Peiliin katsomisen paikka

Bloggailin taannoin siitä, millaisen ensireaktion pojan armeijaanmeno aiheutti. Onneksi alkushokki meni ohi muutamassa päivässä. Pojalla on kaikki hyvin, nyt on valakin takana. Ja kyllä täällä kotonakin pärjätään.

Suurin muutos aiempaan elämään on se, että me syömme miehen kanssa huonommin nyt, kun ei ole nälkäistä nuorta talossa. Jos aiemmin laitoimme illallista vähintäänkin parina arki-iltana, nyt arki-illat menevät lähinnä voileipälinjalla. Ja koska arki-iltaisin ei kokkailla, ei kotona työskentelevälle miehelle jää jämäruokia lounaaksi.

Tämä kehitys on kaikkea muuta kuin hyvä. Ravitsemuksellisista ja sosiaalisista syistä pitäisi kyllä skarpata, ellei jopa karpata  – ehhehhehhee.

Olemme tehneet myös pientä kylppäriremonttia. Yläkerran kylppäri on nykyään mun ja miehen yhteiskäytössä. Aiemmin se oli pelkästään miehen. Jaoin kellarin vessankaapit pojan kanssa. Kun kuvioihin tuli tyttöystävä, ajattelin antaa nuorisolle vähän lebensraumia ja siirsin omat kempparikamani yläkertaan. Arvaatte, miten siinä kävi? Tilaa ei vain ole tarpeeksi, joten osa meikeistä ja muista keski-ikäiselle naiselle tuikitarpeellisista liposomeista ja taikatipoista on yläkerran aulan lipastossa.

No, nyt olemme vaihtaneet allaskaapin ja peilikaapin. Allaskaappi on aiempaa leveämpi ja siinä on vetolaatikot, joten tilan saa käytettyä maksimaalisesti hyväksi. Peilikaappeja hommattiin kaksi vieretysten.

Laatikkoajattelu sopii hyvin tällaiselle konmaristille. Samoin se, että meikit asetellaan niin, että kaikki näkuvät kerralla. Kalusteet ja niiden sisälmykset löytyivät Ikeasta.

Rakastan kaappien järjestelyä ja rakastan kosmetiikkaa, joten meikkien järjestely oli todella ihanaa puuhaa. Niin ihanaa, että järjestelyyn oli pakko ryhtyä iltamyöhään remontin valmistuttua. Mutta olipa kiva herätä aamulla töihin, kun ihmiseksi muuntautumisen taikavarusteet löytyivät kaapista hyvässä järjestyksessä.

Nyt on kaunista ulkoisesti ja sisäisesti!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Saippua ja käsirasva samaa paria.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Taso ostettiin mittojen mukaan. Öljyämme sen vielä tummemmaksi.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Keski-ikäinen nainen tarvitsee kaiken tämän?
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ikean säilytyslokerossa meikit pysyvät järjestyksessä ja on helppo löytää haluamansa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kosmetiikka taitaa olla heikko kohtani…

Asiat järjestykseen

Olen bloggaillut bujoilu- eli bullet journal -harrastuksestani ja kotimme konmarituksesta. Bujo on siis vihko, jossa yhdistyy kokonainen elämänhallinta. Se on kalenterista, päiväkirjasta ja to do -listoista koostuva kokonaisuus, jonne voi lisäillä melkein mitä tahansa elämäntavoitteista ostoslistoihin. Bujoiluharrastus voi olla todella minimalistista tai sitten siihen liittyy roppakaupalla luovuutta ja erilaista oheistavaraa washi-teipeistä kynähifistelyyn saakka. KonMarissa puolestaan on kyse siitä, että kodissa säilytetään vain iloa tuottavia esineitä. Konmarituksen jälkeen koti on paikka, joka tuottaa iloa katsoi minne tahansa. Usein siihen liittyy myös tavaroiden järjestelyä ja karsimista, eli esimerkiksi siivous ja järjestyksen ylläpito helpottuvat.

