Patikkamatkalla

No niin, kotona ollaan. Ihan omituinen olo. Koko unelmamatka tuntuu kuin  unelta, koska lähdimme aivan erilaisesta Suomesta kuin mihin palasimme. Olen tietysti kotona karanteenissa, ja työt hoituvat kyllä etänä. Mutta moni asia on  kuitenkin muuttunut. Huolettomista lomapäivistä Uudessa-Seelannin lintukodosta tänne huolentäyteiseen Suomeen on pitkä matka, sekä kilometreissä että henkisesti. Mutta silti minä uskon, että tästä selvitään. Asiat järjestyvät, mutta se vaatii sitä, että niitä järjestetään.

Silläkin uhalla, että lomabloggausten jatkaminen nykytilanteessa on kummaa eskapismia (onhan sitä maailmassa nyt tärkeämpiäkin asioita kuin viinitilavierailut), niin jatkan matkamuisteloita. Nimittäin haluan sekä saada kokemukset ylös vielä niin kauan kuin ne ovat itselläni tuoreena. Ja uskon myös, että ne voivat tuottaa iloa ihmisille: kun ei pääse matkalle, voi edes haaveilla matkasta!

Meidän matkamme yksi ”päätarkoitus” oli patikoida. Uuden-Seelannin maisemat ja luonto pitää kokea läheltä. Lintujen laulu pitää kuulla. Sademetsän tiheys pitää nähdä. Ja raikas vuoristoilma hengittää. Kävely on aina ollut mun ja miehen yhteinen harrastus, olimmepa sitten kotona, kaupunkilomalla tai luonnon keskellä. Patikoidessa ei ole kiire, joten kaiken ehtii kokea rauhassa. Ja sopiva fyysinen ponnistelu on hyvää lomahedonismin tasapainoa.

Meidän patikkareissumme tämän loman aikana olivat hyvin erilaisia.

1. Hong Kongissa menimme bussilla Aberdeeniin ja nousimme sieltä kävellen Peakille. Tämä retki oli mukava pako kaupungin vilinästä. Reissu oli pelkkää ylämäkeä, mutta jos ei pidä kiirettä, niin se sopii kaikenkuntoisille ja -tasoisille patikoijille. Ei vaadi erikoisvälineitä. Peakillä on ostoskeskus ja ravintoloita, joten reissun jälkeen saa nälkänsä ja janonsa tyydyytettyä esimerkiksi Gordon Ramsayn ravintolassa, ja jos jalat ovat hyytyneet, alas pääsee kaapelikärryllä.

HK
Peakiltä avautuivat huikeat maisemat!

 

2. Reissun pääpatikointi oli Tongariron kansallispuiston Tama Lakes -reitti, joka on valittu Uuden-Seelannin toiseksi parhaaksi patikointireitiksi. Paras on samassa paikassa sijaitseva Alpine crossing -reitti, jonka skippasimme ihan siitä syystä, että olin juuri ennen reissua ensin flunssassa ja sitten vatsataudissa, joten reitti olisi ollut ehkä vähän liikaa meikäläiselle. Meille myös sanottiin, että Tama Lakes on vähemmän turistinen, sillä monille Alpine crossing on sellainen juttu, joka pitää suorittaa suorittamisen vuoksi. Se on parisen tuntia pidempi kuin Tama Lakes, mutta myös jonkin verran vaativampi. Muttei välttämättä muuten sen hienompi.

Tama Lakes oli yksi reissun hienoimpia kokemuksia: matkan varrella oli kaikenlaisia maisemia. Osittain se muistutti karua tunturimaastoa, mutta joukossa oli vulkaanista maisemaa, sademetsää, kraaterijärviä ja vesiputouksia. Reitti oli hyvin merkitty ja pääosin helppokulkuista. Reitin puolivälin nousu kraaterijärvelle oli sen rankin ja vaativin osuus, irtokivet tekivät ainakin näin korkeanpaikankammoiselle kävelystä vähän huteraa, mutta onneksi puuskuttaessa energia suuntautui etenemiseen eikä pelkäämiseeen. Jos Uuteen-Seealantiin vielä palaamme, niin tänne palaamme ja ehkä se ykkösreittikin tulee sitten kierrettyä…

