Priimaa pukkaa

Tämä on keski-ikäisen naisen (ironinen) lifestyle-blogi. Samppanjaa, blingblingiä, itsensä kehittämistä ja kaunista elämää.

Joku on joskus sanonut, että keski-iän tunnistaa siitä, kun alkaa ostaa vaatteita ruokakaupasta. Kiinni jäin. Olen nimittäin alkanut shoppailla vaatteita Lidlistä. Se alkoi viattomasti urheiluvaatteista. Ensin viime kesänä joogahaalari, joka on ollut paras kotiasuhankinta ikinä. Sen jälkeen pakotin miehen hakemaan minulle Heidi Klumin malliston farkkuhaalarin, kun työpaikan viereisestä Lidlistä ne olivat loppuneet jo aamukasilta.

Ja nyt sitten ostin Lidlistä pari pyjamaa, t-paidan ja tunikan.

Miksi keski-ikäiset shoppailevat ruokakaupoista? Koska me voimme.

Oma tyyli on ehkä varmempi kuin nuorena, joten ei tarvitse mennä merkin mukana. Jos se miellyttää omaa silmää, niin on aivan sama, millainen merkki- tai hintalappu siinä on. Tai no, tyhmän paljon en ole valmis maksamaan mistään. Kolmen tonnin käsilaukut eivät ole minua varten (varsinkin, kun sellaisia saa second handinä paljon halvemmalla).

Musta on tyhmää maksaa jokaisesta vaatteesta itsensä kipeäksi. Jos vaate on kivannäköinen, kunnon materiaalia ja edullinen, se on hyvä hankinta, olipa merkki mikä hyvänsä. Siitten jää enemmän rahaa käytettäväksi johonkin muuhun. Vaikka siihen, että kotona käy siivooja (palvelu on enemmän luksusta kuin yksikään kaapissani oleva vaate). Tai matkustamiseen, sillä elämykset, kokemukset eivät mene muodista tai kulu.

Ja kun on tehnyt edullisia löytöjä, kukkaro kestää sitten välillä satsauksetkin. Esimerkiksi kenkiin olen omien jalkateräongelmieni vuoksi valmis panostamaan. Ja työvaatteisiin. Mutta kyllä minusta on aivan sama, onko pyjamani 11 euron vain 90 euron arvoinen, jos se on luonnonmateriaalia. Säästetyllä summalla saa sitten vaikka pullon samppanjaa, kukkakimpun ja kynttilöitä, jos iltaan haluaa vähän romantiikkaa markettipyjamaa enemmän.

Rentoa sunnuntaita!

Susanna

 

IMG_1089

Sunnuntaiaamun rauhaa.

IMG_1095

Uudet pyjamahousut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ohjelmassa bujoilua, pyykinpesua, espanjanläksyt ja ulkoilua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tunikassa on pitkät sivuhalkiot.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sunnuntai on bullet journal -päivä.

Kävimme Ikeassa ruokaostoksilla, kun pojan teki mieli Daim-kakkua. Ja kuten aina, mukaan tarttui muutakin. Tällä kertaa muun muassa Vedbo-nojatuoli, joka oli tarjouksessa. Meillä oli miehen työhuoneessa sellainen jo entuudestaan, ja nyt molemmat päätyivät olohuoneeseen.

Meillä on ollut olohuoneessa pallina vain sohvaan kuuluva rahi, joten istumapaikoista on joskus ollut pulaa. Ketjureaktiohan siitä syntyi. Rahi siirtyi minun työhuoneeseeni ja siellä ollut tuoli miehen työhuoneeseen.

Tässä tuolileikissä kukaan ei kuitenkaan jäänyt vaille paikkaa, päinvastoin, kun kerran istumapaikkojen määrä kasvoi.

Koko rymsteeraus sai oikeastaan alkunsa siitä, että L:n mallinen sohvamme työnnettiin lähemmäs seinustaa. Näin lisätuoleille jäi enemmän tilaa. Ja sohvan viereen mahtui myös sivupöytä, Ikeasta sekin.

Pieni tuolileikki virkisti kivasti olohuonetta. En ole erityisen ahkera sisustelija, mutta joskus pieni muutos tekee terää.

