Priimaa pukkaa

Tämä on keski-ikäisen naisen (ironinen) lifestyle-blogi. Samppanjaa, blingblingiä, itsensä kehittämistä ja kaunista elämää.

Meillä on pikkusiskojeni (2 kpl) kanssa kesäinen rituaali: nähdään jossain päin Suomea ja vietetään aikaa keskenämme hyvän ruoan, juoman ja etenkin seuran äärellä. Hyvistä rituaaleista kannattaa pitää kiinni, mutta niitä kannattaa uudistaa.

Tällä kertaa rituaalia uudistettiin ottamalla mukaan myös pikkuveli sekä avecit. Ja suuntamalla Ruotsiin, tarkemmin Uumajaan, jonne pääsee nykyään taas laivalla Vaasasta.

Uumaja on sellainen meikäläisen lapsuuden ja nuoruuden viikonloppukohde, sillä silloin laivavuorot olivat pohjalaisille näppärin tapa päästä ulkomaille. Ja silloin vielä Ruotsissa oli kaikkia sellaisia kauppoja, joita Suomessa ei ollut (Ikea, H&M…).

Edellisestä Uumajan reissusta olikin noin 35 vuotta aikaa, sillä teimme yläasteella sinne luokkaretken. Meininki oli nyt aika samalainen: päämäärätöntä haahuilua, shoppailua ja huonoa huumoria.

Meillä on siskojeni kanssa myös toinen rituaali: Ritualsin kosmetiikkamyymälä. Ja koska Uumajasta löytyi sellainen, niin sinnehän oli päästävä.

Ritualsia saa myös Suomesta, mutta rajoitetusti. Olemme siskojeni kanssa aivan koukussa tähän hinta-laatu-suhteeltaan aivan erinomaiseen kosmetiikkamerkkiin. Etenkin vaahtoava suihkugeeli on aivan ihanaa! Myös meikit ovat laadukkaita ja värit ihanan luonnollisia.

Olen tällä hetkellä meikkien suhteen ostolakossa, joten mukaan tarttui vain Rituals of Sakura -sarjasta sampoo ja hoitoaine (tuoksu on ihana) sekä kasvoseerumia. Kanta-asiakkaana sain ostoksien lisäksi kaupantekijäisenä Sakura-geelisaippuan, joka olisikin kohta ollut loppumassa, joten ilahduin lahjasta kovasti.

Onko teillä sisarusrituaaleja? Olisi kiva kuulla niistä!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Espresso House on ruotsalainen kahvilaketju, tuli testattua kotimarkkinallaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ritualsin myymälät ovat kauniita ja palvelu aina erinomaista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Zen-fiilistä Ritualsin tyyliin.

Akillesjänteeni kipeytyi kesän ensimmäisistä pyörälenkeistä niin paljon, että pidin viikonlopun treenipaussia. Ärsyttävästi rasitusvammat iskevät aina silloin, kun olisi muuten kova hinku liikkua.

Treenistä haaveillessani ryhdyin kuitenkin askartelemaan itselleni bullet journal -tyyppistä treenikirjaa. Tähän saakka olen pitänyt urheilut samassa bujossa kuin muutkin suunnitelmani, mutta S-kokoinen Nuuna kulkee kätevästi kuntosalillekin, joten painot ja toistot saa merkattua saman tien ylös.

Treenikirjaa värkkällessäni innostuin samalla treenaamaan käsialaani sivellintusseilla. Ja yksi asia johti toiseen ja lopulta kolmanteen. Käsialaani treenatessani nimittäin sain inspiraation tehdä akvareilleilla taustoja, joiden päälle sitten voisi kirjoittaa asioita.

Vanhat akvarellini löysin kyllä kaapista, mutta akvarellipaperia ei ollut ja siveltimetkin näyttivät parhaat päivänsä nähneiltä. Niinpä kipitin kauppaan ja ryhdyin verestämään akvarellitaitoja.

Siinäpä on sitten meikäläiselle sopiva tekniikka: valmista tulee nopeasti!

Akvarellimaalaus vaatii kyllä selkeästi taas treeniä. Tekniikka vaatii sekä herkkyyttä että nopeutta. Mutta kyllä se tästä.

