Meillä on ollut puuhakas kevät ja kesä. Kaikki viikonloput, jotka olemme olleet kotona, ovat sisältäneet joko pihamaan tai sisätilojen järjestelyä tai pienimuotoisia projekteja. Sellaista se taitaa elämä omakotitalossa olla. Onneksi talomme on kuitenkin sen verran uusi, ettei mitään jatkuvaa ikkuna-, katto- ja lattiaremonttikierrettä ole. Kyse on enemmän pinta- ja sisustusremonteista.
Pihamaa alkaa olla siinä kuosissa, että kaikki käsivoimin tehtävä on tehty. Kunhan saadaan pieni kaivuri takapihan nurkkaamme, saadaan sekin kuosiin. Tällaisen viiskytluvun tyylisen talon pihamaan ei onneksi tarvitsekaan olla viivoittimella vedetty.
Kunhan tulee sateinen viikonloppu, on tarkoitus siivota miehen työhuone ja sen takana oleva varasto. Ja työlistalla on myös minun työhuoneeni tapetointi.
Mutta siihen on onneksi vielä aikaa.
Susanna
Perennapenkissä on kukkia, jotka houkuttelevat pölyttäjiä.Kohta kukassa.Sinisiä.Viime kesän orvokit ovat siementäneet.Pioneja riitti maljakkoon asti.
Tämä on viimeinen Katalonian kiertomatkan blogaus: sarja päättyy, kuten reissukin, Costa Bravalle, tarkemmin Platja d’Aron kaupunkiin. Halusimme päättää kiertomatkamme leppoistellen, jotta lomasta jäisi muutakin mieleen kuin singahtelu paikasta toiseen. Ja jäihän siitä.
Platja d’Arossa majoituimme aivan keskustassa, pääkadun varrella sijaitsevassa Cliper-huoneistohotellissa, josta oli rantaan parisataa metriä. Huoneisto oli sisustettu kivasti ja sen sijainti oli aivan huippu. Ravintolat ja kaupat aivan vieressä.
Platja d’Aro oli iloinen yllätys: vaikka Costa Brava on Espanjan ensimmäinen ”massaturismikohde”, Platja d’Aro se ei vaikuttanut sellaiselta, ainakaan negatiivisessa mielessä. Ainakin noin alkusesongista se tuntui täyttyvän lähinnä viikonloppuisin, jolloin sinne saapuivat Barcelonan ja Katalonian sisämaasta paikalliset ihmiset viettämään viikonloppua. Hotellimme ihana Victor kertoi, että barcelonalaisetkin saapuvat Platja d’Aroon, vaikka heillä on rantaa omassakin kaupungissa. He tulevat kuulemma kaupunkiin muun muassa shoppailemaan. Enkä ihmettele. Pieneksi kaupungiksi d’Arossa oli paljon kivoja kauppoja ja kaikki tosiaan viiden minuutin kävelymatkan etäisyydellä toisistaaan.
Ainoa asia, mitä jäin kaupungissa kaipaamaan olivat tapas- ja pinxtopaikat. Muutenkin kaupungin ravintoloissa tuntui välillä palvelu onnahtavan, alkukauden alkukankeutta oli vielä havaittavissa. Lopulta päädyimmekin siihen, että söimme ulkona vain parina iltana ja kokkailimme itse iltaisin huoneistossamme. Lounaat sen sijaan nautimme ravintoloissa, onhan menu del dia -konsepti kertakaikkisen vastustamaton.
Vaikka Platja d’Aro oli kiva ja tarkoituksena oli ottaa iisisti, niin emme kuitenkaan löhöilleet rannalla. Kävimme sisarhotellimme Park Hotel San Jorgenuima-altaalla kyllä kahteen otteeseen (noin tunnin), yhtenä päivänä lähinnä käppäilimme shoppailemassa, mutta muuten olimme kyllä liikkeellä. Platja d’Aron rantaa pitkin menee todella kiva patikointireitti, joten yhtenä päivänä kävelimme lähikaupunkiin ja takaisin (noin kolmen tunnin reissu). Lisäksi reilun puolen tunnin automatkan päässä sijaitsee todella viehättävä Gironan kaupunki, jonne teimme Game of thrones -pyhiinvaellusretken, sillä kaupungissa on kuvattu kohtauksia useampaankin GoT-paikkaan liittyen.