Saa nähdä, syntyykö tästä isompi ketjureaktio…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Harmaata, vaan ei ankeaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vedbo-tuolit.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kissat tykkäävät myös sisustamisesta, heti pitää tarkistaa mestat.

Susanna

Meidän lomat ovat aina liikunnallisia: paljon kävelyä ja usein etelänlomilla myös päivittäistä tennistä. Mikään ei kuitenkaan ole niin rankkaa ja tehokasta kuin hiihtäminen, ja sitä tuli harrastettua sekä jouluna Vuokatissa että nyt hiihtolomalla Pyhällä.

Päivittäin tuli liikuttua 2-3 tuntia. Hiihtäminen oli aivan ihanaa, sillä aurinko paistoi suurimman osan viikosta. Ja ensimmäistä kolmen tunnin hiihtoretkeä lukuunottamatta myös suksi luisti kohtuullisen hyvin.

Käynti loman jälkeen vaa’alla paljasti kuitenkin sen, että latukahviloiden munkkikahvit olivat ladanneet enemmän energiaa kuin itse hiihtomatka sinne ja takaisin olin vienyt. Tai sitten syynä oli raclette… tai fondue… tai punaviini…

Hui hai, energiaa tuli ladattua muutenkin kuin munkkien muodossa. Vaikka meikäläinen on enemmän lämpimässä viihtyvää sorttia, niin kyllä talvinen Lappi laturetkineen on vain kaunis.

Kun ei kuulu kuin hömötiaisen laulu ja suksen suhina, niin siinä sielu lepää.

Sain lomalla valmiiksi myös Kalastajan vaimon ohjeilla tehdyn alpakkaneuleeni, joka on kaikkien aikojen kallein neuleprojektini! Onneksi neuleesta tuli kiva ja klassinen, joten se toivon mukaan kestää kauan käytössä.

Aloitin myös kuvissa näkyvän keväisen kelim-neuleen. Tällä Rowan Yarnsin ohjeella olen tehnyt myös aiemmin neuleen, mutta sen mausteinen värimaailma ei napannutkaan, joten myin sen pois. Nyt tulee sitten kesän väreihin sopiva neule, aika lälly sanoisin, mutta valkoisten farkkujen kanssa varmaan kiva.

Vinkki muuten kaikille neulomista harrastaville: Soukan Menita laajenee ja siellä on melkoiset penkojaiset menossa. Kannattaa käydä lankaostoksilla.

Ja huomenna sitten takaisin arkeen!

Susanna

IMG_0026

Pyhällä Pyhäjärven jäällä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mökiltä suoraan hiihtoladulle, voi kun kotonakin pääsisi suoraan hiihtämään!

IMG_0031

Kevätauringon halo.

IMG_0895

Tauko.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Melko lälly?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kelim-neuleessa alkaa kohta hitain, kelim-kuvioinnin vaihe.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Schachenmayrin Catania Originals -langassa riittää värivaihtoehtoja.

 

 

 

Tulihan se talvi! Pakkasta on tiedossa meikäläisen makuun vähän liikaakin, mutta joka tapauksessa lumi on parempi kuin loska. Eikä se kevät kuitenkaan ihan vielä tule, joten olkoon nyt sitten talvi.

Hiihtämässä olen käynyt täällä etelässä vasta kerran, mutta mulla onkin hiihtoloma vielä edessä. Tarkoitus on hiihtää joka päivä, ainakin jos pakkanen ei pauku liikaa.

Vaikka aurinkoiset pakkaspäivät kauniita ovatkin, olen viettänyt koneen ääressä aikaa haaveillen kesän lämmöstä. Ja sitä vartenhan on paras lähteä Suomesta.

Ensi kesän reissut suuntautuvat todennäköisesti Mallorcalle ja Kroatiaan. Molemmissa on käyty kertaalleen aiemminkin, mutta nyt on tarkoitus suunnata vähän eri kulmille.

Ennen kesälomia on tiedossa pieni viikonloppureissu naisseurassa Amsterdamiin, joten onhan tässä taas mitä odottaa.

Talven selkä on kuitenkin taittunut, sen huomaa siitä, että aamuisin herää valoon ja iltaisinkin on vielä hetken valoisaa, kun tulee töistä kotiin.