Joskus on ihan hyvä, ettei voi tehdä asioita, joita on suunnitellut. Silloin pitää ryhtyä heittäytyä fiiliksen mukaan.

Siitä syystä kesälomallakin voi sadepäivä olla ihan kiva juttu. Silloin, kun pitää pistää suunnitelmat koppaan, voi antaa luovuuden kukoistaa.

Luovuuden iloa!

Susanna

IMG_6866

S-kokoinen Nuuna kulkee vaikka treenikassissa.

IMG_6869

Heinäkuu. Alkoi treenimielessä hyvin, mutta kostautui akillesvaivoina.

IMG_6873

Treenit pitää kirjata ylös, jotta muistaa edelliset painot ja toistot – tarkoituksena on nimittäin mennä viikottain eteenpäin.

IMG_6874

Kohtahan se on tammikuu, ja voi aloittaa uuden bullet journalin.

IMG_6875

Sivellintussitekniikkaa ja tekstausta.

6FB1C112-6E81-4EFF-813C-74CCCA8E28BD

Sivellintussitekniikkaa ja tekstausta. Tästä sain inspiksen vesivärien käyttämisestä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vanhat akvarellit olivat tallessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Akvarellipaperia ja siveltimiä kaupasta ja sitten testaamaan!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kivaa puuhaa. Kauhea sotku.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pilvinaama.

Meillä on ollut puuhakas kevät ja kesä. Kaikki viikonloput, jotka olemme olleet kotona, ovat sisältäneet joko pihamaan tai sisätilojen järjestelyä tai pienimuotoisia projekteja. Sellaista se taitaa elämä omakotitalossa olla. Onneksi talomme on kuitenkin sen verran uusi, ettei mitään jatkuvaa ikkuna-, katto- ja lattiaremonttikierrettä ole. Kyse on enemmän pinta- ja sisustusremonteista.

Pihamaa alkaa olla siinä kuosissa, että kaikki käsivoimin tehtävä on tehty. Kunhan saadaan pieni kaivuri takapihan nurkkaamme, saadaan sekin kuosiin. Tällaisen viiskytluvun tyylisen talon pihamaan ei onneksi tarvitsekaan olla viivoittimella vedetty.

Kunhan tulee sateinen viikonloppu, on tarkoitus siivota miehen työhuone ja sen takana oleva varasto. Ja työlistalla on myös minun työhuoneeni tapetointi.

Mutta siihen on onneksi vielä aikaa.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Perennapenkissä on kukkia, jotka houkuttelevat pölyttäjiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kohta kukassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sinisiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viime kesän orvokit ovat siementäneet.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pioneja riitti maljakkoon asti.

Tämä on viimeinen Katalonian kiertomatkan blogaus: sarja päättyy, kuten reissukin, Costa Bravalle, tarkemmin Platja d’Aron kaupunkiin. Halusimme päättää kiertomatkamme leppoistellen, jotta lomasta jäisi muutakin mieleen kuin singahtelu paikasta toiseen. Ja jäihän siitä.

Platja d’Arossa majoituimme aivan keskustassa, pääkadun varrella sijaitsevassa Cliper-huoneistohotellissa, josta oli rantaan parisataa metriä. Huoneisto oli sisustettu kivasti ja sen sijainti oli aivan huippu. Ravintolat ja kaupat aivan vieressä.

Platja d’Aro oli iloinen yllätys: vaikka Costa Brava on Espanjan ensimmäinen ”massaturismikohde”, Platja d’Aro se ei vaikuttanut sellaiselta, ainakaan negatiivisessa mielessä. Ainakin noin alkusesongista se tuntui täyttyvän lähinnä viikonloppuisin, jolloin sinne saapuivat Barcelonan ja Katalonian sisämaasta paikalliset ihmiset viettämään viikonloppua. Hotellimme ihana Victor kertoi, että barcelonalaisetkin saapuvat Platja d’Aroon, vaikka heillä on rantaa omassakin kaupungissa. He tulevat kuulemma kaupunkiin muun muassa shoppailemaan. Enkä ihmettele. Pieneksi kaupungiksi d’Arossa oli paljon kivoja kauppoja ja kaikki tosiaan viiden minuutin kävelymatkan etäisyydellä toisistaaan.

