Varaslähtö kesään ja pari lasia rieslingiä

Teimme pienen kevätretken vapun tienoilla ja suuntasimme perinteisesti (jo toista kertaa) Müncheniin – tai lensimme sinne, mutta otimme heti auton allemme ja lähdimme kohti Ranskan rajaa. Tarkoituksena oli ottaa varaslähtö kevääseen ja ehkä vähän maistella alueen viinejäkin.

Varaslähtömme kevääseen osoittautui varaslähdöksi kesään: koko reissun ajan oli lämpöä 20-27 astetta, yhtä pilvistä päivää lukuunottamatta aurinko paistoi ja luonto oli jo alkukesän kukoistuksessa! Ihanaa, varsinkin, kun täällä Suomessa kevätkin on antanut odottaa itseään.

Ekan yön olimme Baden-Badenissa,  joka on hienostunut, viehättävä ja perinteinen kylpyläkaupunki. Me tosin emme kylpylään päätyneet, sillä olimme tosiaan kaupungissa vain yhden illan ja yön, joten halusimme käyttää sen mielummin käpyttelemällä kaupungilla kuin nakuilemalla kylpylöissä (kyllä, saksalaiseen tyyliin).

Seuraavana aamuna suuntasimme lähistön Geroldsaun vesiputouksille, jossa teimme pienen aamupatikoinnin auringonpaisteessa ja sen jälkeen suuntasimme lounaalle pilviseen ja hitusen tihkusateiseen Freiburgiin, joka oli sunnuntaina ja sateisena ehkä vähän vaisu. Sieltä jatkoimme reissun ns. pääkohteeseen, eli Ranskan puolelle Strasbourgiin, jossa vietimme kaksi yötä ja olisin voinut viettää pidempäänkin, sillä kaupunki oli aivan ihana!

Strasbourgin vanha kaupunki oli riittävän iso, että siellä riittäisi ihasteltavaa vaikka viikoksikin, mutta sen verran pieni, että sen ottaa haltuun kävellen. Emme tehneet oikein mitään ihmeellistä, sillä kiva kaupunki aurinkoisine terasseineen, rieslingit ja käveleminen pitävät meidät tyytyväisinä. Tänne voisi palata myös naisporukalla, sillä moni paikan kivoista kaupoista ohitettiin tällä reissulla vähän turhan nopeasti :).

Ja sitten ne rieslingit: molemmin puolin rajaa kerrassaan erinomaisia. Olen jotenkin vähän vieroksunut rieslingejä, sillä omaan rutikuivaan viinimakuuni niissä on monesti (kuivissakin) liikaa jäännössokeria. Mutta kaikki nautiskelemani rieslingit olivat nyt raikkaita, mineraalisia ja kerrassaan juoskenneltavia auringonpaisteessa! Iski oikein riesling-himo ja kotiinkin kannettiin muutama tuliaispullo.

Strasbourgin hyvästeltyämme suuntasimme Stuttgartin Mersu-museoon (kannattaa käydä) kautta Ulmiin, jossa mies oli buukannut minulle syntymäpäiväyllätyksenä varsin viehättävän ja erittäin erikoisen hotellin: maailman vinoimman hotellin! Tämä 600-vuotias talo Tonavan sivukanavat varrella, vanhassa kaupungissa olikin kyllä vino, mutta vappuaattona se ei niin haitannut. Saattoipa pistää lattian syyksi…

Ulm osui kohteeksemme vähän sattumalta, sillä halusimme palata jo lähemmäksi lentokenttää. Onnekas sattuma, sillä Ulm olikin oikein kiva kaupunki, kannatti käydä.

Kevätreissukohteeksi suosittelen sekä Saksaa että Ranskaa lämpimästi, sillä nyt jaksaa odotella kesän saapumista – varsinkin kun on seuraavakin reissu ihan nurkan takana, jos vaikka täällä iskisi vielä kolmaskin takatalvi…

Susanna

Baden-Baden oli viehättävä pikkukaupunki.
Patikointireissulla varoiteltiin salamantereista, ei kyllä nähty yhtään.
Saksassa ja Ranskassa ei ollut kevät, vaan ihan kesä jo.
Strasbourg on instagrammaajan unelma! Niin kuvauksellinen paikka!
Siihen on rakkaus lukittuna!
Koko Strasbourgin vanha kaupunki on ihana, Petite France aivan erityisen söpö.
Strasbourgin pimeillä kujilla.
Maailman vinoin hotelli. Lattia oli juuri niin vino kuin tuosta parrusta voi päätellä.

Kevät peruuttaen tulevi

Meillä on uudessakin kodissa parveke. Oikeastaan vielä kivempi kuin edellisessä, sillä se oli pohjoiseen ja nykyisemme on itään. Se on suurin piirtein samankokoinen kuin edellinenkin, mutta syvempi, joten sisustaminen on vähän helpompaa, kun kaikkea ei tarvitse asetella vain riviin.

