Viime perjantaina avattiin Kampin kauppakeskukseen Suomen ensimmäinen ja samalla Euroopan suurin Muji. Jono kiemurteli kauppakeskuksen ulkopuolelle saakka. Itse tykkään kyllä Mujin tuotteista, sillä sieltä löytyy kivoja juttuja kalenterituunailusta ja järjestelemisestä kiinnostuneelle ihmiselle. Silti ei olisi tullut mieleenkään mennä sinne avajaispäivänä jonottelemaan. Jonouutisointia seuratessa kollega myös totesi osuvasti, että ilmastoahdistus unohtuu äkkiä, kun tarjolla on ilmaiseksi jotain ”krääsää”.

Ihminen on erittäin hyvä perustelemaan omia tekojaan ja valintojaan parhain päin. Huusin lapsille, koska olin väsynyt. Pidin omaa saikkua, koska pomo on huono. Petin puolisoani, koska hän ei ymmärrä minua.

Sama pätee näihin vastuullisuusasioihin. Omat valinnat ovat jotenkin hyvä ja perusteltuja. Toisaalta muita on helppo arvostella asioista, joista ei itse ole kiinnostunut tai joihin ei ole itsellä mahdollisuutta.

Kaupungin ydiskeskustassa asuvan on helppo arvostella yksityisautoilijoita. Silti hän voi aivan hyvin lentää kaukomaille monta kertaa vuodessa. Kauramaitoa kahviinsa laittava saattaa arvostella tuotantoeläinten olosuhteita, mutta silti hän mussuttaa suklaata, jonka tiedetään aiheuttavan ihmiskauppaa Afrikassa. Jos itsellä ei ole mahdollisuutta matkustaa ulkomaille, on helppo arvostella lentämistä, mutta silti lapsia saattaa olla liuta ja vaatteet on tehty halpatuotantomaissa.

Ihmisten ilmosto- ja muu vastuullisuusahdistus purkautuu niin kuin ihmisten paha olo yleensä purkautuu: syyllistetään muita. Ongelma on kuitenkin siinä, että muiden käyttäytymistä ei voi muuttaa, vain omaansa voi. Ja jokaisen kannattaisi tehdä itse asioita, joilla on oikesti merkitystä.

Pääkaupunkiseudulla yli puolet hiilidioksidipäästöistä tulee lämmittämisestä. Se on siis iso asia ja pienentämällä omaa asumisen energiankulutustaan voi vaikuttaa merkittävästi. Eikä se edes heikennä asumismukavuutta, päinvastoin, sillä omakotitalossa ilmalämpöpumppu ja kerrostalossa erilaiset älyratkaisut parantavat asumismukavuutta.

Vähentämällä oikeasti turhan ostamista voi vaikuttaa. Ei ole väliä, miten ekologinen tai vastuullinen se tuote on – jos se ei ole oikeasti tarpeellinen tai sitä ei käytetä loppuun vaan heitetään seuraavan sesongin tullessa roskiin. Itse ostan tuotteita, joiden valmistustavasta minulla on ainakin jonkinlainen käsitys. Samasta syystä teen myös itse. Tiedän, että neulepaitaani ei ole tehty lapsityövoimalla vaan keski-ikäisellä työvoimalla.

En missään nimessä ole puhdas pulmunen. Minulla on kalenterikrääsää kaappi täynnä, ihminen selviäisi aivan hyvin myös ilman huikeaa lankavarastoa. Yksityisautoilen ja lennän.

Yhden asian olen kuitenkin todennut: ihminen ei voi tehdä omaa viherpesuaan roiskimalla kuraa muiden päälle. En ole parempi ihminen kuin muut, mutta voin olla parempi ihminen kuin olin ennen.

Mujiin aion mennä varmasti jossain  vaiheessa, kun alkuruuhka hellittää. Ja kun minulla on tarve.

Susanna

Mujin penaali ja kyniä.

Mujin liikkeessä on leimasimia, joiden avulla voi tuunailla vihkoja.

Kaikenlaista.

Tavallista yritin, priimaa pukkas.