siivottiin samoilla vauhdeilla kaapitkin.

Huh. Että semmoinen pääsiäinen sitten!

Tämä on näköjään tarttuvampaa kuin korona: poika aloitti kellerikerroksessa saunan pukuhuoneen maalauksen.

Mutta mitäs tykkäätte työhuoneestani? Eikö ole aika naisellinen?

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Uusi tapetti ja uusi paikka työpöydälleni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tyynyt tuomassa väriä muuten aika hillittyyn väritykseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Grafiikkaa seinällä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vähän pitää olla bling blingiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tapetti on Boråsin mallistosta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kirjahyllyä olen karsinut vuosi vuodelta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pari kissaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Näiden rahien sisällä on käsitöitä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tapetti on ensisilmäyksellä varsin abstrakti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Rasia on Singaporen China townista.

Piilotettu elämä

Oletteko viime aikoina seuranneet, millaisia asunnonvälitysilmoitukset ovat? Ne ovat kuin sisustuslehtien artikkeleita: paljon tunnelmallisia yksityiskohtia ja tavaraa vain harkitusti esillä.  Jos olohuoneen pöydällä on jotain, se on kasa inspiroivia sisustuslehtiä, kukkakimppu tai lasi kuohuviiniä. Ainakaan olohuoneen pöydällä ei ole kaukosäädin tai läppäri. Ainakin meidän olohuoneessamme ne ovat pöydällä lähes aina.

Älkää ymmärtäkö väärin – olen itsekin konmaritukseni tehnyt, karsinut tavaraa, meillä on koriste-esineitä hyvin vähän ja haluan itsekin, että tavarat ovat oikeilla paikoillaan eivätkä ajaelehdi siellä sun täällä tai tipahda käsistä ensimmäisenä vastaantulevalle tasolle eli meidän kotonamme eteisen senkin päälle.

Mutta pointtini on se, että miksi tavaroita ei saa näkyä kuvissa niiden oikeilla paikoillaankaan?

Missä on kaukosäätimen paikka, jos se ei ole olohuoneessa käden ulottuvilla? Missä on perheen takkien paikka, jos niitä ei saa avonaulakossa olla kuin korkeintaan kolme ja nekin on stailattu yhteensopiviksi? Missä on kahvinkeitin, jos se ei saa olla keittiön tasolla?

Ymmärrän asuntoilmoitusten stailauksen kuitenkin oikein hyvin. Ihmisillä on kodeissaan valtavat määrät tavaraa, ja se saa kodit näyttämään ahtailta ja aina sotkuisilta. Vähentämällä kuvista kamaa, saadaan tila tuntumaan avarammalta, kutsuvammalta ja ostettavammalta. Varsinkin kuin pohjoismainen minimalismi on viime vuosina ollut sisustamisen trendi, saa karsiminen kodit näyttämään meidän silmiimme myös nykyaikaisemmilta.

Minä olen tosi huono sisustusbloggaaja, ehkä siksi en olekaan sisustusbloggaaja vaan lifestyle-bloggaaja. En siirtele tavaroita pois kuvien ottamisen ajaksi. Välillä huomaankin jälkikäteen kuvista, että matolla näkyy kissojen lelu, sohvalla kaukosäädin ja oma käsilaukkuni kurkistaa jostain hassusti. Joskus on käynyt jopa  niin nolosti, että juuri remontoidun eteisen esittelykuvan taustalta näkyy keittiön senkki, jolla on vapunvieton jäljiltä viinitonkka. Kuvitelkaa, viinitonkka! Olisi nyt sentään tajunnut laittaa skumppapullon siihen.

Siivottujen sisustuskuvien tarkoitus on tietysti inspiroida ihmisiä. Arkitodellisuus ei ehkä inspiroi samalla tavalla.

Vai voisiko se inspiroida? Voisiko se jopa tuoda lohtua meille, joilla autonavaimet ja kukkaro löytyvät eteisen senkin päältä, vaikka eteinen muuten onkin kaunis ja siisti? Tuossa kodissa minä ja minun tavarani voisivat olla.

Susanna

IMG_5947
Remontoitu eteisemme. Seinästä tuli lopulta vedenvihreä. Taitava sisustuskuvaaja jättää kuvan oikeaan alareunaan kissanlelun, se käy leikkisää vuoropuheluaan hattujen kanssa.

IMG_5949
Näkymä eteisestä keittiön ja olohuoneen suuntaan. Huomatkaa keittiön senkin päällä oleva viinitonkka. Se henkii, että tässä kodissa ollaan ekologisia, sillä pahvitonkan hiilijalanjälki on pienempi kuin lasipullon.

