Mekkojen mekko ja pakkaajien pakkaaja

Mä olen hyvä pakkaamaan lomalle. Selviän yleensä selkeästi pienemmällä tavaramäärällä kuin mies. Okei, asetelma on epäreilu, sillä mies tarvitsee reissuun sekä housuja (kaupunkiolosuhteisiin, hienosteluun ja illaksi) että sortseja. Kun minä sen sijaan selviän, no, pelkillä mekoilla.

Mekot ovat lomapukeutumisen kulmakivi, sillä ne käyvät tilanteeseen kuin tilanteeseen. Oikeastaan ainoastaan liikuntaan ja rannalle tarvitsen muutakin.

Mutta mekoissa on eroja, kuten pakkaajissakin. Hyvä lomamekko ei rypisty, se on nopea huuhtaista ja kuivata, jos sattuu sangriat kaatumaan syliin. Ja lisäksi se tietty näyttää kivalta.

Vaikka mekko on siis helppo lomavaate, niin täydellisen lomamekon löytäminen ei ole helppoa.

Itse onnistuin löytämään sellaisen viitisen vuotta sitten. Se on Ilse Jacobsenin mekko, joka on ollut mukana jokaisella lomareissulla sen jälkeen. Ja se mekko on siis näkynyt kymmenissä Insta-kuvissani siitä syystä, että jos se on vain ollut puhdas, niin se on ollut päälläni (ja koska se on helppo huuhtaista, niin se on ollut aika usein puhdas).

Ilsen mekoissa on muutamia mallivaihtoehtoja, joiden kuosit toki vaihtelevat vuosittain. Olen kytännyt sopivaa lomamekkotäydennystä itselleni, ja tänä vuonna tärppäsi. Samasta mekkomallista löytyi tismalleen sama malli ja kiva kuosi. Eli onneksi olkoon kaikki Insta- ja blogiseuraajani: vihdoin saatte katsella jotain muutakin lomamekkoa ylläni!

Ostin myös toisen mekon, jossa on pienet hihat. Se on hihojen ansiosta toimistokelpoisempi versio ja sopii esimerkiksi kaupunkilomilla ylle, jos tarkoituksena on kierrellä kirkkoja tai vastaavia. Paino sanalla jos. 😀

Kesäkelejä odotellessa,

Susanna

Uusi väri, vanha malli.

Vanha mekko, uudet hiukset. Jee, kampaajalla ekaa kertaa yli kolmeen kuukauteen!
Hihallinen versio.

Kesäheinä

En muista, milloin olisimme viimeksi olleet juhannuksena Suomessa. Siitä on aikaa. Ja yhtä kauan on varmasti siitä, että Suomessa juhannukelit ovat olleet näin hyvät. Kollega antoikin minulle maastapoistumiskiellon tulevina juhannuksina, jos sillä taataan tällainen juhlakeli.

Koska olimme juuri kesälomareissussa ja sen päälle sukuloimassa Pohjanmaalla, juhannukseksi halusimme jäädä kotiin. Ohjelmassa vähän töitä, vähän kotitöitä, vähän pihatöitä ja ystävän viisikymppisten jälkijuhlat. Pitkään nukkumista, mikä meikäläisen tapauksessa tarkoittaa sitä, että yritän herätä vasta seitsemältä.

Juhannuksena pitää minusta aina pukeutua kuin neiti kesäheinä, kesäisen romanttisen tyttömäisesti. Nyt se oli säidenkin puolesta mahdollista, niinpä juhannusaattoa juhlistin Agencies turquoisen kesämekossa, jonka ostin Kokemäen Peipohjaan asemakylässä sijaitsevasta Lifestyle Sandra’sista. Mekosta taitaa tulla kesälomien kestosuosikkini.

Tätä kirjoittaessani satelee vettä, mutta sadetutkan mukaan se kestää vain pari tuntia. Sellainen sade on oikeastaan vain hyväksi.

Valoisaa keskikesän juhlaa!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Juhannusyön valo.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Uusi kesämekko.

 

 

 

Juhliin, simsalabim!

