Priimaa pukkaa

Tämä on keski-ikäisen naisen (ironinen) lifestyle-blogi. Samppanjaa, blingblingiä, itsensä kehittämistä ja kaunista elämää.

Tulihan se talvi! Pakkasta on tiedossa meikäläisen makuun vähän liikaakin, mutta joka tapauksessa lumi on parempi kuin loska. Eikä se kevät kuitenkaan ihan vielä tule, joten olkoon nyt sitten talvi.

Hiihtämässä olen käynyt täällä etelässä vasta kerran, mutta mulla onkin hiihtoloma vielä edessä. Tarkoitus on hiihtää joka päivä, ainakin jos pakkanen ei pauku liikaa.

Vaikka aurinkoiset pakkaspäivät kauniita ovatkin, olen viettänyt koneen ääressä aikaa haaveillen kesän lämmöstä. Ja sitä vartenhan on paras lähteä Suomesta.

Ensi kesän reissut suuntautuvat todennäköisesti Mallorcalle ja Kroatiaan. Molemmissa on käyty kertaalleen aiemminkin, mutta nyt on tarkoitus suunnata vähän eri kulmille.

Ennen kesälomia on tiedossa pieni viikonloppureissu naisseurassa Amsterdamiin, joten onhan tässä taas mitä odottaa.

Talven selkä on kuitenkin taittunut, sen huomaa siitä, että aamuisin herää valoon ja iltaisinkin on vielä hetken valoisaa, kun tulee töistä kotiin.

Kyllä se sieltä tulee!

Susanna

 

Minulta kysytään aina silloin tällöin, neuloisinko heille tilaustyön. En suostu koskaan. Käsityöiden tekeminen on minulle hauska harrastus, ja fiilislaji. Minulla on aina useampia töitä kesken (liian monia) ja edistelen niitä sitten fiiliksen mukaan.

Tähän kuvioon ei sovi se, että minulla olisi paine saada jokin työ nopeasti valmiiksi. Ei kai kaverin voi antaa odottaa, kun hän kerran hommasta maksaa?

Yleensä kysyn kysyjiltä, että miksi eivät tee itse. En osaa, on tyypillisen vastaus.  Vastaan heille, että voin kyllä opettaa sinua neulomaan. Hiljaista on ollut sillä rintamalla.

Monet ajattelevat, että käsityöt ovat jotenkin laji, joka osataan syntyessä tai opitaan viimeistään ala-asteen kässätunneilla.

Ehei. Joo, minulla on kyllä ollut kotona käsitöiden tekemisen malli, mutta jos käsityötuntien pakolliset neulomukset unohdetaan, niin minä aloitin neulomisen vasta 24-vuotiaana. Opettelin siis uudestaan.

Inspiraation lähteenä oli kummilapsi, jolle ajattelin neuloa jotain itse. Vauvojen neuleet ovat pieniä, joten kärsivällisyyttäkään ei tarvita niin paljon kuin aikuisten neuleissa.

Ja kummilasten kasvaessa myös omat taidot olivat jo kasvaneet.

Yksi yleinen neuvo on, että tee ensin jotain helppoa. Se neuvo ei päde ainakaan meikäläisen kohdalla. Oma neuvoni olisi: tee juuri sellainen työ, jonka haluat tehdä! Se inspiroi opettelemaan. Neulominen ja virkkaaminen eivät ole mitään olympialajeja, jokainen oppii perustekniikat helposti. Kyse on sen jälkeen vain siitä, että oma nopeus kasvaa.

Minä aloitin neulomisen kirjoneuleista, joissa saattoi olla 20 eri väriä. Sen jälkeen siirryin pitsineuleisiin. Elämäni ensimmäisen helpon ainaoikeinneuleen tein ehkä vuosi sitten, kun halusin itselleni skappel-neuleen.

Neuvoni niille, jotka haaveilevat käsitöistä ovat siis:

  • Opettele! Netistä nöytyy nykyään hyviä tutoriaaleja, jos sinulla ei ole käsityötaitoista ystävää.
  • Tee juuri haluamasi työ, se motivoi jatkamaan!