Molempien ”harrastajat” ovat varsin aktiivisia Facebookissa, ja palstoilla on vilahdellut tuon tuosta japanilaisen Muji-kaupan nimi. Muji on japanilainen (kuten KonMarikin) lifestyle-liike, jossa myydään muun muassa minimalistisia säilytys- ja toimistotarvikkeita, kosmetiikkaa ja vaatteita.

Liikettä ei ole toistaiseksi ollut Suomessa, joten konmarittajat ja bujoilijat ovat tehneet matkoillaan toivioretkiä Mujiin.

Ehkä sekä KonMarin että bujoilun myötä Mujinkin kysyntä on kasvanut sen verran, että Muji on rantautumassa myös Suomeen. Liike avataan Helsinkiin ensi vuonna. Sitä ennen innokkaimmat pääsevät kuitenkin tutustumaan mujeiluun popup-myymälässä, joka on auki 20.1. asti Kampin kauppakeskuksen neljännessä kerroksessa.

Pitihän se testata.

Mukaan tarttui untuvaliivi, joka onkin ollut ostoslistalla edellisen liivin hajottua (etsin sellaista jo Portugalista, mutten löytänyt). Lisäksi tuunasin itselleni bujon ensi vuodeksi, ajattelin käyttää sitä lähinnä kyllä käsityöprojektien suunnitteluun. Nippu kyniä ja todella yksinkertainen penaali ja reissuille pieni kosmetiikkalaukku ja näppärät pillerirasiat matkalääkkeille.

Säilytysrasioita yms. en ostanut, vaikka mieli teki. Tarkoituksena on nimittäin vetää kevyt konmarituskierros uudestaan tässä puolen vuoden sisällä, joten hankin säilytyssysteemit vasta sitten, kun tarve konkretisoituu. KonMarissa nimittäin sanotaan, ettei säilytystilan hommaaminen ole ratkaisu. Ja KonMari on todellakin siinä oikeassa. Säilytystila on nimittäin osa ongelmaa – sen lisääminen vain kannustaa ihmisiä hankkimaan lisää tavaraa.

Susanna

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mujin liikkeessä on leimasimia, joiden avulla voi tuunailla vihkoja.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Päällimmäisenä Mosseryn bujo, josta tulee ensi vuoden pääbujoni. Sen alla Mujin vihko, josta tulee luultavasti käsityöbujoni. Alla Tallinnasta ostettu vihko, josta tulee luultavasti luonnoslehtiö.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Olen vihkoihminen.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mujin penaali ja kyniä.

 

 

 

Loppuelämän kengät

Meillä konmaritettiin pari vuotta sitten koko huusholli. Paljon hyvää on jäänyt siitä takaraivoon, muun muassa vaatteiden hankkimisen rima on noussut. En osta vaatetta vain sen vuoksi, että se on alennuksessa ja ihan kiva. Toisaalta saatan osaa arvokkaammankin vaatteen, jos se on todella minun mieleeni ja tiedän siitä olevan pitkään iloa.

Minulla on mielestäni vaatteita aika sopiva määrä. Kaikki sisävaatteeni mahtuvat vaatekaappeihini, siis ihan kaikki – vuodenajasta riippumatta. En tarvitse erikseen kausivarastointia.

Varmasti tulisin toimeen vieläkin pienemmällä vaatemäärällä, mutta en ole toistaiseksi nähnyt karsimista tarpeelliseksi. Ostan nykyään vaatteita vain, kun jokin vaate kulahtaa tai todella löydän käyttöä aivan uudentyyppiselle vaatteelle. Tässä iässä sellaista tapahtuu todella harvoin. Elämässä on käyty jo kaikki tilanteet läpi häistä hautajaisiin ja vakavasti otettavista palavereista blingblingbileisiin. Keski-ikäisellä on vaate kaikkiin elämäntilanteisiin. Oikeasti.

Vaatekurini pitää siis hyvin. Laukkukurikin on parantunut vuosi vuodelta.

Mutta.

Sitten on ne kengät… ne ovat heikkouteni. No, eihän se KonMari mihinkään minimalismiin pakotakaan. Kaiken saa säilyttää, jos se pirskahtelee. Mutta miksi maailmassa on niin paljon kenkiä, jotka pirskahtelevat, oi miksi?

