Priimaa pukkaa

Tämä on keski-ikäisen naisen (ironinen) lifestyle-blogi. Samppanjaa, blingblingiä, itsensä kehittämistä ja kaunista elämää.

No niin, alkaa olla aika pistää pakettiin reissuamme. Tämä on tokavika postaus aiheesta, ensi kerralla kirjoitan vielä koko reissumme koosteen, jossa kerron matkamme reitin ja vaiheet. Mutta nyt TOP3-muodossa reissumme parhaat palat.

Viinitilat

  1. Allan Scott, Blenheim (Marlborough), myös ihana ruokaravintola!
  2. Tantalus, Waiheke (Auckland), paras maistatus.
  3. Mudbrick, Waiheke (Auckland), hienoin ympäristö.
IMG_0502

Allan Scottin viinitilalla oli myös todella hyvä ravintola, harvoin ruoka on näin nättiä!

 

Ruoka

1. Maailman halvin Michelin-tähdellä varustettu Tim Ho Wan -ravintola Hong Kongissa. Vaatii yleensä jonottamista (ei pöytävarauksia), mutta tässä tilanteessa kävelimme suoraan sisään.

2. Wilderness Lodge Lake Moerakin ruoat, parasta hotelliruokaa ikinä!

3. Allan Scottin viinitila, ks. linkki yllä.

IMG_0244

Näin sitä syödään maskit kaulalla Hong Kongissa. Nuo keskellä olevat ”sämpylät” olivat parasta ikinä!

 

Patikointi

1. Tama Lakes, Tongariro, Uuden-Seelannin toiseksi parhaaksi sanottu patikointireitti.

2. Queen Charlotte Track, Marlborough Sounds. 70 kilometriä pitkä reitti, jonka varrella taksiveneet voivat siirtää tavarat seuraavaan majoituspaikkaan.

3. Lake Moeraki, täällä ei kuulu kuin linnunlaulu! Ks. linkki ylempänä.

IMG_0707

Viiden tunnin reissu vaihtelevissa maisemissa Tongariron kansallispuistossa.

 

Maisemat

1. Hokitika beach, surrealistinen ajopuuranta, todella vaikuttava iltakävely!

2. Blenheim, viiniä ja vuoristoa. Mainitsinko jo viinin?

2. Milford Sound, komeat vuonomaisemat.

(tämä oli vaikein kategoria, sillä NIIN paljon oli hienoja maisemia)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hokitikan ajopuuranta.

 

Tunnelma

1. Auckland, täydellinen: ilmasto, sopiva koko, täällä on kaikkea, täällä voisin asua!

2. Queenstown, rento ja reipas kaupunki, jossa voi tehdä kaikenlaista adrenaliinia nostattavaa. Mulle riitti se, kun katselin miehen liitovarjoilua…

3. Hong Kongin valoshow Kowloonin puolelta katsottuna. Itkuhan siinä tuli.

Sussu

Waiheken saari on Aucklandin edustalla. Siellä olisi ihmisellä hyvä olla.

 

Romanttisimmat

  1. Bushland Park &  Lodgen kylpy eteläisen pallonpuoliskon tähtitaivaan alla. Se taivas on uskomaton!
  2. The Peppertreen hotelli, Blenheim. Täällä voisi lueskella Jane Austenia ja nauttia iltapäiväteet.
  3. Eväiden syönti Tama lakes -reitin huipulla. Perusasiat ovat <3.
IMG_0560

Vaahtokylpy tähtitaivaan alla.

Kokemukset

1. Tongariron Tama Lakes -patikointi, tänne palaamme!

2. Blenheimin opastettu viinitilapyöräily, kivat päivähönöt ja maisemat.

3. Taru sormusten herrasta -elokuvan Kontu eli Hobbiton. TSH-fanille ihan must.

Opit

  1. Roadtrip sopi meille loistavasti, mutta jokaisessa paikassa olisimme helposti voineet olla 1-2 päivää pidempään. Oli myös loistavaa, ettei meillä ollut liian pitkiä ajomatkoja. Ilman taukoja pisimmät ajomatkat olivat reilun neljän tunnin mittaisia. Näin perille päästiin aina viimeistään viiden maissa, joten uuteen kohteeseen saattoi vähän tutustua jo illalla.
  2. Yli viiden viikon 24/7  yhdessäolo meni myös mukavasti, tuon miehen kanssa on lomallakin mukavaa. Ainoastaan loman puolivälissä tuli selkeästi yhtenä päivänä sellainen olo, että ”kaikki ärsytti” kumpaakin. Sinä päivänä oli vähän tavallista hiljaisempi patikointireissu, kun molemmat olimme enemmän omissa ajatuksissamme.
  3. Oli hyvä, että matkan suunnittelussa oli apuna matkatoimisto. Mitä monivaiheisemmasta matkasta on kyse, sitä tärkeämpää on, että palikat on suunniteltu hyvin. Varsinkin nyt, kun tuo korona toi epävarmuuksia, oli hienoa, että tukena oli toimisto, jonka kanssa saattoi viestitellä.

