Priimaa pukkaa

Tämä on keski-ikäisen naisen (ironinen) lifestyle-blogi. Samppanjaa, blingblingiä, itsensä kehittämistä ja kaunista elämää.

Mun mies lupasi minulle ihan seurustelun alkuaikoina, että ruokkii minua säännöllisesti.  Hän on pitänyt lupauksensa. Ei ole päässyt nälkä paljon kurnimaan.

Minä en toivo yleensä kauheasti lahjoja, en äitienpäiväksikään. Toivoin hyvää ruokaa, aikatauluttomuutta ja leuanvetotankoa. Sain kaiken, mitä toivoin, eikä päivä ole vielä edes ohi! Illalla lämpenee grilli ja sinne tuikataan lammasta.

Mun tehtäväkseni on jäänyt istua sohvalla ja kutoa. Yritykseni osallistua torpattiin nopeasti. Kävimme kyllä nauttimassa keväisestä (vihdoin!) säästä ulkona. Lisäksi yritin vetää (kaksois)leukoja uudella  tangollani. Nyt menee kuminauhan avustamana ehkä neljä, eikä se homma helpotu tämän syömisen ansiosta. Toisaalta, pitää syödä, että jaksaa…

Nauttikaa äipät ja muutkin!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mangosmoothie ja pellavajugurttia.

IMG_7363

Brunssin alkupalajuomaksi cavaa ja mansikoita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Leipiä tsiljoonalla eri tavalla.

IMG_7341

Mun tehtäväksi jäi istuskella sohvalla…

IMG_7351

…kuoharilasi kädessä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Brunssi on katettu!

Mä en ole mikään viherpeukalo. Tykkään kyllä viherkasveista, kukista ja puutarhoista, mutta mulla ei riitä into sellaisten nysväämiseen. Musta puutarhassa kuuluu siemailla rosé-viiniä grilliruokien seurana eikä möyriä mullassa.

Parhaita kasveja ovat minusta kertakäyttökasvikset. Leikkokukat kuolevat aina, hoidon tasosta riippumatta. Voin tuntea tyytyväisyyttä ja ylpeyttä siitä, että tulppaanikimppu kuolee muidenkin hoidossa.

Orkideat ovat myös näppäriä: ne kukkivat tosi kauan ja sen jälkeen ne voi laittaa kompostiin. Olen kyllä saanut ne joskus kukkimaan uudestaankin, mutta en tiedä onko se niiden kukkimaan jallittaminen järkevää: kukka on kaunis pari kuukautta ja sitten se on puoli vuotta tai vuoden kauhea juurikasa. Ei ole kodin kaunistus sellainen. Myös pihakukissa suosin yksivuotisia kukkia, sillä silloin voin vaihdella pihan väritystä vuosittain ja hakea vähän eri tunnelmaakin. Laitetaanko mummolahenkistä pelargoniaa vai kenties vähän modernimpaa?

Tänä kesänä meidän on pakko tehdä vähän puutarhahommia. Olemme asuneet talossa kymmenen vuotta ja silloin istutetut kasvit alkavat olla niin isoja, että tarvitaan vähän uudelleenmiettimistä. Kirsikka varjostaa aika pahasti marjapensaitamme. Viime kesänä pihalla möyrittiin kaivinkoneella sadevesikaivoja, joten piha on senkin jäljiltä vähän räjähtänyt.

Onneksi tähänkin hommaan voi käyttää lapsityövoimaa. Nuorelle miehelle puskien siirtelyhän käy salitreenistä?

Pikkuterassimme sain kuin sainkin kuitenkin viikonlopun aikana laitettua kevätkuntoon ihan omin voimin. Rankkaa se oli, tilanne vaati itseni palkitsemista kukkakimpuilla, en osannut päättää, joten otin kaksi.

Kesää kohti!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uusi kesäkukkatuttavuus minulle. Saa nähdä, kuinka menestyy hoidossani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Orvokit ovat kivoja, mutta mun hoidossani ne kasvavat loppukesällä pelkkää vartta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pionit ovat lempikukkiani. Niitä kasvaa myös ulkona.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onkohan tämä hajuherneen sukua, tuoksi (haju) on ainakin sama?

