Vaateostoksilla ruokakaupassa

Joku on joskus sanonut, että keski-iän tunnistaa siitä, kun alkaa ostaa vaatteita ruokakaupasta. Kiinni jäin. Olen nimittäin alkanut shoppailla vaatteita Lidlistä. Se alkoi viattomasti urheiluvaatteista. Ensin viime kesänä joogahaalari, joka on ollut paras kotiasuhankinta ikinä. Sen jälkeen pakotin miehen hakemaan minulle Heidi Klumin malliston farkkuhaalarin, kun työpaikan viereisestä Lidlistä ne olivat loppuneet jo aamukasilta.

Ja nyt sitten ostin Lidlistä pari pyjamaa, t-paidan ja tunikan.

Miksi keski-ikäiset shoppailevat ruokakaupoista? Koska me voimme.

Oma tyyli on ehkä varmempi kuin nuorena, joten ei tarvitse mennä merkin mukana. Jos se miellyttää omaa silmää, niin on aivan sama, millainen merkki- tai hintalappu siinä on. Tai no, tyhmän paljon en ole valmis maksamaan mistään. Kolmen tonnin käsilaukut eivät ole minua varten (varsinkin, kun sellaisia saa second handinä paljon halvemmalla).

Musta on tyhmää maksaa jokaisesta vaatteesta itsensä kipeäksi. Jos vaate on kivannäköinen, kunnon materiaalia ja edullinen, se on hyvä hankinta, olipa merkki mikä hyvänsä. Siitten jää enemmän rahaa käytettäväksi johonkin muuhun. Vaikka siihen, että kotona käy siivooja (palvelu on enemmän luksusta kuin yksikään kaapissani oleva vaate). Tai matkustamiseen, sillä elämykset, kokemukset eivät mene muodista tai kulu.

Ja kun on tehnyt edullisia löytöjä, kukkaro kestää sitten välillä satsauksetkin. Esimerkiksi kenkiin olen omien jalkateräongelmieni vuoksi valmis panostamaan. Ja työvaatteisiin. Mutta kyllä minusta on aivan sama, onko pyjamani 11 euron vain 90 euron arvoinen, jos se on luonnonmateriaalia. Säästetyllä summalla saa sitten vaikka pullon samppanjaa, kukkakimpun ja kynttilöitä, jos iltaan haluaa vähän romantiikkaa markettipyjamaa enemmän.

Rentoa sunnuntaita!

Susanna

 

IMG_1089
Sunnuntaiaamun rauhaa.
IMG_1095
Uudet pyjamahousut.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ohjelmassa bujoilua, pyykinpesua, espanjanläksyt ja ulkoilua.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tunikassa on pitkät sivuhalkiot.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sunnuntai on bullet journal -päivä.

Hippi hei!

Insinöörimieheni kutsuu mua aina välillä Dharmaksi. Muistatteko tv-sarjan Dharma ja Greg, joka kertoi bisnesmiehen ja hippivaimon elämästä? Oikeasti se kertoo minun ja mieheni elämästä. Mieheni mielestä minä olen Frendeistä Phoebe. Samanlainen hihhuli.

En ollut varsinaisestu tajunnut olevani tyyliltäni boheemi ennen kuin vierelleni tuli kontrastiksi mies, joka kysyy kavereille lähtiessä, että laittaako skragan ja pikkutakin päälle.

Hippiyteni on ollut lähinnä vitsi, mutta on se myös fakta. Olimme eilen synttäribileissä, joiden teemana oli 60-luku sankarin syntymäkymmenyksen mukaan. Itse lähdin hakemaan inspiraatiota 60-luvun hippivuosista. Ja kas: kaikki asuni osat ovat minulla ihan normikäytössä. Kullanväriset nilkkurit ovat syksyn kenkäostos, boyfriend-farkut myös ihan arkikäytössä. Löysä paita on ostos Bangkokista, samoin hapsullinen huivi. Jooga-aiheinen koru on Hua Hinista, kamelinnahkainen hippilaukku (äidilläni oli samanlainen 70-luvulla) on markkinalöytö Mallorcalta ja turkoosit korvakorut en muista mistä.