Rantapatikoinnin lisäksi kävimme patikoimassa Garrotxan tulivuorialueella. Tämä oli hotellimme Victorin erinomainen vinkki. Alueella on lukuisia reittivaihtoehtoja, me kävimme ensin patikoimassa Olotin kaupungin ”keskellä” sijaitsevan tulivuoren huipulle. Sitten ajoimme lyhyen matkan, ja teimme noin kolmen tunnin retken, jossa kapusimme parin tulivuoren päälle, muun muassa Santa Margaridalle.
Eli leppoistelun lisäksi olimme kyllä myös aika reippaita! Merivesi oli tähän aikaan vuodesta (touko-kesäkuun vaihde) vielä aika viileää, joten rantalomailu ei nyt ihan varsinaisesti vielä houkutellutkaan. Vaikka muuten rannat olivat kyllä ihanat. Platja d’Aron rannat muistuttivat viime kesäisestä Mallorcan Cala d’Orin reissusta, sillä ranta oli täynä pieniä, ihania poukamia. Itse tykkään juuri sellaisista kivikkoisten kallioiden sujassa olevista hiekkapoukamista enemmän kuin kilometritolkulla jatkuvista hiekkarannoista.
Mitä nyt sitten jäi erityisesti mieleen Kataloniasta:
Barcelonasta erityisesti ruoka ja Palau de musica Catalana
Viinitilat, erityisesti tietysti cava
Sitgesin kaupunki
Girona
Se, että Kataloniassa kannattaa ehdottomasti kierrellä muuallakin kuin Barcelonassa – alueelta löytyy jokaiselle jotain: patikointimahdollisuuksia, historiaa, rantoja, viinejä ja ruokaa, shoppailua ja kulttuuria.
Hasta luego!
Susanna
Costa Bravan rannoilta löytyy ihana pieniä salaisia rantapoukamia.Vesi oli kirkasta, mutta kesäkuun alussa vielä 18-asteista. Minulle liian kylmää…Girona oli ihana.Perinteinen hotelliselfie.Cliper hotel San Jorge oli kivasti sisustettu huoneistohotelli aivan Platja d’Aron ytimessä.Lomavarustus.Kolmet uudet kengät, hups.Tämä näkymä saattaa olla tuttu Game of thronesista.Santa Margaridan kraaterissa on pieni kappeli.
En muista, milloin olisimme viimeksi olleet juhannuksena Suomessa. Siitä on aikaa. Ja yhtä kauan on varmasti siitä, että Suomessa juhannukelit ovat olleet näin hyvät. Kollega antoikin minulle maastapoistumiskiellon tulevina juhannuksina, jos sillä taataan tällainen juhlakeli.
Koska olimme juuri kesälomareissussa ja sen päälle sukuloimassa Pohjanmaalla, juhannukseksi halusimme jäädä kotiin. Ohjelmassa vähän töitä, vähän kotitöitä, vähän pihatöitä ja ystävän viisikymppisten jälkijuhlat. Pitkään nukkumista, mikä meikäläisen tapauksessa tarkoittaa sitä, että yritän herätä vasta seitsemältä.
Juhannuksena pitää minusta aina pukeutua kuin neiti kesäheinä, kesäisen romanttisen tyttömäisesti. Nyt se oli säidenkin puolesta mahdollista, niinpä juhannusaattoa juhlistin Agencies turquoisen kesämekossa, jonka ostin Kokemäen Peipohjaan asemakylässä sijaitsevastaLifestyle Sandra’sista. Mekosta taitaa tulla kesälomien kestosuosikkini.
Tätä kirjoittaessani satelee vettä, mutta sadetutkan mukaan se kestää vain pari tuntia. Sellainen sade on oikeastaan vain hyväksi.