IMG_5950
Voiko olla, että olen onnistunut nappaamaan kuvan, missä ei ole mitään ”ylimääräistä”?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kas, kaunis sisustuskuva. Ai mutta nuo aurinkolasit ovat väärässä paikassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ja sitten se koko todellisuus: nurkassa törröttävät matot ovat menossa pesuun.

IMG_5971
Kaunis yksityiskohta järjestetystä työhuoneesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Melkein putkeen – vain hierontapallo ja laukku pilaamassa tunnelmaa.

IMG_5970
Tuo seinä odottaa vielä tapetointia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Meillä on aina käsityö, kaukosäädin, kissojen kiipeilypuu ja kissanleluja pilaamassa tunnelmaa. Mutta onneksi kissat ovat kauniita, olivatpa ne missä tahansa.

 

Tervetuloa meille!

Meillä on tehty nyt eteisremontti. Se on siis vihdoin oikeasti valmis, ainakin melkein. Listatkin paikoillaan.

Hommahan alkoi jo monta kuukautta sitten, kun mun vanhaan työhuoneeseen pystytettiin koko peräseinällisen verran liukuovikaappeja. Remppa jäi vaan sillä lailla vaiheeseen, että eteisen ja vanhan työhuoneen välinen  seinä jäi odottamaan purkamista.

Nyt se on tehty, listat laitettu, huonekalut aseteltu. Ja se on hieno! Eteistilamme varmaan kolminkertaistui ja säilytystilan määrä yli kaksinkertaistui.

Eniten harmittaa se, että miksi ihmeessä emme tehneet tätä jo vuosia sitten? Suomalaiset eteiset ovat meidän ulkovaatekautemme pituuteen ja erilaisten sade-, gore- ja toppavarusteiden määrään verrattuna aivan käsittämättömän pieniä. Siksi ne ovat yleensä myös sotkuisia. Koska kiireessä ei ole konmariviikkaukseen aikaa, niin tavarat sullotaan kaappeihin tai ne roikkuvat epämääräisesti jossain eteisen tienoilla.

Meillä on nyt jokaisellla oma kaappi ja lisäksi vieraille ja pitkille takeille on varattuna yksi kaappi. Eikä ole kuulkaa yhtään liikaa tilaa. Mutta tämän ansiosta meillä ei tarvita enää ikinä mitään erillistä kausivaatesäilytystä. Siinä ne ovat lapaset ja toppaliivit kätevästi eteisessä, kun vappu ja juhannus taas koettavat.

Eihän tämä olisi remppa eikä mikään, jos ei vähän olisi vielä viimeisteltävää. Meidän on tarkoitus maalata reissuhattujen takana oleva seinä. Luultavasti samalla punaisella, joka johdattaa eteisestä kellariin.

Huonekalut ovat vanhoja, eri puolilla kotiamme olleita. Nyt ne kerättiin samaan tilaan, jolloin koko huone sai vähän sellaisen siirtomaahenkisen, rustiikin fiiliksen. Ja huonekalut saivat uuden elämän, sillä olin niihin jo vähän kyllästynyt. Olin vähän haikaillut eteiseen uusia, rottinkisia kalusteita, mutta ekologisempaahan tämä on, että pärjäämme vanhoilla.

Ja ennen kuin kukaan ihmettelee, miksi ikkunan alla olevassa senkissä on ovi auki ja sen edessä on eteismattoa: siellä on sisällä kissanhiekkalaatikko. Remontin ansiosta pitkään pohdituttanut keskikerroksen kissanhiekkalaatikko-ongelmakin tuli ratkaisua vahingossa.

Ja totta kai remontti sai myös jatko-osan: kellarissa oleva takkahuone sai väriä seiniin.

Kivaa vappua!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Eteistila kolminkertaistui, kun eteisen ja vanhan työhuoneeni välistä kaadettiin seinä. Peiliovet teetettiin mittojen mukaan ja niiden takana on Ikean säilytysjärjestelmä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Työhuoneeni ”vaatehuone” on kierrätysvarasto. Sieltä löytyvät paperi-, pahvi, muovi- ja pullokeräyspisteet. Meidän oma Rinki-keräyspisteemme.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Uusia kalusteita ei hommattu. Kaikki rustiikit koottiin nyt samaan tilaan ja huonekalut saivat uuden elämän uudessa huoneessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Matkamuistohattuja. Niiden takana oleva seinä on tarkoitus vielä maalata.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Buddha.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mulla on tänään synttärit, lähetti toi ihanan kimpun ihanalta ystävältä! ❤

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Senkin ovien takana on kissojen hiekkalaatikko. Niitä pitää olla kahden kissan taloudessa kolme, joten piilopaikat ovat tarpeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Nyt on tilaa pitää eteisessä vaikka vapputanssit!

