Priimaa pukkaa

Tämä on keski-ikäisen naisen (ironinen) lifestyle-blogi. Samppanjaa, blingblingiä, itsensä kehittämistä ja kaunista elämää.

Meillä kävi muutama vuosi sitten säännöllisesti siivooja. Se oli ihanaa: satsaus itseen, parisuhteeseen ja kotiin. No sitten kävi niin, että siivoojamme jäi äityslomalle, eikä seuraava siivooja ollut niin hyvä. Juu, oli kyllä parempi kuin me, mutta minusta kun siivoojasta kuitenkin maksaa ihan kohtuullisen paljon, niin hänen käyntinsä jälkeen ei saa tulla sellainen fiilis, että korjailenpa itse jälkiä perässä.

Niinpä päätimme luopua siivoojasta, ja teimme perheensisäisen komiteapäätöksen, että meillä siivotaan yhdessä. Vapautusta sai hakea painavista syistä.

Homma toimikin ihan kohtuullisen hyvin. Mutta meillä ei vaan koskaan enää ollut aivan niin siistiä kuin siivoojan jälkeen. Koti oli juu siisti, mutta vähän tuli ainakin kiireisinä viikkoina mentyä pikakaavan mukaan: imurointi, vessojen siivous, keittiön siivous ja that’s it.

Ja nyt kun kaikilla perheenjäsenillä on kohtuullisesti muutakin tekemistä kuin siivoskella, päätin sitten taas ottaa joka toinen viikko meille siivouksen.

Freskaan törmäsin ruokakauppamme aulassa ja homma vaikutti todella ammattimaiselta ja hyvin suunnitellulta. Ja täytyy sanoa, että ensimmäinen asiakaskokemus vain vahvisti tätä kuvaa: särmää touhua.

Siivooja tuli minuutilleen oikeaan aikaan, teki todella huolellista ja viimeisteltyä työtä. Viimeistellyllä tarkoitan sitä, että sohvatyynytkin on aseteltu kauniisti paikoilleen eikä vain laitettu siihen.

Olimme suurimman osan ajasta itse paikalla, joten olisimme voineet auttaa tarvittaessa – mutta alkuopastuksen jälkeen hän kyllä selvisi ammattilaisena itsekseen. Ja mikä parasta: hän teki töitä todella hiljaa ja meitä häiritsemättä. Se on tärkeä asia meille siksi, että mies tekee paljon etätöitä kotona, eikä ole kiva, jos siivooja melskaa ja kolistelee samaan aikaan, kun itse yrittää pitää conf.callia.

Freskan ammattimainen ote näkyi myös siinä, että heiltä tuli käynnin jälkeen asiakaspalautekysely! Minä annoin täydet tähdet, mutta yhden pienen kommentin annoin palautekenttään. Se ei ollut sellainen asia, joka tekisi minut tyytymättömäksi, mutta jos sekin (minuutin homma) hoidetaan ensi kerralla, niin olen ihan supertyytyväinen.

Mitäs meillä sitten eilen tehtiin, kun ei tarvinnut siivota? Minä kävin kuntosalilla, mies pelaamassa tennistä ja ruokakaupassa. Teimme blinejä. Ihastelimme kotia. Ja rentouduimme!

Because I’m worth it!

Ja jos jotakuta kiinnostaa kokeilla Freskaa, niin tätä asiakaskyselystä saamaani tilauskoodia käyttämällä saa 25 euron alennuksen: GMPCC7

https://www.freska.fi/

Siisti juttu!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siivouspäivän kukkia!

IMG_0726

Tulppaanit kuuluvat kevääseen, se tulee!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tunnustus: meillä on edelleen joulukuusi ja siinä valot.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aikaa itselle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kukahan siivoasi mun lankakopan?

IMG_0718

Jäi aikaa neuloa.

Liikunta on tekniikkalaji. Kaikki lajit ovat tekniikkalajeja. Silti valtaosaan lajeista suhtaudutaan, kuten kaikkki osaisivat ne automaattisesti. Lapsukaiset heitetään ”uimataidottomina altaan syvään päähän”. Ei ihme, että niin monelle liikunta on kauhistus, kun koulussa on neuvomatta pistetty kilpailemaan lajissa kuin lajissa.

