Me reissasimme ennen koronaa kaikki lomat. Pääosin ulkomailla, mutta joskus Lapissa tai muualla hangilla. Lomien lisäksi teimme pienempiä viikonloppureissuja aina, kun mahdollista. Meille matkustaminen on ollut aina tärkeää, ja meidän on ollut vaikea kuvitella lomaa kotona.
Olemme muistaakseni olleet kerran viikon kotona. Totesimme, ettei ole meidän juttu: suorittajatyyppeinä me joko siivoaisimme koko loman varastoja tai potisimme huonoa omaatuntoa siitä, ettemme siivoa.
Korona tietenkin muutti asioita. Oli pakko kehitellä ulkomaanmatkojen tilalle muuta ohjelmaa. Niinpä hommasimme asuntoauton ja kiertelimme pari vuotta Suomen hienoja paikkoja. Ulkomaillakin pääsimme kuitenkin käymään, sillä loma osui välillä sellaisiin hyviin koronahetkiin ja pahoihin säähetkiin, eli kävimme kertaalleen Mallorcalla ja Kreetalla sekä lyhyemmin Rii’assa. Tämän vuoden Splitin ja Maltan reissuja en enää laske korona-aikaan.
Nyt kuitenkin, ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen, meillä on oikeita matkasuunnitelmia! Siis sellaisia, joista haaveillaan ja joita suunnitellaan pitkään, eikä sellaisia, jotka buukataan kahden viikon varoitusajalla, kun tilanne natsaa.
Ja ai että, paluu tähän tuntuu hyvältä. Nyt meillä on suunnitelmissa pidempi matka Thaimaahan, lyhyt reissu Müncheniin ja loppukesällä Barcelonaan.
Jotain on kuitenkin niksahtanut korona-aikanakin päässämme. Nimittäin kesälomasta aiomme olla valtaosan Suomessa (ellei sää pilaa suunnitelmiamme) ja osan jopa kotona.
Kävimme matkamessuilla fiilistelemässä ja vähän silittelemässä asuntoautojakin, vaikka se homma on nyt toistaiseksi odottamassa parempia aikoja.
Reissukärpänen on siis taas purrut, mutta ehkä koronasta tuli jotain immuniteettia, kun ajatus kotoilustakaan ei tunnu pahalta.
Mitenkäs teillä, onko laukut jo pakattu?
Susanna
Kuvat ovat parilta aiemmalta Thaimaan reissultamme…
Thaimaa on täy-del-li-nen ruokakohde. Eikä hyvästä ruasta tarvitse maksaa maltaita.Reippailuretki huikeaan Phra Nakhonin temppeliin. Vaivan väärtti. Mutta Phra Nakhon ei ole nukkapepuille. Reissu toi ajoittain mieleen Indiana Jonesit.Olen kuuluisa lintukuiskaaja, mutta tämä pyhämainalintu oli kyllä kaikkien aikojen kaverilintu.
Kun anestesialääkäri pyysi minua ajattelemaan jotain onnellista hetkeä. Ajattelin tätä.
Hyvä ruoka, parempi mieli on ollut minun mottoni viime viikkoina. Myös lomalla Thaimassa, sillä reissu osoittautui kaikkien aikojen ruokamatkaksi. Kuola alkaa valua jo siitä, että joku mainitsee sanan Thaimaa. Ruoka oli nimittäin todella hyvää – ja sellaista sai aivan kaikkialta. Söimme kyllä hienoissakin ravintoloissa, mutta kokemuksemme mukaan ruoka ei välttämättä parantunut, vain puitteet muuttuivat fiinimmäksi. Toki kivaa sekin, että näköalat ovat huikeita ja tarjoilijat kohtelevat kuin kuninkaallista. Mutta jos pelkkää ruokaa ajattelee, niin erinomaista ruokaa saa myös kadulta, rannalta ja halvalla.
