Home on siellä, missä sydän on

Mä en siis todellakaan ole mikään aforismityyppi. Kauniit ajatukset ja mietelauseet ovat musta useimmiten korneja. En tiedä, miksi näin on. Ehkä mä olen kyyninen? Ehkä musta on vaan hassua, että kodin seinällä on sisustustaulu, jossa lukee home. Ymmärrän kyllä kauniit kirjaimet, itsekin yritän oppia kauniiksi tekstaajaksi ja kaunokirjoittajaksi bullet journal -harrastuksen vuoksi, joten latteuksien kirjoittaminen on helppo tapa harjoitella.

Sen sijaan muhun iskevät inhorealistiset ja sarkastiset iskulauseet: I craft, therefore I hoard -tyyppiset ajatukset. Ja hoardaamisesta puheenollen kävin vihdoin ja viimein Sandy Talarmon Vihkokaupassa, joka tunnetaan ”Se Hämeenpuiston vihkokauppa” -nimellä bujoilupiireissä.

Hey crafty girl -aiheinen tarrakirja oli aivan pakko saada mukaan, pieni kolikkokukkaro ja post it -lappuja. Kyniä on tullut hankittua hoarding-meiningillä, joten ostin vain yhden kynän.

Susanna

Kuljetan nykyään mukana lähinnä luottokorttikoteloa, mutta joskus on tarpeen ottaa mukaan muutama kolikko. Sitä varten ihminen tarvitsee kolikkokukkaron.
Hey crafty girl -tarrat tarttuivat mukaan.
Listen to your art.
What a beautiful disaster -tarra sopii ”ei mennyt niin kuin Strömsössä” -tilanteisiin.
Post it -lappuja asenteella.

Messutärpit

Kävin aamutuimaan sinnikkäästi kävelyllä vesisateesta huolimatta. Mutta muuten viikonloppu on kyllä mennyt sisätiloissa käsitöiden ja askartelun merkeissä. Syksyllä pitää ottaa kotoilusta kaikki irti, kun ei oikein muutakaan voi.

Onneksi yksi vuoden ihanimmista tapahtumista on sijoitettu keskelle ankeinta mahdollista kuukautta: Suomen kädentaidot -tapahtuma kokoaa jälleen 15.-17.11. käsillätekemisestä tykkäävät ihmiset Tampereelle.  Kyseessä on Euroopan suurin käsityöalan tapahtuma, joten aivan pikkumarkkinoista ei todellakaan ole kyse!

Viimeksi vietin tapahtumassa kuutisen tuntia ja silti jäi yksi halli kokonaan näkemättä. Ole siis pro ja valmistaudu!

Itse printtasin nettisvuilta messuhallien kartat jo nyt ja merkkailin, missä haluan tänä vuonna käydä.

Listalla ovat lankapuolelta ainakin Marianne’s Mohair, Menita, Sandes, Snurre ja Lentävä lapanen.

Tänä vuonna ajattelin panostaa myös kalenteriharrastukseni innoittamana erilaisiin askarteluosastohoin, kuten Askarelliin, Heidin korttipajaan, Klemmarikellariin, Sinelliin, Suomen Taidetarvikkeeseen ja Teippitarhaan. Teippitarhasta ja Klemmarikellarista taisin tehdä viime vuonnakin ostoksia, joten taidan ottaa tyhjän repun mukaan!

Ai että, olisipa jo marraskuu, pääsisi messuilemaan!

Susanna

IMG_8387
Tänä aamuna teki mieli maalata hymyileviä naamoja.

IMG_8385
Tästä tuli mielestäni aika veikeä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Suomen Taidetarvikkeesta voisi saada kaikkea kivaa maalamiseen!

IMG_8384
Nämä pipolangat ostin messuilta viime vuonna. Valmistunee ennen seuraavia messuja?

 

 

Maailman helpoin kevätvaate

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Tuli tekaistua maailman helpoin vaate: poncho. Hauskinta ponchossa on se, ettei se helppoudestaan huolimatta ole lainkaan tylsä. Ponchon langat ovat Marianne’s Mohairin lankalaatikosta, joka sisältää useita eri lankalaatuja valmiiksi mietittynä sävykokoelmana.