KonMarissa sanotaan, että kaikki saman kategorian tavarat tulisi säilyttää samassa paikassa. Siinä on vissi pointti: ihminen ei muista, mitä omistaa, jos tavarat sirottelee ympäri kämppää. Ja jos ei muista, mitä omistaa, voi elää hyvin tajuamatta (myöntämättä) sitä tosiasiaa, ettei ehdi koko loppuelämänsä aikana kuluttaa puhki kaikkia omistamiaan kenkiä. Ja mä toivon kuitenkin eläväni vielä 40 vuotta.

Eteisremonttimme on nyt siinä vaiheessa, että kaapistot ovat kasassa. Niinpä kengilleni tuli runsaasti säilytystilaa ja roudasin ne eteiseen. Laskin ne samalla: Omistan 34 paria käyttökenkiä!

Käyttökengillä tarkoitan kaikkia kenkiä, jotka jalassa voisin lähteä talosta kaupungille. En laskenut sellaisia urheilukenkiä, joita käytän vain tietyssä lajissa – sillä en lähtisi polkujuoksukengissä kaupungille, en myöskään tenniskengissä. Lenkkareista vain yhdet ovat minulla yleiskäytössä, ne laskin. Kumppareitakaan en laskenut, sillä ne ovat minulla pihahommakäytössä.

34 paria kenkiä. Jos pitää samoja kenkiä joka päivä, ne kestävät ainakin puoli vuotta. Jos ne vie sen jälkeen suutarille, ne kestävät vielä toisen puoli vuotta. Jokainen kenkäpari kestää siis jokapäiväistä käyttöä ainakin vuoden. Mulla riittää siis kenkiä loppuelämäkseni.

No, joukossa on muutamia tennareita, jotka eivät ole niin kestäviä. Mutta vaikka asiaa ajattelisi kuinka ”edukseni”, niin minulla on silti kenkiä ainakin viideksi vuodeksi.

Nyt olenkin kenkälakossa. En saa ostaa vuoteen yksiäkään kenkiä. Ja senkin jälkeen saan ostaa kenkiä vain hajonneiden tilalle. Tavoitteena on päästä kenkämäärässä 25 – 30 pariin. Että ne mahtuisivat eteiseemme… ne eivät nimittäin vieläkään mahdu.

Susanna

 

 

 

 

 

 

 

 

Pakkaa kuin pro

Olen useammassakin bloggauksessani viitannut KonMariin, muun mussa tässä. Yksi KonMarin käytännön hyödyistä ilmenee aina, kun lähtee reissuun: pakkaamisesta on tullut ihanaa! Onhan pakkaaminen tavallaan matkafiilistelyä, mutta se on myös monista stressaavaa. Siksi suosittelen KonMari-toimintaperiaatteiden noudattamista vähintään matkoilla, vaikkei sitä kotona noudattaisikaan. Kapseliajattelun yhdistäminen matkustamiseen toimii myös. Tässä vinkit pakkaamistuskan helpottamiseen.

