Tervetuloa meille!

Meillä on tehty nyt eteisremontti. Se on siis vihdoin oikeasti valmis, ainakin melkein. Listatkin paikoillaan.

Hommahan alkoi jo monta kuukautta sitten, kun mun vanhaan työhuoneeseen pystytettiin koko peräseinällisen verran liukuovikaappeja. Remppa jäi vaan sillä lailla vaiheeseen, että eteisen ja vanhan työhuoneen välinen seinä jäi odottamaan purkamista.

Nyt se on tehty, listat laitettu, huonekalut aseteltu. Ja se on hieno! Eteistilamme varmaan kolminkertaistui ja säilytystilan määrä yli kaksinkertaistui.

Eniten harmittaa se, että miksi ihmeessä emme tehneet tätä jo vuosia sitten? Suomalaiset eteiset ovat meidän ulkovaatekautemme pituuteen ja erilaisten sade-, gore- ja toppavarusteiden määrään verrattuna aivan käsittämättömän pieniä. Siksi ne ovat yleensä myös sotkuisia. Koska kiireessä ei ole konmariviikkaukseen aikaa, niin tavarat sullotaan kaappeihin tai ne roikkuvat epämääräisesti jossain eteisen tienoilla.

Meillä on nyt jokaisellla oma kaappi ja lisäksi vieraille ja pitkille takeille on varattuna yksi kaappi. Eikä ole kuulkaa yhtään liikaa tilaa. Mutta tämän ansiosta meillä ei tarvita enää ikinä mitään erillistä kausivaatesäilytystä. Siinä ne ovat lapaset ja toppaliivit kätevästi eteisessä, kun vappu ja juhannus taas koettavat.

Eihän tämä olisi remppa eikä mikään, jos ei vähän olisi vielä viimeisteltävää. Meidän on tarkoitus maalata reissuhattujen takana oleva seinä. Luultavasti samalla punaisella, joka johdattaa eteisestä kellariin.

Huonekalut ovat vanhoja, eri puolilla kotiamme olleita. Nyt ne kerättiin samaan tilaan, jolloin koko huone sai vähän sellaisen siirtomaahenkisen, rustiikin fiiliksen. Ja huonekalut saivat uuden elämän, sillä olin niihin jo vähän kyllästynyt. Olin vähän haikaillut eteiseen uusia, rottinkisia kalusteita, mutta ekologisempaahan tämä on, että pärjäämme vanhoilla.

Ja ennen kuin kukaan ihmettelee, miksi ikkunan alla olevassa senkissä on ovi auki ja sen edessä on eteismattoa: siellä on sisällä kissanhiekkalaatikko. Remontin ansiosta pitkään pohdituttanut keskikerroksen kissanhiekkalaatikko-ongelmakin tuli ratkaisua vahingossa.

Ja totta kai remontti sai myös jatko-osan: kellarissa oleva takkahuone sai väriä seiniin.

Kivaa vappua!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA — Eteistila kolminkertaistui, kun eteisen ja vanhan työhuoneeni välistä kaadettiin seinä. Peiliovet teetettiin mittojen mukaan ja niiden takana on Ikean säilytysjärjestelmä.

29.4.2019 0

Asiat järjestykseen

Olen bloggaillut bujoilu- eli bullet journal -harrastuksestani ja kotimme konmarituksesta. Bujo on siis vihko, jossa yhdistyy kokonainen elämänhallinta. Se on kalenterista, päiväkirjasta ja to do -listoista koostuva kokonaisuus, jonne voi lisäillä melkein mitä tahansa elämäntavoitteista ostoslistoihin. Bujoiluharrastus voi olla todella minimalistista tai sitten siihen liittyy roppakaupalla luovuutta ja erilaista oheistavaraa washi-teipeistä kynähifistelyyn saakka. KonMarissa puolestaan on kyse siitä, että kodissa säilytetään vain iloa tuottavia esineitä. Konmarituksen jälkeen koti on paikka, joka tuottaa iloa katsoi minne tahansa. Usein siihen liittyy myös tavaroiden järjestelyä ja karsimista, eli esimerkiksi siivous ja järjestyksen ylläpito helpottuvat.

Molempien ”harrastajat” ovat varsin aktiivisia Facebookissa, ja palstoilla on vilahdellut tuon tuosta japanilaisen Muji-kaupan nimi. Muji on japanilainen (kuten KonMarikin) lifestyle-liike, jossa myydään muun muassa minimalistisia säilytys- ja toimistotarvikkeita, kosmetiikkaa ja vaatteita.