Kyllä se sieltä tulee!

Susanna

 

Minulta kysytään aina silloin tällöin, neuloisinko heille tilaustyön. En suostu koskaan. Käsityöiden tekeminen on minulle hauska harrastus, ja fiilislaji. Minulla on aina useampia töitä kesken (liian monia) ja edistelen niitä sitten fiiliksen mukaan.

Tähän kuvioon ei sovi se, että minulla olisi paine saada jokin työ nopeasti valmiiksi. Ei kai kaverin voi antaa odottaa, kun hän kerran hommasta maksaa?

Yleensä kysyn kysyjiltä, että miksi eivät tee itse. En osaa, on tyypillisen vastaus.  Vastaan heille, että voin kyllä opettaa sinua neulomaan. Hiljaista on ollut sillä rintamalla.

Monet ajattelevat, että käsityöt ovat jotenkin laji, joka osataan syntyessä tai opitaan viimeistään ala-asteen kässätunneilla.

Ehei. Joo, minulla on kyllä ollut kotona käsitöiden tekemisen malli, mutta jos käsityötuntien pakolliset neulomukset unohdetaan, niin minä aloitin neulomisen vasta 24-vuotiaana. Opettelin siis uudestaan.

Inspiraation lähteenä oli kummilapsi, jolle ajattelin neuloa jotain itse. Vauvojen neuleet ovat pieniä, joten kärsivällisyyttäkään ei tarvita niin paljon kuin aikuisten neuleissa.

Ja kummilasten kasvaessa myös omat taidot olivat jo kasvaneet.

Yksi yleinen neuvo on, että tee ensin jotain helppoa. Se neuvo ei päde ainakaan meikäläisen kohdalla. Oma neuvoni olisi: tee juuri sellainen työ, jonka haluat tehdä! Se inspiroi opettelemaan. Neulominen ja virkkaaminen eivät ole mitään olympialajeja, jokainen oppii perustekniikat helposti. Kyse on sen jälkeen vain siitä, että oma nopeus kasvaa.

Minä aloitin neulomisen kirjoneuleista, joissa saattoi olla 20 eri väriä. Sen jälkeen siirryin pitsineuleisiin. Elämäni ensimmäisen helpon ainaoikeinneuleen tein ehkä vuosi sitten, kun halusin itselleni skappel-neuleen.

Neuvoni niille, jotka haaveilevat käsitöistä ovat siis:

  • Opettele! Netistä nöytyy nykyään hyviä tutoriaaleja, jos sinulla ei ole käsityötaitoista ystävää.
  • Tee juuri haluamasi työ, se motivoi jatkamaan!

Minun teki mieli aloittaa keväinen virkkaustyö. En ole virkannut vähään aikaan, joten taidot ovat varmasti ruosteessa. Ajatuksissa oli jokin pieni projekti, laukku tai toppi. Ja kas kummaa, marssin Soukan Menitasta ulos mekkolankojen kanssa. Se siitä pienestä projektista.

Kevättä kohti!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Korallinpunainen on yksi suosikkiväreistäni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Punaisen sävyjä myös kukissa!

Olen perheen penkkiurheilija. Sunnuntaisin menee usein monta tuntia sohvalla urheilua seuraten ja käsitöitä samalla tehden. Lajillakaan ei välttämättä ole väliä, mutta koska urheilu on ainakin osittain oheistoimintaa neulomiselle, ovat parhaat lajit käsityöystävällisiä. Eli siis sellaisia, joita ei tarvitse tapittaa niin intensiivisesti. Esimerkiksi maratonjuoksu ja pitkän matkan hiihdot ovat tähän oikein passeleita.

Sen sijaan tennis ei välttämättä ole. Se vie huomion käsityöltä ja vaarana on, että projektiin tulee virheitä. Onneksi tänään Australian avoimia seuratessa ymmärsin himmailla vauhtia sen verran, että jouduin purkamaan vain kerran pienen pätkän. Federer heikensi keskittymiskykyäni…

On myös penkkiurheiluystävällisiä neuleprojekteja. Ne ovat sellaisia, joissa oppii nopeasti mallikerran ulkoa, joten voi sitten keskittyä paremmin tapitukseen.

