Jos et osaa, opettele!

Minulta kysytään aina silloin tällöin, neuloisinko heille tilaustyön. En suostu koskaan. Käsityöiden tekeminen on minulle hauska harrastus, ja fiilislaji. Minulla on aina useampia töitä kesken (liian monia) ja edistelen niitä sitten fiiliksen mukaan.

Tähän kuvioon ei sovi se, että minulla olisi paine saada jokin työ nopeasti valmiiksi. Ei kai kaverin voi antaa odottaa, kun hän kerran hommasta maksaa?

Yleensä kysyn kysyjiltä, että miksi eivät tee itse. En osaa, on tyypillisen vastaus.  Vastaan heille, että voin kyllä opettaa sinua neulomaan. Hiljaista on ollut sillä rintamalla.

Monet ajattelevat, että käsityöt ovat jotenkin laji, joka osataan syntyessä tai opitaan viimeistään ala-asteen kässätunneilla.

Ehei. Joo, minulla on kyllä ollut kotona käsitöiden tekemisen malli, mutta jos käsityötuntien pakolliset neulomukset unohdetaan, niin minä aloitin neulomisen vasta 24-vuotiaana. Opettelin siis uudestaan.

Inspiraation lähteenä oli kummilapsi, jolle ajattelin neuloa jotain itse. Vauvojen neuleet ovat pieniä, joten kärsivällisyyttäkään ei tarvita niin paljon kuin aikuisten neuleissa.

Ja kummilasten kasvaessa myös omat taidot olivat jo kasvaneet.

Yksi yleinen neuvo on, että tee ensin jotain helppoa. Se neuvo ei päde ainakaan meikäläisen kohdalla. Oma neuvoni olisi: tee juuri sellainen työ, jonka haluat tehdä! Se inspiroi opettelemaan. Neulominen ja virkkaaminen eivät ole mitään olympialajeja, jokainen oppii perustekniikat helposti. Kyse on sen jälkeen vain siitä, että oma nopeus kasvaa.

Minä aloitin neulomisen kirjoneuleista, joissa saattoi olla 20 eri väriä. Sen jälkeen siirryin pitsineuleisiin. Elämäni ensimmäisen helpon ainaoikeinneuleen tein ehkä vuosi sitten, kun halusin itselleni skappel-neuleen.

Neuvoni niille, jotka haaveilevat käsitöistä ovat siis:

  • Opettele! Netistä nöytyy nykyään hyviä tutoriaaleja, jos sinulla ei ole käsityötaitoista ystävää.
  • Tee juuri haluamasi työ, se motivoi jatkamaan!

Minun teki mieli aloittaa keväinen virkkaustyö. En ole virkannut vähään aikaan, joten taidot ovat varmasti ruosteessa. Ajatuksissa oli jokin pieni projekti, laukku tai toppi. Ja kas kummaa, marssin Soukan Menitasta ulos mekkolankojen kanssa. Se siitä pienestä projektista.

Kevättä kohti!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Korallinpunainen on yksi suosikkiväreistäni.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Punaisen sävyjä myös kukissa!

Koukuttava homma

Mä en ole mikään virkkaaja. Kouluaikoina virkkasin pakolliset ketjusilmukat ja pitsiliinan, josta tuli muotonsa ansiosta sipulipussi. Virkkaamaan opettelin uudestaan pari vuotta sitten. Mummoruuduista syntyi laukku. Nytkin minulla on pari laukkua tekeillä, mutta mitään isompaa en ole vielä saanut virkaten aikaiseksi ennen tätä Kalastajan vaimon virkattua reikaneuletta.

Minä tein siitä kuitenkin slipoverin, sillä noita pitkähihaisia neuleita on tullut tehtyä. Lisäksi ajattelin, että liiville voisi olla käyttöä myös kesäisin, vähän sellaisena viileiden kesäiltojen lämmikkeenä. Lisäksi muunsin kaulusta vähän.

Ohjeen lankoja en löytänyt mieluisan värisenä, joten oma neuleeni syntyi Dropisin Alpacasta ja Dropisin Alpaca Silkistä, tuplalangalla.

Neule on ihan superhelppo ja nopea, omani valmistui alle kuukaudessa, vaikka en pitänyt mitään kiirettä. Jos osaat neuloa joustinneuletta ja virkata ketjusilmukoita, niin tämä työ onnistuu!

Tarkkasilmäiset huomaavat kuvasta ehkä myös sen, että olen käynyt kampaajalla. Kuukausi sitten miehen ollessa työmatkalla lähetin hänelle kuvan, jossa oli kasa hiuksia kampaamon lattialla. Vastausviesti kuului : Jess! Tällä viikolla kävin myös raidoittamassa hiukseni. Hiuksissani on ollut oma väri varmaan kohta kolmen vuoden ajan. Lyhyt malli kaipasi minusta kuitenkin jotain… Niinpä annoin sisäisen blondiuteni pukata pintaan. Jos et voi peittää sitä, korosta sitä. 🙂

Uudistunein terkuin,

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