Terveisiä täältä neuletehtaalta! Tänä vuonna olen kutonut vielä tavallista innokkaammin, sillä valmiiksi olen saanut jo kaksi työtä ja kolmaskin on loppuvaiheessa.
Syynä neuloosin pahenemiseen ollut säilytystilan puute. Viimekesäisen muuton jäljiltä jäi useampi laatikollinen lankoja, vaikka perusteellista konmaritusta teinkin. Ja nyt on siis tarkoitus päästä noista langoista eroon.
Joo, en ole ihan hölmöläinen, eli en kuvittele, että langat paidan muotoon muutettuna veisivät yhtään vähemmän tilaa – tarkoituksena onkin antaa iso osa lahjoina eteenpäin.
Ihan helppoa tämä lankojen hävittäminen neulomalla ei kuitenkaan ole. Koko ajan törmään ihaniin lankoihin ja ohjeisiin, pysy siinä sitten lujana.
Mutta olen kyllä luvannut itselleni, että nyt aktiivisesti työstössä olevan neuleen jälkeen saan tehdä jonkun kesäisemmän neuleen ihan uusilla langoilla. Nyt vaan pitäisi keksiä, millainen se olisi: pitsinen puuvillapaita, merihenkinen toppi vai aivan jotain muuta?
Susanna
Tämä Alafosslopista valmistettu neule päätyi pikkusiskolle. Ohje sovellettu Villahullun kirjasta.
Korona-aikana käsityöharrastajiksi on ryhtynyt tai halunnut ryhtyä moni, joka on viimeksi tehnyt pakolliset käsityöt kouluaikana. Etenkin kutominen on ollut suosittua, ja islantilaisten ja norjalaisten villapaitojen suosion vuoksi monet langat ovat olleet kaupoista loppu. Vaikka uusien harrastajien tulo merkitsee meikäläisen kaltaiselle neulootikolle koventunutta kisaa neulelangoista, niin silti olen uusista harrastajista vain iloinen.
Neulominen on ollut itselleni henkireikä ja ilo siitä asti, kun noin 24-vuotiaana opettelin kutomaan uudelleen. Kyllä, opettelin kutomaan vasta aikuisena, vaikka olen ollut aina innokas käsityöharrastaja ja minulla oli käsityö valinnaisena aineena koko yläasteenkin ajan. Silloin tosin keskityin vain ompelemiseen, ja tein paljon itselleni vaatteita. Kutomista ja virkkaamista inhosin, sillä käsialani oli tiukka, joten sormiin sattui, kun nihkeät tekokuitulangat eivät liukuneet nätisti puikoilla. Lisäksi teini-ikäistä ei varsinaisesti inspiroinut lapasien tai sukkien kutominen, ja koska osaamista oli niukasti, neulepaidan tekeminen tuntui aivan mahdottomalta ajatukselta.
Itse opettelin siis kutomaan aikuisena, kun sain kummilapsia.
Kutominen (tai neulominen, jos joku sitä sillä nimellä haluaa kutsua) ei varsinaisesti ole rakettitiedettä. Hommaan pääsee kyllä nopeasti sisään, jos osaa käyttää YouTubea, ja on vähänkään kärsivällisyyttä. Omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei sitä kärsivällisyyttäkään kovin paljon tarvita.
Lehdissä on vinkkejä, miten startata ummikkona harrastus.
Omat vinkkini ovat tässä:
Hanki neulekummi. Varmasti joku ystäväsi tai sukulaisesi harrastaa neulomista ja auttaa mielellään. Jos neulekummia ei ole saatavilla, liity tosiaan noihin Facebookin ryhmiin. Niissä saa ideoita, inspiraatiota ja vinkkejä.
Monesti neuvotaan aloittamaan jostain helposta työstä: tee ainaoikein kaulahuivi tai patalappuja paksusta langasta. Virhe! Neulominen kysyy aluksi vähän kärsivällisyyttä, ja paras tapa pysyä inspiroituneena, on aloittaa työ, jonka haluaa tehdä valmiiksi. Valitse siis neule, joka on sinusta kaunis. Oma ensimmäinen työni oli kirjoneule, eli ei ollenkaan helpoin mahdollinen. Tosin se oli vauvalle, joten se valmistui nopeasti.
