Priimaa pukkaa

Tämä on keski-ikäisen naisen (ironinen) lifestyle-blogi. Samppanjaa, blingblingiä, itsensä kehittämistä ja kaunista elämää.

Vietimme viikonloppuna Rosé Ladies -porukan viisivuotisjuhlaa Nizzassa. Ryhmä sai nimensä ensimmäisellä yhteisellä reissullamme, koska totesimme pitävämme roseeviinistä. Roseeviini onkin ollut jokaisella reissullamme tärkeässä roolissa, suuntautuipa matka sitten Geneveen, Osloon, Edinburghiin, Amsterdamiin tai Nizzaan. Ja totta kai oli vain ajan kysymys, milloin ryhmärämämme päätyy Nizzaan, onhan Provencen alue kuuluisa roseeviineistään.

Tämä oli minulle elämäni kolmas reissu Nizzaan. Kaupunki on vain niin ihana: sopivankokoinen ja lyhyen ajomatkan päässä on paljon nähtävää. Nizzassa voi yhdistää kaupunki- ja rantaloman myös hienosti. No, ihan rantakelit eivät vielä olleet, vaikka sää olikin paljon parempi kuin sääennustuksissa peloteltiin. Niiden mukaan piti tulla vettä torstaista sunnuntaihin. No, perjantaina ripsautti vähän, mutta lauantaina aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, ja lämpötilakin kohosi noin pariinkymmeneen. T-paidassa tarkeni loistavasti.

Lentomme oli perillä torstaina iltasella, joten emme uskaltaneet buukata ravintolapöytää ennakkoon siltä varalta, että lento olisi myöhässä (olimme viisastuneet Geneven reissusta, sillä silloin päädyimme fine dining -ravintolan sijaan turisteille torvisoittoa ja fondueta tarjoavaan ravintolaan lennon myöhästymisen vuoksi. No, elämys sekin. Ja juustohan on tunnetusti aina hyvää… ). Hotellimme vieressä oli kuitenkin Mon Petit Café -ravintola, joka oli vilahdellut jo ravintolalistallamme. Se oli tupaten täynnä, mutta tarjoilija kehotti meitä tulemaan puolen tunnin päästä takaisin. Niinpä pääsimme syömään juuri ennen  ravintolan sulkeutumista, ja se oli onni se! Oli nimittäin herkullista!

Olen syönyt elämäni ekalla Nizzan reissulla elämäni parhaan pizzan ja nyt tuli sitten syötyä elämäni parhaat gnocchit! Ne tarjoiltiin kanan ja aivan ihanan kastikkeen kanssa. Jälkkärikin oli ihan super, vaikka en yleensä jälkkäreistä niin perustakaan. Vahva suositus tälle paikalle. Rafla mainitaan myös Michelin-oppaassa, joten suosituksessa ei ole kyse pelkästään siitä, että me olimme matkanteon jälkeen nälkäisiä.

Perjantaiksi oli ennustettu aamupäiväksi kohtuullista säätä ja iltapäiväksi sadetta, joten päräytimme heti aamiaisen jälkeen alle kymmenen kilsan päässä sijaitsevaan Villa Ephrussi de Rotschildiin. Se on ollut minun Nizza-listallani aiemminkin, mutten ole sinne asti aiemmin ehtinyt. Reissu oli eka, muttei vika – paikka oli ihana! Viehättävä puutarha, josta avautuivat näkymät molempiin suuntiin Ranskan Rivieran rantamaisemiin. Villan rakennuttaneen Béatricen tarina on surullinen, mutta samalla tarina voimakkaasta naisesta, joka ei antanut hulttiomiehen pilata elämäänsä. Villa on täynnä kauniita värejä ja matkamuistoja, sillä Béatricekin rakasti matkustamista.

Me päätimme visiittimme lounastamalla Villan ravintolassa. Itse söin aivan ihanan salaatin, se oli jo yksistään visiitin arvoinen. Ja joimme paikan nimikkoroseeta!

