Isäni bongasi aikoinaan paikallislehdestä syntymäpäiväilmoituksen: en juhli enkä ota vastaan lahjoja. Kunnon laihialaisenahan isäni vitsaili laittavansa itse ilmoituksen: en juhli, otan vastaan lahjoja. Itselläni oli tarkoitus todellakin juhlia, ei lahjojen vuoksi, sillä ihmisten kanssa juhlimisessa olisi lahjaa kylliksi. Mutta universumi päätti nyt sitten toisin, puolikas vuosisatani jää nyt juhlimatta. Fiilis on sen ja etenkin yleisen tilanteen vuoksi alavireinen.
Vituttaa, jos sen suoraan sanon.
Onneksi kilometrejä on kuitenkin sen verran takana, että elämään on oppinut suhtautumaan siten, ettei vitutuksella ole väliä. Ihmisellä on kaikenlaisia tunteita, ne tulevat ja menevät. Välillä on niin ihastunut, että polvia heikottaa, välillä ottaa päähän, välillä kuohahtaa, välillä pistää vihaksi ja välillä kateeksi. Vitutus on tunne ja se menee ohi.
Ihmisellä on tunteita, mutta tärkeämpiä ovat teot. Sillä kun tämä kriisi on ohi, ei ole merkitystä sillä, vituttiko minua vai ei. Mutta sillä on merkitystä, mitä tein kriisin aikana: voinko olla ylpeä siitä, mitä tein?
Olipa kyse perheestä, ystävistä, työstä, kollegoista, harrastuksista – niihin liittyy tunteita. Hetken innostuksessa ostetaan juoksulenkkarit ja kuukausikortti salille. Kun tilalle tulee uusi tunne, kyllästyminen, ne unohdetaan kaappiin. Joskus töissä on valtava innostus päällä. Usein kuitenkin inspiraatio on perspiraation seurausta, eli innostus syntyy tekemällä.
Ja vielä yksi viisikymppisen viisaus: jatkuva onnen ja naminamin jahtaaminen johtaa vain siihen, että se onni paradoksaalisesti katoaa. Minusta ei ole tullut yltiöpositiivinen ihminen sen vuoksi, että haluaisin olla sellainen. Minusta on tullut sellainen, koska olen hyväksynyt asiat sellaisena kuin ne tulevat. Ja lopuille yritän tehdä jotain. Kun maailman näkee asioina, joihin ei voi vaikuttaa ja asioina, joihin voi vaikuttaa, alkaa nähdä myös, että aika moni asia on ihan itsestä kiinni. Ja samalla lailla, kun se inspiraatio syntyy perspiraatiosta, niin samalla lailla se vitutuksen yli kipuaminenkin on perspiraatiosta, eli omasta aktiivisuudesta kiinni.
En voi juhlia. Mutta voin avata skumpan. Ja voin olla yhteydessä ystäviini. Ja se on sama asia kuin juhliminen.
Tosi moni tuntuu innostuneen ruoanlaitosta nyt kotoillessaan. Pakko kai se tavallaan on, kun ravintolat ovat osittain kiinni. Mutta ehkä kyseessä on jokin muukin kuin se, ettei hyvää ruokaa saa nyt kuin tekemällä itse tai tilaamalla kotiin. Ruoanlaitto on kuitenkin konkreettinen konsti osoittaa läheisilleen välittämistä. Teen teille ruokaa, rakastan teitä.
Ruokaan liittyy tunteita. Monille ruoka on myös keino lohduttaa, itse tai muita. Lohturuoka näkyy vyötäröllä. Olen varma, että tämän koronahässäkän jälkeen naistenlehdet pursuavat ”Näin koronakiloista eroon” -juttuja.
Minä en ole mikään hiilarityyppi normaalisti: saatan hyvin syödä proteiinini hyvän salaatin kanssa. En juuri syö leipää. Perunat, no, ainakaan ranskalaisista en piittaa. Tavalliset keitetyt ovat mitättömiä, elleivät ole uusia. Enkä siis todellakaan ole pullatyyppi.
