Naisella ei koskaan voi olla liikaa kenkiä tai laukkuja, ei ainakaan minulla. Laukkuja pitää olla pieniä, keskikokoisia ja suuria. Erivärisiä ja monivärisiä. Rentoja ja juhlavia. Ja sitten vielä bloggaajalla pitää olla kameralaukku(ja).
Ostin Olympus-kamerani reilu vuosi sitten ja samalla shoppasin Olympuksen kameralaukun (noh, itseasiassa kaksi eriväristä). Ne ovat kuitenkin jääneet pieneksi, sillä varustearsenaalini on kasvanut.
Viime aikoina olenkin metsästänyt uutta kameralaukkua. Olen vaatinut ilmeisesti mahdottomia, sillä sopivaa ei meinannut löytyä millään.
Vaatimuslistani:
Laukkuun pitää mahtua kamerarungon lisäksi ainakin neljä objektiivia
Sen pitää näyttää naiselliselta
Sen pitäisi näyttää mahdollisimman vähän kameralaukulta
Sinne pitää kameran lisäksi mahtua ainakin kännykkä, luottokortit ja avaimet
Miksi kameralaukku ei saa näyttää kameralaukulta? No, siitä yksinkertaisesta syystä, että kamera kulkee mukana matkoilla, näyttelyissä, ravintoloissa, juhlissa ja kaupungilla. En halua alleviivata sitä, että laukussani on kamera. Haluan, että laukku näyttää yhtä luontevalta ravintolatuolille ripustettuna kuin mikä tahansa olkalaukkuni.
Ilmeisesti olen Suomen ainoa nainen, joka on kaivannut tällaista laukkua, siltä ainakin tuntui valikoimaa (tai sen puutetta) ihmetellessä. Hienoja kameralaukkuja kyllä löytyi naisillekin, mutta ne olivat aivan liian pieniä!
Onneksi kollega vinkkasi amerikkalaisesta Kelly Moore Bag -yrityksestä. Heidän sivuiltaan löysin heti useammankin sopivan vaihtoehdon, mutta päädyin nahkaiseen konjakinruskeaan versioon Westminster Hoboon. Sen uumenista löytyy irrotettava lokerikko kameratarvikkeille, eli sen voi halutessaan ottaa pois ja käyttää Kellyn laukkua ihan tavallisena olkalaukkuna. Tai, lokerikon voi ehkä laittaa myös johonkin muuhun olkalaukkuun! Näppärää!
Kellyn laukkujen yksityiskohdat ovat mietittyjä eivätkä useimmat laukut tosiaankaan näytä kameralaukuilta.
Oman laukkuni sisälle mahtuu myös läppäri ja aika paljon kaikenlaista lomapäivänä tarvittavaa.
Tuote tuli Suomeen tietysti tullin kautta, mutta alvin kanssakin tuote vastaa lähinnä tavallisen nahkalaukun hintaa.
Jos olet kameralaukkua vailla, niin Kellyjen laukkujen yksityiskohtia esitellään laukkujen valokuvien joukosta löytyvissä videoissa. Ne katsomalla saa hyvän käsityksen siitä, mitä mihinkin malliin mahtuu.
Susanna
Olkahihna ja irroitettava messenger-hihna.Kameraa suojaava lokerikko on irroitettava.Ei näytä kameralaukulta, eihän?
Edinburghista haettu viskibassoni jatkuu, onpas sinnikäs flunssa! Sateinen ja viileä keli siis kostautui. Ei siis ole ihme, että kaupunki pursusi kashmir-ihanuuksia, sillä niille ja on siinä ilmastossa todellakin käyttöä!
Meiltä kaikilta karsasi vähän mopo käsistä kashmir-ostoksilla. Vanhan kaupungin pääkatu Royal Mile oli täynnä ihania neuleita, huiveja ja vilttejä. Onneksi mukana oli vain lentolaukku, niin ostoksille tuli jossain vaiheessa stoppi.
Edinburgh oli muutenkin kiva ostoskaupunki: sieltä löytyi Cath Kidston, josta ostin sateenpitävän (!) laukun. Ja lisäksi Anthropologien lifestyle-kauppa, joka pursusi kaikkea ihanaa, mutta mukaan tarttuivat korallinväriset korkkarit, joissa on maltillinen, kävelyyn sopiva korko. Lisäksi kaupungista löytyy Joules, josta olen joskus tilannut kumpparit, nyt mukaan tarttui korallinpunainen öljykangastakin tyylinen ulkoilutakki. Kaikilta löytyy nettikauppakin.