Ainoa asia, mitä jäin kaupungissa kaipaamaan olivat tapas- ja pinxtopaikat. Muutenkin kaupungin ravintoloissa tuntui välillä palvelu onnahtavan, alkukauden alkukankeutta oli vielä havaittavissa. Lopulta päädyimmekin siihen, että söimme ulkona vain parina iltana ja kokkailimme itse iltaisin huoneistossamme. Lounaat sen sijaan nautimme ravintoloissa, onhan menu del dia -konsepti kertakaikkisen vastustamaton.

Vaikka Platja d’Aro oli kiva ja tarkoituksena oli ottaa iisisti, niin emme kuitenkaan löhöilleet rannalla. Kävimme sisarhotellimme Park Hotel San Jorgen uima-altaalla kyllä kahteen otteeseen (noin tunnin), yhtenä päivänä lähinnä käppäilimme shoppailemassa, mutta muuten olimme kyllä liikkeellä. Platja d’Aron rantaa pitkin menee todella kiva patikointireitti, joten yhtenä päivänä kävelimme lähikaupunkiin ja takaisin (noin kolmen tunnin reissu). Lisäksi reilun puolen tunnin automatkan päässä sijaitsee todella viehättävä Gironan kaupunki, jonne teimme Game of thrones -pyhiinvaellusretken, sillä kaupungissa on kuvattu kohtauksia useampaankin GoT-paikkaan liittyen.

Rantapatikoinnin lisäksi kävimme patikoimassa Garrotxan tulivuorialueella. Tämä oli hotellimme Victorin erinomainen vinkki. Alueella on lukuisia reittivaihtoehtoja, me kävimme ensin patikoimassa Olotin kaupungin ”keskellä” sijaitsevan tulivuoren huipulle. Sitten ajoimme lyhyen matkan, ja teimme noin kolmen tunnin retken, jossa kapusimme parin tulivuoren päälle, muun muassa Santa Margaridalle.

Eli leppoistelun lisäksi olimme kyllä myös aika reippaita! Merivesi oli tähän aikaan vuodesta (touko-kesäkuun vaihde) vielä aika viileää, joten rantalomailu ei nyt ihan varsinaisesti vielä houkutellutkaan. Vaikka muuten rannat olivat kyllä ihanat. Platja d’Aron rannat muistuttivat viime kesäisestä Mallorcan Cala d’Orin reissusta, sillä ranta oli täynä pieniä, ihania poukamia. Itse tykkään juuri sellaisista kivikkoisten kallioiden sujassa olevista hiekkapoukamista enemmän kuin kilometritolkulla jatkuvista hiekkarannoista.

Mitä nyt sitten jäi erityisesti mieleen Kataloniasta:

  • Barcelonasta erityisesti ruoka ja Palau de musica Catalana
  • Viinitilat, erityisesti tietysti cava
  • Sitgesin kaupunki
  • Girona
  • Se, että Kataloniassa kannattaa ehdottomasti kierrellä muuallakin kuin Barcelonassa – alueelta löytyy jokaiselle jotain: patikointimahdollisuuksia, historiaa, rantoja, viinejä ja ruokaa, shoppailua ja kulttuuria.

Hasta luego!

Susanna

IMG_6400

Costa Bravan rannoilta löytyy ihana pieniä salaisia rantapoukamia.

IMG_6409

Vesi oli kirkasta, mutta kesäkuun alussa vielä 18-asteista. Minulle liian kylmää…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Girona oli ihana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Perinteinen hotelliselfie.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Cliper hotel San Jorge oli kivasti sisustettu huoneistohotelli aivan Platja d’Aron ytimessä.

IMG_6361

Lomavarustus.

IMG_6360

Kolmet uudet kengät, hups.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä näkymä saattaa olla tuttu Game of thronesista.

IMG_6513

Santa Margaridan kraaterissa on pieni kappeli.

 

En muista, milloin olisimme viimeksi olleet juhannuksena Suomessa. Siitä on aikaa. Ja yhtä kauan on varmasti siitä, että Suomessa juhannukelit ovat olleet näin hyvät. Kollega antoikin minulle maastapoistumiskiellon tulevina juhannuksina, jos sillä taataan tällainen juhlakeli.