IMG_9989
Mulla on kotiasiat kunnossa ja patikointi on hieno harrastus!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tongariron alueella on talvisin lunta ja kesäisinkin korkeimmilla huipuilla.
IMG_9999
Vaikka oli ollut kuivaa, niin vuoristopuroissa virtasi vettä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tulivuoria näkyvissä!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Alempi järvi.
IMG_0032
Ja sitten kiivetään aivan Tama Lakesin huipulle, noin 1400 metriin.
IMG_0736
Huipulla tuulee!
IMG_0048
Paluumatkalla vesiputous.
IMG_0740
Loppumatkalla vihreää vaan ei enää niin vireää.

3. -4. Reissun kolmas ja neljäs patikointi sijoittuivat Marlborough Soundsille, eli tässä vaiheessa olimme siirtyneet jo eteläsaaren puolelle. Siellä majoituimme aivan kuuluisan Queen Charlotte track -vaellusreitin varrella. Valitettavasti sää oli juuri silloin aamupäivisin sateinen, joten aamut rentoilimme ja teimme molempina iltapäivinä lyhyemmän kävelyn, kumpaankin suuntaan. Queen Charlotten reitti on noin 70 kilometriä pitkä ja monet patikoivat sen päästä päähän. Homma on organisoitu hienosti, vaikka varrella ei ole oikein kunnon  teitä. Me matkustimme Pictonista taksiveneellä hotellillemme, ja samaiset taksiveneet toimivat patikoijien apuna: taksiveneellä pääsee lähtöpisteeseen, taksivene voi roudata laukut siihen paikkaan, jossa aikoo seuraavan yön majoittua. Ja kun matka siitä taas jatkuu, taksivene hakee laukut ja vie ne taas seuraavaan majoituspaikkaan. Tännekin olisi kiva palata ja vetää koko reitti päästä päähän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Marlborough Soundseilla sateli aamuisin.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Yhdistelmä sademetsää ja meriluontoa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Queen Charlotte trackillä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ihania pikkurantoja.

 

IMG_1000
Uuden-Seelannin vanhin puu ja aika vanha nainen. Ikää yhteensä lähes 1050 vuotta.
IMG_1003
Bloggaaja työssään.

5. Viides patikointimme oli myös Marlborough’n alueella, Blenheimin kaupungissa, jossa kävimme kiertämässä lagoonin alueen. Parin tunnin retkellä kosteikkoalueella voi nähdä paljon lintuja, mutta nyt oli ollut kuivaa, joten lintujakin näimme vähemmän. Mutta heti mennessä näimme mustia joutsenia ensin lentämässä ja sitten ihan loppumatkasta lähietäisyydeltäkin. Helppo reitti, hyvin tasaista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mustia joutsenia.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hylky.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tasaista ja kuivaa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Musta joutsen lähietäisyydeltä.

6. Kuudes patikointimme osui sitten matkapäivälle, kun pysähdyimme Franz Josefin jäätikölle: Valitsemamme reitti oli lyhyt, noin tunnin, sillä halusimme päästä perillekin ajoissa. Ja täytyy sanoa, että vaikka jäätiköt ja maisemat olivat upeat. niin tämä oli ehdottomasti reissun tylsin patikointi: jäätikölle tehdään niin paljon helikopterilennätyksiä, että lintujenlaulun sijaan kuuntelimme tauotonta kopterisurrausta. Siinä oli luonnonrauha kaukana. Suosittelen siis paikkaa huonolla säällä, jolloin kopterit eivät lennä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Franz Josefin jäätikkö.

 

7. Viimeisin patikointi oli sitten  Lake Moerakin sademetsässä. Lyhyt, noin tunnin reitti oli ihan uskomaton ja antoi elämyksiä saman verran kuin moni pidempikin reitti. Se johti ihanalta hotelliltamme suoraan rannalle, jossa pesintäaikana voisi nähdä jopa pingviinejä. No, nyt ei ollut pesintäaika, mutta lintuja muuten kyllä näimme ja etenkin kuulimme runsaasti: jo aiemmin tutuksi tulleet rohkeat fantailit ja tomtitit tulivat todella lähelle. Bellbirdin ääni kuului, mutta lintua oli vaikea nähdä muuta kuin vilaukselta. Sattumoisin näimme lähietäisyydeltä kuningaskalastajankin, sillä se tömähti hotellin ikkunaan ja istuskeli vähän aikaa pöllämistyneenä maassa. Lähti onneksi kuitenkin lentoon!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Rohkea tomtit.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sademetsässä kasvaa myös sieniä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tällä rannalla on pesintäaikaan pingviinejä.