Kokonaisuutena koko Uusi-Seelanti oli aivan ihana, ja vajaat neljä viikkoa antoi meille vain pintaraapaisun ja kalpean aavistuksen koko maasta. Paljon jäi näkemättä. Halu palata sinne vaikka 3-6 kuukaudeksi on kova, ehkä sitten eläkkeellä…

Susanna

 

 

 

No niin, kotona ollaan. Ihan omituinen olo. Koko unelmamatka tuntuu kuin  unelta, koska lähdimme aivan erilaisesta Suomesta kuin mihin palasimme. Olen tietysti kotona karanteenissa, ja työt hoituvat kyllä etänä. Mutta moni asia on  kuitenkin muuttunut. Huolettomista lomapäivistä Uudessa-Seelannin lintukodosta tänne huolentäyteiseen Suomeen on pitkä matka, sekä kilometreissä että henkisesti. Mutta silti minä uskon, että tästä selvitään. Asiat järjestyvät, mutta se vaatii sitä, että niitä järjestetään.

Silläkin uhalla, että lomabloggausten jatkaminen nykytilanteessa on kummaa eskapismia (onhan sitä maailmassa nyt tärkeämpiäkin asioita kuin viinitilavierailut), niin jatkan matkamuisteloita. Nimittäin haluan sekä saada kokemukset ylös vielä niin kauan kuin ne ovat itselläni tuoreena. Ja uskon myös, että ne voivat tuottaa iloa ihmisille: kun ei pääse matkalle, voi edes haaveilla matkasta!

Meidän matkamme yksi ”päätarkoitus” oli patikoida. Uuden-Seelannin maisemat ja luonto pitää kokea läheltä. Lintujen laulu pitää kuulla. Sademetsän tiheys pitää nähdä. Ja raikas vuoristoilma hengittää. Kävely on aina ollut mun ja miehen yhteinen harrastus, olimmepa sitten kotona, kaupunkilomalla tai luonnon keskellä. Patikoidessa ei ole kiire, joten kaiken ehtii kokea rauhassa. Ja sopiva fyysinen ponnistelu on hyvää lomahedonismin tasapainoa.

Meidän patikkareissumme tämän loman aikana olivat hyvin erilaisia.

1. Hong Kongissa menimme bussilla Aberdeeniin ja nousimme sieltä kävellen Peakille. Tämä retki oli mukava pako kaupungin vilinästä. Reissu oli pelkkää ylämäkeä, mutta jos ei pidä kiirettä, niin se sopii kaikenkuntoisille ja -tasoisille patikoijille. Ei vaadi erikoisvälineitä. Peakillä on ostoskeskus ja ravintoloita, joten reissun jälkeen saa nälkänsä ja janonsa tyydyytettyä esimerkiksi Gordon Ramsayn ravintolassa, ja jos jalat ovat hyytyneet, alas pääsee kaapelikärryllä.

HK

Peakiltä avautuivat huikeat maisemat!

 

2. Reissun pääpatikointi oli Tongariron kansallispuiston Tama Lakes -reitti, joka on valittu Uuden-Seelannin toiseksi parhaaksi patikointireitiksi. Paras on samassa paikassa sijaitseva Alpine crossing -reitti, jonka skippasimme ihan siitä syystä, että olin juuri ennen reissua ensin flunssassa ja sitten vatsataudissa, joten reitti olisi ollut ehkä vähän liikaa meikäläiselle. Meille myös sanottiin, että Tama Lakes on vähemmän turistinen, sillä monille Alpine crossing on sellainen juttu, joka pitää suorittaa suorittamisen vuoksi. Se on parisen tuntia pidempi kuin Tama Lakes, mutta myös jonkin verran vaativampi. Muttei välttämättä muuten sen hienompi.

Tama Lakes oli yksi reissun hienoimpia kokemuksia: matkan varrella oli kaikenlaisia maisemia. Osittain se muistutti karua tunturimaastoa, mutta joukossa oli vulkaanista maisemaa, sademetsää, kraaterijärviä ja vesiputouksia. Reitti oli hyvin merkitty ja pääosin helppokulkuista. Reitin puolivälin nousu kraaterijärvelle oli sen rankin ja vaativin osuus, irtokivet tekivät ainakin näin korkeanpaikankammoiselle kävelystä vähän huteraa, mutta onneksi puuskuttaessa energia suuntautui etenemiseen eikä pelkäämiseeen. Jos Uuteen-Seealantiin vielä palaamme, niin tänne palaamme ja ehkä se ykkösreittikin tulee sitten kierrettyä…

IMG_9989

Mulla on kotiasiat kunnossa ja patikointi on hieno harrastus!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tongariron alueella on talvisin lunta ja kesäisinkin korkeimmilla huipuilla.

IMG_9999

Vaikka oli ollut kuivaa, niin vuoristopuroissa virtasi vettä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tulivuoria näkyvissä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Alempi järvi.