Iltapäiväksi palasimme Nizzaan, jossa oli pilvistä ja ripotteli. Emme antaneet sen häiritä, kävimme Galeries Lafayettessa ja vanhassa kaupungissa ostoksilla.

Illalla suuntasimme syömään Geppettoon, joka on hyvän italialaisen ruoan lisäksi elämys. Elämykseksi sen tekee paikan omistaja Alex, jonka tyyli palvella asiakkaita on hilpeä. Hän höpötteli vieraiden kanssa ja flirttaili täysin häpeämättömästi naisasiakkaiden kanssa.

Pöytävaraus on välttämätön – ja oman kokemukseni mukaan se kannattaa tehdä puhelimitse, sillä Alex kyllä puhuu englantia hyvin, mutta sähköpostiin (sellaista ei löydy nettisivuilta, mutta Tripadvisorista löytyi) hän ei englanniksi vastannut kuin Not possible full :D.

Lauantaina piti olla sadepäivä, joten olimme suunnitelleet pysyvämme kaupungilla ja kaavailleet suuntaavamme johonkin kaupungin museoista, jos sataisi paljon. No, minä tykkään nizzalaisista sadepäivistä, sillä valtaosan päivästä taivas oli pilvetön ja lämpöäkin parikymmentä. Sateesta ei ollut tietoakaan.

Kävimme siis aamukävelyllä Promenade des Anglaisilla ja aamukahvilla rantaravintolassa. Sen jälkeen suuntasimme lounaalle legendaariseen hotelli Negrescoon. Sen ravintola oli remontissa, mutta tilalle oli rakennettu pop up -ravintola, jossa olimme ensin paikan ainoat asiakkaat. Olimme liikkeellä hitusen varhain… Negrescon Le37pop-ravintola oli tyylikäs, mutta sopivasti taiteella ja hulluttelevilla väreillä sisustettu. Ei ollut liian pönöttävä mesta. Meiltä kolmelta lounas ja pullo roseeta maksoi 120 euroa, joten olihan siinä vähän luksuslisää, mutta kokemus oli sen väärtti.

Loppupäivä menikin lähinnä vanhaa kaupunkia ristiin rastiin pyöriessä ja aurinkoisesta säästä nauttiessa. Viihdyimme ulkona niin hyvin, että sain t-paidan muotoisen rusketuksenkin.

Illaksi suuntasimme myös vanhaan kaupunkiin Les Garconsiin, joka toi mieleen Punavuoren hipsterihenkiset ravintolat. Sisustus hyvin industrial, ruoka bistrotyyppistä herkkua. Tarjoilijat myös ;-).

Entäs sitten tuliaiset?

  • Marseillen saippuaa
  • Paljettikoristeltu rantakassi
  • Fragornardilta rantatunika, hippihenkinen paita ja ihana kirjailtu pussukka alusvaatteille (vinkki: lentokentän Fragonard on edullisempi kuin vanhan kaupungin)
  • Söpöt kesäkengät Andrélta
  • gLOVEmesta reissukukkaro ja ystävälle vyö
  • Lentokentältä roseeta ja vähän kosmetiikkaa (Ritualsilta)

Naisreissut tekevät ihmiselle kyllä kokonaisvaltaisesti hyvää. Jokaisella naisella pitäisi olla porukka, jonka kanssa lähteä säännöllisesti reissuun! Hyvää ruokaa ja juomaa, vähän nähtävyyksiä, sopivasti shoppailua ja ennen kaikkea paljon naurua!

Nyt taas jaksaa, kyllä se kesä tännekin tulee!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olet mitä syöt. Eli olen herkullinen, monipuolinen, melko terveellinen ja ehdottomasti hinta-laatu-suhteelta erinomainen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nizza on rakastettava.