 

Uusi-Seelanti on ihana aktiivilomailijan kohde, ja myös vähän vähemmän aktiivisen lomailijan kohde. Sillä aktiivilomailijoillakin on rento asenne ja joka paikassa syödään hyvin ja juodaan paikallisia ihania viinejä. Juuri meikäläiselle sopivaa erähommaa siis: päivisin liikutaan ja ollaan luonnossa, illlalla syödään ja juodaan hyvin ja painetaan pää hyvän hotellin hyvään sänkyyn!

 

Susanna

 

 

 

 

 

Uskomaton Plitvice!

Luonto järjestää parhaimmat nähtävyydet. Tämä on tullut todettua kaikilla reissuillamme Floridasta Thaimaahan. Paras on siis etsiä joka reissulla kansallispuisto, luonnonpuisto tai ihan vain puisto ja viettää päivä tai useampi ihmettelemällä sitä, ettei ihminen koskaan kykene rakentamaan mitään yhtä uskomatonta.

Luonnonihmeiden äärellä on yleensä myös mahdollisuus rauhoittua turistihälinältä. Toki turistit löytävät yleensä myös ne luonnonnähtävyydet, mutta harva jaksaa nähdä hirveästi vaivaa – joten kävelemällä hitusen pidemmälle tai korkeammalle pääsee  kokemaan jotain rauhoittavaa.

Kroatiassa on yksi luonnonnähtävyys ylitse muiden: Plitvicen kansallispuisto. Minulle oli sitä kehuttu kovasti, joten matkaohjelmaa suunnitelmassa vaatimalla vaadin, että Istrian reissusta irrotetaan sen verran aikaa, että pääsemme sinne.

Ajomatka Pulasta Plitviceen vei nelisen tuntia ja kunnon lounas- ja kahvipaussit päälle. Koska suunnitelmissa oli patikoida kansallispuistossa, tiesimme, että siellä täytyy yöpyä vähintään yksi yö, samana päivänä emme olisi ehtineet ajaa sinne, patikoida ja ajaa takaisin Istriaan.

Me buukkasimme kaksi yötä lähellä puiston toista sisäänkäyntiä sijaitsevasta majatalosta, sillä halusimme patikoida rauhassa. Otimme siis riskin ja käytännössä uhrasimme lomastamme kolme päivää yhteen nähtävyyteen. Se riski kannatti: Plitvice on heittämällä yksi elämäni hienoimmista nähtävyyksistä ja kokemuksista!

Plitvicen kansallispuisto on iso, siellä on paljon patikointi- ja pyöräilyreittejä, runsas kasvi- ja eläinkunta. Tunnetuin se on kuitenkin erikoisista, jopa arkkitehtoonisista vesiputouksistaan, joista suurin on 78 metriä korkea. Kalkkikiven, kasvien ja bakteerien yhteisvaikutuksesta jokivirtaan on muotoutunut 16 järven ketju ja kymmeniä huikeita vesiputouksia. Vesi on kristalliskirkasta ja turkoosia, siihen tekisi mieli sukeltaa uimaan, mutta koska kalkkikiven, kasvien ja bakteerien muodostama prosessi säilyttää vesiputoukset  ja prosessi on herkkä, niin uiminen on alueella kiellettyä.

Järvien ympäri kiertää patikointireittejä, joista voi valita mieleisensä. Kaikki ovat suhteellisen helppokulkuisia. Puistossa on kaksi sisäänkäyntiä ja liikkeelle voi lähdestä kummasta tahansa suunnasta. Laiskimmat kävelevät vain katsomaan suurimman putouksen, mutta menettävät mielestäni sillä tavalla paljon, omasta mielestäni kauniimpiakin putouksia on.