  1. Pakkaa mukaan vain vaatteita ja asusteita, joista oikeasti pidät ja joita oikeasti pidät (huomaa ilmaisujen ero). Olen todennut, että lomalla pätevät aivan samat periaatteet kuin kotonakin: jokin vaate saattaa näyttää kivalta, mutta silti et koskaan käytä sitä. Se ei ole sittenkään sun juttu tai vaate hiertää ikävästi.
  2. Kapselifilosofiasta kannattaa napata mukaan ainakin väriajattelu: yksi vaalea neutraali väri (esimerkiksi valkoinen), yksi tumma neutraali väri (esimerkiksi tummansininen) ja sitten omasta värikkyydestä riippuen 1-2 tehosteväriä, jotka sopivat yhteen neutraalien värien kanssa ja keskenään. Nämä värit muodostavat matkalaukkusi sisällön. Näin kaikki mukaan pakatut vaatteesi sopivat keskenään yhteen ja saat yhdisteltyä niitä helposti.
  3. Itse mietin reissulle yhden tyylin: joskus se on merihenkisyys, toisinaan safari ja joskus romanttisuus. Kun kaikki vaatteet ja asusteet ovat samaa tyyliä, niitä on kätevää yhdistellä.
  4. Pakkaa vaatteet KonMari-tyyliin, eli pystyviikkaa ne. Siitä on sama hyöty kuin vaatekaapissakin: voit ottaa helposti vaatteiden välistä haluamasi vaatteet pois ilman, että muut vaatteet menevät sekaisin. Näet myös yhdellä silmäyksellä kaikki vaatteesi, joten mikään vaate ei ”unohdu väliin”. Lisäksi vaatteet menevät paljon pienempään tilaan eivätkä ne rypisty niin helposti. Jos hotellihuoneessa ei ole kunnon säilytystilaa, voit jättää vaatteet laukkuusi ja ne ne on helppo ottaa laukusta käyttöön.
  5. Katso sääennustetta ja mieti, mitä oikeasti aiot kohteessa tehdä. Varustaudu sen mukaan.
  6. Mieti, voitko hyödyntää samaa vaatetta useaan tarkoitukseen. Esimerkiksi valkoiset farkut ovat t-paidan kanssa rento asu, mutta silkkitoppiin yhdistettynä bileasu. Tennishame toimii myös juoksulenkillä ja patikoidessa.
  7. Älä lankea silmäkarkkeihin. Silmäkarkkeja voivat olla esimerkiksi iltakäyttöön tarkoitettut mekot, ihanat kengät tai korut.  Itselleni silmäkarkkeja ovat meikit – aiemmin pakkasin niitä paljon mukaan, mutta todellisuudessa lomalla pärjää usein huulikiillon ja luomivärin kanssa, varsinkin jos värjää ripset ennen reissua.
  8. Älä hikeenny – mieti mitkä vaatteet oikeasti likaantuvat. Jos käytät mekkoa illallisella, niitä ei tarvita joka illaksi uutta. Sen sijaan esimerkiksi alusvaatteita on hyvä olla joka päivälle ja varakappalekin, ellet sitten halua pesuhommiin.
  9. Paljon tilaa vievät ja painavat vaatteet kannattaa laittaa päälle matkalle, näin laukkuun jää enemmän tilaa.
  10. Froteepyyhkeet vievät paljon tilaa – hamam-pyyhkeet ovat käteviä, ne kuivuvat nopeasti, vievät vähän tilaa ja muuntautuvat hartiahuivista rantapyyhkeeksi.

Tee reissun jälkeen analyysi: montako vaatetta sinulla oli mukana, mitä käytit, mitkä jäivät käyttämättä. Kirjoita se muistiin ja vähennä seuraavalle reissulle.

Bon voyage!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Beigeä ja valkoista. Tehosteena sinistä ja pinkkiä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kate Spade on ollut tyyli-ikonini. Hän menehtyi tällä viikolla, mutta hänen tyylinsä kulkee mukanani.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kahden viikon reissun vaatteet mahtuvat matkalaukun toiseen puoliskoon. Kengät toiselle puolelle ja lentolaukku, jonka voi sitten takaisintulomatkalla ottaa koneeseen, jos on shopannut tuliaisia.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hamam-pyyhkeet ovat käteviä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Meikit.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kippis lomalle!

(Musta)valkoista joulua!

Me olemme usein olleet jouluna matkoilla, niinpä joulusta ja sen laittamisesta ei ole tullut meidän perheessä mikään iso juttu. Jouluvalot on yleensä laitettu pihan marjakuusiin itse

näisyyspäivänä. Muuten on koristeltu, jos on jaksettu. Mua on suoraan sanottuna ahdistanut joulukoristelu. En tykkää joulun kirjavuudesta. Liikaa kaikkea, en tykkää.

