Jo joutui

Tänä vuonna kevät jäi välistä. Talvesta siirryttiin suoraan kesään, eikä ihan mihin tahansa kesäkeliin, vaan suomalaisittain parhaaseen mahdolliseen.

Olen tänä kesänä syönyt ulkona jo useammin kuin viime kesänä yhteensä. Samoin olen vespaillut jo töihin useammin kuin viime kesänä.

Silti jotenkin minulle kesä alkaa vasta, kun koulujen lomat alkavat. Tänä vuonna suvivirsi kaikuu meidän perheessä viimeistä kertaa. Meillä on perheessä tuore ylioppilas.

Ensi lauantaina taidan tirauttaa siis muutamat kyyneleet, joissa sekoittuu ylpeyttä, iloa ja ihan pikkuriikkisen haikeuttakin.

Aika menee niin nopesti. Vaikka kuinka vetelisi mindfulnessia ja carpe diemiä, niin silti päivät, viikot, vuodet vilahtavat ohi kuin hyperlapse-videot.

Silti minusta tartu hetkeen -sanonta on ihan pöllö. Ei hetkeen tartuta, se kuulostaa siltä, kuin epätoivoinen ihminen yrittäisi saada väkisin pysymään energisen lapsen paikoillaan. Hetkeen ei tartuta, sitä hellitään ja pidetään kämmenellä ihastellen sen kauneutta. Sitten sen hetken annetaan mennä ja uusien hetkien tulla.

Susanna

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Omenankukat ovat ihania!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pojan ylioppilaskuvat otettiin Malminkartanon hedelmäpuutarhassa. Uskomaton mesta.

 

Tyylikästä äitienpäivää

Kaksi vuotta sitten kävin värianalyysissä äitienpäivälahjana. Minulle värianalyysin tehnyt Johanna on jonkin aikaa tehnyt myös tyylianalyysejä. Ja kappas, sellainen napsahti äitienpäivälahjaksi. Kyseessä on kasarilla maailmanmaineeseen nousseen David Kibben tyylianalyysi. Kuten värianalyysilläkin, myös Kibbellä on edelleenkin vankka kannattajakunta ja ainakin Pinterestistä löytyy aiheella paljon kuvia.

Itsekin tutustuin kuvavalikoimaan etukäteen. Virhe!

Totta kai aloin aprikoida, mikä tyylisuunta voisin olla ja mikä en ainakaan ole. Ajattelin olevani luonnollinen (natural) tai nuorekas (gamine). Ja ajattelin, etten ainakaan ole klassinen (classic).

Mutta Kibben tyylianalyysissä ei ole kyse siitä, mikä ajattelen olevani tai mikä toivoisin olevani. Koko homma perustuu siihen, miltä näytät. Siis miltä näytät ilman vaatteitasi. Kyse on vartalon ja -kasvojenmuodoista, mittasuhteista, pehmeydestä, terävyydestä, lihaksikkuudesta jne. Kaikki ruuminnosat käytiin läpi ja arvioitiin erikseen. Aloitimme jalkateristä ja päädyimme hiuksiin.

No mikäs järki tässä sitten on? Onko järkeä pukea ihminen romanttisiin vaatteisiin, jos tyyppi ei yhtään sellaisista pidä? No, siinä on se järki, että vartalomme muodoille sopivat tietynlaiset vaatteet. Jos poikamainen vartalo puetaan naisellisiin vaatteisiin, se saa ihmisen näyttämään naamiaisiin tai drag-tilaisuuteen matkalla olevalta. Poikamainen vartalo ei tule naiselliseksi sillä tavalla, päinvastoin, se vain korostaa poikamaisia piirteitä.

