Kielimatkalla

Kävimme pienellä syyslomalla Etelä-Portugalissa. Ah, muistin taas, miten ihana se kieli on! Ja miten vaikea! Opiskelin muutama vuosi sitten portugalia työväenopistossa 2,5 vuoden ajan. Inspiraation sain ekalta Portugalin reissultamme, se kieli vain kuulosti niin erilaiselta! Ja koska ihastuimme Portugaliin myös maana, halusin oppia sitä sen verran, että voisin turistina  yrittää puhua edes vähän paikallista kieltä.

No, onnistuin. Siis pystyn 2,5 vuoden opiskelujen jälkeen puhumaan sitä vähän. Hyvin vähän. Pystyn ymmärtämään kirjoitettua tekstiä melko hyvin, ja jopa tuottamaan joitakin lauseita itse. Mutta haastavinta on kuullun ymmärtäminen. Portugalin kieli on nimittäin lausumiseltaan hyvin hankala, ja aloittelijan on hyvin vaikea saada kiinni yksittäisistä sanoista.

Portugali kuuluu latinalaiseen kieliryhmään, joten se on sukua esimerkiksi italialle, espanjalle ja ranskalle. Italiaa olen opiskellut vuoden verran joskus vuonna miekka ja kirves. Sen lausuminen on helppoa ja turisti-italia sujuu edelleenkin sen verran hyvin, että pystyn tilaamaan ruokani ja viinini paikallisella kielellä.

Portugalin opiskeluni tyssähti siihen, että kielelle ei altistu Suomessa oikeastaan lainkaan. Ja muutama lomareissu silloin tällöin ei oikein riitä opiskelujen tueksi. Italiaa opiskeleva voi aina kuunnella Eros Ramazottia. Espanjaa opiskeleva voi kuunnella lattareita ja katsella Netflixistä Casa de Papelia.

No, parin vuoden opiskelujen jälkeen portugalin ryhmää ei tullut edes kasaan, joten vaihdoin reilu vuosi sitten espanjaan. Espanja on toistaiseksi mennyt portugalin pohjalta varsin vaivattomasti. Osaan espanjaa reilun vuoden opiskelujen jälkeen saman verran kuin portugalia parin vuoden jälkeen.

Mutta haastava on hauskaa. Ja nyt reissussa tuli kyllä taas pieni polte opiskella portugalia lisää.

No, olen realisti: panostan nyt tähän espanjaan ja kun se alkaa olla hanskassa, niin voin lisätä vaikeuskerrointa. Sitä paitsi portugalilaiset ymmärtävät ihan hyvin espanjaakin eivätkä edes pistä sen puhumista pahakseen (varsinkaan jos puhuja ei ole espanjalainen). Espanjalaiset sen sijaan eivät kyllä tajua portugalia lainkaan.

Innostuin aikoinani italian opiskelusta Eros Ramazottin ansiosta. Kuuntelin biisejä, lauloin niitä ääneen ja käänsin sanoja. Sama hommahan oli lapsena englannin kanssa. Suosikki-lehdestä ja älppäreistä piti aina lukea niitä sanoja ja kääntää niitä suomeksi.

Nyt olen hyödyntänyt samaa, tehokkaaksi todettua opiskelukeinoa espanjan suhteen. Tavallisen työväenopiston kurssin lisäksi olen nimittäin espanjaa musiikin avulla -kurssilla. Se on superhauska! En tiedä, onko se kovin hyödyllinen, sillä laulujen sanathan kertovat siitä, mistä laulujen sanat yleensäkin kertovat: onnellisesta tai onnettomasta rakkaudesta. Sellaiseen keskusteluun on meikäläisellä lomareissuilla hyvin vähän tarvetta.

No, eihän tämä kieltenopiskelu nyt niin vakavaa ole. Tärkeintä on torjua dementiaa pitämällä aivosolut työllistettyinä ja oppia kieltä sen verran, että reissuissa pääsee vähän jotain sanomaan paikallisella kielellä. Portugalilaiset ovat muuten aivan suunnattoman kiitollinen kuulijakunta alkeita tavaavalle. Maa on Euroopan reunalla ja vaikka sitä puhutaankin Brasiliassa ja joissakin Afrikan maissakin, niin Euroopassa kieltä ei puhuta muualla kuin Portugalissa (ja olisiko heitä noin kymmenen miljoonaa). He ovat siis aidon hämmästyneitä ja iloisia, kun joku vähänkin yrittää.