Olen aiemmin kirjoitellu KonMari-projektistani. Olisi liioittelua sanoa, että se on mullistanut elämäni, mutta toisaalta moni pieni asia on loksahtanut paikoilleen. Kuten se, että joulussakin kannattaa säilyttää vain asiat, jotka tuottavat iloa, olipa kyse jouluruoista, koristeluista tai muista perinteistä.

Tänä jouluna minä fiilistelen ensimmäistä kertaa elämässäni joulua!

Meiltä lähti SPR:n Konttiin valtaosa joulukoristeistamme, säästimme vain ne, jotka tuottivat iloa. Kun kävin muutama viikko sitten ostoksilla yhdessä suosikkisisustusliikkeistäni Cobellossa, ostin muutamia joulukoristeita. Plantagenista hain pikkukuusen.

Meillä on nyt mustavalkoinen joulu. Se on mielestäni kaunis ja rauhallinen. Sellainen kuin joulu on.

Rauhallista joulunaikaa!

Susanna

 

 

 

Bermudan kolmio ja kadonneen matkakortin metsästys

Naisen laukku on Bermudan kolmio. Sinne kun laittaa tavaran sisään, niin sinne se katoaa. Jos etsit avaimia, ehdit saada jo paniikkikohtauksen ennen kuin ne osuvat veskan pohjalta käteen. Aivan sama, miten kätevät taskut laukussa on: homma toimii tasan niin kauan kuin laitat tavaran aina oikeaan taskuun takaisin. Tai et vaihda laukkua.

Lähdet käymään kaupungilla. Siirrät edellisenä päivän töissä olleesta laukusta kukkaron ja autonavaimet uuteen, sillä muuta et sieltä tarvitse. Vahingossa vanhaan jäävät kotiavaimet ja matkakortti, sillä et tarvitse niitä juuri sinä päivänä. Mutta tarvitset niitä viikon päästä, jolloin olet jo ehtinyt unohtaa, että ne ovat vanhassa laukussa.

Toistaiseksi parhaiten laukkukaaosta on helpottanut niin sanottu sisälaukku. Kun vaihdan laukkua, nostan sisälaukun uuteen laukkuun. Sen ainoa miinuspuoli on se, että käytössäni olevat Insjön (kotimainen) mallit sopivat vain suhteellisen kookkaisiin ja tietynmallisiin laukkuihin. Lituskaisiin tai pienempiin laukkuihin sitä ei saa tungetttua. Mutta enimmäkseen keksintö on toiminut oikein hyvin.

KonMarissa puhutaan niin sanotusta laukkuasemasta, jonne laukku joka päivä tyhjennetään ja napataan sieltä aina tarpeellinen sisältö seuraavaan laukkuun. KonMaritin meidän huushollin viime keväänä, mutta perustin itselleni käsilaukkuaseman vasta eilen.

Olen epäröinyt systeemiä, sillä en ole keksinyt käsilaukkuasemalle sopivaa paikkaa. Mulla on laukkuja niin paljon, että niille ainoa riittävän tilava säilytyspaikka on omassa vaatekaapistossani. Ja laukkuaseman kätevin sijaintipaikka olisi ehkä eteisessä. Ratkaisin logistisen ongelmat nyt niin, että laukkuasema sijaitsee samassa huoneessa kuin laukutkin. Eli aamuisin pukiessani päätän, minkä laukun otan matkaan ja täytän laukun sen päivän varusteilla. Illalla toki pitää muistaa sitten tehdä tyhjennys.

Käsilaukkuasema syntyi kahdesta päällekkäin olevasta Muuramen Kaksonen-laatikostosta. Ne ovat muuten meikäläisen ensimmäinen oma sisustusostos, hankin ne 19-vuotiaana ensimmäiseen omaan kotiini. Pidän niistä edelleen.

Mulla ei siis vielä ole käytännön kokemusta käsilaukkuasemasta, mutta uskoisin, että laukkukokoelmani tulee ainakin paremmin käyttöön.

Kas näin heiluu laukku!

