Bloggailin aiemmin skarppausprojektistani. Olen aikataulussa noin puolimatkassa, joten ehkä hyvä raportoida tuloksia: housut eivät enää kiristä vyötäröltä. Mittanauhan mukaan navanympäriltä on lähtenyt noin kuusi senttiä.
Muuten eivät tulokset olekaan hurrattavia. Vaaka näyttää vain 2,5 kiloa vähemmän. Mutta se ei ole se, mistä olen huolissani, sillä uskon enemmän mittanauhaan.
Huolestunein olen siitä, että valtaosa painosta on lähtenyt kehonkoostumusanalyysin mukaan lihaksista. Naureskelin ystävälleni, että läski on ikuista -sanonta pitää ilmeisesti todellakin paikkansa. Jos oikein laihtuisin, minusta jäisi jäljelle kasa laardia. Kiva.
No, tiedossa oli, että tällaisissa projekteissa myös lihas katoaa. Mutta silti olin vähän pettynyt, koska en ole milloinkaan elämässäni käynyt niin säännöllisesti salilla kuin nyt: kolme kertaa viikossa.
Tosin puntin nostaminen on tapahtunut vähän aerobisen liikunnan kustannuksella, mihin aionkin panostaa seuraavaksi. Vedettiin trainerin kanssa HIIT-treeni juoksumatolla ja se oli tosi kivaa. Tuli taas sellainen fiilis, että pitäisi juosta enemmän.
Viikon treenit koostuvat nyt minimissään tällaisestä:
tapaaminen PT:n kanssa
salitreeni
juoksulenkki
salitreeni
kävelylenkki
Pikkuisen lisää kierroksia siis liikuntaan ja nimenomaan aerobiselle puolelle. Ruokailut pidät ennallaan, vaikka sieltä olisi varmasti vielä tiristettävissä teoriassa, Muttei käytännössä, sillä elämästä pitää nauttia!
Ja näin pikkujoulun aikaan on todellakin tullut nautittua. Huh huh. Käytiin Hampurissa joulutoreilla juomassa hehkuviiniä ja syömässä makkaroita. On ollut pikkujoulut. On kokkailtu. Ja juhlittu 100-vuotiasta Suomea.
Että siihen verrattuna tuo 2,5 kiloa on kyllä ihan saavutus.
Susanna
Priimaa pukkaa 
Vastaa