Priimaa pukkaa

Tämä on keski-ikäisen naisen (ironinen) lifestyle-blogi. Samppanjaa, blingblingiä, itsensä kehittämistä ja kaunista elämää.

Naisella ei koskaan voi olla liikaa kenkiä tai laukkuja, ei ainakaan minulla. Laukkuja pitää olla pieniä, keskikokoisia ja suuria. Erivärisiä ja monivärisiä. Rentoja ja juhlavia. Ja sitten vielä bloggaajalla pitää olla kameralaukku(ja).

Ostin Olympus-kamerani reilu vuosi sitten ja samalla shoppasin Olympuksen kameralaukun (noh, itseasiassa kaksi eriväristä). Ne ovat kuitenkin jääneet pieneksi, sillä varustearsenaalini on kasvanut.

Viime aikoina olenkin metsästänyt uutta kameralaukkua. Olen vaatinut ilmeisesti mahdottomia, sillä sopivaa ei meinannut löytyä millään.

Vaatimuslistani:

  • Laukkuun pitää mahtua kamerarungon lisäksi ainakin neljä objektiivia
  • Sen pitää näyttää naiselliselta
  • Sen pitäisi näyttää mahdollisimman vähän kameralaukulta
  • Sinne pitää kameran lisäksi mahtua ainakin kännykkä, luottokortit ja avaimet

Miksi kameralaukku ei saa näyttää kameralaukulta? No, siitä yksinkertaisesta syystä, että kamera kulkee mukana matkoilla, näyttelyissä, ravintoloissa, juhlissa ja kaupungilla. En halua alleviivata sitä, että laukussani on kamera. Haluan, että laukku näyttää yhtä luontevalta ravintolatuolille ripustettuna kuin mikä tahansa olkalaukkuni.

Ilmeisesti olen Suomen ainoa nainen, joka on kaivannut tällaista laukkua, siltä ainakin tuntui valikoimaa (tai sen puutetta) ihmetellessä. Hienoja kameralaukkuja kyllä löytyi naisillekin, mutta ne olivat aivan liian pieniä!

Onneksi kollega vinkkasi amerikkalaisesta Kelly Moore Bag -yrityksestä. Heidän sivuiltaan löysin heti useammankin sopivan vaihtoehdon, mutta päädyin nahkaiseen konjakinruskeaan versioon Westminster Hoboon. Sen uumenista löytyy irrotettava lokerikko kameratarvikkeille, eli sen voi halutessaan ottaa pois ja käyttää Kellyn laukkua ihan tavallisena olkalaukkuna. Tai, lokerikon voi ehkä laittaa myös johonkin muuhun olkalaukkuun! Näppärää!

Kellyn laukkujen yksityiskohdat ovat mietittyjä eivätkä useimmat laukut tosiaankaan näytä kameralaukuilta.

Oman laukkuni sisälle mahtuu myös läppäri ja aika paljon kaikenlaista lomapäivänä tarvittavaa.

Tuote tuli Suomeen tietysti tullin kautta, mutta alvin kanssakin tuote vastaa lähinnä tavallisen nahkalaukun hintaa.

Jos olet kameralaukkua vailla, niin Kellyjen laukkujen yksityiskohtia esitellään laukkujen valokuvien joukosta löytyvissä videoissa. Ne katsomalla saa hyvän käsityksen siitä, mitä mihinkin malliin mahtuu.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olkahihna ja irroitettava messenger-hihna.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kameraa suojaava lokerikko on irroitettava.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ei näytä kameralaukulta, eihän?

Edinburghista haettu viskibassoni jatkuu, onpas sinnikäs flunssa! Sateinen ja viileä keli siis kostautui. Ei siis ole ihme, että kaupunki pursusi kashmir-ihanuuksia, sillä niille ja  on siinä ilmastossa todellakin käyttöä!