Mutta jokin tässä ajassa on nyt tuolut minusta uusia puolia esiin: minä olen tehnyt jo kahdesti focacciaa! Olen myös tehnyt pannaria, köyhiäritareita, risottoa ja perunoita usemmallakin eri tavalla.
Olen jopa harkinnut korvapuustien leipomista, sillä viimeksi kun niitä 15 vuotta sitten leivoin, niin ne olivat oikein hyviä.
Tässä kuitenkin teillekin hyvän pannukakun ohje.
SUSSUN PANNUKAKKU
4 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2 tl vaniljaa (oikeaa, jos on)
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
8 dl maitoa
2 kananmunaa
1 dl pehmeää oivariinia
Uuni 200 – 225 astetta
Sekoita kuivat aineet, itse laitan jauhot sihdin läpi, ettei tule könttejä. Lisää muut aineet. Jos sulatat rasvan, niin anna sen jäähtyä. Itse käytän sellaista valmista juoksevaa oivariinia, jos vaan kotona on. Paista n. 30-40 min. Itse syön pannarin jätskin kera.
Susanna
Köyhätritarit, nam!Kotivinkin ohjeella tehty focaccia.Tällä ohjeella olen tehnyt focaccian toistekin, korsiteena tosin vain rosmariinia ja pikkutomaatteja.Kotivinkissä oli myös vesimelonipitsan ohje, kiva alkupala.
Tässä on sattuneesta syystä tullut istuttua kotitoimistolla viime viikkoina. Minähän olen onnekas, sillä mulla on työhuone. Se on pojan vanha huone, joka jäi mulle, kun hän muutti kellarikerrokseen. Huone on ollut mulla nyt vuoden päivät, mutta silloin ostetut tapetit odottivat jonkinlaista ”ylösnousemustaan” varastossa. No, mikäpä olisi parempi ajankohta niiden ylösnostamiselle kuin pääsiäinen?
Kyseessä oli siis vain yhden seinän tapetointi, mutta koska meillä on seinissä lasikuitutapettia (vihoviimeinen keksintö!), niin yhden seinänkin tapetointi on kahden päivän työ. Ensin tasoitetapetti ja sitten varsinainen tapetti.
Tapetti on Boråsin mallistosta, ja minusta sen siveltimellä vedellyt kirjaimet ovat aivan ihania! Minusta tapetti sopii erityisen hyvin tällaisen viestintäihmisen ja muutenkin kirjoittamista ja tekstausta harrastelevan ihmisen työhuoneeseen.
Niin kuin aina kodinlaittoprojekteissa, tässäkin homma sai aikaan ketjureaktion: pientä rymsteerausta. Työpöytäni vaihtoi seinää ja samoin työhuoneessani oleva, vierasvuoteena toimiva runkopatja. Kirjahylly pysyi kyllä paikoillaan. Sitten siirreltiin tyynyjä edestakaisin. Otettiin matto pois. Järjesteltiin kukkia ja siivottiin samoilla vauhdeilla kaapitkin.
Huh. Että semmoinen pääsiäinen sitten!
Tämä on näköjään tarttuvampaa kuin korona: poika aloitti kellerikerroksessa saunan pukuhuoneen maalauksen.
Mutta mitäs tykkäätte työhuoneestani? Eikö ole aika naisellinen?
Susanna
Uusi tapetti ja uusi paikka työpöydälleni.Tyynyt tuomassa väriä muuten aika hillittyyn väritykseen.Grafiikkaa seinällä.Vähän pitää olla bling blingiä.Tapetti on Boråsin mallistosta.Kirjahyllyä olen karsinut vuosi vuodelta.Pari kissaa.Näiden rahien sisällä on käsitöitä.Tapetti on ensisilmäyksellä varsin abstrakti.Rasia on Singaporen China townista.