Até a próxima!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Loppukesän meininkiä.
IMG_4522
Carvoeiron kalastajakylä on säilyttänyt pikkukylän fiiliksen, vaikka siellä taitaakin olla enemmän golf-lomailijoita kuin kalastajia.
IMG_4781
Algarve tulee maurinkielisestä sanasta al gar, joka tarkoittaa luolaa. Tässä yksi huikeimmista: Benagil.
IMG_4518
Valohoitoa.
IMG_4629
Portugalilaiset viinit ovat nostaneet tasoaan.
IMG_4810
Tämän luolan oli rikkonut Herkules-myrsky 11-metrisillä aalloillaan. Luola saikin sen jälkeen uudeksi nimekseen Herkules.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kesäkelit marraskuun alussa. Paras päivä 21 astetta, tyyntä ja aurinkoa.
IMG_4623
Etelä-Portugalin ranta on täynnä huikeita patikointireittejä.
IMG_4681
Farkkutakkikeli.
IMG_4520
Kotirantamme: Praia do Paraiso.

 

 

 

 

 

Mitä herkkuja Tanskan maalla?

Käytiin miehen kanssa juhlimassa meikäläisen vanhenemista ja vappua Kööpenhaminassa. Köpis on juhlimiseen oivallinen paikka: vaikuttavathan tanskalaiset siltä, että ovat syntymähuppelissa. Kaupungissa on myös mahdollisuus herkkuövereihin, sillä kaupunkia tituleerataan Pohjoismaiden ruokapääkaupungiksi.

Reissu olikin herkuttelupainotteinen. Kävelimme toki päivittäin 16 kilometriä (3x), jotenkinhan kaikki se ruoka täytyi sulatella. Toki akvaviittikin toimii samassa tarkoituksessa. Mutta koska ravintolatkaan eivät ole aivan vierekkäin, niin siirtyminen paikasta toiseen ja ruoan sulattelu hoitui näppärästi kävellen. Toki akvaviittiakin maistettiin.

Aloitimme herkuttelun kevyesti, syömällä pitsaa. Eikä mitä tahansa pitsaa, vaan yhtä elämäni parhaista, ellei parasta pitsaa. Pistäkää siis ylös: Neighbourhood! Muodoltaan se muistutti Skifferin liuskaa. Pohja oli täydellisen rapea ja täytteet poikkesivat kivasti valtavirrasta. Mies söi lampaanlihapullilla ja minttukastikkeella ryyditetttyä pitsaa, joka olisi aiheuttanut annoskateuden, ellei oma omenapitsanikin olisi ollut täydellinen!

Ja koska lounas oli näin kevyt, menimme illalla  Köpiksen ”Teurastamolle” eli vanhalle meat packing districtille Fiskebareniin syömään meikäläisen synttäri-illallista. No, nimensä mukaisesti ravintola oli seafood-ravintola. Älkää antako rouhean sisustuksen, hälyisen ilmapiirin hämätä: kyseessä on ruoaltaan fiini ravintola ilman fiinistelyä.

Minä aloitin ostereilla, jatkoin kuningasravulla ja lopuksi vielä jaoimme miehen kanssa simpukat. Paikan viinilista on erittäin vaikuttava ja tarjoilijan suositukset osuivat nappiin. Onneksi hotelli oli lähellä, huh.

Tämän tankkauksen jälkeen olimmekin seuraavana päivänä valmiita suorittamaan lisää. Kaverin suosituksesta suuntasimme junamatkalle kohti Humlebækissä sijaitsevaa nykytaiteenmuseota Louisianaa. Juna oli täynnä ja se tyhjeni Humlebækissä. Tanskalaiset todellakin rakastavat taidetta ja designia, sillä museon oven takana oli 300 metrin jono ennen avaamista! Ja saman verran kertyi nopeasti jonoa meidän taaksemmekin, sillä me kokeneina käppäilijöinä kävelimme asemalta museolle nopeasti.