Meiltä kaikilta karsasi vähän mopo käsistä kashmir-ostoksilla. Vanhan kaupungin pääkatu Royal Mile oli täynnä ihania neuleita, huiveja ja vilttejä. Onneksi mukana oli vain lentolaukku, niin ostoksille tuli jossain vaiheessa stoppi.

Edinburgh oli muutenkin kiva ostoskaupunki: sieltä löytyi Cath Kidston, josta ostin sateenpitävän (!) laukun. Ja lisäksi Anthropologien lifestyle-kauppa, joka pursusi kaikkea ihanaa, mutta mukaan tarttuivat korallinväriset korkkarit, joissa on maltillinen, kävelyyn sopiva korko. Lisäksi kaupungista löytyy Joules, josta olen joskus tilannut kumpparit, nyt mukaan tarttui korallinpunainen öljykangastakin tyylinen ulkoilutakki. Kaikilta löytyy nettikauppakin.

Cath Kidston ei varsinaisesti ole mun tyyliäni. Pienissä pinnoissa tykkään kyllä romanttisuudesta, tyttömäisyydestä ja karkkiväreistä. Lontoosta shoppasin heidän merihenkisen hameensa. Antropologien vaatteissa tykkään hippimäisyydestä, mutta osa heidän jutuistaan on kyllä minulle too much. Koruhyllyn olisin kyllä voinut tyhjentää…

Sen sijaan Joulesilta voisin ostaa koko kaupan. Reipasta ja värikästä! Esimerkiksi löytämäni koralliunpunainen ulkoilutakki on sellainen, ettei sellaista voisi Suomesta ikinä löytää mistään! Kun meillä ostetaan huonon kelin takki, se on musta, harmaa, tummansininen tai jos oikein villiksi heittäydytään, niin joulunpunainen. Minusta korallinpunainen sopii kuitenkin aivan hyvin sekä korkkareihin että sadetakkiin! Sataahan sitä tropiikissakin!

Susanna

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Anthropologiessa oli ihania astioita!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Silmäkarkki.

IMG_7896

Kashmiria kaikissa muodoissaan ja Cath Kidstonin vahakangaslaukku.

IMG_7899

Lisää kashmiria. Ja vähän paljetteja.

Minulla on ollut jo parikymppisestä viehtymys skottiviskejä kohtaan. Erityisesti savuisat Islayn single maltit ovat mun juttu.

Kävin ystävien kanssa viettämässä pitkää viikonloppua Edinburghissa, joten totta kai skottiviskeihin piti tutustua paikan päällä. Lopputuloksena viskibasso, jolla ei varsinaisesti ole tekemistä viskin juomisen kanssa. Iski kesäflunssa :(.

Lämmin suositus Edinburgin linnan vieressä sijaiitsevalla Scotch Whisky Experiencelle. Se on varsin turistico, mutta hienosti toteutettu mesta, jossa tutustuu sekä viskin valmistukseen, historiaan että skottiviskin tyyppeihin. Viskeissä nimittäin on eroja.

Me ainakin tykkäsimme sekä paikasta että viskeistä, vaikka ryhmämme onkin saanut nimensä rakkaudesta rosé-viiniin.

Tarkemmat matkavinkit myöhemmin, mutta nyt totean vain että Slàinte mhath eli suomennettuna Terveydeksi! Sitä nimittäin olisi nyt tilauksessa. Tuo muuten lausutaan jotenkin tyyliin: slaintse-va. Monta viskiä ei voi ottaa, jotta kykenee lausumiseen.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Islayn viskit ovat savuisia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maailman suurin viskikokoelma on brasilialaisen miehen keräämä.

Olemme miehen kanssa haaveilleet Etelä-Saksan automatkasta jo useamman vuoden ajan, mutta jotenkin sellaisen aikaansaaminen ei ole vaan onnistunut. Kesälomalla takuulämpimät kohteet ovat ajaneet usein edelle. Nyt kuitenkin reissulle tuli hyvä sauma, kun miehen kollega vietti eläkkeellejäämisjuhlia Saksassa. Kun kerran sinne menee viikonlopuksi, niin siellä kannattaa sitten olla viikko perään, näin tuumimme.