Omaa silmää miellytti juuri nyt eniten erilaisista pinkeistä ja koralleista koostuva lankakokoelma. Joukossa on efektilankoja, jotka ovat neulemaailmassa nyt supertrendikkäitä. Juuri sopivasti tulee 80-luku mieleen!

Ja täytyy sanoa, että olen lopputulokseen tyytyväinen. Yhdistelmä sopii sekä farkunsinisen että valkoisen kanssa. Farkkujen kanssa yhdistelmä on rento, valkoisen paitiksen kanssa sitten hitusen hienostuneempi.

Poncho on kätevä vaate, sillä se lämmittää silloin, kun on melkein lämmintä, muttei aivan. Poncho on kiva myös kesäiltoina, ja tietysti lentokoneessa kätevä lämmittäjä. Olen aina ollut pocho-tyttö, minusta on noin viisivuotiaana kuva, jossa hymyilen isoäidinruuduista virkatussa 70-luvun ponchossa.

Ja sitten se ohje. Loin 160 silmukkaa seiskan pyöröpuikoille. Sitten vain kudoin, tai oikeammin, maalasin langoilla. Välillä neuloin ainaoikeaa, välillä sileää. Edes langan päättymisen kanssa en ollut turhan tarkka, jatkoin vain seuraavalla. Pyrin kuitenkin sommittelemaan sävyt niin, että samansävyisten lankojen väliin neuloin välillä myös vaaleampaa tai tummempaa kontrastiksi. Kun neuleen pituus oli noin 50 cm, päättelin silmukat. Ja sitten neuleen toinen ”lyhyt” sivureuna kiinnitettiin virkkaamalla neuleen yläreunaan. Siis lyhyt reuna pitkään reunaan.

Neuletta voi pitää niin, että tämä pitkä risteyskohta tulee eteen. Tai sitten se voi olla sivussa. Tyylejä voi vaihdella.

Mariannen lankalaatikko on loistava lahjavinkki neulomista harrastavalle ystävälle. Hmmm…. mullakin on synttärit tulossa, ehkä myös itselleen voi ostaa lahjan?

Kevätterkuin,

Susanna

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Poncho lämmittää mukavasti ja tuo asuun väriä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sauma edessä.

IMG_5619
Ainakin autoilija tarkenee ponchossa jo nyt.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kun ponchon saumaosan laittaa taakse, muuttuu asun ilme. Toimii myös kesällä topin kanssa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Boksi täynnä lankakarkkia!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Voi mitkä värit!

Ylellisen pörröistä

YHTEISTYÖ

Ensin sitä ehti tehdä kummilapsilleen vaatteita lahjaksi aina. Sitten tuli oma lapsi, eikä ehtinyt tehdä kenellekään mitään. Kun elämä vähän helpotti, eivät käsityöt kuitenkaan pysyneet oman lapsen kasvamisen tahdissa. Paita oli valmis, kun kohde oli kasvanut siitä jo ohi. Niinpä en vuosikausiin ole tehnyt käsitöitä muille kuin itselleni.

Pojalleni tein islantilaisneuleen 18-vuotislahjaksi ja sen jälkeen on mielessä kytenyt ajatus siitä, että pikkuhiljaa voisi taas tehdä neulelahjoja läheisille. Joululahjaksi teinkin läjän pantoja.

Joululomalla neuloin kuitenkin itselleni ihanaa huivia Kädentaidot-tapahtumasta Marianne’s Mohairin osaltolta ostamillani Adelele’s Mohairin Kid mohair boucle -langasta. Siskoni ihastui valmiiseen huiviin niin paljon, että annoin sen hänelle synttärilahjaksi. Ja ostin Mariannelta uudet langat tilalle.

Muutaman kuukauden lahjapajan jälkeen siis neuloin vihdoin itselleni jotain: huivin ja pipon. Neljästä kerästä sain molemmat.

Etenkin huivi on superhelppo: tarvitset 3 kerää lankaa ja seiskan puikot. Luo silmukoita 30-40, vähän sen mukaan haluatko leveän vai kapeamman huivin. Itse loin 40. Neulo sileää neuletta (toisella puolella oikeaa ja toisella nurjaa). Neulot niin pitkälle kuin lankaa riittää ja päättelet.

