Minulta kysytään aina silloin tällöin, neuloisinko heille tilaustyön. En suostu koskaan. Käsityöiden tekeminen on minulle hauska harrastus, ja fiilislaji. Minulla on aina useampia töitä kesken (liian monia) ja edistelen niitä sitten fiiliksen mukaan.
Tähän kuvioon ei sovi se, että minulla olisi paine saada jokin työ nopeasti valmiiksi. Ei kai kaverin voi antaa odottaa, kun hän kerran hommasta maksaa?
Yleensä kysyn kysyjiltä, että miksi eivät tee itse. En osaa, on tyypillisen vastaus. Vastaan heille, että voin kyllä opettaa sinua neulomaan. Hiljaista on ollut sillä rintamalla.
Monet ajattelevat, että käsityöt ovat jotenkin laji, joka osataan syntyessä tai opitaan viimeistään ala-asteen kässätunneilla.
Ehei. Joo, minulla on kyllä ollut kotona käsitöiden tekemisen malli, mutta jos käsityötuntien pakolliset neulomukset unohdetaan, niin minä aloitin neulomisen vasta 24-vuotiaana. Opettelin siis uudestaan.
Inspiraation lähteenä oli kummilapsi, jolle ajattelin neuloa jotain itse. Vauvojen neuleet ovat pieniä, joten kärsivällisyyttäkään ei tarvita niin paljon kuin aikuisten neuleissa.
Ja kummilasten kasvaessa myös omat taidot olivat jo kasvaneet.
Yksi yleinen neuvo on, että tee ensin jotain helppoa. Se neuvo ei päde ainakaan meikäläisen kohdalla. Oma neuvoni olisi: tee juuri sellainen työ, jonka haluat tehdä! Se inspiroi opettelemaan. Neulominen ja virkkaaminen eivät ole mitään olympialajeja, jokainen oppii perustekniikat helposti. Kyse on sen jälkeen vain siitä, että oma nopeus kasvaa.
Minä aloitin neulomisen kirjoneuleista, joissa saattoi olla 20 eri väriä. Sen jälkeen siirryin pitsineuleisiin. Elämäni ensimmäisen helpon ainaoikeinneuleen tein ehkä vuosi sitten, kun halusin itselleni skappel-neuleen.
Neuvoni niille, jotka haaveilevat käsitöistä ovat siis:
- Opettele! Netistä nöytyy nykyään hyviä tutoriaaleja, jos sinulla ei ole käsityötaitoista ystävää.
- Tee juuri haluamasi työ, se motivoi jatkamaan!
Minun teki mieli aloittaa keväinen virkkaustyö. En ole virkannut vähään aikaan, joten taidot ovat varmasti ruosteessa. Ajatuksissa oli jokin pieni projekti, laukku tai toppi. Ja kas kummaa, marssin Soukan Menitasta ulos mekkolankojen kanssa. Se siitä pienestä projektista.
Kevättä kohti!
Susanna
Priimaa pukkaa 
Vastaa