Kibben tyylianalyysissä on viisi perustyyppiä:

  • klassinen (classic)
  • luonnollinen (natural)
  • romanttinen (romantic)
  • dramaattinen (dramatic)
  • nuorekas (gamine)

Näistä kaikista on kaksi versiota: yin ja yang, eli feminiininen ja maskuliininen. Tyypeillä on myös eri nimiä, joten jos etsii netin syövereistä tietoa, niin on hyvä hallita termistö, jotta löytää parhaiten tietoa. Esimerkiksi classic yang on toiselta nimeltään dramatic classic. Käy vilkaisemassa tämän sivuston tyypit.

Minulle kävi niin, että olin juuri se tyyppi, joka en kuvitellut tai edes halunnut olla: klassinen yang.  Siis se jakkupukutyyppi???? Hetken jo mietin, että nyt meni pieleen. Mutta Johanna osasi kyllä selittää ja näyttää, mistä on kyse. Kun minulle selvisi, että klassisen sporttinen preppy-tyyli edustaa myös juuri tätä tyyppiä, niin helpotti. Kun ajattelee Polo Ralph Laurenin vaatteita, niin tietää, mistä on kyse: klassisesta tyylistä, mutta jossa on sporttisuutta ja maskuliinisuutta (safari, merihenkisyys). Alkoi tuntua omemmalta.

Kun kävin oman vaatekaapin läpi, huomasin, että valtaosa vaatteistani on itse asiassa varsin oikeaa tyyliä ja mallia. Yksi kesähame on liian romanttinen ja laskostettu. Olen oikeastaan tiennytkin, etteivät rypytykset sovi vartalolleni, joten hameen käyttö onkin ollut vähäistä… Samasta syystä yksi sifonkipaitakin joutui nyt kiertoon. Kaapissani on myös paljon hitusen hipahtavia (natural) kesälomavaatteita, mutta niitä en laittanut pois ainakaan vielä. Oikealla tavalla asustamalla niistä saa ehkä hämättyä klassisiakin.

No mitkä ovat sitten tyylini avainsanat:

  • napakat materiaalit ja leikkaukset
  • vartaloa myötäilevät vaatteet, jotka eivät ole kuitenkaan ultra slim -tyyliä
  • laatu (tällä tyypillä on hyvä olla paljon rahaa, sillä vaatteet ovat kalliita tai ainakin näyttävät kalliilta)
  • klassiset kuviot: raidat, gingham-ruutu, argyle, polkka, hillityt geometriset kuviot (ei Marimekko)
  • medium (ei liian pientä tai suurta, ei liian paksua tai ohutta, ei liikaa eikä liian vähän…)
  • hillitty maskuliinisuus: terävät kaulukset, merimiesnapit, solmiot jne.
  • klassiset värit

Tuo viimeinen kohta onkin sitten hankala, sillä minähän olen värianalyysissä vaalea kesä. Vaalean kesän värit ovat kirkkaita ja karibialaisia. No, onneksi sieltä preppy-tyylistä löytyy tähänkin inspiraatiota: vihreät sortsit ja pinkki pikeepaita.

Olen pinnannut itselleni nyt Pinterestiin tyyli-inspiraatiota. Voit käydä tutustumassa tyyliini.

Pientä skarppausta omassa tyylissä täytyy nyt tehdä, selkeästi klassisempaan suuntaan. Alla vanhoja blogikuviani, joten ihan pielessä ei kuitenkaan kaikki onneksi ole…

Tyylikästä äitienpäivää kaikille!

Susanna

FullSizeRender-1
Puuvillaneuletakki valmistui nopsaan. Teen vain tämän raidan vielä valmiiksi…
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Raitatopit ovat muuten identtiset, mutta raitojen rytmitys ja väritys ovat erilaiset.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Paita ja neuletakki Massimo Duttista, hame Malou C:stä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pidänköhän palmikkoneuleista?
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vaalean kesän väriviuhka. Sävyjä on enemmänkin, mutta kaikkien värien pitää sävymaailmaltaan istua yhteen näiden kanssa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Korallia ja turkoosia.
IMG_4001-1
Klassikot, jotka ovat minut kaapissani värikkäät.

 

 

 

 

 

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