Käytiin miehen kanssa juhlimassa meikäläisen vanhenemista ja vappua Kööpenhaminassa. Köpis on juhlimiseen oivallinen paikka: vaikuttavathan tanskalaiset siltä, että ovat syntymähuppelissa. Kaupungissa on myös mahdollisuus herkkuövereihin, sillä kaupunkia tituleerataan Pohjoismaiden ruokapääkaupungiksi.

Reissu olikin herkuttelupainotteinen. Kävelimme toki päivittäin 16 kilometriä (3x), jotenkinhan kaikki se ruoka täytyi sulatella. Toki akvaviittikin toimii samassa tarkoituksessa. Mutta koska ravintolatkaan eivät ole aivan vierekkäin, niin siirtyminen paikasta toiseen ja ruoan sulattelu hoitui näppärästi kävellen. Toki akvaviittiakin maistettiin.

Aloitimme herkuttelun kevyesti, syömällä pitsaa. Eikä mitä tahansa pitsaa, vaan yhtä elämäni parhaista, ellei parasta pitsaa. Pistäkää siis ylös: Neighbourhood! Muodoltaan se muistutti Skifferin liuskaa. Pohja oli täydellisen rapea ja täytteet poikkesivat kivasti valtavirrasta. Mies söi lampaanlihapullilla ja minttukastikkeella ryyditetttyä pitsaa, joka olisi aiheuttanut annoskateuden, ellei oma omenapitsanikin olisi ollut täydellinen!

Ja koska lounas oli näin kevyt, menimme illalla  Köpiksen ”Teurastamolle” eli vanhalle meat packing districtille Fiskebareniin syömään meikäläisen synttäri-illallista. No, nimensä mukaisesti ravintola oli seafood-ravintola. Älkää antako rouhean sisustuksen, hälyisen ilmapiirin hämätä: kyseessä on ruoaltaan fiini ravintola ilman fiinistelyä.

Minä aloitin ostereilla, jatkoin kuningasravulla ja lopuksi vielä jaoimme miehen kanssa simpukat. Paikan viinilista on erittäin vaikuttava ja tarjoilijan suositukset osuivat nappiin. Onneksi hotelli oli lähellä, huh.

Tämän tankkauksen jälkeen olimmekin seuraavana päivänä valmiita suorittamaan lisää. Kaverin suosituksesta suuntasimme junamatkalle kohti Humlebækissä sijaitsevaa nykytaiteenmuseota Louisianaa. Juna oli täynnä ja se tyhjeni Humlebækissä. Tanskalaiset todellakin rakastavat taidetta ja designia, sillä museon oven takana oli 300 metrin jono ennen avaamista! Ja saman verran kertyi nopeasti jonoa meidän taaksemmekin, sillä me kokeneina käppäilijöinä kävelimme asemalta museolle nopeasti.

No, jono eteni kuitenkin vauhdikkaasti ja pääsimme nauttimaan paikan annista: patsaspuisto (esim. Moorea ja Miroa), pysyvistä näyttelyistä sekä huikeasta William Kentridgen Thick time -näyttelystä, josta tykkäsi perheen insinöörikin.

Louisianan lounasbuffet oli myös erittäin hyvä ja maisemat merelle hienot. Niin muidenkin mielestä, ravintola oli täynnä perheitä, nuoria, vanhoja – tanskalaiset todellakin rakastavat sekä taidetta että ruokaa!

Kulttuuripläjäyksen jälkeen sulattelimme ruokaa hetken Köpiksen kanavaristeilyllä, joka oli myös oikein kiva, vaikka minä olen kertaalleen sellaisella ollutkin. Ja sen jälkeen maistui taas tietysti ruoka, olimme menossa Mikkeller Øl & Brød -ravintolaan smörrebrödeille, jotka ovat kuulemma kaupungin parhaat. Mutta pahus, eihän siellä iltaisin leipiä tarjoiltukaan. Söimme siis illallislistalta ja kehutut leivät jäivät saamatta – illallinen oli siis lievä pettymys ja tunnelma pilalla (ei vaiteskaan).