Hanki hyvät langat. Käsityö on arvokas. Jos teet paidan, saatat käyttää sen tekemiseen 40 tuntia. Valitse siis laadukkaat langat, jotka ovat aikasi arvoiset ja, joita on ihana neuloa ja pitää vaikka loppuelämä. Käsityön tarkoitus ei ole olla halpa. Jos haluat halvan paidan, kaupat ovat täynnä 20 euron tekokuituneuleita.
Kun olet päässyt vähän vauhtiin, voi neuloessa hyvin kuunnella samalla äänikirjoja tai katsella ainakin verkkaisempia televisio-ohjelmia. Itselläni on aina neule sylissä, kun katson telkkaria. Jos ohjelma vaatii keskittymistä, teen helpompaa neuletta ja jos se on ”murtomaahiihtoa”, voi samalla aivan hyvin lukea kirjoneuleohjeitakin.
Ja sitten vielä loppuun motivaatiopuhe niille, joita neulominen vähän houkuttaa, mutta puuttuu vielä viimeinen kannustus uuden harrastuksen aloittamiselle. Itselleni kutominen merkitsee muun muassa näitä asioita:
Neulelankojen hypistely ja koskettelu lisää tutkitusti aivojen kytkentöjä. Siksi esimerkiksi vauvat ja muistisairaat nauttivat erilaisten pehmoisten materiaalien hypistelystä. Se pitää aivot virkeänä.
Lankojen värikirjo on huikea. Erilaisia väriyhdistelmiä voi kehitellä vaikka kuinka paljon. Itse noudatan yleensä ohjeita muuten hyvinkin tarkkaan, mutta värit valitsen oman mielen mukaan. Se parantaa värisilmää ja lisää luovuutta.
Neulominen on yksinkertaista puuhaa. Homma etenee silmukka kerrallaan, mikä on eräänlaista meditaatiota ja mindfullnessia. Tässä ja nyt. Neulominen rentouttaa henkisesti, tosin fyysisesti se saattaa myös jäykistää yläselkää, joten muista taukojumppa.
Neulominen sopii hyvin kärsimättömille, sillä hommalla on alku ja loppu. Ja vaikka valitsisi suuritöisenkin projektin, niin sellaisen saa muutamassa kuukaudessa valmiiksi – ja sitten voi aloittaa uuden projektin. Toisin on esimerkiksi juoksuharrastuksen kanssa – eihän siinä mitään loppua ole.
Susanna
Norjalaisen Linka Neumannin Hopi ja Alasuq sekä perinteinen islantilainen Riddari. Langat islantilaisia: Lettlopia ja Alafosslopia.Alasuq on paksu ulkoiluneule, sen alla pidän ohutta tuulta pitävää anorakkia ja aluspaitaa, hyvin tarkenee kovillakin pakkasilla! Riddari on tehty puolet ohuemmasta Lettlopi-langasta, mutta lämmin on sekin. Hopi-neuleen kuvio on saanut inspiraation intiaanien unisiepparista. Nimensä sille on antanut Hopi-intiaaniheimo. Aion tehdä toisenkin Hopin, ja oikealla olevasta Alasuqista minulla onkin työnalla neuletakkiversio.Alla olevan Islantilaisia neuleita -kirjan ostin viitisen vuotta sitten. Siitä löytyy muun muassa Riddarin ohje. Modern Lopi on uusi, en ole vielä ehtinyt tehdä siitä mitään.Ja valikoima norjalalaisneuleiden ystäville.
Mä rakastan projektien suunnittelua ja starttaamista – sekä töissä että kotona. Olen se, jolla on pieni lähtökitka ja jolla on kauhea energia käynnistää jutut. Ei mulla projektit kesken jää, kyllä mä ne maaliin vien. Valmistuminen innostaa yhtä paljon kuin starttaaminenkin, mutta siinä välissä on hyvä, että joku muukin vie hommaa eteenpäin ja saa meikäläisenkin fokuksen pysymään työnalla olevissa asioissa, muuten mun mielenkiinto saattaa siirtyä seuraavaan asiaan.
Mä en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, joilla on vain yksi projekti työnalla. Miten ihminen voi keskittyä mihinkään yhteen asiaan kokonaisen työpäivän ajan? Kuukaudesta tai vuosista puhumattakaan! Siksi mä olenkin töissä viestintätoimistossa, jossa sekä asiakkaat että hommat ovat moninaisia. Se on ihan parasta.