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Juhlapukeutuminen on ollut minusta aina tosi haastavaa. Olen sen verran käytännönläheinen ja nuuka (laihialainen oikeasti), etten raaski ostaa kaappiin hirveästi vaatteita, joita pidän pari kertaa vuodessa. Ja toisaalta juhlin pääsääntöisesti samojen ihanien tyyppien kanssa, että samanlaisen asun pitäminen kerta toisensa jälkeen alkaa tuntua tyhmältä. Ai eikö sillä ole mitään muuta vaatetta kuin tuo sama mekko?

Niinpä olen ollut juuri se tyyppi, joka tuskailee ennen kekkereitä, ettei kaapissa ole mitään päälle pantavaa. No, ei oikeasti olekaan kuin muutama juhlavaate ja nekin on nähty mun päälläni. Mutta sinnikkään harjoittelun tuloksena olen oppinut juhlapukeutumisen avainasian: asustamisen.

Juhlavaatteissa selviän seuraavalla valikoimalla:

  • luonnonvaalea kotelomekko, joka menee kesäaikaan töissä parempana asuna ja taipuu myös kekkereille
  • haalari, jota voi käyttää ympäri vuoden ja joka muuntautuu asustamalla pikkujouluasusta kesäillan rientoihin
  • helmenharmaa, kirjailtu 20-luvun tyylinen mekko, joka on loistovaate siksi, että se toimii myös naamiaisasuna

Kuten huomaatte juhlavaatteeni ovat siis monikäyttöisiä. Niinpä niihin voi myös panostaa, kun niitä käyttää muutenkin kuin kaksi kertaa vuodessa.

Ja sitten se asustus: koruja, shaalia, käsilaukkua ja kenkiä vaihtamalla asut muuntautuvat työkäytöstä edustustilaisuuksiin, juhliin ja bileisiin.

Esimerkiksi haalarin kanssa voin mennä kavereiden kanssa kahville, kun kiskaisen farkkutakin päälle.  Juhlakelpoinen siitä tulee Adele’s mohairin shaalin ja korkokenkien avulla.

Tuo Marianne’s Mohairista saamani Adele’s Mohairin shaali on aivan ihana asuste ja mikä jottei kodin sisustuksen kaunistuskin. Minä en vain uskalla jättää sitä esille, sillä strutsinsulat saattaisivat kiinnostaa kissojamme liikaa. Strutsinsulat ovat muuten eettisesti tuotettuja, mikä on minulle ainakin tärkeä juttu.

Shaalissa on myös ihanaa 20-luvun glamouria, eli se hartioilla tulee ihana Great Gatsby -fiilis. Odotan myös viileitä kesäiltoja terassillamme, tämä on juuri kesäjuhlien pelastus siinä vaiheessa, kun ei enää pelkässä kesämekossa tarkene.

Elämä on juhlaa!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tämä haalari on suosikkivaatteeni, sillä se on mukava päällä ja sen voi asustaa tilanteeseen kuin tilanteeseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pitsitoppi alle ja shaali harteille, ja menoks!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Adele’s Mohairin shaalissa on 20-luvun glamouria.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Taupe on yksi vaalean kesän neutraaleista väreistä ja sopii siksi vaatekaappini peruskulmakiveksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Aah!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Elämä on juhlaa!

Ylellisen pörröistä

YHTEISTYÖ

Ensin sitä ehti tehdä kummilapsilleen vaatteita lahjaksi aina. Sitten tuli oma lapsi, eikä ehtinyt tehdä kenellekään mitään. Kun elämä vähän helpotti, eivät käsityöt kuitenkaan pysyneet oman lapsen kasvamisen tahdissa. Paita oli valmis, kun kohde oli kasvanut siitä jo ohi. Niinpä en vuosikausiin ole tehnyt käsitöitä muille kuin itselleni.

Pojalleni tein islantilaisneuleen 18-vuotislahjaksi ja sen jälkeen on mielessä kytenyt ajatus siitä, että pikkuhiljaa voisi taas tehdä neulelahjoja läheisille. Joululahjaksi teinkin läjän pantoja.

