Jou, jou, joulua!

Minä aloitin joulunodotuksen jo marraskuun lopussa, kun kävin Hampurissa viettämässä viikonloppua. Olin kuullut saksalaisista joulumarkkinoista juttuja, joten pitihän ne kokea! Kaupungista sellaisia löytyikin useampia, kaikki todella söpöjä. Hehkuviiniä, herkkuja ja joulukoristeita – ei paljon haitannut vesisade, kyllä se joulun tunnelma virittyi säästä huolimatta.

Kaupungin suurin joulutori oli raatihuoneentorilla, näppärästi lähellä hotellia. Siellä pistäydyimme pariinkin otteeseen.

Jotenkin jouluun viritteli visiitti myös Hampurissa sijaitsevaan Minatur Wunderlandiin. Pienoisrautatiet ovat monien (lasten) suosikkilahjoja, ja tässä mestassa todellakin piisaa pienoisrautetitä ja nähtävää. Mies on haaveillut visiitistä jo vuosikausia ja itsekin viihdyin kyllä kevyesti pari tuntia yksityiskohtia katsellen.

Niin, ja mitä olisi joulu ilman suklaata? Hampurista löytyi myös suklaamuseo, Chokoversum. Sinne olisi pitänyt tosin buukata visiitti etukäteen, mutta meillä kävi tuuri: saksalaisesta ryhmästä oli pari jäänyt pois ja ystävälliset ihmiset kutsuivat meidät mukaan ryhmäänsä. Tosin opastus oli saksaksi, jota minä ymmärrän ehkä kymmenen sanan verran. Mutta ei se haitannut, suklaamuseossa joka tapauksessa oli tärkeintä maistelu. Ja jokainen sa tehdä oman suklaansa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Miniatur Wunderlandin yksityiskohdissa piisasi ihmeteltävää!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Joulumarkkinoilla.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hehkuviiniä!

Hampuri on siis varsin jouluisa kaupunki. Suosittelen.

Tunnelmallista joulua!

Susanna

Omaan napaan tuijottamista

Bloggailin aiemmin skarppausprojektistani. Olen aikataulussa noin puolimatkassa, joten ehkä hyvä raportoida tuloksia: housut eivät enää kiristä vyötäröltä. Mittanauhan mukaan navanympäriltä on lähtenyt noin kuusi senttiä.

Muuten eivät tulokset olekaan hurrattavia. Vaaka näyttää vain 2,5 kiloa vähemmän. Mutta se ei ole se, mistä olen huolissani, sillä uskon enemmän mittanauhaan.

Huolestunein olen siitä, että valtaosa painosta on lähtenyt kehonkoostumusanalyysin mukaan lihaksista. Naureskelin ystävälleni, että läski on ikuista -sanonta pitää ilmeisesti todellakin paikkansa. Jos oikein laihtuisin, minusta jäisi jäljelle kasa laardia. Kiva.

No, tiedossa oli, että tällaisissa projekteissa myös lihas katoaa. Mutta silti olin vähän pettynyt, koska en ole milloinkaan elämässäni käynyt niin säännöllisesti salilla kuin nyt: kolme kertaa viikossa.

Tosin puntin nostaminen on tapahtunut vähän aerobisen liikunnan kustannuksella, mihin aionkin panostaa seuraavaksi. Vedettiin trainerin kanssa HIIT-treeni juoksumatolla ja se oli tosi kivaa. Tuli taas sellainen fiilis, että pitäisi juosta enemmän.

Viikon treenit koostuvat nyt minimissään tällaisestä:

tapaaminen PT:n kanssa

salitreeni

juoksulenkki

salitreeni

kävelylenkki

Pikkuisen lisää kierroksia siis liikuntaan ja nimenomaan aerobiselle puolelle. Ruokailut pidät ennallaan, vaikka sieltä olisi varmasti vielä tiristettävissä teoriassa, Muttei käytännössä, sillä elämästä pitää nauttia!

Ja näin pikkujoulun aikaan on todellakin tullut nautittua. Huh huh. Käytiin Hampurissa joulutoreilla juomassa hehkuviiniä ja syömässä makkaroita. On ollut pikkujoulut. On kokkailtu. Ja juhlittu 100-vuotiasta Suomea.

Että siihen verrattuna tuo 2,5 kiloa on kyllä ihan saavutus.

IMG_0314
Punainen on aina hyvä valinta.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pipareita Hampurin joulutorilla.
IMG_0330
Hampurissa juhlimaan menossa.

Susanna

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