Itse vietin lapsuusvuoteni Etelä-Ruotsissa, eikä siellä todellakaan hiihdetty. Oppimiselle otolliset vuodet menivät ohi. Kunnes sitten koulussa lykättiin numerolappu rintaan ja sanottiin, että alas tyttö sivakoida. Olin aina hiihtokilpailuissa viimeinen tai tokaviimeinen.

Onko joku teistä saanut lapsena kunnon opastusta hiihtämiseen? Siis oikeasti tekniikkaopastusta ihmiseltä, joka tietää (ei vain luule tietävänsä)? Onko joku saanut uimatekniikkaopastusta?

Minä olen, mutta vasta aikuisena. Lapsena minulla oli paskat välineet ja huono tekniikka, ei ihme, että aika moni laji alkoi tuntua kivalta vasta aikuisena. Olen käynyt hiihtotekniikkakurssilla (sekä perinteinen että luistelu), ja sen jälkeen hiihdosta tuli oikeasti kivaa. Olen käynyt myös kahdella eri uintekniikkakurssilla (kaikki uintilajit + vapari erikseen). Uintivauhtini lähes tuplaantui. Olen myös käynyt juoksutekniikkakurssilla, vaikka ”kaikkihan osaavat juosta”. Kaikki nämä ovat lajeja, joita useimmat suomalaiset harrastavat ihan kylmiltään. Osa luonnostaan hyvällä tekniikalla, iso osa, hmmm… vaikka nyt sitten enemmän omalla tyylillään.

On kuitenkin kaksi lajia, joissa useimmat käyvät kurssilla: golf ja tennis. Golf siksi, että se on välttämätöntä greencardin saamisen vuoksi. Tennis siksi, että se on niin hemmetin vaikea laji.

Olen nyt pelannut tennistä nelisen vuotta. Olen käynyt useilla eri kursseilla, on ollut henkilökohtaisia valmentajia ja on ollut pienryhmäopeusta ja viikonloppukursseja. Pelannut olen vielä aika vähän, lähinnä miehen kanssa 0-4 kertaa kuukaudessa. Osallistumiskynnys erilaisiin Cupeihin on aika kova, kun syöttö ei oikein suju ja peli vaihtelee niin paljon.

Viimekesäisten rasitusvammojen ja leikkauksen jälkeen tuli syksynmittainen tauko. Se on nyt ohi, sillä hain taas tuntumaa Vierumäen tennisviikonloppukurssilta. Siellä oli porukassa sekä vasta-alkajia että minun silmiini todella hyvätasoisia pelaajia. Kaikki sulassa sovussa ja tenniksestä nauttien.

Nyt on tarkoitus ottaa tennis taas säännöllisesti ohjelmaan. Jos en opi muuta, niin ainakin nöyryyttä.

Susanna

P.S. Suosittelen tennistä lajivalinnaksi senkin vuoksi, että sitä voi harrastaa a) lomareissuilla, b) vanhana ja c) näteissä vaatteissa

 

Hyvää alkanutta vuotta!

En tiedä, johtuuko aurinkoisesta aamusta, mutta minusta tuntuu, että on jo paljon valoisampaa kuin ennen joulua! Se on ihanaa! Tästä tulee hyvä vuosi, eiks jee?

Omat uudenvuodenlupaukseni liittyvät oman hyvinvoinnin tukemiseen, mutta samalla siihen, että olen itselleni kiltti. Ei mitään rääkkäyshyvinvointia siis minulle, kiitos.

Jotenkin tuntuu, että hyvinvointi mielletään nykyään verenmaku suussa treenaamiseksi, ihmedieeteiksi, kieltäytymisiksi ja hyvinvointiviikonlopuiksi. Minun hyvinvointini näyttää tältä:

  • veren maku suussa treenaaminen -> säännöllinen ja monipuolinen liikunta, josta tulee hyvä mieli ja hiki
  • ihmedieetit -> hyvä, monipuolinen ruoka, mahdollisimman paljon itse tehden
  • kieltäytyminen -> kaikki on sallittua, mutta herkut ovat herkkuja
  • hyvinvointiviikonloput -> hyvinvointi joka päivä, elämän tasapaino myös arjessa

Olen todennut, että pysyvimpiä muutoksia saa aikaan valinnoilla, jotka ovat pieniä eivätkä tunnu ponnisteluilta. Ja kun pienestä muutoksesta tulee tapa, sitä ei tarvitse edes ajatella.