Vähän samanlainen olen käsityöprojektienkin kanssa. Vaatii hirveää keskittymiskykyä, kurinalaisuutta ja pitkäjänteisyyttä edistää vain yhtä käsityötä kerrallaan. Entä jos ei huvita tehdä palmikkoneuletta juuri sillä hetkellä? Tai entä jos katselee televisiosta niin intensiivistä ohjelmaa, ettei kirjoneuleohjeen lukeminen onnistu samalla? Ja varsinkaan en ymmärrä siitä, että joku kutoo pelkkiä villasukkia. Sehän on kärjistetysti sama kuin meikäläinen kirjoittaisi töissä samaa lehdistötiedotetta uudelleen ja uudelleen! Joo tiedän, että villasukkiakin on erilaisia, ja haastetta löytyy vaikka kuinka paljon, mutta silti.
Mulla on siis lukuisia (oikeasti varmaan yli 10) neuleprojektia kesken koko ajan. Teen sitä, joka sillä hetkellä innostaa eniten tai sopii siihen tilanteeseen. Kaikki valmistuvat kyllä aikanaan, mutta monesti vanhan projektin edelle kiilaa jokin uusi, ainakin hetkeksi. Kaivan kyllä välillä naftaliinista niitä kuukaisia ja joskus vuosiakin kesken olleita ja sitten apinan raivolla saattelen ne loppuun.
Nyt olen projektinhallintamenetelmässäni siirtynyt kahden projektin työstämiseen yhtä aikaa. Yksi työ on olohuoneen sohvalla, ja sitä työstän telkkaria katsellessa. Toinen on työhuoneessani, ja sitä työstän podcasteja, äänikirjoja tai ystäväpuheluita kuunnellessani. Taktiikka on toiminut oikein kivasti, molemmat etenevät, tosin pakko on myöntää, että telkkarin äärellä tehty työ on sadeiltoina edennyt rivakammin.
Työnalla on ollut viime aikoina neuleliivi – neuleliivit ovat nimittäin muotitrendi ja haluan olla aallon harjalla ja saada sen valmiiksi ennen kuin trendi on ohi. Ja toinen projektini on ollut myös erittäin trendikäs: norjalaisneule, islantilaisesta lampaanvillasta. Islantilais- ja norjalaisneuleet ovat nyt kuuminta hottia (joo kirjaimellisestikin, sillä ovat todella lämpimiä). Itse tosin olen tehnyt ekan islantilaisneuleeni jo jokunen vuosi sitten, joten olen tykännyt niistä aina.
Norjalaisneuleeni malli on Linka Neumannin Alasuq, joka on neulottu Álafosslopi-langasta. Se valmistui juuri ja se on loistava ulkoiluneule, tänne etelän talvisäihin aivan loistava, sillä se suojaa varsin hyvin sekä pieneltä sateelta että tuulelta. Alle mahtuu takki, jos enemmän kaipaa suojaa.
Myös liivi on myös pian valmis, ja seuraavaksi tartun jo aloitettuun neuletakkiin ja lisäksi annan itselleni luvan startata myös seuraavan islantilais- tai norjalaisneuleen. Yksi uusi ja yksi keskeneräinen siis seuraavaksi työnalle.
Lämpöä!
Susanna
Islantilaiset pitävät neuleita takkeina, niin lämmintä on islantilaisvilla!Jämälangoista syntyi pari erilaista pantaa.Värejä ankeutta vastaan!
Mä en siis todellakaan ole mikään aforismityyppi. Kauniit ajatukset ja mietelauseet ovat musta useimmiten korneja. En tiedä, miksi näin on. Ehkä mä olen kyyninen? Ehkä musta on vaan hassua, että kodin seinällä on sisustustaulu, jossa lukee home. Ymmärrän kyllä kauniit kirjaimet, itsekin yritän oppia kauniiksi tekstaajaksi ja kaunokirjoittajaksi bullet journal -harrastuksen vuoksi, joten latteuksien kirjoittaminen on helppo tapa harjoitella.
Sen sijaan muhun iskevät inhorealistiset ja sarkastiset iskulauseet: I craft, therefore I hoard -tyyppiset ajatukset. Ja hoardaamisesta puheenollen kävin vihdoin ja viimein Sandy Talarmon Vihkokaupassa, joka tunnetaan ”Se Hämeenpuiston vihkokauppa” -nimellä bujoilupiireissä.