Minun teki mieli aloittaa keväinen virkkaustyö. En ole virkannut vähään aikaan, joten taidot ovat varmasti ruosteessa. Ajatuksissa oli jokin pieni projekti, laukku tai toppi. Ja kas kummaa, marssin Soukan Menitasta ulos mekkolankojen kanssa. Se siitä pienestä projektista.

Kevättä kohti!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Korallinpunainen on yksi suosikkiväreistäni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Punaisen sävyjä myös kukissa!

Olen perheen penkkiurheilija. Sunnuntaisin menee usein monta tuntia sohvalla urheilua seuraten ja käsitöitä samalla tehden. Lajillakaan ei välttämättä ole väliä, mutta koska urheilu on ainakin osittain oheistoimintaa neulomiselle, ovat parhaat lajit käsityöystävällisiä. Eli siis sellaisia, joita ei tarvitse tapittaa niin intensiivisesti. Esimerkiksi maratonjuoksu ja pitkän matkan hiihdot ovat tähän oikein passeleita.

Sen sijaan tennis ei välttämättä ole. Se vie huomion käsityöltä ja vaarana on, että projektiin tulee virheitä. Onneksi tänään Australian avoimia seuratessa ymmärsin himmailla vauhtia sen verran, että jouduin purkamaan vain kerran pienen pätkän. Federer heikensi keskittymiskykyäni…

On myös penkkiurheiluystävällisiä neuleprojekteja. Ne ovat sellaisia, joissa oppii nopeasti mallikerran ulkoa, joten voi sitten keskittyä paremmin tapitukseen.

Vuoden eka käsityöprojekti oli pääntielle asti helppo ja nopeatekoinen alpakkaneule. Se valmistui nopsaan. Ja nyt työnalla on ihana kashmirneule, joka vaatii hitusen enemmän keskittymistä. Yritänkin saada sen valmiiksi ennen olympialaisia.

Molemmille neuleille on yhteistä se, että langat ovat olleet aivan ihania. Minä haluan panostaa lankoihin. Kun näen tuntitolkulla vaivaa, haluan, että langat ovat sen väärtti.

Ja mitäs teen sen jälkeen, kun olen saanut hartiat juntturaan käsitöitä tehden ja sohvalla tennistä seuraten? Menen tietysti pelaamaan itse tennistä.

Susanna

 

Meillä kävi muutama vuosi sitten säännöllisesti siivooja. Se oli ihanaa: satsaus itseen, parisuhteeseen ja kotiin. No sitten kävi niin, että siivoojamme jäi äityslomalle, eikä seuraava siivooja ollut niin hyvä. Juu, oli kyllä parempi kuin me, mutta minusta kun siivoojasta kuitenkin maksaa ihan kohtuullisen paljon, niin hänen käyntinsä jälkeen ei saa tulla sellainen fiilis, että korjailenpa itse jälkiä perässä.

Niinpä päätimme luopua siivoojasta, ja teimme perheensisäisen komiteapäätöksen, että meillä siivotaan yhdessä. Vapautusta sai hakea painavista syistä.

Homma toimikin ihan kohtuullisen hyvin. Mutta meillä ei vaan koskaan enää ollut aivan niin siistiä kuin siivoojan jälkeen. Koti oli juu siisti, mutta vähän tuli ainakin kiireisinä viikkoina mentyä pikakaavan mukaan: imurointi, vessojen siivous, keittiön siivous ja that’s it.

Ja nyt kun kaikilla perheenjäsenillä on kohtuullisesti muutakin tekemistä kuin siivoskella, päätin sitten taas ottaa joka toinen viikko meille siivouksen.

Freskaan törmäsin ruokakauppamme aulassa ja homma vaikutti todella ammattimaiselta ja hyvin suunnitellulta. Ja täytyy sanoa, että ensimmäinen asiakaskokemus vain vahvisti tätä kuvaa: särmää touhua.

Siivooja tuli minuutilleen oikeaan aikaan, teki todella huolellista ja viimeisteltyä työtä. Viimeistellyllä tarkoitan sitä, että sohvatyynytkin on aseteltu kauniisti paikoilleen eikä vain laitettu siihen.

