Kävimme pienellä syyslomalla Etelä-Portugalissa. Ah, muistin taas, miten ihana se kieli on! Ja miten vaikea! Opiskelin muutama vuosi sitten portugalia työväenopistossa 2,5 vuoden ajan. Inspiraation sain ekalta Portugalin reissultamme, se kieli vain kuulosti niin erilaiselta! Ja koska ihastuimme Portugaliin myös maana, halusin oppia sitä sen verran, että voisin turistina yrittää puhua edes vähän paikallista kieltä.
No, onnistuin. Siis pystyn 2,5 vuoden opiskelujen jälkeen puhumaan sitä vähän. Hyvin vähän. Pystyn ymmärtämään kirjoitettua tekstiä melko hyvin, ja jopa tuottamaan joitakin lauseita itse. Mutta haastavinta on kuullun ymmärtäminen. Portugalin kieli on nimittäin lausumiseltaan hyvin hankala, ja aloittelijan on hyvin vaikea saada kiinni yksittäisistä sanoista.
Portugali kuuluu latinalaiseen kieliryhmään, joten se on sukua esimerkiksi italialle, espanjalle ja ranskalle. Italiaa olen opiskellut vuoden verran joskus vuonna miekka ja kirves. Sen lausuminen on helppoa ja turisti-italia sujuu edelleenkin sen verran hyvin, että pystyn tilaamaan ruokani ja viinini paikallisella kielellä.
Portugalin opiskeluni tyssähti siihen, että kielelle ei altistu Suomessa oikeastaan lainkaan. Ja muutama lomareissu silloin tällöin ei oikein riitä opiskelujen tueksi. Italiaa opiskeleva voi aina kuunnella Eros Ramazottia. Espanjaa opiskeleva voi kuunnella lattareita ja katsella Netflixistä Casa de Papelia.
No, parin vuoden opiskelujen jälkeen portugalin ryhmää ei tullut edes kasaan, joten vaihdoin reilu vuosi sitten espanjaan. Espanja on toistaiseksi mennyt portugalin pohjalta varsin vaivattomasti. Osaan espanjaa reilun vuoden opiskelujen jälkeen saman verran kuin portugalia parin vuoden jälkeen.
Mutta haastava on hauskaa. Ja nyt reissussa tuli kyllä taas pieni polte opiskella portugalia lisää.
No, olen realisti: panostan nyt tähän espanjaan ja kun se alkaa olla hanskassa, niin voin lisätä vaikeuskerrointa. Sitä paitsi portugalilaiset ymmärtävät ihan hyvin espanjaakin eivätkä edes pistä sen puhumista pahakseen (varsinkaan jos puhuja ei ole espanjalainen). Espanjalaiset sen sijaan eivät kyllä tajua portugalia lainkaan.
Innostuin aikoinani italian opiskelusta Eros Ramazottin ansiosta. Kuuntelin biisejä, lauloin niitä ääneen ja käänsin sanoja. Sama hommahan oli lapsena englannin kanssa. Suosikki-lehdestä ja älppäreistä piti aina lukea niitä sanoja ja kääntää niitä suomeksi.
Nyt olen hyödyntänyt samaa, tehokkaaksi todettua opiskelukeinoa espanjan suhteen. Tavallisen työväenopiston kurssin lisäksi olen nimittäin espanjaa musiikin avulla -kurssilla. Se on superhauska! En tiedä, onko se kovin hyödyllinen, sillä laulujen sanathan kertovat siitä, mistä laulujen sanat yleensäkin kertovat: onnellisesta tai onnettomasta rakkaudesta. Sellaiseen keskusteluun on meikäläisellä lomareissuilla hyvin vähän tarvetta.
No, eihän tämä kieltenopiskelu nyt niin vakavaa ole. Tärkeintä on torjua dementiaa pitämällä aivosolut työllistettyinä ja oppia kieltä sen verran, että reissuissa pääsee vähän jotain sanomaan paikallisella kielellä. Portugalilaiset ovat muuten aivan suunnattoman kiitollinen kuulijakunta alkeita tavaavalle. Maa on Euroopan reunalla ja vaikka sitä puhutaankin Brasiliassa ja joissakin Afrikan maissakin, niin Euroopassa kieltä ei puhuta muualla kuin Portugalissa (ja olisiko heitä noin kymmenen miljoonaa). He ovat siis aidon hämmästyneitä ja iloisia, kun joku vähänkin yrittää.
Até a próxima!
Susanna
Priimaa pukkaa 
Vastaa