IMG_0032

Ja sitten kiivetään aivan Tama Lakesin huipulle, noin 1400 metriin.

IMG_0736

Huipulla tuulee!

IMG_0048

Paluumatkalla vesiputous.

IMG_0740

Loppumatkalla vihreää vaan ei enää niin vireää.

3. -4. Reissun kolmas ja neljäs patikointi sijoittuivat Marlborough Soundsille, eli tässä vaiheessa olimme siirtyneet jo eteläsaaren puolelle. Siellä majoituimme aivan kuuluisan Queen Charlotte track -vaellusreitin varrella. Valitettavasti sää oli juuri silloin aamupäivisin sateinen, joten aamut rentoilimme ja teimme molempina iltapäivinä lyhyemmän kävelyn, kumpaankin suuntaan. Queen Charlotten reitti on noin 70 kilometriä pitkä ja monet patikoivat sen päästä päähän. Homma on organisoitu hienosti, vaikka varrella ei ole oikein kunnon  teitä. Me matkustimme Pictonista taksiveneellä hotellillemme, ja samaiset taksiveneet toimivat patikoijien apuna: taksiveneellä pääsee lähtöpisteeseen, taksivene voi roudata laukut siihen paikkaan, jossa aikoo seuraavan yön majoittua. Ja kun matka siitä taas jatkuu, taksivene hakee laukut ja vie ne taas seuraavaan majoituspaikkaan. Tännekin olisi kiva palata ja vetää koko reitti päästä päähän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Marlborough Soundseilla sateli aamuisin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yhdistelmä sademetsää ja meriluontoa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Queen Charlotte trackillä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihania pikkurantoja.

 

IMG_1000

Uuden-Seelannin vanhin puu ja aika vanha nainen. Ikää yhteensä lähes 1050 vuotta.

IMG_1003

Bloggaaja työssään.

5. Viides patikointimme oli myös Marlborough’n alueella, Blenheimin kaupungissa, jossa kävimme kiertämässä lagoonin alueen. Parin tunnin retkellä kosteikkoalueella voi nähdä paljon lintuja, mutta nyt oli ollut kuivaa, joten lintujakin näimme vähemmän. Mutta heti mennessä näimme mustia joutsenia ensin lentämässä ja sitten ihan loppumatkasta lähietäisyydeltäkin. Helppo reitti, hyvin tasaista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mustia joutsenia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hylky.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tasaista ja kuivaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Musta joutsen lähietäisyydeltä.

6. Kuudes patikointimme osui sitten matkapäivälle, kun pysähdyimme Franz Josefin jäätikölle: Valitsemamme reitti oli lyhyt, noin tunnin, sillä halusimme päästä perillekin ajoissa. Ja täytyy sanoa, että vaikka jäätiköt ja maisemat olivat upeat. niin tämä oli ehdottomasti reissun tylsin patikointi: jäätikölle tehdään niin paljon helikopterilennätyksiä, että lintujenlaulun sijaan kuuntelimme tauotonta kopterisurrausta. Siinä oli luonnonrauha kaukana. Suosittelen siis paikkaa huonolla säällä, jolloin kopterit eivät lennä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Franz Josefin jäätikkö.

 

7. Viimeisin patikointi oli sitten  Lake Moerakin sademetsässä. Lyhyt, noin tunnin reitti oli ihan uskomaton ja antoi elämyksiä saman verran kuin moni pidempikin reitti. Se johti ihanalta hotelliltamme suoraan rannalle, jossa pesintäaikana voisi nähdä jopa pingviinejä. No, nyt ei ollut pesintäaika, mutta lintuja muuten kyllä näimme ja etenkin kuulimme runsaasti: jo aiemmin tutuksi tulleet rohkeat fantailit ja tomtitit tulivat todella lähelle. Bellbirdin ääni kuului, mutta lintua oli vaikea nähdä muuta kuin vilaukselta. Sattumoisin näimme lähietäisyydeltä kuningaskalastajankin, sillä se tömähti hotellin ikkunaan ja istuskeli vähän aikaa pöllämistyneenä maassa. Lähti onneksi kuitenkin lentoon!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rohkea tomtit.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sademetsässä kasvaa myös sieniä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tällä rannalla on pesintäaikaan pingviinejä.

 

Uusi-Seelanti on ihana aktiivilomailijan kohde, ja myös vähän vähemmän aktiivisen lomailijan kohde. Sillä aktiivilomailijoillakin on rento asenne ja joka paikassa syödään hyvin ja juodaan paikallisia ihania viinejä. Juuri meikäläiselle sopivaa erähommaa siis: päivisin liikutaan ja ollaan luonnossa, illlalla syödään ja juodaan hyvin ja painetaan pää hyvän hotellin hyvään sänkyyn!