Susanna

Meikkileikki

Mä olen vähän heikkona meikkeihin. Asia on sikäli yllättävä, että useimmat eivät huomaa sitä mun naamastani. Mulla on kyllä perusarkena ripsiväriä ja kajalia, joskus jopa luomiväriä. Huuliin sipaisen lähinnä huulikiiltoa, joka sitten haihtuu päivän mittaan, sillä en oikeastaan ikinä muista lisäillä mitään.

Haluaisin olla punahuuli. Mutta minulle käy yleensä aina niin, että aamulla laitan huulet punaisiksi, enkä sitten päivän aikana tee niille mitään. Jo aamupäivästä minulla on siis jäljellä vain rajauskynän rinkula huulten ympärillä. Se on tietysti vähän kuin värityskirjan kuva: jokainen voi kuvitella viivojen sisäpuolelle sitten haluamansa värin.

Minusta meikkien ostaminen on lähes yhtä ihanaa kuin lankojen ostaminen. Niitä on ihana katsella ja ihastella värejä. Mutta kun ne ovat kylppärin kaapissa käyttämättöminä, ne lähinnä ahdistavat.

Olen aiemminkin puhut KonMari-projektistani ja se on ehkä iskenyt rankimmin nimenomaan kosmetiikkaani. Kosteusvoiteita, sampoo-pulloja ja vastaavia minulla ei ole koskaan ole ollut liikaa. Yksi purkki käytössä ja kun se hupenee, ostan uuden. Mutta ne meikit… Montako huulipunaa tarvitsee nainen, joka ei siis juuri huulimeikkiä käytä? Villejä veikkauksia? Voin ehkä paljastaa totuuden joskus.

Konmaritin siis meikeistäni kaikki, jotka:
– eivät sävyiltään sitten sopineetkaan minulle (shokkipinkki)
– tuoksuivat pahalta
– rapisivat naamalta tai kertyivät juonteiksi päivän mittaan
– maistuvat pahalta

Huulipunista säilytin viisi sellaista perussävyä, joille on aina käyttöä. Maritin räikeät, sillä en niitä sitten kuitenkaan ole tullut käyttäneeksi, vaikka ne huippumallien yllä kiiltävissä kosmetiikkamainoksissa näyttävätkin hyviltä. Vaikka rakastan peruspunaista, säästin peruspunaisista huulipunista sen kaikkein parhaimman. Huulikiiltoja säästin kuusi, yksi niistä on tosin kohta loppu, enkä aio ostaa uutta tilalle.

Luomivärien suhteen olin myös tiukkana, jäljelle jäi kaksi Diorin luomivärisettiä: neutraaleja sävyjä sisältävä ja vähän kirkkaampia sävyjä sisältävä. Näin tarkemmin ajateltuna olen käyttänyt vain sitä neutraalia settiä. Että pärjäisin kyllä yhdelläkin.

Samanlaisen karsinnan tein kynsilakkojen ja meikkikynien kanssa.

Ostin kaappiin puuterin, sillä siitä on hyötyä huulipunaprojektissani. Nyt kun kaapissa ei ole tsiljoonaa eri vaihtoehtoa, olen nimittäin huomannut meikkaavani aiempaa huolellisemmin, myös ne huulet. Ja puuteri auttaa kiinnittämään sen huulipunani paremmin. Niin, etten näytä värityskirjan kuvalta enää. Ainakaan niin paljon.

Muisk, muisk!

54 vaatetta eikä mitään päälle pantavaa

Tutustuin keväällä kapselivaatekaappi-ajatteluun. En ole itse varsinaisesti toteuttanut sitä, ainakaan sellaisessa muodossa kuin sitä yleensä toteutetaan. Mutta joka tapauksessa minua on jo pitkään kiehtonut ajatus siitä, että vähemmälläkin vaatemäärällä pärjäisi, jos kaikki vaatteet olisivat mieluisia (liittyy Konmari-ajatteluun). Ihanteellista olisi, jos lähes kaikki vaatteet sopisivat myös keskenään yhteen, jolloin niitä

olisi helppo yhdistellä.