Joululomalla neuloin kuitenkin itselleni ihanaa huivia Kädentaidot-tapahtumasta Marianne’s Mohairin osaltolta ostamillani Adelele’s Mohairin Kid mohair boucle -langasta. Siskoni ihastui valmiiseen huiviin niin paljon, että annoin sen hänelle synttärilahjaksi. Ja ostin Mariannelta uudet langat tilalle.

Muutaman kuukauden lahjapajan jälkeen siis neuloin vihdoin itselleni jotain: huivin ja pipon. Neljästä kerästä sain molemmat.

Etenkin huivi on superhelppo: tarvitset 3 kerää lankaa ja seiskan puikot. Luo silmukoita 30-40, vähän sen mukaan haluatko leveän vai kapeamman huivin. Itse loin 40. Neulo sileää neuletta (toisella puolella oikeaa ja toisella nurjaa). Neulot niin pitkälle kuin lankaa riittää ja päättelet.

Ja sitten taikatemppu: ota hiusharja ja harjaa rivakalla otteelle neuleen oikeaa puolta. Boucle-langasta tulee ylellisen pörröistä! Jos haluat, voit toki säästää lankaa vähän sen verran, että saat tehtyä huivin päihin myös hapsut, mutta minusta hapsuton on tyylikkäämpi.

Sain Mariannelta myös ohjeet pipoon. Sovelsin ohjetta hieman, sillä minulla on pieni pää (mutta isot aivot). Loin 58 silmukkaa kutosen pyöröpuikoille. Neuloin ensin 10 senttiä joustinneuletta (2 o, 2 n) ja sen jälkeen sileää neuletta. Kun neuleen korkeus on noin 14 senttiä, ryhdyin kaventamaan neuletta neulomalla 6 silmukan välein 2 o yhteen. Toistin kavennuksia joka toinen kerros, kunnes jäljellä oli enää noin 10 silmukkaa. Päättelin kaikki silmukat kerralla ja virkkasin ne nurjalta puolelta kiinni. Ja sitten tein pipolle saman harjausoperaation kuin huivillekin.

Pipoa voi pitää sellaisenaan, jolloin se on vähän sellainen roikkuva hiippa. Tai resoriosuuden voi kääntää kaksinkerroin.

Pipo valmistuu todella nopeasti, itse tein sen yhden illan aikana.

Huono puoli tällaisissa helpoissa ja nopeissa neuleissa on se, että niiden tekemiseen tulee himo! Minä haluaisin nyt pörröhuiveja ja -pipoja kaikissa 95 värissä, joita Marianne myy!

Sitä ennen kyllä yritän saada myös valmiiksi keväisen superhelpon ponchon, josta bloggailen myöhemmin.

Lämpöä!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vedenvihreä boucle-lanka 95 värin valikoimasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Huivi on helppo ja nopeatekoinen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Bouclessa on kiva elävä pinta, joka toimii ilman harjaustakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ta-daa! Pörröhuivi ja pipo.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pipo toimii resori taitettuna kaksinkerroin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tai sitten hiippamallisena.

 

 

 

Polkan tahdissa

Hiukset ovat uusiutuva luonnonvara. Ja mulla on vaihtelunhaluinen luonne. Niinpä mulla on elämäni aikana ollut useampaan otteeseen lyhyet hiukset ja pitkät hiukset ja tietysti siinä välillä jotain siltä väliltä.

Tykkään kaikenlaisista hiuksista. Eniten tykkäisin kiharoista, mutta niitä en saa. Mulla on niin vahva ja luonnonsuora hiuslaatu, että hiusteni kihartaminen vaatii runsaasti kemiaa, suoristusraudan ja hyvän ammattilaisen. Permanenttia olen toki kokeillut 80-luvulla, koska silloin kaikilla oli permis. No, lopputulos muistutti kyllä enemmän sellaista lampaantaljaa, sillä aineiden piti olla mun päässä aika pitkään… Hiusteni kihartaminen silloin tällöin vaatii myös  kampaajakäynnin. Ja aina sekään ei riitä. Jos kampaaja ei hallitse hiuksiani, kiharapilvi suoristuu muutamassa tunnissa. En siis todellakaan kiharra hiuksiani itse. Latvojen taivuttelu on se, mihin saatan kyetä.

