Tässä on sattuneesta syystä tullut istuttua kotitoimistolla viime viikkoina. Minähän olen onnekas, sillä mulla on työhuone. Se on pojan vanha huone, joka jäi mulle, kun hän muutti kellarikerrokseen. Huone on ollut mulla nyt vuoden päivät, mutta silloin ostetut tapetit odottivat jonkinlaista ”ylösnousemustaan” varastossa. No, mikäpä olisi parempi ajankohta niiden ylösnostamiselle kuin pääsiäinen?
Kyseessä oli siis vain yhden seinän tapetointi, mutta koska meillä on seinissä lasikuitutapettia (vihoviimeinen keksintö!), niin yhden seinänkin tapetointi on kahden päivän työ. Ensin tasoitetapetti ja sitten varsinainen tapetti.
Tapetti on Boråsin mallistosta, ja minusta sen siveltimellä vedellyt kirjaimet ovat aivan ihania! Minusta tapetti sopii erityisen hyvin tällaisen viestintäihmisen ja muutenkin kirjoittamista ja tekstausta harrastelevan ihmisen työhuoneeseen.
Niin kuin aina kodinlaittoprojekteissa, tässäkin homma sai aikaan ketjureaktion: pientä rymsteerausta. Työpöytäni vaihtoi seinää ja samoin työhuoneessani oleva, vierasvuoteena toimiva runkopatja. Kirjahylly pysyi kyllä paikoillaan. Sitten siirreltiin tyynyjä edestakaisin. Otettiin matto pois. Järjesteltiin kukkia ja siivottiin samoilla vauhdeilla kaapitkin.
Huh. Että semmoinen pääsiäinen sitten!
Tämä on näköjään tarttuvampaa kuin korona: poika aloitti kellerikerroksessa saunan pukuhuoneen maalauksen.
Mutta mitäs tykkäätte työhuoneestani? Eikö ole aika naisellinen?
Susanna
Uusi tapetti ja uusi paikka työpöydälleni.Tyynyt tuomassa väriä muuten aika hillittyyn väritykseen.Grafiikkaa seinällä.Vähän pitää olla bling blingiä.Tapetti on Boråsin mallistosta.Kirjahyllyä olen karsinut vuosi vuodelta.Pari kissaa.Näiden rahien sisällä on käsitöitä.Tapetti on ensisilmäyksellä varsin abstrakti.Rasia on Singaporen China townista.
Blogissa on ollut pari viikkoa hiljaista, sillä meillä on rymsteerattu ja tehty pientä pintaremonttia. Pieni-sana voisi mennä lainausmerkkeihin, sillä homma ei ole edelleenkään valmis. Pieni-sana pätee ainoastaan sen osalta, ettei rahaa ole mennyt paljon ja kaikki on osattu tehdä itse. Mutta pieni-sana ei tarkoita sitä, että aikaa olisi mennyt vähän ja homma olisi jo valmis. Ehei.
Sisustamisessa yksi asia johtaa aina toiseen. Pieneltä tuntuva muutos saa aikaan hirvittävän lumipalloefektin. Ja yhden paikan järjestäytyessä jonnekin muualle syntyy kaaos. Ainakin vähäksi aikaa.
Meillä kaikki sai alkunsa siitä, että poika pääsi keväällä ylioppilaaksi. Siitä seurasi se, että nyt meillä on eteisremontti edessä. Nyt täytynee vähän selittää.
Asumme rintamamiestaloa muistuttavassa omakotitalossa, jossa on kolme kerrosta. Huoneita on kolmihenkiselle perheelle paljon, mutta valtaosa niistä on pieniä. Meillä on esimerkiksi kaikilla ollut oma ”työhuone”. Ja jostain syystä minä olin saanut työhuoneita jaettaessa heikoimmat kortit, eli minulla oli pimein ja pienin työhuone eteisen vieressä.
Pojan työhuone on ollut eteisen toisella puolen, ja siinä ikkunat kahteen eri suuntaan. Viime vuoden poika on muuten majaillut lähinnä kellarikerroksessa, sillä teini-ikäiselle siellä on lebensraumia kitaransoitteluun ja konsolipeleihin. Hänellä on siellä makkarin lisäksi takkahuone käytössään.
