Olin elämäni ensimmäistä kertaa Kroatiassa ja elämäni ensimmäistä kertaa purjeveneen kyydissä. Mutten viimeistä. Vietin viikon suomalaisen firman järjestämällä purjehduskurssilla. Lomaksi sitä ei ehkä voi sanoa, sillä ohjelma oli todella tiukka. Aamulla seiskalta ylös ja tekemistä riitti aina illalliseen asti.
Ja asiaa tuli niin paljon, että kovalevy täyttyi jo ensimmäisenä kurssipäivänä. Genua, iso, reivaaminen, jiippi, kryssi, halssi, luovikulma, stanssi, kicker, virsikirja, paapuuri, styyrpuuri, tosituuli, skuutti ja solmut. Ensimmäistä kertaaa kouluaikojen jälkeen tuli tuijoteltua myös vektoreita (miksi matikantunnilla ei kerrottu, että niitä voi oikeasti tarvita?). Opin myös sen, että purjehtijat eivät koskaan toivota elämään myötätuulta, sillä purjehtijalle myötätuuli on tuulista tympein.
Kylläpä tekee keski-ikäiselle hyvää nukkua huonosti, oppia joka päivä valtavasti uutta ja luopua kaikesta muusta kosmetiikasta kuin peseytymiseen liittyvästä. Silloin on keski-ikäinen nainen aivan parhaimmillaan, tai no, ainakin aidoimmillaan.
Siinä palaa elämän perusasioiden äärelle. Niitä ovat: ihana mies, luonto ja ruoka.
Koskaan ei ole hotellihuone tuntunut yhtä luksukselta kuin sen jälkeen kun on nukkunut seitsemän yötä veneessä seitsemän muun kurssilaisen kanssa (joita en siis tuntenut ennestään). Hei, mä voin mennä suihkuun ihan milloin haluan!
Tykästyin sekä Kroatiaan että purjehtimiseen valtavasti. Omaa venettä emme ole kuitenkaan hankkimassa, mutta tarkoituksena olisi joskus vuokrata vene vaikka kaveriporukan kanssa ja ainakin ensialkuun vuokrata kippari mukaan. Mielellään jossain lämpimässä, sillä en todellakaan aio heti lisätä tähän yhtälöön yhtään lisää haasteita.
Kroatiaa suosittelen purjehduskohteeksi, sillä siellä on paljon mukavia saaria ja satamissa on hyvät palvelut. Adrianmeren vesi ihmeellinen: vesi on niin kirkasta, että pohjan näkee noin 15 metriin asti. Saarissa on paljon luonnonpoukamia, joissa on mukava pysähtyä uimaan.
Purjehduskurssilla kylien ja kaupunkien näkemiseen oli harmittavan vähän aikaa. Mutta onpa syy palata sinne.
Hyviä tuulia toivotellen,
Susanna
Priimaa pukkaa 
Viimeisimmät kommentit