Parveke on vielä varsin alkutekijöissään, sillä kevät saapuu mielestäni tuskallisen hitaasti. Metri eteen ja kaksi taakse.

Kävin reilu viikko sitten elämäni ensimmäistä kertaa Kevätmessuilla, tulin kotiin tyhjin käsin, mutta pää inspiroituneena. En uskaltanut vielä hankkia mitään, sillä pelkään, että sillä hetkellä, kun haen sinne ensimmäisen uuden kasvin, sataa puoli metriä lunta ja pakkanen tekee viheliäisen paluun.

Keskityn siis haaveilemaan ja suunnittelemaan.

Uusia kalusteita emme parvekkeelle tarvitse: siellä on grilli, edelliseen kotiin ostetut nojatuolit,  pieni pöytä, isältäni lahjaksi saama lehtikuusipenkki, muutamat muoviset altakasteluruukut  ja muoviarkku, jossa voi säilyttää multasäkkiä ruukkuja ja grillivarusteita. Lisäksi elättelen toiveita, että oshimansara on talvehtinut, joten ihan tyhjästä ei tarvitse kasvienkaan kanssa tarvitse lähteä.

Tyyli-inspiraatiota haen siis lähinnä kasveihin, sisustusta ei tarvitse miettiä.

Vaihtoehtoisia linjoja on kolme: japandi-henkinen kasvivalikoima, sillä oshimansara veisi ajatuksia jo siihen suuntaan. Lisäksi kalusteet istuisivat siihen melko hyvin, ehkä sitä grilliä lukuunottamatta (minimalismi uhrataan kulinarismin alttarille).

Toinen linja edustaa skandinaavista tyylisuuntaa. Minusta siinä on paljon samaa kuin japandi-hommassakin, tosin kasvien suhteen on vapaammat kädet.

Kolmas vaihtoehto on sitten välimerellinen parveke, sillä hyötykasveista ainakin minitomaatteja ja yrttejä on tarkoitus kasvattaa tänäkin kesänä, joten siihen ympärille voisi sitten taikoa vaikka sellaisen espanjalaisen tunnelman – tosin kalusteet eivät aivan natsaa tähän tyyliin, sillä ruukkujen pitäisi olla rustiikkisempia ja kalusteidenkin ehkä pittoreskimpia. No, annan tälle vaihtoehdolle vielä mahdollisuuden, enkä tyrmää sitä.

Parveke on itään, joten sinne paistaa aamu- ja aamupäiväaurinko. Tosin ilokseni olen jo havainnut, että aurinko nousee myös etelän puolella kattojen ylle siten, että se paistaa osaan parveketta jo nyt kahteen asti iltapäivällä. Ja kun tästä kevät etenee ja aurinko kipuaa korkeammalle, niin parvekkeellemme taitaa paistaa aurinko ihan yllättävänkin pitkälle iltapäivään!

Tällaisia kasvivaihtoehtoja olen toistaiseksi haarukoinut:

Japandi:

oshimansara (on jo)

vuoriruokobambu ja/tai japaninkääpiökirsikka

kuunlilja

särkynyt sydän

daalia

Skandi:

oshimansara

piippuköynnös

hortensia

valkoapila

daalia

Välimerellinen:

oshimansara

oliivi

laventeli

rosmariini

maljaköynnös/ihmeköynnös

Jos teissä rakkaisssa blogini seuraajissa on puutarha- tai parvekeintoilijoita, niin kaikki vinkit ja inspiraatio ovat tervetulleita!

Kevättä odotellen,

Susanna

Lähtökuopissa. Kyllä siitä vielä kiva tulee.
Ystävältä saadut kukat, kynsilakka ja skumppa auttavat keväänodotuksessa.

Tyttö kapselissa

Vihjailin taannoin, että mulla oli syy käydä vaatekaappia läpi: me muutimme! Muuttohan on tunnetusti se hetki, jolloin tajuaa omistavansa asioita, joita ei ole tajunnut omistavansa. Ja tajuaa, miten erilaiset kaapit ja komerot ovat esineiden bermudan kolmio, jonne asiat salaperäisesti häviävät. Kunnes ne taas löytyvät.

Monestihan ihmiset muuttavat nuorena aina isompaan asuntoon, jolloin muutossa ei ole tarvettakaan käydä tavaroita läpi kriittisesti – voi vain karsia täysin tarpeettomat (myyntiin tai kierrätyskeskukseen) tai toimimattomat ja kulahtaneet roskiin (kierrätykseen). Me olemme kuitenkin saavuttaneet elämässämme sen pisteen, jossa voidaan skaalata elintilaa ja tavaroita alas ja skaalata elämänlaatua ylös.

