Terveisiä täältä neuletehtaalta! Tänä vuonna olen kutonut vielä tavallista innokkaammin, sillä valmiiksi olen saanut jo kaksi työtä ja kolmaskin on loppuvaiheessa.
Syynä neuloosin pahenemiseen ollut säilytystilan puute. Viimekesäisen muuton jäljiltä jäi useampi laatikollinen lankoja, vaikka perusteellista konmaritusta teinkin. Ja nyt on siis tarkoitus päästä noista langoista eroon.
Joo, en ole ihan hölmöläinen, eli en kuvittele, että langat paidan muotoon muutettuna veisivät yhtään vähemmän tilaa – tarkoituksena onkin antaa iso osa lahjoina eteenpäin.
Ihan helppoa tämä lankojen hävittäminen neulomalla ei kuitenkaan ole. Koko ajan törmään ihaniin lankoihin ja ohjeisiin, pysy siinä sitten lujana.
Mutta olen kyllä luvannut itselleni, että nyt aktiivisesti työstössä olevan neuleen jälkeen saan tehdä jonkun kesäisemmän neuleen ihan uusilla langoilla. Nyt vaan pitäisi keksiä, millainen se olisi: pitsinen puuvillapaita, merihenkinen toppi vai aivan jotain muuta?
Susanna
Tämä Alafosslopista valmistettu neule päätyi pikkusiskolle. Ohje sovellettu Villahullun kirjasta.
Home via LauranInstagram-postaus inspiroi minut pohtimaan, miten itse käytän rahaa: mihin panostan ja mistä pihistän. Itse koen olevani melko järkevä rahankäyttäjä, sillä en ajattele elämääni tilipäivästä toiseen, vaan pidemmällä aikajänteellä. Kaikkea en pistä sileäksi, sillä haluan säästää ja sijoittaa.
Konmarituksen ansiosta koko kulutustyyli on nykyään melko palvelupainotteinen. En ole minimalisti, mutta en pidä tavaramäärästä sen vuoksi, että haluan asioiden pysyvän järjestyksessä mahdollisimman pienellä vaivalla.
En kuitenkaan pidä itseäni nuukana vaan jopa hedonistina, joka panostaa elämän nautintoihin.
Pihistän:
Koti
Lähes kaikki huonekalumme olemme hankkineet joko kierrätettynä tai alenurkkauksista. Maltan odottaa, että löydän haluamani jutun kohtuulliseen hintaan.
En osta designia designin vuoksi tai sen vuoksi, että se olisi jotenkin tyylikkään kodin merkki. Hankin huoletta Ikeaa tai Bauhasia, jos itse esineestä pidän.
Olen myös sisustajana laiska (kauniisti sanottuna pitkäjänteinen), eli en tee uusia hankintoja usein. Vaihtelua saan tyynynpäällisiä vaihtamalla. Edellisessä kodissa olohuoneen verhot roikkuivat ikkunoissa yli 10 vuotta.
Vaatteet
Ainakin puolet vaatekaapistani olen ostanut suosikkiliikkeestäni Kauniista Veerasta. Eli myös vaatteissa suosin kierrätettyä.
Vaatekaapissani merkillä ei ole väliä, mutta laadulla on. Usein materiaali ratkaisee, sillä suosin laadukkaita luonnonmateriaaleja. Pääosin hankintani ovat ns. keskihintaisia, kalliimpia merkkijuttuja raaskin ostaa vain käytettynä.
Väri- ja tyylianalyysissä käyminen ovat karsineet oikeastaan vikaostokset täysin.
Kauneudenhoito
Suosin keskihintaista kosmetiikkaa, oma suosikkini on Rituals, jonka liikkeitä on nykyään Helsingissäkin.
Harrastukset ja vapaa-aika
Tämä oli vaikea, sillä en heti keksinyt, missä tinkisin. Ehkä siinä, etten oikeastaan juuri käy kahvilla.
Muu
En tee heräteostoksia, sillä inhoan shoppailua, olipa kyse ruokaostoksista tai muista hankinnoista. Kauppaan menen yleensä vain silloin, kun on pakko.