Vaan eipä hätää, meillä oli vielä viimeinen päivä aikaa. Suuntasimme lounasaikaan Tivoliin, jossa lounastimme Grøftenissä. Tarjolla oli smörrejä, jotka olivat erittäin hyviä. Minä söin kaksi silliversiota, olihan vappupäivä. Akvaviitinkin otin.

Iloisten tanskalaisten salaisuuskin selvisi. Kaikissa pöydissä oli lounasaikaan isoja tuoppeja, viiniä ja akvaviittia edessä. Vaikka vappupäivä onkin Tanskassa ihan arkipäivä.

Iloista toukokuuta!

Susanna

IMG_7188

Omenapitsa. Omnomnom. Oli siinä pekoniakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reissun ainoa epävakainen päivä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Puusta pudonnut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Köpiksessä oli melkein kesä, mutta hyytävä tuuli.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Synttärit, mikä ihana tekosyy!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ostereita neljällä eri tavalla Fiskebarenissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Menkää ihmiset Louisianaan, se löytyy myös Tanskasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Heippa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

William Kentridge yhdistää maalaustaidetta, veistoksia, Bonk-tyylisiä laitteita, varjoja ja videota. Olen vaikuttunut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pionit! ❤

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lakrids on suosikkilakuani!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Smörre!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tivoli on ihana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Illan hämärtyessä kotiin.

 

Perheessämme on suuri juhlakuukausi, sillä sekä poika että minä olemme syntyneet huhtikuussa. Mulla juhlapäivä on huomenna. Poks!

Vielä ei tule itselle pyöreitä mittariin, joten ei ole erityisiä juhlia eikä erityisiä syitä ikäkriisiinkään.  Mutta pojan täysi-ikäistyminen sai pohtimaan ikääntymistä aivan erityisellä tavalla.

Virallisesti minulla ei nimittäin ole enää lasta huollettavana, hän on täysi-ikäinen ja vastuussa itsestään. Se tuntuu lähinnä kummalliselta. Ei erityisen haikealta. Ei erityisen pelottavalta. Vaan nimenomaan oudolta, kummalliselta. Tuntuu kuin scifistä tuttu aikamatkustus olisi juuri keksitty. Vuodesta ysiysi parissa viikossa tähän hetkeen.

Ei, en haikaile pikkulapsiaikoja. Ne olivat ihania silloin. Mutta just nyt on hyvä näin. Pojasta on kasvanut täyspäinen. Näin asioiden kuuluukin mennä.

Ja samalla, kun poju on aikuistunut, minä olen… ööö…. vanhentunut. Minulla ei ole koskaan ole ollut ikäkriisiä. Ja olen aina ollut onnellisimmillani juuri sillä hetkellä. En ole jättänyt tekemättä asioita, joita olen halunnut tehdä. Oletan, että nämä asiat liittyvät toisiinsa. Hetkestä nauttiminen = itsensä toteuttaminen = jokainen ikä on hyvä.

Ikääntyminen saa tietysti miettimään omaa terveyttään ja sitä tosiasiaa, että luultavasti edessä on vähemmän kilsoja kuin takana. Miten haluan ne edessä olevat kilsat edetä? Mä olen vetänyt kilsat hyvin tähänkin asti, joten jatkan samaan malliin. Listalla on ainoastaan yksi isompi asia: siirtyminen jossain vaiheessa sellaiseen maahan, jossa ei vappuna sada räntää.

Kuplivaa vappua kaikille!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vappuna voi juhlia kevättä, tai jos sitä ei ole näköpiirissä, niin mun synttäreitä! Poks!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vappusää vaatii Balmuiria, sanoo Sani.

Mä olen todella hyvä starttaamaan projekteja. Hillitön innostus aloittamisesta. Suuri tyydytys lopettamisesta. Halki, poikki ja pinoon!

Töissä joudun edistämään monia projekteja yhtä aikaa. Samaa teen näemmä ihan vapaaehtoisesti käsitöiden suhteen kotona. Mutta yksi pieni ero on työprojekteissa ja käsitöisssä: niiden valmistuminen aikataulussa. Käsitöillä ei ole aikataulua.

