Talvi kävi moikkaamassa

Etelä-Suomessa satoi torstaina lunta sen verran, että päivän salitreeni tuli tehtyä omalla pihalla. Jos on pakko olla talvi (Suomessa kai on), niin sitten minusta lumi on ihan jees. On valoisampaa ja voi hiihtää. Ainakin teoriassa.

Mutta lumi ei tunne kohtuullisuutta. Tuntuu, että sitä tulee aina kerralla parikymmentä senttiä ja ennen kuin on ehtinyt kaivaa suksia edes esille, se on muuttunut jo loskaksi.

Toivon mukaan tänä talvena tulisi kuitenkin sellainen ihana talvi: lunta tulisi pikkuhiljaa ja se pysyisi maassa, jotta saataisiin kunnon ladut, olisi mukava pikkupakkanen ja paljon aurinkoisia päiviä.

Kun ihmiset puhuvat talven ihanuudesta, he ajattelevat juuri sellaista kevättalven kaunista päivää. Totuus on ainakin täällä etelässä se, että enimmäkseen on harmaata, pimeää, sateista ja lämpötila on joko +2 tai -20.

No, aina voi sytyttää kynttilät, neuloa ja nautiskella lasin punaviiniä.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Suri Alpakkaa jäi edellisestä projektista niin paljon yli, että siitä syntyy toinenkin paita.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tupsuvaihtoehtoja pipoon. Taidan päätyä tummansiniseen.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lumipallokynttiä löytyi Kauniaisten Halista.

Se on perinnöllistä

Viikonloppu sujui kestiten vanhempiani ja käsitöitä tehden. Äitini totesi minulle, että olen hullu tekemään käsitöitä. Paraskin puhumaan. Häneltä minä olen tämän neuloosin perinyt.

Sain kuin sainkin valmiiksi Kalastajan vaimon suhteellisen tuoreella ohjeella tehdyn frillaneuleen, napit tosin vielä puuttuvat. Hyvässä vauhdissa on myös reikäneule, jonka teen Suri alpakasta. Se on lankana sen verran tahmeaa, ettei sitä voi neuloa tuntitolkulla ilman hartioiden jumitusta.

Molemmat neuleet ovat väriskaalaltaan neutraaleja. Tuon frillaneuleen harmahtavanruskean sävyn nimesi kollega paskeoksi, se on minusta aika kuvaava nimi :).

Käsitöiden vastapainoksi hinasin eilen itseni myös lenkille ja kuntosalille. Loppukesän leikkaus ja saikku eivät tunnu enää missään muualla kuin vyötäröllä. Pientä skarppaamista siis luvassa. En kuitenkaan puhu laihduttamisesta, sillä en usko laihduttamiseen. Siitä lisää seuraavalla kerralla.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Frillat ovat nopeatekoinen lisä muuten simppeliin neuletakkiin.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Viikonloppukukkia.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Neulekirja inspiroimassa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Paskeonvärinen neule. Nätimpi kuin miltä se kuulostaa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Viikonloppufiilis.
IMG_9876
Reikäneuletta Surista, niin että alkaa päässä surista.
IMG_9875
Valmis!

Neuloen syksyä kohti

Mä olen varautunut muutaman viikon sairaslomaan hamstraamalla neulelankoja. Tai no, ehkä olisin ostanut lankoja muutenkin. Tämä tuleva toipilasaika on nyt vain hyvä tekosyy asialle.

Kesän käsityöt olivat lähinnä neuletoppeja, mutta nyt olen siirtymässä jo syksyisempiin töihin. Kesästä muistuttaa eniten puuvillainen, värikäs neuletakki. Se on viittä vaille valmis. Niin kuin kesäkin.

Lisäksi työnalla on Sandnesin alpakkalangasta neulottava vadelmanpunainen hamonen, joka on itseasiassa todella helppoa mallineuletta. Kaksi oikein, kaksi nurin, eli ihan tavallista resorineuletta. Neuleen silmukkamäärä on pariton, joten pyöröpuikoilla neulottaessa mallineule siirtyy aina kierros kierrokselta silmukan verran ”vinoon”. Tällä ohjeella voisin tehdä myös toisen hameen, ehkä jonkin neutraalimman värisen, tummansinisen?

Puikoilla on ollut keväästä asti myös Kalastajan vaimon alpakkaneule. Se jäi kesken, kun tuli kesä. Tämä neule on ehdottomasti arvokkain ikinä tekemäni neuletyö, joten siitä on paras tulla kiva.