Uudenvuodenlupaukset? No, ei sellaisia varsinaisesti ole. Jatkan valitsemallani tiellä. Ehkä yksi lupaus voisi olla se, että neulon tuota lankavarastoani vähän pienemmäksi ennen kuin ostan uusia lankoja… Tiedän, se on neulootikolta paljon luvattu. Mutta jos edes kolme työtä tekisin valmiiksi ennen kuin ostan yksiäkään uusia lankoja? Yksi sininen on jo hyvässä vauhdissa, joten sen jälkeen pitäisi sinnitellä enää kaksi. Jaksaa, jaksaa! 🙂

Valoa kohti!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä vuosi bullet journalissa. Mikä ihme siinä on, että mokansa huomaa vasta, kun ottaa siitä kuvan tai heijastaa sen seinälle? 2017!!!!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tammikuussa on lumihiutaleita, ainakin bujossani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Synttäriaukeama.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Käsityöpussi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä alpakkaneule on todella nopeatekoinen, aloitin sen viikko sitten.

F7A570DC-5D1B-49BF-8FA3-DC7C8D3A9028

Hei hei viime vuosi, opetit minulle paljon. Kiitos ystäville tuesta vaikeina hetkinä.

Susanna

 

Minä aloitin joulunodotuksen jo marraskuun lopussa, kun kävin Hampurissa viettämässä viikonloppua. Olin kuullut saksalaisista joulumarkkinoista juttuja, joten pitihän ne kokea! Kaupungista sellaisia löytyikin useampia, kaikki todella söpöjä. Hehkuviiniä, herkkuja ja joulukoristeita – ei paljon haitannut vesisade, kyllä se joulun tunnelma virittyi säästä huolimatta.

Kaupungin suurin joulutori oli raatihuoneentorilla, näppärästi lähellä hotellia. Siellä pistäydyimme pariinkin otteeseen.

Jotenkin jouluun viritteli visiitti myös Hampurissa sijaitsevaan Minatur Wunderlandiin. Pienoisrautatiet ovat monien (lasten) suosikkilahjoja, ja tässä mestassa todellakin piisaa pienoisrautetitä ja nähtävää. Mies on haaveillut visiitistä jo vuosikausia ja itsekin viihdyin kyllä kevyesti pari tuntia yksityiskohtia katsellen.

Niin, ja mitä olisi joulu ilman suklaata? Hampurista löytyi myös suklaamuseo, Chokoversum. Sinne olisi pitänyt tosin buukata visiitti etukäteen, mutta meillä kävi tuuri: saksalaisesta ryhmästä oli pari jäänyt pois ja ystävälliset ihmiset kutsuivat meidät mukaan ryhmäänsä. Tosin opastus oli saksaksi, jota minä ymmärrän ehkä kymmenen sanan verran. Mutta ei se haitannut, suklaamuseossa joka tapauksessa oli tärkeintä maistelu. Ja jokainen sa tehdä oman suklaansa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miniatur Wunderlandin yksityiskohdissa piisasi ihmeteltävää!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joulumarkkinoilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hehkuviiniä!

Hampuri on siis varsin jouluisa kaupunki. Suosittelen.

Tunnelmallista joulua!

Susanna

Bloggailin aiemmin skarppausprojektistani. Olen aikataulussa noin puolimatkassa, joten ehkä hyvä raportoida tuloksia: housut eivät enää kiristä vyötäröltä. Mittanauhan mukaan navanympäriltä on lähtenyt noin kuusi senttiä.

Muuten eivät tulokset olekaan hurrattavia. Vaaka näyttää vain 2,5 kiloa vähemmän. Mutta se ei ole se, mistä olen huolissani, sillä uskon enemmän mittanauhaan.

Huolestunein olen siitä, että valtaosa painosta on lähtenyt kehonkoostumusanalyysin mukaan lihaksista. Naureskelin ystävälleni, että läski on ikuista -sanonta pitää ilmeisesti todellakin paikkansa. Jos oikein laihtuisin, minusta jäisi jäljelle kasa laardia. Kiva.