Olimme suurimman osan ajasta itse paikalla, joten olisimme voineet auttaa tarvittaessa – mutta alkuopastuksen jälkeen hän kyllä selvisi ammattilaisena itsekseen. Ja mikä parasta: hän teki töitä todella hiljaa ja meitä häiritsemättä. Se on tärkeä asia meille siksi, että mies tekee paljon etätöitä kotona, eikä ole kiva, jos siivooja melskaa ja kolistelee samaan aikaan, kun itse yrittää pitää conf.callia.

Freskan ammattimainen ote näkyi myös siinä, että heiltä tuli käynnin jälkeen asiakaspalautekysely! Minä annoin täydet tähdet, mutta yhden pienen kommentin annoin palautekenttään. Se ei ollut sellainen asia, joka tekisi minut tyytymättömäksi, mutta jos sekin (minuutin homma) hoidetaan ensi kerralla, niin olen ihan supertyytyväinen.

Mitäs meillä sitten eilen tehtiin, kun ei tarvinnut siivota? Minä kävin kuntosalilla, mies pelaamassa tennistä ja ruokakaupassa. Teimme blinejä. Ihastelimme kotia. Ja rentouduimme!

Because I’m worth it!

Ja jos jotakuta kiinnostaa kokeilla Freskaa, niin tätä asiakaskyselystä saamaani tilauskoodia käyttämällä saa 25 euron alennuksen: GMPCC7

https://www.freska.fi/

Siisti juttu!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siivouspäivän kukkia!

IMG_0726

Tulppaanit kuuluvat kevääseen, se tulee!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tunnustus: meillä on edelleen joulukuusi ja siinä valot.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aikaa itselle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kukahan siivoasi mun lankakopan?

IMG_0718

Jäi aikaa neuloa.

Liikunta on tekniikkalaji. Kaikki lajit ovat tekniikkalajeja. Silti valtaosaan lajeista suhtaudutaan, kuten kaikkki osaisivat ne automaattisesti. Lapsukaiset heitetään ”uimataidottomina altaan syvään päähän”. Ei ihme, että niin monelle liikunta on kauhistus, kun koulussa on neuvomatta pistetty kilpailemaan lajissa kuin lajissa.

Itse vietin lapsuusvuoteni Etelä-Ruotsissa, eikä siellä todellakaan hiihdetty. Oppimiselle otolliset vuodet menivät ohi. Kunnes sitten koulussa lykättiin numerolappu rintaan ja sanottiin, että alas tyttö sivakoida. Olin aina hiihtokilpailuissa viimeinen tai tokaviimeinen.

Onko joku teistä saanut lapsena kunnon opastusta hiihtämiseen? Siis oikeasti tekniikkaopastusta ihmiseltä, joka tietää (ei vain luule tietävänsä)? Onko joku saanut uimatekniikkaopastusta?

Minä olen, mutta vasta aikuisena. Lapsena minulla oli paskat välineet ja huono tekniikka, ei ihme, että aika moni laji alkoi tuntua kivalta vasta aikuisena. Olen käynyt hiihtotekniikkakurssilla (sekä perinteinen että luistelu), ja sen jälkeen hiihdosta tuli oikeasti kivaa. Olen käynyt myös kahdella eri uintekniikkakurssilla (kaikki uintilajit + vapari erikseen). Uintivauhtini lähes tuplaantui. Olen myös käynyt juoksutekniikkakurssilla, vaikka ”kaikkihan osaavat juosta”. Kaikki nämä ovat lajeja, joita useimmat suomalaiset harrastavat ihan kylmiltään. Osa luonnostaan hyvällä tekniikalla, iso osa, hmmm… vaikka nyt sitten enemmän omalla tyylillään.

On kuitenkin kaksi lajia, joissa useimmat käyvät kurssilla: golf ja tennis. Golf siksi, että se on välttämätöntä greencardin saamisen vuoksi. Tennis siksi, että se on niin hemmetin vaikea laji.