Kalastajan vaimolta olen nappaamassa myös persikkaisen neuleen, hän toteutti sen vaaleanpunaisena, mutta mulla on niin paljon pinkkiä vaatekaapissani, että kaipasin vähän vaihtelua.

Syksyisin neuleistani on Kotiliesi Käsityöt 5/2017 ohjeella toteutettava poikkiraitapusero, jonka toteutan Sandnesin Easy-langasta ja lankavarastoni uumenistä löytyneestä Sandnesin Suri-langasta, jota olin säästellyt Skappel-neuleeseen. Mutta ehkä reilummalle syysneuleellekin on paikkansa, Skappel on sellainen kotineule.

Lisäksi minulla on langat valmiina Sandnesin monesta eri pintaneuleesta (korinpohjaa ja palmikoita jne.) neulottavaan työhön, jota varten hommasin ylellistä Sandnesin alpakka-lankaa ja Sandnesin Tynn silk mohairia.

Nämä kuusi neuletta yritän saada valmiiksi vuoden loppuun mennessä. Miksi kiire? No siksi, että mielessä on jo uusia projekteja ja vanhoja keskeneräisiä :).

Lämpimin terkuin,

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ylelliset langat ja klassikkoväri tulevaa neuleprojektia varten.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tästä tulee hame, johan sillä on viisi senttiä pituutta.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Elämäni kallein neuleprojekti.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Reilu syysneule aloitettuna.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hihoja vaille valmis neuletakki.

 

Kylmä kesä (älkää minua syyttäkö)

Tänä kesänä on pitänyt olla ahkera, että on tarjennut. Olemme urakoineet puutarhaa kuosiin. Puutarhanhoito Suomessa on vähän päätöntä hommaa – on niin kylmä, ettei siitä kauniista puutarhasta ehdi nauttia kunnolla. Mutta ehkä ensi kesänä sitten?

Lisäksi olen kutonut aika paljon. Nyt työnalla on valkoinen pitsitoppi, jonka saan ehkä tällä viikolla valmiiksi. Toinen toppikin on työnalla, siitä tulee spagettiolkaiminen, eli saa nähdä, pystyykö sitä Suomessa tänä kesänä käyttämään.

Pari raitatoppia sain valmiiksi jo aiemmin.

Eli jos tästä jotain pitää päätellä, niin runsas toppien työstäminen lupaa kylmää ja sateista kesää. Ensi kesänä meikäläinen neuloo sitten villapaitoja!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Valkoinen toppi on muuten sileää neuletta, mutta yläosassa on pitsineuletta.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tästä tulee spegettiolkaintoppi, tosin valmista on vasta viisi senttiä…
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Raitatopit ovat muuten identtiset, mutta raitojen rytmitys ja väritys ovat erilaiset.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Halterneckin tapainen kaula-aukko.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sinistä vai persikkaa?

Keskeneräisyys

Mä olen todella hyvä starttaamaan projekteja. Hillitön innostus aloittamisesta. Suuri tyydytys lopettamisesta. Halki, poikki ja pinoon!

Töissä joudun edistämään monia projekteja yhtä aikaa. Samaa teen näemmä ihan vapaaehtoisesti käsitöiden suhteen kotona. Mutta yksi pieni ero on työprojekteissa ja käsitöisssä: niiden valmistuminen aikataulussa. Käsitöillä ei ole aikataulua.

Mulla on aina kesken useampia neuleprojekteja. Osa valmistuu nopeasti, osa valmistuu… joskus. Sain viime vuonna päätökseen neuletakin, jota tein kuutisen vuotta.

Välillä teen lupauksia, että teen kaikki keskeneräiset valmiiksi ennen kuin saan ostan yksiäkään lankoja. Buahhahhhhaaa! Tämä päätös kestää korkeintaan niin kauan, että saan kaksi keskeneräistä valmiiksi. Ja se ei kuulkaa tunnu  missään.

Mulla on tällä hetkellä muistinvaraisesti laskettuna kesken:
luonnonvalkoinen kashmirneule
korallinpunainen neuletakki
farkkuneuleliivi
puuvillainen kirjoneule
sininen reikäneule, joka on ihan alkutekijöissään ja jonka ehkä puran
villakirjoneule, joka on ollut kesken jo useamman vuoden
pipo, josta puuttuu vain tupsu
kaksi virkattua laukkua

Langat ovat valmiina ainakin seuraaviin projekteihin:
vihreä puuvilllaneule (paita tai hame ajatuksissa)
luonnonvalkoinen puno-takki
harmaa skappel
beige-aprikoosi kesätoppi
valkoinen virkattu jokin

Ja nämä ovat siis vain muistinvaraisia hommia, luultavasti lankavuoren alta löytyy muutakin.