No niin, viimeistä viedään. Tämä on siis bucket list -reissumme viimeinen bloggaus, ellei lisää toiveita esitetä. Tässä siis päivä päivältä reittimme ja reissupäiväkirjamaiset merkinnät. Paljon jää sanomatta, mutta suosittelenkin lämpimästi, että menette ja koette joskus itse.
14.2. Lähtö
Päivitimme lentoliput bisnekseen, joten ensimmäistä kertaa ikinä minä sain nukuttua lentokoneessa. Mies ei saanut nukuttua vaaka-asennosta ja samppanjasta huolimattakaan.
Hong Kong
15.2. Saapuminen liki tyhjälle Hong Kongin kentälle, turisti-infossa iskettiin ensimmäisenä kasvosuojat käteen. Oltiin kaksikerroksisen lentokenttäbussin ainoat matkustajat. Tässä kohtaa tuli tunne, että korona todellakin otetaan tässä maassa tosissaan. Hotel Hong Kong Regalissa mitattiin ensimmäisenä kuume. Hotellin kyljessä hyvä Din Tai Fun -ravintola. Käytiin kaupungilla käppäilemässä.
16.2. Käveltiin katsomaan Noonday gunia, sieltä kohti käveltiin Centeriin ja Hong Kong Parkiin. Teemuseo ja eläintarhan nisäkäsosasto kiinni, nekin koronan vuoksi. Sohossa lounaalla Check Inissä, jossa taiwanilaista sapuskaa. Sieltä jatkoimme Midlevels escalatorilla ylös.
Midlevel escalators.
17.2. Mentiin bussilla Aberdeeniin, josta lähdettiin patikoimaan Peakille. Siellä hienot näköalat ja lounas Gordon Ramsayn ravintolassa. Illallisella hainailaisessa Tia Tia -ravintolassa.
18.2. Historic route -kävelyllä. Start ferry -lautalle Kowloonin puolelle. Avenue of stars ja Temple streetin markkinat. Kello 20 valoshow rannassa, suosittelen.
Histroic route.
19.2. Kassillinen pyykkiä pesulaan, 5 €. Metrolla maailman halvimpaan Michelin-ravintolaan Tim Ho Waniin, ei jonoa. Ateria tippeineen kahdelta 15 €.
20.2. Lähtöpäivä – Mummia loungessa! Sain nukuttua koneessa taas aika hyvin.
24.2. Auton haku ja kohti Hobittonia. Meikäläinen ajoi ensimmäistä kertaa elämässään väärällä puolella! Jatkettiin matkaa Wentworthiin, majoittautuminen Bushland Park & lodge retreatiin. Reihardt ja Petra laittoivat illalliseksi lammasta.
25.2. Lounaalle Whangamataan ja sieltä upealle Opouteren rannalle. Illalla käytiin katsomassa kiiltomatoja.
27.2. Kohti Tongariroa, ajeltiin Rotoruan läpi ja pysähdyttiin Taupo-järvellä. Illalla terassiskumpat Skotelilla.
28.2. Aamulla startti Tama Lakes -reitille, ihan mahtava reissu!
29.2. Maisemareitti Tongariro-Whanganui-Wellington. Whanganui oli söpö, siellä olisi voinut yöpyäkin. Heräsin yöllä Wellingtonissa maanjäristykseen, luulin ensin, että mies kääntelee kylkeään.
1.3. Te papa -museossa aamupäivällä, se oli hieno! Iltapäivällä käveltiin kasvitieteelliseen, sekin oli hieno. Tultiin kaapelikärryllä alas ja illalla syötiin sataman Crab Shackissä.
Wellingtonissa on kiva kasvitieteellinen puutarha. Sinne pääsee kaapelikärryllä, mutta me kävelimme.
2.3. Interislanderilla Pictoniin, siellä Cougar line -taksiveneellä Furneaux lodgelle. Nähtiin veneestä keihäsrausku ja illalla hotellin takapihalla vekaluhtakana ja kettukusu!
3.3. Aamupäivä chillailua ja iltapäivällä 2,5 tunnin patikointi Queen Charlotte trackillä.
4.3. Sama kuin eilen, mutta patikointia toiseen suuntaan.
Puulla ja naisella ikää yhteensä 1050 vuotta.