Hey crafty girl -aiheinen tarrakirja oli aivan pakko saada mukaan, pieni kolikkokukkaro ja post it -lappuja. Kyniä on tullut hankittua hoarding-meiningillä, joten ostin vain yhden kynän.
Susanna
Kuljetan nykyään mukana lähinnä luottokorttikoteloa, mutta joskus on tarpeen ottaa mukaan muutama kolikko. Sitä varten ihminen tarvitsee kolikkokukkaron.Hey crafty girl -tarrat tarttuivat mukaan.Listen to your art. What a beautiful disaster -tarra sopii ”ei mennyt niin kuin Strömsössä” -tilanteisiin. Post it -lappuja asenteella.
Kävin aamutuimaan sinnikkäästi kävelyllä vesisateesta huolimatta. Mutta muuten viikonloppu on kyllä mennyt sisätiloissa käsitöiden ja askartelun merkeissä. Syksyllä pitää ottaa kotoilusta kaikki irti, kun ei oikein muutakaan voi.
Onneksi yksi vuoden ihanimmista tapahtumista on sijoitettu keskelle ankeinta mahdollista kuukautta: Suomen kädentaidot-tapahtuma kokoaa jälleen 15.-17.11. käsillätekemisestä tykkäävät ihmiset Tampereelle. Kyseessä on Euroopan suurin käsityöalan tapahtuma, joten aivan pikkumarkkinoista ei todellakaan ole kyse!
Viimeksi vietin tapahtumassa kuutisen tuntia ja silti jäi yksi halli kokonaan näkemättä. Ole siis pro ja valmistaudu!
Itse printtasin nettisvuilta messuhallien kartat jo nyt ja merkkailin, missä haluan tänä vuonna käydä.
Listalla ovat lankapuolelta ainakin Marianne’s Mohair, Menita, Sandes, Snurre ja Lentävä lapanen.
Tänä vuonna ajattelin panostaa myös kalenteriharrastukseni innoittamana erilaisiin askarteluosastohoin, kuten Askarelliin, Heidin korttipajaan, Klemmarikellariin, Sinelliin, Suomen Taidetarvikkeeseen ja Teippitarhaan. Teippitarhasta ja Klemmarikellarista taisin tehdä viime vuonnakin ostoksia, joten taidan ottaa tyhjän repun mukaan!
Ai että, olisipa jo marraskuu, pääsisi messuilemaan!
Susanna
Tänä aamuna teki mieli maalata hymyileviä naamoja.
Tästä tuli mielestäni aika veikeä.
Suomen Taidetarvikkeesta voisi saada kaikkea kivaa maalamiseen!
Nämä pipolangat ostin messuilta viime vuonna. Valmistunee ennen seuraavia messuja?
Tuli tekaistua maailman helpoin vaate: poncho. Hauskinta ponchossa on se, ettei se helppoudestaan huolimatta ole lainkaan tylsä. Ponchon langat ovat Marianne’s Mohairin lankalaatikosta, joka sisältää useita eri lankalaatuja valmiiksi mietittynä sävykokoelmana.
Omaa silmää miellytti juuri nyt eniten erilaisista pinkeistä ja koralleista koostuva lankakokoelma. Joukossa on efektilankoja, jotka ovat neulemaailmassa nyt supertrendikkäitä. Juuri sopivasti tulee 80-luku mieleen!
Ja täytyy sanoa, että olen lopputulokseen tyytyväinen. Yhdistelmä sopii sekä farkunsinisen että valkoisen kanssa. Farkkujen kanssa yhdistelmä on rento, valkoisen paitiksen kanssa sitten hitusen hienostuneempi.
Poncho on kätevä vaate, sillä se lämmittää silloin, kun on melkein lämmintä, muttei aivan. Poncho on kiva myös kesäiltoina, ja tietysti lentokoneessa kätevä lämmittäjä. Olen aina ollut pocho-tyttö, minusta on noin viisivuotiaana kuva, jossa hymyilen isoäidinruuduista virkatussa 70-luvun ponchossa.
Ja sitten se ohje. Loin 160 silmukkaa seiskan pyöröpuikoille. Sitten vain kudoin, tai oikeammin, maalasin langoilla. Välillä neuloin ainaoikeaa, välillä sileää. Edes langan päättymisen kanssa en ollut turhan tarkka, jatkoin vain seuraavalla. Pyrin kuitenkin sommittelemaan sävyt niin, että samansävyisten lankojen väliin neuloin välillä myös vaaleampaa tai tummempaa kontrastiksi. Kun neuleen pituus oli noin 50 cm, päättelin silmukat. Ja sitten neuleen toinen ”lyhyt” sivureuna kiinnitettiin virkkaamalla neuleen yläreunaan. Siis lyhyt reuna pitkään reunaan.
