Vietimme ensimmäisen erän kesälomasta. Reissussa tietenkin. Mutta missä maassa (tai missä maissa, sillä käväisimme parissa muussakin maassa)?
Kun mies vei minut kyseiseen maahan ensimmäistä kertaa noin kymmenen vuotta sitten, olin aivan varma, että kesäloma on pilalla: pahaa ruokaa, tylsää ja kurjat kelit. No, enpä olisi enempää voinut olla väärässä. Niinpä reissu ei jäänyt viimeiseksi.
Nyt vietimme yhdeksän päivää reissussa, lämpöä oli koko ajan yli 20, lauantaina mittari kipusi 28 asteeseen. Ekana päivänä tuli muutama ripaus vettä ja kunnon ukkoskuuro, mutta sen jälkeen aurinko paisteli. Ruoka oli hyvää, nähtävää ja tekemistä oli enemmän kuin tarpeeksi ja maisemat huikeat!
Kerron myöhemmin matkavinkit, mutta nyt arvauksia: missä kolmessa maassa kävimme? Vinkkejä kuvateksteissä.
Susanna
Tämän linnan esikuvana on ollut Versailles.Patikointireittejä oli joka paikassa.Tämä puisto on isompi kuin Hyde Park tai Central Park.Tämän saaren omistavat Ruotsin kuninkaalliset.Tämä saari on miesten.Pieni ja ihana kukkaissaari.Sanoisin, että tämä maa on romanttinen.
Mun mies lupasi minulle ihan seurustelun alkuaikoina, että ruokkii minua säännöllisesti. Hän on pitänyt lupauksensa. Ei ole päässyt nälkä paljon kurnimaan.
Minä en toivo yleensä kauheasti lahjoja, en äitienpäiväksikään. Toivoin hyvää ruokaa, aikatauluttomuutta ja leuanvetotankoa. Sain kaiken, mitä toivoin, eikä päivä ole vielä edes ohi! Illalla lämpenee grilli ja sinne tuikataan lammasta.
Mun tehtäväkseni on jäänyt istua sohvalla ja kutoa. Yritykseni osallistua torpattiin nopeasti. Kävimme kyllä nauttimassa keväisestä (vihdoin!) säästä ulkona. Lisäksi yritin vetää (kaksois)leukoja uudella tangollani. Nyt menee kuminauhan avustamana ehkä neljä, eikä se homma helpotu tämän syömisen ansiosta. Toisaalta, pitää syödä, että jaksaa…
Nauttikaa äipät ja muutkin!
Susanna
Mangosmoothie ja pellavajugurttia.Brunssin alkupalajuomaksi cavaa ja mansikoita.Leipiä tsiljoonalla eri tavalla.Mun tehtäväksi jäi istuskella sohvalla……kuoharilasi kädessä.Brunssi on katettu!
Mä en ole mikään viherpeukalo. Tykkään kyllä viherkasveista, kukista ja puutarhoista, mutta mulla ei riitä into sellaisten nysväämiseen. Musta puutarhassa kuuluu siemailla rosé-viiniä grilliruokien seurana eikä möyriä mullassa.
Parhaita kasveja ovat minusta kertakäyttökasvikset. Leikkokukat kuolevat aina, hoidon tasosta riippumatta. Voin tuntea tyytyväisyyttä ja ylpeyttä siitä, että tulppaanikimppu kuolee muidenkin hoidossa.
Orkideat ovat myös näppäriä: ne kukkivat tosi kauan ja sen jälkeen ne voi laittaa kompostiin. Olen kyllä saanut ne joskus kukkimaan uudestaankin, mutta en tiedä onko se niiden kukkimaan jallittaminen järkevää: kukka on kaunis pari kuukautta ja sitten se on puoli vuotta tai vuoden kauhea juurikasa. Ei ole kodin kaunistus sellainen. Myös pihakukissa suosin yksivuotisia kukkia, sillä silloin voin vaihdella pihan väritystä vuosittain ja hakea vähän eri tunnelmaakin. Laitetaanko mummolahenkistä pelargoniaa vai kenties vähän modernimpaa?
Tänä kesänä meidän on pakko tehdä vähän puutarhahommia. Olemme asuneet talossa kymmenen vuotta ja silloin istutetut kasvit alkavat olla niin isoja, että tarvitaan vähän uudelleenmiettimistä. Kirsikka varjostaa aika pahasti marjapensaitamme. Viime kesänä pihalla möyrittiin kaivinkoneella sadevesikaivoja, joten piha on senkin jäljiltä vähän räjähtänyt.
Onneksi tähänkin hommaan voi käyttää lapsityövoimaa. Nuorelle miehelle puskien siirtelyhän käy salitreenistä?
Pikkuterassimme sain kuin sainkin kuitenkin viikonlopun aikana laitettua kevätkuntoon ihan omin voimin. Rankkaa se oli, tilanne vaati itseni palkitsemista kukkakimpuilla, en osannut päättää, joten otin kaksi.
Kesää kohti!
Susanna
Uusi kesäkukkatuttavuus minulle. Saa nähdä, kuinka menestyy hoidossani.Orvokit ovat kivoja, mutta mun hoidossani ne kasvavat loppukesällä pelkkää vartta.Pionit ovat lempikukkiani. Niitä kasvaa myös ulkona.Onkohan tämä hajuherneen sukua, tuoksi (haju) on ainakin sama?