IMG_5642

Elämäni parhaat gnocchit ja kanaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Villa Ephrussi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Puutarhassa kukki jo.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koirien tuolit.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näkymä länteen. Kivanvärinen katto naapurilla!

IMG_5650

Ephrussissa kannattaa myös syödä…

IMG_5651

… ja juoda.

IMG_5661

Place Massénan vesisuihkupuisto.

IMG_5858

Place Masséna.

IMG_5664

Vanhankaupungin charmia.

IMG_5663

Kukkatori.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Negrescon kattokupoli.

IMG_5771

Lounassalin katto.

IMG_5786

Terassilätty.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sää suosi. En tiedä, suosiko kalaonni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rantakelit.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sininen rannikko.

 

 

 

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Tuli tekaistua maailman helpoin vaate: poncho. Hauskinta ponchossa on se, ettei se helppoudestaan huolimatta ole lainkaan tylsä. Ponchon langat ovat Marianne’s Mohairin lankalaatikosta, joka sisältää useita eri lankalaatuja valmiiksi mietittynä sävykokoelmana.

Omaa silmää miellytti juuri nyt eniten erilaisista pinkeistä ja koralleista koostuva lankakokoelma. Joukossa on efektilankoja, jotka ovat neulemaailmassa nyt supertrendikkäitä. Juuri sopivasti tulee 80-luku mieleen!

Ja täytyy sanoa, että olen lopputulokseen tyytyväinen. Yhdistelmä sopii sekä farkunsinisen että valkoisen kanssa. Farkkujen kanssa yhdistelmä on rento, valkoisen paitiksen kanssa sitten hitusen hienostuneempi.

Poncho on kätevä vaate, sillä se lämmittää silloin, kun on melkein lämmintä, muttei aivan. Poncho on kiva myös kesäiltoina, ja tietysti lentokoneessa kätevä lämmittäjä. Olen aina ollut pocho-tyttö, minusta on noin viisivuotiaana kuva, jossa hymyilen isoäidinruuduista virkatussa 70-luvun ponchossa.

Ja sitten se ohje. Loin 160 silmukkaa seiskan pyöröpuikoille. Sitten vain kudoin, tai oikeammin, maalasin langoilla. Välillä neuloin ainaoikeaa, välillä sileää. Edes langan päättymisen kanssa en ollut turhan tarkka, jatkoin vain seuraavalla. Pyrin kuitenkin sommittelemaan sävyt niin, että samansävyisten lankojen väliin neuloin välillä myös vaaleampaa tai tummempaa kontrastiksi. Kun neuleen pituus oli noin 50 cm, päättelin silmukat. Ja sitten neuleen toinen ”lyhyt” sivureuna kiinnitettiin virkkaamalla neuleen yläreunaan. Siis lyhyt reuna pitkään reunaan.

Neuletta voi pitää niin, että tämä pitkä risteyskohta tulee eteen. Tai sitten se voi olla sivussa. Tyylejä voi vaihdella.

Mariannen lankalaatikko on loistava lahjavinkki neulomista harrastavalle ystävälle. Hmmm…. mullakin on synttärit tulossa, ehkä myös itselleen voi ostaa lahjan?

Kevätterkuin,

Susanna

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Poncho lämmittää mukavasti ja tuo asuun väriä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sauma edessä.

IMG_5619

Ainakin autoilija tarkenee ponchossa jo nyt.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun ponchon saumaosan laittaa taakse, muuttuu asun ilme. Toimii myös kesällä topin kanssa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Boksi täynnä lankakarkkia!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Voi mitkä värit!

Täytän vuoden päästä pyöreitä. Sen kunniaksi olemme haaveilleet reissaavamme maahan, jossa pääsemme maistelemaan tasokkaita viinejä, patikoimaan huikeissa maisemissa ja fiilistelemään Taru sormusten herrasta -maisemista. Haaveissa on siis ollut reissu Uuteen-Seelantiin.