 

Susanna

 

 

 

 

 

Terkut Queenstownista ja pahoittelut hiljaisuudesta! Täällä on vaan tapahtunut niin paljon, ettei ole konetta ehtinyt avata. Ja vaikka olisikin ehtinyt, niin yhteydet ovat olleet välillä niin huonot, että tässä on väkisinkin tullut pientä somepaastoa. Ja kun yhteydet ovat toimineet, on ollut tärkeämpää pistää viestiä sinne Suomeen läheisille ja ystäville, kun sielläkin maailmankolkalla tuntuu nyt olevan koronauutisia aika lailla.

Täällä Uudessa-Seelannissa on toistaiseksi rauha maassa. Ollaan sen verran syrjässä, että ihan ekaksi eivät virukset varmasti tänne kierrä. Mutta muutenkin tyypit tuntuvat täällä ottavan asiat iisisti… Toistaiseksi täällä on todettuja tapauksia kuusi (4,5 miljoonaa asukasta). Eilen tuli maahantulijoiden osalta ”self isolation” voimaan, poislukien Tyynenmeren alueen tulijat. Joten tietyssä mielessä oli kyllä onni onnettomuudessa, että tultiin tänne ennen tätä hässkkää. Nyt sitten tietysti jännitetään ja mietitään paluuta kotiin. Meidän pitäisi lentää tiistaina ensin Aucklandiin ja sieltä Bangkokiin, josta kotiinpaluu sitten ensi viikonloppuna.

Pohdinnassa on, skipataanko Bangkok ja jäädään tänne vielä ja tullaan sitten ”suoraan” kotiin. Tilanne selvinnee huomenna.

Tässä viime päivinä olemme tietty seuranneet Suomenkin tilannetta. Nyt on jo selvää, että karanteeniihaan tässä joudutaan. Onneksi meikäläisen työssä etätyö on mahdollista ja helppoa, taitavat kollegat tehdä etätöitä jo nytkin. Terkut ja tsemppiä sinne!

Jo 4,5 viikkoa sitten Hong Kongissa oli fiilis, että milloinkahan Suomessa herätään tuohon koronahommaan. Silloin tuntui, ettei oikein kukaan ollut asiasta moksiskaan. Honkkarissa homma otettiin kuitenkin niin vakavasti. Nyt sitten Suomessa tuntuu homma heilahtaneen ainakin uutisten ja somen perusteella toiseen äärilaitaan, melkein paniikkimielialaa on havaittavissa.

Hong Kongia sanotaan maailman flunssapääkaupungiksi, koska se on niin tiheästi asuttu. Siellä oli myös SARS tuoreessa muistissa. Siitä huolimatta, että korona otettiin vakavasti, niin elämä jatkui siellä niin normaalisti kuin mahdollista. Hengityssuojaimia jonotettiin, sillä niiden hinnat olivat nousseet ja alennusmaskeille oli kysyntää. Mutta ruokaa ja vessapaperia kyllä riitti. Hygieniaan kiinnitettiin paljon huomiota, mutta kaupat ja ravintolat olivat auki. Rajat Manner-Kiinaan pistettiin nopeasti ja ilmeisesti ajoissa kiinni.

Täältä reissuvinkkelistä katsottuna on siis tullut nähtyä kaksi tapaa suhtautua asiaan: Hong Kongin näkyvät toimenpiteet, mutta elämän jatkuminen – Uuden-Seelannin suht rennolta näyttävä suhtautuminen, mutta maahantulijoiden karanteeni.

Suomeen toivon kaikille hyvää terveyttä. Paniikista ei ole kenellekään mitään hyötyä, toiminnasta on. Ruokaa ja  vessapaperia riittää kyllä, ostakaa mielummin kaupasta vaikka uusiseelantilaista lampaanlihaa ja pullo viiniä, niitä kun nauttii kohtuudella ja rakkaidensa kanssa, on elämän perusasioiden äärellä.

Perinteisempiä lomabloggauksia on vielä tulossa, viimeistään kotimaassa on aikaa kirjoitella ja muistella vielä reissua moneenkin otteeseen.

Susanna

IMG_1332

Hokitikassa pysähdyimme vain yhden yön ajan matkalla eteelää kohti. Kylä oli ainakin näin loppukesästä melko ”uinuva”, mutta siellä oli todella vaikuttava, surrealistinen ranta. Tullessa oli pilviä, mutta illasta tuli hieno.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hokitikassa on voimakkaat vuorovesivirtaukset, jotka tuovat rantaan ajopuita. Ne muodostivat tosi vaikuttavia luonnon taideteoksia rannalle. Puut kuulemma poltetaan pari kertaa vuodessa Suomen juhannuskokkoja vastaavin menoin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikuttavaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tukin päällä lokki.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Taideteos.

IMG_1382

Ei satanut.

IMG_1305

Bloggaaja työssään.

IMG_1355

Ihana biitsi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kultakuumeen aikana rannalle haaksirikkoutui säännöllisesti veneitä. Tämä taisi olla tuoreempi…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikuttavan rannan vaikuttava auringonlasku.