Olemme luopuneet toisesta autosta ja automme on hankittu käytetettynä niin, että joku muu on ajanut ns. kalleimmat kilometrit pois.
Panostan:
Koti
Asumme keskustassa ja meillä on neliöitä mukavasti kahdelle hengelle. Tykkäämme avarasta tilasta, mutta huoneita ei tarvita paljon.
Sänky. Moottoroitu Tempurimme on heittämällä kallein hankintamme. Lakanani ovat pellavaa ja tyynyt ja täkit untuvaisia. Nukkuminen on yksi suosikkipuuhistani, ehkä siksi, että kärsin erilaisista uniongelmista.
Lisäksi ostan kukkia. Rakastan kukkia, ja nyt kun omaa puutarhaa ei enää ole, tuon kukat sisälle.
Vaatteet:
Kengät, niistä en tingi, mutta toisaalta ei minulla ole mitään hinkua ostaa Loubotinejakaan. Laukkuihinkin olen heikkona, mutta ostan niitä harvakseltaan, enkä himoitse luksusmerkkejä. Monet olen hankkinut käytettynä.
Kauneudenhoito
Olen vähän meikkihullu, mutta säilytystilan vuoksi niitä ei voi olla paljon.
Harrastukset ja vapaa-aika
Oikeastaan tämä on kokonaisuutena se, mihin olen valmis satsaamaan.
Langat – satsaan luonnonmateriaaleihin ja hyviin lankoihin, sillä jos käytän neuleen tekemiseen 40 tuntia, on idioottimaista pilata tekemisen (ja käyttämisen) ilo huonolaatuisilla langoilla.
Minulla on kuntosalikortti ja käytän personal trainerin palveluita. Käyn kampaajalla, kosmetologilla ja hierojalla. Kulutan myös kulttuuria.
Matkat. Tämä haukkaa euroina ison osan budjetistamme, mutta näemme kyllä vaivaa hotelleja vertaillessamme ja valitsemme matkakohteenkin usein sen mukaan, minne saa kohtuuhintaisia lentoja. Viittä tähteä ei välttämättä tarvitse.
Rakastan hyvää ruokaa ja juomaa, mutta jos lounaat unohtaa, syömme ulkona ehkä kerran kuussa, kalliimmin ja pitkän kaavan mukaan vielä harvemmin.
Summa summarum: satsaan elämyksiin ja tingin sesonkiuutuuksista. Törsään lankoihin ja matkoihin, mutta isossa kuvassa olen kohtuullisuuden kannattaja.
Miltäs oma listasi näyttää? Oletko tyytyväinen kulutuskäyttäytymiseesi?
Me reissasimme ennen koronaa kaikki lomat. Pääosin ulkomailla, mutta joskus Lapissa tai muualla hangilla. Lomien lisäksi teimme pienempiä viikonloppureissuja aina, kun mahdollista. Meille matkustaminen on ollut aina tärkeää, ja meidän on ollut vaikea kuvitella lomaa kotona.
Olemme muistaakseni olleet kerran viikon kotona. Totesimme, ettei ole meidän juttu: suorittajatyyppeinä me joko siivoaisimme koko loman varastoja tai potisimme huonoa omaatuntoa siitä, ettemme siivoa.
Korona tietenkin muutti asioita. Oli pakko kehitellä ulkomaanmatkojen tilalle muuta ohjelmaa. Niinpä hommasimme asuntoauton ja kiertelimme pari vuotta Suomen hienoja paikkoja. Ulkomaillakin pääsimme kuitenkin käymään, sillä loma osui välillä sellaisiin hyviin koronahetkiin ja pahoihin säähetkiin, eli kävimme kertaalleen Mallorcalla ja Kreetalla sekä lyhyemmin Rii’assa. Tämän vuoden Splitin ja Maltan reissuja en enää laske korona-aikaan.
Nyt kuitenkin, ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen, meillä on oikeita matkasuunnitelmia! Siis sellaisia, joista haaveillaan ja joita suunnitellaan pitkään, eikä sellaisia, jotka buukataan kahden viikon varoitusajalla, kun tilanne natsaa.