Puistossa käy vuosittain miljoona turistia, joten etenkään kesäkuukausina on turha odottaa varsinaisesti luonnonhiljaisuutta. Tai ainakin joutuu näkemään hieman vaivaa sellaisen kokemiseksi.

Ohessa vinkit puiston kokemiseen:

  • Lähde liikkeelle aamulla! Me olimme puistossa aamuyhdeksältä, jolloin väkeä oli isoimmalle putoukselle asti melko paljon, mutta ruuhkaa ei varsinaisesti ollut. Polulla pystyi vielä ohittamaan ja ottamaan valokuvia. Paluumatkalla noin klo 14 ruuhkaa oli jo niin paljon, että kävely oli massan mukana köpöttelyä. Onneksi meillä oli siinä vaiheessa loppusuora menossa, joten olimme jo ehtineet koko lähes koko puiston varsin rauhallisessa tunnelmassa.
  • Valtaosa oikaisee osan matkasta siirtymällä yhden järven yli venekyydillä ja yhden etapin junakyydillä. Me kävelimme nekin etapit, ja niissä pääsi oikeasti nauttimaan luonnonrauhasta. Jos vain aikaa ja kävelykuntoa siis riittää, niin suosittelen kävelemistä. Mitään suurta nähtävyyttä ei pääse näkemään kävelemällä ekstraa, sillä hienoimpiin paikkoihin pääsee laiskempikin, mutta luonnonrauhaa ei niissä koe.
  • Reittivaihtoehtoja on useampia, ne ovat helppokulkuisia, ainoastaan pituus vaihtelee. Me kiersimme ne kaikki, eli kuljimme kaikkien järvien ympäri. Matkaa kertyi noin 18-19 kilometriä ja aikaa meni kuusi tuntia kahden kunnon ruokatauon kanssa. Ilman lopun ruuhkakohtia olisimme varmasti selvinneet ainakin tunnin nopeammin. Me emme pitäneet kiirettä, pystähtelimme ottamaan kuvia tuon tuosta. Puiston oppaissa tuon reitin kestoksi on arvioitu 6-8 tuntia, ja ruuhkakuukausina onkin hyvä varautua siihen, että matka vie aikaa.
  • Me olimme puistossa syyskuun ensimmäisellä viikolla. Sää oli loistava, lämpöä noin 23 astetta ja aurinko paistoi. Oli kesäkeli, muttei enää heinä-elokuun suurinta turistiruuhkaa. Sää kuitenkin kannattaa tarkistaa sääennusteista etukäteen, sillä alueen ilmasto poikkeaa suuresti rannikon ilmastosta. Plitvicessä on talvisin runsaasti lunta ja vesiputoukset jäätyvät. Majatalon isäntämme kertoi, että pari viikkoa aiemmin oli ollut 10 astetta lämmintä ja satanut monta päivää! Meillä oli siis todellakin tuuria!
  • Syyskuu on varmasti hyvä aika vierailla tässä Kroatian suosituimmassa nähtävyydessä. Ainakin itse hermostuisin heinä-elokuussa jonokävelystä, sillä jo nyt loppumatkan tungos koetteli hermoja. Puisto on varmasti hieno myös ruska-aikaan, talvella tai kevään vihertäessä.
  • Puistossa on muutama hotelli, mutta puiston ulkopuolella on runsaasti majatalotyyppistä majoitusta tarjolla. Kauppoja ei ole, joten buukkaa majoitus, jossa saat myös ruokaa, ellet halua eväspohjalta retkeillä.
  • Puistossa on muutamia ravintoloita, mutta niiden taso ei päätä huimaa. Makkaraa ja ranskiksia, sämpylöitä yms. saa kyllä, eli nälkä ei tule. Mutta itse kaipaisin huikean luontokokemuksen tasoista sapuskaa, esimerkiksi kasvisruokaa!