 

 

 

 

 

 

Harva ajattelee Uutta-Seelantia rantakohteena, mutta maassa, jossa pohjoissaari on subtrooppinen ja eteläsaari leuto ja jossa rantaviivaa riittää, niin rantojakin kyllä löytyy. Me kävimme pohjoissaarella Coromandelin niemimaalla kahdella rannalla, ja molemmat ovat kyllä todella visiitin arvoisia.

En yleensä ole pitkien hiekkarantojen fani, sillä ne tuppaavat olemaan täynnä ihmisiä, kaupusteilijoita ja koko ajatus rauhoittavasta rannasta menee pilalle. No, olen nyt sitten löytänyt poikkeuksenkin. Majoituspakkamme isäntäväki vinkkasi meille Opoutere beachistä. Se on neljä kilometriä pitkä ja siellä on kuulemma yleensä neljä ihmistä. No, meidän visiittimme aikaan oli ehkä 14, mikä oli paikallisten mielestä ruuhka sillä rannalla. Rannan rauhallisuuden salaisuus on se, että parkkipaikalta oli noin 10  minuutin kävely rannalle. Laiskimmat eivät siis vain jaksa…

Rannalla ei ole mitään palveluita, joten siellä sai todellakin olla rauhassa. Vesikin oli varsin tuitavaa, noin 24-asteista, mutta mainingit olivat sen verran suuret, että homma meni kyllä enemmän kastautumiseksi.

Toinen rantakohteemme oli sitten Instagramista ja Pinterestistä taatusti löytyvä Hahei beach ja sen vieressä sijaitseva Cathedral Cove. Sinne pääsee kävellen laskuveden aikaan, mutta nousuveden aikaan vain kajakilla tai kanootilla.

Me otimme tämän rantapäivän aktiivisesti, sillä osallistuimme kolmen tunnin kajakkikierrokselle. Se oli oikein mukava tapa viettää päivä rannalla. Teimme myös visiitin Cathedral Coven rannalle, siellä on muuten vessa, josta on mukavat näköalat :).

Toistaiseksi rantapäivät ovat jääneet pohjoissaaren puolelle. Vaikka vietimme juuri kolme päivää Marlborough Soundsissa ”rantamökillä”, niin sateli ja tuuli, joten pysyimme pois vesiltä. Harmi, sillä siellä olisi ollut hyvät saumat nähdä kanootilla esimerkiksi pingviinejä, keihäsrauskuja, delfiinejä ja joskus jopa tappajavalaita. No, keihäsrauskun näimme onneksi ihan laituriltakin, eli saatiin pieni luontoelämys maakrapuinakin.

Susanna

IMG_9823

Opoutere häämöttää 10 minuutin kävelyn jälkeen.

IMG_9825

Neljä kilometriä valkoista hiekkaa.

IMG_9902

Happy feet!

IMG_9829

Ei ruuhkaa.

IMG_9870

Hahei-rannalta starttaamassa.

IMG_9882

Ensin kiersimme edessä häämöttävän saaren.

IMG_9889

Se olikin yllätävän upea.

IMG_9896

Ja sitten tauko Cathedral Covella.

IMG_0599

Pakolliset insta-poseeraukset.

 

Terkut eteläsaarelta! Täällä Marlborough’ssa tihuttelee, joten odotellaan sään paranemista ja sulatellaan herkullista aamiaista. Nyt on siis sopiva hetki avata kone.

Palaan vielä pohjoissaarelle, sillä yksi tämän bucket list -reissun bucket list -ohjelmanumeroista oli Taru sormusten herrasta -leffan kuvauslavasteisiin tutustuminen. Kyseessä on siis Konnun kuvauslavasteista tehty Hobbiton-niminen  nähtävyys.

Se teki pienen mutkan matkaamme siirtyessämme Aucklandista Coromandelille, mutta mutka oli matkan arvoinen.

Olen siis TSH-fani ja nähnyt leffat ainakin seitsemän kertaa, pariin otteeseen olen katsonut kaikki kolme perätystenkin. Mies sen sijaan ei ole fani, mutta viihtyi kyllä ihan hyvin myös. Peter Jackson ei nimittäin säästellyt Konnun yksityiskohdissa!

Hassua oli, että kuvauspaikka tuntui edelleen elävän hobittien elämää: kukat houkuttelivat perhosia ja niitä lenteli joka puolella, lampi oli houkutellut paikalle sorsaperheen ja Konnun kasvimaakin sai koko paikan tuntumaan siltä, että siellä asutaan.

TSH-leffoja kuvattiin Hobbitonissa kolmen kuukauden ajan, eli aivan sama Jacksonin pietettisyys näkyi sekä lavasteissa että tuotannossa muutenkin. Vertailun vuoksi: Hobitti-leffoja kuvattiin Hobbitonissa yhdeksän päivän ajan. Ja kyllähän sen leffoista huomaa: TSH on viimeisen päälle toteutettu, Hobitti-leffat puolestaan halvalla ja nopeasti tehdyn oloisia.