Se on tuntunut kaukaiselta haaveelta, vaikka nuo viisikymppiset koko ajan ovat lähestyneetkin. Asiat ovat haaveita niin kauan kuin niiden edistämiseksi alkaa tehdä jotain. Silloin ne muuttuvat unelmista suunnitelmiksi.

Ja nyt meillä ie pelkästään enää haaveilla matkasta, vaan sitä suunnitellaan. Meillä oli perjantaina treffit kaukomatkoihin erikoistuneen Aventuran asiantuntijan kanssa. Tämä on luultavasti kerran elämässä -reissu, joten ammattilaisen apu on tarpeen, että saamme siitä irti juuri niitä asioita kuin haluammekin (aah, sauvignon blanc!).

Raportoin matkasuunnitelmien etenemisestä ja tietysti itse matkasta, jahka se koettaa. Mutta nyt on kerrottavaa vielä varsin vähän: luultavasti reissu ajoittuu maaliskuulle, luultavasti lennämme pohjoissaarelle, ajelemme sieltä eteläsaarelle. Molempiin suuntiin on tarkoitus tehdä pysähdys jossain.

Tehkää haaveistanne suunnitelmia, ihmiset!

Susanna

 

Tehtiin pientä pintaremonttia yläkerran kylppärissä. Lähti lumipallo liikkeelle. Vaihdettiin makkariin valaisin, tyhjennettiin pari piironkia ja siirrettiin ne kellariin. Nyt mies järjestää kellaria. Ja minä odotan, että hän asentaa kodinhoitohuoneeseen vaatetangon, jotta pääsen järjestelemään sitä. Kuvia? No, ei todellakaan vielä tässä vaiheessa!

Kun yhtä kohtaa tuunaa kuntoon, alkaa viereinen äsryttämään. Pakkohan sillekin jotain on tehdä. Ei mitään isoa, mutta sellaista, että koko kämpän saa sekaisin.

Työlistalla on tässä vaiheessa:

  • eteisen seinän kaataminen, joka odottaa ammattilaista paikalle
  • minun työhuoneeni tapetointi – ammattilainen saa hoitaa samalla senkin, vaikka kokeineita tapetoijia olemmekin
  • noin viisi vuotta järjestelemistä odottanut kellarivarasto, jossa mies tällä hetkellä organisoi, ah niin rakkaita jatkojohtoja ja muita vermeitä, joiden käyttötarkoituksesta minä en ymmärrä mitään
  • kodinhoitohuone, jonne on siis tulossa vaatetanko
  • yläkerran varasto, jonne on työnnetty maailmankaikkeus. Se kokee kenties joku viikonloppu alkuräjähdyksen.

Lisäksi on sekalaista kaappien järjestelyhommaa, mutta sitä ei lasketa. Kuten huomaatte, puuhaa riittää. Niinpä eilen olikin hyvä hetki lähteä koko päiväksi OSTOKSILLE JA HANKKIA OLOHUONEESEEN JA KEITTIÖÖN UUDET VALAISIMET. Kun pääsimme kotiin, meni muutama tunti niiden asentelussa. Ihan kivat ovat, ei siinä mitään. Mutta kyllä ihminen tekee kaikenlaista, jotta välttyisi varaston järjestämiseltä.

Laitan kuvia, kunhan olemme huhtikuussa saaneet projektin valmiiksi. En vain tiedä, minkä vuoden…

Susanna

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Juhlapukeutuminen on ollut minusta aina tosi haastavaa. Olen sen verran käytännönläheinen ja nuuka (laihialainen oikeasti), etten raaski ostaa kaappiin hirveästi vaatteita, joita pidän pari kertaa vuodessa. Ja toisaalta juhlin pääsääntöisesti samojen ihanien tyyppien kanssa, että samanlaisen asun pitäminen kerta toisensa jälkeen alkaa tuntua tyhmältä. Ai eikö sillä ole mitään muuta vaatetta kuin tuo sama mekko?