 

Lumipalloefekti

Tehtiin pientä pintaremonttia yläkerran kylppärissä. Lähti lumipallo liikkeelle. Vaihdettiin makkariin valaisin, tyhjennettiin pari piironkia ja siirrettiin ne kellariin. Nyt mies järjestää kellaria. Ja minä odotan, että hän asentaa kodinhoitohuoneeseen vaatetangon, jotta pääsen järjestelemään sitä. Kuvia? No, ei todellakaan vielä tässä vaiheessa!

Kun yhtä kohtaa tuunaa kuntoon, alkaa viereinen äsryttämään. Pakkohan sillekin jotain on tehdä. Ei mitään isoa, mutta sellaista, että koko kämpän saa sekaisin.

Työlistalla on tässä vaiheessa:

  • eteisen seinän kaataminen, joka odottaa ammattilaista paikalle
  • minun työhuoneeni tapetointi – ammattilainen saa hoitaa samalla senkin, vaikka kokeineita tapetoijia olemmekin
  • noin viisi vuotta järjestelemistä odottanut kellarivarasto, jossa mies tällä hetkellä organisoi, ah niin rakkaita jatkojohtoja ja muita vermeitä, joiden käyttötarkoituksesta minä en ymmärrä mitään
  • kodinhoitohuone, jonne on siis tulossa vaatetanko
  • yläkerran varasto, jonne on työnnetty maailmankaikkeus. Se kokee kenties joku viikonloppu alkuräjähdyksen.

Lisäksi on sekalaista kaappien järjestelyhommaa, mutta sitä ei lasketa. Kuten huomaatte, puuhaa riittää. Niinpä eilen olikin hyvä hetki lähteä koko päiväksi OSTOKSILLE JA HANKKIA OLOHUONEESEEN JA KEITTIÖÖN UUDET VALAISIMET. Kun pääsimme kotiin, meni muutama tunti niiden asentelussa. Ihan kivat ovat, ei siinä mitään. Mutta kyllä ihminen tekee kaikenlaista, jotta välttyisi varaston järjestämiseltä.

Laitan kuvia, kunhan olemme huhtikuussa saaneet projektin valmiiksi. En vain tiedä, minkä vuoden…

Susanna

Punaisen maton paikka

Jos olette katsoneet telkkarista Suomen kaunein koti -ohjelmaa, ymmärrätte heti, mitä otsikko tarkoittaa. Ohjelmassa sisustusraati vierailee suomalaisissa kodeissa ja valitsee finalistit, joista katsojat saavat äänestää Suomen kauneimman kodin. Kodin omistajat merkkaavat punaisella matolla kotinsa suosikkipaikan raatilaisia varten. Se on usein kohta, jossa perhe viihtyy tai josta avautuu jotenkin erityinen näkymä kodissa.

Minulle on aivan selvää, minne laittaisin kodissamme oman punaisen mattoni: olohuoneen sohvannurkka. Se on paikka, jossa vietän sekä omaa aikaa että seurustelen perheeni tai vieraiden kanssa. Siinä lojuu usein keskeneräinen käsityö. Pöydällä on joskus viinilasi. Joskus telkkarikin on auki (katson aika vähän televisiota).Keväällä näen ikkunasta omenapuun kukassa, syksyllä näen siitä punaposkiset omenat.

Nurkasta näkyy suoraan keittiöömme, joten siitä voi myös seurustella keittiössä hääräilevän mieheni kanssa. Tai voi itse seurailla, ettei pastavesi kiehu yli.

Tykkään myös olohuoneemme sisustuksesta. Tavaraa on esillä hyvin, hyvin vähän. Pöydällä on aina silloin tällöin kukkia. Mutta aina siinä on kynttilä tai kynttilöitä.

Sohvalla on lähes aina kanssani myös jompi kumpi kissoistamme. Erityisesti, jos teen käsitöitä, niin toinen kisuista kömpii nukkumaan käsivarren mitan päähän, joskus lähemmäksikin.

Punainen matto kuuluu sinne, missä rakkaat tyypitkin ovat.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Käsityö.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kukkia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Huomaatteko, kuinka tuo nurkka kutsuu?