Liikettä ei ole toistaiseksi ollut Suomessa, joten konmarittajat ja bujoilijat ovat tehneet matkoillaan toivioretkiä Mujiin.

Ehkä sekä KonMarin että bujoilun myötä Mujinkin kysyntä on kasvanut sen verran, että Muji on rantautumassa myös Suomeen. Liike avataan Helsinkiin ensi vuonna. Sitä ennen innokkaimmat pääsevät kuitenkin tutustumaan mujeiluun popup-myymälässä, joka on auki 20.1. asti Kampin kauppakeskuksen neljännessä kerroksessa.

Pitihän se testata.

Mukaan tarttui untuvaliivi, joka onkin ollut ostoslistalla edellisen liivin hajottua (etsin sellaista jo Portugalista, mutten löytänyt). Lisäksi tuunasin itselleni bujon ensi vuodeksi, ajattelin käyttää sitä lähinnä kyllä käsityöprojektien suunnitteluun. Nippu kyniä ja todella yksinkertainen penaali ja reissuille pieni kosmetiikkalaukku ja näppärät pillerirasiat matkalääkkeille.

Säilytysrasioita yms. en ostanut, vaikka mieli teki. Tarkoituksena on nimittäin vetää kevyt konmarituskierros uudestaan tässä puolen vuoden sisällä, joten hankin säilytyssysteemit vasta sitten, kun tarve konkretisoituu. KonMarissa nimittäin sanotaan, ettei säilytystilan hommaaminen ole ratkaisu. Ja KonMari on todellakin siinä oikeassa. Säilytystila on nimittäin osa ongelmaa – sen lisääminen vain kannustaa ihmisiä hankkimaan lisää tavaraa.

Susanna

12.11.2018 0

Loppuelämän kengät

Meillä konmaritettiin pari vuotta sitten koko huusholli. Paljon hyvää on jäänyt siitä takaraivoon, muun muassa vaatteiden hankkimisen rima on noussut. En osta vaatetta vain sen vuoksi, että se on alennuksessa ja ihan kiva. Toisaalta saatan osaa arvokkaammankin vaatteen, jos se on todella minun mieleeni ja tiedän siitä olevan pitkään iloa.

Minulla on mielestäni vaatteita aika sopiva määrä. Kaikki sisävaatteeni mahtuvat vaatekaappeihini, siis ihan kaikki – vuodenajasta riippumatta. En tarvitse erikseen kausivarastointia.

Varmasti tulisin toimeen vieläkin pienemmällä vaatemäärällä, mutta en ole toistaiseksi nähnyt karsimista tarpeelliseksi. Ostan nykyään vaatteita vain, kun jokin vaate kulahtaa tai todella löydän käyttöä aivan uudentyyppiselle vaatteelle. Tässä iässä sellaista tapahtuu todella harvoin. Elämässä on käyty jo kaikki tilanteet läpi häistä hautajaisiin ja vakavasti otettavista palavereista blingblingbileisiin. Keski-ikäisellä on vaate kaikkiin elämäntilanteisiin. Oikeasti.

Vaatekurini pitää siis hyvin. Laukkukurikin on parantunut vuosi vuodelta.

Mutta.

Sitten on ne kengät… ne ovat heikkouteni. No, eihän se KonMari mihinkään minimalismiin pakotakaan. Kaiken saa säilyttää, jos se pirskahtelee. Mutta miksi maailmassa on niin paljon kenkiä, jotka pirskahtelevat, oi miksi?

KonMarissa sanotaan, että kaikki saman kategorian tavarat tulisi säilyttää samassa paikassa. Siinä on vissi pointti: ihminen ei muista, mitä omistaa, jos tavarat sirottelee ympäri kämppää. Ja jos ei muista, mitä omistaa, voi elää hyvin tajuamatta (myöntämättä) sitä tosiasiaa, ettei ehdi koko loppuelämänsä aikana kuluttaa puhki kaikkia omistamiaan kenkiä. Ja mä toivon kuitenkin eläväni vielä 40 vuotta.

Eteisremonttimme on nyt siinä vaiheessa, että kaapistot ovat kasassa. Niinpä kengilleni tuli runsaasti säilytystilaa ja roudasin ne eteiseen. Laskin ne samalla: Omistan 34 paria käyttökenkiä!

Käyttökengillä tarkoitan kaikkia kenkiä, jotka jalassa voisin lähteä talosta kaupungille. En laskenut sellaisia urheilukenkiä, joita käytän vain tietyssä lajissa – sillä en lähtisi polkujuoksukengissä kaupungille, en myöskään tenniskengissä. Lenkkareista vain yhdet ovat minulla yleiskäytössä, ne laskin. Kumppareitakaan en laskenut, sillä ne ovat minulla pihahommakäytössä.