Opastettu kierros Hobbitonissa kesti parisen tuntia, omineen siellä ei voi liikkua. Mutta oppaalta kuuli paljon hyviä tarinoita, joten kierroksesta sai kyllä niin paljon  enemmän irtikin.Nyt pitää varmaan katsoa leffat vielä uudestaan, jotta voi tiirailla tuttuja yksityiskohtia: esimerkiksi tarinassa olevat luumupuut ovat oikeasti omenapuita, sillä hobiteille luumut olisivat aivan liian isoja (perspektiivi menisi pieleen). Elokuvassa omenoiden tilalle siis kiinnitettiin luumuja!

On muuten sääli, että leffojen lavastukset ovat niin kertakäyttöisiä. Varmaan muistakin huolella rakennetuista lavasteista saisi Hobbitonin kaltaisia nähtävyyksiä. Olettaen tietysti, että itse leffakin on niin hyvä, että sillä riittää faneja…

Olemme tutustuneet TSH-maisemiin tämänkin jälkeen, sillä kävimme patikoimassa Tongariron kansallispuistossa, jossa on kuvattu Mordor-kohtauksia. Mutta siitäkin retkestä lisää myöhemmin…

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pyykit kuivumassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Isoksi kasvanut hobitti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kukkia oli paljon ja ne houkuttelivat perhosia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pitäisikö ostaa?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kasvimaalla sadonkorjuu.

Apua, täällä tapahtuu niin paljon ja niin nopeasti, ettei blogata ehdi! Tässä siis pikakooste viimepäivien tapahtumista: tehtiin Aucklandista viinihyppely läheiselle Waiheken saarelle, jatkettiin maanantaina matkaa Hobbitonin kautta Wentworthiin Bushland Park & retreatiin ja eilen käytiin lähes privaatilla Opouteren biitsillä uimassa.  Lisäksi olen ajannut autoa väärällä puolella ja selvinnyt kahdesta liikenneympyrästäkin! Mutta nyt asiaa viinikierroksesta, muista ehkä lisää myöhemmin.

Waiheken saari sijaitsee noin 30 minuutin lauttamatkan päässä Aucklandistä. Se onkin paikallisten viikonloppukohde ja siellä on paljon kaupunkilaisten kakkosasuntoja. Tunnelma toikin mieleen esimerkiksi Cape Codin. Raha näkyi, mutta sillä lailla rennosti.

Waiheken saarella me valitsimme vaihtoehdoksi hop-on-hop-off-bussin, sillä sen avulla pystyimme joustavasti kiertämään juuri niitä tiloja ja juuri sillä aikataululla kuin halusimmekin. Järjestettyjäkin viiniretkiä sinne tehdään kyllä.

Saarella on kymmeniä viinitiloja, joten ihan kaikkia emme ehtineet katsastaa, kävimme kolmella tilalla.

Hyppäsimme ensimmäiseksi pois Tantaluksen tilalla, jonka viinejä meille oltiin kehuttu. Ei turhaan. Minä valitsin kevyen paketin, mies rotevamman, molempiin kuului neljä maistiaista. Joten saimme aika hyvän kattauksen Tantaluksen viineistä. Tantaluksen maistaispaketti oli myös parhaiten järjestetty. Maistiaiset tulivat sopivassa aikataulussa, viineistä kerrottiin tarpeeksi ja tarjolla oli pientä syötävääkin.

Seuraavaksi suuntasimme Batchin tilalle, joka on saaren tiloista korkeimmalla. Sieltä olikin huikeat 360 asteen näköalat koko saarelle, Aucklandiin ja Coromandelille. Olimme paikalla lounasaikaan, joten syödäkin piti. Istuimme aurinkoisella terassilla nauttien iltapäivätee-tyyppisen setin, eli vähän kaikkea. Siihen kuului lasi roseekuohuviiniä, lisäksi tilasimme maistelulasilliset (4 kpl). Maistelulasilliset tuotiin kaikki samaan aikaan teekattauksen kanssa, joten lämpimässä niiden nautiskelu meni vähän hosumiseksi ja tuntui, ettei niiden esittelystä oltu kovin kiinnostuneita. Mutta Batchiin kannattaa mennä ehdottomasti lounaalle näköalan vuoksi.

Kolmas paikkamme oli sitten lähinnä satamaa sijaitseva Mudbrickin tila. Siellä maistiaiset tarjoiltiin baaritiskillä hauskojen tarinoiden siivittämänä. Tosin terassi olisi ollut huomattavasti kivempi paikka viinien maisteluun, sinne suuntasimme sitten maistiaisten jälkeen nauttimaan lasillisesta skumppaa. Näköala oli aivan huikea etenkin ilta-auringon aikaan! Meni kyllä ehkä romanttisimpien näköalojen sarjaan ikinä!

