Meillä on usein matkaohjelmassa patikointia. Ei varsinaisia vaelluksia, sillä emme yövy maastossa. Haluan päästä hotelliin tai Humppakuutioon yöksi. Mutta sellaisia 1-6 tunnin retkiä tehdään aina, kun mahdollista, sillä se on hieno tapa yhdistää maisemien katselu, luontomatkailu ja liikunta. Mallorcalla on loistavat mahdollisuudet eritasoiseen retkeilyyn, niinpä tuoreimmallakin reissussa olivat mukana patikointisauva ja patikointiopas. Tämän reissun ainoa patikointi olikin sitten ikimuistoinen, eikä välttämättä mukavimmalla mahdollisella tavalla, sillä lievä korkeanpaikankammoni joutui koetukselle.
Olipa kyse lentämisestä tai seinäkiipeilystä, moni sanoo, että alaspäin pääsee aina. Olen vahvasti eri mieltä. Ylöspäin pääsee aina, se ei vaadi kuin kuntoa. Alaspäin on sitten hankalampaa, ainakin näin korkeuseroja kammoavalle. Ylöspäin kivutessa huomio on aina seuraavissa askelissa, jotka suuntautuvat ylöspäin. Painopiste on menossa eteenpäin. Ja edessä näkyy polku tai portaat.
No, alaspäinmennessä katse hakeutuu helpommin alarinteeseen, ja korkeusero korostuu. Painopistekin on aivan hilkulla riistäytyä rinnettä alaspäin ja pahimmillaan polun kivet muodostavat rullaportaat, jotka odottavat sitä puolihuolimatonta askelta, joka suistaa sinut rinnettä pitkin jonnekin pohjattoman syvään kuiluun.
Vaikka olemme patikoineet paljon ja kiivenneet korkeallekin, olemme toistaiseksi olleet maisemissa, jotka eivät ole äkkijyrkkiä. Tai jos ovat, niissä on kaide tai ainakin jokin kaiteentapainen. Tai vähintään leveä polku, joka on tuonut henkistä turvaa.
Nyt valtaosa reitistä oli metrinlevyistä kivikkoa, nousu oli jyrkkä, niinpä alastulokin oli jyrkkä. Kaidetta oli turvaksi noin sadan metrin matkalta. Maisemat olivat kuulemma huikeat. En ehtinyt katsella, sillä keskityin pysymään hengissä.
Sain elämäni ensimmäisen paniikkikohtauksen, joka sai minut itkemään ja hyperventiloimaan ja melkein tekemään paniikkiratkaisuja. Itkin ja kävelin. Lopulta miehen kannustamana myös rauhoituin, mutta missään vaiheessa en varsinaisesti nauttinut.
Pelko oli järjetön. Sellaisia useimmat pelot ovat. Mutta se ei tee pelostani yhtään naurettavampaa. Minulle oli tosi kyseessä. Aivoni ja koko hormonitoimintani sanoi minulle, että kuolen tai ainakin olen lähellä sitä.
Pääsin kuitenkin alas, joten voisi ajatella, että minulla olisi sen jälkeen ollut voittajaolo. Ei ollut. Enkä minä todellakaan voittanut pelkoani, pelkään, että kävi jopa päinvastoin.
Kyllä, pelkojaan kannattaa kohdata, mutta niitä ei voiteta hallitsemattomalla ja liian haastavalla kohtaamisella. Pelot voitetaan pikkuhiljaa, vähitellen. Nyt tilanne oli vain aivan liikaa. Veikkaan, että minusta tuli varovaisempi patikointireittien tutkija, joka googlettelee tästä lähtien entistä tarkemmin reittikuvauksia.
Reitti ei sovellu alle 7-vuotialle ei tässä tapauksessa vastannut lainkaan minun käsitystäni siitä, mihin keskimääräinen kuusivuotias kykenee.
Huimaavin terkuin, Susanna
Tässä se pätkä, jossa oli kaidetta. Miehen ottama kuva, itse en maisemia katsellut.
Sadepilvee en voi pyyhkii pois, vai voinko? Kesälomani alkoi siinä vaiheessa, kun useimpien loppui eli elokuun puolivälissä. Ja samalla silloin, kun koko kesän jatkuneet helteet päättyivät. Harmi, sillä meikäläinen tykkää lämpimästä. Suomen säät ovat aina arvoitus, joten ekan lomaviikon jaksoin olla positiivinen: 20-22 astetta on ihan ok, jos aurinko paistaa ja on kivaa tekemistä ulkona. Ja meillähän oli: lähdimme heti loman startattua Humppakuutiolla kohti Kustavia ja saariston rengastietä, josta matka jatkui sitten Ahvenanmaalle. Ja sieltä sitten lopulta saariston rengasreitin eteläistä osaa pitkin takaisin kotiin.