Pitääkö olla huolissaan, jos voi pukeutua hipiksi oikeiden vaatteidensa ja asusteidensa avulla?

IMG_0073
Vessaselfie.
IMG_0039
Lennon-lasit ovat lainassa pojalta, muuten kaikki hippivarusteet löytyivät omasta kaapista.
IMG_0061
Juhliin lähdössä: peace and luuuv!

 

 

Syksy tuli eteiseen

Siivosin viikonloppuna eteisen vaatekaapin. Käytännössä siis siirsin kesätakit (joo, Suomessa tarvitsee kesälläkin takkia) talvisäilöön ja kaivoin esille sormikkaita, huiveja ja muita syksyisempiä vermeitä.

Minä kuljen töihin pääsääntöisesti autolla siten, että hurautan autotallista autohalliin. Tarvitsen siis kunnollisia talvivaatteita vain harvoin. Pärjään syystamineissa lähes koko talven ajan. Toki ulkoilen ja liikun pakkaskeleillä, mutta ulkoillessa tulee aina lämmin – juostessa ja hiihtäessä jopa hiki. Eli uskoisin, että eteiskaappi säilyy sisällöltään samanlaisena tästä maaliskuuhun asti. Toivon, ettei se säily samanlaisena toukokuuhun asti… Olisi kiva, että ensi kesä tulisi taas nopeasti!

Syksyn ja talven hankintalistalla ei ollut montaa vaatetta. Ostin kahdet nilkkurit, jotka ovatkin vilahtaneet kuvissa jo aiemmin. Lisäksi tarvitsin kevyen toppatakin, joka olisi riittävän asiallinen myös työkäyttöön. Päädyin Stockalta löytyneeseen Noomin kevytuntuvatakkiin, joka on tosiaan autoilevalle espoolaiselle luottovaate luultavasti syksystä pitkälle kevääseen.

Se on nyt myös värianalyysini mukaisesti valittu, vaalean kesän neutraalista väripaletista. Vierastan tällaista himmeänruskeaa, mutta yritän opetella. Menetteleehän se kirkaampien värieni kanssa.

Minun vaatekaapistani eivät nimittäin värit katoa talveksikaan. Erilaiset neutraalit värit toki muodostavat vaatekaapin rungon, mutta minusta erilaiset kirkkaat punaiset ja siniset sopivat erityisen hyvin pimeään vuodenaikaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Siniset nahkahansikkaat ovat Roomasta. Pinkki pipo ja sormikkaat Edinburghista. Ruutuhuivi Irlannista. Ja Balmuirin pörröhuivi ihan Suomesta!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Neutraali kevytuntsa on helppo värittää asusteilla.

Värejä kansalle, joka pimeydessä vaeltaa!

Susanna

 

 

Värillä on väliä

Kävin KonMari-projektin ja kapseli-ideologian innoittamana värianalyysissä reilu vuosi sitten. Se on ollut fiksuin investointi pukeutumiseeni ikinä! Paitsi, että näytän nyt enimmäkseen elossa olevalta, niin myös vaatteeni sopivat entistä paremmin yhteen. Eli pukeutumisesta on tullut entistä helpompaa. Vaatekaappiin voi periaatteessa vain työntää sokkona kätensä j

a tietää, että käteen osuvat vaatekappaleet sopivat väreiltään yhteen.

Ihan täydellinen vaatevalikoimani ei ole vieläkään. Tämä johtuu siitä, että en heittänyt muuten hyviä ja mieluisia vaatteita menemään. Päätin, että käytän ne loppuun. Mutta kaikki uudet hankintani olen tehnyt värikarttani mukaisesti.

Musta on minulta kokonaan pannassa, mutta käytännöllisyyssyistä aion kuitenkin vastaisuudessakin säilyttää muutaman mustan vaatekappaleen kaapissa. Meikäläisen (vaalea kesä) värivalikoimalla kun ei oikein voi hautajaisiin mennä eikä muutamiin muihinkaan formaaleihin tilaisuuksiin.