Niinpä olen ollut juuri se tyyppi, joka tuskailee ennen kekkereitä, ettei kaapissa ole mitään päälle pantavaa. No, ei oikeasti olekaan kuin muutama juhlavaate ja nekin on nähty mun päälläni. Mutta sinnikkään harjoittelun tuloksena olen oppinut juhlapukeutumisen avainasian: asustamisen.

Juhlavaatteissa selviän seuraavalla valikoimalla:

  • luonnonvaalea kotelomekko, joka menee kesäaikaan töissä parempana asuna ja taipuu myös kekkereille
  • haalari, jota voi käyttää ympäri vuoden ja joka muuntautuu asustamalla pikkujouluasusta kesäillan rientoihin
  • helmenharmaa, kirjailtu 20-luvun tyylinen mekko, joka on loistovaate siksi, että se toimii myös naamiaisasuna

Kuten huomaatte juhlavaatteeni ovat siis monikäyttöisiä. Niinpä niihin voi myös panostaa, kun niitä käyttää muutenkin kuin kaksi kertaa vuodessa.

Ja sitten se asustus: koruja, shaalia, käsilaukkua ja kenkiä vaihtamalla asut muuntautuvat työkäytöstä edustustilaisuuksiin, juhliin ja bileisiin.

Esimerkiksi haalarin kanssa voin mennä kavereiden kanssa kahville, kun kiskaisen farkkutakin päälle.  Juhlakelpoinen siitä tulee Adele’s mohairin shaalin ja korkokenkien avulla.

Tuo Marianne’s Mohairista saamani Adele’s Mohairin shaali on aivan ihana asuste ja mikä jottei kodin sisustuksen kaunistuskin. Minä en vain uskalla jättää sitä esille, sillä strutsinsulat saattaisivat kiinnostaa kissojamme liikaa. Strutsinsulat ovat muuten eettisesti tuotettuja, mikä on minulle ainakin tärkeä juttu.

Shaalissa on myös ihanaa 20-luvun glamouria, eli se hartioilla tulee ihana Great Gatsby -fiilis. Odotan myös viileitä kesäiltoja terassillamme, tämä on juuri kesäjuhlien pelastus siinä vaiheessa, kun ei enää pelkässä kesämekossa tarkene.

Elämä on juhlaa!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä haalari on suosikkivaatteeni, sillä se on mukava päällä ja sen voi asustaa tilanteeseen kuin tilanteeseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pitsitoppi alle ja shaali harteille, ja menoks!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Adele’s Mohairin shaalissa on 20-luvun glamouria.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Taupe on yksi vaalean kesän neutraaleista väreistä ja sopii siksi vaatekaappini peruskulmakiveksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aah!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Elämä on juhlaa!

Minulla on usein tapana ostaa siivouspäivänä kotiin kukkia. Kun tavarat ovat paikoillaan ja koti putipuhdas, kukat kruunaavat kokonaisuuden. Niillä saa myös väriä muuten varsin musta-valko-harmaaseen olohuoneeseemme.

Meillä on kyllä kotona värejä, mutta tykkään, että olohuone on varsin pelkistetty. Se on helppo pitää siistinnäköisenä, kun tavaraa on vähän ja pinnat ovat pelkistettyjä. Valkoinen on myös käytännöllinen väri, kun perheessä on kaksi valkoista kissaa.

Tällä kertaa kotiin päätyi kuitenkin väri-iloittelun sijaan mustavalkoinen anemone-kimppu. Anemonet ovat minusta ihania: samaan aikaan herkkiä, jotenkin runollisiakin, mutta varsinkin näin mustavalkoisena ne ovat myös moderniin kotiin sopivia.

Ostan usein liljoja (lempikukkiani), tulppaaneja ja alkukesällä pioneja (toinen lempikukkani). Tykkään myös sekakimpuista, kunhan värit ovat vaan mieluisat.

