Mä en ole mikään viherpeukalo. Tykkään kyllä viherkasveista, kukista ja puutarhoista, mutta mulla ei riitä into sellaisten nysväämiseen. Musta puutarhassa kuuluu siemailla rosé-viiniä grilliruokien seurana eikä möyriä mullassa.
Parhaita kasveja ovat minusta kertakäyttökasvikset. Leikkokukat kuolevat aina, hoidon tasosta riippumatta. Voin tuntea tyytyväisyyttä ja ylpeyttä siitä, että tulppaanikimppu kuolee muidenkin hoidossa.
Orkideat ovat myös näppäriä: ne kukkivat tosi kauan ja sen jälkeen ne voi laittaa kompostiin. Olen kyllä saanut ne joskus kukkimaan uudestaankin, mutta en tiedä onko se niiden kukkimaan jallittaminen järkevää: kukka on kaunis pari kuukautta ja sitten se on puoli vuotta tai vuoden kauhea juurikasa. Ei ole kodin kaunistus sellainen. Myös pihakukissa suosin yksivuotisia kukkia, sillä silloin voin vaihdella pihan väritystä vuosittain ja hakea vähän eri tunnelmaakin. Laitetaanko mummolahenkistä pelargoniaa vai kenties vähän modernimpaa?
Tänä kesänä meidän on pakko tehdä vähän puutarhahommia. Olemme asuneet talossa kymmenen vuotta ja silloin istutetut kasvit alkavat olla niin isoja, että tarvitaan vähän uudelleenmiettimistä. Kirsikka varjostaa aika pahasti marjapensaitamme. Viime kesänä pihalla möyrittiin kaivinkoneella sadevesikaivoja, joten piha on senkin jäljiltä vähän räjähtänyt.
Onneksi tähänkin hommaan voi käyttää lapsityövoimaa. Nuorelle miehelle puskien siirtelyhän käy salitreenistä?
Pikkuterassimme sain kuin sainkin kuitenkin viikonlopun aikana laitettua kevätkuntoon ihan omin voimin. Rankkaa se oli, tilanne vaati itseni palkitsemista kukkakimpuilla, en osannut päättää, joten otin kaksi.
Kesää kohti!
Susanna
Priimaa pukkaa 
Vastaa