Itseasiassa vähän kaduttaa, ettei oltu pidempäänkin. Sillä oikeasti Etelä-Saksassa ja siellä suunnalla (Itävallassa ja Sveitsissä) olisi näkemistä vaikka kuinka paljon. Maisemat ovat huikaisevia! Ihmiset rentoja ja iloisia ja sieltä saa hyvää ruokaakin, eikä pelkkää makkaraa ja olutta.

Matkareittimme oli seuraavanlainen:

Perjantaiaamuna Müncheniin, jossa miehellä oli vielä päivän verran palavereita ja minä vietin kesäpäivää sillä aikaa English Gardenissa. Perjantai-iltana ajo Chiemseelle, tarkemmin Prienin kaupunkiin. Prienissä olimme sunnuntaiaamuun asti.

Sunnuntaina ajelu ihana alppimaisemia katsellen kohti Salzburgia, eli Itävallan puolelle. Salzburgissa olimme yhden yön.

Maanantaina matkasimme takaisin Saksan puolelle Garmisch-Partenkircheniin, jossa olimme myös yhden yön.

Tiistaina suuntasimme sitten kohti Bodenseen rannalla sijaitsevaa Konstanzin kaupunkia, joka sijaitsee vain puoli kilometriä Sveitsin rajalta. Loppuosa ajomatkasta menikin Sveitsin puolella.

Konstanzissa yövymme kahden yön verran, ja torstaina suuntasimme takaisin kohti Müncheniä, jossa yövyimme kaksi yötä ennen kotiinpaluuta.

Ja sitten ne vinkit:

Miehen kollegan juhlat olivat Chiemseen (Chiem-järvi) Herreninselissä (miesten saari) sijaitsevassa vanhassa luostarissa. Paikka on ehdottomasti visiitin väärtti. Saarella sijaitsee kävelymatkan päässä luostarista myös ”hullun kuninkaan” eli Ludwig II:n linna, yksi monista. Sen esikuvana on ollut Versailles. Linna on jopa näyttävämpi kuin esikuvansa, tosin kuninkaalta loppuivat rakennusprojektin aikana rahat ja linna jäi kesken. Mutta se mikä on valmista, on kyllä sitäkin komeampaa. Kuninkaan kohtalo oli surkea, hänellä ei koskaan käynyt linnassa vieraita. Ja kunkku kuoli ilmeisesti kuoli hukkumalla, tosin kuoleman luonnollisuudesta ollaan montaa mieltä.

Salzburg on tietysti tunnettu Mozartin kotikaupunkina, mutta on siellä muutakin. Salzburgin linnalle kannattaa ehdottomasti kivuta. Ylhäällä on muutamia mainioita terasseja, joissa voi sitten tasata hengitystään, jos on kivunnut ylös kävellen, kuten me teimme.

Me kävimme illastamassa sormiruokaa fine dining -meiningillä. Suositus: Carpe Diem. Se sijaitsee yhdellä Salzburgin pääostoskaduista, mutta sen rauhallisessa päässä. Pöytävarauksia ei oteta, mutta ainakin näin alkukesällä ja alkuillasta pöydän sai jonottamatta.

Toinen käymisen arvoinen kohde edenkin rämäpäille on Red Bullin Hangar-7, joka on on täynnä extreme-lajeihin liittyviä värkkejä. Muun muassa 30 kilsasta hypänneen Felix Baumgartnerin puku löytyy sieltä. Ja tietysti erillaisia formula-autoja, lentokoneita, moottoripyöriä jne. Kun perheen insinööri on saanut ladata akkunsa ihastelemalla värkkejä, hänet voi viedä syömäään vaikka Carpe Diemiin, kyseisellä ravintolalla on nimittäin ravintola myös Hangar-7:llä.

