Tutustuin keväällä kapselivaatekaappi-ajatteluun. En ole itse varsinaisesti toteuttanut sitä, ainakaan sellaisessa muodossa kuin sitä yleensä toteutetaan. Mutta joka tapauksessa minua on jo pitkään kiehtonut ajatus siitä, että vähemmälläkin vaatemäärällä pärjäisi, jos kaikki vaatteet olisivat mieluisia (liittyy Konmari-ajatteluun). Ihanteellista olisi, jos lähes kaikki vaatteet sopisivat myös keskenään yhteen, jolloin niitä
olisi helppo yhdistellä.
Laskin kaikki käyttövaatteeni. Urheilu- ja muut harrastuvaatteet ja asusteet jätin ulkopuolelle, mutta esimerkiksi takit laskin mukaan. Lopputuloksena oli, että minulla oli vaatteita 54 kappaletta. Ei hirvittävän paljon, ainakaan omasta mielestäni, muttei kovin vähänkään.
Kapselifilosofiassa ihminen valitsee kolmen kuukauden sesongiksi kolmisenkymmentä vaatetta, joita yhdistelemällä sitten pärjää koko kauden. Jotkut pyrkivät kapselissa kohti pienintä mahdollista lukumäärää, osa tiivistää kapselinsa 33 vaatteeseen.
Kapseliajattelun heikkoutena on minusta se, että kaikki muut vaatteet voi tunkea varastoon siksi aikaa. Mitä hyötyä vaatteiden vähentämisestä on, jos se rajoittuu vain sillä hetkellä käytössä oleviin vaatteisiin, mutta varastossa voi olla vaikka tuhat vaatetta, joita ei käytä kenties koskaan? Siihen verrattuna oma vaatemääräni tuntuu varsin kohtuulliselta. Siinä ovat vuoden vaatteet, eivät kolmen kuukauden.
Sitä paitsi KonMarin mukaan kausivaatteita ei tarvitse siirrellä edestakaisin. Kun vaatteita on vähemmän ne mahtuvat kyllä samaan tilaan. Näin kävi ainakin minulle konmarittamisen ansiosta. Ja samalla totesin, että varsinaisia kausivaatteita on tosi vähän, useimpia voi käyttää ympäri vuoden.
En kuitenkaan halua huijata itseäni. Onhan 54 vaatetta aivan riittävästi, varsinkin kun yleensä tulee pidettyä samoja suosikkeja. Miksi ihmeessä silti on usein tilanne, että on vaikea löytää päälle pantavaa?
Perehdyin vaatekaappini sisältöön vielä tarkemmin. Hyödynsin siinä Stylebook-mobiilisovellusta, jonka avulla kuvasin ja tallensin kaikki vaatteeni. Sovellus auttoi hahmottamaan yhden garderoobini ongelman: minulla on valtavasti paitoja, mutta vain vähän alaosia. Paitamäärästä ei ole hyötyä, jos ne ainoat housut joiden kanssa paita sopisi yhteen, ovat juuri pesussa. Tai paidat eivät muuten vain sovi yhteen minkään alaosan kanssa.
Miksi näin on päässyt käymään ja miten voisin vastaisuudessa välttää, ettei näin kävisi? No, olen laiska shoppailija, inhoan sovittamista. Paitoja on usein helpompi ostaa, kun niitä voi ostaa jopa sovittamatta tai niitä voi sovitella menemättä sovituskoppiin. Tämän vuoksi niitä on kertynyt ja samasta syystä alaosia ei ole kertynyt.
Niinpä ryhdyin säännöstelemään paitaostoksiani. Ei heräteostoksia. Käyttämäni sovelluksen avulla mietin, millaisia paitoja minulta puuttuu. Vain sellaisille heltiää nykyisin ostoslupa. Alaosia sen sijaan olen ostanut jonkun verran. Metsästän esimerkiksi täydellisiä työfarkkuja.
Sovellus on muuten aivan loistava muistin tuki: olen usein kiikuttanut kotiin sinisiä paitoja ajatellen, että sininen paita olisi kiva. Niin kiva, että ihminen tarvitsee niitä kymmenen?
Toinen ongelma, jonka vaatekaappini analysointi paljasti, liittyi väreihin. Osa vaatteista ei sovi yhteen sävymaailmansa vuoksi. Kapseliajattelun vuoksi ryhdyin pohtimaan myös 80-luvulta tutun värianalyysin hyötyjä. Ja lopulta satsasin kunnon värianalyysiin (siitä enemmän ensi kerralla).
Minun osaltani KonMari, kapseliajattelu ja värianalyysi ovat johtaneet entistä valikoivampaan ostamiseen. Ehkä pikkuhiljaa myös minimalistisempaan vaatekaappiin, tai ainakin vaatekaappiin, jossa olisi päällepantavaa.
Susanna
Priimaa pukkaa 