Ja ai että, paluu tähän tuntuu hyvältä. Nyt meillä on suunnitelmissa pidempi matka Thaimaahan, lyhyt reissu Müncheniin ja loppukesällä Barcelonaan.
Jotain on kuitenkin niksahtanut korona-aikanakin päässämme. Nimittäin kesälomasta aiomme olla valtaosan Suomessa (ellei sää pilaa suunnitelmiamme) ja osan jopa kotona.
Kävimme matkamessuilla fiilistelemässä ja vähän silittelemässä asuntoautojakin, vaikka se homma on nyt toistaiseksi odottamassa parempia aikoja.
Reissukärpänen on siis taas purrut, mutta ehkä koronasta tuli jotain immuniteettia, kun ajatus kotoilustakaan ei tunnu pahalta.
Mitenkäs teillä, onko laukut jo pakattu?
Susanna
Kuvat ovat parilta aiemmalta Thaimaan reissultamme…
Thaimaa on täy-del-li-nen ruokakohde. Eikä hyvästä ruasta tarvitse maksaa maltaita.Reippailuretki huikeaan Phra Nakhonin temppeliin. Vaivan väärtti. Mutta Phra Nakhon ei ole nukkapepuille. Reissu toi ajoittain mieleen Indiana Jonesit.Olen kuuluisa lintukuiskaaja, mutta tämä pyhämainalintu oli kyllä kaikkien aikojen kaverilintu.
Kun anestesialääkäri pyysi minua ajattelemaan jotain onnellista hetkeä. Ajattelin tätä.
Erään kaverini jo edesmennyt mummo huokaisi joka ilta ennen nukkumaanmenoa, että taas yksi päivä lähempänä kuolemaa. Vaikka elämän ajattelu matkana kohti kuolemaa on jotenkin itselleni vieras lähestymistapa, niin tottahan se on: meistä kukaan ei nuorru ja me kaikki kuolemme.
Oman kuoleman tai ainakin kuolevaisuuden ajattelu on keski-ikäiselle ehkä luonnollisempaa kuin nuorelle, jotka ovat ainakin omasta mielestään vielä kuolemattomia. Itsekin on tullut asioita pohdittua jo siitäkin syystä, että olen ollut leikkauspöydällä useampaan otteeseen.
Totta kai kuolemaa on hyvä ajatella. Ja sitä on hyvä ajatella vielä kuin elää (sillä muuten se on myöhäistä). Ajattelemisen lisäksi siitä olisi myös hyvä keskustella. Mieheni kanssa ollaan kyllä aiheesta juteltu monet kerrat, ja hän (ja moni muukin läheiseni) tietää kyllä, miten haluan esimerkiksi peijaiseni hoidettavan.
Mutta kuolemaakin tärkeämpi ajattelun ja keskustelun aihe on mielestäni se, millaista elämää haluan elää. Nythän se on tavallaan helppoa ilmaista ja toteuttaa aivan itse. Mutta entä, jos loukkaannun tai sairastun niin, etten pysty enää tahtoani ilmaisemaan? Ja entä kun vanhenen ja dementoidun kenties niin, etten tunnista enää läheisiäni enkä pysty enää ilmaisemaan saati vaikuttamaan siihen, onko elämäni sellaista kuin haluan?
En nyt puhu eutanasiasta tai kuoleman jouduttamisesta. Ei. Puhun siitä, millaista elämää haluan elää – mihin vedän sen rajan, etten enää haluaa lääketieteen keinoin pitkittää elämääni? Milloin haluan, että minua hoidetaan enää sen verran, etten kärsi, mutta esimerkiksi keuhkokuumetta ei enää hoideta? Puhun siis hoitotahdosta, siitä, milloin haluan, että ylimääräiset hoidot lopetaan.
Törmäsin suomalaiseen Hoitotahto.fi-palveluun ystäväni kautta. Kyseessä on nettipalvelu, jonka kautta pystyy pohtimaan ja määrittelemään, mihin haluaa omat rajansa vetää.