Garmisch-Partenkirchenissä viivyimme valitettavasti vain yhden yön, mutta palaamme seudulle aivan varmasti. Suomalaiset tuntevat paikan tietysti Keski-Euroopan mäkiviikoista, joten meillä on ehkä harhakuva siitä, että paikka on ”vain” mäkihyppypaikka. Eikä se välttämättä luo kuvaa kivasta lomapaikasta…

Kyseessä on kuitenkin vireä ja viehkeä pikkukaupunki, jonka ympäristössä on mahdollisuuksia aktiiviseen lomailuun vaikka kuinka paljon. Meidän hotellimme ikkunasta häämötti Saksan korkein vuori Zugspitze, jonka huippu on lähes 3000 metrin korkeudessa. Sinne pääsee myös junalla + kaapelikärryllä, joten huippua pääsee ihailemaan ilman patikointiakin.

Garmischin ympäristö on myös täynnä patikointireittejä, kirkkaita jokia ja järviä, ihania kyliä, muun muassa Mittenwald, joka oli aivan kuin sadusta!

Moni kehui Bodenseen aluetta etukäteen, eikä turhaan. Boden on Saksan suurin järvi, ja sen ympärillä on monia pikkukaupunkeja, joista voi valita kohteensa tai sitten vaikka kiertää paikasta toiseen. Me tosiaan yövyimme Konstanzissa, joka on varsin pieni, mutta söpö kaupunki.

Noin 6-7 kilometriä Konstanzin keskustasta sijaitsee Mainaun saari, joka kuuluu Ruotsin kuninkaalliselle suvulle. Bernadotteille se on päätynyt naimakauppojen myötäjäisinä. Mainaun saari on pieni kukkaissaari, joka sopii päiväkohteeksi kaikille puistoja rakastaville. Eli ainakin minulle.

Toinen lämmin suositus Konstanzissa liittyy tietysti syömiseen. Vanhankaupungin ytimessä sijaitseva ESS Bar sai minut kyynelehtimään onnesta, hyvää ruokaa, rento tunnelma, drinkkejä… Täydellistä!

Münchenissä on tietysti näkemistä vaikka kuinka paljon. Mutta me satuimme olemaan siellä päivinä, jolloin aurinko paistoi ja oli 27 astetta lämmintä, joten otimme säästä kaiken irti. Reissuni päättyi sinne mistä se alkoikin, eli English Gardeniin, joka on muuten isompi kuin Hyde Park tai Central Park. Lounastimme siellä sijaitsevassa Seehausissa ja nautimme ympäri nurmikkoja vähissä vaatteissa tai alasti makoilevien saksalaisten ihmettelystä. Rentoa porukkaa. Saksa on tosi kiva maa, Seppo Räty on niin väärässä.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Herreninsel on saanut nimensä siitä, että siellä on ollut munkkiluostari. Niillä on ollut aikaa näperrellä kattoon kuvia?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Prienin kylässä oli antiikkimarkkinat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Salzburgin linnaan olisi päässyt myös köysirataa pitkin. Mutta kävely tekee keski-ikäiselle hyvää.

IMG_7519

Mozartin kuula oli hotellin tervehdys.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tartu hetkeen – syö Carpe Diemissä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sormiruokaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saksan katolla, liki 3000 metrissä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mainau <3.

IMG_7613

ESS Bar oli meikäläisen makuun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

BMW Weltistä tuliaisiksi?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

English Gardenissa sijaitsee Münchenin vanhin biergarten.

Vietimme ensimmäisen erän kesälomasta. Reissussa tietenkin. Mutta missä maassa (tai missä maissa, sillä käväisimme parissa muussakin maassa)?

Kun mies vei minut kyseiseen maahan ensimmäistä kertaa noin kymmenen vuotta sitten, olin aivan varma, että kesäloma on pilalla: pahaa ruokaa, tylsää ja kurjat kelit. No, enpä olisi enempää voinut olla väärässä. Niinpä reissu ei jäänyt viimeiseksi.