Sateet alkoivat sitten ekan viikon jälkeen, ja toisena sadepäivänä alkoi jo ahdistaa: epäreilua, että on tehnyt itse töitä koko sen ajan kun muu maa on lomaillut ja sitten mun lomalle ei näytä riittävän yhtään hellepäivää! Eikä siinä kaikki, vaan sateen pitää tulla pilaamaan kaikki meikäläisen suosikkihuvitukset.
Loma on lomaa, vaikka sateellakin – ja pah. Kaikki ne, jotka väittävät näin, niin buukkaavat sitten varmasti tästä lähiten kesälomansa marraskuulle!
No, toisena tai kolmantena sadepäivänä totesin miehelle, että viimeinen viikko kolmen viikon kesälomastani (osa 1) voitaisii viettää vaikka Kreikassa. Eikä häntä tosiaan tarvinnut kauan houkutella. Lennot ja hotelli Kreetalla ja sadepilvet oli pyyhkäisty pois synkistämästä lomatunnelmaani.
Sitten olin pari viikkoa töissä ja seurasi loma osa 2. Siis lokakuun alussa. Varmistimme tilanteen ja buukkasimme lomareissun Mallorcalle, joka on yksi suosikkikohteistamme. Saavuin lauantaina kesästä syksyyn. Mallorcalla oli lämmintä päivisin 21-26 astetta ja vielä iltaisinkin noin 18-20 astetta, eli hyvin tarkeni illastaa terassilla ilman takkia.
Uskaltauduimme näille lomareissuille, koska meillä on molemmilla kaksi koronarokotusta. Rokotettu ei sairastu läheskään niin todennäköisesti kuin rokottamaton, ja jos sairastuukin, niin vakavamman tautimuodon saaminen on myös huomattavasti todennäköisempää. Kun monissa Etelä-Euroopan maissa rokotekattavuuskin on Suome parempi, niin reissaaminen on hyvin turvallista. Tietysti maskit ja turvavälit muistaen.
Minusta tuntuu, että joillekin on jäänyt päälle korona-ahdistus. Nyt kun vihdoin voisi alkaa elää melko normaalisti, niin se eläminen pelottaa. Enkä tavallaan ihmettele, lähes kahden vuoden eristäytyminen jättää jälkensä. Mitä nuoremmasta ihmisestä on kyse, sitä isompi osuus prosentuaalisesti tämä korona-aika on hänen elämästään.
Toivon, että ihmisillä olisi nyt uskallusta matkustaa, käydä ravintoloissa ja kulttuuririennoissa. Ihan oman virkistäytymisen vuoksi, mutta myös näillä aloilla työskentelevien vuoksi. Rokotteet ja rokotepassi ovat keinoja, joilla me voimme taas alkaa elää.
Kiinnostaisiko teitä kuulla kiinnostavimmat palat saaristosta, Ahvenanmaalta, Kreetalta tai Mallorcalta? (Mallorca-vinkkejä blogista löytyy kyllä useammankin postauksen verran aiemmilta reissuilta).
Susanna
Kreetan loma oli melkoisen rento. Tämän maiseman sävyvaihteluja ehdin tuijottela monta tuntia.
Kreetan reissun kohokohta oli retki Elafonissin ”punaiselle rannalle”.
Hanian kaupunki oli myös kiva. Postikortti Kreikasta?Yksi suosikkikaupungeistani: Palma de Mallorca aamusateen jälkeen (ainoa sade kahden viikon reissulla).
Blogi oli taas hiljaa, sillä meikäläinen vietti kesäloman loppupuoliskon. Keski-ikäinen ihminen näemmä alkaa olla kaavoihinkangistunut ja turvallisuushakuinen, sillä päädyimme viime kesän tapaan Mallorcalle. Olimme kuitenkin sen verran uhkarohkeita, että valitsimme osittain eri paikkoja kuin viime vuonna.
Ensimmäiset kuusi päivää olimme Cala d’Orissa, mutta hitusen eri paikassa kuin viime vuonna. Sitten siirryimme viikoksi Sóllerin pikkukaupunkiin, jossa kävimme viime vuonna päiväseltään patikoimassa. Ja loput neljä päivää olimme saaren pääkaupungissa Palmassa, jonne olimme aiemmilla reissuilla tehneet vain päiväretkiä.
Koska olen hehkuttanut Mallorcaa matkakohteena jo aiemmin useissa eri blogauksissa, muun muassa shoppailukohteena ja aikuiskohteena, niin säästän teidät nyt blogisarjalta. Tässä siis kootut fiilikset, vinkit ja kommentit reissustamme, joka oli jälleen tosi kiva (lue myös kuvatekstit). Ensi kesänä emme kuitenkaan mene Mallorcalle, mutta varmasti vielä joskus menemme.
Ensinnäkin, suosittelen Mallorcalle matkustamista lämpimästi syyskuussa. Meidän reissumme ajoittui elo-syyskuun vaihteeseen. Heinä-elokuun kiihkein matkailusesonki alkaa olla jo vähän takanapäin, mutta kesä jatkuu. Lämpöä oli 26 – 33 astetta ja näin loppukesästä meri oli jo ehti nyt lämmetä. Emme ole koskaan, ikinä, milloinkaan uineet niin paljon kuin Cala d’Orin viikollamme!