Kyllä ne projektit aikoinaan yleensä valmistuvat. Tuo valkoinen kashmir-neule esimerkiksi on Kalastajan vaimon ohjeilla tehty ja langat olivat niin tuhottoman kalliit, että haluan saada sen nopeasti hyötykäyttöön. Korallinpunainen neuletakkikin on jo niin hyvässä vaiheessa, että saattaa valmistua vielä kesäksi.

Minä en jaksa stressata keskeneräisillä töillä, päinvastoin. On kiva, kun löytyy aina jokin työ, joka motivoi juuri sillä hetkellä. Ja jos ei mikään motivoi, voi selailla neuleohjeita tai mennä lankakauppaan, kyllä sieltä aina jotain uutta löytyy, mikä motivoi…

Mihinkäs tässä kiire, valmiissa maailmassa, keskeneräisten käsitöiden keskellä.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
En ole varma, mitä tämän lankakorin pohjalta löytyy.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Farkkuneule.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Neuletakki kesäksim ehkä jopa täksi kesäksi.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Siinä kuulkaa on jo viisikymppinen neuleen muodossa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Neulominen unettaa Sania.

 

 

Kevät tulee, villapaidat esiin!

Kunnon pässinpökkimä villapaita on parhaimmillaan keväällä. Talvella sellainen on sisätiloissa liian kuuma, eikä ulkona tietenkään tarkene pelkällä villapaidalla. Mutta kun kevätaurinko alkaa lämmittää, villapaita toimii ulkovaatteena.

Tein pitkästä aikaa pojalleni villapaidan, edellisen tekemisestä taitaakin olla… öööö…. viisitoista vuotta? Nämä meikäläisen käsityöprojektit kun tuppaavat olemaan sellaisia, ettei niiden valmistumisaikataulusta ole aina takeita. Kasvuiässä olevalle lapselle ei mene paita, joka on aloitettu pari vuotta aiemmin. Eikä teini-ikäiselle äidin tekemä kelpaa välttämättä muuten vaan. Eli en ole hänelle sitten tehnyt mitään ennen kuin nyt, kun poju alkoi itse sellaista toivoa.

Paita valmistui sopivasti 18-vuotislahjaksi. Minusta lahjan pitää aina olla lahjan saajan mieleen, joten poika sai itse valita tyylin.

Tämä paita on perinteinen islantilaisneule ja langatkin ovat islantilaislampaan villaa. Villa tekee paidasta todella lämpimän ja tiiviin, paita tuntuu lähes tuulitakilta, niin tiivis sen pinta on.

Ohje on Islantilaisia neuleita -kirjasta, josta olen neulonut itsellenikin tunikan/mekon. Nyt kun meillä on molemmilla islantilaisneuleet, ne päällä pitää varmaan lähteä Islantiin. Mies joutuu ehkä jäämään kotiin, sillä hänellä ei ole villapaitaa ;-).

Lahjan saaja on itse tyytyväinen paitaansa. Minä olen erityisen tyytyväinen lahjan saajaan. kohta 18-vuotias, aatella!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ulkoilmaihmiselle ulkoiluun villapaita.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuvio on helppo neuloa pyöröneuleena, vain kahta väriä kerroksella.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Naapurin kisu tuli moikkaamaan.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kevät tulee!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Perunanarsissi.

 

 

Koukuttava homma

Mä en ole mikään virkkaaja. Kouluaikoina virkkasin pakolliset ketjusilmukat ja pitsiliinan, josta tuli muotonsa ansiosta sipulipussi. Virkkaamaan opettelin uudestaan pari vuotta sitten. Mummoruuduista syntyi laukku. Nytkin minulla on pari laukkua tekeillä, mutta mitään isompaa en ole vielä saanut virkaten aikaiseksi ennen tätä Kalastajan vaimon virkattua reikaneuletta.

Minä tein siitä kuitenkin slipoverin, sillä noita pitkähihaisia neuleita on tullut tehtyä. Lisäksi ajattelin, että liiville voisi olla käyttöä myös kesäisin, vähän sellaisena viileiden kesäiltojen lämmikkeenä. Lisäksi muunsin kaulusta vähän.

Ohjeen lankoja en löytänyt mieluisan värisenä, joten oma neuleeni syntyi Dropisin Alpacasta ja Dropisin Alpaca Silkistä, tuplalangalla.