Ja sitten taikatemppu: ota hiusharja ja harjaa rivakalla otteelle neuleen oikeaa puolta. Boucle-langasta tulee ylellisen pörröistä! Jos haluat, voit toki säästää lankaa vähän sen verran, että saat tehtyä huivin päihin myös hapsut, mutta minusta hapsuton on tyylikkäämpi.

Sain Mariannelta myös ohjeet pipoon. Sovelsin ohjetta hieman, sillä minulla on pieni pää (mutta isot aivot). Loin 58 silmukkaa kutosen pyöröpuikoille. Neuloin ensin 10 senttiä joustinneuletta (2 o, 2 n) ja sen jälkeen sileää neuletta. Kun neuleen korkeus on noin 14 senttiä, ryhdyin kaventamaan neuletta neulomalla 6 silmukan välein 2 o yhteen. Toistin kavennuksia joka toinen kerros, kunnes jäljellä oli enää noin 10 silmukkaa. Päättelin kaikki silmukat kerralla ja virkkasin ne nurjalta puolelta kiinni. Ja sitten tein pipolle saman harjausoperaation kuin huivillekin.

Pipoa voi pitää sellaisenaan, jolloin se on vähän sellainen roikkuva hiippa. Tai resoriosuuden voi kääntää kaksinkerroin.

Pipo valmistuu todella nopeasti, itse tein sen yhden illan aikana.

Huono puoli tällaisissa helpoissa ja nopeissa neuleissa on se, että niiden tekemiseen tulee himo! Minä haluaisin nyt pörröhuiveja ja -pipoja kaikissa 95 värissä, joita Marianne myy!

Sitä ennen kyllä yritän saada myös valmiiksi keväisen superhelpon ponchon, josta bloggailen myöhemmin.

Lämpöä!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vedenvihreä boucle-lanka 95 värin valikoimasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Huivi on helppo ja nopeatekoinen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Bouclessa on kiva elävä pinta, joka toimii ilman harjaustakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ta-daa! Pörröhuivi ja pipo.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pipo toimii resori taitettuna kaksinkerroin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tai sitten hiippamallisena.

 

 

 

Kova maailma, pehmeät neuleet

YHTEISTYÖ

Lankojen katselu ja koskettelu, neulemateriaalien käyttäminen tekee ihmiselle hyvää. Olen lukenut tutkimuksesta, jonka mukaan dementoituneidenkin vanhusten aivoissa syntyy uusia kytkentöjä, kun he saavat sormeilla lankoja ja neulemateriaaleja. Luonnonmateriaaalit ovat aina tuottaneet minulle vahvoja tunteita. Se on ollut kenties kaikista tärkein motivaatio käsitöiden harrastamiselle: haluan kosketella ihania materiaaleja ja haluan pitää vaatteita, jotka ovat luonnonmateriaaleja. Lisäksi nautin ihanista väreistä ja väriyhdistelmistä.

Kävin Kädentaidot-messuilla Tampereella Adele’s mohairin  osastolla ja hurmaannuin. Ihania mohair-, silkki-, villa- ja bambu-lankoja ja -tuotteita! Ja vieläpä eettisesti tuotettuja tuotteita, joiden käyttämisestä tulee kaikin tavoin hyvä mieli. Ostin messuilta muutaman kerän kid mohair boucle -lankaa, josta tekaisin huivin. No, siinähän kävi sitten niin, että siskoni ihastui siihen niin paljon, että annoin sen hänelle lahjaksi.

Onneksi olin ottanut messuilta Adele’s mohairin maahantuojan Marianne’s mohairin  yhteystiedot, joten olin Marianneen yhteyksissä. Auta Marianne, kai saan lisää lankoja ennen seuraavia Kädentaidot-messuja? Marianne vastasi ja nyt minulla on ihania ja jännittäviä uutisia: päädyimme Marianne’s mohairin  kanssa ensimmäiseen blogiyhteistyöhöni!