Me emme ole varsinaisia rantalomailijoita siinä mielessä, että jaksaisimme ottaa aurinkoa ainakaan tuntia, paria pidempään, emmekä missään nimessä joka päivä. Mutta jos vesi on kirkasta ja lämmintä, niin voimme kyllä käydä uimassa pari kertaa päivässä ja viihtyä vedessä kaloja katselemassa pitkäänkin. Erityisen hyvin tähän sopivat mielestäni Cala d’Orin suunnalla olevat ”Calat” eli rantapoukamat. Pitkät hiekkarannat eivät ole meidän juttu, sillä se rannalla oleileminen ei ole meidän juttu.
Seudulta löytyy myös kivoja patikointireittejä, me yhdistimme patikoinnin ja uinnin kävelemällä Finca Roigista neljän calan reitin (Cala Magrana-Cala Pilota-Cala Virgil-Cala Botá). Noille rannoille ei pääse autolla, joten rannat ovat rauhallisia, paikalla on vain kävellen tai pyörällä tulleita sekä veneitä parkkeerattuna poukamiin.
Toiseksi, Mallorcan länsireunalla sijaitseva Tramuntanan-vuoristo on oiva patikoinnista kiinnostuneiden matkakohde. Sóllerin kaupunki on patikoijille hyvä tukikohta, sillä sieltä lähtee monia reittejä, joiden vaativuus vaihtelee helposta vaativaan. Me teimme viikon sellaisia 1,5 – 4 tunnin lenkkejä, joissa nousumetrejä tuli helposti liki 500 metriä. Tramuntanan korkeimmat vaellusreitit nousevat 1000 metriin, mutta niille ei meillä helteen, kunnon, varusteiden tai kokemuksen puolesta ollut vielä asiaa…
Keskitasoisista reiteistä ja päiväretkistä selviää normaalikuntoinen ihminen kyllä hyvin, mutta suosittelen kaikile patikoinnista kiinnostuneille hyviä patikointikenkiä, sillä polut ovat pääsääntöisesti hyvin epätasaisia. Myös kävelysauvasta on hyötyä. Vettä pitää varata mukaan, sillä syyskuussakin päivälämpötilat voivat siis nousta 33 asteeseen. Muuten reitit ovat kyllä pääsääntöisesti näppäriä, sillä ne kulkevat kylästä toiseen ja niistä löytyy kyllä ravintoloita ja kuppiloita. Reitit on melko hyvin merkitty, mutta silti kannattaa ostaa opaskartta.
Sóllerin kaupunki on viehättävä, mutta se on pieni. Näin jälkikäteen ajateltuna siellä olisi voinut olla lyhyemmänkin ajan kuin viikon, mutta toisaalta tarkoituksenamme oli patikoida usempaan otteeseen, ja akillesjännevaivojen vuoksi en uskaltanut lähteä retkille peräkkäisinä päivinä. Eli viikossa ehdimme tehdä kolme reissua lepopäivistä huolimatta.
Illalla kylän ”nähtävyydet” kyllä ehtivät loppua, sillä kivoimmat paikat: Can Pruneraeli yhdistetty modernin taiteen museo ja kotimuseo, kasvititeellinen puutarha ja keskusaukio on kyllä nähty muutamassa tunnissa. Onneksi kylästä löytyy kyllä muutamia kivoja ravintoloita, joista meidän suosikkimme olivat Lluna 36 ja La Vilan sisäpiha. Joutohetket vietin piskuisen hotellimme ranskalaisella parvekkeella ihmisvilinää seuraten. Ihan lomasta kävi sekin
Kolmanneksi, Palma on todella kiva ruokakaupunki ja siellä voi helposti viettää aikaa pelkästään kulkemalla kauppahallista tosieen ja istuskelemalla kivoissa kahviloissa. Buukkaamamme opastettu ruokaretki meni valitettavasti pieleen, sillä oppaamme ei ilmestynyt paikalle. Mutta itse löysimme harvoin oppaissa mainitun San Juanin kaupunginosassa sijaitsevan Mercado Gastronómicon kauppahallin, joka on auki puoleen yöhön ja joka on vallan mainio mesta. Myös Mercado l’Olivar vanhassa kaupungissa kannattaa katsastaa sekä Santa Catalinan kauppahalli. Vanhassa kaupungissa on paljon ravintoloita, mutta niiden joukosta helmien löytäminen voi olla hankalaa. Itse tykkäsimme aivan huoneistomme vieressä sijainneesta l’ambigústa.
Se oli sellainen reissu se, uusi reissu on jo buukattu ja kovasti ajatuksissa, sillä se on meidän bucket list -kohteemme Uusi-Seelanti.
Mallorcalle sanon: Gracias, hasta la proxima!
Susanna
Calat ovat pieniä rantapoukamia. Jos näkee vähän vaivaa, voi löytää aivan oman rannan itselleen.