Nyt vietimme yhdeksän päivää reissussa, lämpöä oli koko ajan yli 20, lauantaina mittari kipusi 28 asteeseen. Ekana päivänä tuli muutama ripaus vettä ja kunnon ukkoskuuro, mutta sen jälkeen aurinko paisteli. Ruoka oli hyvää, nähtävää ja tekemistä oli enemmän kuin tarpeeksi ja maisemat huikeat!

Kerron myöhemmin matkavinkit, mutta nyt arvauksia: missä kolmessa maassa kävimme? Vinkkejä kuvateksteissä.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämän linnan esikuvana on ollut Versailles.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Patikointireittejä oli joka paikassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä puisto on isompi kuin Hyde Park tai Central Park.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämän saaren omistavat Ruotsin kuninkaalliset.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä saari on miesten.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pieni ja ihana kukkaissaari.

IMG_0014

Sanoisin, että tämä maa on romanttinen.

Mun mies lupasi minulle ihan seurustelun alkuaikoina, että ruokkii minua säännöllisesti.  Hän on pitänyt lupauksensa. Ei ole päässyt nälkä paljon kurnimaan.

Minä en toivo yleensä kauheasti lahjoja, en äitienpäiväksikään. Toivoin hyvää ruokaa, aikatauluttomuutta ja leuanvetotankoa. Sain kaiken, mitä toivoin, eikä päivä ole vielä edes ohi! Illalla lämpenee grilli ja sinne tuikataan lammasta.

Mun tehtäväkseni on jäänyt istua sohvalla ja kutoa. Yritykseni osallistua torpattiin nopeasti. Kävimme kyllä nauttimassa keväisestä (vihdoin!) säästä ulkona. Lisäksi yritin vetää (kaksois)leukoja uudella  tangollani. Nyt menee kuminauhan avustamana ehkä neljä, eikä se homma helpotu tämän syömisen ansiosta. Toisaalta, pitää syödä, että jaksaa…

Nauttikaa äipät ja muutkin!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mangosmoothie ja pellavajugurttia.

IMG_7363

Brunssin alkupalajuomaksi cavaa ja mansikoita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Leipiä tsiljoonalla eri tavalla.

IMG_7341

Mun tehtäväksi jäi istuskella sohvalla…

IMG_7351

…kuoharilasi kädessä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Brunssi on katettu!

Mä en ole mikään viherpeukalo. Tykkään kyllä viherkasveista, kukista ja puutarhoista, mutta mulla ei riitä into sellaisten nysväämiseen. Musta puutarhassa kuuluu siemailla rosé-viiniä grilliruokien seurana eikä möyriä mullassa.

Parhaita kasveja ovat minusta kertakäyttökasvikset. Leikkokukat kuolevat aina, hoidon tasosta riippumatta. Voin tuntea tyytyväisyyttä ja ylpeyttä siitä, että tulppaanikimppu kuolee muidenkin hoidossa.

Orkideat ovat myös näppäriä: ne kukkivat tosi kauan ja sen jälkeen ne voi laittaa kompostiin. Olen kyllä saanut ne joskus kukkimaan uudestaankin, mutta en tiedä onko se niiden kukkimaan jallittaminen järkevää: kukka on kaunis pari kuukautta ja sitten se on puoli vuotta tai vuoden kauhea juurikasa. Ei ole kodin kaunistus sellainen. Myös pihakukissa suosin yksivuotisia kukkia, sillä silloin voin vaihdella pihan väritystä vuosittain ja hakea vähän eri tunnelmaakin. Laitetaanko mummolahenkistä pelargoniaa vai kenties vähän modernimpaa?

Tänä kesänä meidän on pakko tehdä vähän puutarhahommia. Olemme asuneet talossa kymmenen vuotta ja silloin istutetut kasvit alkavat olla niin isoja, että tarvitaan vähän uudelleenmiettimistä. Kirsikka varjostaa aika pahasti marjapensaitamme. Viime kesänä pihalla möyrittiin kaivinkoneella sadevesikaivoja, joten piha on senkin jäljiltä vähän räjähtänyt.