Neuletta voi pitää niin, että tämä pitkä risteyskohta tulee eteen. Tai sitten se voi olla sivussa. Tyylejä voi vaihdella.
Mariannen lankalaatikko on loistava lahjavinkki neulomista harrastavalle ystävälle. Hmmm…. mullakin on synttärit tulossa, ehkä myös itselleen voi ostaa lahjan?
Kevätterkuin,
Susanna
Poncho lämmittää mukavasti ja tuo asuun väriä.
Sauma edessä.
Ainakin autoilija tarkenee ponchossa jo nyt.
Kun ponchon saumaosan laittaa taakse, muuttuu asun ilme. Toimii myös kesällä topin kanssa!
Ensin sitä ehti tehdä kummilapsilleen vaatteita lahjaksi aina. Sitten tuli oma lapsi, eikä ehtinyt tehdä kenellekään mitään. Kun elämä vähän helpotti, eivät käsityöt kuitenkaan pysyneet oman lapsen kasvamisen tahdissa. Paita oli valmis, kun kohde oli kasvanut siitä jo ohi. Niinpä en vuosikausiin ole tehnyt käsitöitä muille kuin itselleni.
Pojalleni tein islantilaisneuleen 18-vuotislahjaksi ja sen jälkeen on mielessä kytenyt ajatus siitä, että pikkuhiljaa voisi taas tehdä neulelahjoja läheisille. Joululahjaksi teinkin läjän pantoja.
Joululomalla neuloin kuitenkin itselleni ihanaa huivia Kädentaidot-tapahtumasta Marianne’s Mohairin osaltolta ostamillani Adelele’s Mohairin Kid mohair boucle -langasta. Siskoni ihastui valmiiseen huiviin niin paljon, että annoin sen hänelle synttärilahjaksi. Ja ostin Mariannelta uudet langat tilalle.
Muutaman kuukauden lahjapajan jälkeen siis neuloin vihdoin itselleni jotain: huivin ja pipon. Neljästä kerästä sain molemmat.
Etenkin huivi on superhelppo: tarvitset 3 kerää lankaa ja seiskan puikot. Luo silmukoita 30-40, vähän sen mukaan haluatko leveän vai kapeamman huivin. Itse loin 40. Neulo sileää neuletta (toisella puolella oikeaa ja toisella nurjaa). Neulot niin pitkälle kuin lankaa riittää ja päättelet.
Ja sitten taikatemppu: ota hiusharja ja harjaa rivakalla otteelle neuleen oikeaa puolta. Boucle-langasta tulee ylellisen pörröistä! Jos haluat, voit toki säästää lankaa vähän sen verran, että saat tehtyä huivin päihin myös hapsut, mutta minusta hapsuton on tyylikkäämpi.
Sain Mariannelta myös ohjeet pipoon. Sovelsin ohjetta hieman, sillä minulla on pieni pää (mutta isot aivot). Loin 58 silmukkaa kutosen pyöröpuikoille. Neuloin ensin 10 senttiä joustinneuletta (2 o, 2 n) ja sen jälkeen sileää neuletta. Kun neuleen korkeus on noin 14 senttiä, ryhdyin kaventamaan neuletta neulomalla 6 silmukan välein 2 o yhteen. Toistin kavennuksia joka toinen kerros, kunnes jäljellä oli enää noin 10 silmukkaa. Päättelin kaikki silmukat kerralla ja virkkasin ne nurjalta puolelta kiinni. Ja sitten tein pipolle saman harjausoperaation kuin huivillekin.
Pipoa voi pitää sellaisenaan, jolloin se on vähän sellainen roikkuva hiippa. Tai resoriosuuden voi kääntää kaksinkerroin.
Pipo valmistuu todella nopeasti, itse tein sen yhden illan aikana.
Huono puoli tällaisissa helpoissa ja nopeissa neuleissa on se, että niiden tekemiseen tulee himo! Minä haluaisin nyt pörröhuiveja ja -pipoja kaikissa 95 värissä, joita Marianne myy!
Sitä ennen kyllä yritän saada myös valmiiksi keväisen superhelpon ponchon, josta bloggailen myöhemmin.