No, tiedossa oli, että tällaisissa projekteissa myös lihas katoaa. Mutta silti olin vähän pettynyt, koska en ole milloinkaan elämässäni käynyt niin säännöllisesti salilla kuin nyt: kolme kertaa viikossa.

Tosin puntin nostaminen on tapahtunut vähän aerobisen liikunnan kustannuksella, mihin aionkin panostaa seuraavaksi. Vedettiin trainerin kanssa HIIT-treeni juoksumatolla ja se oli tosi kivaa. Tuli taas sellainen fiilis, että pitäisi juosta enemmän.

Viikon treenit koostuvat nyt minimissään tällaisestä:

tapaaminen PT:n kanssa

salitreeni

juoksulenkki

salitreeni

kävelylenkki

Pikkuisen lisää kierroksia siis liikuntaan ja nimenomaan aerobiselle puolelle. Ruokailut pidät ennallaan, vaikka sieltä olisi varmasti vielä tiristettävissä teoriassa, Muttei käytännössä, sillä elämästä pitää nauttia!

Ja näin pikkujoulun aikaan on todellakin tullut nautittua. Huh huh. Käytiin Hampurissa joulutoreilla juomassa hehkuviiniä ja syömässä makkaroita. On ollut pikkujoulut. On kokkailtu. Ja juhlittu 100-vuotiasta Suomea.

Että siihen verrattuna tuo 2,5 kiloa on kyllä ihan saavutus.

IMG_0314

Punainen on aina hyvä valinta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pipareita Hampurin joulutorilla.

IMG_0330

Hampurissa juhlimaan menossa.

Susanna

Elämä on viime aikoina pyörinyt aika paljon työn ympärillä. On ollut kaikennäköistä kiinnostavaa meneillään, joten päivät ovat olleet hyvin intensiivisiä. Parasta on kuitenkin ollut se, että olen päässyt tekemään myös juttuja, jotka ovat pistäneet jännittämään.

Se on kuulkaa hienoa, että yli 25 vuoden kokemuksellakin pystyy vielä tarttumaan asioihin, jotka ovat uusia ja siksi jännittäviä. Ei pääse sammaloitumaan.

Työkiireiden ohessa olen yrittänyt pitää kiinni liikunnasta. Sillä mitä vähemmän jaksaisi lähteä työpäivän jälkeen liikkumaan, sitä enemmän sen tarpeessa on.

Hektisessä arkielämässä pelastukseksi on osoittautunut ruokakassipalvelu. Me olemme nyt muutaman viikon ajan saaneet joka maanantai-ilta Sannan ruokakassi -palvelusta ateriatarvikkeet ohjeineen. Meidän setissämme on kolme eri ateriaa: kasvis-, kala- ja liharuoka neljälle hengelle. Koska meitä on kolme, jää sapuskoista aina yli, joten kolmen aterian setti riittää meillä käytännössä lähes kaikiksi arkipäiviksi.

Mä inhoan ruokakaupassa käymistä arkisin, silloin on kiire eikä ikinä keksi mitään muuta ruokaa KUIN AINA NE SAMAT. No, Sanna pelastaa, sillä Sanna keksii uudet ruoat joka viikko.

Toistaiseksi kaikki ovat olleet hyviä ja helppoja. Ruoanlaittoon on mennyt noin 40-45 minuuttia, mikä on arkisin kyllä ihan maksimiaika. Mutta kun kaikki kynnelle kykenevät osallistuvat hommaan, on se ollut ihan hauskaa puuhasteluakin. Ja kun ei ole tarvinnut käydä kaupassa, on sen ajan voinut käyttää kokkailuun.

Suosittelen lämpimästi! Ja muistakaa syödä hyvin!

Susanna

IMG_0084

Tomaattipastaa ja papuja.

IMG_9956

Lohipasta.

IMG_9983

Punajuuririsottoa.

 

Insinöörimieheni kutsuu mua aina välillä Dharmaksi. Muistatteko tv-sarjan Dharma ja Greg, joka kertoi bisnesmiehen ja hippivaimon elämästä? Oikeasti se kertoo minun ja mieheni elämästä. Mieheni mielestä minä olen Frendeistä Phoebe. Samanlainen hihhuli.

