Pohjalaisuus on asenne, joka ilmeisesti periytyy. Pohjalaiseksi identifioituminen ei nimittäin vaadi edes syntymistä Pohjanmaalla, sillä kahden pohjalaisen lapsi, joka on paljasjalkainen helsinkiläinen, voi tuntea olevansa pohjalainen.
Harva puhuu yhtä paljon heimohengessä ja heimohengestä kuin pohjalaiset. No, ehkä savolaiset puhuvat, mutta he nyt puhuvat lämpimikseen muutenkin.
Mitä se pohjalaisuus sitten on? Jos heimostereotypioita on uskominen, ja miksei olisi, niin se on yritteliäisyyttä, periksiantamattomuutta ja ylpeyttä: tavallista yritetään tehdä, mutta priimaa pukkaa. Ja ylpeä saa olla, muttei leuhka.
Vaikken puhu kovinkaan pohjalaisittain (paitsi, että pyörässä on lesta ja housuissa pultut), niin kyllä kaikki tutut varmasti tietävät, että olen Pohjanmaalta. Silti oli iloinen yllätys, kun kollega toi kirjamessuilta lahjaksi Pöyrööt-sarjakuvakirjojen Priimaa pukkaa -kirjan. Ja vieläpä omistuskirjoituksella. Ja iloinen yllätys oli törmätä tekijöihin myös Suomen Kädentaidot -messuilla. Ystäväni osti minulle lahjaksi mukin, joten kyllä nyt on pukannut priimaa oikein urakalla.
Ihminen voi lähteä Pohjanmaalta, mutta Pohjanmaa ei lähde ihmisestä.
Susanna
Priimaa pukkaa 
Vastaa