Olen nyt pelannut tennistä nelisen vuotta. Olen käynyt useilla eri kursseilla, on ollut henkilökohtaisia valmentajia ja on ollut pienryhmäopeusta ja viikonloppukursseja. Pelannut olen vielä aika vähän, lähinnä miehen kanssa 0-4 kertaa kuukaudessa. Osallistumiskynnys erilaisiin Cupeihin on aika kova, kun syöttö ei oikein suju ja peli vaihtelee niin paljon.

Viimekesäisten rasitusvammojen ja leikkauksen jälkeen tuli syksynmittainen tauko. Se on nyt ohi, sillä hain taas tuntumaa Vierumäen tennisviikonloppukurssilta. Siellä oli porukassa sekä vasta-alkajia että minun silmiini todella hyvätasoisia pelaajia. Kaikki sulassa sovussa ja tenniksestä nauttien.

Nyt on tarkoitus ottaa tennis taas säännöllisesti ohjelmaan. Jos en opi muuta, niin ainakin nöyryyttä.

Susanna

P.S. Suosittelen tennistä lajivalinnaksi senkin vuoksi, että sitä voi harrastaa a) lomareissuilla, b) vanhana ja c) näteissä vaatteissa

 

Hyvää alkanutta vuotta!

En tiedä, johtuuko aurinkoisesta aamusta, mutta minusta tuntuu, että on jo paljon valoisampaa kuin ennen joulua! Se on ihanaa! Tästä tulee hyvä vuosi, eiks jee?

Omat uudenvuodenlupaukseni liittyvät oman hyvinvoinnin tukemiseen, mutta samalla siihen, että olen itselleni kiltti. Ei mitään rääkkäyshyvinvointia siis minulle, kiitos.

Jotenkin tuntuu, että hyvinvointi mielletään nykyään verenmaku suussa treenaamiseksi, ihmedieeteiksi, kieltäytymisiksi ja hyvinvointiviikonlopuiksi. Minun hyvinvointini näyttää tältä:

  • veren maku suussa treenaaminen -> säännöllinen ja monipuolinen liikunta, josta tulee hyvä mieli ja hiki
  • ihmedieetit -> hyvä, monipuolinen ruoka, mahdollisimman paljon itse tehden
  • kieltäytyminen -> kaikki on sallittua, mutta herkut ovat herkkuja
  • hyvinvointiviikonloput -> hyvinvointi joka päivä, elämän tasapaino myös arjessa

Olen todennut, että pysyvimpiä muutoksia saa aikaan valinnoilla, jotka ovat pieniä eivätkä tunnu ponnisteluilta. Ja kun pienestä muutoksesta tulee tapa, sitä ei tarvitse edes ajatella.

Uudenvuodenlupaukset? No, ei sellaisia varsinaisesti ole. Jatkan valitsemallani tiellä. Ehkä yksi lupaus voisi olla se, että neulon tuota lankavarastoani vähän pienemmäksi ennen kuin ostan uusia lankoja… Tiedän, se on neulootikolta paljon luvattu. Mutta jos edes kolme työtä tekisin valmiiksi ennen kuin ostan yksiäkään uusia lankoja? Yksi sininen on jo hyvässä vauhdissa, joten sen jälkeen pitäisi sinnitellä enää kaksi. Jaksaa, jaksaa! 🙂

Valoa kohti!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä vuosi bullet journalissa. Mikä ihme siinä on, että mokansa huomaa vasta, kun ottaa siitä kuvan tai heijastaa sen seinälle? 2017!!!!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tammikuussa on lumihiutaleita, ainakin bujossani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Synttäriaukeama.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Käsityöpussi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä alpakkaneule on todella nopeatekoinen, aloitin sen viikko sitten.

F7A570DC-5D1B-49BF-8FA3-DC7C8D3A9028

Hei hei viime vuosi, opetit minulle paljon. Kiitos ystäville tuesta vaikeina hetkinä.

Susanna

 

Minä aloitin joulunodotuksen jo marraskuun lopussa, kun kävin Hampurissa viettämässä viikonloppua. Olin kuullut saksalaisista joulumarkkinoista juttuja, joten pitihän ne kokea! Kaupungista sellaisia löytyikin useampia, kaikki todella söpöjä. Hehkuviiniä, herkkuja ja joulukoristeita – ei paljon haitannut vesisade, kyllä se joulun tunnelma virittyi säästä huolimatta.