Toisin kuin olin aiemmin luullut, perinteiset netistä tulostettavat hoitotahtolomakkeet ovat ”yhtä tyhjän kanssa”. Ai miksi? No siksi, että niissä otetaan yleensä kantaa vain tehohoitoon ja elvytykseen. Ja suurin osa suomalaisista ei kohtaa elämänsä viime hetkillä tarvetta elvytykseen tai tehohoitoon – me kohtaamme elämämme viimeisillä hetkillä todennäköisesti viikkojen, kuukausien tai jopa vuosien hitaan hiipumisen joko sairauden tai ikääntymisen avittamana.
Ja kun olemme riittävän sairaita tai ikääntyneitä, ei hoitohenkilökunta edes antaisi tehohoitoa tai elvytystä, sillä ihmisen pitää olla varsin hyväkuntoinen, jotta hänen elimistönsä kestää elvytyksen tai tehohoidon. Lääkäri ei siis edes ehdota tehohoitoa, jos potilas ei ole riittävän hyväkuntoinen. Siksi valtaosa hoitotahdoista on turhia.
Minä tein Hoitotahto.fi-palvelussa oman hoitotahtoni, jaoin sen perheenjäsenille ja tallensin Kantaan. Minä tiedän, millaista elämää haluan elää. Haluan, että myös läheiseni tietävät sen sillä hetkelle, kun en itse pysty enää sitä sanomaan. Haluan, että heillä on hyvä mieli siitä, että minun tahtoani noudatetaan loppumetreillä eikä heidän tarvitse murehtia, menivätkö asiat niin kuin olisin halunnut.
Miettikää ihmiset kuolemaa. Sen jälkeen keskittykää elämään.
Muistattekohan sen mainoksen, jossa ulkomaalimainoksessa mies naljaili keski-ikäiselle naiselle, että ”Pinotexia pintaan, niin vanhakin näyttää nuoremmalta”? Olisi vaikea kuvitella enää sellaista mainosta, monestakaan syystä. Somekamavatkin ovat täynnä keski-ikäisiä, kauniita naisia, jotka esittelevät meikkaus- ja pukeutusmistyyliään. Muoti ja kauneus eivät ole enää olemassa vain ihmisille, jotka ovat alle 30-vuotiaita. Eikä naisten päätavoite ole enää näyttää nuorelta.
Itse suhtaudun meikkaamiseen kaksijakoisesti: olen heikkona meikkeihin, mutta toisaalta meikkaustyylini on lähinnä nopea. Arkimeikki syntyy 5 minuutissa, juhlameikki ehkä 10:ssä.
Minulla on ainakin omasta (ja joidenkin kosmetologienkin) mielestä kohtuullisen hyvä iho, joten miksi peittelisin sitä paksulla meikkikerroksella. Sutaisen kasvoille kevyttä meikkivoidetta, joka lähinnä tasoittaa pienet punoitukset ja muut epätasaisuudet, muttei etenkään kesäisin peitiä pisamia. Sillä pisamat ovat ihania! Olisipa niitä enemmän!
Toinen steppi on nestemäisen poskivärin sipaisu kulmaluille. Minulla on luonnostaan slaavilaiset poskipäät, joten en jaksa näitä nykyisin muodikkaita 10 eri vaiheen varjostuksia ja korostuksia.
Kolmas vaihe on silmien meikkaus. Jos on tärkeää, että silmämeikki kestää hyvänä pitkään, saatan käyttää luomella pohjustusta, yleensä en. Olen heikkona erilaisiin luomiväripaletteihin, etenkin sellaisiin, joissa on parjon sävyjä. Nyt suosikkini on kuvissa näkyvä Diorin paletti, jonka avulla loihtii erittäin luonnollisen lookin. Käytän luomiväriä usein myös rajauksiin, etenkin arkisin.
Sitten on vuorossa ripsien taivutus ja ripsiväri. Huuliin sipaisen joko värillistä huulirasvaa, huulikiiltoa tai joskus oikein innostuessani jopa huulipunaa. Mutta olen maailman laiskin lisäämään huulipunaa päivän aikana, joten usein minulla on meikatut huulet vain aamupäivällä, heh.
Kulmakarvoille en tee mitään, ne ovat luonnostaan hyvän malliset. Kesän blondatessa niitä saatan värjätä niitä vähän tummemmaksi, mutta nämä laminoinnit ja muut kulmamuodit eivät ole mun juttu.
