Loppuelämän kengät

Meillä konmaritettiin pari vuotta sitten koko huusholli. Paljon hyvää on jäänyt siitä takaraivoon, muun muassa vaatteiden hankkimisen rima on noussut. En osta vaatetta vain sen vuoksi, että se on alennuksessa ja ihan kiva. Toisaalta saatan osaa arvokkaammankin vaatteen, jos se on todella minun mieleeni ja tiedän siitä olevan pitkään iloa.

Minulla on mielestäni vaatteita aika sopiva määrä. Kaikki sisävaatteeni mahtuvat vaatekaappeihini, siis ihan kaikki – vuodenajasta riippumatta. En tarvitse erikseen kausivarastointia.

Varmasti tulisin toimeen vieläkin pienemmällä vaatemäärällä, mutta en ole toistaiseksi nähnyt karsimista tarpeelliseksi. Ostan nykyään vaatteita vain, kun jokin vaate kulahtaa tai todella löydän käyttöä aivan uudentyyppiselle vaatteelle. Tässä iässä sellaista tapahtuu todella harvoin. Elämässä on käyty jo kaikki tilanteet läpi häistä hautajaisiin ja vakavasti otettavista palavereista blingblingbileisiin. Keski-ikäisellä on vaate kaikkiin elämäntilanteisiin. Oikeasti.

Vaatekurini pitää siis hyvin. Laukkukurikin on parantunut vuosi vuodelta.

Mutta.

Sitten on ne kengät… ne ovat heikkouteni. No, eihän se KonMari mihinkään minimalismiin pakotakaan. Kaiken saa säilyttää, jos se pirskahtelee. Mutta miksi maailmassa on niin paljon kenkiä, jotka pirskahtelevat, oi miksi?

KonMarissa sanotaan, että kaikki saman kategorian tavarat tulisi säilyttää samassa paikassa. Siinä on vissi pointti: ihminen ei muista, mitä omistaa, jos tavarat sirottelee ympäri kämppää. Ja jos ei muista, mitä omistaa, voi elää hyvin tajuamatta (myöntämättä) sitä tosiasiaa, ettei ehdi koko loppuelämänsä aikana kuluttaa puhki kaikkia omistamiaan kenkiä. Ja mä toivon kuitenkin eläväni vielä 40 vuotta.

Eteisremonttimme on nyt siinä vaiheessa, että kaapistot ovat kasassa. Niinpä kengilleni tuli runsaasti säilytystilaa ja roudasin ne eteiseen. Laskin ne samalla: Omistan 34 paria käyttökenkiä!

Käyttökengillä tarkoitan kaikkia kenkiä, jotka jalassa voisin lähteä talosta kaupungille. En laskenut sellaisia urheilukenkiä, joita käytän vain tietyssä lajissa – sillä en lähtisi polkujuoksukengissä kaupungille, en myöskään tenniskengissä. Lenkkareista vain yhdet ovat minulla yleiskäytössä, ne laskin. Kumppareitakaan en laskenut, sillä ne ovat minulla pihahommakäytössä.

34 paria kenkiä. Jos pitää samoja kenkiä joka päivä, ne kestävät ainakin puoli vuotta. Jos ne vie sen jälkeen suutarille, ne kestävät vielä toisen puoli vuotta. Jokainen kenkäpari kestää siis jokapäiväistä käyttöä ainakin vuoden. Mulla riittää siis kenkiä loppuelämäkseni.

No, joukossa on muutamia tennareita, jotka eivät ole niin kestäviä. Mutta vaikka asiaa ajattelisi kuinka ”edukseni”, niin minulla on silti kenkiä ainakin viideksi vuodeksi.

Nyt olenkin kenkälakossa. En saa ostaa vuoteen yksiäkään kenkiä. Ja senkin jälkeen saan ostaa kenkiä vain hajonneiden tilalle. Tavoitteena on päästä kenkämäärässä 25 – 30 pariin. Että ne mahtuisivat eteiseemme… ne eivät nimittäin vieläkään mahdu.

Susanna

 

 

 

 

 

 

 

 

Sisustamisen kaaosteoria, eli tarina siitä, miten minä sain uuden työhuoneen

Blogissa on ollut pari viikkoa hiljaista, sillä meillä on rymsteerattu ja tehty pientä pintaremonttia. Pieni-sana voisi mennä lainausmerkkeihin, sillä homma ei ole edelleenkään valmis. Pieni-sana pätee ainoastaan sen osalta, ettei rahaa ole mennyt paljon ja kaikki on osattu tehdä itse. Mutta pieni-sana ei tarkoita sitä, että aikaa olisi mennyt vähän ja homma olisi jo valmis. Ehei.

Sisustamisessa yksi asia johtaa aina toiseen. Pieneltä tuntuva muutos saa aikaan hirvittävän lumipalloefektin. Ja yhden paikan järjestäytyessä jonnekin muualle syntyy kaaos. Ainakin vähäksi aikaa.

Meillä kaikki sai alkunsa siitä, että poika pääsi keväällä ylioppilaaksi. Siitä seurasi se, että nyt meillä on eteisremontti edessä. Nyt täytynee vähän selittää.

Asumme rintamamiestaloa muistuttavassa omakotitalossa, jossa on kolme kerrosta. Huoneita on kolmihenkiselle perheelle paljon, mutta valtaosa niistä on pieniä. Meillä on esimerkiksi kaikilla ollut oma ”työhuone”. Ja jostain syystä minä olin saanut työhuoneita jaettaessa heikoimmat kortit, eli minulla oli pimein ja pienin työhuone eteisen vieressä.