Tantalus:

viinit *****

maistiaisten järjestelyt *****

maisemat ****

Batch:

viinit ***

maistiaisten järjestelyt **

maisemat ****

Mudbrick

viinit ****

maistiaisten järjestelyt ****

maisemat *****

Lisää viinijuttuja on tiedossa, sillä olemme menossa viinipyöräilylle Blenheimissä. Bloggaan siitä, jos en joudu tankojuopumuksesta vankilaan.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tantalus oli kokonaisuutena oma suosikkini.

IMG_0336

Nam.

IMG_0339

Batchin iltapäivätee ilman teetä sopi meikäläiselle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Batchin maistelumaisema oli huikea.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaikki lasit tuotiin Batchillä pöytään yhtä aikaa, mikä oli lämpimällä terassilla kyllä vähän haaste…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viini kiinteässä olomuodossa.

IMG_0373

Viimeisin, muttei vähäisin: Mudbrickin terassi.

Täällä sitä ollaan tasan toisella puolella maapalloa pää alaspäin! Ensivaikutelmat Uudesta-Seelannista ja Aucklandistä ovat todella positiiviset. Vaikka odotukset olivat kovat, ne ovat täyttyneet. Eilinen tosi meni aikaerosta ja yölennosta toipuessa aika iisisti, ja tänään vähän satelee, joten toistaiseksi ei mitään ihmeempää raportoitavaa. Mutta tarvitseeko sitä lomalla aina ollakaan?

Paluu kuitenkin vielä Honkkariin sen verran, että suosittelen Star Ferry -laivaretkeä Hong Long Islandin puolelta Kowloonille. Ja suosittelen sitä nimenomaan illaksi, sillä saaren pilvenpiirtäjät ovat iltavalossa huikeat. Eikä siinä kaikki, klo 20 joka ilta starttaa Symphony of light -musiikki- ja valoesitys, joka meni kyllä meikäläisellä tunteisiin.

Dubain tanssiva suihkulähde jäi heittämällä toiseksi, Honkkarissa nimittäin tanssii koko kaupunki! Jos haluat saada vähän käsitystä, niin kannattaa katsoa tämä video.

Hong Kong on nyt siis ”nähty”, ja matkamme pääkohde Uusi-Seelanti saavutettu. Majailemme tässä Aucklandissa maanantaihin asti (yht. 3 yötä). Huomenna olisi tarkoitus suunnata Waihekeen tutustumaan paikallisiin viineihin. Olen nyt maistanut kahta roseeta, ja ne ovat kyllä olleet maukkaita. Suomessa tarjolla on usein vain sauvignon blanceja ja pinot noireja, joten on kiva päästä laventamaan käsityksiäni maan viineistä.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kyyti Kowloonin puolelle kesti viitisen minuuttia ja maksoi paikallisliikenteen maksun verran.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hong Kong Islandin pilvenpiirtäjät ovat suosittu hääkuvien tausta, joten hääseurueita oli paljon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Klo 20 alkaa joka ilta valoshow, joka on näkemisen arvoinen.

IMG_9534

Loungessa uskalsi jo nostaa maljan sille, että pääsemme kuin pääsemmekin Uuteen-Seelantiin!

 

Pilvenpiirtäjät! Ne tulevat varmaan mieleen kaikille, jotka ovat nähneet kuvia Hong Kongista. Niitä nimittäin piisaa, Honkkarissa on eniten pilvenpiirtäjiä maailmassa. Eli unohtakaa New York, Dubai ja muut suurkaupungit, ne näyttävät Honkkariin verrattuina matalilta tuppukyliltä.

Itse en varsinaisesti ole pilvenpiirtäjäihminen, viihdyn enemmän yleensä matalissa suurkaupungeissa, kuten Pariisissa ja Lontoossa. Mutta Honkkarilla on kyllä yksi valtti pilvenpiirtäjäkaupunkeihin verrattuna: luonto. Hong Kongissa on lukuisia patikointireittejä, joista pisin on yli sadan kilometrin mittainen.

Niinpä mekin vedimme eilen patikointikengät jalkaan ja hyppäsimme bussiin, joka vei meidän Aberdeeniin, saaren toiselle puolelle. Matka kesti noin vartin. Lähdimme Aberdeenin suunnasta kipuamaan Peakille, sillä oppaiden mukaan se on vähiten turistinen reitti.

Oppaiden mukaan matka vie 1,5 – 3,5 tuntia. No, me kipitimme sitten ilmeisen vauhdikkaasti, sillä matka vei 70 minuuttia, tosin sykkeenikin huiteli noin 150:ssä. Kävi siis ihan treenistä. Muutamaa satunnaista ohittamaamme patikoijaa lukuunottamatta saimme olla ihan rauhassa ja kuunnella lintujen laulua ja edellispäivän sadevesiä kuljettavien purojen solinaa.

Huipulla odottivat huikeat näköalat keskustan suuntaan! Ja myös Gordon Ramsayn ravintolan olut ja maittava lounas. 🙂

Tankkauksen jälkeen kiersimme vielä noin tunnin mittaisen Peakiä kiertvän reitin ennen kuin hyppäsimme keskustaan suuntaavaan bussiin.