Lämpöä!
Susanna
Vedenvihreä boucle-lanka 95 värin valikoimasta.
Huivi on helppo ja nopeatekoinen.
Bouclessa on kiva elävä pinta, joka toimii ilman harjaustakin.
Lankojen katselu ja koskettelu, neulemateriaalien käyttäminen tekee ihmiselle hyvää. Olen lukenut tutkimuksesta, jonka mukaan dementoituneidenkin vanhusten aivoissa syntyy uusia kytkentöjä, kun he saavat sormeilla lankoja ja neulemateriaaleja. Luonnonmateriaaalit ovat aina tuottaneet minulle vahvoja tunteita. Se on ollut kenties kaikista tärkein motivaatio käsitöiden harrastamiselle: haluan kosketella ihania materiaaleja ja haluan pitää vaatteita, jotka ovat luonnonmateriaaleja. Lisäksi nautin ihanista väreistä ja väriyhdistelmistä.
Kävin Kädentaidot-messuilla Tampereella Adele’s mohairin osastolla ja hurmaannuin. Ihania mohair-, silkki-, villa- ja bambu-lankoja ja -tuotteita! Ja vieläpä eettisesti tuotettuja tuotteita, joiden käyttämisestä tulee kaikin tavoin hyvä mieli. Ostin messuilta muutaman kerän kid mohair boucle -lankaa, josta tekaisin huivin. No, siinähän kävi sitten niin, että siskoni ihastui siihen niin paljon, että annoin sen hänelle lahjaksi.
Onneksi olin ottanut messuilta Adele’s mohairin maahantuojan Marianne’s mohairinyhteystiedot, joten olin Marianneen yhteyksissä. Auta Marianne, kai saan lisää lankoja ennen seuraavia Kädentaidot-messuja? Marianne vastasi ja nyt minulla on ihania ja jännittäviä uutisia: päädyimme Marianne’s mohairin kanssa ensimmäiseen blogiyhteistyöhöni!
Olen tästä niin innoissani, sillä Mariannen myymät tuotteet edustavat kaikkea sitä, mitä haluan itse ja blogissani edistää: kauneutta, pehmeyttä, tyylikkyyttä, eettisyyttä ja luovuutta! Marianne on tosiaan Adelen tuotteiden Pohjoismaiden agentti, eli hän tuo lankoja ja tuotteita Pohjoismaihin.
Luitte oikein: lankoja ja tuotteita. Eteläafrikkalainen Adele tekee paikallisen mohair-vuoden karvoista sekä lankoja että valmiita tuotteita: huiveja, shaaleja, ponchoja… Jokainen voi siis itse päättää, haluaako neuloa itse (ohjeetkin löytyvät) vai haluaako ostaa valmiin tuotteen. Värivalikoima on huikea: 95 väriä. Tuotteet voi tilata minkä värisenä tahansa.
Marianne tekee näitä neulehommia osa-aikaisesti, hänellä on Yrjönkadulla pieni showroom, jonne pääsee, kun sopii hänen kanssaan tapaamisesta. Tai sitten tuotteita tai lankoja voi tilata sähköpostin välityksellä.
Marianne kiertää myös jonkin verran messuilla. Ja hänelläkin on viritteillä uusia yhteistyökuvioita, sillä Itäkeskuksessa sijaitseva Kässäkammari on ottamassa Adelen lankoja myyntiin ja niitä voi käydä ihailemassa Kässäkammarin osastolla Helsingin Kädentaitomessuilla Wanhassa Satamassa 2.-3.3.2019. Marianne’s Mohair järjestää myös 2.-3.2. klo 10 – 18 Pop-Up kaupan Helsingissä osoitteessa Satamakatu 5.
Adelen tuotteet ovat todella huippuluokkaa, siitä kertoo jo sekin, että Vogue Knitting on tehnyt hänestä ison jutun syksyllä 2017. Adele työllistää 50 eteläafrikkalaista naista, jotka kehräävät, värjäävät ja neulovat näitä ihanuuksia. Iso peukku naisten työllistämiselle – minusta on hieno ajatella näitä naisia, kun kudon langoista. Myös mohair-vuohet elävät alueella ja Adelella on sertifikaatti, joka kertoo, että vuohet voivat hyvin. Joissakin valmistuotteissa käytetään strutsinsulkia koristeena. Ne ovat myös eettisiä, sillä sulkia ei oteta eläviltä linnuilta (myös liha ja nahka käytetään hyväksi).