Pitkät hiukset ovat muuten jees, mutta olen siis kyvytön tekemään hiuksilleni itse mitään. Ne ovat joko suorana tai ponnarilla. Juhlakampauksia varten olen marssinut aina kampaajalle. Sen minkä juhlakampauksen hinnassa menettää, voittaa sitten siinä, ettei hiuksia tarvitse leikata niin usein kuin lyhyitä.

Vielä vuosi sitten mulla oli  lyhyt pixie-tukka. Se on mun hiuksiini ihan loistava malli. Muutamat voimakkaat pyörteet kun ottaa leikatessa huomioon, niin sen jälkeen kyseessä on täydellinen pese ja pidä -tukka. Siis oikeasti. Pixien kanssa en käytä aina edes harjaa, vaan saan kampauksen pesun jälkeen käsipelillä kuntoon. Vahaa voi sipaista vähän otsikseen, mutta sekään ei ole välttämätöntä. Oikeastaan mallin ainoa huono puoli on se, että kampaajalla pitää käydä usein. Ja sitten tietysti se, että siihenkin kyllästyy. Ja silloin ainoa mahdollisuus on ryhtyä kasvatuspuuhiin (jos ei siiliksi vedä).

Viime vuosi meni siis kasvatuspuuhissa. Pixien kasvattaminen pidemmäksi on helppoa. Lyhyestä pixiestä saa kahdessa kuukaudessa pitkän pixien. Sekin on kiva malli. Siitä sitten kasvatellaan kohti polkkaa kasvattamalla päällisosaa ja pitämällä niskaa lyhyenä.

Viime syyskuussa minulla oli käytännössä jo niin pitkä polkka, että saatoin leikata otsiksen. Niska oli toki edelleen lyhyt, mutta edestäpäin katsottuna homma näytti polkalta.

Nyt olen kasvattanut hiukset tasapituiseksi polkaksi myös takaa. Polkka on juuri sen mittainen kuin niskapituus antaa myöden.

Joku kommentoi viime vuonna kesken kiivaimman kasvatusprojektin, että minulla on kivat hiukset. Totesin, että kuontalo on kasvatusvaiheessa. Ihailija ei ollut uskoa – hänen mielestään malli ei näyttänyt keskenkasvuiseita vaan ihan hyvältä. Kerroin salaisuuteni: hiuksia kasvattaessa niitä pitää leikata! Kävin koko vuoden kampaajalla 1 – 1,5 kuukauden välein. Jos hiuksia ei leikkaa kasvatuksen aikana, niin hiukset kasvavat mallista ulos ja lopputulos näyttää koko ajan keskeneräiseltä.

Nyt kasvatus on siis ohi. Pitkää en haikaile enkä lyhyttä. Nyt tämä tuntuu hyvältä. Polkalla mennään ainakin siihen asti, että mieli taas muuttuu.

Kasvatusprosessin aikana sain vaihtelua blondaamalla hiukseni. Puolessa välissä halusin kuitenkin takaisin kohti omaa väriäni. Lisäilin välillä vähän tummempia raitoja joukkoon. Sen jälkeen olen antanut hiusten vain kasvaa. Lopputulos on se, että hiukseni ovat kasvaneet omaan väriini varsin kivuttomasti ja lopputulos muistuttaa nyt liukuvärjättyä. Latvat ovat auringonvaalentaman näköiset, mutta valtaosa kuontalosta on omaa väriäni.

Mulla on luonnostaan ihan kivan väriset hiukset, sellaiset pikkuisen punertavan ruskeat. Nyt tuntuu siltä, että tämä luonnollinen väri on just paras väri.

On pääasia, että hiukset ovat hyvin.

Susannna

IMG_0384
Pixienä vielä vuosi sitten.

IMG_2422
Vuoden 2018 kesäkuussa.

IMG_2891
Korvanipukat on jo saavutettu ja malli alkaa muistuttaa polkkaa. Tummempia raitoja lisätty.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Syyskuussa Kroatiassa kävin leikkaamassa otsiksen.

IMG_4413
Omaa väriä kohti.

img_5263
Valmis (kunnes taas muuttuu).