Mulla on aina kesken useampia neuleprojekteja. Osa valmistuu nopeasti, osa valmistuu… joskus. Sain viime vuonna päätökseen neuletakin, jota tein kuutisen vuotta.

Välillä teen lupauksia, että teen kaikki keskeneräiset valmiiksi ennen kuin saan ostan yksiäkään lankoja. Buahhahhhhaaa! Tämä päätös kestää korkeintaan niin kauan, että saan kaksi keskeneräistä valmiiksi. Ja se ei kuulkaa tunnu  missään.

Mulla on tällä hetkellä muistinvaraisesti laskettuna kesken:
luonnonvalkoinen kashmirneule
korallinpunainen neuletakki
farkkuneuleliivi
puuvillainen kirjoneule
sininen reikäneule, joka on ihan alkutekijöissään ja jonka ehkä puran
villakirjoneule, joka on ollut kesken jo useamman vuoden
pipo, josta puuttuu vain tupsu
kaksi virkattua laukkua

Langat ovat valmiina ainakin seuraaviin projekteihin:
vihreä puuvilllaneule (paita tai hame ajatuksissa)
luonnonvalkoinen puno-takki
harmaa skappel
beige-aprikoosi kesätoppi
valkoinen virkattu jokin

Ja nämä ovat siis vain muistinvaraisia hommia, luultavasti lankavuoren alta löytyy muutakin.

Kyllä ne projektit aikoinaan yleensä valmistuvat. Tuo valkoinen kashmir-neule esimerkiksi on Kalastajan vaimon ohjeilla tehty ja langat olivat niin tuhottoman kalliit, että haluan saada sen nopeasti hyötykäyttöön. Korallinpunainen neuletakkikin on jo niin hyvässä vaiheessa, että saattaa valmistua vielä kesäksi.

Minä en jaksa stressata keskeneräisillä töillä, päinvastoin. On kiva, kun löytyy aina jokin työ, joka motivoi juuri sillä hetkellä. Ja jos ei mikään motivoi, voi selailla neuleohjeita tai mennä lankakauppaan, kyllä sieltä aina jotain uutta löytyy, mikä motivoi…

Mihinkäs tässä kiire, valmiissa maailmassa, keskeneräisten käsitöiden keskellä.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En ole varma, mitä tämän lankakorin pohjalta löytyy.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Farkkuneule.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Neuletakki kesäksim ehkä jopa täksi kesäksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siinä kuulkaa on jo viisikymppinen neuleen muodossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Neulominen unettaa Sania.

 

 

Kävin elämäni ensimmäistä kertaa Lontoossa. Joo, en tiedä, miten olen tähän ikään pystynyt olemaan käymättä siellä. Kadun kovasti. Lontoo oli ihana!

Toiset kaupungit vaan ovat ihanampia kuin toiset. New York oli minulle iso pettymys, ehkä odotukset olivat liian korkealla, kun sitä niin paljon hehkutetaan. Oli siellä kiva käydä, mutta oli kiva myös lähteä sieltä pois, kohti Cape Codia, joka puolestaan oli minusta todella kiva mesta.

Olen tuuminut, etten taida olla suurkaupunki-ihminen, mutta toisaalta rakastan Pariisia ja nyt samanlaisen ihastuksen koin Lontoossa. Osittain on varmasti kyse jostain henkimaailman asioista, paikan pössiksestä. Mutta noille kaupungeille on yhteistä myös puistojen ihanuus!

On jännä, että tällainen täysin epäpuutarhanhoidollinen ihminen (ehkä juuri siksi?) voi tykätä niin paljon puistoista. Puistot ovat kaupungissa vihreä keidas, jossa voi rauhoittua kaiken sen hälinän keskellä. Puistoja pitää olla myös riittävästi ja vähän siellä sun täällä, jotta matkan varrelle osuu aina jokin puisto.

Lontoossa majoituimme Paddingtonissa, parinsadan metrin päässä Hyde Parkista. Siitä saikin kivan puistojen jatkumon, kun käveli Hyde Parkista kohti Kensington Gardensia (Katen ja Williamin kotia) ja siitä jatkoi vielä suoraan kohti Holland Parkia. Sieltä koukkaus kohti Notting Hilliä ja pärähdys keskelle lauantain ihmisvilinää Portobello Roadin kirpparilla.