Uusi kotimme on aivan ihana! Se on monella tavalla samantyyppinen kuin edellinenkin, mutta materiaalit ovat laadukkaammat ja taloyhtiökin kivempi. Asialla on kuitenkin kääntöpuolensa: meillä on muutama neliö vähemmän tilaa, meillä on osittain lisää säilytystilaa, mutta varastotyyppistä säilytystilaa on vähemmän. Meillä ei ole vaatehuonetta eikä parvea, joka edellisessä kodissa oli se bermudan kolmio. Meillä on kyllä valtavasti säilytystilaa keittiössä ja makkarissa ihana mittatilaustyönä tehty noin neljään metriin ulottuva kaapistoseinä, mutta mikä ei sinne mahdu, joutuu sitten kellarikomeroon. Ja se on täpötäynnä.

Olen jo aiemmin konmariotusprojektini yhteydessä törmännyt kapseliajatteluun, mutta siinä kohdassa en jaksanut viedä ajatusta loppuun asti. Nyt oli sen aika.

Kapseliajattelussa ei ole ns. oikeaa tai väärää menetelmää, mutta ymmärtääkseni alkuperäisessä ideana oli 333, eli kolmeksi kuukaudeksi koostetaan 33 vaatekappaleesta ja asusteesta koostuva kokonaisuus – muut vaatteet pistetään kokonaan piiloon ja sillä 33 vaatteella sitten pärjätään se sesonki. Kapseliin ei lasketa harrastuvaatteita (esimerkiksi urheiluvaatteita), oloasuja, yöpaitoja, sukkia, alusvaatteita, vaan vain ne vaatteet ja asusteet, jotka ovat ns. julkisesti näkyvillä, kun kävelet ovesta ulos.

Mikä sitten on kapselin pointti? Minusta se ei ole edes vaatekaapin minimalismi vaan ennenkaikkea vaatekaapin toimivuus. Jos rajoittaa käyttövaatteiden ja asusteiden kattausta, on tärkeää, että ne sopivat yhteen.

Tässä on itselläni auttanut värianalyysi ja tyylianalyysi (jota noudatan vähemmän orjallisesti), ne ovatkin nyt hyvä pohja homman toteuttamiselle.

Itse lähdin koostamaan kapseliani maalis-toukokuuksi. Suomessahan haasteena on se, että maalis-toukokuussa sää vaihtelee ja muuttuu paljonkin. Voi tulla 20 senttiä lunta tai voi olla 20 astetta lämmintä. Jo pelkästään takki- ja kenkätarpeet muuttuvat tuona aikana huomattavasti.

No, itse suhtaudun asiaan niin, ettei kapselini ole lakini. Jos ensi viikolla talvi väistyy ja alkaa olla +10 astetta, niin toki heivaan talvikengät ja -takit sitten pois.

Totesin kapseliani miettiessäni, että ainakin näin aloittelijalle kapselin rajoittaminen 33 kappaleeseen oli hankalaa. Ja koska se ei ole laki, on kapselini vähän isompi, sanoisin, että 43 kappaletta. Se sallii myös sen, että joukossa on vähän talvisempia vaatteita, mutta myös keväisempiä. Näin minun ei tarvitse tehdä välikapselintarkistusta välttämättä ennen kesää.

Hyvää kapselissa on myös se, että kapseliin kuulumattomat vaatteet ja asusteet ovat poissa silmistä. Kun ne ottaa esille, ne tuntuvat uusilta, kiinnostavilta ja raikkailta. Niihin ei kyllästy niin helposti.

Ja hyvää on myös se, että väistämättäkin vaatevarasto pienenee. Jos kapselissa on esimerkiksi 33 vaatetta, osa niistä toimii sekä keväällä että syksyllä, osa sekä keväällä että kesällä ja osa sekä syksyllä että talvella. Ja koska vaatemäärä on jollain tavalla rajoitettu, ne kannattaa valita huolellisesti niin, että jokainen vaate on suosikkivaate. Vaatekaapin pölyttäjiin ei siis vaan ole varaa.

Omaan kapseliini en joutunut tekemään mitään täydennyksiä, mutta tiedän, että tulevasta kesäkapselistani puuttuu muutama tarpeellinen asia (pari laadukasta t-paitaa, sortsit ja lyhythihainen/hihaton mekko).

Kokemukset tähän mennessä ovat positiivisia, vaikka kapselin rajaaminen 33:een ei ollutkaan niin helppoa kuin aluksi luulin (laukkuja ja kenkiä tarvitsee yllättävään moneen tilanteeseen, samoin takkeja). Luulen, että kesäkapselin rakentaminen tulee olemaan huomattavasti helpompaa.

Susanna

Tuolla tummansinisellä kevytuntsalla olen mennyt koko talven. Kevytuntuvatakki on Suomen käytännöllisin vaate: se menee Etelä-Suomen kaupunkiolosuhteissa koko talven, ja todennäköisesti se kiskaistaan päälle jossain vaiheessa viilenevää kesäiltaakin….
Kapselini kengät. Nuo Hoffin tennarit ovat käytössä melkein päivittäin.
Kapselini neutraalit: kitti ja tummansininen. Muuten paljon pinkkiä ja vihreää, hitusen sinistä.
Tämä mekko on second hand -löytö suosikkikaupastani eli Kauniista Veerasta. Se on Gustavin mekko, jonka edellinen omistaja oli onneksi lyhentänyt.