Tässä meidän kotirantamme, Cala Egos, joka sijaitsee Cala d’Orin alueella. Ranta oli todella ihana, kun polski vähän pidemmälle, sai katsella kaloja ihan omassa rauhassaan.
Joskus kannattaa pistää lomallakin kello soimaan ja lähteä aamukävelylle. Aurinko oli ensin pinkki.
Ja hetken kuluttua se värjäsi pilvenreunat oranssiksi.
Mun iho, hiukset ja kynnet rakastavat lämmintä ilmastoa. Hiukset kasvoivat varmaan kaksi senttiä loman aikana!
Satunnainen patikoija etsii uimarantaa, Finca Roigista lähtee reitti, joka kiertää neljä rantaa.
Santuari de Sant Salvador – suosittelen! Huikeat näköalat. Sinne voi patikoida, mutta perille pääsee myös autolla.
Osuimme Santuari de Sant Salvadorille juuri, kun tämä hurjapää hyppäsi huipulta alas.
Sóllerin keskustori on viehättävä. Koko kaupunki on täynnä Art Nouveau -kauneuksia.
Teimme museojunalla retken Sóllerista Palmaan ja takaisin. Maisemat ovat huikeat, mutta vielä huikeammat, jos lähtee itse patikoimaan.
Can Prunerassa oli kiinnostava Pep Guerreron näyttely.
Can Prunera on myös kotimuseo, jossa on silmäkarkkia.
Hotellimme Aqua Llunan aamiaiskattaus. Maailman parhaat croissantit, muuten.
Naapurikyyläystä hotellin partsilta.
Sóllerista lähtee monia patikointireittejä, tämä kulki satoja vuosia vanhan oliivipuulehdon halki.
Ja reitti päättyi Port de Sólleriin, jossa oli pakko pulahtaa uimaan. Oli 33 lämmintä.
Fornalutxin kylään patikoimme myös. Kylä sai muutama vuosi sitten tittelin ”Espanjan kaunein kylä”.
Ja siellä häämöttää Sóller.
Palmassa kannattaa aina katsoa ylöspäin.
Hotellihuoneistossamme oli kaksi privaattia kattoterassia.
Palman katedraali, La Seu.
Kuten sanoin, Palmassa kannattaa aina katsoa ylös.
Tässä kesän vihoviimeinen Mallorca-postaus! Kokoan tähän nyt kaikki vinkit siihen, mitä minun mielestäni Mallorcalla kannattaa ainakin tehdä ja nähdä. Listaus ei ole kaikenkattava, sillä emme tokikaan ole ehtineet nähdä ja tehdä itsekään vielä kaikkea. Mutta jos sinulla on sauma viettää Mallorcalla 10 päivää, niin tässä menovinkki jokaiselle päivälle. Jos vietät siellä kaksi viikkoa, kuten mekin, ehdit myös vetää lonkkaa. Sekin onnistuu saarella oikein mainiosti.
Palma de Mallorcan vanhakaupunki. Kulje kapeita katuja, mutta katsele ylöspäin. Palman lasierkkerit ja parvekkeet ovat hurmaavia!
Sólleriin ja Port de Sóllerin pääsee Palmasta museojunalla, mutta nykyisin sinne pääsee myös autolla Serra Tramuntanan läpi kulkevaa tunnelia pitkin. Sóllerin kaupunki on kuin pienoisversio Palmasta – sympaattinen pikkukaupunki. Jos haluaa enemmän lomafiilistä, voi laskeutua Port de Sóllerin rantaan, jossa voi nauttia vaikka lounaan rantabulevardilla.
Inca, Binissalem ja Lloseta. Torstaiaamuisin kannattaa suunnata Incan markkinoille, jotka ovat saaren suurimmat. Jos haluaa varmistaa parkkipaikan, kannattaa suunnata ajoissa. Toisaalta Incaan pääsee Palmasta junallakin. Kun on shoppailut tarpeekseen, voi hypätä junaan (autoon) ja hurauttaa noin vartissa Binissalemiin saaren viinialueelle. José L. Ferrer kutsui meitä, ja sieltä mukaan tarttui myös tuliaispullo. Kun on vauhtiin päässyt viininmaistelussa, voi suunnata Llosetaan syömään Santi Tauraan(pöytävaraus suositeltava).
Mondragón luonnonpuisto – se on käytännössä uimaranta. No, siellä voi bongata lintujakin. Me menimme sinne Starfishin veneretkellä, joka oli tosi kiva, vaikka tietysti turisteja täynnä. No, mikäs siinä – turistejahan mekin olimme.
Jos maisemareittiä kaipaat, niin tässä on sellainen: Sa Calobra. Olipa elämäni huikein automatka. Kapea vuoristotie, joka mutkittelee niin paljon, että se menee jopa itsensä ympäri. Tie päättyy Sa Calobran rantakylään, josta kannattaa ehdottomasti taapertaa Torrent de Pareisiin muutama sata metriä. Sieltä löytyy nimittäin salainen ranta. Vinkki: tie Sa Calobraan on todella kapea ja esimerkiksi vastaantulevaa bussia ei pysty väistämään muuta kuin mutkakohdissa. Kannattaa siis mennä samaan suuntaan kuin bussitkin: aamulla alas ja iltapäivällä takaisin.