Nyt kun olen oppinut käyttämään palettiani, pärjään jo suht hyvin kaupassa, vaikkei väriviuhkani olisi mukanakaan. Tiedän, että minun varini ovat viileitä, mutta heleän kirkkaita. Vaatakaappini näyttää Karibianlomalta: siinä on runsaasti korallinpunaisen eri sävyjä ja turkoosin vivahteita. Siniset ovat kirkkaita.

Vain neutraalien värien kanssa tuskailen edelleenkin, sellaisia ei nimittäin turhan paljon paletissani ole. Koska en oikein pidä omista ruskeistani, olen päätynyt siihen, että minun neutraalejani ovat tummimmat siniseni (ne eivät ole kovin tummia), harmaa ja taitettu valkoinen.

Ruskeiden lisäksi vierastan värikarttani violetteja ja keltaisia. Joo, omistan yhden keltaisen t-paidan, mutta vannon, etten ikinä tule omistamaan mitään violettia. Violetista tulee aina jotenkin yksisarvisparantajaolo.

Tylsää väripaletissani on se, että Suomesta on todella vaikea löytää oikeansävyisiä vaatteita muuta kuin alkukesällä. Syksyisin sävyt tuppaavat sopimaan syksytyypeille, talvisin talvityypeille. Loogistahan se tavallaan on: vaalean kesän, eli ns. kevätkesän valikoima on esillä kevätkesällä.

Muina aikoina minun täytyy shoppailla Karibialla.

Värikästä viikkoa!

Susanna

Silkkii mun ihollani

Jos minun pitäisi valita yksi suosikkimateriaali, niin se olisi silkki: se on talvella lämmin, muttei ole kesälläkään hiostava. Se hohtaa kauniisti. Se on ihana niin neuleissa, paitiksissa, yöpaidoissa kuin juhlavammissakin vermeissä. Kaapissani on useampi silkkipaita ja ne ovat minulla ihan arkikäytössä.

Ja totta kai nyt lomamatkalla Thaimaassa tuli shopattua silkkiä. Thaimaan laadukkain silkkitalo on Jim Thompson, jolla on Bangkokissa useampi myymälä, kotimuseo (ihana paikka!) ja outlet. Sieltä shoppasin itselleni silkkitunikan, huivin ja tennarit.

Muut silkkituliaiset ovat mistä mikin: ihan ostareilta, markkinoilta ja lentokentältä. Käsityöharrastukseni ansiosta nimittäin minulle on kehittynyt varsin hyvä materiaalinäppituntuma, erotan kyllä tekokuitusatiinin silkistä.

Ostin varsin vähän tuliaisia. Matkasin Thaimaahan lentolaukku ison matkalaukun sisällä sen varalta, että tulle shoppailtua. Mutta sama lentolaukku mahtui laukun sisään paluumatkallakin.

Silkin lisäksi shoppasin ns. mala-koruja, eli puolijalokivista tehtyjä kaula- ja rannekoruja, jotka ovat erityisesti meditaatiosta innostuneiden suosiossa.

Joo, jotakin muutakin laukkuun upposi, mutta aika vähän: shortsit siellä hajonneiden tilalle, toppi siellä roskikseen joutuneen tilalle, muutamia paitoja, rantakäyttöön sopivat aurinkolasit ja massakentän tenniskengät. Kotiin ostimme tyynynpäälliset ja thaimaalaista viiniä.

Lisää reissusta ensi kerralla, kannattaa odotella vesi kielellä seuraavaa poustausta!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hippihenkinen hapsuhuivi Jim Thompsonilta. Sininen, myös vähän ehkä hipahatava huivi edustaa thaimaalaista nykysuunnittelua ja on lentokentältä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Neljä silkkihuivia oli saaliina.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sohvatyynyt MBK-tavaratalosta, joka on kuin kauppakeskuksen muotoon tungettu basaari, loistopaikka!
IMG_9017
Jim Thompson ❤
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Norsuilla koristetut rannekorut.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mala-koruja, etummainen on suosikkini.