Pieni luontobreikki latasi akut, nyt taas jaksaa suurkaupungin vilinää.

Täällä Honkkarissa otetaan muuten koronavirus tosissaan, tuoreessa muistissa on tänne kovasti iskenyt Sars. Meiltä mitataan kuume hotellilla joka toinen päivä. Muutamissa ravintoloissa on myös mitattu kuume ennen kuin on päästetty sisään. Aasiassa muutenkin yleisesti käytössä olevat hengityssuojaimet ovat nyt lähes kaikilla käytössä ihmisjoukoissa. Myös käsidesiä on tarjolla joka paikassa, ja ihmiset myös sitä käyttävät.

Torstaina kohti Uutta-Seelantia, ellei virusrintamalla tapahdu mullistuksia.

Susanna

IMG_9383

Patikointireitti kulki Aberdeenin hautausmaan ohi.

IMG_9388

Aberdeen jäi taakse.

IMG_0088

Tuo ei ollut vielä huippu.

IMG_0091

Pieni breikki.

IMG_9385

Vesipuro.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Peakillä odottivat huikeat maisemat.

IMG_9411

Kiersimme myös huipun.

 

Eipä puutu jännitystä tähän tulevaan reissuun valmistautumisesta. Ensin uutiset Hong Kongin mellakoista. Kun sillä rintamalla hiljeni, alkoivat uutiset koronaviruksen leviämisestä. Ja sitten olimme miehen kanssa molemmat oikein kunnon flunssassa viime viikolla. Ja ikään kuin siinä ei olisi kaikki, sain flunssan päälle oikein kunnon vatsataudin!

No, toivotaan, ettei se vatsatauti tartu mieheen, sillä vatsatauti itsessäänkin on kyllä aivan kamala. Saati, että sitä potisi lentokoneen vessassa… uuh!

Naureskelin (koska mitä sitä muutakaan ihminen voi), että vetäisin sellaisen yhden päivän intensiivikurssin: norjan alkeet, bikinikuntoon luonnonmenetelmin ja porsliinituotantoon tutustuminen lähietäisyydeltä. Ei ollut kiva kurssi, en ainakaan maksaisi siitä. 😀

Kaikista pikkuvirusten kiusasta huolimatta matka lähestyy, tänään mennään! Ainakin vielä näyttää siltä, että matkamme alkaa Hong Kongista.

Jos mutkia tulee matkaan, niin onhan siinäkin jotain positiivista: ainakin blogiin tulee jännittävää sisältöä. Stay tuned! 😀

Susanna

 

 

 

 

 

En vieläkään meinaa uskoa, että ensi perjantaina alkaa reissu, josta olen haaveillut koko aikuiselämäni! Ensin se oli haave. Sitten siitä tuli tavoite. Ja kohta se on totta. Ainakin toivottavasti se on totta, sillä pienenpieni koronavirus saattaa vielä tehdä yllättäviä mutkia matkaan.

Kyseessä on siis pyöreisiin vuosiini yhdistetty bucket list -reissu Uuteen-Seelantiin. Matkamme alkaa Hong Kongista, ja se on tässä nyt se jännittävin osuus. Tällä hetkellä Uusi-Seelanti on estänyt maahantulon Manner-Kiinasta. Honkkari ei ole Manner-Kiinaa, mutta koska olemme tasoittelemassa aikaeroa siellä viiden yön ajan, niin on tietysti mahdollista, että sinä aikana vedetään rajoja kiinni laajemminkin. Toivottavasti ei. Tai jos niin käy, niin se toivottavasti tapahtuu ennen starttiamme, jolloin ehdimme vielä tehdä uudet suunnitelmat. Olisi tietty tylsää olla jumissa Hong Kongissa, kun reissumme pääkohde on Uusi-Seelanti.

Uudessa-Seelannissa vietämme sitten vajaat neljä viikkoa, ajamme maan likipitäen päästä päähän. Ja sen jälkeen tulemme takaisin Bangkokin kautta.

Tiedossa on siis kerran elämässä -tyyppinen reissu. Laukku on likipitäen pakattu. Nyt pidetään vain peukkuja, että kaikki menee niin kuin on suunniteltu. Flunssanikin ehtii toivon mukaan parantua ennen reissua.

Kaikkien Honkkariin liittyneiden uutisten vuoksi ja reissun palapeliluonteen vuoksi on kyllä onni, että meillä on kerrankin ollut matkatoimisto apuna. Itse emme olisi ikinä osanneet suunnitella näin moniulotteista reissua. Ja nyt kyllä jännittäisi vielä nykyistä enemmän, jos olisimme lennot ja muut buukkailleet itse.

Jos haluat seurata reissuamme, niin pidä blogia silmällä. Päivitän tänne matkakertomusta varmaan useamman kerran viikossa.

Susanna