En ollut varsinaisestu tajunnut olevani tyyliltäni boheemi ennen kuin vierelleni tuli kontrastiksi mies, joka kysyy kavereille lähtiessä, että laittaako skragan ja pikkutakin päälle.

Hippiyteni on ollut lähinnä vitsi, mutta on se myös fakta. Olimme eilen synttäribileissä, joiden teemana oli 60-luku sankarin syntymäkymmenyksen mukaan. Itse lähdin hakemaan inspiraatiota 60-luvun hippivuosista. Ja kas: kaikki asuni osat ovat minulla ihan normikäytössä. Kullanväriset nilkkurit ovat syksyn kenkäostos, boyfriend-farkut myös ihan arkikäytössä. Löysä paita on ostos Bangkokista, samoin hapsullinen huivi. Jooga-aiheinen koru on Hua Hinista, kamelinnahkainen hippilaukku (äidilläni oli samanlainen 70-luvulla) on markkinalöytö Mallorcalta ja turkoosit korvakorut en muista mistä.

Pitääkö olla huolissaan, jos voi pukeutua hipiksi oikeiden vaatteidensa ja asusteidensa avulla?

IMG_0073

Vessaselfie.

IMG_0039

Lennon-lasit ovat lainassa pojalta, muuten kaikki hippivarusteet löytyivät omasta kaapista.

IMG_0061

Juhliin lähdössä: peace and luuuv!

 

 

Tiedättehän tyypin, joka kuvaa ihania ruoka-annoksia someen? Minä olen se tyyppi. Ruoka on aina ollut mulle tärkeä juttu, tykkään hyvästä ruoasta. Matkoilla syöminen on olennainen osa kokemusta.

No, nyt olen hyödyntänyt tätä intoani kuvata ruoka-annokseni yhdessä ystäväni kanssa, jolla on vähän samanlainen skarppaamistavoite kuin minulla.

Mutta sen sijaan, että kuvaisimme pelkästään ne ihanat viikonlopun juhla-ateriamme tai arjen parhaat lounasannokset, kuvaamme ihan kaiken. Jokaisen suupalan. Ja jaamme kuvat toisillemme whatsappissa.

Skarppaamisessa tarvitsee tukea. Ja tukea saa parhaiten ystävältä, joka oikeasti ymmärtää tavoitteesi (eli on ehkä itsekin messissä tai muuten vaan ei ole liian lepsu), mutta on samalla armollinen ja kannustava. Kun itsellä on tavoite mielessä ja syykin siihen (housut jäävät pieniksi), ei nimittäin yhtään auta kommentti: eihän sun tarvi laihduttaa! No jos ei tarvi, niin siinä tapauksessa tarvii pistää vaatekaappi uusiksi!

Suosittelen tätä kuvien jakamista, sillä se on todella helppoa, hauskaa ja tehokasta. Jo pelkästään tieto siitä, että kuva pitää lähettää, auttaa kasaamaan lautaselle oikeanlaisia asioita. Ystävältä tuleva kuva välipalasta auttaa myös muistamaan, että minunkin pitäisi syödä välipala.

Tsemppiterkuin,

Susanna

risoMG_9983

Punajuuririsotto. Teki mieli santsata, mutta pysyin lujana.

IMG_9961

Afrikkalainen kalkkunapata.

IMG_9956

Lohipasta.

Etelä-Suomessa satoi torstaina lunta sen verran, että päivän salitreeni tuli tehtyä omalla pihalla. Jos on pakko olla talvi (Suomessa kai on), niin sitten minusta lumi on ihan jees. On valoisampaa ja voi hiihtää. Ainakin teoriassa.

Mutta lumi ei tunne kohtuullisuutta. Tuntuu, että sitä tulee aina kerralla parikymmentä senttiä ja ennen kuin on ehtinyt kaivaa suksia edes esille, se on muuttunut jo loskaksi.

Toivon mukaan tänä talvena tulisi kuitenkin sellainen ihana talvi: lunta tulisi pikkuhiljaa ja se pysyisi maassa, jotta saataisiin kunnon ladut, olisi mukava pikkupakkanen ja paljon aurinkoisia päiviä.

Kun ihmiset puhuvat talven ihanuudesta, he ajattelevat juuri sellaista kevättalven kaunista päivää. Totuus on ainakin täällä etelässä se, että enimmäkseen on harmaata, pimeää, sateista ja lämpötila on joko +2 tai -20.