Älkää naiset surko, jos miehenne ei osta teille kukkia. Ei minunkaan mieheni osta. Minua se haittaa. Nainen voi aivan hyvin ostaa itse kukkansa! Mies hemmottelee minua laittamalla ruokaa. Oikeastaan tämä on paljon parempi diili. 🙂

Kevättä kohti!

Susanna

IMG_5466

Mustavalkoista.

IMG_5467

Anemoneja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kevät tulee.

 

 

 

 

Olen bloggaillut aiemmin bullet journal -harrastuksestani. Olen bujo-tyyppi, olen  ”listaihminen”, eli tykkään tehdä listoja erilaisista asioista. Ne auttavat minua muistamaan, mitä pitää tehdä, mitä pitää hankkia ja mitä pitäisi saada elämässä aikaiseksi. Lisäksi muistan asiat paremmin kuin kirjoitan ne käsin enkä koneella, joten bujon väkertäminen sopii minulle hyvin.

Bullet journalin pitää tietysti olla myös nätti, joten hyvä käsiala on plussaa. No, mulla on ihan kohtuullinen, mutta silti olen ihaillut Pinterestissä joidenkin taituroimia tekstejä. Olen niiden innoittamana hommannut itselleni sisvellintussitkin. En ole vain ymmärtänyt, miten sitä sivellintussia pitäisi käyttää!

Bongasin kirjakaupassa piipahtaessani, että bujo-trendin myötä siellä oli varsin kattava valikoima tekstaamiseen liittyviä kirjoja. Niinpä ostin pari kirjaa, tutustuin tekniikkaan ja aloin harjoitella.

Tekniikka on suhteellisen helppo, mutta varmuus vaatii harjoitusta. Ja erilaiset latteat mietelauseet sopivat harjoitteluun hyvin.

Kyse on silmän ja käden koordinaatiosta, joka hioutuu vain harjoittelemalla. Mutta en vain tiedä, mitä näille tuottamilleni teksteille pitäisi tehdä? Paperinkeräykseen? Useimmat ovat liian siirappisia, jotta voisin laittaa niitä näytille mihinkään.

Jos joku siis osaa vinkata sellaisia sarkastisia, rock rock -asenteella varustettuja iskulauseita, niin otan mielihyvin vastaan. Kirjoittaisin paljon mielummin sellaisia (ja laittaisin bujooni tai jopa seinälle) kuin näitä mielestäni ylisöpöjä tekstejä.

Koukeroisin terkuin,

Susanna

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Bujoni helmikuun etusivu

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Bullet journal ja kynävalikoima.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Huhtikuun avaussivusta tykkään.

IMG_5430

Sivellintussit testauksessa.

IMG_5431

Kohtuullisen hyvä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Idea bongattu pinterestistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kirjainten harjoittelua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kesää odotellessa.

 

 

 

 

Bloggailin taannoin siitä, millaisen ensireaktion pojan armeijaanmeno aiheutti. Onneksi alkushokki meni ohi muutamassa päivässä. Pojalla on kaikki hyvin, nyt on valakin takana. Ja kyllä täällä kotonakin pärjätään.

Suurin muutos aiempaan elämään on se, että me syömme miehen kanssa huonommin nyt, kun ei ole nälkäistä nuorta talossa. Jos aiemmin laitoimme illallista vähintäänkin parina arki-iltana, nyt arki-illat menevät lähinnä voileipälinjalla. Ja koska arki-iltaisin ei kokkailla, ei kotona työskentelevälle miehelle jää jämäruokia lounaaksi.

Tämä kehitys on kaikkea muuta kuin hyvä. Ravitsemuksellisista ja sosiaalisista syistä pitäisi kyllä skarpata, ellei jopa karpata  – ehhehhehhee.