Vuoden eka käsityöprojekti oli pääntielle asti helppo ja nopeatekoinen alpakkaneule. Se valmistui nopsaan. Ja nyt työnalla on ihana kashmirneule, joka vaatii hitusen enemmän keskittymistä. Yritänkin saada sen valmiiksi ennen olympialaisia.

Molemmille neuleille on yhteistä se, että langat ovat olleet aivan ihania. Minä haluan panostaa lankoihin. Kun näen tuntitolkulla vaivaa, haluan, että langat ovat sen väärtti.

Ja mitäs teen sen jälkeen, kun olen saanut hartiat juntturaan käsitöitä tehden ja sohvalla tennistä seuraten? Menen tietysti pelaamaan itse tennistä.

Susanna

 

Meillä kävi muutama vuosi sitten säännöllisesti siivooja. Se oli ihanaa: satsaus itseen, parisuhteeseen ja kotiin. No sitten kävi niin, että siivoojamme jäi äityslomalle, eikä seuraava siivooja ollut niin hyvä. Juu, oli kyllä parempi kuin me, mutta minusta kun siivoojasta kuitenkin maksaa ihan kohtuullisen paljon, niin hänen käyntinsä jälkeen ei saa tulla sellainen fiilis, että korjailenpa itse jälkiä perässä.

Niinpä päätimme luopua siivoojasta, ja teimme perheensisäisen komiteapäätöksen, että meillä siivotaan yhdessä. Vapautusta sai hakea painavista syistä.

Homma toimikin ihan kohtuullisen hyvin. Mutta meillä ei vaan koskaan enää ollut aivan niin siistiä kuin siivoojan jälkeen. Koti oli juu siisti, mutta vähän tuli ainakin kiireisinä viikkoina mentyä pikakaavan mukaan: imurointi, vessojen siivous, keittiön siivous ja that’s it.

Ja nyt kun kaikilla perheenjäsenillä on kohtuullisesti muutakin tekemistä kuin siivoskella, päätin sitten taas ottaa joka toinen viikko meille siivouksen.

Freskaan törmäsin ruokakauppamme aulassa ja homma vaikutti todella ammattimaiselta ja hyvin suunnitellulta. Ja täytyy sanoa, että ensimmäinen asiakaskokemus vain vahvisti tätä kuvaa: särmää touhua.

Siivooja tuli minuutilleen oikeaan aikaan, teki todella huolellista ja viimeisteltyä työtä. Viimeistellyllä tarkoitan sitä, että sohvatyynytkin on aseteltu kauniisti paikoilleen eikä vain laitettu siihen.

Olimme suurimman osan ajasta itse paikalla, joten olisimme voineet auttaa tarvittaessa – mutta alkuopastuksen jälkeen hän kyllä selvisi ammattilaisena itsekseen. Ja mikä parasta: hän teki töitä todella hiljaa ja meitä häiritsemättä. Se on tärkeä asia meille siksi, että mies tekee paljon etätöitä kotona, eikä ole kiva, jos siivooja melskaa ja kolistelee samaan aikaan, kun itse yrittää pitää conf.callia.

Freskan ammattimainen ote näkyi myös siinä, että heiltä tuli käynnin jälkeen asiakaspalautekysely! Minä annoin täydet tähdet, mutta yhden pienen kommentin annoin palautekenttään. Se ei ollut sellainen asia, joka tekisi minut tyytymättömäksi, mutta jos sekin (minuutin homma) hoidetaan ensi kerralla, niin olen ihan supertyytyväinen.

Mitäs meillä sitten eilen tehtiin, kun ei tarvinnut siivota? Minä kävin kuntosalilla, mies pelaamassa tennistä ja ruokakaupassa. Teimme blinejä. Ihastelimme kotia. Ja rentouduimme!

Because I’m worth it!

Ja jos jotakuta kiinnostaa kokeilla Freskaa, niin tätä asiakaskyselystä saamaani tilauskoodia käyttämällä saa 25 euron alennuksen: GMPCC7

https://www.freska.fi/

Siisti juttu!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siivouspäivän kukkia!