 

Loppuelämän kengät

Meillä konmaritettiin pari vuotta sitten koko huusholli. Paljon hyvää on jäänyt siitä takaraivoon, muun muassa vaatteiden hankkimisen rima on noussut. En osta vaatetta vain sen vuoksi, että se on alennuksessa ja ihan kiva. Toisaalta saatan osaa arvokkaammankin vaatteen, jos se on todella minun mieleeni ja tiedän siitä olevan pitkään iloa.

Minulla on mielestäni vaatteita aika sopiva määrä. Kaikki sisävaatteeni mahtuvat vaatekaappeihini, siis ihan kaikki – vuodenajasta riippumatta. En tarvitse erikseen kausivarastointia.

Varmasti tulisin toimeen vieläkin pienemmällä vaatemäärällä, mutta en ole toistaiseksi nähnyt karsimista tarpeelliseksi. Ostan nykyään vaatteita vain, kun jokin vaate kulahtaa tai todella löydän käyttöä aivan uudentyyppiselle vaatteelle. Tässä iässä sellaista tapahtuu todella harvoin. Elämässä on käyty jo kaikki tilanteet läpi häistä hautajaisiin ja vakavasti otettavista palavereista blingblingbileisiin. Keski-ikäisellä on vaate kaikkiin elämäntilanteisiin. Oikeasti.

Vaatekurini pitää siis hyvin. Laukkukurikin on parantunut vuosi vuodelta.

Mutta.

Sitten on ne kengät… ne ovat heikkouteni. No, eihän se KonMari mihinkään minimalismiin pakotakaan. Kaiken saa säilyttää, jos se pirskahtelee. Mutta miksi maailmassa on niin paljon kenkiä, jotka pirskahtelevat, oi miksi?

KonMarissa sanotaan, että kaikki saman kategorian tavarat tulisi säilyttää samassa paikassa. Siinä on vissi pointti: ihminen ei muista, mitä omistaa, jos tavarat sirottelee ympäri kämppää. Ja jos ei muista, mitä omistaa, voi elää hyvin tajuamatta (myöntämättä) sitä tosiasiaa, ettei ehdi koko loppuelämänsä aikana kuluttaa puhki kaikkia omistamiaan kenkiä. Ja mä toivon kuitenkin eläväni vielä 40 vuotta.

Eteisremonttimme on nyt siinä vaiheessa, että kaapistot ovat kasassa. Niinpä kengilleni tuli runsaasti säilytystilaa ja roudasin ne eteiseen. Laskin ne samalla: Omistan 34 paria käyttökenkiä!

Käyttökengillä tarkoitan kaikkia kenkiä, jotka jalassa voisin lähteä talosta kaupungille. En laskenut sellaisia urheilukenkiä, joita käytän vain tietyssä lajissa – sillä en lähtisi polkujuoksukengissä kaupungille, en myöskään tenniskengissä. Lenkkareista vain yhdet ovat minulla yleiskäytössä, ne laskin. Kumppareitakaan en laskenut, sillä ne ovat minulla pihahommakäytössä.

34 paria kenkiä. Jos pitää samoja kenkiä joka päivä, ne kestävät ainakin puoli vuotta. Jos ne vie sen jälkeen suutarille, ne kestävät vielä toisen puoli vuotta. Jokainen kenkäpari kestää siis jokapäiväistä käyttöä ainakin vuoden. Mulla riittää siis kenkiä loppuelämäkseni.

No, joukossa on muutamia tennareita, jotka eivät ole niin kestäviä. Mutta vaikka asiaa ajattelisi kuinka ”edukseni”, niin minulla on silti kenkiä ainakin viideksi vuodeksi.

Nyt olenkin kenkälakossa. En saa ostaa vuoteen yksiäkään kenkiä. Ja senkin jälkeen saan ostaa kenkiä vain hajonneiden tilalle. Tavoitteena on päästä kenkämäärässä 25 – 30 pariin. Että ne mahtuisivat eteiseemme… ne eivät nimittäin vieläkään mahdu.