Katalonian-lomareissumme kolmas kohde oli Barcelonan eteläpuolella sijaitseva Sitgesin kaupunki. Se valikoitui kohteeksemme työkaverin suosituksesta. Pistän hyvän kiertämään, suosittelen siis lämpimästi kaikille. Tai no, en ihan kaikille, nimittäin jos on kovin tiukkapipoinen ja vanhoillinen, niin Sitges ei ole oikea kohde. Se on nimittäin tunnettu vapaamielisenä kaupunkina ja onkin yksi homo- ja lesboväen suosikkikohteista.
No, meitä se ei todellakaan haitannut, antaa kaikkien kukkien kukkia vaan! Ja kukathan kukkivat, sillä saavuimme kaupunkiin juuri Pride-viikon kynnyksellä, Sitgesissä on yksi Euroopan legendaarisimmista Pride-tapahtumista,mutta harmi kyllä missasimme paraatipäivän, sillä olimme silloin suuntaamassa jo Costa Bravan suuntaan.
Me majoituimme pari kilometeriä kaupungin ulkopuolella sijaitsevassa Dolce-hotellissa, joka oli aivan ihana. Ihanat allasalueet, kylpylä ja ihana aamiainen. Koska Barcelonassa emme malttaneet käydä hotlan altaalla ja Lleidan Paradorissa sitä ei ollut, niin Dolcessa kävimmekin sitten joka aamu aamu-uinnilla ja ottamassa vähän aurinkoakin.
Mitäs muuta Sitgesissä sitten voi tehdä? Kaupunki on varsin pieni ja nähtävyydet on kävelty nopeasti läpi. Sen jälkeen onkin hyvä istahtaa vaikka terassille ihmettelemään elämää. Ja sen jälkeen voi istahtaa vaikka tapaksille. Ja sitten vaikka kävellä vähän rannalla.
Ja jos tekemistä kaipaa enemmän, niin Sitgesistä on noin puolen tunnin ajomatka cava-alueelle, joten viinitilamatkailuun on vallan mainiot mahdollisuudet. Me katsastimme sekä Freixenetin, Anna Codorniun että Canals & Munnén, jotka sijaitsevat hyvin lähellä toisiaan. Kotimatkalla olikin laukku niin täynnä viinejä, että piti hymyillä nätisti lentokentän check inissä selvitäksemme ilman lisämaksuja. Hups.
Susanna
Dolcen aamiaisnäkymät.Sitgesin rantabulevardi.Ihmiselle sopivat asuinpaikat merkitään kätevästi palmuilla,Sitgesin kuuluisin nähtävyys auringonlaskun aikaan.Aina kannattaa katsoa ylös.Leppoisa ja rento Sitges. Ja on tuo mieskin.
Hotelli ei ole meille yleensä lomalla aivan älyttömän tärkeä asia. Tai se ei ole niin tärkeä asia, että olisimme valmiita maksamaan maltaita hotelliyöstä, kun siellä hotellilla emme yleensä kuitenkaan vietä kovin paljon aikaa. Hakukoneissa kriteerini ovat yleensä aika vakiot: neljä tähteä (tai enemmän), kiitettävät asiakasarviot, ilmastointi, kesäkelikohteissa uima-allas, toimiva wifi ja hyvä aamiainen Plussaa on, jos huoneessa on parveke ja hotellissa tenniskenttä, sisäuima-allas ja/tai kuntosali. Sijainti kävelymatkan päässä tärkeimmistä paikoista. Sisutuksellakin on merkitystä siinä vaiheessa, kun valintaa teemme.
Olemme myös usein majoittuneet huoneistohotelleissa tai huoneistoissa, joissa meidän mielestä on kivempaa kuin hotellihuoneissa, etenkin jos mukana on lapsia/nuoria tai vierailu kestää pidempään kuin kaksi yötä. Huoneistojen miinuksena on tietty se, ettei voi mennä valmiiseen aamiaispöytään, mutta etenkin perheen tai isomman porukan kanssa reissatessa isompi plussa on kuitenkin se, että jokainen voi syödä aamupalansa omaan tahtiin ja pienten välipalojen laittaminen onnistuu.