Ja jos katuruokailussa ”faaraon kosto” -tyyppinen matkakokemus pelottaa, niin huoli pois! Thaimaassa ei vatsatautia tarvitse pelätä sen enempää kuin Suomessakaan. Kalan matka merestä lautaselle on todella lyhyt ja hygieniasta pidetään huolta. Aina kannattaa syödä paikoissa, joissa paikallisetkin syövät, niissä ruoan kierto on nopeaa.
Me osallistuimme Bangkokissa opastetulle katuruokakierrokselle, joka oli aivan huikea kokemus! Privaattikierros oli vähän kalliimpi kuin pienryhmän kierros, mutta siihen sisältyi se, että tuk tuk -kuski ja ruokaopas tulivat hakemaan hotellilta ja palauttivat hotellille. Me osallistuimme kyseisen retkijärjestäjän iltakierrokselle, joten tunnelmassa oli vielä jotain ekstraa. Kyseisellä firmalla on harvinainen pääsy temppelialueelle ilta-aikaan, jolloin alue on muuten yleisöltä suljettu. Niinpä pääsimme näkemään Wat Pho -temppelin silloin, kun se ei ollut täynnä turisteja.
Kierroksen sapuskat olivat loistavia ja oli kiva kuulla oppaan kertovan paikallisesta ruokakulttuurista. Kierroksen lopussa opas tarjosi myös mahdolilsuuden syödä hyönteisiä – yllätin itseni tarttumalla haasteeseen. Tosin hyönteiskammoisena valitsin kyllä ”helpoimman” mahdollisen makupalan, eli paistetut heinäsirkat. Jos ajatus ei ällötä liikaa, niin suosittelen kokeilemaan: sekä koostumus että maku vastasivat lähinnä perunalastuja. Voisin pistellä heinäsirkkoja poskeen joskus game of thrones -maratonia seuratessa :).
Tässä meikäläisen TOP-herkuttelukokemukset:
– Bangkokin katuruokakierros, tykitystä alusta loppuun, höystettynä palatsivierailulla ja kukkatorilla ja heinäsirkka-aterialla
– illallinen Banyan Tree -hotellin Vertigo-kattoravintolassa. Ruoka oli hyvää, muttei ei räjäyttänyt tajuntaa, näköalat kyllä räjäyttivät. Vinkki: näköaloista pääsee nauttimaan myös drinkkibaarissa. Joten jos haluaa vain lasillisen Aasian korkeimmalla olevassa kattobaarissa, niin ei ole pakko syödä
– Hua Hinin satamalaiturilla olevat ravintolat, erityisesti Ketsarin, älä säikähdä vaatimatonta ulkoasua, ruoka on todella hyvää
– Hua Hinin Cicada-markkinat (pe-su-iltaisin)
– Hotellimme Anantaran kaikki neljä ravintolaa olivat loistavia
(Tsekkaa kuvateksetistä muut vinkit)
Minua pelotti vähän etukäteen, millainen lomamatkan tunnelmasta tulee. Sain nimittäin tietää vähän ennen lomaa, että joudun suhteellisen isoon leikkaukseen. Hyvä ruoka. parempi mieli -sanonta pitää kyllä paikkaansa. Loma oli aivan loistava, tuleva operaatio käväisi kyllä mielessä muutamaan kertaan, mutta päällimmäisenä oli kuitenkin mielessä nautinto ja kiitollisuus jokaisesta hetkestä, jonka sain kokea (ja jokaisesta ruoasta, jonka sain syödä).
Susanna
Lounas silkkikeisari Jim Thompsonin kotimuseossa. Silmäkarkkia riitti, oli erittäin hyvää.
Opastettu katuruokakierros alkamassa. Tätä iltaa muistellaan vanhana kiikkustuolissa.
Kierroksella pääsi tutustumaan Wat Phon temppelialueeseen illalla. Ja opas opetti, miten lootuksenkukkien terälehtiä taitellaan nätisti. Vein kukat Buddhalle ja toivoin terveyttä.
Temppelialue oli hieno ja hiljainen illalla, kun sinne eivät tavisturistit pääse.
Heinäsirkka hyppäsi suuhun, jalajallanjalajalavei.