Kaikenkaikkiaan todellakin kannatti ”uhrata” kolme päivää lomasta Plitvicelle, sillä vastaavaa paikkaa en ole ennen nähnyt. Tällaisilla retkillä todellakin lataa akkuja, sillä ajatustyöläiselle tekee hyvää rasittaa itseään ruumiillisesti ja täyttää päänsä informaatiokohinan sijaan veden ja metsän kohinalla!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Turkoosia ja kristallinkirkasta!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kaisloja.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tässä kohdassa olisi voinut oikaista venekyydin avulla, mutta me jatkoimme kävelyä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vesiputouksia ja koskia riitti.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vesiputouksen humina.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sorsa ja kaloja.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tämä oli yksi suosikkikohdistani.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vesi oli epätodellista.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Korento.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kävelemällä pitkän reitin pääsi nauttimaan myös luonnonrauhasta.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Paikoitellen huomasi, että syksy on tulossa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vettä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Paatissa oli sähkömoottori, joten se ei rikkonut luonnonrauhaa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Puut järven pohjalla.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Siipirikko perhonen.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Epätodellinen.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Toisenlainen netti.

 

 

 

Teemapuistona luonto

Blogissa oli pieni loma, kävin Floridassa. Se on sitten keski-ikäiselle ihmiselle sopiva lomakohde: paikka, jossa on usein nuorin ja hoikin. Oikeasti Florida sopii kyllä kaikille, siksi meidänkin perheemme lomaili siellä jo viidettä kertaa. Meiltä on monesti kysytty, mikä sinne vetää uudestaan ja uudestaan ja vastaus on tosiaan se, että siellä on jokaiselle jotain: rantoja, shoppailua, teemapuistoja, tennistä, golfia, kulttuuria ja etenkin luontoa.

Lisäksi siellä on helppo lomailla, sillä asiat hoituvat näppärästi englanniksi (tai espanjaksi) ja autoilu on helppoa (ja pakollista). Etäisyydet ovat inhimillisiä, eli varsinkin pidempään lomaillessa voi oikeasti nähdä melkein koko osavaltion.

Etenkin osa perhelomailijoista keskittyy Orlandon teemapuistoihin, mutta me olemme uhranneet kolmen viikon lomillakin sellaisille korkeintaan 1-2 päivää. En vaan jaksa jonottamista.

Perheemme on nauttinut yleensä eniten Floridan luontonähtävyyksistä: ne ovat ilmaisia/edullisia, niissä ei ole ruuhkaa ja niissä todellakin riittää nähtävää. Jos menee suomalaismetsään, siellä voi hyvällä tuurilla nähdä talitiaisen tai papanoita. Floridassa voi muutamassa tunnissa nähdä kalasääksiä, valkopäämerikotkan, alligaattoreita, vyötiäisen, käärmeitä, liskoja, manaatteja ja kymmeniä lintulajeja, joita et edes tunnista. Jos snorklaa tai sukeltaa, niin elämää on myös pinnan alla.

Ohessa meikäläisen vinkit Floridaan matkaaville.

Orlando on muutakin kuin teemapuistoja
Varsinkaan jos perheessänne ei ole pikkulapsia tai Disney-hahmofriikkejä, niin unohtakaa Magic Kindom. Se on huvipuistolaitteiden puolesta suorastaan mitätön, Disney-hahmot ja paraati ovat sen paikan juttu. Jos huvipuistolaitteet kiinnostavat, niin paras mesta on Tampassa sijaitseva Busch Gardens. Myös Universal on ihan ok. Huvipuistot ja vesipuistot ovat todella hienoja, mutta varaudu jonoihin. Parhaimpiin laitteisiin voi olla tunnin jono. Sama jono on parkkikselle, lippukassalle, lounaalle jne. Varaudu Floridan puistojen jälkeen myös siihen, ettei mikään huvipuisto tunnu niiden jälkeen enää miltään.

Orlandosta lyhyen matkan päässä Atlantin rannikolla sijaitsee ns. Space Coast, Cape Canaveralissa sijaitseva NASAn toimipiste, jossa sijaitsee Kennedy Space Center. Suosittelen muillekin kuin insinööritieteistä kiinnostuneille, mesta on hieno ja amerikkalaiseen tyyliin tiedejutuistakin on tehty viihdyttävä elämys. Sinne voisin menne jopa toistamiseen.

Samalla reissulla kannattaa poiketa myös Cocoa Beachillä, joka on perinteikäs surffarimesta. Käy myös Ron Jonin surffikaupassa. Ja satamassa syömässä.

