Viime vuosina on keskusteltu paljon vain aikuisille suunnatuista matkailupalveluista: aikuisille varatuista lennoista, hotelleista ja jopa ravintoloista. Osa närkästyy tällaisista palveluista ja väittää niiden kertovan lapsivihamielisyydestä.
Minä ymmärrän aivan täysin aikuisille suunnatut palvelut, vaikka enimmäkseen lapset ovat minusta kivoja – niin kuin muutkin ihmiset. Myönnän ja tiedän myös, että nämä ihanatkin pienokaiset aiheuttavat joskus häiriötä. Vauva tai kolmivuotisuhmainen lapsi ei katso aikaa tai paikkaa, kun hermo menee.
Minä ymmärrän pariskuntia, jotka mennessään hienoon ravintolaan syömään, haluavat keskittyä ateriaan ja toisiinsa eivätkä lasten kitinään tai ilosta kiljumiseen. Varsinkin jos aikuisten välinen hetki on harvinaista herkkua – omat lapset on saatu kerran vuodessa hoitoon, niin haluaako sen ajan sitten viettää kylpylässä, ravintolassa tai hotellissa, jossa on aivan sama meno kuin siellä kotonakin?
Vilkkaat, eloisat lapset ovat ihania – mutta se ei tarkoita sitä, ettei välillä olisi luksusta olla rauhallisessa ympäristössä. Uida uima-altaassa, jossa voi oikeasti uida eikä väistellä ja ottaa hiljaisella allasalueella vaikka päiväunet.
Olipa oma lapsikatras jo aikuiseksi kasvatettu, kuten meillä, tai olipa se sitten saatu hoitoon parisuhdeloman ajaksi – minusta on hyvä, että halutessaan voi valita lapsettoman ympäristön. On hyvä, että palveluita räätälöidään erilaisiin tarpeisiin. Ja tarve olla rauhassa on yksi tarve muiden joukossa. Ei siitä kannata kenenkään herneitä nenään vetää. Vastaavastihan palveluita räätälöidään myös lapsellisten tarpeisiin tarjoamalla Bamse-kerhoja ja vastaavia.
Meidän molemmat hotellimme Mallorcalla olivat adults only -hotelleja. Mallorcalla sellaisia tuntuukin olevan aika paljon tarjolla. Mainitsin edellisessä bloggauksessani, että Mallorcalla on kärsitty massaturismimaineesta, joten ehkä tällaisen palveluiden räätälöinnin avulla on pyritty löytämään uudenlaisia kohderyhmiä.
Ensimmäisen viikkomme vietimme Cala d’Orin alueella, tarkemmin Cala Esmeraldassa Inturotel Cala Esmeraldassa. Sekä alue että hotellimme olivat kivoja: rauhallisia ja kauniita. Inturotel on vallannut koko Esmeraldan, sillä on useita hotelleja ja huoneistohotelleja alueella, joten myös lapselliset löytävät taatusti sopivan vaihtoehdon, jos alue kiinnostaa.
Inturotel Cala Esmeraldan keski-ikä tuntui pyörivän 50-60 vuoden tienoilla, toki joukkoon mahtui muutamia nuoria pareja, mutta ehkä nuoremmat haluavat hitusen vauhdikkaampaan menomestaan, Cala d’Orin alueella on paljon ravintoloita, baareja ja varmasti muutama diskokin, muttei se varsinaisesti mikään bilekeskus ole.
Hotelli oli tyylikkäästi sisustettu ja sen aamupalapöytä oli huikea! Puolihoitoon kuului myös illallinen. Meistä puolihoito illallisineen on monesti kiva juttu, sillä lounas tulee syötyä monesti milloin missäkin, kun päivisin on muutenkin liikkeellä. Ja sitten on kiva, että illalla voi rauhoittua ja syödä hyvin ”kotona”.
Viikossakin ehtii usein kyllästyä hotellin sapuskoihin, mutta Inturotelissa pidettiin kyllä sekä aamiais- että illallispöydässä huolta vaihtelusta.
Cala d’Orissa parasta olivat uimarannat, ihanat pienet poukamat, joissa vesi oli turkoosia ja lahdenpoukamat suojasivat aallokolta, joten niissä pystyi oikeasti uimaan. Se on merenrantakohteissa todella harvinaista.
Muutenkin mesta oli mieluisa. Kauppoja ja ravintoloita oli tarjolla, alueen rakennuskanta oli sopivan ”matalaa”, ja kaikin puolin alueesta puuttui sellainen ison turistikohteen fiilis. Silti kaikkia palveluita oli tarjolla sopivasti.
Toinen viikkomme vierähti pienessä Llosetan kaupungissa, jossa ei sitten ollut turismista tietoakaan. Kylässä taisi olla yksi hotelli: Cas Comte Petit Hotel and Spa, eli se, jossa mekin asustelimme. Se oli keskellä kylää: toinen kylki kiinni kirkossa ja toinen kiinni tyhjillään olevassa linnassa. Pieni butiikkihotelli oli viehättävä tukikohta Serra Tramuntanan alueen tutkimiseen. Ja samalla pääsi kyllä paikallisfiilikseen, sillä kylässä ei ollut monta ravintolaa, mutta kylän kokoon nähden ne olivat kyllä hyvätasoisia.
Cas Comtessa nautiskelimme aamiaisen. Puolihoitokin olisi ollut mahdollinen yhteistyöravintolassa, mutta koska kylän ravintoloita kehuttiin, päätimme syödä illalliset milloin missäkin – ja se oli hyvä päätös.
Olimme todella tyytyväisiä molempiin hotellivalintoihimme. Isohko ja tyylikäs sekä pieni ja viehättävä. Molemmissa oli niin rauhallista, että loman teemaksi tuli se, että minä, maailman huonoin päikkäreiden ottaja, nukahdin lähes joka päivä rannalla tai uima-allasalueella. Se on rentouttavan loman merkki se!
Susanna
Priimaa pukkaa 