Olen tästä niin innoissani, sillä Mariannen myymät tuotteet edustavat kaikkea sitä, mitä haluan itse ja blogissani edistää: kauneutta, pehmeyttä, tyylikkyyttä, eettisyyttä ja luovuutta! Marianne on tosiaan Adelen tuotteiden Pohjoismaiden agentti, eli hän tuo lankoja ja tuotteita Pohjoismaihin.

Luitte oikein: lankoja ja tuotteita. Eteläafrikkalainen Adele tekee paikallisen mohair-vuoden karvoista sekä lankoja että valmiita tuotteita: huiveja, shaaleja, ponchoja… Jokainen  voi siis itse päättää, haluaako neuloa itse (ohjeetkin löytyvät) vai haluaako ostaa valmiin tuotteen. Värivalikoima on huikea: 95 väriä. Tuotteet voi tilata minkä värisenä tahansa.

Marianne tekee näitä neulehommia osa-aikaisesti, hänellä on Yrjönkadulla pieni showroom, jonne pääsee, kun sopii hänen kanssaan tapaamisesta. Tai sitten tuotteita tai lankoja voi tilata sähköpostin välityksellä.

Marianne kiertää myös jonkin verran messuilla. Ja hänelläkin on viritteillä uusia yhteistyökuvioita, sillä Itäkeskuksessa sijaitseva Kässäkammari on ottamassa Adelen lankoja myyntiin ja niitä voi käydä ihailemassa Kässäkammarin osastolla Helsingin Kädentaitomessuilla Wanhassa Satamassa 2.-3.3.2019. Marianne’s Mohair järjestää myös 2.-3.2. klo 10 – 18 Pop-Up kaupan Helsingissä osoitteessa Satamakatu 5.

Adelen tuotteet ovat todella huippuluokkaa, siitä kertoo jo sekin, että Vogue Knitting on tehnyt hänestä ison jutun syksyllä 2017. Adele työllistää 50 eteläafrikkalaista naista, jotka kehräävät, värjäävät ja neulovat näitä ihanuuksia. Iso peukku naisten työllistämiselle – minusta on hieno ajatella näitä naisia, kun kudon langoista. Myös mohair-vuohet elävät alueella ja Adelella on sertifikaatti, joka kertoo, että vuohet voivat hyvin. Joissakin valmistuotteissa käytetään strutsinsulkia koristeena. Ne ovat myös eettisiä, sillä sulkia ei oteta eläviltä linnuilta (myös liha ja nahka käytetään hyväksi).

Minulla on tietysti työnalla jo uusi huivi, jonka aion tällä kertaa pitää itselläni :). Ja bloggaan lähiaikoina siitä, sillä siinä on pieni niksi…

Talvisin terveisin,

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Marianne’s mohairin showroom on täynnä ihanuuksia!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pörröinen ja lämmin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Marianne tuo maahan eteläafrikkalaisenAdelen lankoja ja valmiita tuotteita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Värivalikoimaan kuuluu 95 väriä, luultavasti sinunkin lempivärisi siis.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tuotteet voi tehdä myös itse.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tästä ei talvinen juhlashaali parane.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Otan kaikki, kiitos!

Pääasioita pakettiin

Bloggasin ennen joulua joululahjaprojekteistani. Siinä vaiheessa en tietenkään voinut paljastaa, mitä puikoistani valmistui, joten tässä nyt joko myöhäinen tai erittäin aikainen joululahjavinkki kaikille neulomista harrastaville: neulottu panta. Löysin ohjeen Kalastajan vaimon blogista.

Kyseessä on erittäin helppo ja nopeatekoinen työ, joten tämä sopii ensimmäiseksi neuleprojektiksi hienosti. Kokenut neuloja tekaisee tällaisen yhdessä illassa vaikka leffaa katsellen. Tällaiselle on myös käyttöä pitkälle kevääseen, joten eihän tällaisen tekemistä tarvitse ensi jouluun asti säästellä.

Tein paketteihin pantoja ystävien väritoiveiden mukaisesti, joten toivon mukaan lahjat ovat kovassa käytössä.