Onneksi tähänkin hommaan voi käyttää lapsityövoimaa. Nuorelle miehelle puskien siirtelyhän käy salitreenistä?

Pikkuterassimme sain kuin sainkin kuitenkin viikonlopun aikana laitettua kevätkuntoon ihan omin voimin. Rankkaa se oli, tilanne vaati itseni palkitsemista kukkakimpuilla, en osannut päättää, joten otin kaksi.

Kesää kohti!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uusi kesäkukkatuttavuus minulle. Saa nähdä, kuinka menestyy hoidossani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Orvokit ovat kivoja, mutta mun hoidossani ne kasvavat loppukesällä pelkkää vartta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pionit ovat lempikukkiani. Niitä kasvaa myös ulkona.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onkohan tämä hajuherneen sukua, tuoksi (haju) on ainakin sama?

Käytiin miehen kanssa juhlimassa meikäläisen vanhenemista ja vappua Kööpenhaminassa. Köpis on juhlimiseen oivallinen paikka: vaikuttavathan tanskalaiset siltä, että ovat syntymähuppelissa. Kaupungissa on myös mahdollisuus herkkuövereihin, sillä kaupunkia tituleerataan Pohjoismaiden ruokapääkaupungiksi.

Reissu olikin herkuttelupainotteinen. Kävelimme toki päivittäin 16 kilometriä (3x), jotenkinhan kaikki se ruoka täytyi sulatella. Toki akvaviittikin toimii samassa tarkoituksessa. Mutta koska ravintolatkaan eivät ole aivan vierekkäin, niin siirtyminen paikasta toiseen ja ruoan sulattelu hoitui näppärästi kävellen. Toki akvaviittiakin maistettiin.

Aloitimme herkuttelun kevyesti, syömällä pitsaa. Eikä mitä tahansa pitsaa, vaan yhtä elämäni parhaista, ellei parasta pitsaa. Pistäkää siis ylös: Neighbourhood! Muodoltaan se muistutti Skifferin liuskaa. Pohja oli täydellisen rapea ja täytteet poikkesivat kivasti valtavirrasta. Mies söi lampaanlihapullilla ja minttukastikkeella ryyditetttyä pitsaa, joka olisi aiheuttanut annoskateuden, ellei oma omenapitsanikin olisi ollut täydellinen!

Ja koska lounas oli näin kevyt, menimme illalla  Köpiksen ”Teurastamolle” eli vanhalle meat packing districtille Fiskebareniin syömään meikäläisen synttäri-illallista. No, nimensä mukaisesti ravintola oli seafood-ravintola. Älkää antako rouhean sisustuksen, hälyisen ilmapiirin hämätä: kyseessä on ruoaltaan fiini ravintola ilman fiinistelyä.

Minä aloitin ostereilla, jatkoin kuningasravulla ja lopuksi vielä jaoimme miehen kanssa simpukat. Paikan viinilista on erittäin vaikuttava ja tarjoilijan suositukset osuivat nappiin. Onneksi hotelli oli lähellä, huh.

Tämän tankkauksen jälkeen olimmekin seuraavana päivänä valmiita suorittamaan lisää. Kaverin suosituksesta suuntasimme junamatkalle kohti Humlebækissä sijaitsevaa nykytaiteenmuseota Louisianaa. Juna oli täynnä ja se tyhjeni Humlebækissä. Tanskalaiset todellakin rakastavat taidetta ja designia, sillä museon oven takana oli 300 metrin jono ennen avaamista! Ja saman verran kertyi nopeasti jonoa meidän taaksemmekin, sillä me kokeneina käppäilijöinä kävelimme asemalta museolle nopeasti.