 

 

Talvikuusi

Meillä on nyt muutaman vuoden ajan hommattu joulukuusi. Tai no, se on enemmänkin sellainen talvikuusi, sillä viritän sen jo joulukuun alkupuolella ja se saa olla sisällä niin kauan kuin on hengissä. Viime vuonna taisin siirtää sen kompostiin pääsiäisen tienoilla.

Olen hommannut talvikuusen Plantagenista ja sen pitkän iän salaisuus on se, että se on multaruukussa. Jos kuusta hoitaisi hyvin, sen voisi saada pysymään hengissä kesään asti ja silloin sen voisi kuulemma istuttaa pihalle. No, mulla on ilmeisesti kasteluinto lopahtanut jossain vaiheessa, sillä pihalle emme ole siirtäneet vielä yhtään, jos kompostia ei lasketa pihaksi…

Joka tapauksessa minusta ruukullinen kuusi on loistava keksintö. Siitä on iloa pitkäksi ajaksi. Ja varsinkin, kun olemme joulun usein pois kotoa, niin joulukuusen virittely omaan kotiin olisi muuten vähän turhaa.

Nyt on ollut niin pilvistä ja sateista, että minusta kynttilät ja jouluvalot tuovat vähän piristystä tähän ankeuteen.

Minun koristelutyylini on melko pelkistetty, ainakin värien puolesta. Lasia, valkoista ja äidiltä saamissani, käsin tehtdyissä helmikoristeissa vähän sinistä. Värityksensä puolesta kuusi sopi siis oikein hyvin itsenäisyyspäivänkin tunnelmaan.

Valoa!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ystävät toivat itsenäisyyspäivänä kukkia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Käsityönä tehtyjä helmikoristeita ja lasipalloja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pieni rumpalipoika.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Onneksi kissamme eivät ole kiinnostuneita koristeista tai kuusesta.

Sisustamisen kaaosteoria, eli tarina siitä, miten minä sain uuden työhuoneen

Blogissa on ollut pari viikkoa hiljaista, sillä meillä on rymsteerattu ja tehty pientä pintaremonttia. Pieni-sana voisi mennä lainausmerkkeihin, sillä homma ei ole edelleenkään valmis. Pieni-sana pätee ainoastaan sen osalta, ettei rahaa ole mennyt paljon ja kaikki on osattu tehdä itse. Mutta pieni-sana ei tarkoita sitä, että aikaa olisi mennyt vähän ja homma olisi jo valmis. Ehei.

Sisustamisessa yksi asia johtaa aina toiseen. Pieneltä tuntuva muutos saa aikaan hirvittävän lumipalloefektin. Ja yhden paikan järjestäytyessä jonnekin muualle syntyy kaaos. Ainakin vähäksi aikaa.

Meillä kaikki sai alkunsa siitä, että poika pääsi keväällä ylioppilaaksi. Siitä seurasi se, että nyt meillä on eteisremontti edessä. Nyt täytynee vähän selittää.

Asumme rintamamiestaloa muistuttavassa omakotitalossa, jossa on kolme kerrosta. Huoneita on kolmihenkiselle perheelle paljon, mutta valtaosa niistä on pieniä. Meillä on esimerkiksi kaikilla ollut oma ”työhuone”. Ja jostain syystä minä olin saanut työhuoneita jaettaessa heikoimmat kortit, eli minulla oli pimein ja pienin työhuone eteisen vieressä.

Pojan työhuone on ollut eteisen toisella puolen, ja siinä ikkunat kahteen eri suuntaan. Viime vuoden poika on muuten majaillut lähinnä kellarikerroksessa, sillä teini-ikäiselle siellä on lebensraumia kitaransoitteluun ja konsolipeleihin. Hänellä on siellä makkarin lisäksi takkahuone käytössään.

No, nyt kun lukio on takana ja armeija edessä, niin hänen työhuoneensa jäi erittäin vähälle käytölle. Niinpä hän päätti roudata kaikki kamansa kellariin. Sinne tuli sopivasti tilaa vähän tavaroita järjestelemällä ja karsimalla.

Ja minä tietysti valtasin pojan vapautuneen työhuoneen heti. Sininen seinä maalattiin viime viikonloppuna valkoiseksi, minun kamani ja kellarikerroksesta pois siirretty vierassänky siirrettiin uuteen työhuoneeseeni. Tapettiakin ostettiin, mutta sitä ei olla vielä seinille laitettu. Sillä tähän väliin iski nyt sitten eteisremontti.

Eteisen ja vanhan työhuoneeni välissä oleva seinä nimittäin päätettiin kaataa. Olemme haaveilleet vähän avarammasta eteisestä ja haikailleet enemmän säilytystilaa. Joku syyttää minua kenkien hamstraamisesta. Minä syytän erästä takkien hamstraamisesta.