Koska olimme juuri kesälomareissussa ja sen päälle sukuloimassa Pohjanmaalla, juhannukseksi halusimme jäädä kotiin. Ohjelmassa vähän töitä, vähän kotitöitä, vähän pihatöitä ja ystävän viisikymppisten jälkijuhlat. Pitkään nukkumista, mikä meikäläisen tapauksessa tarkoittaa sitä, että yritän herätä vasta seitsemältä.

Juhannuksena pitää minusta aina pukeutua kuin neiti kesäheinä, kesäisen romanttisen tyttömäisesti. Nyt se oli säidenkin puolesta mahdollista, niinpä juhannusaattoa juhlistin Agencies turquoisen kesämekossa, jonka ostin Kokemäen Peipohjaan asemakylässä sijaitsevasta Lifestyle Sandra’sista. Mekosta taitaa tulla kesälomien kestosuosikkini.

Tätä kirjoittaessani satelee vettä, mutta sadetutkan mukaan se kestää vain pari tuntia. Sellainen sade on oikeastaan vain hyväksi.

Valoisaa keskikesän juhlaa!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Juhannusyön valo.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uusi kesämekko.

 

 

 

Katalonian-lomareissumme kolmas kohde oli Barcelonan eteläpuolella sijaitseva Sitgesin kaupunki. Se valikoitui kohteeksemme työkaverin suosituksesta. Pistän hyvän kiertämään, suosittelen siis lämpimästi kaikille. Tai no, en ihan kaikille, nimittäin jos on kovin tiukkapipoinen ja vanhoillinen, niin Sitges ei ole oikea kohde. Se on nimittäin tunnettu vapaamielisenä kaupunkina ja onkin yksi homo- ja lesboväen suosikkikohteista.

No, meitä se ei todellakaan haitannut, antaa kaikkien kukkien kukkia vaan! Ja kukathan kukkivat, sillä saavuimme kaupunkiin juuri Pride-viikon kynnyksellä, Sitgesissä on yksi Euroopan legendaarisimmista Pride-tapahtumista,mutta harmi kyllä missasimme paraatipäivän, sillä olimme silloin suuntaamassa jo Costa Bravan suuntaan.

Me majoituimme pari kilometeriä kaupungin ulkopuolella sijaitsevassa Dolce-hotellissa, joka oli aivan ihana. Ihanat allasalueet, kylpylä ja ihana aamiainen.  Koska Barcelonassa emme malttaneet käydä hotlan altaalla ja Lleidan Paradorissa sitä ei ollut, niin Dolcessa kävimmekin sitten joka aamu aamu-uinnilla ja ottamassa vähän aurinkoakin.

Mitäs muuta Sitgesissä sitten voi tehdä? Kaupunki on  varsin pieni ja nähtävyydet on kävelty nopeasti läpi. Sen jälkeen onkin hyvä istahtaa vaikka terassille ihmettelemään elämää. Ja sen jälkeen voi istahtaa vaikka tapaksille. Ja sitten vaikka kävellä vähän rannalla.

Ja jos tekemistä kaipaa enemmän, niin Sitgesistä on noin puolen tunnin ajomatka cava-alueelle, joten viinitilamatkailuun on vallan mainiot mahdollisuudet. Me katsastimme sekä Freixenetin, Anna Codorniun että Canals & Munnén, jotka sijaitsevat hyvin lähellä toisiaan. Kotimatkalla olikin laukku niin täynnä viinejä, että piti hymyillä nätisti lentokentän check inissä selvitäksemme ilman lisämaksuja. Hups.

Susanna

IMG_6321

Dolcen aamiaisnäkymät.

IMG_6305

Sitgesin rantabulevardi.

IMG_6325

Ihmiselle sopivat asuinpaikat merkitään kätevästi palmuilla,

IMG_6341

Sitgesin kuuluisin nähtävyys auringonlaskun aikaan.

IMG_6340

Aina kannattaa katsoa ylös.

IMG_6304

Leppoisa ja rento Sitges. Ja on tuo mieskin.