 

Kamera olalle vie!

Naisella ei koskaan voi olla liikaa kenkiä tai laukkuja, ei ainakaan minulla. Laukkuja pitää olla pieniä, keskikokoisia ja suuria. Erivärisiä ja monivärisiä. Rentoja ja juhlavia. Ja sitten vielä bloggaajalla pitää olla kameralaukku(ja).

Ostin Olympus-kamerani reilu vuosi sitten ja samalla shoppasin Olympuksen kameralaukun (noh, itseasiassa kaksi eriväristä). Ne ovat kuitenkin jääneet pieneksi, sillä varustearsenaalini on kasvanut.

Viime aikoina olenkin metsästänyt uutta kameralaukkua. Olen vaatinut ilmeisesti mahdottomia, sillä sopivaa ei meinannut löytyä millään.

Vaatimuslistani:

  • Laukkuun pitää mahtua kamerarungon lisäksi ainakin neljä objektiivia
  • Sen pitää näyttää naiselliselta
  • Sen pitäisi näyttää mahdollisimman vähän kameralaukulta
  • Sinne pitää kameran lisäksi mahtua ainakin kännykkä, luottokortit ja avaimet

Miksi kameralaukku ei saa näyttää kameralaukulta? No, siitä yksinkertaisesta syystä, että kamera kulkee mukana matkoilla, näyttelyissä, ravintoloissa, juhlissa ja kaupungilla. En halua alleviivata sitä, että laukussani on kamera. Haluan, että laukku näyttää yhtä luontevalta ravintolatuolille ripustettuna kuin mikä tahansa olkalaukkuni.

Ilmeisesti olen Suomen ainoa nainen, joka on kaivannut tällaista laukkua, siltä ainakin tuntui valikoimaa (tai sen puutetta) ihmetellessä. Hienoja kameralaukkuja kyllä löytyi naisillekin, mutta ne olivat aivan liian pieniä!

Onneksi kollega vinkkasi amerikkalaisesta Kelly Moore Bag -yrityksestä. Heidän sivuiltaan löysin heti useammankin sopivan vaihtoehdon, mutta päädyin nahkaiseen konjakinruskeaan versioon Westminster Hoboon. Sen uumenista löytyy irrotettava lokerikko kameratarvikkeille, eli sen voi halutessaan ottaa pois ja käyttää Kellyn laukkua ihan tavallisena olkalaukkuna. Tai, lokerikon voi ehkä laittaa myös johonkin muuhun olkalaukkuun! Näppärää!

Kellyn laukkujen yksityiskohdat ovat mietittyjä eivätkä useimmat laukut tosiaankaan näytä kameralaukuilta.

Oman laukkuni sisälle mahtuu myös läppäri ja aika paljon kaikenlaista lomapäivänä tarvittavaa.

Tuote tuli Suomeen tietysti tullin kautta, mutta alvin kanssakin tuote vastaa lähinnä tavallisen nahkalaukun hintaa.

Jos olet kameralaukkua vailla, niin Kellyjen laukkujen yksityiskohtia esitellään laukkujen valokuvien joukosta löytyvissä videoissa. Ne katsomalla saa hyvän käsityksen siitä, mitä mihinkin malliin mahtuu.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Olkahihna ja irroitettava messenger-hihna.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kameraa suojaava lokerikko on irroitettava.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ei näytä kameralaukulta, eihän?

Väriä ja villaa

Edinburghista haettu viskibassoni jatkuu, onpas sinnikäs flunssa! Sateinen ja viileä keli siis kostautui. Ei siis ole ihme, että kaupunki pursusi kashmir-ihanuuksia, sillä niille ja  on siinä ilmastossa todellakin käyttöä!

Meiltä kaikilta karsasi vähän mopo käsistä kashmir-ostoksilla. Vanhan kaupungin pääkatu Royal Mile oli täynnä ihania neuleita, huiveja ja vilttejä. Onneksi mukana oli vain lentolaukku, niin ostoksille tuli jossain vaiheessa stoppi.