Susanna

 

 

 

 

 

 

 

 

Pakkaa kuin pro

Olen useammassakin bloggauksessani viitannut KonMariin, muun mussa tässä. Yksi KonMarin käytännön hyödyistä ilmenee aina, kun lähtee reissuun: pakkaamisesta on tullut ihanaa! Onhan pakkaaminen tavallaan matkafiilistelyä, mutta se on myös monista stressaavaa. Siksi suosittelen KonMari-toimintaperiaatteiden noudattamista vähintään matkoilla, vaikkei sitä kotona noudattaisikaan. Kapseliajattelun yhdistäminen matkustamiseen toimii myös. Tässä vinkit pakkaamistuskan helpottamiseen.

  1. Pakkaa mukaan vain vaatteita ja asusteita, joista oikeasti pidät ja joita oikeasti pidät (huomaa ilmaisujen ero). Olen todennut, että lomalla pätevät aivan samat periaatteet kuin kotonakin: jokin vaate saattaa näyttää kivalta, mutta silti et koskaan käytä sitä. Se ei ole sittenkään sun juttu tai vaate hiertää ikävästi.
  2. Kapselifilosofiasta kannattaa napata mukaan ainakin väriajattelu: yksi vaalea neutraali väri (esimerkiksi valkoinen), yksi tumma neutraali väri (esimerkiksi tummansininen) ja sitten omasta värikkyydestä riippuen 1-2 tehosteväriä, jotka sopivat yhteen neutraalien värien kanssa ja keskenään. Nämä värit muodostavat matkalaukkusi sisällön. Näin kaikki mukaan pakatut vaatteesi sopivat keskenään yhteen ja saat yhdisteltyä niitä helposti.
  3. Itse mietin reissulle yhden tyylin: joskus se on merihenkisyys, toisinaan safari ja joskus romanttisuus. Kun kaikki vaatteet ja asusteet ovat samaa tyyliä, niitä on kätevää yhdistellä.
  4. Pakkaa vaatteet KonMari-tyyliin, eli pystyviikkaa ne. Siitä on sama hyöty kuin vaatekaapissakin: voit ottaa helposti vaatteiden välistä haluamasi vaatteet pois ilman, että muut vaatteet menevät sekaisin. Näet myös yhdellä silmäyksellä kaikki vaatteesi, joten mikään vaate ei ”unohdu väliin”. Lisäksi vaatteet menevät paljon pienempään tilaan eivätkä ne rypisty niin helposti. Jos hotellihuoneessa ei ole kunnon säilytystilaa, voit jättää vaatteet laukkuusi ja ne ne on helppo ottaa laukusta käyttöön.
  5. Katso sääennustetta ja mieti, mitä oikeasti aiot kohteessa tehdä. Varustaudu sen mukaan.
  6. Mieti, voitko hyödyntää samaa vaatetta useaan tarkoitukseen. Esimerkiksi valkoiset farkut ovat t-paidan kanssa rento asu, mutta silkkitoppiin yhdistettynä bileasu. Tennishame toimii myös juoksulenkillä ja patikoidessa.
  7. Älä lankea silmäkarkkeihin. Silmäkarkkeja voivat olla esimerkiksi iltakäyttöön tarkoitettut mekot, ihanat kengät tai korut.  Itselleni silmäkarkkeja ovat meikit – aiemmin pakkasin niitä paljon mukaan, mutta todellisuudessa lomalla pärjää usein huulikiillon ja luomivärin kanssa, varsinkin jos värjää ripset ennen reissua.
  8. Älä hikeenny – mieti mitkä vaatteet oikeasti likaantuvat. Jos käytät mekkoa illallisella, niitä ei tarvita joka illaksi uutta. Sen sijaan esimerkiksi alusvaatteita on hyvä olla joka päivälle ja varakappalekin, ellet sitten halua pesuhommiin.
  9. Paljon tilaa vievät ja painavat vaatteet kannattaa laittaa päälle matkalle, näin laukkuun jää enemmän tilaa.
  10. Froteepyyhkeet vievät paljon tilaa – hamam-pyyhkeet ovat käteviä, ne kuivuvat nopeasti, vievät vähän tilaa ja muuntautuvat hartiahuivista rantapyyhkeeksi.

Tee reissun jälkeen analyysi: montako vaatetta sinulla oli mukana, mitä käytit, mitkä jäivät käyttämättä. Kirjoita se muistiin ja vähennä seuraavalle reissulle.