Artà – pieni artistinen kaupunki sisämaassa. Me kävimme aamukahvilla Cafe Parisienissa, johon ihastuimme niin, että menimme sinne sitten lounaallekin.
Patikoi – Mallorcalla on runsaasti mahdollisuuksia aktiivilomailuun, eli rannalla löhöämisen sijaan tai ohessa kannattaa lähteä kävelemään. Reittejä löytyy jokaiselle tasolle ja muutaman tunnin reiteistä sitten monen päivän vaellusreitteihin. Me kävimme patikoimassa Sóllerista Port de Sólleriin, reissu kesti 2-2,5 tuntia ja pysähdyimme lasilliselle Son Bledan terassille, joka oli aivan ihana välistoppi. Toinen kävelymme suuntautui Alarón linnoitukseen. Matka Es Vergerin kuuluisasta ravintolasta kohti linnaa kesti reilun tunnin ja takaisin tulimme noin puolessa tunnissa.
Deià – pieni, viehättävä kylä, jonne kannattaa mennä aamutuimaan, jotta saa auton parkkiin. Me emme saaneet.
Valldemossa – samaa sarjaa Deiàn kanssa. Molemmat ovat hitusen syrjässä, mutta silti – tai ehkä siksi vetovoimaisia.
Mitäs sitten aiomme tehdä seuraavalla Mallorcan-reissullamme, sillä sellainenkin vielä taatusti tulee? Patikoimme lisää, ehdottomasti. Menemme päivästeltään tai ehkä 1-2 yöksi Menorcalle. Tutustumme vielä Mallorcan lounaiskulmaan, sillä siellä emme ole vielä kierrelleet. Ja nautimme hyvästä ruoasta, viinistä, leppoisasta tekemisestä ja tekemättömyydestä ja toivon mukaan puhumme silloin pelkästään espanjaa, sillä minä olen ilmoittautunut ensi talveksi espanjan jatkokurssin lisäksi espanjaa musiikin avulla -kurssille (lattareita, jee!) ja kahdelle viikonloppukurssille.
Hasta la proxima, Mallorca!
Susanna
Artàn kaupunki on taiteellisen boheemi. Takuuvarma tuliaistenostopaikka.
Cafe Pariesienin sisäpiha oli ihana lounaspaikka.
Tie Sa Calobraan. Jos tulet pahoinvointiseksi autossa, ota lääke.
Torrent de Pareisin salaranta löytyy noiden kallioiden välistä.
Viime vuosina on keskusteltu paljon vain aikuisille suunnatuista matkailupalveluista: aikuisille varatuista lennoista, hotelleista ja jopa ravintoloista. Osa närkästyy tällaisista palveluista ja väittää niiden kertovan lapsivihamielisyydestä.
Minä ymmärrän aivan täysin aikuisille suunnatut palvelut, vaikka enimmäkseen lapset ovat minusta kivoja – niin kuin muutkin ihmiset. Myönnän ja tiedän myös, että nämä ihanatkin pienokaiset aiheuttavat joskus häiriötä. Vauva tai kolmivuotisuhmainen lapsi ei katso aikaa tai paikkaa, kun hermo menee.
Minä ymmärrän pariskuntia, jotka mennessään hienoon ravintolaan syömään, haluavat keskittyä ateriaan ja toisiinsa eivätkä lasten kitinään tai ilosta kiljumiseen. Varsinkin jos aikuisten välinen hetki on harvinaista herkkua – omat lapset on saatu kerran vuodessa hoitoon, niin haluaako sen ajan sitten viettää kylpylässä, ravintolassa tai hotellissa, jossa on aivan sama meno kuin siellä kotonakin?
Vilkkaat, eloisat lapset ovat ihania – mutta se ei tarkoita sitä, ettei välillä olisi luksusta olla rauhallisessa ympäristössä. Uida uima-altaassa, jossa voi oikeasti uida eikä väistellä ja ottaa hiljaisella allasalueella vaikka päiväunet.
Olipa oma lapsikatras jo aikuiseksi kasvatettu, kuten meillä, tai olipa se sitten saatu hoitoon parisuhdeloman ajaksi – minusta on hyvä, että halutessaan voi valita lapsettoman ympäristön. On hyvä, että palveluita räätälöidään erilaisiin tarpeisiin. Ja tarve olla rauhassa on yksi tarve muiden joukossa. Ei siitä kannata kenenkään herneitä nenään vetää. Vastaavastihan palveluita räätälöidään myös lapsellisten tarpeisiin tarjoamalla Bamse-kerhoja ja vastaavia.