34 paria kenkiä. Jos pitää samoja kenkiä joka päivä, ne kestävät ainakin puoli vuotta. Jos ne vie sen jälkeen suutarille, ne kestävät vielä toisen puoli vuotta. Jokainen kenkäpari kestää siis jokapäiväistä käyttöä ainakin vuoden. Mulla riittää siis kenkiä loppuelämäkseni.

No, joukossa on muutamia tennareita, jotka eivät ole niin kestäviä. Mutta vaikka asiaa ajattelisi kuinka ”edukseni”, niin minulla on silti kenkiä ainakin viideksi vuodeksi.

Nyt olenkin kenkälakossa. En saa ostaa vuoteen yksiäkään kenkiä. Ja senkin jälkeen saan ostaa kenkiä vain hajonneiden tilalle. Tavoitteena on päästä kenkämäärässä 25 – 30 pariin. Että ne mahtuisivat eteiseemme… ne eivät nimittäin vieläkään mahdu.

Susanna

Kengät Portugalista.

Kengät löytyivät sitten vasta netistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Perinteiset menorcalaiset sandaalit. Tällaiset maksavat Suomessa noin satasen, itse ostin 20 eurolla Antony’silstä, niitä tosin saa Mallorcalta melkein mistä vaan.

Barrats 1890:n Oxford-kengät olivat söpön vaalenapunaiset ja vespailivan oli ihan pakko saada Vespa-avaimenperä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

27.8.2018 0

Bermudan kolmio ja kadonneen matkakortin metsästys

Naisen laukku on Bermudan kolmio. Sinne kun laittaa tavaran sisään, niin sinne se katoaa. Jos etsit avaimia, ehdit saada jo paniikkikohtauksen ennen kuin ne osuvat veskan pohjalta käteen. Aivan sama, miten kätevät taskut laukussa on: homma toimii tasan niin kauan kuin laitat tavaran aina oikeaan taskuun takaisin. Tai et vaihda laukkua.

Lähdet käymään kaupungilla. Siirrät edellisenä päivän töissä olleesta laukusta kukkaron ja autonavaimet uuteen, sillä muuta et sieltä tarvitse. Vahingossa vanhaan jäävät kotiavaimet ja matkakortti, sillä et tarvitse niitä juuri sinä päivänä. Mutta tarvitset niitä viikon päästä, jolloin olet jo ehtinyt unohtaa, että ne ovat vanhassa laukussa.

Toistaiseksi parhaiten laukkukaaosta on helpottanut niin sanottu sisälaukku. Kun vaihdan laukkua, nostan sisälaukun uuteen laukkuun. Sen ainoa miinuspuoli on se, että käytössäni olevat Insjön (kotimainen) mallit sopivat vain suhteellisen kookkaisiin ja tietynmallisiin laukkuihin. Lituskaisiin tai pienempiin laukkuihin sitä ei saa tungetttua. Mutta enimmäkseen keksintö on toiminut oikein hyvin.

KonMarissa puhutaan niin sanotusta laukkuasemasta, jonne laukku joka päivä tyhjennetään ja napataan sieltä aina tarpeellinen sisältö seuraavaan laukkuun. KonMaritin meidän huushollin viime keväänä, mutta perustin itselleni käsilaukkuaseman vasta eilen.

Olen epäröinyt systeemiä, sillä en ole keksinyt käsilaukkuasemalle sopivaa paikkaa. Mulla on laukkuja niin paljon, että niille ainoa riittävän tilava säilytyspaikka on omassa vaatekaapistossani. Ja laukkuaseman kätevin sijaintipaikka olisi ehkä eteisessä. Ratkaisin logistisen ongelmat nyt niin, että laukkuasema sijaitsee samassa huoneessa kuin laukutkin. Eli aamuisin pukiessani päätän, minkä laukun otan matkaan ja täytän laukun sen päivän varusteilla. Illalla toki pitää muistaa sitten tehdä tyhjennys.

Käsilaukkuasema syntyi kahdesta päällekkäin olevasta Muuramen Kaksonen-laatikostosta. Ne ovat muuten meikäläisen ensimmäinen oma sisustusostos, hankin ne 19-vuotiaana ensimmäiseen omaan kotiini. Pidän niistä edelleen.

Mulla ei siis vielä ole käytännön kokemusta käsilaukkuasemasta, mutta uskoisin, että laukkukokoelmani tulee ainakin paremmin käyttöön.

Kas näin heiluu laukku!

Susanna