Vietimme viikonloppuna Rosé Ladies -porukan viisivuotisjuhlaa Nizzassa. Ryhmä sai nimensä ensimmäisellä yhteisellä reissullamme, koska totesimme pitävämme roseeviinistä. Roseeviini onkin ollut jokaisella reissullamme tärkeässä roolissa, suuntautuipa matka sitten Geneveen, Osloon, Edinburghiin, Amsterdamiin tai Nizzaan. Ja totta kai oli vain ajan kysymys, milloin ryhmärämämme päätyy Nizzaan, onhan Provencen alue kuuluisa roseeviineistään.

Tämä oli minulle elämäni kolmas reissu Nizzaan. Kaupunki on vain niin ihana: sopivankokoinen ja lyhyen ajomatkan päässä on paljon nähtävää. Nizzassa voi yhdistää kaupunki- ja rantaloman myös hienosti. No, ihan rantakelit eivät vielä olleet, vaikka sää olikin paljon parempi kuin sääennustuksissa peloteltiin. Niiden mukaan piti tulla vettä torstaista sunnuntaihin. No, perjantaina ripsautti vähän, mutta lauantaina aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, ja lämpötilakin kohosi noin pariinkymmeneen. T-paidassa tarkeni loistavasti.

Lentomme oli perillä torstaina iltasella, joten emme uskaltaneet buukata ravintolapöytää ennakkoon siltä varalta, että lento olisi myöhässä (olimme viisastuneet Geneven reissusta, sillä silloin päädyimme fine dining -ravintolan sijaan turisteille torvisoittoa ja fondueta tarjoavaan ravintolaan lennon myöhästymisen vuoksi. No, elämys sekin. Ja juustohan on tunnetusti aina hyvää… ). Hotellimme vieressä oli kuitenkin Mon Petit Café -ravintola, joka oli vilahdellut jo ravintolalistallamme. Se oli tupaten täynnä, mutta tarjoilija kehotti meitä tulemaan puolen tunnin päästä takaisin. Niinpä pääsimme syömään juuri ennen  ravintolan sulkeutumista, ja se oli onni se! Oli nimittäin herkullista!

Olen syönyt elämäni ekalla Nizzan reissulla elämäni parhaan pizzan ja nyt tuli sitten syötyä elämäni parhaat gnocchit! Ne tarjoiltiin kanan ja aivan ihanan kastikkeen kanssa. Jälkkärikin oli ihan super, vaikka en yleensä jälkkäreistä niin perustakaan. Vahva suositus tälle paikalle. Rafla mainitaan myös Michelin-oppaassa, joten suosituksessa ei ole kyse pelkästään siitä, että me olimme matkanteon jälkeen nälkäisiä.

Perjantaiksi oli ennustettu aamupäiväksi kohtuullista säätä ja iltapäiväksi sadetta, joten päräytimme heti aamiaisen jälkeen alle kymmenen kilsan päässä sijaitsevaan Villa Ephrussi de Rotschildiin. Se on ollut minun Nizza-listallani aiemminkin, mutten ole sinne asti aiemmin ehtinyt. Reissu oli eka, muttei vika – paikka oli ihana! Viehättävä puutarha, josta avautuivat näkymät molempiin suuntiin Ranskan Rivieran rantamaisemiin. Villan rakennuttaneen Béatricen tarina on surullinen, mutta samalla tarina voimakkaasta naisesta, joka ei antanut hulttiomiehen pilata elämäänsä. Villa on täynnä kauniita värejä ja matkamuistoja, sillä Béatricekin rakasti matkustamista.

Me päätimme visiittimme lounastamalla Villan ravintolassa. Itse söin aivan ihanan salaatin, se oli jo yksistään visiitin arvoinen. Ja joimme paikan nimikkoroseeta!

Iltapäiväksi palasimme Nizzaan, jossa oli pilvistä ja ripotteli. Emme antaneet sen häiritä, kävimme Galeries Lafayettessa ja vanhassa kaupungissa ostoksilla.

Illalla suuntasimme syömään Geppettoon, joka on hyvän italialaisen ruoan lisäksi elämys. Elämykseksi sen tekee paikan omistaja Alex, jonka tyyli palvella asiakkaita on hilpeä. Hän höpötteli vieraiden kanssa ja flirttaili täysin häpeämättömästi naisasiakkaiden kanssa.

Pöytävaraus on välttämätön – ja oman kokemukseni mukaan se kannattaa tehdä puhelimitse, sillä Alex kyllä puhuu englantia hyvin, mutta sähköpostiin (sellaista ei löydy nettisivuilta, mutta Tripadvisorista löytyi) hän ei englanniksi vastannut kuin Not possible full :D.

Lauantaina piti olla sadepäivä, joten olimme suunnitelleet pysyvämme kaupungilla ja kaavailleet suuntaavamme johonkin kaupungin museoista, jos sataisi paljon. No, minä tykkään nizzalaisista sadepäivistä, sillä valtaosan päivästä taivas oli pilvetön ja lämpöäkin parikymmentä. Sateesta ei ollut tietoakaan.

Kävimme siis aamukävelyllä Promenade des Anglaisilla ja aamukahvilla rantaravintolassa. Sen jälkeen suuntasimme lounaalle legendaariseen hotelli Negrescoon. Sen ravintola oli remontissa, mutta tilalle oli rakennettu pop up -ravintola, jossa olimme ensin paikan ainoat asiakkaat. Olimme liikkeellä hitusen varhain… Negrescon Le37pop-ravintola oli tyylikäs, mutta sopivasti taiteella ja hulluttelevilla väreillä sisustettu. Ei ollut liian pönöttävä mesta. Meiltä kolmelta lounas ja pullo roseeta maksoi 120 euroa, joten olihan siinä vähän luksuslisää, mutta kokemus oli sen väärtti.

Loppupäivä menikin lähinnä vanhaa kaupunkia ristiin rastiin pyöriessä ja aurinkoisesta säästä nauttiessa. Viihdyimme ulkona niin hyvin, että sain t-paidan muotoisen rusketuksenkin.

Illaksi suuntasimme myös vanhaan kaupunkiin Les Garconsiin, joka toi mieleen Punavuoren hipsterihenkiset ravintolat. Sisustus hyvin industrial, ruoka bistrotyyppistä herkkua. Tarjoilijat myös ;-).

Entäs sitten tuliaiset?

• Marseillen saippuaa
• Paljettikoristeltu rantakassi
• Fragornardilta rantatunika, hippihenkinen paita ja ihana kirjailtu pussukka alusvaatteille (vinkki: lentokentän Fragonard on edullisempi kuin vanhan kaupungin)
• Söpöt kesäkengät Andrélta
• gLOVEmesta reissukukkaro ja ystävälle vyö
• Lentokentältä roseeta ja vähän kosmetiikkaa (Ritualsilta)

Naisreissut tekevät ihmiselle kyllä kokonaisvaltaisesti hyvää. Jokaisella naisella pitäisi olla porukka, jonka kanssa lähteä säännöllisesti reissuun! Hyvää ruokaa ja juomaa, vähän nähtävyyksiä, sopivasti shoppailua ja ennen kaikkea paljon naurua!

Nyt taas jaksaa, kyllä se kesä tännekin tulee!

Susanna