Toisenlainen Gran Canaria

Käytiin miehen kanssa parin viikon lomamatkalla Gran Canarialla, elämämme ensimmäistä kertaa. Muttei ehkä viimeistä, vaikka tälläkin kertaa meikäläinen onnistui imuroimaan itselleen ruokamyrkytyksen – jopa niin rajun, että päädyin lopulta tiputukseen ja perusteellisiin tutkimuksiin. Onneksi tauti iski kuitenkin heti loman alussa, joten aikaa jäi vielä runsaasti kokea saarta muualtakin kuin kylpyhuoneesta käsin.

Meidän reissumme oli oikeastaan kiertomatka, sillä meillä oli hotelli neljässä eri paikassa, eri puolilla saarta. Ja varmasti sen ansiosta näimme saaren paljon monipuolisemmin kuin perinteisellä yhden hotellin reissulla.

Meillä oli koko reissun ajan myös auto vuokralla, ja se oli kyllä hyvä veto monestakin syystä. Ensinnäkin vatsataudista toipuessa voimat olivat vielä vähän vähissä, mutta kartturina saattoi kyllä nautiskella saaren upeista maisemista. Ja toiseksi, vaikka saarella onkin hyvä julkinen liikenne, niin kyllä saaren keskiosan vuoristotiet ja pikkukylät olivat parhaimmillaan nimenomaan omalla autolla.

Ensimmäistä kertaa meillä oli myös avoauto, ja se oli kyllä kiva – saattoi samalla nauttia auringonpaisteesta ja aistia raikkaan vuoristoilman. Oli myös huomattavasti edullisempaa kuin olin kuvitellut!

Ja sitten vinkit:

  • Saaren eteläosassa on pääosin turistirysää, eikä meidän ainakaan tarvitse enää ikinä palata Maspalomasiin tai Inglesiin. Ne Maspalomasin dyynit on nopeasti nähty, ja koska emme ole varsinaisesti rannalla makaajia, niin sillä seudulla ei meille ollut oikein mitään tarjottavaa. Suomea ja Suomi-iskelmää kuulee kotimaassakin tarpeeksi. Mutta voihan joku siitäkin nauttia.
  • Eteläosan helmi on ehdottomasti Puerto Mogánin pikkukaupunki satamineen ja pikkukujineen. Suosittelen vähintään päiväretkeä kaupunkiin, mutta kyllä kylässä voi muutaman yönkin viettää, jos vaan sattuu majoituksen löytämään.
  • Irwin oli minun ennokkomielikuvissanki pilannut Las Palmasin kaupungin, mutta onneksi kävimme toteamassa ennakkokäsitykset vääriksi kolmen yön verran. Kertakaikkiaan kiva, oikea kaupunki, jossa kuuli espanjaa enemmän kuin turistikieliä. Tässä kaupungissa voisin viihtyä pidempäänkin.
  • Agaeten pikkukaupunki sijaitsee saaren luoteiskulmalla, majoituimme Occidental Roca Negra -hotellissa, josta oli huikeat näköalat Teneriffan suuntaan ja lyhyt kävelymatka kalasataman ravintoloihin ja vain kivenheitto Las Salinas de Agaeten merivesialtaille. Muuta tekemistä kaupungissa ei juuri ole kuin syöminen, uiminen ja maisemien katselu, mutta hei, senkin voi tehdä hyvin niin kuin Agaetessa.
  • Jos sinulla on auto, niin suosittelen piipahtamaan erityisesti seuraavissa kylissä: Teror, Artenara ja Santa Lucia de Tirajana.
  • Varsin huikea ajoreitti on Maspalomasista GC-60 tietä pitkin kohti Santa Lucia de Tirajanaa ja sieltä GC-65:sta pitkin takaisin etelää kohti. Jos kärsit matkapahoinvoinnista, ota lääkettä.

Susanna

Gran Canarialla on pienimuotoista viinituotantoa, kannattaa tutustua.
Ikoniset Maspalomasin dyynit. Meille riitti iltakävely sinne.
Näköalapysähdys Mirador Astronómico de la Degollada de las Yeguasissa.
Auringonlaskut Agaetessa ovat upeita.

Uudet kujeet, vanhat kuteet

Juuri viimeksi sanoin, etten ole tehnyt uudenvuodenlupauksia. No, en varsinaisesti olekaan, mutta jo pidempään olen halunnut vähentää uusien vaatteiden ostamista. Se on onnistunut vaihtelevasti, mutta suosikkiliikkeeni Kaunis Veera on tehnyt käytetyn ostamisesta niin paljon fiksumpaa: tyylikkäitä, laadukkaita, kohtuuhintaisia ja ”käytettyjä” vaatteita näppärästi työmatkan varrella. Käytettyjä-sana on lainausmerkeissä, sillä olen usein löytänyt Veerasta myös täysin pakasta vedettyjä, vielä hintalaputettuja vaatteita.