Huoneistoissa pääsee myös rentoon lomatunnelmaan paremmin kuin hotellihuoneissa, sillä hotellihuonekuoleman välttämiseksi tulee juostua nähtävyyksien perässä joskus turhankin paljon. Huoneistoissa malttaa ottaa iisisti, kun voi läsähtää sohvalle tai parhaimmassa tapauksessa pulahtaa omaan uima-altaaseen.
No, nyt kesälomalla vierailimme kuitenkin Katalonian länsiosissa sijaitsevassa LLeidan kaupungissa, joka valikoitui kohteeksemme ainoastaan hotellin perusteella. Siellä sijaitsee nimittäin yksi Espanjan 94 Parador-hotellista. Ja olemme jo pitkään haaveilleet Parador-vierailusta.
Paradorit ovat usein entisiä linnoja, luostareita tai muita historiallisia kohteita, jotka on muutettu hotellikäyttöön. Ne ovat Espanjan valtion omistamia, joten hotelliyöt eivät ole puitteisiin nähden aivan tajuttoman hintaisia.
Nyt on siis bucket list -asioista yksi ruksitettu, kun yövyimme Parador de Lleidassa. Ja olihan se hieno! Yövyimme kaksi yötä ja pakettiimme kuului aamiainen ja illallinen, sillä emme olleet aivan varmoja Lleidan kulinaarisesta kattauksesta. No, kaupunki osoittautui yllättävänkin eloisaksi, joten olisimme taatusti saaneet hyvää ruokaa muuallakin. Varsinkin kun ekan illan illallinen meni hotellissa vähän pipariksi… saimme viinit pöytään vasta, kun pääruoka oli jo syöty… Onneksi toinen illallinen onnistui kaikin puolin, joten ei jäänyt paha maku suuhun.
Parador-kokemuksen innoittamina suunnittelimme jo, että joskus olisi hauska tehdä roadtrip-henkinen reissu Espanjaan ja majoittua pelkästään Paradoreissa. Mutta tässä on kyllä muutama muu reissu välissä jo suunniteltuna.
Hasta la vista beibit!
Susanna
Melko päräyttävä hotellin lounge.Näkymä huoneemme käytävältä.Ruokasalin katto.Hotelli oli kivasti sisustettu.Ankkaa illallisella.Lleidassa on yksi nähtävyys: vanha kuninkaanlinna. Mutta kaupungissa oli varsin kiva shoppailukatu. Ja kuninkaanlinnan terassi oli kiva. 🙂
Blogi oli pienellä lomalla – olin nimittäin viettämässä kesälomani ekaa puolikasta. Se vierähti Kataloniassa. On tärkeää sanoa näin erityisesti katalonialaisille, tämä siis kannattaa muistaa, jos on menossa Barcelonaan tai muualle Koillis-Espanjaan – siis Kataloniaan.
On tullut reissattua kohtuullisesti, mutta piti silti elää 49-vuotiaaksi, että pääsin Barcelonaan. Sitä voisi pitää jopa kummallisena, sillä olen aina halunnut sinne. Eikä se ollut reissun ainoa bucket list -henkinen juttu, mutta siitä seuraavalla kerralla lisää. Nyt nimittäin puhun Barcelonasta, Katalonian pääkaupungista.
Kaupungista löytyy varmasti tuhansia matkabloggauksia, onhan se ympärivuotinen suosikkikohde. En kuitenkaan aio kertoa niistä perusjutuista, tiedättehän, Sagrada Familia, La Rambla jne… Tavallaan kyllä näimme ne, mutta aikaa emme nelipäiväisellä reissullamme halunneet käyttää niihin. Kävelimme paljon, joten nuokin kyllä osuivat matkan varrelle. Joka päivä tuli mittariin 16-22 kilometriä, vaikka osan matkoista kuljimmekin metrolla (helppo ja hyvä) tai bussilla.