Neule on ihan superhelppo ja nopea, omani valmistui alle kuukaudessa, vaikka en pitänyt mitään kiirettä. Jos osaat neuloa joustinneuletta ja virkata ketjusilmukoita, niin tämä työ onnistuu!

Tarkkasilmäiset huomaavat kuvasta ehkä myös sen, että olen käynyt kampaajalla. Kuukausi sitten miehen ollessa työmatkalla lähetin hänelle kuvan, jossa oli kasa hiuksia kampaamon lattialla. Vastausviesti kuului : Jess! Tällä viikolla kävin myös raidoittamassa hiukseni. Hiuksissani on ollut oma väri varmaan kohta kolmen vuoden ajan. Lyhyt malli kaipasi minusta kuitenkin jotain… Niinpä annoin sisäisen blondiuteni pukata pintaan. Jos et voi peittää sitä, korosta sitä. 🙂

Uudistunein terkuin,

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 

Lupaan ja vannon

Minä olen joka vuosi tehnyt uudenvuodenlupauksia. Ja olen kohtuullisen hyvin myös pystynyt lupaukseni pitämään. Olen muun muassa vähentänyt punaisen lihan ja karkkien syömistä ja liikkunut ulkona enemmän. Yleensä lupaukseni ovatkin liittyneen nimenomaan oman hyvän olon parantamiseen. Mutta vain liikkumisen ja syömisen (tai syömättä jättämisen) muodossa.

Koska oma hyvä olo on muutakin kuin syömistä ja liikkumista, ajattelin tänä vuonna ottaa lupauksiini myös aivan uusia ulottuvuuksia: henkisen hyvinvoinnin ja sosiaalisen hyvinvoinnin. Kokonaisvaltaisempaa otetta keski-ikäistymisen haittojen torjumiseen siis.

Ohessa siis hyvinvoinnin neljään peruskiveen muuratut lupaukseni.

Vierivä kivi

Liikuntaa harrastan kohtuullisen paljon jo nyt. Viime vuonna HeiaHeian mukaan liikuin yhteensä 287 tuntia. Enimmäkseen liikun 4-5 tuntia viikossa, mikä on ihan hyvä saldo. Sitä en pyri lisäämäänkään. Mutta sen sijaan pyrin nyt pitämään liikuntabreikit mahdollisimman vähissä ja lyhyinä. Ja sehän onnistuu, kun on terveenä ja välttyy rasitusvammoilta. Tänä vuonna siis pyrin lisäämään kehonhuoltoa: Suomenojan urheiluhierojat saavat nähdä minua siis useammin ja lupaan myös venytellä itse enemmän. Sen en ei pitäisi olla vaikeaa, sillä HeiaHeian mukaan olen venytellyt viime vuonna kolme kertaa. Hups.

Täytyy syödä (hyvin), että jaksaa

Syöminen on toinen lempiharrastukseni. Sitä en siis aio lopettaa. Haluan syödä hyvin ja säännöllisesti, ja hyvin syömällä tarkoitan sitä, että syön hyvää ruokaa ja syön myös ruokaa, joka tekee minulle hyvää. Jatkan siis sillä linjalla, että punaista lihaa syön harvakseltaan. Karkin syömisen voisin lopettaa kokonaan. Katsotaan, kuinka käy.

Ruokaan liitty myös aivan uusi lupaus: yritän tehdä ruokaa uudella reseptillä vähintään kerran kuussa, niin helposti sitä jumahtaa tekemään samoja vanhoja juttuja. Vinkkejä hyvistä ruokablogeista siis otetaan vastaan!

Mieli virkeäksi

Ja sitten se henkinen hyvinvointi. Lukeminen on viime vuoden aikana jäänyt surkean vähälle. Lukupiiriharrastukseni piti sitä virkeänä monen vuoden ajan, mutta lukupiirin lopahdettua olen laiskistunut. Minimitavoitteena on kirja kuukaudessa.

Jatkan myös aktiivista käsityöharrastusta, mutta yritän tänä vuonna tehdä jotain lahjaksikin. Poika toivoi islantilaisneuletta. Sellainen siis ainakin tekeille.

Uusin myös museokortin. Keski-ikäiset naiset ovat kulttuurin ja museoiden kantava voima, yritän siis käyttäytyä ikäni edellyttämällä tavalla.

Sosiaalinen media ja elämä

En todellakaan aio tehdä somelakkoa. Ehei. Aion ottaa puhelimen lomillekin mukaan ja olla some-aktiivinen niin kuin tähänkin saakka. Mutta aion myös lisätä ystävien livetapaamisia ja kilautteluja kavereille.