Edinburgh oli muutenkin kiva ostoskaupunki: sieltä löytyi Cath Kidston, josta ostin sateenpitävän (!) laukun. Ja lisäksi Anthropologien lifestyle-kauppa, joka pursusi kaikkea ihanaa, mutta mukaan tarttuivat korallinväriset korkkarit, joissa on maltillinen, kävelyyn sopiva korko. Lisäksi kaupungista löytyy Joules, josta olen joskus tilannut kumpparit, nyt mukaan tarttui korallinpunainen öljykangastakin tyylinen ulkoilutakki. Kaikilta löytyy nettikauppakin.

Cath Kidston ei varsinaisesti ole mun tyyliäni. Pienissä pinnoissa tykkään kyllä romanttisuudesta, tyttömäisyydestä ja karkkiväreistä. Lontoosta shoppasin heidän merihenkisen hameensa. Antropologien vaatteissa tykkään hippimäisyydestä, mutta osa heidän jutuistaan on kyllä minulle too much. Koruhyllyn olisin kyllä voinut tyhjentää…

Sen sijaan Joulesilta voisin ostaa koko kaupan. Reipasta ja värikästä! Esimerkiksi löytämäni koralliunpunainen ulkoilutakki on sellainen, ettei sellaista voisi Suomesta ikinä löytää mistään! Kun meillä ostetaan huonon kelin takki, se on musta, harmaa, tummansininen tai jos oikein villiksi heittäydytään, niin joulunpunainen. Minusta korallinpunainen sopii kuitenkin aivan hyvin sekä korkkareihin että sadetakkiin! Sataahan sitä tropiikissakin!

Susanna

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Anthropologiessa oli ihania astioita!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Silmäkarkki.
IMG_7896
Kashmiria kaikissa muodoissaan ja Cath Kidstonin vahakangaslaukku.
IMG_7899
Lisää kashmiria. Ja vähän paljetteja.

Harakan sukua

No niin, nyt on meikäläinen hämännyt teitä ihan tarpeeksi näillä kotoilukuvilla: neulepaita päällä ja luonnonkauheana. Minussa on  nimittäin toinenkin puoli: kimaltava puoli. Yksi varhaisimmista lapsuusmuistoistani on mummin kattokruunun ja sinisen sormuksen ihastelu. Sain sormuksen mummilta perinnöksi, olin kai perheestä ainoa, joka oli moisen blingblingin perään. En tiedä, mihin kattokruunu päätyi. Sellaisia olen ostanut moderneina versioina myöhemmin itse.

Myönnettävä se on: olen vähän harakka. Isken silmäni aina vaatteisiin, joissa on paljetteja, helmiä tai kirjailuja.

Minusta myös korut saavat olla näyttäviä. Eikö se ole vähän niin kuin niiden tehtävä?

En sentään kisko kaikkea kimaltavaa ylleni yhtä aikaa. Mutta jos asu on muuten yksinkertainen, niin koru voi olla näyttävä. Tai jos asu kimmeltää, niin korut voi jättää kaappiin tai sitten ne voivat olla simppelit.

Nyt on juhlakausi: Muistakaa säihkyä!

 

Bermudan kolmio ja kadonneen matkakortin metsästys

Naisen laukku on Bermudan kolmio. Sinne kun laittaa tavaran sisään, niin sinne se katoaa. Jos etsit avaimia, ehdit saada jo paniikkikohtauksen ennen kuin ne osuvat veskan pohjalta käteen. Aivan sama, miten kätevät taskut laukussa on: homma toimii tasan niin kauan kuin laitat tavaran aina oikeaan taskuun takaisin. Tai et vaihda laukkua.

Lähdet käymään kaupungilla. Siirrät edellisenä päivän töissä olleesta laukusta kukkaron ja autonavaimet uuteen, sillä muuta et sieltä tarvitse. Vahingossa vanhaan jäävät kotiavaimet ja matkakortti, sillä et tarvitse niitä juuri sinä päivänä. Mutta tarvitset niitä viikon päästä, jolloin olet jo ehtinyt unohtaa, että ne ovat vanhassa laukussa.