Bon voyage!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Beigeä ja valkoista. Tehosteena sinistä ja pinkkiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kate Spade on ollut tyyli-ikonini. Hän menehtyi tällä viikolla, mutta hänen tyylinsä kulkee mukanani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kahden viikon reissun vaatteet mahtuvat matkalaukun toiseen puoliskoon. Kengät toiselle puolelle ja lentolaukku, jonka voi sitten takaisintulomatkalla ottaa koneeseen, jos on shopannut tuliaisia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hamam-pyyhkeet ovat käteviä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Meikit.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kippis lomalle!

Tyylikästä äitienpäivää

Kaksi vuotta sitten kävin värianalyysissä äitienpäivälahjana. Minulle värianalyysin tehnyt Johanna on jonkin aikaa tehnyt myös tyylianalyysejä. Ja kappas, sellainen napsahti äitienpäivälahjaksi. Kyseessä on kasarilla maailmanmaineeseen nousseen David Kibben tyylianalyysi. Kuten värianalyysilläkin, myös Kibbellä on edelleenkin vankka kannattajakunta ja ainakin Pinterestistä löytyy aiheella paljon kuvia.

Itsekin tutustuin kuvavalikoimaan etukäteen. Virhe!

Totta kai aloin aprikoida, mikä tyylisuunta voisin olla ja mikä en ainakaan ole. Ajattelin olevani luonnollinen (natural) tai nuorekas (gamine). Ja ajattelin, etten ainakaan ole klassinen (classic).

Mutta Kibben tyylianalyysissä ei ole kyse siitä, mikä ajattelen olevani tai mikä toivoisin olevani. Koko homma perustuu siihen, miltä näytät. Siis miltä näytät ilman vaatteitasi. Kyse on vartalon ja -kasvojenmuodoista, mittasuhteista, pehmeydestä, terävyydestä, lihaksikkuudesta jne. Kaikki ruuminnosat käytiin läpi ja arvioitiin erikseen. Aloitimme jalkateristä ja päädyimme hiuksiin.

No mikäs järki tässä sitten on? Onko järkeä pukea ihminen romanttisiin vaatteisiin, jos tyyppi ei yhtään sellaisista pidä? No, siinä on se järki, että vartalomme muodoille sopivat tietynlaiset vaatteet. Jos poikamainen vartalo puetaan naisellisiin vaatteisiin, se saa ihmisen näyttämään naamiaisiin tai drag-tilaisuuteen matkalla olevalta. Poikamainen vartalo ei tule naiselliseksi sillä tavalla, päinvastoin, se vain korostaa poikamaisia piirteitä.

Kibben tyylianalyysissä on viisi perustyyppiä:

  • klassinen (classic)
  • luonnollinen (natural)
  • romanttinen (romantic)
  • dramaattinen (dramatic)
  • nuorekas (gamine)

Näistä kaikista on kaksi versiota: yin ja yang, eli feminiininen ja maskuliininen. Tyypeillä on myös eri nimiä, joten jos etsii netin syövereistä tietoa, niin on hyvä hallita termistö, jotta löytää parhaiten tietoa. Esimerkiksi classic yang on toiselta nimeltään dramatic classic. Käy vilkaisemassa tämän sivuston tyypit.

Minulle kävi niin, että olin juuri se tyyppi, joka en kuvitellut tai edes halunnut olla: klassinen yang.  Siis se jakkupukutyyppi???? Hetken jo mietin, että nyt meni pieleen. Mutta Johanna osasi kyllä selittää ja näyttää, mistä on kyse. Kun minulle selvisi, että klassisen sporttinen preppy-tyyli edustaa myös juuri tätä tyyppiä, niin helpotti. Kun ajattelee Polo Ralph Laurenin vaatteita, niin tietää, mistä on kyse: klassisesta tyylistä, mutta jossa on sporttisuutta ja maskuliinisuutta (safari, merihenkisyys). Alkoi tuntua omemmalta.