Minusta lupaukseni kuulostavat siltä, että minulle tulee kiva vuosi!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tuo kirjoneule valmistuu tänä vuonna.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tämä lankakori tyhjenee tänä vuonna.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Luonnonvalkoinen neule valmistuu tänä vuonna.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tämähän on ihan kohta valmis.

Insinöörin avovaimon neule

Mä olen nyt aivan trendien aallonharjalla, kun olen hurahtanut nähin kalastajan vaimon blogissaan suomalaisillekin tutuksi tekemiin skappel-neuleisiin. Trendihän meni nimittäin pari vuotta sitten, mutta se näyttää tehneen comebackin. Ei valitettavasti minun ansiostani, vaan sen vuoksi, että Kalastajan vaimon kirja ilmestyi taannoin ja siinä on blogissa jo aiemmin julkaistu ohje.

Tein loppukesästä ekan skappelini, mutta tein sen kanssa aloittelijamaisen virheen: vaihdon ohjeen langan toiseen, enkä tehnyt mallitilkkua. Neuleesta tuli xs-kokoinen. Jos jollekin on kuvieni perusteella jäänyt epäselväksi, niin en ole xs. Tyhmyydestä sakotetaan. Kyllä mä saan sen neuleen päälleni kiskottua, mutta ei siitä kyllä tainnut mikään suosikki tulla. Voi olla, että lahjoitan sen jollekin pikkuiselle ystävälleni.

Eipä hätää, ostin uudet langat ja sinnikkäästi saman ohjeen kimppuun. Sisulla vaan eteenpäin, minähän kyllä tämän ehkä maailman helpoimman neuleen saan onnistumaan – on sitä sen sijaan tuhat kertaa vaikeampiakin projekteja tehty!

Pitäkää peukkuja, minä pidän puikkoja!

Susanna

Koukussa

Tämä ei ole varsinaisesti käsityöblogi, mutta käsitöiden tekeminen on niin olennainen osa elämääni, ettei tätä voisi uskottavasti kutsua lifestyle-blogikseni ilman aiheen käsittelyä. Onneksi käsityöprojektini etenevät kuitenkin sen verran verkalleen, ettei niistä riitä ihan blogin ainoaksi sisällöksi. Ja ne etenevät hitaasti vain yhdestä syystä: niitä on niin paljon.

Tiedän, että on käsityöihmisiä, joille on kunnia-asia saada työ valmiiksi ennen uuden aloittamista. Minä olen täysin kunniaton. Yritän välillä skarpata ja asetan sääntöjä, että pitää saada kaksi vanhaa valmiiksi ennen yhden uuden aloittamista. Ja sitten vastaan tulee taas jokin ihana ohje. Tai lanka. Tai ihania lankoja. Ja sitten sormia syyhyttää vain ihan vähän kokeilla, miltä uusi ohje ja lanka tuntuvat… Ja sitten se on menoa.

Teen monia töitä yhtä aikaa lähinnä siitä syystä, että käsitöiden tekeminen on mulle fiilisjuttu. On töitä, joita tehdessä voi katsoa telkkarista ihan mitä vain. On töitä, joita tehdessä voi katsoa telkkarista hiihtourheilua. On töitä, joita tehdessä ei voi katsoa telkkarista mitään. On töitä,  jotka sopivat helteeseen. On töitä, jotka sopivat pakkassäähän. On töitä, joita voi tehdä lentokoneessa. On välipalatöitä, jotka tekee hujauksessa silloin, kun mikään muu ei oikein etene.

Nyt aktiivisesti työnalla (eli olen edistänyt niitä viimeisen parin kuukauden aikana) ovat:

– Kalastajan vaimon skappel-mukaelma, josta teen minun mukaelmaani. Tämä on niin helppo ja nopea, että vaikka olen aloittanut sen viime viikonloppuna, se luultavasti valmistuu ensimmäisenä
– Virkattu mochila-laukku
– Meleerattu merinoneule, jonka olen tehnyt poikkeuksellisesti ihan omasta päästäni, eli saa nähdä, mitä siitä tulee…
– Suljettuna neuleena tehtävä etnishenkinen puuvillakirjoneule

(ja vähintään saman verran on projekteja, jotka eivät ole edenneet ainakaan pariin kuukauteen)

Mikä näistä on teidän suosikkinne, haluaisitteko seurata jonkin edistymistä?

Susanna

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