Joku sanoi minusta osuvasti, että Lontoossa on monta pientä kaupunkia. Kaupunki on syntynyt yhdistymällä monista kaupungeista, niillä on omanlaisensa tunnelma ja asukkaat voivat pyöriä hyvin paljon omilla kulmillaan. Ehkä siinä syy siihen, että Lontoo kolahti: se on kuin pikkukaupungeista koostuva suurkaupunki.

Koska Lontoossa riittää perusnähtävyyksiäkin varmasti kymmenille reissuille, emme ehtineet kuin raapaista pintaa, vaikka kävelimme neljässä päivässä 67 kilometriä, olimme liikkeellä joka päivä klo 10-19 ja ajelimme metrollakin kiitettävän määrän.

Koska maailmassa on varmasti tuhansia kirjoituksia Lontoon TOP 10 -nähtävyyksistä, en ala niitä tässä listaamaan. Ohessa muutama vähän erilainen nähtävyys.

Valitut palat
– Holland Parkissa sijaitseva Kyoto Garden on rauhan tyyssija
Arcelor Mittal Orbit on valtava veistos Olympiapuistossa. Jos haluaa, sieltä voi laskea alas maailman pisintä liukumäkeä pitkin, shoppailunhaluisille tiedoksi, että Olympiapuiston vieressä on myös VALTAVA ostari
– Marylebone High Street, pieniä putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita – sieltä tein myös reissun ainoat shoppailut, bloggaan niistä piakkoin

Katso myös kuvatekstien vinkit!
Lontoossa oli kevät jo pitkällä, toivottavasti se tulee tännekin pian!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lontoossa oli kevät!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kukkia Holland Parkissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Holland Parkissa on kaksi japanilaista puutarhaa: Kyoto Garden ja Fukushima Garden.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Zen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Regent’s Park ja oravakaveri.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Magnolia?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Michelin-tähdellä varustettu intialainen ravintola: Benares. Vahva suositus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lowlander: ehkä elämäni paras vegeburger ja kiva olut-tasting meidän 18-vuotiaallemme.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

No, nähtiin sitä kaupunkiakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

China Town.

IMG_6907

Nämä By Pia’sin housut ovat nyt uusi reissusuosikkini.

Kävimme miehen kanssa päiväseltään Tukholmassa, sillä oli Silja-pisteitä menossa vanhaksi. Edullinen risteily = tulee törsättyä kaikkeen muuhun. Olin onneksi etukäteen miettinyt, mitä ostan tax freestä: suihkussa käytettävää kasvojenpuhdistusainetta (edellinen loppu), kosteusvoidetta (edellinen loppumassa), kynsilakkaa (muuten vaan) ja valokynän (koska keski-ikä).

Homman ideana oli nähdä Tukholmassa jotain, mitä ei ole vielä tullut nähtyä. Kiitos Facebook-kavereiden, vinkkejä tulikin seuraavalle viidelle reissulle.

Saamistani vinkeistä voiton  vei Millesgården, joka sijaitsee näppärästi noin puolen tunnin kävelymatkan päässä Siljan terminaalista.  Millesgården sijaitsee Lidingön kunnan puolella, mutta suomalaisen näkökulmasta se on vähän sama asia kuin Espoo ja Helsinki maakunnissa asuvalle: aivan sama asia.

Millesgårdenissa pyörii nyt Marianne Bernadotten luksusvaatenäyttely. Näyttely oli kiinnostava, vaikka (ja koska) en itse ole mikään luksusvaateihminen. Minusta 3000 euroa kannattaa käyttää niin, että ostaa 10 laukkua (300 euroa kpl). Tai niin, että ostaa yhden laukun (300 euroa) ja lähtee loppurahoilla kahdeksi viikoksi Thaimaahan.

Lisäksi siellä on 14.5. asti huikea Gerda Wegener & The Danish Girl -näyttely, joka oli kaltaiselleni Great Gatsbyn ja 1920-luvun fanille todella hieno kokemus! Ehdottomasti käymisen väärtti!