Mihin sitten Barcelona-neitsyt kiinnitti huomiota ja mihin ihastuin?
Kaupungin asemakaavaan! Joo, outo juttu, ehkä. Mutta Barcelonan asemakaava on muutamaa viistoavaa katua lukuunottamatta hyvin ruutukaavamainen, niinpä se on helppo hahmottaa. Muutama maamerkkirakennus tekee hahmottamisesta entistä helpompaa. Ja sitten se erikoisuus: risteyksissä talojen kulmat on viistottu. Niin, että risteyksiet ovat kahdeksankulmaisia. Keskelle risteystä jää siis iso aukio, mikä tekee kaupungista todella valoisan ja avarantuntuisen.
Puistoihin! Olen aiemminkin kertonut puistoihastuksestani, niinpä kolusimme myös Barcelonan puistoja. Niitä on sopivasti eri puolilla kaupunkia, joten majoittui missä tahansa, niin kävelymatkan päästä löytyy taatusti jokin niistä. Me kävimme Castell de Montjuicissa, Gaudin suunnittelemassa utopiakaupunginosaPark Güellissä ja Ciutadellassa. Güelliin kannattaa sitten muuten todellakin varata liput etukäteen, edessämme olevat italialaisturistit olivat lievästi sanottuna pettyneitä, kun huomasivat, että puisto oli loppuunmyyty.
Ja tietysti ruokaan! Kävimme jo heti ekana iltana opastetulla ruokaretkellä. Valitsin picoteo-ruokakierroksen, jonka aikana siis tutustuttiin tapas- ja pinxto-paikkoihin ja tietysti paikallisiin juomiin. Kolmen tunnin setin aikana käytiin viidessä eri paikassa, joten nälkä ei jäänyt. Suosittelen näitä ruokaretkiä kaikille kaupunkimatkailijoille, sillä ne ovat erinomainen tapa tutustua paikalliseen (ruoka)kulttuuriin ja samalla näkee usein sellaisia paikkoja, joihin ei turistioppaissa useinkaan neuvota. Jos haluaa vetää Barcelonassa pikaiset tapas- ja pinxto-överit, se onnistuu parhaiten Blai-kadulla, joka on täynnä pikkuravintoloita. Jokaisessa voi ottaa 1-2 annosta ja juoman ja siirtyä sitten seuraavaan. Kävimme ruokakierroksella siellä yhdessä paikassa, mutta katu näytti niin kivalta, että palasimme sinne seuraavana iltana uudestaan.
Ja tietysti ihastuin arkkitehtuuriin. En kuitenkaan nyt sano, että Gaudin luomuksiin, vaikka niistäkin tuli nähtyä osa ja vaikuttavia ovat. Eniten nimittäin kuitenkin ihastuin Palau de Musica Catalanaan, joka on paitsi vireä konserttitalo, niin nähtävyys sinänsä. Ihastelemaan sitä tosin pääsee vain opastetuilla kierroksilla.
Barcelona oli ihastuttavan rento kaupunki suurkaupungiksi. En ole suurkaupunki-ihminen muutamia poikkeuksia lukuunottamatta (Lontoo ja Pariisi), mutta Barçasta kyllä tykkäsin. Tulen palaamaan sinne taatusti uudestaan, sillä neljässä päivässä ei ehtinyt kuin raapaista pintaa.
Hasta la proxima!
Susanna
Palau de Musica Catalanan pylväikkö on ihan Instagram-matskua.Musiikkisalin kattoikkuna. Hieno!Meinasi itku päästä, kun nuo urut jyrähtivät soimaan.Hotlan terassilta oli hienot näkymät juuri rakennusluvan saaneelle Sagrada Familialle. Metropysäkkimme oli sen vieressä, joten näimme mestan myös lähempää. Mutta sisälle emme tällä kertaa menneet.Pinxto-kierroksella. Nam.Ja seuraavassa paikassa. Nam nam.Lasissa Katalonian coca-colaa eli vermuttia.
Priimaa pukkaa 
Viimeisimmät kommentit