Reissuin hienoimmat näköalat Bayan Treen Vertigo-kattoravintolassa. Ihana ilta!
Hua Hinin vanha asemahotelli, Centara Grand Beach. Suosittelen hotellin baaria drinksupaikaksi. Ota Vesper, sillä paikassa on 007-tunnelmaa.
Hua Hinin yömarkkinat ovat auki joka ilta. Kaikkea mahdollista ja krääsää, mutta myös ruokaa.
Durian on aasialaisten mämmi. Se haisee niin pahalle, että sen kuljettaminen paikallisissa liikennevälineissä on kielletty. Maistoin durian-jäätelöä kerran Singaporessa, ei jäänyt kaipuu.
Hua Hinissa on toisetkin iltamarkkinat, Cicada-markkinat ovat hienostuneemmat kuin ne perinteiset yömarkkinat. Jos epäröit katuruoan syömistä, niin tämä on ehkä paikka, jossa uskallat aloittaa. Avoinna pe-su.
Thaimaassa voi tehdä viinitilaretken! Monsoon Valley sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Hua Hinista. Hienot näköalat ja hyvä ruoka, viinikin hyvää!
Ja se ruoka oli vain niin hyvää!
Papaya-chili-salaattiin ja mango-chili-salaattiin tuli himo!
Ja taas syötiin. Oli soft shell crab -kausi, joten sitä herkkua piisasi.
Hua Hinin laituriravintolassa puitteet eivät häikäisseet, mutta ruoka kyllä.
Hotellin rantaravintolassa tuli syötyä monet lounaat ja pari illallistakin.
Jos minun pitäisi valita yksi suosikkimateriaali, niin se olisi silkki: se on talvella lämmin, muttei ole kesälläkään hiostava. Se hohtaa kauniisti. Se on ihana niin neuleissa, paitiksissa, yöpaidoissa kuin juhlavammissakin vermeissä. Kaapissani on useampi silkkipaita ja ne ovat minulla ihan arkikäytössä.
Ja totta kai nyt lomamatkalla Thaimaassa tuli shopattua silkkiä. Thaimaan laadukkain silkkitalo on Jim Thompson, jolla on Bangkokissa useampi myymälä, kotimuseo (ihana paikka!) ja outlet. Sieltä shoppasin itselleni silkkitunikan, huivin ja tennarit.
Muut silkkituliaiset ovat mistä mikin: ihan ostareilta, markkinoilta ja lentokentältä. Käsityöharrastukseni ansiosta nimittäin minulle on kehittynyt varsin hyvä materiaalinäppituntuma, erotan kyllä tekokuitusatiinin silkistä.
Ostin varsin vähän tuliaisia. Matkasin Thaimaahan lentolaukku ison matkalaukun sisällä sen varalta, että tulle shoppailtua. Mutta sama lentolaukku mahtui laukun sisään paluumatkallakin.
Silkin lisäksi shoppasin ns. mala-koruja, eli puolijalokivista tehtyjä kaula- ja rannekoruja, jotka ovat erityisesti meditaatiosta innostuneiden suosiossa.
Joo, jotakin muutakin laukkuun upposi, mutta aika vähän: shortsit siellä hajonneiden tilalle, toppi siellä roskikseen joutuneen tilalle, muutamia paitoja, rantakäyttöön sopivat aurinkolasit ja massakentän tenniskengät. Kotiin ostimme tyynynpäälliset ja thaimaalaista viiniä.
Lisää reissusta ensi kerralla, kannattaa odotella vesi kielellä seuraavaa poustausta!
Susanna
Hippihenkinen hapsuhuivi Jim Thompsonilta. Sininen, myös vähän ehkä hipahatava huivi edustaa thaimaalaista nykysuunnittelua ja on lentokentältä.
Neljä silkkihuivia oli saaliina.
Sohvatyynyt MBK-tavaratalosta, joka on kuin kauppakeskuksen muotoon tungettu basaari, loistopaikka!
Viimeisimmät kommentit