5.3. Taksiveneellä Pictoniin, sieltä auto alle ja lyhyt ajo Blenheimiin. Illalla syömässä brasilialaisessa.
6.3. Opastettu viinikierros pyöräillen (White haven, Forrest ja Framingham), jatkettiin sitä omatoimipyöräilyllä (Allan Scott, Cloudy Bay ja Moa). Tilattiin intialaista kämpille, koska emme olleet ajokunnossa :).
7.3. Wairau Lagoon -patikointi, nähtiin mustia joutsenia.
Wairau lagoon oli reissun helpoin patikointi. Tasamaata.
8.3. Auto kohti etelää, Kaikourassa lounaalla mahtavissa maisemissa. Illaksi Christcurchiin, jossa maanjäristyksen tuhot vetivät vähän vaisuksi.
Kaikoura ei tällä kertaa mahtunut matkaohjelmaan muuta kuin lounasstoppina. Ensi kerralla tämä on listalla.
9.3. Trans Alpine -junalla kohti Greymouthia, hienoin junamatka ikinä! Sieltä auto alle ja kohti Hokitikaa, jossa mieletön ranta ja auringonlasku.
10.3. Matka jatkui Franz Josef glacierin kautta Lake Moerakille. Hauska opastettu kierros kuului majoitukseen.
11.3. Patikointi sademetsän läpi rannalle. Iltapäivällä opastettu kierros katsomaan ankeriaita. Illalla mieletön illallinen ja opastettu kiiltomatokävely.
12.3. Ajelu Wanakan kautta Queenstowniin, Kamana Lakehousista upeat näköalat. Suomessa alkoi tapahtua koronavirusrintamalla – vihdoin.
Kamana Lakehousen maisemat olivat upeat.
13.3. Bussiajelu Milford Soundiin, bussikuski oli samalla myös opas. Illalla näimme risteilyllä hylkeitä.
Vesiputous Milford Soundilla. Korkeus taisi olla jotain 150 metriä.
14.3. Risteily päättyi onnellisissa merkeissä, sillä näimme pullonokkadelfiinejä. Ja maisemalento takaisin Queenstowniinkin onnistui! Mies liitovarjoili.
Samat vesiputoukset lentokoneesta.
15.3. Käppäilyä kaupungilla.
16.3. Kondolilla Queenstownin huipulle, siellä hyvä maisemalounas.
Bangkok
17.3. Lento Aucklandiin ja siellä vaihto Bangkokiin. Ihan kamala lento, vaikka olikin päivälento. Anatara Sathornin kattoterassilla drinkeillä.
18.3. Uima-altaalla ja MBK:lla ostoksilla.
19.3. Uima-altaalla. Wat Pho -temppelillä katsomassa makaavaa buddhaa ja sen jälkeen drinkeillä ja auringonlaskua katsomassa. Illalla Asiatiquessa, jossa ei ollut juuri ketään.
Wat Phon temppeli nähtiin jo viime reissullakin.
20.3. Uima-altaalla ja Central World -ostoskeskuksessa.
21.3. Uima-altaalla ja puistokävelyllä. Tuktukilla takaisin hotellille. Reissun kallein ja huonoin illallinen hotellilla.
No niin, alkaa olla aika pistää pakettiin reissuamme. Tämä on tokavika postaus aiheesta, ensi kerralla kirjoitan vielä koko reissumme koosteen, jossa kerron matkamme reitin ja vaiheet. Mutta nyt TOP3-muodossa reissumme parhaat palat.
Viinitilat
Allan Scott, Blenheim (Marlborough), myös ihana ruokaravintola!
Allan Scottin viinitilalla oli myös todella hyvä ravintola, harvoin ruoka on näin nättiä!
Ruoka
1. Maailman halvin Michelin-tähdellä varustettu Tim Ho Wan -ravintola Hong Kongissa. Vaatii yleensä jonottamista (ei pöytävarauksia), mutta tässä tilanteessa kävelimme suoraan sisään.