No, aina voi sytyttää kynttilät, neuloa ja nautiskella lasin punaviiniä.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suri Alpakkaa jäi edellisestä projektista niin paljon yli, että siitä syntyy toinenkin paita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tupsuvaihtoehtoja pipoon. Taidan päätyä tummansiniseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lumipallokynttiä löytyi Kauniaisten Halista.

Olen bloggaillut aiemmin, ettei tässä blogissa laihduteta. Pidän siitä kiinni. Nyt on kuitenkin aika pistää elämäntavat jälleen raiteille – se on ihan eri asia kuin laiduttaminen!

Olen aina liikkunut. Jos olen ollut liikkumatta, en ole voinut liikkua. Niin tänäkin kesänä. Ensin iski kesäloman hillittömän tenniksenpeluun jälkeen lonkkaan limapussintulehdus, joka oireilee itseasiassa edelleenkin aina välillä. Sen päälle tuli leikkaus ja siitä toipuminen. Kävelylle lähdin ekaa kertaa kaksi päivää leikkauksesta, mutta ns. normaaliin liikuntaan olen päässyt kiinni kunnolla vasta viimeaikoina.

Ja valitettavasti tässä iässä ei voi pitää 2-3 kuukauden breikkiä liikunnasta ilman, ettei sitä huomaisi. Vaa’alla en tykkää käydä, mutta housut kiristävät.

Tiedän mitä minun pitää tehdä: liikkua. Ja jotta muutos ei kestäisi aivan tuskaisen kauan, pitää samalla myös skarpata syömistä. En kuitenkaan laihduta – sen on ihan eri asia. Sillä en aio luopua mistään, ei aio vetää dieettejä enkä aio olla nälässä. Viiniäkin juon, tosin ainakin nyt alkuun vain kerran viikossa.

En usko laihdutuskuureihin, sillä paino tulee kuurien jälkeen takaisin. Kyse on siitä, että energiansaanti ja energiankulutus ovat tasapainossa pitkällä aikavälillä. Meikäläisellä saanti pysyi kesällä entisellään (tai jopa ylittyi), mutta kulutus väheni. Nyt pitää hetkeksi kääntää homma toisin päin. Sitten on taas balanssin aika. Tavoitteet ovat joulussa. Kaksi kuukautta siis aikaa.

Apuna minulla on personal trainer, jonka kanssa tehtiin viime viikolla kehonkoostumusmittaus. Ei siinä mitään huolestuttavaa ollut: olen normaalipainoinen, lihasmassani on hyvä eikä rasvastakaan tarvitse olla varsinaisesti huolissaan.

Miksi siis elämäntapaskarppaus? Lähinnä sen vuoksi, että trendi on nyt ollut muutaman kuukauden ajan väärä. Ja tässä vaiheessa trendi on vielä helppo kääntää, ensi keväänä ei enää olisi.

Mitäs nyt sitten on luvassa? Kuntosalitreeni 2-3 kertaa viikossa, niistä yksi PT:n kanssa. 2-3 aerobista treeniä viikossa (esim. reipasta kävelyä, juoksua, uintia ja tennistä). Eli 4-6 liikuntakertaa viikossa. Jos on kiire, puolenkin tunnin treeni on parempi kuin ei treeniä lainkaan.

Syömäpuolella ei radikaaleja muutoksia, sillä olen tähänkin asti syönyt terveellisesti. Hiilareita syön nyt vain päivän toisella pääaterialla. Aamuisin lisään maustamattoman jugurtin sekaan maustamatanta rahkaa pitämään nälkää pois. Ja viiniä tosiaan nyt aluksi vain kerran viikossa. Kohtuudella, sanoi traineri. Mikä nyt on kunkin kohtuus?

Raportoin teille matkan varrella edistymisestä ja fiiliksestä. Mutta laihdutusblogia tästä ei tule. Sillä en laihduta. 🙂

Konkreettiset tavoitteet:
– tiukimmat farkkuni mahtuvat taas jalkaan jouluun mennessä
– yläkroppaan lisää lihasta

Päättäväisin terkuin, Susanna

IMG_9909

Salil eka.