Hotelli ei ole meille yleensä lomalla aivan älyttömän tärkeä asia. Tai se ei ole niin tärkeä asia, että olisimme valmiita maksamaan maltaita hotelliyöstä, kun siellä hotellilla emme yleensä kuitenkaan vietä kovin paljon aikaa. Hakukoneissa kriteerini ovat yleensä aika vakiot: neljä tähteä (tai enemmän), kiitettävät asiakasarviot, ilmastointi, kesäkelikohteissa uima-allas, toimiva wifi ja hyvä aamiainen Plussaa on, jos huoneessa on parveke ja hotellissa tenniskenttä, sisäuima-allas ja/tai kuntosali. Sijainti kävelymatkan päässä tärkeimmistä paikoista. Sisutuksellakin on merkitystä siinä vaiheessa, kun valintaa teemme.

Olemme myös usein majoittuneet huoneistohotelleissa tai huoneistoissa, joissa meidän mielestä on kivempaa kuin hotellihuoneissa, etenkin jos mukana on lapsia/nuoria tai vierailu kestää pidempään kuin kaksi yötä. Huoneistojen miinuksena on tietty se, ettei voi mennä valmiiseen aamiaispöytään, mutta etenkin perheen tai isomman porukan kanssa reissatessa isompi plussa on kuitenkin se, että jokainen voi syödä aamupalansa omaan tahtiin ja pienten välipalojen laittaminen onnistuu.

Huoneistoissa pääsee myös rentoon lomatunnelmaan paremmin kuin hotellihuoneissa, sillä hotellihuonekuoleman välttämiseksi tulee juostua nähtävyyksien perässä joskus turhankin paljon. Huoneistoissa malttaa ottaa iisisti, kun voi läsähtää sohvalle tai parhaimmassa tapauksessa pulahtaa omaan uima-altaaseen.

No, nyt kesälomalla vierailimme kuitenkin Katalonian länsiosissa sijaitsevassa LLeidan kaupungissa, joka valikoitui kohteeksemme ainoastaan hotellin perusteella. Siellä sijaitsee nimittäin yksi Espanjan 94 Parador-hotellista. Ja olemme jo pitkään haaveilleet Parador-vierailusta.

Paradorit ovat usein entisiä linnoja, luostareita tai muita historiallisia kohteita, jotka on muutettu hotellikäyttöön. Ne ovat Espanjan valtion omistamia, joten hotelliyöt eivät ole puitteisiin nähden aivan tajuttoman hintaisia.

Nyt on siis bucket list -asioista yksi ruksitettu, kun yövyimme Parador de Lleidassa. Ja olihan se hieno! Yövyimme kaksi yötä ja pakettiimme kuului aamiainen ja illallinen, sillä emme olleet aivan varmoja Lleidan kulinaarisesta kattauksesta. No, kaupunki osoittautui yllättävänkin eloisaksi, joten olisimme taatusti saaneet hyvää ruokaa muuallakin. Varsinkin kun ekan illan illallinen meni hotellissa vähän pipariksi… saimme viinit pöytään vasta, kun pääruoka oli jo syöty… Onneksi toinen illallinen onnistui kaikin puolin, joten ei jäänyt paha maku suuhun.

Parador-kokemuksen innoittamina suunnittelimme jo, että joskus olisi hauska tehdä roadtrip-henkinen reissu Espanjaan ja majoittua pelkästään Paradoreissa. Mutta tässä on kyllä muutama muu reissu välissä jo suunniteltuna.

Hasta la vista beibit!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Melko päräyttävä hotellin lounge.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näkymä huoneemme käytävältä.

IMG_6261

Ruokasalin katto.

IMG_6279-1

Hotelli oli kivasti sisustettu.

IMG_6264

Ankkaa illallisella.

IMG_6253

Lleidassa on yksi nähtävyys: vanha kuninkaanlinna. Mutta kaupungissa oli varsin kiva shoppailukatu. Ja kuninkaanlinnan terassi oli kiva. 🙂

 

 

 

 

 

Blogi oli pienellä lomalla – olin nimittäin viettämässä kesälomani ekaa puolikasta. Se vierähti Kataloniassa. On tärkeää sanoa näin erityisesti katalonialaisille, tämä siis kannattaa muistaa, jos on menossa Barcelonaan tai muualle Koillis-Espanjaan – siis Kataloniaan.

On tullut reissattua kohtuullisesti, mutta piti silti elää 49-vuotiaaksi, että pääsin Barcelonaan. Sitä voisi pitää jopa kummallisena, sillä olen aina halunnut sinne. Eikä se ollut reissun ainoa bucket list -henkinen juttu, mutta siitä seuraavalla kerralla lisää. Nyt nimittäin puhun Barcelonasta, Katalonian pääkaupungista.