En pidä itseäni todellakaan minään meikkitaitelijana, mutta yritän silti vähän katsella vinkkejä ihan senkin vuoksi, että se on mukavaa.
Miksikö sitten meikkaan, jos en näyttääkseni nuorelta? No, itselleni kyse on omien parhaiden puolien korostamisesta ja siitä, että se on hauskaa.
Miksi te meikkaatte tai ette meikkaa?
Susanna
Kolmea luomivärisävyä luomilla: vaaleaa sisäreunassa, hitusen tummempaa ulkoreunassa ja tumminta kajalin tapaan ripsien tyvissä.
Eli vasen alakulma, alin keskellä ja oikea alakulma.
Ja tässä lopputulos. Hiukset laitan vielä nopeammin kuin meikkaan: pyöräytys vahaa ja that’s it!
Huh, sanoo hän ja pyyhkii hikeä otsaltaan. Olipahan vuosi! Vai mitä sanotte:
Vuosi alkoi pojan muuttaessa pos kotoa.
Toinen kissoistamme jouduttiin lopettamaan sairastelun vuoksi.
Seuraavaksi pistettiin omakotitalomme myyntiin.
Kun kauppakirjoja tehtiin, hyökkäsi Venäjä Ukrainaan.
Meillä edessä uuden kodin etsiminen ja hillitön tavaran karsiminen, sillä muutto omakotitalosta puolta pienempään kerrostaloon ei onnistu pelkästään pystyviikkaamalla paremmin.
Muutto kesäkuun alussa. Ei siitä sen enempää.
Kesä suhteellisen normaali, mutta täynnä töitä.
Korona.
Syksyllä varauduttiin siihen, että mies muuttaa ulkomaille.
Myytiin asuntoauto.
Parit ulkomaanmatkat niissä väleissä, kun on ehtinyt.
Miehen muutto peruuntui viime tipassa.
Blogi on siis ollut aivan syystä hiljainen. Ei ole vain ollut yhtään ylimääräistä energiaa muuta kuin siihen, että on raahannut itsensä pari kertaa viikossa kuntosalille. Joskus vaan pitää osata keskittyä olennaiseen ja karsia kaikki ylimääräinen. Tämä on ollut sellainen vuosi.
Uuteen vuoteen suhtaudun varovaisen toiveikkaasti: nyt voisi olla aika normaali vuosi, eikös? Teen vain kaksi lupausta: 1) pidän itsestäni huolta ja 2) aktivoin taas blogia. Jos 2. on ristiriidassa 1. kanssa, niin 1. voittaa. Tehkää tekin sellaisia lupauksia.
Susanna
Kesälomamatkalla Maltalla. Valletta oli ihana. In memoriam Luna aka Harvest Moon.Yksi lukuisista keskeneräisistä töistä tänä vuonna.Humppakuutiolla käytiin kesällä Ahvenanmaalla. Juhannuksena paleltiin Islannissa.Kroatian Splitissä vietettiin todellin rantaloma.
Rakastan korkokenkiä, mutta minulla on yksi poikkeus: hyvät tennarit. Ei, en puhu lenkkareista, vaan tennareista, jotka ovat kevyemmät kuin lenkkarit ja sopivat sekä housujen että hameiden kanssa. Klassiset tennarit ovat tietysti valkoiset, mutta onneksi nykyään löytyy muitakin värivaihtoehtoja.
Tennareiden huono puoli tosin on se, että minun on vaikea löytää itselleni sopivia. Jalkani on kapea, ja monissa on aivan liian leveä lesti. Toinen huono puoli on se, että monissa on aivan liian lättänä ja ohut pohja, joten minun jaloilleni sellaiset eivät sovi kuin istuskeluun.
Kärsin poikittaisten jalkaholvien romahduksesta, vaiva, joka tekee kenkien valinnasta itselleni aivan supertärkeää. Minulla on käytössä omiin jalkoihini teetetyt irtopohjalliset, mutta ei niitä tietenkään riitä joka kenkiin, eikä niitä edes saa laitettua kaikkiin kenkiin (esim. varrellisiin tai sandaaleihin). Kenkien on siis oltava hyvät.