Plussaa museossa oli myös mestan ravintola, nautimme siellä lounaan. Ravintola tarjoilee lähiruokaa ja sen yhteydessä on pieni myymälä. Söin kanasalaatin, joka oli ehkä elämäni paras! Ihana hiiligrillin maku, omnomnom.

Käppäilimme huudeilla muuten vaan. Millesgården sijaitsee melko messevien villojen keskellä, kävelymaisemat olivat siis oikein kivat.

Käppäily on kaupunkilomissa aivan parasta. Tykkään katsastaa nähtävyyksiä vähän ja käppäillä paljon. Käppäily antaa mahdollisuuden yllätyksille. Käppäily on lupaus seikkailusta – voi löytää jotain uutta ja kiinnostavaa tai vaikka jonkin kivan kaupan, jossa voi piipahtaa. Tai sitten käppäily voi olla vain tunnelman haistelua ja hyötyliikuntaa niin kuin nyt, päivän saldo oli 11 kilometriä.

Ihan kiva pikareissu siis takana, vaikka perjantain tapahtumat tietysti olivat mielessä.

Stockholm i mitt hjärtä ❤

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

The Great Gatsby -tyyliä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihanat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Gerda Wegenerin taidetta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Marianne Bernadotten vaatekaapista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tukholmassa on kevät.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Chanel.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kanelbulle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Museokaupasta tarttui mukaan art nouveau -värityskirja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Millesgårdenin ravintolan puoti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kanaa ja parsaa, nami.

IMG_6566

Laivalta sai muuten todella hyvää sushia!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seinämaalaus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

On sillä muodot Venuksen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Gerdan hattu päässä, muitakin vaatteita sai sovitella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Gerdan vaatekaappi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Millesgårdenin patsaspuisto.

Miehellä oli lauantaina ohjelmaa, joten minä vietin itsekseni laatuaikaa. Minulle se tarkoitti tennistuntia ja eteisen kaappien siivousta. Laatuaikansa kullakin.

Kaappien siivoaminen on minusta ihanaa! Harmi vaan, että konmarituksen jälkeen omia vaatekaappeja ei juuri ole tarvinnut siivoilla. Mutta eteisen kaappiin saa onneksi kaksi kertaa vuodessa vaihtaa sesongin. Ja minä julkistin kevät- ja kesäkauden alkaneeksi nyt, vaikka perjantaina ja lauantaina ei keväiseltä näyttänytkään.

Talvitakit talvisäilöön, samoin paksuimmat pipot, huivit ja lapaset.

Samalla, kun vaihtaa sesonkia on hyvä tilaisuus käydä vaatteet kriittisellä silmällä läpi: onko kaikki käyttökelpoista vielä ensi talvena, pitääkö jotain korjata, onko jokin vaatekappale suorittanut tehtävänsä?

Koska kevät- ja kesätakkeja on vähemmän kuin talviromppeita ja ne ovat myös ohuempia, tuli kaappiin mukavasti myös väljyyttä. Ilmavat kaapit ovat mielestäni ihania. Tai olisivat. Miksi suomalaiset eteiset tuntuvat aina olevan pieniä? Vaikka juuri meillä pitää olla haalareita ja varusteita joka lähtöön.

Eteinen on aina ensimmäinen ja viimeinen asia, jonka kodistaan näkee, siksi sen pitää minusta olla siisti ja kaunis. Meillä on sääntö, ettei eteisen senkin päälle saisi jättää sälää lojumaan. Tiedättehän eteissälän: avaimet, lompakot, lehdet, kirjeet… Toimii vaihtelevasti. Mutta se on varmaa, että kun siihen jää se ensimmäinen tavara, niin kohta sen seuraksi on jo muodostunut läjä. Tavara ei viihdy yksin vaan se kutsuu kaltaistaan seuraa paikalle.