Kaupungista löytyy varmasti tuhansia matkabloggauksia, onhan se ympärivuotinen suosikkikohde. En kuitenkaan aio kertoa niistä perusjutuista, tiedättehän, Sagrada Familia, La Rambla jne… Tavallaan kyllä näimme ne, mutta aikaa emme nelipäiväisellä reissullamme halunneet käyttää niihin. Kävelimme paljon, joten nuokin kyllä osuivat matkan varrelle. Joka päivä tuli mittariin 16-22 kilometriä, vaikka osan matkoista kuljimmekin metrolla (helppo ja hyvä) tai bussilla.

Mihin sitten Barcelona-neitsyt kiinnitti huomiota ja mihin ihastuin?

Kaupungin asemakaavaan! Joo, outo juttu, ehkä. Mutta Barcelonan asemakaava on muutamaa viistoavaa katua lukuunottamatta hyvin ruutukaavamainen, niinpä se on helppo hahmottaa. Muutama maamerkkirakennus tekee hahmottamisesta entistä helpompaa. Ja sitten se erikoisuus: risteyksissä talojen kulmat on viistottu. Niin, että risteyksiet ovat kahdeksankulmaisia. Keskelle risteystä jää siis iso aukio, mikä tekee kaupungista todella valoisan ja avarantuntuisen.

Puistoihin! Olen aiemminkin kertonut puistoihastuksestani, niinpä kolusimme myös Barcelonan puistoja. Niitä on sopivasti eri puolilla kaupunkia, joten majoittui missä tahansa, niin kävelymatkan päästä löytyy taatusti jokin niistä. Me kävimme Castell de Montjuicissa, Gaudin suunnittelemassa utopiakaupunginosa Park Güellissä ja Ciutadellassa. Güelliin kannattaa sitten muuten todellakin varata liput etukäteen, edessämme olevat italialaisturistit olivat lievästi sanottuna pettyneitä, kun huomasivat, että puisto oli loppuunmyyty.

Ja tietysti ruokaan! Kävimme jo heti ekana iltana opastetulla ruokaretkellä. Valitsin picoteo-ruokakierroksen, jonka aikana siis tutustuttiin tapas- ja pinxto-paikkoihin ja tietysti paikallisiin juomiin. Kolmen tunnin setin aikana käytiin viidessä eri paikassa, joten nälkä ei jäänyt. Suosittelen näitä ruokaretkiä kaikille kaupunkimatkailijoille, sillä ne ovat erinomainen tapa tutustua paikalliseen (ruoka)kulttuuriin ja samalla näkee usein sellaisia paikkoja, joihin ei turistioppaissa useinkaan neuvota. Jos haluaa vetää Barcelonassa pikaiset tapas- ja pinxto-överit, se onnistuu parhaiten Blai-kadulla, joka on täynnä pikkuravintoloita. Jokaisessa voi ottaa 1-2 annosta ja juoman ja siirtyä sitten seuraavaan. Kävimme ruokakierroksella siellä yhdessä paikassa, mutta katu näytti niin kivalta, että palasimme sinne seuraavana iltana uudestaan.

Ja tietysti ihastuin arkkitehtuuriin. En kuitenkaan nyt sano, että Gaudin luomuksiin, vaikka niistäkin tuli nähtyä osa ja vaikuttavia ovat. Eniten nimittäin kuitenkin ihastuin Palau de Musica Catalanaan, joka on paitsi vireä konserttitalo, niin nähtävyys sinänsä. Ihastelemaan sitä tosin pääsee vain opastetuilla kierroksilla.

Barcelona oli ihastuttavan rento kaupunki suurkaupungiksi. En ole suurkaupunki-ihminen muutamia poikkeuksia lukuunottamatta (Lontoo ja Pariisi), mutta Barçasta kyllä tykkäsin. Tulen palaamaan sinne taatusti uudestaan, sillä neljässä päivässä ei ehtinyt kuin raapaista pintaa.

Hasta la proxima!

Susanna

IMG_0044

Palau de Musica Catalanan pylväikkö on ihan Instagram-matskua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Musiikkisalin kattoikkuna. Hieno!