Omat tennarisuosikkini ovat jo vuosien ajan olleet Candice Cooperin nahkaiset tennarit. Älkää antako nimen hämätä, kyseessä ovat italialaiset kengät. Ostan uudet aina muutaman vuoden välein, ja käytännössä en juuri mitään muita kenkiä kesäisin pidäkään. Tennarikausi alkaa viimeistään huhtikuussa ja kestää niin kauan kuin lumi on maassa.
Candicen valikoimista löytyy värejä ja malleja, joten ainoa hankaluus on se, minkälaiset tänä kesänä valitsisin? Nyt päädyin väriin, jonka nimi on Panna eli maito. Kyseessä on kermanvaalea sävy. Edelliset nutrianväriset ovat edelleen käyttökelpoiset, mutta vähän käytössä kolhiintuneet. Niin voi käydä suosikkikengille. ❤
Olemme olleet monet juhannukset reissussa ja naureskelleet Suomen juhannussäille, lumisateille ja toppatakeille. Uskallettiin sitten buukata juhannukseksi reissu Islantiin, sillä ajateltiin, ettei niin iske sääkateus, kun täälläkin luultavasti nautitaan räntäsateesta. Vaan toisin kävi, täällähän nautiskeltiin helteistä, ja me, no, me ostimme pipot.
Islannin kesäsäät eivät varsinaisesti tulleet yllätyksenä, sillä tiesimme, että kesäkuussa päivälämpötila huitelee siellä 12 asteen tuntumassa. Yllätyksenä tuli kuitenkin se, kuinka kylmältä se tuntuu!
Islannin kova ja kostea tuuli teki 8-12 lämpötilasta todella kolean. Ekana päivänä kävimme ostamassa pipon ja lapaset, ja oikeasti niille oli käyttöä. Islantilainen villapaita, jota olen käyttänyt Suomessa talviulkoilussa, oli nyt kovassa käytössä, sen alla aluspaita ja päällä vielä tuulitakki. Eikä ollut yhtään liikaa.
Jotta ei menisi pelkäksi sääulinaksi, totean, että sää oli enimmäkseen kuitenkin kaunis. Aurinko paisteli ja vain yhden iltapäivän verran satoi.
Ja maisemathan olivat vallan mainiot ja suosittelen ehdottomasti jokaiselle Islantia matkakohteena, jos ulkoilu ja luonto (erityisesti linnut) kiinnostavat. Ja tietty Islanti sopii myös villasta kiinnostuneille, paha vaan, että langat olivat siellä edelleenkin vähissä…
Ohessa kootut vinkit:
Meidän suosikkimme oli Reykjadalurinpatikointireissu, jossa puolivälissä on mahdollisuus pulahtaa kuumaan jokeen. Ihana ja erikoinen kokemus (ei ihmisille, jotka ovat ujoja, sillä pukukoppien sijaan oli lähinnä nimelliset aidat).
Friedheimarin tomaattitila, jonka kasvihuoneessa sijaitsee myös ravintola. Maailman parasta tomaattikeittoa! Pöytävaraus suositeltava.
Golden Circle omatoimisesti. Me katsasimme kaikkien geysirien äidin eli Geysirin, mutta se purkautuu satunnaisesti, sen sijaan sen vieressä sijaitseva Strokkur noin 10 minuutin välein. Lisäksi Gullfossin vesiputouksen, joka oli tosi vaikuttava. Þingvellirin kansallispuiston / historiallisen kohteen, joka kannattaa ehdottomasti katsastaa. Ja Keriðin, joka on kraaterijärvi.
Lähtöpäivän ohjelma on usein hankala ja siitä tulee ihme käkkimistä. Me ajelimme lounaisrannikkoa pitkin Valahnúkamölille, joka vaikutti kartan perusteella näyttävännäköiseltä paikalta, eikä se pettänyt. Ihan vieressä on myös Islannin vanhin majakka sekä oikein näyttävä Gunnuhverin kuuma lähde. Sieltä oli sitten lyhyt ajelumatka enää kentälle.