No, vaatteiden ostaminen ei varsinaisesti ole heikkouteni – ainakaan verrattuna lankojen ostamiseen. Joku käsityöharrastaja onkin sanonut, että neulominen ja neulelankojen ja muiden tykötarpeiden hamstraaminen ovat kaksi erillistä harrastusta. Pitää paikkansa.

Niinpä olenkin miettinyt, voisiko tälle lankahamstraamisellekin tehdä kulutusmielessä jotain? Enkä nyt tarkoita, että lopettaisin lankojen ostamisen, ei herranjestas. Mutta ensinnäkin voisin tarkemmin syynätä lankavarastoa ennen kuin lähden ostamaan uusia ja voisin hyödyntää jämälankoja paremmin. Kun se on tähän maailmaan tuotettu, olisi ekologisesti kestävää se käyttää maksimaalisesti hyödyksi.

Hommasinkin pari ihan jämälankatarkoituksiin kirjoitettua neulekirjaa, joten ei jää ainakaan homma ohjeista ja inspiraatiosta kiinni.

Ja niistä langoista, joista en enää aio tehdä mitään, ajattelin päästä ovelasti eroon uuden Sticka och dricka vin -käsityökerhoni puitteissa. Siellä on nyt pari kertaa ollut kirppispöytä, ja aina osa tarpeistosta on lähtenyt parempiin koteihin.

Ja niistä lupauksista vielä, en lupaa, mutta tavoitteena on, että tänä vuonna hankin korkeintaan kymmenen uutta vaatekappaletta (sukkia ja alusvaatteita ei lasketa). Toistaiseksi olen ostanut pyjaman. Yhdeksän siis jäljellä.

Tähän vaatekaapin järkeistykseen liittyy pari muutakin ajatusta, mutta niistä seuraavalla kerralla!

Susanna

Vuosi katosi

Tuolta se tuli ja tuonne se meni. Näin kävi vuodelle 2023, se meni todella nopeasti. Näin jälkikäteen ajateltuna tuntui, ettei edes ehtinyt kissaa sanoa, kun se jo oli ohi. Mutta kännykän kuvat kertovat totuuden. Ja kyllähän niiden perusteella tuli tehtyä kaikenlaista.

Ensinnäkin tuli reissattua pitkästä aikaa oikein useampaan otteeseen ja osittain ihan pitkän kaavan mukaan suunnitellenkin.

Maaliskuussa suuntasimme pariksi viikoksi Thaimaahan, jossa ensin löhöilimme Khao Lakissa, sitten nautiskelimme herkuista Phuketissa ja lopuksi kärsin kampylobakteerin aiheuttamasta ruokamyrkytyksestä Bangkokissa. Matkasta jäi silti hyvä maku suuhun.

Vappua vietimme Münchenissä, jossa pääsimme tutustumaan Oktoberfestin vähemmän turistiseen pikkusiskoon, eli kevätfestivaaleihin.

Heinäkuussa kävin ystäväni kanssa humputtelemassa Tukholmassa.

Kotimaassa reissasimme kesällä ensin Kustavin Lootholmassa, sitten juhannuksena olimme turisteina kotikaupungissamme Helsingissä, kesälomalla kävimme kastumassa useampaan otteeseen Imatralla ja loppukesästä vuokrasimme mökin viikonlopuksi Fiskarsista. Lisäksi tein ystäväni kanssa saaristoretken Nauvoon ja Korppooseen. Pohjanmaallakin tuli käytyä useampaan otteeseen, muun muassa ylioppilasjuhlissa, rippijuhlissa ja vastaanottamassa tätä alkanutta vuotta.

Imatran vesisateiden innoittamana otimme äkkilähdön Kreetalle, jossa näimme muistaakseni yhden pilven.

Kesäloman toinen osa suuntautui Barcelonaan ja Costa Bravalle, matkan teemana olivat pinxtot ja taide. Ja loman kolmas osa suuntautui Rooman yläpuolella sijaitsevaan Trevingnano Romanon pikkukaupunkiin, jossa loman teemana oli dolce far niente.

Itsenäisyyspäivänä ehdimme vielä piipahtaa Tallinnassa, jossa pääsimme ensimmäistä kertaa näkemään Tallinnan joulumarkkinat.

Mitäs muuta sitä on tehty kuin reissattu?

Muun muassa ennätykselliset 30 neuletta.

Käyty kiitettävän säännöllisesti kuntosalilla ja zumbailemassa.

Käyty vähemmän ahkerasti golfaamassa.

Innostuttu vähän keramiikan tekemisestä ja saatu vaihtelevasti luettua kirjoja.