IMG_6117

Meinasi itku päästä, kun nuo urut jyrähtivät soimaan.

IMG_6094

Hotlan terassilta oli hienot näkymät juuri rakennusluvan saaneelle Sagrada Familialle. Metropysäkkimme oli sen vieressä, joten näimme mestan myös lähempää. Mutta sisälle emme tällä kertaa menneet.

IMG_6096

Pinxto-kierroksella. Nam.

IMG_6098

Ja seuraavassa paikassa. Nam nam.

IMG_6050

Lasissa Katalonian coca-colaa eli vermuttia.

 

En ole puutarhaihminen, mutta rakastan puutarhoja. Matkoillakin tykkään kahlata puistoissa ja puutarhoissa, etenkin suurkaupungeissa ne ovat tauko ihmisvilinästä. Kasvien katselu on ihanaa.

Meillä on pieni piha: takapihalle mahtuu liuskekiviterassi, grilli (tai itseasiassa kaksi), ruokapöytä, puutarhavaja ja vähän hedelmäpuita ja herukkapensaita ja nurmikkoa. Lisäksi meillä on sellainen parvekkeen kokoinen pikkuterassi. Etupihalle mahtuu pieni istutusryhmä ja kesällä 3-4 autoa, lumisina talvina siihen mahtuu kaksi autoa.

En ole mikään puutarhanlaittaja. Minusta puutarha on oleilua ja nautiskelua varten. Siksi se pitää suunnitella niin, että tekemistä on mahdollisimman vähän. Ei siis salaatti- ja porkkanapenkkejä, joita pitää kastella ja harventaa. Rikkaruohojen nyppimiseltä välttyy, tai ainakin sen minimoi, jos istutusten alustat peittää kuorikatteella. Nurmikon osuus on vähentynyt vuosi vuodelta: olemme lapioineet sitä pois ja laittaneet tilalle maanpeitekasveja ja perennoja. Kisikkapuiden alla varjossa kitunut nurmikko revittiin viime kesänä pois ja tilalle laitettiin talvioita, ne ovatkin lähteneet kivasti kasvuun.

Tänä kesänä on jo ehditty silpaista yksi siivu pois ja laittaa tilalle hyönteisiä houkuttelevia kasveja. Tykkään kukkien katselun lisäksi nimittäin perhosten katselusta, ja maailma tarvitsee pölyttäjiä. Tämä on siis omakotitaloasujan ekoteko.

Poika rakensi ylimääräisistä muurikivistä meille yrttilaatikon, joten kesän gin tonicien mausteet on nyt taattu.

Yksi nurkka odottaa vielä toimenpiteitä. Nurkassa kasvaa angervoja, joista en tykkää ja pari roipaletta vuorimäntyä. Ne voitasiin kaivaa kokonaan pois ja istuttaa jotain tilalle. Homma vaatii lihasvoimaa (tai vaihtoehtoisesti konevoimaa), joten se on jäänyt toistaiseksi hoitamatta. Pitänee käydä vielä salilla vähän aikaa ja ottaa parit neuvoa antavat gin tonicit.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koristekirsikan kukinta alkaa olla jo hiipumaan päin. Oikeat kirsikat kukkivat varmaan ihan näillä näppäimillä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uuteen kukkapenkkiin tuli muun muassa lemmikkejä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pölyttäjät tykkäävät mirrinmintusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Poika rakensi yrttilaatikon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kas, siinähän on gin & tonic!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä on seuraava projekti, argh!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Etupihan nurtsi kaivettiin pois jo pari vuotta sitten. Tilalla kivikkokasveja ja kuorikatetta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rusakko jyrsi pekan rungon toissatalvena, mutta se tuotti sen jälkeen hämmästykseksemme jättisadon. Viime talvena kuitenkin otimme varman päälle ja viritimme kunnin suojat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niin sanottu yläterassi, johon mahtuu pieni ruokapöytä. Isommat kekkerit pidetään liuskekiviterassilla.

Oletteko viime aikoina seuranneet, millaisia asunnonvälitysilmoitukset ovat? Ne ovat kuin sisustuslehtien artikkeleita: paljon tunnelmallisia yksityiskohtia ja tavaraa vain harkitusti esillä.  Jos olohuoneen pöydällä on jotain, se on kasa inspiroivia sisustuslehtiä, kukkakimppu tai lasi kuohuviiniä. Ainakaan olohuoneen pöydällä ei ole kaukosäädin tai läppäri. Ainakin meidän olohuoneessamme ne ovat pöydällä lähes aina.