Lähistöllä sijaitsee myös Merrit Island Wildlife Refuge, jossa on hyvät mahdollisuudet nähdä alligaattoreita ja valkopäämerikotkia.

Tampan suunnalla Meksikonlahden puolella riittää rantoja. Ne ovat itseasiassa minusta hienompia kuin itäpuolen biitsit. Voit valita joko Honeymoon Islandin tai Fort de Soton. Molemmat huikeita. Ensimmäisessä on vähän nihkeästi palveluita, joten tee eväät mukaan. Rannalta on lyhyt matka luontopolulle, jossa ei voi välttyä ainakaan kalasääksien näkemiseltä. Saumat myös kalkkarokäärmeiden ja vyötiäisten bongaamiseen – älä säikähdä, luontopolku on kunnon hiekkatie, bongaat käärmeet kyllä, jos sellaisia on lähistöllä.

Shoppailuun on tietysti lukuisia vaihtoehtoja, Orlandossa Premium Outleteja on jopa kaksi kappaletta. Hae kuponkikirja infosta, niin saat monista myymälöistä lisäalennuksia. Ja vinkkinä: kun saat ostoskuittisi, se kannattaa lukea läpi. Monet liikkeet tarjoavat seuraavasta ostoskäynnistä alennuksia.

Miamista lattaritunnelmaa
No, tietysti Miamin art deco -alue täytyy nähdä. Se on kuitenkin aika pieni, joten älä pety. South beach on rantana kuuluisampi kuin hienompi, hienompia rantoja on Floridassa paljon. Little Havannaan kannattaa ehdottomasti mennä syömään, niin saa jotain muutakin kuin ketjuruokamättöä, ja totta kai legendaarisella Calle Ocholla pitää käppäillä.

Minä tykkään Miamia enemmän Fort Lauderdalen tunnelmasta. Amerikan Venetsiaksikin kutsutussa kaupungissa kannattaa tehdä kanavakierros, jolloin pääsee kurkistelemaan vesiltä käsin miljoonakämppien takapihoille. Fort Lauderdalesta voi myös helposti varata itselleen veneen kippareineen kalareissulle. Ylös saa kiskottua ainakin barracudia, enkä nyt puhu partavedestä.

Miamin seudulla ei voi lomailla käymättä Sawgrass Millsin huikeassa outlet-keskuksessa, joka on ehkä maailman suurin. Varaa aikaa, tee suunnitelma, sillä päivässä ei ehdi millään kiertää kaikkea. Huh. Tila-auto on tällä reissulla tarpeen.

Keys on jotain muuta
Keysien eteläisin päätepiste, Key West on vähintään muutaman yön visiitin väärtti, mutta siellä viihtyisi myös pidempään. Tunnelma on täysin erilainen kuin Miamissa, Orlandosta puhumattakaan. Täällä voi lorvia ja ottaa iisisti. Hemingwayn talo listataan yleensä Key Westin nähtävyyksiin, mutta jos ei ole Hemingway-fani, niin minusta sen voi skipatakin.

Käy syöttämässä tarpooneja Robbie’silla, näin paljon hupia on vaikea saada neljällä taalalla missään muualla. Jos haluat katsoa kaloja vielä lähempää, käy snorklausretkellä John Pennenkampissa.

Mitä vielä?
Koska Floridassa on tullut vietettyä lähes kolme kuukautta aikaa, niin aika moni mesta on tullut jo nähtyä, omalla to do -listallani ovat kuitenkin edelleenkin Sanibel ja Orlandon yläpuolella sijaitsevat lähdepohjaiset lammet/järvet. Mutta näkemistä kannattaa aina jättää, että on syy palata…

Seuraavasta reissusta haaveillessa ja jetlagistä toipuessa…

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kotijärvellä melomassa. Floridan ruuhkat häviävät kauaksi, kun lähtee luontoon.
img_6280
Auringonlasku hotellin rannalla.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Simpukka hymyili.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Honeymoon Islandin luontopolulla bongasi kymmeniä lintuja, tässä mocking bird, olisikohan matkijalintu suomeksi?
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Honeymoon Islandilta löytää myös rauhaa.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