Minulla on tietysti työnalla jo uusi huivi, jonka aion tällä kertaa pitää itselläni :). Ja bloggaan lähiaikoina siitä, sillä siinä on pieni niksi…
Talvisin terveisin,
Susanna
Marianne’s mohairin showroom on täynnä ihanuuksia!
Pörröinen ja lämmin.
Marianne tuo maahan eteläafrikkalaisenAdelen lankoja ja valmiita tuotteita.
Värivalikoimaan kuuluu 95 väriä, luultavasti sinunkin lempivärisi siis.
Bloggasin ennen joulua joululahjaprojekteistani. Siinä vaiheessa en tietenkään voinut paljastaa, mitä puikoistani valmistui, joten tässä nyt joko myöhäinen tai erittäin aikainen joululahjavinkki kaikille neulomista harrastaville: neulottu panta. Löysin ohjeen Kalastajan vaimon blogista.
Kyseessä on erittäin helppo ja nopeatekoinen työ, joten tämä sopii ensimmäiseksi neuleprojektiksi hienosti. Kokenut neuloja tekaisee tällaisen yhdessä illassa vaikka leffaa katsellen. Tällaiselle on myös käyttöä pitkälle kevääseen, joten eihän tällaisen tekemistä tarvitse ensi jouluun asti säästellä.
Tein paketteihin pantoja ystävien väritoiveiden mukaisesti, joten toivon mukaan lahjat ovat kovassa käytössä.
Blogini Facebook-tykkäyksissä meni eilen 500 tykkääjän raja rikki! Kiitos kaikille lukijoille, tykkääjille, kommentoijille ja blogiani jakaneille! 500 tykkääjän kunniaksi järjestin pienimuotoiset arpajaiset, ja tein tällaisen pannan myös voittajalle. Aloitin tänään aamupäivällä ja sain viideltä valmiiksi. Siinä välissä ehdin tehdä espanjanläksyt, käydä lenkillä ja laittaa ruokaakin.
Voit tehdä aivan samoilla ohjeilla kuin Kalastajan vaimo. Tai sitten soveltaa. Itse olen esimerkiksi vaihdellut lankoja. Valtaosan olen neulonut tuplalangalla: toinen lanka jotain pörröistä lankaa (esimerkiksi Dropsin Alpaca Silk) ja jotain merinolankaa (esimerkiksi Schachenmayr Merino Extrafine 120). Molempia tarvitaan yksi kerä. Lisäksi tarvitset puikot ja yhden apupuikon. Itse olen käyttänyt 5:n puikkoja.
Olen luonut noin 24 silmukkaa, mutta silmukoita voi luoda enemmänkin, jos haluaa pannasta leveämmän. Olen neulonut yksi oikein, yksin nurin -neuletta noin 24 cm. Voit mitata sopivan pituuden testaamalla: laita neuleen pää takaraivosi puoleen väliin ja kun se ulottuu keskelle otsaasi, on palmikkokäännöksen aika. Kun se on tehty, jatkat vain samaa joustinneuletta sen verran, että panta ulottuu pääsi ympäri. Ota huomioon, että neule joustaa jonkin verran. Päätät silmukat ja yhdistät päät esimerkiksi virkkaamalla. Ta-daa!
Vaikein kohta neuleessa on palmikon tekeminen, eikä sekään ole vaikea. Jos olet luonut silmukoita 24, nostat puolet siitä, eli 12 ensimmäistä silmukkaa apupuikolle (esimerkiksi sukkapuikko). Neulot ensin sen tavallisella puikolla olevan osuuden. Kun olet neulonut tavallisen puikon loppuun, neulot apupuikon silmukat. Apupuikon neulomisessa on tärkeintä, ettet vahingossa kiepauta puikkoa ympäri. Ole siis tarkka, että aloitat puikon neulomisen neuleen reunasta.
Apupuikon neulominen vaatii vähän sorminäppäryyttä, mutta kun sen on tehnyt kerran, sen osaa aina. Neule näyttää palmikkokerroksen jälkeen ensin hassulta, mutta muutaman kerroksen jälkeen pannan muoto hahmottuu.