Kaupungin suurin joulutori oli raatihuoneentorilla, näppärästi lähellä hotellia. Siellä pistäydyimme pariinkin otteeseen.

Jotenkin jouluun viritteli visiitti myös Hampurissa sijaitsevaan Minatur Wunderlandiin. Pienoisrautatiet ovat monien (lasten) suosikkilahjoja, ja tässä mestassa todellakin piisaa pienoisrautetitä ja nähtävää. Mies on haaveillut visiitistä jo vuosikausia ja itsekin viihdyin kyllä kevyesti pari tuntia yksityiskohtia katsellen.

Niin, ja mitä olisi joulu ilman suklaata? Hampurista löytyi myös suklaamuseo, Chokoversum. Sinne olisi pitänyt tosin buukata visiitti etukäteen, mutta meillä kävi tuuri: saksalaisesta ryhmästä oli pari jäänyt pois ja ystävälliset ihmiset kutsuivat meidät mukaan ryhmäänsä. Tosin opastus oli saksaksi, jota minä ymmärrän ehkä kymmenen sanan verran. Mutta ei se haitannut, suklaamuseossa joka tapauksessa oli tärkeintä maistelu. Ja jokainen sa tehdä oman suklaansa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miniatur Wunderlandin yksityiskohdissa piisasi ihmeteltävää!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joulumarkkinoilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hehkuviiniä!

Hampuri on siis varsin jouluisa kaupunki. Suosittelen.

Tunnelmallista joulua!

Susanna

Bloggailin aiemmin skarppausprojektistani. Olen aikataulussa noin puolimatkassa, joten ehkä hyvä raportoida tuloksia: housut eivät enää kiristä vyötäröltä. Mittanauhan mukaan navanympäriltä on lähtenyt noin kuusi senttiä.

Muuten eivät tulokset olekaan hurrattavia. Vaaka näyttää vain 2,5 kiloa vähemmän. Mutta se ei ole se, mistä olen huolissani, sillä uskon enemmän mittanauhaan.

Huolestunein olen siitä, että valtaosa painosta on lähtenyt kehonkoostumusanalyysin mukaan lihaksista. Naureskelin ystävälleni, että läski on ikuista -sanonta pitää ilmeisesti todellakin paikkansa. Jos oikein laihtuisin, minusta jäisi jäljelle kasa laardia. Kiva.

No, tiedossa oli, että tällaisissa projekteissa myös lihas katoaa. Mutta silti olin vähän pettynyt, koska en ole milloinkaan elämässäni käynyt niin säännöllisesti salilla kuin nyt: kolme kertaa viikossa.

Tosin puntin nostaminen on tapahtunut vähän aerobisen liikunnan kustannuksella, mihin aionkin panostaa seuraavaksi. Vedettiin trainerin kanssa HIIT-treeni juoksumatolla ja se oli tosi kivaa. Tuli taas sellainen fiilis, että pitäisi juosta enemmän.

Viikon treenit koostuvat nyt minimissään tällaisestä:

tapaaminen PT:n kanssa

salitreeni

juoksulenkki

salitreeni

kävelylenkki

Pikkuisen lisää kierroksia siis liikuntaan ja nimenomaan aerobiselle puolelle. Ruokailut pidät ennallaan, vaikka sieltä olisi varmasti vielä tiristettävissä teoriassa, Muttei käytännössä, sillä elämästä pitää nauttia!

Ja näin pikkujoulun aikaan on todellakin tullut nautittua. Huh huh. Käytiin Hampurissa joulutoreilla juomassa hehkuviiniä ja syömässä makkaroita. On ollut pikkujoulut. On kokkailtu. Ja juhlittu 100-vuotiasta Suomea.

Että siihen verrattuna tuo 2,5 kiloa on kyllä ihan saavutus.

IMG_0314

Punainen on aina hyvä valinta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pipareita Hampurin joulutorilla.