IMG_0726

Tulppaanit kuuluvat kevääseen, se tulee!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tunnustus: meillä on edelleen joulukuusi ja siinä valot.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aikaa itselle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kukahan siivoasi mun lankakopan?

IMG_0718

Jäi aikaa neuloa.

Liikunta on tekniikkalaji. Kaikki lajit ovat tekniikkalajeja. Silti valtaosaan lajeista suhtaudutaan, kuten kaikkki osaisivat ne automaattisesti. Lapsukaiset heitetään ”uimataidottomina altaan syvään päähän”. Ei ihme, että niin monelle liikunta on kauhistus, kun koulussa on neuvomatta pistetty kilpailemaan lajissa kuin lajissa.

Itse vietin lapsuusvuoteni Etelä-Ruotsissa, eikä siellä todellakaan hiihdetty. Oppimiselle otolliset vuodet menivät ohi. Kunnes sitten koulussa lykättiin numerolappu rintaan ja sanottiin, että alas tyttö sivakoida. Olin aina hiihtokilpailuissa viimeinen tai tokaviimeinen.

Onko joku teistä saanut lapsena kunnon opastusta hiihtämiseen? Siis oikeasti tekniikkaopastusta ihmiseltä, joka tietää (ei vain luule tietävänsä)? Onko joku saanut uimatekniikkaopastusta?

Minä olen, mutta vasta aikuisena. Lapsena minulla oli paskat välineet ja huono tekniikka, ei ihme, että aika moni laji alkoi tuntua kivalta vasta aikuisena. Olen käynyt hiihtotekniikkakurssilla (sekä perinteinen että luistelu), ja sen jälkeen hiihdosta tuli oikeasti kivaa. Olen käynyt myös kahdella eri uintekniikkakurssilla (kaikki uintilajit + vapari erikseen). Uintivauhtini lähes tuplaantui. Olen myös käynyt juoksutekniikkakurssilla, vaikka ”kaikkihan osaavat juosta”. Kaikki nämä ovat lajeja, joita useimmat suomalaiset harrastavat ihan kylmiltään. Osa luonnostaan hyvällä tekniikalla, iso osa, hmmm… vaikka nyt sitten enemmän omalla tyylillään.

On kuitenkin kaksi lajia, joissa useimmat käyvät kurssilla: golf ja tennis. Golf siksi, että se on välttämätöntä greencardin saamisen vuoksi. Tennis siksi, että se on niin hemmetin vaikea laji.

Olen nyt pelannut tennistä nelisen vuotta. Olen käynyt useilla eri kursseilla, on ollut henkilökohtaisia valmentajia ja on ollut pienryhmäopeusta ja viikonloppukursseja. Pelannut olen vielä aika vähän, lähinnä miehen kanssa 0-4 kertaa kuukaudessa. Osallistumiskynnys erilaisiin Cupeihin on aika kova, kun syöttö ei oikein suju ja peli vaihtelee niin paljon.

Viimekesäisten rasitusvammojen ja leikkauksen jälkeen tuli syksynmittainen tauko. Se on nyt ohi, sillä hain taas tuntumaa Vierumäen tennisviikonloppukurssilta. Siellä oli porukassa sekä vasta-alkajia että minun silmiini todella hyvätasoisia pelaajia. Kaikki sulassa sovussa ja tenniksestä nauttien.

Nyt on tarkoitus ottaa tennis taas säännöllisesti ohjelmaan. Jos en opi muuta, niin ainakin nöyryyttä.

Susanna

P.S. Suosittelen tennistä lajivalinnaksi senkin vuoksi, että sitä voi harrastaa a) lomareissuilla, b) vanhana ja c) näteissä vaatteissa

 

Hyvää alkanutta vuotta!

En tiedä, johtuuko aurinkoisesta aamusta, mutta minusta tuntuu, että on jo paljon valoisampaa kuin ennen joulua! Se on ihanaa! Tästä tulee hyvä vuosi, eiks jee?

Omat uudenvuodenlupaukseni liittyvät oman hyvinvoinnin tukemiseen, mutta samalla siihen, että olen itselleni kiltti. Ei mitään rääkkäyshyvinvointia siis minulle, kiitos.

