Meillä oli miehen kanssa eilen merkkipäivä: 14 vuotta ekoista treffeistä. Aika on mennyt tosi nopsaan, muistan ekat sokkotreffit Porvoossa edelleenkin kuin eilisen päivän. Mies muistaa mun farkkumekon ja minä muistan hänen romanttiset höpinänsä. En ole erityisen ”romanttinen” ihminen, joten miehen paikkavalinta tuntui ekoille treffeille vähän ylimitoitetulta. Hän totesi silloin, että paikalla on väliä – sitä me sitten vanhana muistelemme. Höpsö, mutta oikeassa oli.
Kävimme ekoilla treffeillä syömässä, niin nytkin, emme tosin Porvoossa. Pastiksessa oli juuri sopiva rennon kesäinen tunnelma meille.
Tänään sitten vietimme sunnuntaita kotihommissa. Meidän omppupuumme on tuottanut ennätyssadon (kuten kirsikkapuutkin), joten iltapäivä meni keittiössä: omena-päärynä-säilykkeitä, omenapiirakkaa ja omenalla viritettyä porkkanakakkuhilloa.
Totesimme, että meistä on tullut vanhoja, kun säilöminen on tullut mukaan kuvioihin. Toisaalta nyt pihamaan puut tuottavat myös ennätyssatoa, joten pakkohan sadosta on jotain ollut tehdä, ettei se ihan mene rastaiden ja ampiaisten suihin. Kirsikoista olemme tehneet likööriä ja hilloa. Ja nyt ompuista tehtiin siis ensimmäinen erä säilöön. Vielä jäi puuhun omppuja, joten kaikki vinkit otetaan vastaan!
14 vuotta sitten säilöimme kesäillan muistoja, nyt säilöimme kesän herkkuja.
Susanna
Priimaa pukkaa 
Vastaa