Mukavaa heinäkuuta, Susanna
Þingvellirin käräjäkivillä kokoontui aikoinaan allting, yksi Euroopan vanhimmista parlamenteista. Geysirien äiti, eli Geysir.Kerið.
Muutosta pian kaksi viikkoa aikaa, ja vihdoin homma siinä mallissa, että ehdin päivitellä kuulumisia. Olipa rankka rutistus, mutta kannatti. Useamman viikon ajan meni lähes kaikki vapaa-aika ensin pakatessa ja tavaraa karsiessa, ja muuttoviikon olin ”lomalla” ja teimme 12-tuntisia päiviä.
Nyt tavarat alkavat olla paikoillaan, ja pakko sanoa, että meillä on ihana koti! Tässä on juuri sitä avaruutta, mitä haimmekin. Huoneita on itseasiassa vain yksi, sillä muu tila on valtaisaa keittiö-olohuonekokonaisuutta.
Ja siitä ainoasta huoneestamme me teimme minulle työhuoneen (ja vierashuoneen). Tämä päätös on yllättänyt monet, mutta hei – meillä on ratkaisulle hyvät perustelut:
tuo avara tila on L:n mallinen, joten keittiön ja parvekkeen väliin jää tila, joka on sopivasti katseilta piilossa ilman seiniäkin.
teen välillä töitä kotoa, joten on kätevää, että saan työhuoneen oven kiinni – yksityisyys on toki kivaa meillä yöpyville vieraillekin
99,9 prosenttia ajasta olemme joka tapauksessa miehen kanssa kahdestaan, joten meille ei ole merkitystä sillä, onko makuuhuoneessa yksityisyyttä
tämä on meidän koti, joten totta kai teemme ratkaisuja, jotka sopivat meille – emme ratkaisuja, jotka sopivat johonkin sovinnaiseen muottiin.
Tässä pieniä maistiaiskuvia kotoamme. Tervetuloa meille, punaisen maton paikka on keittiössä!
kesäterveisin, Susanna
Oma sauna on luksusta.Poreammetta ei olla vielä testattu.Eukalyptus ei menestynyt ruukussa, joten tein siitä suihkuraikastimen.WC-tila on pieni, mutta kaikki tarvittava mahtuu.Ainoa huoneemme on työ/vierashuone.Olohuoneeseen mahtuu: miehen työnurkkaus, sähköpiano, kirjahylly, istuskeluryhmä ja ruokailuryhmä ja tilaa jää silti.Näkymä makkarista parvekkeelle. Siellä saa grillata! Lisää ja parempia kuvia myöhemmin.
Meillä on kolme viikkoa aikaa muuttoon. Edessä siirtyminen omakotiasujasta kerrostaloasujaksi, joten tiedossa on kunnon elämänmuutos. Onneksi meillä on tulevassa kodissa parveke! Eniten nimittäin tulee ikävä kukkia. Vaikka pihamme on pienehkö, sen kukat ovat olleet keidas sekä perhosille että itselleni.
Olenkin sanonut miehelle, että parvekkeella on pakko olla tilaa kukille. Siis sen grillin lisäksi, joka on puolestaan hänelle tärkeä juttu. Ja ehkä vähän minullekin, sillä minähän niistä grilliherkuista nautin.
Lisäksi olen sanonut, että tulevaisuudessa meillä täytyy olla aina maljakossa kukkia! Haaveilenkin siitä, että perjantaisin työviikon päätteeksi kävelen kukkakauppaan ja ostan tuoreet kukat viikonlopuksi. Sitten teemme miehen kanssa treffit johonkin ravintolaan. Tai sitten tilaamme ruokalähetin kotiin ja istumme parvekkeella nauttimassa sekä kukkasista että sushiannoksesta.
Kaikkea kivaa odotettavaa on siis tiedossa, mutta sitä ennen pitää vielä karsia vähän tavaraa ja saada sullottua kaikki muuttolaatikoihin.
Kesää odotellen,
Susanna
Jatkossa lasilliset parvekkeella tai ravintolan terassilla. Nämä istutettiin viime kesänä. Pionit tulevaisuudessa maljakossa. Perhoset jäävät, me lennämme pois.
Priimaa pukkaa 
Viimeisimmät kommentit