Olemme nyt kartoittaneet erilaisia säilytysvaihtoehtoja ja tämänpäiväinen mielipiteemme taitaa olla se, että vanhan työhuoneeni peräseinä täytetään kiinteällä kaapistolla, jonne tulee runsaasti tilaa erään takeille ja minun kengilleni. Ja kaapiston eteen teetämme mittojen mukaan peililiukuoven. Kun ne ovat paikoillaan (toivottavasti noin kuukauden päästä), niin moukaroimme seinänkin alas. Ja sitten meillä on kunnon eteishalli. Bloggaan siitä sitten vielä, kun on valmista.

Mutta nyt kuvia tapetteja ja uusia verhoja vaille valmiista työhuoneestani.

Työn iloa!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vierassängyn takana oleva seinä tapetoidaan vielä, kunhan ehditään… Seinällä olevat taulutkin asetellaan vasta sen jälkeen kunnolla paikoilleen, nyt ne peittavät lähinnä vanhoja reikiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Grafiikkaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Viherkasveja pitää olla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Joku valtasi työtuolini.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Työtuoli on näemmä lepotuoli.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Uashmaman säilytyspusseissa pysyvät avaimet ja muut tilpehöörit siististi saatavilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ennen tässä oli koulureppu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vespa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Blingblingiäkin hitusen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Remonttikukat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kukkaruukuissa on neulepinta.

Tuolileikki

Kävimme Ikeassa ruokaostoksilla, kun pojan teki mieli Daim-kakkua. Ja kuten aina, mukaan tarttui muutakin. Tällä kertaa muun muassa Vedbo-nojatuoli, joka oli tarjouksessa. Meillä oli miehen työhuoneessa sellainen jo entuudestaan, ja nyt molemmat päätyivät olohuoneeseen.

Meillä on ollut olohuoneessa pallina vain sohvaan kuuluva rahi, joten istumapaikoista on joskus ollut pulaa. Ketjureaktiohan siitä syntyi. Rahi siirtyi minun työhuoneeseeni ja siellä ollut tuoli miehen työhuoneeseen.

Tässä tuolileikissä kukaan ei kuitenkaan jäänyt vaille paikkaa, päinvastoin, kun kerran istumapaikkojen määrä kasvoi.

Koko rymsteeraus sai oikeastaan alkunsa siitä, että L:n mallinen sohvamme työnnettiin lähemmäs seinustaa. Näin lisätuoleille jäi enemmän tilaa. Ja sohvan viereen mahtui myös sivupöytä, Ikeasta sekin.

Pieni tuolileikki virkisti kivasti olohuonetta. En ole erityisen ahkera sisustelija, mutta joskus pieni muutos tekee terää.

Saa nähdä, syntyykö tästä isompi ketjureaktio…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Harmaata, vaan ei ankeaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vedbo-tuolit.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kissat tykkäävät myös sisustamisesta, heti pitää tarkistaa mestat.

Susanna

Arvaatko, missä kävin?

Vietimme ensimmäisen erän kesälomasta. Reissussa tietenkin. Mutta missä maassa (tai missä maissa, sillä käväisimme parissa muussakin maassa)?

Kun mies vei minut kyseiseen maahan ensimmäistä kertaa noin kymmenen vuotta sitten, olin aivan varma, että kesäloma on pilalla: pahaa ruokaa, tylsää ja kurjat kelit. No, enpä olisi enempää voinut olla väärässä. Niinpä reissu ei jäänyt viimeiseksi.

Nyt vietimme yhdeksän päivää reissussa, lämpöä oli koko ajan yli 20, lauantaina mittari kipusi 28 asteeseen. Ekana päivänä tuli muutama ripaus vettä ja kunnon ukkoskuuro, mutta sen jälkeen aurinko paisteli. Ruoka oli hyvää, nähtävää ja tekemistä oli enemmän kuin tarpeeksi ja maisemat huikeat!

Kerron myöhemmin matkavinkit, mutta nyt arvauksia: missä kolmessa maassa kävimme? Vinkkejä kuvateksteissä.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tämän linnan esikuvana on ollut Versailles.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Patikointireittejä oli joka paikassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tämä puisto on isompi kuin Hyde Park tai Central Park.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tämän saaren omistavat Ruotsin kuninkaalliset.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tämä saari on miesten.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pieni ja ihana kukkaissaari.

IMG_0014
Sanoisin, että tämä maa on romanttinen.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