Blogini Facebook-tykkäyksissä meni eilen 500 tykkääjän raja rikki! Kiitos kaikille lukijoille, tykkääjille, kommentoijille ja blogiani jakaneille! 500 tykkääjän kunniaksi järjestin pienimuotoiset arpajaiset, ja tein tällaisen pannan myös voittajalle. Aloitin tänään aamupäivällä ja sain viideltä valmiiksi. Siinä välissä ehdin tehdä espanjanläksyt, käydä lenkillä ja laittaa ruokaakin.

Voit tehdä aivan samoilla ohjeilla kuin Kalastajan vaimo. Tai sitten soveltaa. Itse olen esimerkiksi vaihdellut lankoja. Valtaosan olen neulonut tuplalangalla: toinen lanka jotain pörröistä lankaa (esimerkiksi Dropsin Alpaca Silk)  ja jotain merinolankaa (esimerkiksi Schachenmayr Merino Extrafine 120). Molempia tarvitaan yksi kerä. Lisäksi tarvitset puikot ja yhden apupuikon. Itse olen käyttänyt 5:n puikkoja.

Olen luonut noin 24 silmukkaa, mutta silmukoita voi luoda enemmänkin, jos haluaa pannasta leveämmän. Olen neulonut yksi oikein, yksin nurin -neuletta noin 24 cm. Voit mitata sopivan pituuden testaamalla: laita neuleen pää takaraivosi puoleen väliin ja kun se ulottuu keskelle otsaasi, on palmikkokäännöksen aika. Kun se on tehty, jatkat vain samaa joustinneuletta sen verran, että panta ulottuu pääsi ympäri. Ota huomioon, että neule joustaa jonkin verran. Päätät silmukat ja yhdistät päät esimerkiksi virkkaamalla. Ta-daa!

Vaikein kohta neuleessa on palmikon tekeminen, eikä sekään ole vaikea. Jos olet luonut silmukoita 24, nostat puolet siitä, eli 12 ensimmäistä silmukkaa apupuikolle (esimerkiksi sukkapuikko). Neulot ensin sen tavallisella puikolla olevan osuuden.  Kun olet neulonut tavallisen puikon loppuun, neulot apupuikon silmukat. Apupuikon neulomisessa on tärkeintä, ettet vahingossa kiepauta puikkoa ympäri. Ole siis tarkka, että aloitat puikon neulomisen neuleen reunasta.

Apupuikon neulominen vaatii vähän sorminäppäryyttä, mutta kun sen on tehnyt kerran, sen osaa aina. Neule näyttää palmikkokerroksen jälkeen ensin hassulta, mutta muutaman kerroksen jälkeen pannan muoto hahmottuu.

Tämä on tosiaan työ, jossa voi antaa luovuutensa kukkia. Voit kokeilla erilaisia lankayhdistelmiä. Itse pidän tuosta pörrö-merino-yhdistelmästä, sillä se tekee pannasta pehmoisen ja lämpimän. Jos lanka on paksua, pannasta tulee leveämpi (sekään ei haittaa). Lisäksi pantaa voi halutessaan koristella ja palmikkokääntöjä voi tehdä vaikka useampia.

Itselleni jäi lahjaprojekteista jämälankoja, joten ajattelin kokeilla myös raidallisten tai kuviollisten pantojen tekekemistä!

Pitäkää päät lämpimänä, mutta kylmänä!

Susanna

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Arvonnan voittaja toivoi pinkkiä käsityöyllätystä. Kaksi kerää valmiina! Alla kummitytölle työn alla oleva neuleprojekti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Loin 24 silmukkaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Yksi oikein, yksi nurin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Palmikkokäännöksen tein, kun neule oli noin 26 cm.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
12 silmukkaa apupuikolle ja apupuikko ”työn taakse”. Ensin neulotaan se tavallinen puikko. Ja kun se on neulottu, neulotaan apupuikon silmukat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kun palmikkokäännös on tehty, työ näyttää tältä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Palmikkokäännöksessa silmukat vaihtavat keskenään paikkaa. Alkupään silmukoiden paikka vaihtuu loppuun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ja käännöksen jälkeen jatketaan tavallista joustinneuletta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Valmista!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Neuleen päät virkattuna yhteen. Toivottavasti tämä on onnenpanta!