Tämä on tosiaan työ, jossa voi antaa luovuutensa kukkia. Voit kokeilla erilaisia lankayhdistelmiä. Itse pidän tuosta pörrö-merino-yhdistelmästä, sillä se tekee pannasta pehmoisen ja lämpimän. Jos lanka on paksua, pannasta tulee leveämpi (sekään ei haittaa). Lisäksi pantaa voi halutessaan koristella ja palmikkokääntöjä voi tehdä vaikka useampia.
Itselleni jäi lahjaprojekteista jämälankoja, joten ajattelin kokeilla myös raidallisten tai kuviollisten pantojen tekekemistä!
Pitäkää päät lämpimänä, mutta kylmänä!
Susanna
Arvonnan voittaja toivoi pinkkiä käsityöyllätystä. Kaksi kerää valmiina! Alla kummitytölle työn alla oleva neuleprojekti.
Loin 24 silmukkaa.
Yksi oikein, yksi nurin.
Palmikkokäännöksen tein, kun neule oli noin 26 cm.
12 silmukkaa apupuikolle ja apupuikko ”työn taakse”. Ensin neulotaan se tavallinen puikko. Ja kun se on neulottu, neulotaan apupuikon silmukat.
Kun palmikkokäännös on tehty, työ näyttää tältä.
Palmikkokäännöksessa silmukat vaihtavat keskenään paikkaa. Alkupään silmukoiden paikka vaihtuu loppuun.
Ja käännöksen jälkeen jatketaan tavallista joustinneuletta.
Valmista!
Neuleen päät virkattuna yhteen. Toivottavasti tämä on onnenpanta!
Me emme ole enää muutamaan vuoteen laittaneet lahjoja kuin perheen ”lapselle”. Miehen kanssa emme ole laittaneet lahjoja toisillemme, sillä emme vain ole keksineet lahjatoiveita. Olemme aina joulut reissussa, joten matka on meille lahja.
Sisarusten lapsille laitoimme lahjoja vielä muutama vuosi sitten, mutta nyt hekin ovat niin isoja, ettei leluille enää ole käyttöä ja vaatteissakin heillä on vahva oma tyyli. Kun huomasimme siskojen kanssa vaihtavamme keskenämme lahjakortteja, totesimme, ettei hommassa ole mitään järkeä. Päätimme lopettaa lahjakorttien vaihtamisen. Myös yhtä lukuunottamatta kummilapset ovat jo aikuisia.
Perheen nuori on aina onneksi ollut joululahjatoiveissaan sekä maltillinen että järkevä. Hänelle on siis hommattu jotain tarpeeseen. Yleensä ihan muutama paketti.
Joulumme on siis lähes lahjaton. Monista on yllättävää, etten laita paketteja juuri lainkaan. Minua pidetään melkoisena käsityökoneena, joten monet ajattelevat minun tehtailevan sukkia ja lapasia tutuille ja tuntemattomille.
Minä kudon kuitenkin lähinnä paitoja, jotka ovat hidastöisiä. Niiden valmistumista ei nopeuta ase, että minulla on aina kesken varmaan kymmenkunta työtä. Sukkia ja lapasia en edes osaa tehdä.
Toki läheisiä olisi kiva muistaa jollain pienellä omatekoisella jutulla. Mutta mikä sellainen voisi olla, jos ei kudo sukkia ja lapasia?
Käsityöryhmissä suosikkiprojekti tuntuu olevan tiskirätti. Sori nyt vaan, mutta musta tiskirätti ei ole lahja, se on pään aukomista.
Nyt olen kuitenkin keksinyt pienen käsityöprojektin, joka täyttää hyvän käsityölahjan kriteerit: Se on nopeatekoinen, sitä voi personoida sopivasti ja se on myös tarpeellinen. Silti se on myös nätti ja oikeilla materiaalivalinnoilla siihen saa vähän luksustakin. Silti lahja on niin pieni, että jos käyttäjä ei siitä tykkääkään, hän voi sen piilottaa tai pistää eteenpäin ilman tunnontuskia siitä, että se on ollut antajalleen työläs tai kallis.
Mikä tämä lahja sitten on? Eihän sitä nyt vielä voi paljastaa.
Lämmintä joulunalusaikaa!
Susanna
Pörröistä alpakkaa ja perhemää merinoa.
Oikein-nurin-joustinneuletta.
Työmaa.
Kun hommaa kaksi kerää alpakkaa ja yhden merinoa, siitä tekee kaksi lahjaa. Tai voi antaa toisen lahjaksi ja pitää toisen itse!
Priimaa pukkaa 
Viimeisimmät kommentit