Näin sitä syödään maskit kaulalla Hong Kongissa. Nuo keskellä olevat ”sämpylät” olivat parasta ikinä!
Patikointi
1. Tama Lakes, Tongariro, Uuden-Seelannin toiseksi parhaaksi sanottu patikointireitti.
2. Queen Charlotte Track, Marlborough Sounds. 70 kilometriä pitkä reitti, jonka varrella taksiveneet voivat siirtää tavarat seuraavaan majoituspaikkaan.
3. Lake Moeraki, täällä ei kuulu kuin linnunlaulu! Ks. linkki ylempänä.
Viiden tunnin reissu vaihtelevissa maisemissa Tongariron kansallispuistossa.
Maisemat
1. Hokitika beach, surrealistinen ajopuuranta, todella vaikuttava iltakävely!
2. Blenheim, viiniä ja vuoristoa. Mainitsinko jo viinin?
2. Milford Sound, komeat vuonomaisemat.
(tämä oli vaikein kategoria, sillä NIIN paljon oli hienoja maisemia)
Hokitikan ajopuuranta.
Tunnelma
1. Auckland, täydellinen: ilmasto, sopiva koko, täällä on kaikkea, täällä voisin asua!
2. Queenstown, rento ja reipas kaupunki, jossa voi tehdä kaikenlaista adrenaliinia nostattavaa. Mulle riitti se, kun katselin miehen liitovarjoilua…
3. Hong Kongin valoshow Kowloonin puolelta katsottuna. Itkuhan siinä tuli.
Waiheken saari on Aucklandin edustalla. Siellä olisi ihmisellä hyvä olla.
Romanttisimmat
Bushland Park & Lodgen kylpy eteläisen pallonpuoliskon tähtitaivaan alla. Se taivas on uskomaton!
The Peppertreenhotelli, Blenheim. Täällä voisi lueskella Jane Austenia ja nauttia iltapäiväteet.
Eväiden syönti Tama lakes -reitin huipulla. Perusasiat ovat <3.
2. Blenheimin opastettu viinitilapyöräily, kivat päivähönöt ja maisemat.
3. Taru sormusten herrasta -elokuvan Kontu eli Hobbiton. TSH-fanille ihan must.
Opit
Roadtrip sopi meille loistavasti, mutta jokaisessa paikassa olisimme helposti voineet olla 1-2 päivää pidempään. Oli myös loistavaa, ettei meillä ollut liian pitkiä ajomatkoja. Ilman taukoja pisimmät ajomatkat olivat reilun neljän tunnin mittaisia. Näin perille päästiin aina viimeistään viiden maissa, joten uuteen kohteeseen saattoi vähän tutustua jo illalla.
Yli viiden viikon 24/7 yhdessäolo meni myös mukavasti, tuon miehen kanssa on lomallakin mukavaa. Ainoastaan loman puolivälissä tuli selkeästi yhtenä päivänä sellainen olo, että ”kaikki ärsytti” kumpaakin. Sinä päivänä oli vähän tavallista hiljaisempi patikointireissu, kun molemmat olimme enemmän omissa ajatuksissamme.
Oli hyvä, että matkan suunnittelussa oli apuna matkatoimisto. Mitä monivaiheisemmasta matkasta on kyse, sitä tärkeämpää on, että palikat on suunniteltu hyvin. Varsinkin nyt, kun tuo korona toi epävarmuuksia, oli hienoa, että tukena oli toimisto, jonka kanssa saattoi viestitellä.
Kokonaisuutena koko Uusi-Seelanti oli aivan ihana, ja vajaat neljä viikkoa antoi meille vain pintaraapaisun ja kalpean aavistuksen koko maasta. Paljon jäi näkemättä. Halu palata sinne vaikka 3-6 kuukaudeksi on kova, ehkä sitten eläkkeellä…
Priimaa pukkaa 
Viimeisimmät kommentit