No, jono eteni kuitenkin vauhdikkaasti ja pääsimme nauttimaan paikan annista: patsaspuisto (esim. Moorea ja Miroa), pysyvistä näyttelyistä sekä huikeasta William Kentridgen Thick time -näyttelystä, josta tykkäsi perheen insinöörikin.

Louisianan lounasbuffet oli myös erittäin hyvä ja maisemat merelle hienot. Niin muidenkin mielestä, ravintola oli täynnä perheitä, nuoria, vanhoja – tanskalaiset todellakin rakastavat sekä taidetta että ruokaa!

Kulttuuripläjäyksen jälkeen sulattelimme ruokaa hetken Köpiksen kanavaristeilyllä, joka oli myös oikein kiva, vaikka minä olen kertaalleen sellaisella ollutkin. Ja sen jälkeen maistui taas tietysti ruoka, olimme menossa Mikkeller Øl & Brød -ravintolaan smörrebrödeille, jotka ovat kuulemma kaupungin parhaat. Mutta pahus, eihän siellä iltaisin leipiä tarjoiltukaan. Söimme siis illallislistalta ja kehutut leivät jäivät saamatta – illallinen oli siis lievä pettymys ja tunnelma pilalla (ei vaiteskaan).

Vaan eipä hätää, meillä oli vielä viimeinen päivä aikaa. Suuntasimme lounasaikaan Tivoliin, jossa lounastimme Grøftenissä. Tarjolla oli smörrejä, jotka olivat erittäin hyviä. Minä söin kaksi silliversiota, olihan vappupäivä. Akvaviitinkin otin.

Iloisten tanskalaisten salaisuuskin selvisi. Kaikissa pöydissä oli lounasaikaan isoja tuoppeja, viiniä ja akvaviittia edessä. Vaikka vappupäivä onkin Tanskassa ihan arkipäivä.

Iloista toukokuuta!

Susanna

IMG_7188

Omenapitsa. Omnomnom. Oli siinä pekoniakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reissun ainoa epävakainen päivä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Puusta pudonnut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Köpiksessä oli melkein kesä, mutta hyytävä tuuli.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Synttärit, mikä ihana tekosyy!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ostereita neljällä eri tavalla Fiskebarenissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Menkää ihmiset Louisianaan, se löytyy myös Tanskasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Heippa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

William Kentridge yhdistää maalaustaidetta, veistoksia, Bonk-tyylisiä laitteita, varjoja ja videota. Olen vaikuttunut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pionit! ❤

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lakrids on suosikkilakuani!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Smörre!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tivoli on ihana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Illan hämärtyessä kotiin.

 

Perheessämme on suuri juhlakuukausi, sillä sekä poika että minä olemme syntyneet huhtikuussa. Mulla juhlapäivä on huomenna. Poks!

Vielä ei tule itselle pyöreitä mittariin, joten ei ole erityisiä juhlia eikä erityisiä syitä ikäkriisiinkään.  Mutta pojan täysi-ikäistyminen sai pohtimaan ikääntymistä aivan erityisellä tavalla.

Virallisesti minulla ei nimittäin ole enää lasta huollettavana, hän on täysi-ikäinen ja vastuussa itsestään. Se tuntuu lähinnä kummalliselta. Ei erityisen haikealta. Ei erityisen pelottavalta. Vaan nimenomaan oudolta, kummalliselta. Tuntuu kuin scifistä tuttu aikamatkustus olisi juuri keksitty. Vuodesta ysiysi parissa viikossa tähän hetkeen.

Ei, en haikaile pikkulapsiaikoja. Ne olivat ihania silloin. Mutta just nyt on hyvä näin. Pojasta on kasvanut täyspäinen. Näin asioiden kuuluukin mennä.

Ja samalla, kun poju on aikuistunut, minä olen… ööö…. vanhentunut. Minulla ei ole koskaan ole ollut ikäkriisiä. Ja olen aina ollut onnellisimmillani juuri sillä hetkellä. En ole jättänyt tekemättä asioita, joita olen halunnut tehdä. Oletan, että nämä asiat liittyvät toisiinsa. Hetkestä nauttiminen = itsensä toteuttaminen = jokainen ikä on hyvä.