Ja myös laiskoteltu paljon, sillä vuoden teemana on ollut hyvin vahvasti uniongelmat ja niiden ratkominen. Askel siihen suuntaan otettiin unitutkimuksissa, joissa todettiinkin sekä keskivaikea uniapnea että levottomien jalkojen oireyhtymä. Se puoli on nyt siis vähintäänkin työnalla, mutta mummokissamme ajoittaisille öisille huutokohtauksille ei ole vielä löytynyt ainakaan lopullista ratkaisua.

Tähän vuoteen aion suunnara toiveikkaasti ja tarmokkaasti. Lupauksia en aio tehdä, mutta olen ajatellut vähentää entisestäänkin uusien vaatteiden ostamista. Lisäksi toivon, että uniongelmien ratkeamisen myötä olisi energiaa lukea enemmän.

Hyvää vuotta!

Susanna

Tänä vuonna olen potenut neuloosia.
Hiuksetkin ovat kasvaneet.
Kouluaikojen jälkeen tein elämäni ekat sukat ja lapaset.

Neuletehtaalta

Terveisiä täältä neuletehtaalta! Tänä vuonna olen kutonut vielä tavallista innokkaammin, sillä valmiiksi olen saanut jo kaksi työtä ja kolmaskin on loppuvaiheessa.

Syynä neuloosin pahenemiseen ollut säilytystilan puute. Viimekesäisen muuton jäljiltä jäi useampi laatikollinen lankoja, vaikka perusteellista konmaritusta teinkin. Ja nyt on siis tarkoitus päästä noista langoista eroon.

Joo, en ole ihan hölmöläinen, eli en kuvittele, että langat paidan muotoon muutettuna veisivät yhtään vähemmän tilaa – tarkoituksena onkin antaa iso osa lahjoina eteenpäin.

Ihan helppoa tämä lankojen hävittäminen neulomalla ei kuitenkaan ole. Koko ajan törmään ihaniin lankoihin ja ohjeisiin, pysy siinä sitten lujana.

Mutta olen kyllä luvannut itselleni, että nyt aktiivisesti työstössä olevan neuleen jälkeen saan tehdä jonkun kesäisemmän neuleen ihan uusilla langoilla. Nyt vaan pitäisi keksiä, millainen se olisi: pitsinen puuvillapaita, merihenkinen toppi vai aivan jotain muuta?

Susanna

Tämä Alafosslopista valmistettu neule päätyi pikkusiskolle. Ohje sovellettu Villahullun kirjasta.

Pihistän ja panostan

Home via Lauran Instagram-postaus inspiroi minut pohtimaan, miten itse käytän rahaa: mihin panostan ja mistä pihistän. Itse koen olevani melko järkevä rahankäyttäjä, sillä en ajattele elämääni tilipäivästä toiseen, vaan pidemmällä aikajänteellä. Kaikkea en pistä sileäksi, sillä haluan säästää ja sijoittaa.

Konmarituksen ansiosta koko kulutustyyli on nykyään melko palvelupainotteinen. En ole minimalisti, mutta en pidä tavaramäärästä sen vuoksi, että haluan asioiden pysyvän järjestyksessä mahdollisimman pienellä vaivalla.

En kuitenkaan pidä itseäni nuukana vaan jopa hedonistina, joka panostaa elämän nautintoihin.

Pihistän:

Koti

Lähes kaikki huonekalumme olemme hankkineet joko kierrätettynä tai alenurkkauksista. Maltan odottaa, että löydän haluamani jutun kohtuulliseen hintaan.

En osta designia designin vuoksi tai sen vuoksi, että se olisi jotenkin tyylikkään kodin merkki. Hankin huoletta Ikeaa tai Bauhasia, jos itse esineestä pidän.

Olen myös sisustajana laiska (kauniisti sanottuna pitkäjänteinen), eli en tee uusia hankintoja usein. Vaihtelua saan tyynynpäällisiä vaihtamalla. Edellisessä kodissa olohuoneen verhot roikkuivat ikkunoissa yli 10 vuotta.

Vaatteet

Ainakin puolet vaatekaapistani olen ostanut suosikkiliikkeestäni Kauniista Veerasta. Eli myös vaatteissa suosin kierrätettyä.

Vaatekaapissani merkillä ei ole väliä, mutta laadulla on. Usein materiaali ratkaisee, sillä suosin laadukkaita luonnonmateriaaleja. Pääosin hankintani ovat ns. keskihintaisia, kalliimpia merkkijuttuja raaskin ostaa vain käytettynä.

Väri- ja tyylianalyysissä käyminen ovat karsineet oikeastaan vikaostokset täysin.

Kauneudenhoito

Suosin keskihintaista kosmetiikkaa, oma suosikkini on Rituals, jonka liikkeitä on nykyään Helsingissäkin.

Harrastukset ja vapaa-aika

Tämä oli vaikea, sillä en heti keksinyt, missä tinkisin. Ehkä siinä, etten oikeastaan juuri käy kahvilla.

Muu

En tee heräteostoksia, sillä inhoan shoppailua, olipa kyse ruokaostoksista tai muista hankinnoista. Kauppaan menen yleensä vain silloin, kun on pakko.

