Huh, sanoo hän ja pyyhkii hikeä otsaltaan. Olipahan vuosi! Vai mitä sanotte:

Vuosi alkoi pojan muuttaessa pos kotoa.

Toinen kissoistamme jouduttiin lopettamaan sairastelun vuoksi.

Seuraavaksi pistettiin omakotitalomme myyntiin.

Kun kauppakirjoja tehtiin, hyökkäsi Venäjä Ukrainaan.

Meillä edessä uuden kodin etsiminen ja hillitön tavaran karsiminen, sillä muutto omakotitalosta puolta pienempään kerrostaloon ei onnistu pelkästään pystyviikkaamalla paremmin.

Muutto kesäkuun alussa. Ei siitä sen enempää.

Kesä suhteellisen normaali, mutta täynnä töitä.

Korona.

Syksyllä varauduttiin siihen, että mies muuttaa ulkomaille.

Myytiin asuntoauto.

Parit ulkomaanmatkat niissä väleissä, kun on ehtinyt.

Miehen muutto peruuntui viime tipassa.

Blogi on siis ollut aivan syystä hiljainen. Ei ole vain ollut yhtään ylimääräistä energiaa muuta kuin siihen, että on raahannut itsensä pari kertaa viikossa kuntosalille. Joskus vaan pitää osata keskittyä olennaiseen ja karsia kaikki ylimääräinen. Tämä on ollut sellainen vuosi.

Uuteen vuoteen suhtaudun varovaisen toiveikkaasti: nyt voisi olla aika normaali vuosi, eikös? Teen vain kaksi lupausta: 1) pidän itsestäni huolta ja 2) aktivoin taas blogia. Jos 2. on ristiriidassa 1. kanssa, niin 1. voittaa. Tehkää tekin sellaisia lupauksia.

Susanna