Ikääntyminen saa tietysti miettimään omaa terveyttään ja sitä tosiasiaa, että luultavasti edessä on vähemmän kilsoja kuin takana. Miten haluan ne edessä olevat kilsat edetä? Mä olen vetänyt kilsat hyvin tähänkin asti, joten jatkan samaan malliin. Listalla on ainoastaan yksi isompi asia: siirtyminen jossain vaiheessa sellaiseen maahan, jossa ei vappuna sada räntää.

Kuplivaa vappua kaikille!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vappuna voi juhlia kevättä, tai jos sitä ei ole näköpiirissä, niin mun synttäreitä! Poks!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vappusää vaatii Balmuiria, sanoo Sani.

Mä olen todella hyvä starttaamaan projekteja. Hillitön innostus aloittamisesta. Suuri tyydytys lopettamisesta. Halki, poikki ja pinoon!

Töissä joudun edistämään monia projekteja yhtä aikaa. Samaa teen näemmä ihan vapaaehtoisesti käsitöiden suhteen kotona. Mutta yksi pieni ero on työprojekteissa ja käsitöisssä: niiden valmistuminen aikataulussa. Käsitöillä ei ole aikataulua.

Mulla on aina kesken useampia neuleprojekteja. Osa valmistuu nopeasti, osa valmistuu… joskus. Sain viime vuonna päätökseen neuletakin, jota tein kuutisen vuotta.

Välillä teen lupauksia, että teen kaikki keskeneräiset valmiiksi ennen kuin saan ostan yksiäkään lankoja. Buahhahhhhaaa! Tämä päätös kestää korkeintaan niin kauan, että saan kaksi keskeneräistä valmiiksi. Ja se ei kuulkaa tunnu  missään.

Mulla on tällä hetkellä muistinvaraisesti laskettuna kesken:
luonnonvalkoinen kashmirneule
korallinpunainen neuletakki
farkkuneuleliivi
puuvillainen kirjoneule
sininen reikäneule, joka on ihan alkutekijöissään ja jonka ehkä puran
villakirjoneule, joka on ollut kesken jo useamman vuoden
pipo, josta puuttuu vain tupsu
kaksi virkattua laukkua

Langat ovat valmiina ainakin seuraaviin projekteihin:
vihreä puuvilllaneule (paita tai hame ajatuksissa)
luonnonvalkoinen puno-takki
harmaa skappel
beige-aprikoosi kesätoppi
valkoinen virkattu jokin

Ja nämä ovat siis vain muistinvaraisia hommia, luultavasti lankavuoren alta löytyy muutakin.

Kyllä ne projektit aikoinaan yleensä valmistuvat. Tuo valkoinen kashmir-neule esimerkiksi on Kalastajan vaimon ohjeilla tehty ja langat olivat niin tuhottoman kalliit, että haluan saada sen nopeasti hyötykäyttöön. Korallinpunainen neuletakkikin on jo niin hyvässä vaiheessa, että saattaa valmistua vielä kesäksi.

Minä en jaksa stressata keskeneräisillä töillä, päinvastoin. On kiva, kun löytyy aina jokin työ, joka motivoi juuri sillä hetkellä. Ja jos ei mikään motivoi, voi selailla neuleohjeita tai mennä lankakauppaan, kyllä sieltä aina jotain uutta löytyy, mikä motivoi…

Mihinkäs tässä kiire, valmiissa maailmassa, keskeneräisten käsitöiden keskellä.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En ole varma, mitä tämän lankakorin pohjalta löytyy.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Farkkuneule.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Neuletakki kesäksim ehkä jopa täksi kesäksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siinä kuulkaa on jo viisikymppinen neuleen muodossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Neulominen unettaa Sania.