Olemme luopuneet toisesta autosta ja automme on hankittu käytetettynä niin, että joku muu on ajanut ns. kalleimmat kilometrit pois.

Panostan:

Koti

Asumme keskustassa ja meillä on neliöitä mukavasti kahdelle hengelle. Tykkäämme avarasta tilasta, mutta huoneita ei tarvita paljon.

Sänky. Moottoroitu Tempurimme on heittämällä kallein hankintamme. Lakanani ovat pellavaa ja tyynyt ja täkit untuvaisia. Nukkuminen on yksi suosikkipuuhistani, ehkä siksi, että kärsin erilaisista uniongelmista.

Lisäksi ostan kukkia. Rakastan kukkia, ja nyt kun omaa puutarhaa ei enää ole, tuon kukat sisälle.

Vaatteet:

Kengät, niistä en tingi, mutta toisaalta ei minulla ole mitään hinkua ostaa Loubotinejakaan. Laukkuihinkin olen heikkona, mutta ostan niitä harvakseltaan, enkä himoitse luksusmerkkejä. Monet olen hankkinut käytettynä.

Kauneudenhoito

Olen vähän meikkihullu, mutta säilytystilan vuoksi niitä ei voi olla paljon.

Harrastukset ja vapaa-aika

Oikeastaan tämä on kokonaisuutena se, mihin olen valmis satsaamaan.

Langat – satsaan luonnonmateriaaleihin ja hyviin lankoihin, sillä jos käytän neuleen tekemiseen 40 tuntia, on idioottimaista pilata tekemisen (ja käyttämisen) ilo huonolaatuisilla langoilla.

Minulla on kuntosalikortti ja käytän personal trainerin palveluita. Käyn kampaajalla, kosmetologilla ja hierojalla. Kulutan myös kulttuuria.

Matkat. Tämä haukkaa euroina ison osan budjetistamme, mutta näemme kyllä vaivaa hotelleja vertaillessamme ja valitsemme matkakohteenkin usein sen mukaan, minne saa kohtuuhintaisia lentoja. Viittä tähteä ei välttämättä tarvitse.

Rakastan hyvää ruokaa ja juomaa, mutta jos lounaat unohtaa, syömme ulkona ehkä kerran kuussa, kalliimmin ja pitkän kaavan mukaan vielä harvemmin.

Summa summarum: satsaan elämyksiin ja tingin sesonkiuutuuksista. Törsään lankoihin ja matkoihin, mutta isossa kuvassa olen kohtuullisuuden kannattaja.

Miltäs oma listasi näyttää? Oletko tyytyväinen kulutuskäyttäytymiseesi?

Susanna

Onko paineita?

Me reissasimme ennen koronaa kaikki lomat. Pääosin ulkomailla, mutta joskus Lapissa tai muualla hangilla. Lomien lisäksi teimme pienempiä viikonloppureissuja aina, kun mahdollista. Meille matkustaminen on ollut aina tärkeää, ja meidän on ollut vaikea kuvitella lomaa kotona.

Olemme muistaakseni olleet kerran viikon kotona. Totesimme, ettei ole meidän juttu: suorittajatyyppeinä me joko siivoaisimme koko loman varastoja tai potisimme huonoa omaatuntoa siitä, ettemme siivoa.

Korona tietenkin muutti asioita. Oli pakko kehitellä ulkomaanmatkojen tilalle muuta ohjelmaa. Niinpä hommasimme asuntoauton ja kiertelimme pari vuotta Suomen hienoja paikkoja. Ulkomaillakin pääsimme kuitenkin käymään, sillä loma osui välillä sellaisiin hyviin koronahetkiin ja pahoihin säähetkiin, eli kävimme kertaalleen Mallorcalla ja Kreetalla sekä lyhyemmin Rii’assa. Tämän vuoden Splitin ja Maltan reissuja en enää laske korona-aikaan.

Nyt kuitenkin, ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen, meillä on oikeita matkasuunnitelmia! Siis sellaisia, joista haaveillaan ja joita suunnitellaan pitkään, eikä sellaisia, jotka buukataan kahden viikon varoitusajalla, kun tilanne natsaa.

Ja ai että, paluu tähän tuntuu hyvältä. Nyt meillä on suunnitelmissa pidempi matka Thaimaahan, lyhyt reissu Müncheniin ja loppukesällä Barcelonaan.

Jotain on kuitenkin niksahtanut korona-aikanakin päässämme. Nimittäin kesälomasta aiomme olla valtaosan Suomessa (ellei sää pilaa suunnitelmiamme) ja osan jopa kotona.

Kävimme matkamessuilla fiilistelemässä ja vähän silittelemässä asuntoautojakin, vaikka se homma on nyt toistaiseksi odottamassa parempia aikoja.

Reissukärpänen on siis taas purrut, mutta ehkä koronasta tuli jotain immuniteettia, kun ajatus kotoilustakaan ei tunnu pahalta.

