Harakan sukua

No niin, nyt on meikäläinen hämännyt teitä ihan tarpeeksi näillä kotoilukuvilla: neulepaita päällä ja luonnonkauheana. Minussa on  nimittäin toinenkin puoli: kimaltava puoli. Yksi varhaisimmista lapsuusmuistoistani on mummin kattokruunun ja sinisen sormuksen ihastelu. Sain sormuksen mummilta perinnöksi, olin kai perheestä ainoa, joka oli moisen blingblingin perään. En tiedä, mihin kattokruunu päätyi. Sellaisia olen ostanut moderneina versioina myöhemmin itse.

Myönnettävä se on: olen vähän harakka. Isken silmäni aina vaatteisiin, joissa on paljetteja, helmiä tai kirjailuja.

Minusta myös korut saavat olla näyttäviä. Eikö se ole vähän niin kuin niiden tehtävä?

En sentään kisko kaikkea kimaltavaa ylleni yhtä aikaa. Mutta jos asu on muuten yksinkertainen, niin koru voi olla näyttävä. Tai jos asu kimmeltää, niin korut voi jättää kaappiin tai sitten ne voivat olla simppelit.

Nyt on juhlakausi: Muistakaa säihkyä!

 

Bermudan kolmio ja kadonneen matkakortin metsästys

Naisen laukku on Bermudan kolmio. Sinne kun laittaa tavaran sisään, niin sinne se katoaa. Jos etsit avaimia, ehdit saada jo paniikkikohtauksen ennen kuin ne osuvat veskan pohjalta käteen. Aivan sama, miten kätevät taskut laukussa on: homma toimii tasan niin kauan kuin laitat tavaran aina oikeaan taskuun takaisin. Tai et vaihda laukkua.

Lähdet käymään kaupungilla. Siirrät edellisenä päivän töissä olleesta laukusta kukkaron ja autonavaimet uuteen, sillä muuta et sieltä tarvitse. Vahingossa vanhaan jäävät kotiavaimet ja matkakortti, sillä et tarvitse niitä juuri sinä päivänä. Mutta tarvitset niitä viikon päästä, jolloin olet jo ehtinyt unohtaa, että ne ovat vanhassa laukussa.

Toistaiseksi parhaiten laukkukaaosta on helpottanut niin sanottu sisälaukku. Kun vaihdan laukkua, nostan sisälaukun uuteen laukkuun. Sen ainoa miinuspuoli on se, että käytössäni olevat Insjön (kotimainen) mallit sopivat vain suhteellisen kookkaisiin ja tietynmallisiin laukkuihin. Lituskaisiin tai pienempiin laukkuihin sitä ei saa tungetttua. Mutta enimmäkseen keksintö on toiminut oikein hyvin.

KonMarissa puhutaan niin sanotusta laukkuasemasta, jonne laukku joka päivä tyhjennetään ja napataan sieltä aina tarpeellinen sisältö seuraavaan laukkuun. KonMaritin meidän huushollin viime keväänä, mutta perustin itselleni käsilaukkuaseman vasta eilen.

Olen epäröinyt systeemiä, sillä en ole keksinyt käsilaukkuasemalle sopivaa paikkaa. Mulla on laukkuja niin paljon, että niille ainoa riittävän tilava säilytyspaikka on omassa vaatekaapistossani. Ja laukkuaseman kätevin sijaintipaikka olisi ehkä eteisessä. Ratkaisin logistisen ongelmat nyt niin, että laukkuasema sijaitsee samassa huoneessa kuin laukutkin. Eli aamuisin pukiessani päätän, minkä laukun otan matkaan ja täytän laukun sen päivän varusteilla. Illalla toki pitää muistaa sitten tehdä tyhjennys.

Käsilaukkuasema syntyi kahdesta päällekkäin olevasta Muuramen Kaksonen-laatikostosta. Ne ovat muuten meikäläisen ensimmäinen oma sisustusostos, hankin ne 19-vuotiaana ensimmäiseen omaan kotiini. Pidän niistä edelleen.