Cath Kidston ei varsinaisesti ole mun tyyliäni. Pienissä pinnoissa tykkään kyllä romanttisuudesta, tyttömäisyydestä ja karkkiväreistä. Lontoosta shoppasin heidän merihenkisen hameensa. Antropologien vaatteissa tykkään hippimäisyydestä, mutta osa heidän jutuistaan on kyllä minulle too much. Koruhyllyn olisin kyllä voinut tyhjentää…
Sen sijaan Joulesilta voisin ostaa koko kaupan. Reipasta ja värikästä! Esimerkiksi löytämäni koralliunpunainen ulkoilutakki on sellainen, ettei sellaista voisi Suomesta ikinä löytää mistään! Kun meillä ostetaan huonon kelin takki, se on musta, harmaa, tummansininen tai jos oikein villiksi heittäydytään, niin joulunpunainen. Minusta korallinpunainen sopii kuitenkin aivan hyvin sekä korkkareihin että sadetakkiin! Sataahan sitä tropiikissakin!
Susanna
Anthropologiessa oli ihania astioita!Silmäkarkki.Kashmiria kaikissa muodoissaan ja Cath Kidstonin vahakangaslaukku.Lisää kashmiria. Ja vähän paljetteja.
Minulla on ollut jo parikymppisestä viehtymys skottiviskejä kohtaan. Erityisesti savuisat Islayn single maltit ovat mun juttu.
Kävin ystävien kanssa viettämässä pitkää viikonloppua Edinburghissa, joten totta kai skottiviskeihin piti tutustua paikan päällä. Lopputuloksena viskibasso, jolla ei varsinaisesti ole tekemistä viskin juomisen kanssa. Iski kesäflunssa :(.
Lämmin suositus Edinburgin linnan vieressä sijaiitsevalla Scotch Whisky Experiencelle. Se on varsin turistico, mutta hienosti toteutettu mesta, jossa tutustuu sekä viskin valmistukseen, historiaan että skottiviskin tyyppeihin. Viskeissä nimittäin on eroja.
Me ainakin tykkäsimme sekä paikasta että viskeistä, vaikka ryhmämme onkin saanut nimensä rakkaudesta rosé-viiniin.
Tarkemmat matkavinkit myöhemmin, mutta nyt totean vain että Slàinte mhath eli suomennettuna Terveydeksi! Sitä nimittäin olisi nyt tilauksessa. Tuo muuten lausutaan jotenkin tyyliin: slaintse-va. Monta viskiä ei voi ottaa, jotta kykenee lausumiseen.
Susanna
Islayn viskit ovat savuisia.Maailman suurin viskikokoelma on brasilialaisen miehen keräämä.
Olemme miehen kanssa haaveilleet Etelä-Saksan automatkasta jo useamman vuoden ajan, mutta jotenkin sellaisen aikaansaaminen ei ole vaan onnistunut. Kesälomalla takuulämpimät kohteet ovat ajaneet usein edelle. Nyt kuitenkin reissulle tuli hyvä sauma, kun miehen kollega vietti eläkkeellejäämisjuhlia Saksassa. Kun kerran sinne menee viikonlopuksi, niin siellä kannattaa sitten olla viikko perään, näin tuumimme.
Itseasiassa vähän kaduttaa, ettei oltu pidempäänkin. Sillä oikeasti Etelä-Saksassa ja siellä suunnalla (Itävallassa ja Sveitsissä) olisi näkemistä vaikka kuinka paljon. Maisemat ovat huikaisevia! Ihmiset rentoja ja iloisia ja sieltä saa hyvää ruokaakin, eikä pelkkää makkaraa ja olutta.
Matkareittimme oli seuraavanlainen:
Perjantaiaamuna Müncheniin, jossa miehellä oli vielä päivän verran palavereita ja minä vietin kesäpäivää sillä aikaa English Gardenissa. Perjantai-iltana ajo Chiemseelle, tarkemmin Prienin kaupunkiin. Prienissä olimme sunnuntaiaamuun asti.
Sunnuntaina ajelu ihana alppimaisemia katsellen kohti Salzburgia, eli Itävallan puolelle. Salzburgissa olimme yhden yön.
Maanantaina matkasimme takaisin Saksan puolelle Garmisch-Partenkircheniin, jossa olimme myös yhden yön.
Tiistaina suuntasimme sitten kohti Bodenseen rannalla sijaitsevaa Konstanzin kaupunkia, joka sijaitsee vain puoli kilometriä Sveitsin rajalta. Loppuosa ajomatkasta menikin Sveitsin puolella.
Konstanzissa yövymme kahden yön verran, ja torstaina suuntasimme takaisin kohti Müncheniä, jossa yövyimme kaksi yötä ennen kotiinpaluuta.
Ja sitten ne vinkit:
Miehen kollegan juhlat olivat Chiemseen (Chiem-järvi) Herreninselissä (miesten saari) sijaitsevassa vanhassa luostarissa. Paikka on ehdottomasti visiitin väärtti. Saarella sijaitsee kävelymatkan päässä luostarista myös ”hullun kuninkaan” eli Ludwig II:n linna, yksi monista. Sen esikuvana on ollut Versailles. Linna on jopa näyttävämpi kuin esikuvansa, tosin kuninkaalta loppuivat rakennusprojektin aikana rahat ja linna jäi kesken. Mutta se mikä on valmista, on kyllä sitäkin komeampaa. Kuninkaan kohtalo oli surkea, hänellä ei koskaan käynyt linnassa vieraita. Ja kunkku kuoli ilmeisesti kuoli hukkumalla, tosin kuoleman luonnollisuudesta ollaan montaa mieltä.