Toistaiseksi parhaiten laukkukaaosta on helpottanut niin sanottu sisälaukku. Kun vaihdan laukkua, nostan sisälaukun uuteen laukkuun. Sen ainoa miinuspuoli on se, että käytössäni olevat Insjön (kotimainen) mallit sopivat vain suhteellisen kookkaisiin ja tietynmallisiin laukkuihin. Lituskaisiin tai pienempiin laukkuihin sitä ei saa tungetttua. Mutta enimmäkseen keksintö on toiminut oikein hyvin.

KonMarissa puhutaan niin sanotusta laukkuasemasta, jonne laukku joka päivä tyhjennetään ja napataan sieltä aina tarpeellinen sisältö seuraavaan laukkuun. KonMaritin meidän huushollin viime keväänä, mutta perustin itselleni käsilaukkuaseman vasta eilen.

Olen epäröinyt systeemiä, sillä en ole keksinyt käsilaukkuasemalle sopivaa paikkaa. Mulla on laukkuja niin paljon, että niille ainoa riittävän tilava säilytyspaikka on omassa vaatekaapistossani. Ja laukkuaseman kätevin sijaintipaikka olisi ehkä eteisessä. Ratkaisin logistisen ongelmat nyt niin, että laukkuasema sijaitsee samassa huoneessa kuin laukutkin. Eli aamuisin pukiessani päätän, minkä laukun otan matkaan ja täytän laukun sen päivän varusteilla. Illalla toki pitää muistaa sitten tehdä tyhjennys.

Käsilaukkuasema syntyi kahdesta päällekkäin olevasta Muuramen Kaksonen-laatikostosta. Ne ovat muuten meikäläisen ensimmäinen oma sisustusostos, hankin ne 19-vuotiaana ensimmäiseen omaan kotiini. Pidän niistä edelleen.

Mulla ei siis vielä ole käytännön kokemusta käsilaukkuasemasta, mutta uskoisin, että laukkukokoelmani tulee ainakin paremmin käyttöön.

Kas näin heiluu laukku!

Susanna

The winter is coming

Mä en usko sesonkipukeutumiseen Suomessa. Meillä kesä kestää pahimmillaan kaksi kuukautta, parhaimmillaan kolme. Syksy kestää täällä etelessä pahimmillaan loppuvuoden. Joskus on kahden viikon talvi. Kevät on erään meteorologin mukaan vuodenajoista lyhin ja se kestää keskimäärin seitsemän viikkoa.


Etelä-Suomessa ei siis ole neljää vuodenaikaa, vaan kaksi: kesä ja syksy. Ja sen huomaa minunkin vaatekaapistani.

Varsinaisia kesävaatteita ei minulla ole paljon: muutamat kesämekot, parit sortsit ja parit kesähameet. Pellavapaitoja ja t-paitoja voi käytännössä käyttää ympäri vuoden, kunhan vetää päälle jakkua tai neuletta.

Koska vaatekaapissani valtaa pitävät työvaatteet, eikä kesällä tarvitse niin paljon työvaatteitakaan, on minulla pääasiassa syksyvaatteita.

Kun syksy alkaa liukua kohti talvea, vedän lisää välikerroksia. Koska autoilen töihin, tarvitse todella vähän oikeasti lämpimiä vaatteita. Ulkoilen vapaa-ajalla, mutta ulkoiluharrastuksissani minä myös hikoan, eli toppatakki päällä en lähde juoksulenkille.

Vaatekaapissani on siis ikuinen syksy. Kuulostaa vähän ankealta, mutta neuleita, kasmiria, alpakkaa ja silkkiä rakastavalle ihmiselle se on aika ihanaa!

Sitä paitsi Game of thrones -faneille ei talventulo koskaan enää ole samanlainen kuin ennen. Sohvalle Jon Snow’n kanssa… ei huono!

Susanna

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