Kun kävin oman vaatekaapin läpi, huomasin, että valtaosa vaatteistani on itse asiassa varsin oikeaa tyyliä ja mallia. Yksi kesähame on liian romanttinen ja laskostettu. Olen oikeastaan tiennytkin, etteivät rypytykset sovi vartalolleni, joten hameen käyttö onkin ollut vähäistä… Samasta syystä yksi sifonkipaitakin joutui nyt kiertoon. Kaapissani on myös paljon hitusen hipahtavia (natural) kesälomavaatteita, mutta niitä en laittanut pois ainakaan vielä. Oikealla tavalla asustamalla niistä saa ehkä hämättyä klassisiakin.

No mitkä ovat sitten tyylini avainsanat:

  • napakat materiaalit ja leikkaukset
  • vartaloa myötäilevät vaatteet, jotka eivät ole kuitenkaan ultra slim -tyyliä
  • laatu (tällä tyypillä on hyvä olla paljon rahaa, sillä vaatteet ovat kalliita tai ainakin näyttävät kalliilta)
  • klassiset kuviot: raidat, gingham-ruutu, argyle, polkka, hillityt geometriset kuviot (ei Marimekko)
  • medium (ei liian pientä tai suurta, ei liian paksua tai ohutta, ei liikaa eikä liian vähän…)
  • hillitty maskuliinisuus: terävät kaulukset, merimiesnapit, solmiot jne.
  • klassiset värit

Tuo viimeinen kohta onkin sitten hankala, sillä minähän olen värianalyysissä vaalea kesä. Vaalean kesän värit ovat kirkkaita ja karibialaisia. No, onneksi sieltä preppy-tyylistä löytyy tähänkin inspiraatiota: vihreät sortsit ja pinkki pikeepaita.

Olen pinnannut itselleni nyt Pinterestiin tyyli-inspiraatiota. Voit käydä tutustumassa tyyliini.

Pientä skarppausta omassa tyylissä täytyy nyt tehdä, selkeästi klassisempaan suuntaan. Alla vanhoja blogikuviani, joten ihan pielessä ei kuitenkaan kaikki onneksi ole…

Tyylikästä äitienpäivää kaikille!

Susanna

FullSizeRender-1
Puuvillaneuletakki valmistui nopsaan. Teen vain tämän raidan vielä valmiiksi…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Raitatopit ovat muuten identtiset, mutta raitojen rytmitys ja väritys ovat erilaiset.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Paita ja neuletakki Massimo Duttista, hame Malou C:stä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pidänköhän palmikkoneuleista?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vaalean kesän väriviuhka. Sävyjä on enemmänkin, mutta kaikkien värien pitää sävymaailmaltaan istua yhteen näiden kanssa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Korallia ja turkoosia.

IMG_4001-1
Klassikot, jotka ovat minut kaapissani värikkäät.

 

 

 

 

 

Jotain sinistä

Minulla on menossa sininen kausi. Se on kestänyt vain koko elämäni, kaapissani on aina jotain sinistä. Ja nyt sinne on tullut lisää sinistä, nimittäin juuri nyt Pantonen kevään trendivärikartasta löytyvä ”little boy blue” on minusta aivan ihana!

Ostin pääsiäisenä laivalta Furlan pikkulaukun, joka on sininen. Sen jälkeen shoppasin Zarasta 12 euron neuleen sävy sävyyn laukun kanssa. Lisäksi Espoon keskuksessa sijaitsevasta Poppolosta löytyi kesähamonen, josta löytyy sinistä sekä ai-van ihana Caroline Svedbomin korusetti. Kyseistä korumerkkiä saa Suomesta vain kahdesta paikasta. Jälleen yksi syy pistäytyä Poppolossa (suosikkihousujeni Mos Moshien lisäksi)! Olen niin iloinen, että tästä kotikulmien läheltä löytyy muutamia kivoja vaatekauppoja, joista saa hyvää palvelua ja kivoja vaatteita. En nimittäin ole mikään shoppailunharrastaja, vaan hoidan ostokseni mieluusti nopeasti ja vaivattomasti.

Kevätkin on jo tuloillaan, joten toivottavasti hamonen pääsee pian käyttöön!

Susanna

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Silmäkarkki.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sävy sävyyn.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Carolinen korut ovat namuja.

 

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