Jotenkin tuntuu, että hyvinvointi mielletään nykyään verenmaku suussa treenaamiseksi, ihmedieeteiksi, kieltäytymisiksi ja hyvinvointiviikonlopuiksi. Minun hyvinvointini näyttää tältä:

  • veren maku suussa treenaaminen -> säännöllinen ja monipuolinen liikunta, josta tulee hyvä mieli ja hiki
  • ihmedieetit -> hyvä, monipuolinen ruoka, mahdollisimman paljon itse tehden
  • kieltäytyminen -> kaikki on sallittua, mutta herkut ovat herkkuja
  • hyvinvointiviikonloput -> hyvinvointi joka päivä, elämän tasapaino myös arjessa

Olen todennut, että pysyvimpiä muutoksia saa aikaan valinnoilla, jotka ovat pieniä eivätkä tunnu ponnisteluilta. Ja kun pienestä muutoksesta tulee tapa, sitä ei tarvitse edes ajatella.

Uudenvuodenlupaukset? No, ei sellaisia varsinaisesti ole. Jatkan valitsemallani tiellä. Ehkä yksi lupaus voisi olla se, että neulon tuota lankavarastoani vähän pienemmäksi ennen kuin ostan uusia lankoja… Tiedän, se on neulootikolta paljon luvattu. Mutta jos edes kolme työtä tekisin valmiiksi ennen kuin ostan yksiäkään uusia lankoja? Yksi sininen on jo hyvässä vauhdissa, joten sen jälkeen pitäisi sinnitellä enää kaksi. Jaksaa, jaksaa! 🙂

Valoa kohti!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä vuosi bullet journalissa. Mikä ihme siinä on, että mokansa huomaa vasta, kun ottaa siitä kuvan tai heijastaa sen seinälle? 2017!!!!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tammikuussa on lumihiutaleita, ainakin bujossani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Synttäriaukeama.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Käsityöpussi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä alpakkaneule on todella nopeatekoinen, aloitin sen viikko sitten.

F7A570DC-5D1B-49BF-8FA3-DC7C8D3A9028

Hei hei viime vuosi, opetit minulle paljon. Kiitos ystäville tuesta vaikeina hetkinä.

Susanna

 

Minä aloitin joulunodotuksen jo marraskuun lopussa, kun kävin Hampurissa viettämässä viikonloppua. Olin kuullut saksalaisista joulumarkkinoista juttuja, joten pitihän ne kokea! Kaupungista sellaisia löytyikin useampia, kaikki todella söpöjä. Hehkuviiniä, herkkuja ja joulukoristeita – ei paljon haitannut vesisade, kyllä se joulun tunnelma virittyi säästä huolimatta.

Kaupungin suurin joulutori oli raatihuoneentorilla, näppärästi lähellä hotellia. Siellä pistäydyimme pariinkin otteeseen.

Jotenkin jouluun viritteli visiitti myös Hampurissa sijaitsevaan Minatur Wunderlandiin. Pienoisrautatiet ovat monien (lasten) suosikkilahjoja, ja tässä mestassa todellakin piisaa pienoisrautetitä ja nähtävää. Mies on haaveillut visiitistä jo vuosikausia ja itsekin viihdyin kyllä kevyesti pari tuntia yksityiskohtia katsellen.

Niin, ja mitä olisi joulu ilman suklaata? Hampurista löytyi myös suklaamuseo, Chokoversum. Sinne olisi pitänyt tosin buukata visiitti etukäteen, mutta meillä kävi tuuri: saksalaisesta ryhmästä oli pari jäänyt pois ja ystävälliset ihmiset kutsuivat meidät mukaan ryhmäänsä. Tosin opastus oli saksaksi, jota minä ymmärrän ehkä kymmenen sanan verran. Mutta ei se haitannut, suklaamuseossa joka tapauksessa oli tärkeintä maistelu. Ja jokainen sa tehdä oman suklaansa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miniatur Wunderlandin yksityiskohdissa piisasi ihmeteltävää!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joulumarkkinoilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hehkuviiniä!

Hampuri on siis varsin jouluisa kaupunki. Suosittelen.

Tunnelmallista joulua!

Susanna