Olemme tehneet myös pientä kylppäriremonttia. Yläkerran kylppäri on nykyään mun ja miehen yhteiskäytössä. Aiemmin se oli pelkästään miehen. Jaoin kellarin vessankaapit pojan kanssa. Kun kuvioihin tuli tyttöystävä, ajattelin antaa nuorisolle vähän lebensraumia ja siirsin omat kempparikamani yläkertaan. Arvaatte, miten siinä kävi? Tilaa ei vain ole tarpeeksi, joten osa meikeistä ja muista keski-ikäiselle naiselle tuikitarpeellisista liposomeista ja taikatipoista on yläkerran aulan lipastossa.

No, nyt olemme vaihtaneet allaskaapin ja peilikaapin. Allaskaappi on aiempaa leveämpi ja siinä on vetolaatikot, joten tilan saa käytettyä maksimaalisesti hyväksi. Peilikaappeja hommattiin kaksi vieretysten.

Laatikkoajattelu sopii hyvin tällaiselle konmaristille. Samoin se, että meikit asetellaan niin, että kaikki näkuvät kerralla. Kalusteet ja niiden sisälmykset löytyivät Ikeasta.

Rakastan kaappien järjestelyä ja rakastan kosmetiikkaa, joten meikkien järjestely oli todella ihanaa puuhaa. Niin ihanaa, että järjestelyyn oli pakko ryhtyä iltamyöhään remontin valmistuttua. Mutta olipa kiva herätä aamulla töihin, kun ihmiseksi muuntautumisen taikavarusteet löytyivät kaapista hyvässä järjestyksessä.

Nyt on kaunista ulkoisesti ja sisäisesti!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saippua ja käsirasva samaa paria.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Taso ostettiin mittojen mukaan. Öljyämme sen vielä tummemmaksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Keski-ikäinen nainen tarvitsee kaiken tämän?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ikean säilytyslokerossa meikit pysyvät järjestyksessä ja on helppo löytää haluamansa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kosmetiikka taitaa olla heikko kohtani…

YHTEISTYÖ

Ensin sitä ehti tehdä kummilapsilleen vaatteita lahjaksi aina. Sitten tuli oma lapsi, eikä ehtinyt tehdä kenellekään mitään. Kun elämä vähän helpotti, eivät käsityöt kuitenkaan pysyneet oman lapsen kasvamisen tahdissa. Paita oli valmis, kun kohde oli kasvanut siitä jo ohi. Niinpä en vuosikausiin ole tehnyt käsitöitä muille kuin itselleni.

Pojalleni tein islantilaisneuleen 18-vuotislahjaksi ja sen jälkeen on mielessä kytenyt ajatus siitä, että pikkuhiljaa voisi taas tehdä neulelahjoja läheisille. Joululahjaksi teinkin läjän pantoja.

Joululomalla neuloin kuitenkin itselleni ihanaa huivia Kädentaidot-tapahtumasta Marianne’s Mohairin osaltolta ostamillani Adelele’s Mohairin Kid mohair boucle -langasta. Siskoni ihastui valmiiseen huiviin niin paljon, että annoin sen hänelle synttärilahjaksi. Ja ostin Mariannelta uudet langat tilalle.

Muutaman kuukauden lahjapajan jälkeen siis neuloin vihdoin itselleni jotain: huivin ja pipon. Neljästä kerästä sain molemmat.

Etenkin huivi on superhelppo: tarvitset 3 kerää lankaa ja seiskan puikot. Luo silmukoita 30-40, vähän sen mukaan haluatko leveän vai kapeamman huivin. Itse loin 40. Neulo sileää neuletta (toisella puolella oikeaa ja toisella nurjaa). Neulot niin pitkälle kuin lankaa riittää ja päättelet.