No, nyt kun lukio on takana ja armeija edessä, niin hänen työhuoneensa jäi erittäin vähälle käytölle. Niinpä hän päätti roudata kaikki kamansa kellariin. Sinne tuli sopivasti tilaa vähän tavaroita järjestelemällä ja karsimalla.
Ja minä tietysti valtasin pojan vapautuneen työhuoneen heti. Sininen seinä maalattiin viime viikonloppuna valkoiseksi, minun kamani ja kellarikerroksesta pois siirretty vierassänky siirrettiin uuteen työhuoneeseeni. Tapettiakin ostettiin, mutta sitä ei olla vielä seinille laitettu. Sillä tähän väliin iski nyt sitten eteisremontti.
Eteisen ja vanhan työhuoneeni välissä oleva seinä nimittäin päätettiin kaataa. Olemme haaveilleet vähän avarammasta eteisestä ja haikailleet enemmän säilytystilaa. Joku syyttää minua kenkien hamstraamisesta. Minä syytän erästä takkien hamstraamisesta.
Olemme nyt kartoittaneet erilaisia säilytysvaihtoehtoja ja tämänpäiväinen mielipiteemme taitaa olla se, että vanhan työhuoneeni peräseinä täytetään kiinteällä kaapistolla, jonne tulee runsaasti tilaa erään takeille ja minun kengilleni. Ja kaapiston eteen teetämme mittojen mukaan peililiukuoven. Kun ne ovat paikoillaan (toivottavasti noin kuukauden päästä), niin moukaroimme seinänkin alas. Ja sitten meillä on kunnon eteishalli. Bloggaan siitä sitten vielä, kun on valmista.
Mutta nyt kuvia tapetteja ja uusia verhoja vaille valmiista työhuoneestani.
Työn iloa!
Susanna
Vierassängyn takana oleva seinä tapetoidaan vielä, kunhan ehditään… Seinällä olevat taulutkin asetellaan vasta sen jälkeen kunnolla paikoilleen, nyt ne peittavät lähinnä vanhoja reikiä.Grafiikkaa.Viherkasveja pitää olla.Joku valtasi työtuolini.Työtuoli on näemmä lepotuoli.Uashmaman säilytyspusseissa pysyvät avaimet ja muut tilpehöörit siististi saatavilla.Ennen tässä oli koulureppu.Vespa.Blingblingiäkin hitusen.Remonttikukat.Kukkaruukuissa on neulepinta.
Kävimme Ikeassa ruokaostoksilla, kun pojan teki mieli Daim-kakkua. Ja kuten aina, mukaan tarttui muutakin. Tällä kertaa muun muassa Vedbo-nojatuoli, joka oli tarjouksessa. Meillä oli miehen työhuoneessa sellainen jo entuudestaan, ja nyt molemmat päätyivät olohuoneeseen.
Meillä on ollut olohuoneessa pallina vain sohvaan kuuluva rahi, joten istumapaikoista on joskus ollut pulaa. Ketjureaktiohan siitä syntyi. Rahi siirtyi minun työhuoneeseeni ja siellä ollut tuoli miehen työhuoneeseen.
Tässä tuolileikissä kukaan ei kuitenkaan jäänyt vaille paikkaa, päinvastoin, kun kerran istumapaikkojen määrä kasvoi.
Koko rymsteeraus sai oikeastaan alkunsa siitä, että L:n mallinen sohvamme työnnettiin lähemmäs seinustaa. Näin lisätuoleille jäi enemmän tilaa. Ja sohvan viereen mahtui myös sivupöytä, Ikeasta sekin.
Pieni tuolileikki virkisti kivasti olohuonetta. En ole erityisen ahkera sisustelija, mutta joskus pieni muutos tekee terää.
Saa nähdä, syntyykö tästä isompi ketjureaktio…
Harmaata, vaan ei ankeaa.Vedbo-tuolit.Kissat tykkäävät myös sisustamisesta, heti pitää tarkistaa mestat.
Viimeisimmät kommentit