Käytiin miehen kanssa juhlimassa meikäläisen vanhenemista ja vappua Kööpenhaminassa. Köpis on juhlimiseen oivallinen paikka: vaikuttavathan tanskalaiset siltä, että ovat syntymähuppelissa. Kaupungissa on myös mahdollisuus herkkuövereihin, sillä kaupunkia tituleerataan Pohjoismaiden ruokapääkaupungiksi.
Reissu olikin herkuttelupainotteinen. Kävelimme toki päivittäin 16 kilometriä (3x), jotenkinhan kaikki se ruoka täytyi sulatella. Toki akvaviittikin toimii samassa tarkoituksessa. Mutta koska ravintolatkaan eivät ole aivan vierekkäin, niin siirtyminen paikasta toiseen ja ruoan sulattelu hoitui näppärästi kävellen. Toki akvaviittiakin maistettiin.
Aloitimme herkuttelun kevyesti, syömällä pitsaa. Eikä mitä tahansa pitsaa, vaan yhtä elämäni parhaista, ellei parasta pitsaa. Pistäkää siis ylös: Neighbourhood! Muodoltaan se muistutti Skifferin liuskaa. Pohja oli täydellisen rapea ja täytteet poikkesivat kivasti valtavirrasta. Mies söi lampaanlihapullilla ja minttukastikkeella ryyditetttyä pitsaa, joka olisi aiheuttanut annoskateuden, ellei oma omenapitsanikin olisi ollut täydellinen!
Ja koska lounas oli näin kevyt, menimme illalla Köpiksen ”Teurastamolle” eli vanhalle meat packing districtilleFiskebareniin syömään meikäläisen synttäri-illallista. No, nimensä mukaisesti ravintola oli seafood-ravintola. Älkää antako rouhean sisustuksen, hälyisen ilmapiirin hämätä: kyseessä on ruoaltaan fiini ravintola ilman fiinistelyä.
Minä aloitin ostereilla, jatkoin kuningasravulla ja lopuksi vielä jaoimme miehen kanssa simpukat. Paikan viinilista on erittäin vaikuttava ja tarjoilijan suositukset osuivat nappiin. Onneksi hotelli oli lähellä, huh.
Tämän tankkauksen jälkeen olimmekin seuraavana päivänä valmiita suorittamaan lisää. Kaverin suosituksesta suuntasimme junamatkalle kohti Humlebækissä sijaitsevaa nykytaiteenmuseota Louisianaa. Juna oli täynnä ja se tyhjeni Humlebækissä. Tanskalaiset todellakin rakastavat taidetta ja designia, sillä museon oven takana oli 300 metrin jono ennen avaamista! Ja saman verran kertyi nopeasti jonoa meidän taaksemmekin, sillä me kokeneina käppäilijöinä kävelimme asemalta museolle nopeasti.
No, jono eteni kuitenkin vauhdikkaasti ja pääsimme nauttimaan paikan annista: patsaspuisto (esim. Moorea ja Miroa), pysyvistä näyttelyistä sekä huikeasta William Kentridgen Thick time -näyttelystä, josta tykkäsi perheen insinöörikin.
Louisianan lounasbuffet oli myös erittäin hyvä ja maisemat merelle hienot. Niin muidenkin mielestä, ravintola oli täynnä perheitä, nuoria, vanhoja – tanskalaiset todellakin rakastavat sekä taidetta että ruokaa!
Kulttuuripläjäyksen jälkeen sulattelimme ruokaa hetken Köpiksen kanavaristeilyllä, joka oli myös oikein kiva, vaikka minä olen kertaalleen sellaisella ollutkin. Ja sen jälkeen maistui taas tietysti ruoka, olimme menossa Mikkeller Øl & Brød -ravintolaan smörrebrödeille, jotka ovat kuulemma kaupungin parhaat. Mutta pahus, eihän siellä iltaisin leipiä tarjoiltukaan. Söimme siis illallislistalta ja kehutut leivät jäivät saamatta – illallinen oli siis lievä pettymys ja tunnelma pilalla (ei vaiteskaan).
Vaan eipä hätää, meillä oli vielä viimeinen päivä aikaa. Suuntasimme lounasaikaan Tivoliin, jossa lounastimme Grøftenissä. Tarjolla oli smörrejä, jotka olivat erittäin hyviä. Minä söin kaksi silliversiota, olihan vappupäivä. Akvaviitinkin otin.
Iloisten tanskalaisten salaisuuskin selvisi. Kaikissa pöydissä oli lounasaikaan isoja tuoppeja, viiniä ja akvaviittia edessä. Vaikka vappupäivä onkin Tanskassa ihan arkipäivä.
Iloista toukokuuta!
Susanna
Omenapitsa. Omnomnom. Oli siinä pekoniakin.Reissun ainoa epävakainen päivä.Puusta pudonnut.Köpiksessä oli melkein kesä, mutta hyytävä tuuli.Synttärit, mikä ihana tekosyy!Ostereita neljällä eri tavalla Fiskebarenissa.Menkää ihmiset Louisianaan, se löytyy myös Tanskasta.Heippa!William Kentridge yhdistää maalaustaidetta, veistoksia, Bonk-tyylisiä laitteita, varjoja ja videota. Olen vaikuttunut.Pionit! ❤Lakrids on suosikkilakuani!Smörre!Tivoli on ihana.Illan hämärtyessä kotiin.
Priimaa pukkaa 
Viimeisimmät kommentit