Salzburg on tietysti tunnettu Mozartin kotikaupunkina, mutta on siellä muutakin. Salzburgin linnalle kannattaa ehdottomasti kivuta. Ylhäällä on muutamia mainioita terasseja, joissa voi sitten tasata hengitystään, jos on kivunnut ylös kävellen, kuten me teimme.
Me kävimme illastamassa sormiruokaa fine dining -meiningillä. Suositus: Carpe Diem. Se sijaitsee yhdellä Salzburgin pääostoskaduista, mutta sen rauhallisessa päässä. Pöytävarauksia ei oteta, mutta ainakin näin alkukesällä ja alkuillasta pöydän sai jonottamatta.
Toinen käymisen arvoinen kohde edenkin rämäpäille on Red Bullin Hangar-7, joka on on täynnä extreme-lajeihin liittyviä värkkejä. Muun muassa 30 kilsasta hypänneen Felix Baumgartnerin puku löytyy sieltä. Ja tietysti erillaisia formula-autoja, lentokoneita, moottoripyöriä jne. Kun perheen insinööri on saanut ladata akkunsa ihastelemalla värkkejä, hänet voi viedä syömäään vaikka Carpe Diemiin, kyseisellä ravintolalla on nimittäin ravintola myös Hangar-7:llä.
Garmisch-Partenkirchenissä viivyimme valitettavasti vain yhden yön, mutta palaamme seudulle aivan varmasti. Suomalaiset tuntevat paikan tietysti Keski-Euroopan mäkiviikoista, joten meillä on ehkä harhakuva siitä, että paikka on ”vain” mäkihyppypaikka. Eikä se välttämättä luo kuvaa kivasta lomapaikasta…
Kyseessä on kuitenkin vireä ja viehkeä pikkukaupunki, jonka ympäristössä on mahdollisuuksia aktiiviseen lomailuun vaikka kuinka paljon. Meidän hotellimme ikkunasta häämötti Saksan korkein vuori Zugspitze, jonka huippu on lähes 3000 metrin korkeudessa. Sinne pääsee myös junalla + kaapelikärryllä, joten huippua pääsee ihailemaan ilman patikointiakin.
Garmischin ympäristö on myös täynnä patikointireittejä, kirkkaita jokia ja järviä, ihania kyliä, muun muassa Mittenwald, joka oli aivan kuin sadusta!
Moni kehui Bodenseen aluetta etukäteen, eikä turhaan. Boden on Saksan suurin järvi, ja sen ympärillä on monia pikkukaupunkeja, joista voi valita kohteensa tai sitten vaikka kiertää paikasta toiseen. Me tosiaan yövyimme Konstanzissa, joka on varsin pieni, mutta söpö kaupunki.
Noin 6-7 kilometriä Konstanzin keskustasta sijaitsee Mainaun saari, joka kuuluu Ruotsin kuninkaalliselle suvulle. Bernadotteille se on päätynyt naimakauppojen myötäjäisinä. Mainaun saari on pieni kukkaissaari, joka sopii päiväkohteeksi kaikille puistoja rakastaville. Eli ainakin minulle.
Toinen lämmin suositus Konstanzissa liittyy tietysti syömiseen. Vanhankaupungin ytimessä sijaitseva ESS Bar sai minut kyynelehtimään onnesta, hyvää ruokaa, rento tunnelma, drinkkejä… Täydellistä!
Münchenissä on tietysti näkemistä vaikka kuinka paljon. Mutta me satuimme olemaan siellä päivinä, jolloin aurinko paistoi ja oli 27 astetta lämmintä, joten otimme säästä kaiken irti. Reissuni päättyi sinne mistä se alkoikin, eli English Gardeniin, joka on muuten isompi kuin Hyde Park tai Central Park. Lounastimme siellä sijaitsevassa Seehausissa ja nautimme ympäri nurmikkoja vähissä vaatteissa tai alasti makoilevien saksalaisten ihmettelystä. Rentoa porukkaa. Saksa on tosi kiva maa, Seppo Räty on niin väärässä.
Susanna
Herreninsel on saanut nimensä siitä, että siellä on ollut munkkiluostari. Niillä on ollut aikaa näperrellä kattoon kuvia?Prienin kylässä oli antiikkimarkkinat.Salzburgin linnaan olisi päässyt myös köysirataa pitkin. Mutta kävely tekee keski-ikäiselle hyvää.Mozartin kuula oli hotellin tervehdys.Tartu hetkeen – syö Carpe Diemissä.Sormiruokaa.Saksan katolla, liki 3000 metrissä.Mainau <3.ESS Bar oli meikäläisen makuun.BMW Weltistä tuliaisiksi?English Gardenissa sijaitsee Münchenin vanhin biergarten.
Priimaa pukkaa 
Viimeisimmät kommentit