IMG_0330

Hampurissa juhlimaan menossa.

Susanna

Elämä on viime aikoina pyörinyt aika paljon työn ympärillä. On ollut kaikennäköistä kiinnostavaa meneillään, joten päivät ovat olleet hyvin intensiivisiä. Parasta on kuitenkin ollut se, että olen päässyt tekemään myös juttuja, jotka ovat pistäneet jännittämään.

Se on kuulkaa hienoa, että yli 25 vuoden kokemuksellakin pystyy vielä tarttumaan asioihin, jotka ovat uusia ja siksi jännittäviä. Ei pääse sammaloitumaan.

Työkiireiden ohessa olen yrittänyt pitää kiinni liikunnasta. Sillä mitä vähemmän jaksaisi lähteä työpäivän jälkeen liikkumaan, sitä enemmän sen tarpeessa on.

Hektisessä arkielämässä pelastukseksi on osoittautunut ruokakassipalvelu. Me olemme nyt muutaman viikon ajan saaneet joka maanantai-ilta Sannan ruokakassi -palvelusta ateriatarvikkeet ohjeineen. Meidän setissämme on kolme eri ateriaa: kasvis-, kala- ja liharuoka neljälle hengelle. Koska meitä on kolme, jää sapuskoista aina yli, joten kolmen aterian setti riittää meillä käytännössä lähes kaikiksi arkipäiviksi.

Mä inhoan ruokakaupassa käymistä arkisin, silloin on kiire eikä ikinä keksi mitään muuta ruokaa KUIN AINA NE SAMAT. No, Sanna pelastaa, sillä Sanna keksii uudet ruoat joka viikko.

Toistaiseksi kaikki ovat olleet hyviä ja helppoja. Ruoanlaittoon on mennyt noin 40-45 minuuttia, mikä on arkisin kyllä ihan maksimiaika. Mutta kun kaikki kynnelle kykenevät osallistuvat hommaan, on se ollut ihan hauskaa puuhasteluakin. Ja kun ei ole tarvinnut käydä kaupassa, on sen ajan voinut käyttää kokkailuun.

Suosittelen lämpimästi! Ja muistakaa syödä hyvin!

Susanna

IMG_0084

Tomaattipastaa ja papuja.

IMG_9956

Lohipasta.

IMG_9983

Punajuuririsottoa.

 

Insinöörimieheni kutsuu mua aina välillä Dharmaksi. Muistatteko tv-sarjan Dharma ja Greg, joka kertoi bisnesmiehen ja hippivaimon elämästä? Oikeasti se kertoo minun ja mieheni elämästä. Mieheni mielestä minä olen Frendeistä Phoebe. Samanlainen hihhuli.

En ollut varsinaisestu tajunnut olevani tyyliltäni boheemi ennen kuin vierelleni tuli kontrastiksi mies, joka kysyy kavereille lähtiessä, että laittaako skragan ja pikkutakin päälle.

Hippiyteni on ollut lähinnä vitsi, mutta on se myös fakta. Olimme eilen synttäribileissä, joiden teemana oli 60-luku sankarin syntymäkymmenyksen mukaan. Itse lähdin hakemaan inspiraatiota 60-luvun hippivuosista. Ja kas: kaikki asuni osat ovat minulla ihan normikäytössä. Kullanväriset nilkkurit ovat syksyn kenkäostos, boyfriend-farkut myös ihan arkikäytössä. Löysä paita on ostos Bangkokista, samoin hapsullinen huivi. Jooga-aiheinen koru on Hua Hinista, kamelinnahkainen hippilaukku (äidilläni oli samanlainen 70-luvulla) on markkinalöytö Mallorcalta ja turkoosit korvakorut en muista mistä.

Pitääkö olla huolissaan, jos voi pukeutua hipiksi oikeiden vaatteidensa ja asusteidensa avulla?

IMG_0073

Vessaselfie.

IMG_0039

Lennon-lasit ovat lainassa pojalta, muuten kaikki hippivarusteet löytyivät omasta kaapista.

IMG_0061

Juhliin lähdössä: peace and luuuv!