Nyt meillä on kuitenkin tehty eteisen kevätsiivo. Kevään kunniaksi kävin ostamassa kimpun eteisen senkin päälle. Kevät, tervetuloa meille!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Liljat ovat lempikukkiani, etenkin valkoisina.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Avainrasia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maljakkona toimii kynttilähurrikaani, käy se näinkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sääntö: senkin päälle ei saa kasata sälää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lapsen pienenä maalaama kivi saa aina hyvälle tuulelle. Sydänkivi on matkamuisto.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Liljoista on iloa pitkään. Ja se tuoksu!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ferragamon näyttelystä ostettu kenkälusikka.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tennarikausi, jee!

Kunnon pässinpökkimä villapaita on parhaimmillaan keväällä. Talvella sellainen on sisätiloissa liian kuuma, eikä ulkona tietenkään tarkene pelkällä villapaidalla. Mutta kun kevätaurinko alkaa lämmittää, villapaita toimii ulkovaatteena.

Tein pitkästä aikaa pojalleni villapaidan, edellisen tekemisestä taitaakin olla… öööö…. viisitoista vuotta? Nämä meikäläisen käsityöprojektit kun tuppaavat olemaan sellaisia, ettei niiden valmistumisaikataulusta ole aina takeita. Kasvuiässä olevalle lapselle ei mene paita, joka on aloitettu pari vuotta aiemmin. Eikä teini-ikäiselle äidin tekemä kelpaa välttämättä muuten vaan. Eli en ole hänelle sitten tehnyt mitään ennen kuin nyt, kun poju alkoi itse sellaista toivoa.

Paita valmistui sopivasti 18-vuotislahjaksi. Minusta lahjan pitää aina olla lahjan saajan mieleen, joten poika sai itse valita tyylin.

Tämä paita on perinteinen islantilaisneule ja langatkin ovat islantilaislampaan villaa. Villa tekee paidasta todella lämpimän ja tiiviin, paita tuntuu lähes tuulitakilta, niin tiivis sen pinta on.

Ohje on Islantilaisia neuleita -kirjasta, josta olen neulonut itsellenikin tunikan/mekon. Nyt kun meillä on molemmilla islantilaisneuleet, ne päällä pitää varmaan lähteä Islantiin. Mies joutuu ehkä jäämään kotiin, sillä hänellä ei ole villapaitaa ;-).

Lahjan saaja on itse tyytyväinen paitaansa. Minä olen erityisen tyytyväinen lahjan saajaan. kohta 18-vuotias, aatella!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ulkoilmaihmiselle ulkoiluun villapaita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuvio on helppo neuloa pyöröneuleena, vain kahta väriä kerroksella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Naapurin kisu tuli moikkaamaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kevät tulee!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Perunanarsissi.

 

 

Tänä viikonloppuna tuli vingutettua Museo-korttia. Teemana olivat suomalaiset taiteilijaklassikot: Akseli Gallen-Kallela Tarvaspäässä ja Juho Rissanen Didrichsenin taidemuseossa. Vaikka molempien taitelijoiden tuotanto on kyllä suhteellisen tuttua entuudestaan (sivuaineena taidehistoria), niin opinpa molemmista jotain uuttakin. Suosittelen visiittiä myös rakennusarkkitehtuurista kiinnostuneille. Jokainen voi sitten päättää, tykkääkö enemmän Gallen-Kallelan piirtämistä kaarevista muodoista vai Viljo Revellin laatikoista.

Tarvaspään kahvila oli kiinni, joten kahvilaa emme päässeet testaamaan. Onneksi kahvihampaani kolotus saatiin kuriin Didrichsenillä, ihanan korvapuustin kera.

Ai niin, mitä uutta opin Gallen-Kallelasta? No sen, että hän olisi halunnut Suomen lipusta valko-sini-keltaisen. Pakko myöntää, hänen piirtämänsä lippu olisi minustakin kivempi kuin tylsähkö sini-valkoinen.

Minna Canthin päivää olisi ehkä pitänyt viettää naistaiteilijoiden parissa, mutta minä ammennan tyttöenergiaa nyt sitten juoksulenkillä ihanassa naisseurassa. Girl power!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Didrichsenillä kannattaa kiertää myös piha.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tarvaspäässä riittää yllätyksiä. Akselin matkamuisto Afrikasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onhan se komea, ja talokin on ihan kiva.