Mitenkäs teillä, onko laukut jo pakattu?

Susanna

Kuvat ovat parilta aiemmalta Thaimaan reissultamme…

Thaimaa on täy-del-li-nen ruokakohde. Eikä hyvästä ruasta tarvitse maksaa maltaita.
Reippailuretki huikeaan Phra Nakhonin temppeliin. Vaivan väärtti.
Mutta Phra Nakhon ei ole nukkapepuille. Reissu toi ajoittain mieleen Indiana Jonesit.
Olen kuuluisa lintukuiskaaja, mutta tämä pyhämainalintu oli kyllä kaikkien aikojen kaverilintu.

Kun anestesialääkäri pyysi minua ajattelemaan jotain onnellista hetkeä. Ajattelin tätä.

Elämän ja kuoleman kysymys

Erään kaverini jo edesmennyt mummo huokaisi joka ilta ennen nukkumaanmenoa, että taas yksi päivä lähempänä kuolemaa. Vaikka elämän ajattelu matkana kohti kuolemaa on jotenkin itselleni vieras lähestymistapa, niin tottahan se on: meistä kukaan ei nuorru ja me kaikki kuolemme.

Oman kuoleman tai ainakin kuolevaisuuden ajattelu on keski-ikäiselle ehkä luonnollisempaa kuin nuorelle, jotka ovat ainakin omasta mielestään vielä kuolemattomia. Itsekin on tullut asioita pohdittua jo siitäkin syystä, että olen ollut leikkauspöydällä useampaan otteeseen.

Totta kai kuolemaa on hyvä ajatella. Ja sitä on hyvä ajatella vielä kuin elää (sillä muuten se on myöhäistä). Ajattelemisen lisäksi siitä olisi myös hyvä keskustella. Mieheni kanssa ollaan kyllä aiheesta juteltu monet kerrat, ja hän (ja moni muukin läheiseni) tietää kyllä, miten haluan esimerkiksi peijaiseni hoidettavan.

Mutta kuolemaakin tärkeämpi ajattelun ja keskustelun aihe on mielestäni se, millaista elämää haluan elää. Nythän se on tavallaan helppoa ilmaista ja toteuttaa aivan itse. Mutta entä, jos loukkaannun tai sairastun niin, etten pysty enää tahtoani ilmaisemaan? Ja entä kun vanhenen ja dementoidun kenties niin, etten tunnista enää läheisiäni enkä pysty enää ilmaisemaan saati vaikuttamaan siihen, onko elämäni sellaista kuin haluan?

En nyt puhu eutanasiasta tai kuoleman jouduttamisesta. Ei. Puhun siitä, millaista elämää haluan elää – mihin vedän sen rajan, etten enää haluaa lääketieteen keinoin pitkittää elämääni? Milloin haluan, että minua hoidetaan enää sen verran, etten kärsi, mutta esimerkiksi keuhkokuumetta ei enää hoideta? Puhun siis hoitotahdosta, siitä, milloin haluan, että ylimääräiset hoidot lopetaan.

Törmäsin suomalaiseen Hoitotahto.fi-palveluun ystäväni kautta. Kyseessä on nettipalvelu, jonka kautta pystyy pohtimaan ja määrittelemään, mihin haluaa omat rajansa vetää.

Toisin kuin olin aiemmin luullut, perinteiset netistä  tulostettavat hoitotahtolomakkeet ovat ”yhtä tyhjän kanssa”. Ai miksi? No siksi, että niissä otetaan yleensä kantaa vain tehohoitoon ja elvytykseen. Ja suurin osa suomalaisista ei kohtaa elämänsä viime hetkillä tarvetta elvytykseen tai tehohoitoon – me kohtaamme elämämme viimeisillä hetkillä todennäköisesti viikkojen, kuukausien tai jopa vuosien hitaan hiipumisen joko sairauden tai ikääntymisen avittamana.

Ja kun olemme riittävän sairaita tai ikääntyneitä, ei hoitohenkilökunta edes antaisi tehohoitoa tai elvytystä, sillä ihmisen pitää olla varsin hyväkuntoinen, jotta hänen elimistönsä kestää elvytyksen tai tehohoidon. Lääkäri ei siis edes ehdota tehohoitoa, jos potilas ei ole riittävän hyväkuntoinen. Siksi valtaosa hoitotahdoista on turhia.

Minä tein Hoitotahto.fi-palvelussa oman hoitotahtoni, jaoin sen perheenjäsenille ja tallensin Kantaan. Minä tiedän, millaista elämää haluan elää. Haluan, että myös läheiseni tietävät sen sillä hetkelle, kun en itse pysty enää sitä sanomaan. Haluan, että heillä on hyvä mieli siitä, että minun tahtoani noudatetaan loppumetreillä eikä heidän tarvitse murehtia, menivätkö asiat niin kuin olisin halunnut.

Miettikää ihmiset kuolemaa. Sen jälkeen keskittykää elämään.

Susanna

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