Mulla ei siis vielä ole käytännön kokemusta käsilaukkuasemasta, mutta uskoisin, että laukkukokoelmani tulee ainakin paremmin käyttöön.

Kas näin heiluu laukku!

Susanna

Note to self

Mä olen listaihminen. Teen asioista listoja ihan omaksi hyödyksi ja huviksi. Teen itselleni listan siitä, mitä hyödyllistä teen tällä viikolla. Teen itselleni listan siitä, mitä hauskaa teen tällä viikolla (listojen tekemisen lisäksi). Teen listoja asioista, joita haluaisin tehdä vielä joskus. Teen listan vaatekaappihankinnoista. Teen listan käsitöistä, jotka haluaisin aloittaa.

En tietenkään tee kaikkea, minkä olen listalleni laittanut, mutta teen osan siitä ja olen vakuuttunut siitä, että teen niitä asioita paljon todennäköisemmin listalta kuin ohi listan. Sillä listan laatimisen lisäksi nautin myös siitä fiiliksestä, kun saan pyyhittyä jotain listaltani pois.

Listojen lisäksi rakastan myös kalenterimerkintöjä. Tiedän, tää alkaa kuulostaa todella neuroottiselta… Mutta merkitsen itselleni siis kalenteriin asioita, kuten: järjestele vaatekaappi, maksa laskut, muista käsityölehti tai kävelylenkki. Voin kyllä ihan sujuvasti siirtää kalenterimerkinnäksi laittamaani vaatekaappisiivousta eteenpäin vaikka viikolla. Ikävämpää hommaa, kuten matkalaskun tekemistä olen todistetusti voinut lykätä puoli vuottakin. Mutta aina koettaa sekin päivä, kun sieltä kalenterimerkintäni deletoinimg_5120 suoritettuna. Ah se tunne! Homma suoritettu! Mission accomplished! Nyt uutta listaa tai kalenterimerkintää tekemään. Sellainen mä olen.

Eiliselle oli muuten merkintä: bloggaa. Paha vaan, että koneeni oli it-osaston hellässä huomassa viikonlopun ajan.

Konetta vaivannut räyhähenki on nyt manattu (lukijohan tuo it-osaston listalla?).

Susanna

The winter is coming

Mä en usko sesonkipukeutumiseen Suomessa. Meillä kesä kestää pahimmillaan kaksi kuukautta, parhaimmillaan kolme. Syksy kestää täällä etelessä pahimmillaan loppuvuoden. Joskus on kahden viikon talvi. Kevät on erään meteorologin mukaan vuodenajoista lyhin ja se kestää keskimäärin seitsemän viikkoa.


Etelä-Suomessa ei siis ole neljää vuodenaikaa, vaan kaksi: kesä ja syksy. Ja sen huomaa minunkin vaatekaapistani.

Varsinaisia kesävaatteita ei minulla ole paljon: muutamat kesämekot, parit sortsit ja parit kesähameet. Pellavapaitoja ja t-paitoja voi käytännössä käyttää ympäri vuoden, kunhan vetää päälle jakkua tai neuletta.

Koska vaatekaapissani valtaa pitävät työvaatteet, eikä kesällä tarvitse niin paljon työvaatteitakaan, on minulla pääasiassa syksyvaatteita.

Kun syksy alkaa liukua kohti talvea, vedän lisää välikerroksia. Koska autoilen töihin, tarvitse todella vähän oikeasti lämpimiä vaatteita. Ulkoilen vapaa-ajalla, mutta ulkoiluharrastuksissani minä myös hikoan, eli toppatakki päällä en lähde juoksulenkille.

Vaatekaapissani on siis ikuinen syksy. Kuulostaa vähän ankealta, mutta neuleita, kasmiria, alpakkaa ja silkkiä rakastavalle ihmiselle se on aika ihanaa!

Sitä paitsi Game of thrones -faneille ei talventulo koskaan enää ole samanlainen kuin ennen. Sohvalle Jon Snow’n kanssa… ei huono!

Susanna

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