No, jono eteni kuitenkin vauhdikkaasti ja pääsimme nauttimaan paikan annista: patsaspuisto (esim. Moorea ja Miroa), pysyvistä näyttelyistä sekä huikeasta William Kentridgen Thick time -näyttelystä, josta tykkäsi perheen insinöörikin.

Louisianan lounasbuffet oli myös erittäin hyvä ja maisemat merelle hienot. Niin muidenkin mielestä, ravintola oli täynnä perheitä, nuoria, vanhoja – tanskalaiset todellakin rakastavat sekä taidetta että ruokaa!

Kulttuuripläjäyksen jälkeen sulattelimme ruokaa hetken Köpiksen kanavaristeilyllä, joka oli myös oikein kiva, vaikka minä olen kertaalleen sellaisella ollutkin. Ja sen jälkeen maistui taas tietysti ruoka, olimme menossa Mikkeller Øl & Brød -ravintolaan smörrebrödeille, jotka ovat kuulemma kaupungin parhaat. Mutta pahus, eihän siellä iltaisin leipiä tarjoiltukaan. Söimme siis illallislistalta ja kehutut leivät jäivät saamatta – illallinen oli siis lievä pettymys ja tunnelma pilalla (ei vaiteskaan).

Vaan eipä hätää, meillä oli vielä viimeinen päivä aikaa. Suuntasimme lounasaikaan Tivoliin, jossa lounastimme Grøftenissä. Tarjolla oli smörrejä, jotka olivat erittäin hyviä. Minä söin kaksi silliversiota, olihan vappupäivä. Akvaviitinkin otin.

Iloisten tanskalaisten salaisuuskin selvisi. Kaikissa pöydissä oli lounasaikaan isoja tuoppeja, viiniä ja akvaviittia edessä. Vaikka vappupäivä onkin Tanskassa ihan arkipäivä.

Iloista toukokuuta!

Susanna

IMG_7188
Omenapitsa. Omnomnom. Oli siinä pekoniakin.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Reissun ainoa epävakainen päivä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Puusta pudonnut.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Köpiksessä oli melkein kesä, mutta hyytävä tuuli.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Synttärit, mikä ihana tekosyy!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ostereita neljällä eri tavalla Fiskebarenissa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Menkää ihmiset Louisianaan, se löytyy myös Tanskasta.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Heippa!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
William Kentridge yhdistää maalaustaidetta, veistoksia, Bonk-tyylisiä laitteita, varjoja ja videota. Olen vaikuttunut.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pionit! ❤
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lakrids on suosikkilakuani!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Smörre!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tivoli on ihana.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Illan hämärtyessä kotiin.

 

Ainahan se on mielessä

Rakastan matkustelua. Vietämme kaikki lomat reissussa, yleensä ulkomailla, sillä matkustelun lisäksi rakastan myös lämmintä. Matkat ovat tulleet mukanamme myös kotiimme. Vaikka sisustus on muuten aika lailla skandinaavinen, on siellä täällä viitteitä matkoihimme. Ei liikaa, sillä en halua, että meillä näyttää matkamuistomyymälältä.

Meillä on aina vähintään yksi reissu buukattuna. Juuri tällä hetkellä niitä on neljä odottamassa. Varsinaiset kesälomareissut siihen sitten vielä päälle, mutta ne ovat vielä suunnitteluvaiheessa. Listalla ovat toistaiseksi ainakin Dubrovnik, Mallorca, Italia, Malta, Azorit, Thaimaa, Malesia ja Bali. Voi olla, että lopulta päädymme ihan jonnekin muualle, kun loistava lentotarjous osuu kohdalle. Mutta tämä haaveilu ja suunnittelu on kuitenkin olennainen osa matkan viehätystä.

Nyt onkin sopiva aika suunnitella reissuja, sillä tänään päättyvien Matkamessujen aikaan on yleensä hyviä tarjouksia.

Minne sitä seuraavaksi lähtisi?

Matkakuumeisin terveisin,
Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hattu ja turkoosi meri, eikun seinä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Gambian tuliaisia.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mies askarteli Singaporen China Townista ostetuista lyhdyistä minulle pöytävalot.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lohikäärmetaulu Singaporen matkakuvasta.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Florida ja St. Paul de Vence.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