Meidän molemmat hotellimme Mallorcalla olivat adults only -hotelleja. Mallorcalla sellaisia tuntuukin olevan aika paljon tarjolla. Mainitsin edellisessä bloggauksessani, että Mallorcalla on kärsitty massaturismimaineesta, joten ehkä tällaisen palveluiden räätälöinnin avulla on pyritty löytämään uudenlaisia kohderyhmiä.
Ensimmäisen viikkomme vietimme Cala d’Orin alueella, tarkemmin Cala Esmeraldassa Inturotel Cala Esmeraldassa. Sekä alue että hotellimme olivat kivoja: rauhallisia ja kauniita. Inturotel on vallannut koko Esmeraldan, sillä on useita hotelleja ja huoneistohotelleja alueella, joten myös lapselliset löytävät taatusti sopivan vaihtoehdon, jos alue kiinnostaa.
Inturotel Cala Esmeraldan keski-ikä tuntui pyörivän 50-60 vuoden tienoilla, toki joukkoon mahtui muutamia nuoria pareja, mutta ehkä nuoremmat haluavat hitusen vauhdikkaampaan menomestaan, Cala d’Orin alueella on paljon ravintoloita, baareja ja varmasti muutama diskokin, muttei se varsinaisesti mikään bilekeskus ole.
Hotelli oli tyylikkäästi sisustettu ja sen aamupalapöytä oli huikea! Puolihoitoon kuului myös illallinen. Meistä puolihoito illallisineen on monesti kiva juttu, sillä lounas tulee syötyä monesti milloin missäkin, kun päivisin on muutenkin liikkeellä. Ja sitten on kiva, että illalla voi rauhoittua ja syödä hyvin ”kotona”.
Viikossakin ehtii usein kyllästyä hotellin sapuskoihin, mutta Inturotelissa pidettiin kyllä sekä aamiais- että illallispöydässä huolta vaihtelusta.
Cala d’Orissa parasta olivat uimarannat, ihanat pienet poukamat, joissa vesi oli turkoosia ja lahdenpoukamat suojasivat aallokolta, joten niissä pystyi oikeasti uimaan. Se on merenrantakohteissa todella harvinaista.
Muutenkin mesta oli mieluisa. Kauppoja ja ravintoloita oli tarjolla, alueen rakennuskanta oli sopivan ”matalaa”, ja kaikin puolin alueesta puuttui sellainen ison turistikohteen fiilis. Silti kaikkia palveluita oli tarjolla sopivasti.
Toinen viikkomme vierähti pienessä Llosetan kaupungissa, jossa ei sitten ollut turismista tietoakaan. Kylässä taisi olla yksi hotelli: Cas Comte Petit Hotel and Spa, eli se, jossa mekin asustelimme. Se oli keskellä kylää: toinen kylki kiinni kirkossa ja toinen kiinni tyhjillään olevassa linnassa. Pieni butiikkihotelli oli viehättävä tukikohta Serra Tramuntanan alueen tutkimiseen. Ja samalla pääsi kyllä paikallisfiilikseen, sillä kylässä ei ollut monta ravintolaa, mutta kylän kokoon nähden ne olivat kyllä hyvätasoisia.
Cas Comtessa nautiskelimme aamiaisen. Puolihoitokin olisi ollut mahdollinen yhteistyöravintolassa, mutta koska kylän ravintoloita kehuttiin, päätimme syödä illalliset milloin missäkin – ja se oli hyvä päätös.
Olimme todella tyytyväisiä molempiin hotellivalintoihimme. Isohko ja tyylikäs sekä pieni ja viehättävä. Molemmissa oli niin rauhallista, että loman teemaksi tuli se, että minä, maailman huonoin päikkäreiden ottaja, nukahdin lähes joka päivä rannalla tai uima-allasalueella. Se on rentouttavan loman merkki se!
Susanna
Inturotel Cala Esmeralda ja edessä Cala Esmeraldan kotiranta.
Cala d’Orin alueen hotellit ovat matalia, se tekee alueesta jotenkin viehättävän kotoisan.
Näkymä parvekkeeltamme yhdelle hotellin allasalueista ja Cala Esmeraldaa.
Tällaiseen näkymään heräsin ensimmäisenä aamuna. Ei huono.
Pieni kiva tervetuliaislahja: keskimmäinen kangaskassi, jolla hoituivat sekä kaupasskäynnit että rantareissut.
Hotellihuoneselfie.
Hotellin arkkitehtuuri oli kiva.
Lounge.
Ikat-kuosia näkee Mallorcalla aika paljon, lue edellinen bloggaukseni.
Hotellin toinen allasalue (kolmaskin löytyi).
Suosikkireissumekkoni: ei rypisty ka toimii kaikissa tilanteissa.
Aaltoja.
Kotiranta: turkoosi, kirkas, rauhallinen ja uitava.
Viimeinen aamiainen cavan kera ja sitten kohti Llosetaa.
Kylän ainoa hotelli.
Parvekenämymä.
Hotellin aamupala tarjoiltiin etupihalla.