Älkää ymmärtäkö väärin – olen itsekin konmaritukseni tehnyt, karsinut tavaraa, meillä on koriste-esineitä hyvin vähän ja haluan itsekin, että tavarat ovat oikeilla paikoillaan eivätkä ajaelehdi siellä sun täällä tai tipahda käsistä ensimmäisenä vastaantulevalle tasolle eli meidän kotonamme eteisen senkin päälle.

Mutta pointtini on se, että miksi tavaroita ei saa näkyä kuvissa niiden oikeilla paikoillaankaan?

Missä on kaukosäätimen paikka, jos se ei ole olohuoneessa käden ulottuvilla? Missä on perheen takkien paikka, jos niitä ei saa avonaulakossa olla kuin korkeintaan kolme ja nekin on stailattu yhteensopiviksi? Missä on kahvinkeitin, jos se ei saa olla keittiön tasolla?

Ymmärrän asuntoilmoitusten stailauksen kuitenkin oikein hyvin. Ihmisillä on kodeissaan valtavat määrät tavaraa, ja se saa kodit näyttämään ahtailta ja aina sotkuisilta. Vähentämällä kuvista kamaa, saadaan tila tuntumaan avarammalta, kutsuvammalta ja ostettavammalta. Varsinkin kuin pohjoismainen minimalismi on viime vuosina ollut sisustamisen trendi, saa karsiminen kodit näyttämään meidän silmiimme myös nykyaikaisemmilta.

Minä olen tosi huono sisustusbloggaaja, ehkä siksi en olekaan sisustusbloggaaja vaan lifestyle-bloggaaja. En siirtele tavaroita pois kuvien ottamisen ajaksi. Välillä huomaankin jälkikäteen kuvista, että matolla näkyy kissojen lelu, sohvalla kaukosäädin ja oma käsilaukkuni kurkistaa jostain hassusti. Joskus on käynyt jopa  niin nolosti, että juuri remontoidun eteisen esittelykuvan taustalta näkyy keittiön senkki, jolla on vapunvieton jäljiltä viinitonkka. Kuvitelkaa, viinitonkka! Olisi nyt sentään tajunnut laittaa skumppapullon siihen.

Siivottujen sisustuskuvien tarkoitus on tietysti inspiroida ihmisiä. Arkitodellisuus ei ehkä inspiroi samalla tavalla.

Vai voisiko se inspiroida? Voisiko se jopa tuoda lohtua meille, joilla autonavaimet ja kukkaro löytyvät eteisen senkin päältä, vaikka eteinen muuten onkin kaunis ja siisti? Tuossa kodissa minä ja minun tavarani voisivat olla.

Susanna

IMG_5947

Remontoitu eteisemme. Seinästä tuli lopulta vedenvihreä. Taitava sisustuskuvaaja jättää kuvan oikeaan alareunaan kissanlelun, se käy leikkisää vuoropuheluaan hattujen kanssa.

IMG_5949

Näkymä eteisestä keittiön ja olohuoneen suuntaan. Huomatkaa keittiön senkin päällä oleva viinitonkka. Se henkii, että tässä kodissa ollaan ekologisia, sillä pahvitonkan hiilijalanjälki on pienempi kuin lasipullon.

IMG_5950

Voiko olla, että olen onnistunut nappaamaan kuvan, missä ei ole mitään ”ylimääräistä”?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kas, kaunis sisustuskuva. Ai mutta nuo aurinkolasit ovat väärässä paikassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja sitten se koko todellisuus: nurkassa törröttävät matot ovat menossa pesuun.

IMG_5971

Kaunis yksityiskohta järjestetystä työhuoneesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Melkein putkeen – vain hierontapallo ja laukku pilaamassa tunnelmaa.

IMG_5970

Tuo seinä odottaa vielä tapetointia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meillä on aina käsityö, kaukosäädin, kissojen kiipeilypuu ja kissanleluja pilaamassa tunnelmaa. Mutta onneksi kissat ovat kauniita, olivatpa ne missä tahansa.