Laskin kaikki käyttövaatteeni. Urheilu- ja muut harrastuvaatteet ja asusteet jätin ulkopuolelle, mutta esimerkiksi takit laskin mukaan. Lopputuloksena oli, että minulla oli vaatteita 54 kappaletta. Ei hirvittävän paljon, ainakaan omasta mielestäni, muttei kovin vähänkään.

Kapselifilosofiassa ihminen valitsee kolmen kuukauden sesongiksi kolmisenkymmentä vaatetta, joita yhdistelemällä sitten pärjää koko kauden. Jotkut pyrkivät kapselissa kohti pienintä mahdollista lukumäärää, osa tiivistää kapselinsa 33 vaatteeseen.

Kapseliajattelun heikkoutena on minusta se, että kaikki muut vaatteet voi tunkea varastoon siksi aikaa. Mitä hyötyä vaatteiden vähentämisestä on, jos se rajoittuu vain sillä hetkellä käytössä oleviin vaatteisiin, mutta varastossa voi olla vaikka tuhat vaatetta, joita ei käytä kenties koskaan? Siihen verrattuna oma vaatemääräni tuntuu varsin kohtuulliselta. Siinä ovat vuoden vaatteet, eivät kolmen kuukauden.

Sitä paitsi KonMarin mukaan kausivaatteita ei tarvitse siirrellä edestakaisin. Kun vaatteita on vähemmän ne mahtuvat kyllä samaan tilaan. Näin kävi ainakin minulle konmarittamisen ansiosta. Ja samalla totesin, että varsinaisia kausivaatteita on tosi vähän, useimpia voi käyttää ympäri vuoden.

En kuitenkaan halua huijata itseäni. Onhan 54 vaatetta aivan riittävästi, varsinkin kun yleensä tulee pidettyä samoja suosikkeja. Miksi ihmeessä silti on usein tilanne, että on vaikea löytää päälle pantavaa?

Perehdyin vaatekaappini sisältöön vielä tarkemmin. Hyödynsin siinä Stylebook-mobiilisovellusta, jonka avulla kuvasin ja tallensin kaikki vaatteeni. Sovellus auttoi hahmottamaan yhden garderoobini ongelman: minulla on valtavasti paitoja, mutta vain vähän alaosia. Paitamäärästä ei ole hyötyä, jos ne ainoat housut joiden kanssa paita sopisi yhteen, ovat juuri  pesussa. Tai paidat eivät muuten vain sovi yhteen minkään alaosan kanssa.

Miksi näin on päässyt käymään ja miten voisin vastaisuudessa välttää, ettei näin kävisi? No, olen laiska shoppailija, inhoan sovittamista. Paitoja on usein helpompi ostaa, kun niitä voi ostaa jopa sovittamatta tai niitä voi sovitella menemättä sovituskoppiin. Tämän vuoksi niitä on kertynyt ja samasta syystä alaosia ei ole kertynyt.

Niinpä ryhdyin säännöstelemään paitaostoksiani. Ei heräteostoksia. Käyttämäni sovelluksen avulla mietin, millaisia paitoja minulta puuttuu. Vain sellaisille heltiää nykyisin ostoslupa. Alaosia sen sijaan olen ostanut jonkun verran. Metsästän esimerkiksi täydellisiä työfarkkuja.

Sovellus on muuten aivan loistava muistin tuki: olen usein kiikuttanut kotiin sinisiä paitoja ajatellen, että sininen paita olisi kiva. Niin kiva, että ihminen tarvitsee niitä kymmenen?

Toinen ongelma, jonka vaatekaappini analysointi paljasti, liittyi väreihin. Osa vaatteista ei sovi yhteen sävymaailmansa vuoksi. Kapseliajattelun vuoksi ryhdyin pohtimaan myös 80-luvulta tutun värianalyysin hyötyjä. Ja lopulta satsasin kunnon värianalyysiin (siitä enemmän ensi kerralla).

Minun osaltani KonMari, kapseliajattelu ja värianalyysi ovat johtaneet entistä valikoivampaan ostamiseen. Ehkä pikkuhiljaa myös minimalistisempaan vaatekaappiin, tai ainakin vaatekaappiin, jossa olisi päällepantavaa.

Susanna

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