 

 

 

Lahjaton

Me emme ole enää muutamaan vuoteen laittaneet lahjoja kuin perheen ”lapselle”. Miehen kanssa emme ole laittaneet lahjoja toisillemme, sillä emme vain ole keksineet lahjatoiveita. Olemme aina joulut reissussa, joten matka on meille lahja.

Sisarusten lapsille laitoimme lahjoja vielä muutama vuosi sitten, mutta nyt hekin ovat niin isoja, ettei leluille enää ole käyttöä ja vaatteissakin heillä on vahva oma tyyli. Kun huomasimme siskojen kanssa vaihtavamme keskenämme lahjakortteja, totesimme, ettei hommassa ole mitään järkeä. Päätimme lopettaa lahjakorttien vaihtamisen. Myös yhtä lukuunottamatta kummilapset ovat jo aikuisia.

Perheen nuori on aina onneksi ollut joululahjatoiveissaan sekä maltillinen että järkevä. Hänelle on siis hommattu jotain tarpeeseen. Yleensä ihan muutama paketti.

Joulumme on siis lähes lahjaton. Monista on yllättävää, etten laita paketteja juuri lainkaan. Minua pidetään melkoisena käsityökoneena, joten monet ajattelevat minun tehtailevan sukkia ja lapasia tutuille ja tuntemattomille.

Minä kudon kuitenkin lähinnä paitoja, jotka ovat hidastöisiä. Niiden valmistumista ei nopeuta ase, että minulla on aina kesken varmaan kymmenkunta työtä. Sukkia ja lapasia en edes osaa tehdä.

Toki läheisiä olisi kiva muistaa jollain pienellä omatekoisella jutulla. Mutta mikä sellainen voisi olla, jos ei kudo sukkia ja lapasia?

Käsityöryhmissä suosikkiprojekti tuntuu olevan tiskirätti. Sori nyt vaan, mutta musta tiskirätti ei ole lahja, se on pään aukomista.

Nyt olen kuitenkin keksinyt pienen käsityöprojektin, joka täyttää hyvän käsityölahjan kriteerit: Se on nopeatekoinen, sitä voi personoida sopivasti ja se on myös tarpeellinen. Silti se on myös nätti ja oikeilla materiaalivalinnoilla siihen saa vähän luksustakin. Silti lahja on niin pieni, että jos käyttäjä ei siitä tykkääkään, hän voi sen piilottaa tai pistää eteenpäin ilman tunnontuskia siitä, että se on ollut antajalleen työläs tai kallis.

Mikä tämä lahja sitten on? Eihän sitä nyt vielä voi paljastaa.

Lämmintä joulunalusaikaa!

Susanna

 

Energiaa sisään

Meidän lomat ovat aina liikunnallisia: paljon kävelyä ja usein etelänlomilla myös päivittäistä tennistä. Mikään ei kuitenkaan ole niin rankkaa ja tehokasta kuin hiihtäminen, ja sitä tuli harrastettua sekä jouluna Vuokatissa että nyt hiihtolomalla Pyhällä.

Päivittäin tuli liikuttua 2-3 tuntia. Hiihtäminen oli aivan ihanaa, sillä aurinko paistoi suurimman osan viikosta. Ja ensimmäistä kolmen tunnin hiihtoretkeä lukuunottamatta myös suksi luisti kohtuullisen hyvin.

Käynti loman jälkeen vaa’alla paljasti kuitenkin sen, että latukahviloiden munkkikahvit olivat ladanneet enemmän energiaa kuin itse hiihtomatka sinne ja takaisin olin vienyt. Tai sitten syynä oli raclette… tai fondue… tai punaviini…

Hui hai, energiaa tuli ladattua muutenkin kuin munkkien muodossa. Vaikka meikäläinen on enemmän lämpimässä viihtyvää sorttia, niin kyllä talvinen Lappi laturetkineen on vain kaunis.

Kun ei kuulu kuin hömötiaisen laulu ja suksen suhina, niin siinä sielu lepää.

Sain lomalla valmiiksi myös Kalastajan vaimon ohjeilla tehdyn alpakkaneuleeni, joka on kaikkien aikojen kallein neuleprojektini! Onneksi neuleesta tuli kiva ja klassinen, joten se toivon mukaan kestää kauan käytössä.