Pojan työhuone on ollut eteisen toisella puolen, ja siinä ikkunat kahteen eri suuntaan. Viime vuoden poika on muuten majaillut lähinnä kellarikerroksessa, sillä teini-ikäiselle siellä on lebensraumia kitaransoitteluun ja konsolipeleihin. Hänellä on siellä makkarin lisäksi takkahuone käytössään.

No, nyt kun lukio on takana ja armeija edessä, niin hänen työhuoneensa jäi erittäin vähälle käytölle. Niinpä hän päätti roudata kaikki kamansa kellariin. Sinne tuli sopivasti tilaa vähän tavaroita järjestelemällä ja karsimalla.

Ja minä tietysti valtasin pojan vapautuneen työhuoneen heti. Sininen seinä maalattiin viime viikonloppuna valkoiseksi, minun kamani ja kellarikerroksesta pois siirretty vierassänky siirrettiin uuteen työhuoneeseeni. Tapettiakin ostettiin, mutta sitä ei olla vielä seinille laitettu. Sillä tähän väliin iski nyt sitten eteisremontti.

Eteisen ja vanhan työhuoneeni välissä oleva seinä nimittäin päätettiin kaataa. Olemme haaveilleet vähän avarammasta eteisestä ja haikailleet enemmän säilytystilaa. Joku syyttää minua kenkien hamstraamisesta. Minä syytän erästä takkien hamstraamisesta.

Olemme nyt kartoittaneet erilaisia säilytysvaihtoehtoja ja tämänpäiväinen mielipiteemme taitaa olla se, että vanhan työhuoneeni peräseinä täytetään kiinteällä kaapistolla, jonne tulee runsaasti tilaa erään takeille ja minun kengilleni. Ja kaapiston eteen teetämme mittojen mukaan peililiukuoven. Kun ne ovat paikoillaan (toivottavasti noin kuukauden päästä), niin moukaroimme seinänkin alas. Ja sitten meillä on kunnon eteishalli. Bloggaan siitä sitten vielä, kun on valmista.

Mutta nyt kuvia tapetteja ja uusia verhoja vaille valmiista työhuoneestani.

Työn iloa!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vierassängyn takana oleva seinä tapetoidaan vielä, kunhan ehditään… Seinällä olevat taulutkin asetellaan vasta sen jälkeen kunnolla paikoilleen, nyt ne peittavät lähinnä vanhoja reikiä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Grafiikkaa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Viherkasveja pitää olla.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Joku valtasi työtuolini.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Työtuoli on näemmä lepotuoli.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Uashmaman säilytyspusseissa pysyvät avaimet ja muut tilpehöörit siististi saatavilla.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ennen tässä oli koulureppu.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vespa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Blingblingiäkin hitusen.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Remonttikukat.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kukkaruukuissa on neulepinta.

Säilyvät muistot ja maut

Meillä oli miehen kanssa eilen merkkipäivä: 14 vuotta ekoista treffeistä. Aika on mennyt tosi nopsaan, muistan ekat sokkotreffit Porvoossa edelleenkin kuin eilisen päivän. Mies muistaa mun farkkumekon ja minä muistan hänen romanttiset höpinänsä. En ole erityisen ”romanttinen” ihminen, joten miehen paikkavalinta tuntui ekoille treffeille vähän ylimitoitetulta. Hän totesi silloin, että paikalla on väliä – sitä me sitten vanhana muistelemme. Höpsö, mutta oikeassa oli.

Kävimme ekoilla treffeillä syömässä, niin nytkin, emme tosin Porvoossa. Pastiksessa oli juuri sopiva rennon kesäinen tunnelma meille.

Tänään sitten vietimme sunnuntaita kotihommissa. Meidän omppupuumme on tuottanut ennätyssadon (kuten kirsikkapuutkin), joten iltapäivä meni keittiössä: omena-päärynä-säilykkeitä, omenapiirakkaa ja omenalla viritettyä porkkanakakkuhilloa.

Totesimme, että meistä on tullut vanhoja, kun säilöminen on tullut mukaan kuvioihin. Toisaalta nyt pihamaan puut tuottavat myös ennätyssatoa, joten pakkohan sadosta on jotain ollut tehdä, ettei se ihan mene rastaiden ja ampiaisten suihin. Kirsikoista olemme tehneet likööriä ja hilloa. Ja nyt ompuista tehtiin siis ensimmäinen erä säilöön. Vielä jäi puuhun omppuja, joten kaikki vinkit otetaan vastaan!

14 vuotta sitten säilöimme kesäillan muistoja, nyt säilöimme kesän herkkuja.

Susanna

IMG_3166
Päärynöitä ja omenoita sokeriliemessä. Maistuvat kuulemmma juustojen tai kinuskikastikkeen kanssa. Itse ajattelin kokeilla myös maustamattoman jugurtin kanssa.
IMG_3165
Lämmin omenapiirakka ja jäätelö. Nam.
IMG_3162
Uudessa Kodin Kuvalehdessä oli insipraatiota säilömiseen, sieltä löyty myös porkkanakakkuhillon ohje, ainakin tuoksu oli huumaava!
IMG_3169
Toinen purkki sai lisämaustetta kanelitangosta, toinen tuoreesta inkivääristä.

 

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