Ja sitten taikatemppu: ota hiusharja ja harjaa rivakalla otteelle neuleen oikeaa puolta. Boucle-langasta tulee ylellisen pörröistä! Jos haluat, voit toki säästää lankaa vähän sen verran, että saat tehtyä huivin päihin myös hapsut, mutta minusta hapsuton on tyylikkäämpi.

Sain Mariannelta myös ohjeet pipoon. Sovelsin ohjetta hieman, sillä minulla on pieni pää (mutta isot aivot). Loin 58 silmukkaa kutosen pyöröpuikoille. Neuloin ensin 10 senttiä joustinneuletta (2 o, 2 n) ja sen jälkeen sileää neuletta. Kun neuleen korkeus on noin 14 senttiä, ryhdyin kaventamaan neuletta neulomalla 6 silmukan välein 2 o yhteen. Toistin kavennuksia joka toinen kerros, kunnes jäljellä oli enää noin 10 silmukkaa. Päättelin kaikki silmukat kerralla ja virkkasin ne nurjalta puolelta kiinni. Ja sitten tein pipolle saman harjausoperaation kuin huivillekin.

Pipoa voi pitää sellaisenaan, jolloin se on vähän sellainen roikkuva hiippa. Tai resoriosuuden voi kääntää kaksinkerroin.

Pipo valmistuu todella nopeasti, itse tein sen yhden illan aikana.

Huono puoli tällaisissa helpoissa ja nopeissa neuleissa on se, että niiden tekemiseen tulee himo! Minä haluaisin nyt pörröhuiveja ja -pipoja kaikissa 95 värissä, joita Marianne myy!

Sitä ennen kyllä yritän saada myös valmiiksi keväisen superhelpon ponchon, josta bloggailen myöhemmin.

Lämpöä!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vedenvihreä boucle-lanka 95 värin valikoimasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Huivi on helppo ja nopeatekoinen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Bouclessa on kiva elävä pinta, joka toimii ilman harjaustakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ta-daa! Pörröhuivi ja pipo.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pipo toimii resori taitettuna kaksinkerroin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tai sitten hiippamallisena.

 

 

 

Jos olette katsoneet telkkarista Suomen kaunein koti -ohjelmaa, ymmärrätte heti, mitä otsikko tarkoittaa. Ohjelmassa sisustusraati vierailee suomalaisissa kodeissa ja valitsee finalistit, joista katsojat saavat äänestää Suomen kauneimman kodin. Kodin omistajat merkkaavat punaisella matolla kotinsa suosikkipaikan raatilaisia varten. Se on usein kohta, jossa perhe viihtyy tai josta avautuu jotenkin erityinen näkymä kodissa.

Minulle on aivan selvää, minne laittaisin kodissamme oman punaisen mattoni: olohuoneen sohvannurkka. Se on paikka, jossa vietän sekä omaa aikaa että seurustelen perheeni tai vieraiden kanssa. Siinä lojuu usein keskeneräinen käsityö. Pöydällä on joskus viinilasi. Joskus telkkarikin on auki (katson aika vähän televisiota).Keväällä näen ikkunasta omenapuun kukassa, syksyllä näen siitä punaposkiset omenat.

Nurkasta näkyy suoraan keittiöömme, joten siitä voi myös seurustella keittiössä hääräilevän mieheni kanssa. Tai voi itse seurailla, ettei pastavesi kiehu yli.

Tykkään myös olohuoneemme sisustuksesta. Tavaraa on esillä hyvin, hyvin vähän. Pöydällä on aina silloin tällöin kukkia. Mutta aina siinä on kynttilä tai kynttilöitä.

Sohvalla on lähes aina kanssani myös jompi kumpi kissoistamme. Erityisesti, jos teen käsitöitä, niin toinen kisuista kömpii nukkumaan käsivarren mitan päähän, joskus lähemmäksikin.

Punainen matto kuuluu sinne, missä rakkaat tyypitkin ovat.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Käsityö.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kukkia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Huomaatteko, kuinka tuo nurkka kutsuu?