Aloitin myös kuvissa näkyvän keväisen kelim-neuleen. Tällä Rowan Yarnsin ohjeella olen tehnyt myös aiemmin neuleen, mutta sen mausteinen värimaailma ei napannutkaan, joten myin sen pois. Nyt tulee sitten kesän väreihin sopiva neule, aika lälly sanoisin, mutta valkoisten farkkujen kanssa varmaan kiva.

Vinkki muuten kaikille neulomista harrastaville: Soukan Menita laajenee ja siellä on melkoiset penkojaiset menossa. Kannattaa käydä lankaostoksilla.

Ja huomenna sitten takaisin arkeen!

Susanna

IMG_0026
Pyhällä Pyhäjärven jäällä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mökiltä suoraan hiihtoladulle, voi kun kotonakin pääsisi suoraan hiihtämään!

IMG_0031
Kevätauringon halo.

IMG_0895
Tauko.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Melko lälly?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kelim-neuleessa alkaa kohta hitain, kelim-kuvioinnin vaihe.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Schachenmayrin Catania Originals -langassa riittää värivaihtoehtoja.

 

 

 

Jos et osaa, opettele!

Minulta kysytään aina silloin tällöin, neuloisinko heille tilaustyön. En suostu koskaan. Käsityöiden tekeminen on minulle hauska harrastus, ja fiilislaji. Minulla on aina useampia töitä kesken (liian monia) ja edistelen niitä sitten fiiliksen mukaan.

Tähän kuvioon ei sovi se, että minulla olisi paine saada jokin työ nopeasti valmiiksi. Ei kai kaverin voi antaa odottaa, kun hän kerran hommasta maksaa?

Yleensä kysyn kysyjiltä, että miksi eivät tee itse. En osaa, on tyypillisen vastaus.  Vastaan heille, että voin kyllä opettaa sinua neulomaan. Hiljaista on ollut sillä rintamalla.

Monet ajattelevat, että käsityöt ovat jotenkin laji, joka osataan syntyessä tai opitaan viimeistään ala-asteen kässätunneilla.

Ehei. Joo, minulla on kyllä ollut kotona käsitöiden tekemisen malli, mutta jos käsityötuntien pakolliset neulomukset unohdetaan, niin minä aloitin neulomisen vasta 24-vuotiaana. Opettelin siis uudestaan.

Inspiraation lähteenä oli kummilapsi, jolle ajattelin neuloa jotain itse. Vauvojen neuleet ovat pieniä, joten kärsivällisyyttäkään ei tarvita niin paljon kuin aikuisten neuleissa.

Ja kummilasten kasvaessa myös omat taidot olivat jo kasvaneet.

Yksi yleinen neuvo on, että tee ensin jotain helppoa. Se neuvo ei päde ainakaan meikäläisen kohdalla. Oma neuvoni olisi: tee juuri sellainen työ, jonka haluat tehdä! Se inspiroi opettelemaan. Neulominen ja virkkaaminen eivät ole mitään olympialajeja, jokainen oppii perustekniikat helposti. Kyse on sen jälkeen vain siitä, että oma nopeus kasvaa.

Minä aloitin neulomisen kirjoneuleista, joissa saattoi olla 20 eri väriä. Sen jälkeen siirryin pitsineuleisiin. Elämäni ensimmäisen helpon ainaoikeinneuleen tein ehkä vuosi sitten, kun halusin itselleni skappel-neuleen.

Neuvoni niille, jotka haaveilevat käsitöistä ovat siis:

  • Opettele! Netistä nöytyy nykyään hyviä tutoriaaleja, jos sinulla ei ole käsityötaitoista ystävää.
  • Tee juuri haluamasi työ, se motivoi jatkamaan!

Minun teki mieli aloittaa keväinen virkkaustyö. En ole virkannut vähään aikaan, joten taidot ovat varmasti ruosteessa. Ajatuksissa oli jokin pieni projekti, laukku tai toppi. Ja kas kummaa, marssin Soukan Menitasta ulos mekkolankojen kanssa. Se siitä pienestä projektista.

Kevättä kohti!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Korallinpunainen on yksi suosikkiväreistäni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Punaisen sävyjä myös kukissa!

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