Allasalue oli kattoterassilla.
Sympaattinen butiikkihotelli.
Spa-hotellissa on tietysti kylpytarvikkeita.
Appelsiineja etupihalla.
Tuliaishattu ja -kassi.
Hotellihuone oli kaksikerroksinen: olkkari alhaalla ja sänky parvikerroksessa.
Mitä tulee mieleen Mallorcasta? Varmaan aika monille 70-80-luvun perinteiset ryhmämatkat etelän lämpöön. Sukulaisille lähetettävät kateutta herättävät postikortit, flamenco-turistinuket kirjahyllyyn, valkoiset rannat, hotellirivistöt ja halpa punkku. Sitten matkailu yleistyi ja yhtäkkiä nämä ensimmäiset turistikohteet vaikuttivat vähän kuluneilta ja nuhjaantuneilta – piti kokea jotain ”aidompaa ja hienompaa”.
Mallorca kärsi pitkään nimenomaan sellaisen vanhan ja väsyneen massaturismikohteen maineesta. Kohta (ellei jo nyt) se sama leima lyödään Thaimaahan. Pitää aina löytää jotain uutta ja fiiniä. Tai itseasiassa ei tarvitse – voi nimittäin palata myös vanhaan.
Me kävimme miehen kanssa muutama vuosi sitten Mallorcalla toteamassa, että sehän on itseasiassa todella kiva mesta: huikeat mahdollisuudet aktiivilomailuun ja saari on riittävän iso, jotta sieltä löytyy oikeasti kaikille kaikkea (myös niille massatursimia kaipaaville) ja sieltä toden totta löytyy paikallisuutta.
Nyt kävimme uudestaan. Matka oli sen verran kiva, että bloggaan reissusta varmaan useamman kerran, nyt kuitenkin ensin meidän tuliaisistamme.
Emme ole miehen kanssa varsinaisesti shoppailuhenkisiä ihmisiä, mutta jostain syystä matkoilla on kiva käydä ostoksilla. Ehkä se johtuu siitä, että valikoima on erilaista kuin Suomessa? Ehkä siitä, että on kerrankin aikaa shoppailulle?
Matkashoppailussa emme kuitenkaan ole varsinaisesti perinteisten tuliaisten ostajia. Siis sellaisten, joissa lukee Mallorca. Perinteiset matkamuistomyymälät kierrämme usein kaukaa. Enkä todellakaan halua flamenco-nukkea kirjahyllyyni!
Mitä ja mistä sitten Mallorcalla kannattaa shoppailla? Tässä muutamat vinkit (Palma de Mallorca on unohdettu tarkoituksella. Sieltä löytyy kaikkea, mutta niin löytyy kaikista samankokoisista kaupungeista).
Monessa mallorcalaisessa kaupungissa järjestetään markkinoita. Markkinoilla myydään hedelmiä, vihanneksiä, juustoja, paikallisten käsityöläisten tuotteita, ihania olkilaukkuja ja -hattuja jne. Lista eri kaupunkien markkinapäivistä löytyy englanniksi täältä. Itse olemme käyneet Alcudian markkinoilla jo viime reissulla ja siellä kävimme nytkin. Lisäksi kävimme sekä saaren suurimmilla markkinoilla Incassa että Santanyin markkinoilla. Suosikkini näistä on ehkä Santanyi, jossa tuntui olevan eniten käsityöläisten tuotteita. Lisäksi markkina-alue sijaitsee kätevästi kivojen kivijalkakauppojen lomassa. Itselleni ainoaksi markkinaostokseksi jäi kuitenkin punottu vyö, jonka olin laittanut toivomuslistalle jo kotona.
Mallorcan viinialue sijaitsee Binissalemissa. Majoituimme tokan viikon Llosetan pikkukaupungissa, josta pääsi junalla näppärästi muutamassa minuutissa Binissalemiin. Eihän sitä toki voi mennä viinejä maistelemaan autolla :). Mallorcalaisista viineistä voit lukea lisää täältä. Me vierailimme Binissalemissa Jose L. Ferrerin tilalla ja mukaan tarttui yksi tuliaispullo. Tai sitten voi päästä helpolla ja mennä meidän Llosetan pikkukaupunkimme viinimyymälään Vinamicaan, josta löytyy luultavasti kaikki alueen viinit ja muutakin. Mukaan tarttui toinen pullo. Myymälää vastapäätä sijaitsee yksi Mallorcan parhaista ruokapaikoista, Michelin-suositeltu Santi Tauran ravintola, jossa kävimme myös syömässä. Siitä lisää myöhemmin.
Ja sitten nahka – Mallorcassa ei voi välttyä nahkatuotteilta, sillä erilaisten nahkatuotteiden valmistuksella on saarella pitkät perinteet. Valikoimaa löytyy halvoista (mutta varsin laadukkaista) sandaaleista, vöistä ja laukuista erittäin laadukkaisiin ja arvokkaisiin nahkatuotteita valmistaviin taloihin, joista osa tekee alihankintaa ihan maailmankuuluille muotitaloillekin. Nahkatuotannon keskittymä sijaitsee Incassa, siis siinä Binissalemin ja Llosetan vieressä, eli samalla reissulla voi helposti syödä, juoda ja shoppailla hyvin. Ei sattumaa, että majoituimme toisen viikon sillä seudulla… 😀
Pinterestistä bongailin etukäteen, että Mallorcalla tehdään myös ikat-tekstiilejä. Toinen syy majoittautua Llosetaan: kaupungissa sijaitsee erittäin laadukas tekstiilejä valmistava Teixits Riera. Osoite on: Major, 50, Lloseta. Tehtaan ja sen myymälän ohi kävelee helposti vahingossa, mutta sisään vaan! Tosin ostosten teko on helpompi hoitaa, jos osaa vähän espanjaa – noin vuoden opiskelu riitti varsin hyvin, sain ostettua kaksi tyynynpäällistä.
Jos vähän perinteisempi shoppailu kiinnostaa, niin vähän Palman ulkopuolella sijaitsee Fashion outlet, sieltä löytyi muun muassa tenniskengät meille molemmille Asicsin myymälästä todella edullisesti.
Nahkatuotteita myydään markkinoilla ja kaupoissa, mutta Incassa on myös tehtaanmyymälöitä. Netistä on vaikea löytää koottua ja ajantasaista listaa tehtaanmyymälöistä, joten tässä yritys koota teille sellainen. Osa netistä löytyvistä osoitteista nimittäin vei paikkoihin, joista ei löytynyt mitään. Tarkistakaa ao. liikkeiden aukioloajat netistä, osa liikkeistä pistää nimittäin ovet kiinni siestan ajaksi!
Barrats 1890 – todella kivoja ja laadukkaita kenkiä, laukkuja, vöitä, kukkaroita jne. Osoite: Avinguda del General Luque, 484, 07300 Inca (kahdet kengät, vyö ja vespa-avaimenperä)
Munper – eri brändien tuotteita laidasta laitaan, iso myymälä, jossa myös iso poistonurkkaus. Osoite: Av. Rei Jaume II, s/n, 07300 Inca (täältä ei tällä reissulla ostettu mitään, edellisellä ostettiin lompakot koko perheelle)
Heitorn – sijaitsee näppärästi Munperin viressä, joten käy molemmissa! Täältä saa 1-3 päivässä muun muassa nahkahameen mittatilaustyönä. Pienehkö, mutta laadukas valikoima. Osoite: Av. Rei Jaume II, 211, 07300 Inca (himoitsin yksiä korkkareita, mutta matkalaukku alkoi olla jo täynnä)
Lottusse – todella laadukkaan oloisia kenkiä, mutta rajallisesti kokoja. Osoite: Calle dels Pagesos, 14 (himoitsemistani kengistä ei ollut sopivaa kokoa jäljellä, joten tyhjin käsin pois)
Antony’s – monien merkkien iso myymälä, valikoimissa vähän kaikenhintaisia tuotteita. Osoite: Avda. Jaime I, 1, 07300 Inca (täältä ostin vyön ja perinteiset ns. Menorquina-sandaalit (suom. menorcalaiset)
Camper – mä jotenkin tavallaan tykkään Camperin kengistä, mutta ne eivät kuitenkaan ole mun juttu. Siltä varalta, että teitä kiinnostavat, niin tässä kuitenkin osoite: Carrer Quarter, 91, 07300 Inca
Kätevää, että etelänmatkalle tarvitsee niin vähän vaatteita. Puolityhjällä laukulla sinne, täydellä takaisin! Kuvateksteissä muutamia vinkkejä lisää, tsekkaa siis nekin!
Susanna
Perinteiset menorcalaiset sandaalit. Tällaiset maksavat Suomessa noin satasen, itse ostin 20 eurolla Antony’silstä, niitä tosin saa Mallorcalta melkein mistä vaan.
Barrats 1890 -nilkkurit ovat mielestäni aivan ihanat, tiedän käyttäväni ne puhki!
Teixits Rieran turkoosit tyynynpäälliset ja turkoosit sandaalit. Turkoosista tulee kesä mieleen.
Barrats 1890:n Oxford-kengät olivat söpön vaaleanpunaiset ja vespailijan oli ihan pakko saada Vespa-avaimenperä.
Punottu vyö Santanyin markkinoilta, sininen Barrats 1890:stä ja punainen Antony’sistä.
Vespa ❤
Teixits Rieran ikatit ovat ihania ja todella laadukasta puuvillapellavaa.
Jos joskus asun Mallorcalla, sisustan kotini näillä.
Olkikoreja ja kaikkea oljesta Santanyin markkinoilla.
Artàn kaupungissa oli kivoja pikkukauppoja. Tämäntyylistä keramiikkaa myytiin myös markkinoilla. Ehkä ensi reissulla näitäkin mahtuu laukkuun….
Priimaa pukkaa 
Viimeisimmät kommentit