Priimaa pukkaa

Tämä on keski-ikäisen naisen (ironinen) lifestyle-blogi. Samppanjaa, blingblingiä, itsensä kehittämistä ja kaunista elämää.

Olen useammassakin bloggauksessani viitannut KonMariin, muun mussa tässä. Yksi KonMarin käytännön hyödyistä ilmenee aina, kun lähtee reissuun: pakkaamisesta on tullut ihanaa! Onhan pakkaaminen tavallaan matkafiilistelyä, mutta se on myös monista stressaavaa. Siksi suosittelen KonMari-toimintaperiaatteiden noudattamista vähintään matkoilla, vaikkei sitä kotona noudattaisikaan. Kapseliajattelun yhdistäminen matkustamiseen toimii myös. Tässä vinkit pakkaamistuskan helpottamiseen.

  1. Pakkaa mukaan vain vaatteita ja asusteita, joista oikeasti pidät ja joita oikeasti pidät (huomaa ilmaisujen ero). Olen todennut, että lomalla pätevät aivan samat periaatteet kuin kotonakin: jokin vaate saattaa näyttää kivalta, mutta silti et koskaan käytä sitä. Se ei ole sittenkään sun juttu tai vaate hiertää ikävästi.
  2. Kapselifilosofiasta kannattaa napata mukaan ainakin väriajattelu: yksi vaalea neutraali väri (esimerkiksi valkoinen), yksi tumma neutraali väri (esimerkiksi tummansininen) ja sitten omasta värikkyydestä riippuen 1-2 tehosteväriä, jotka sopivat yhteen neutraalien värien kanssa ja keskenään. Nämä värit muodostavat matkalaukkusi sisällön. Näin kaikki mukaan pakatut vaatteesi sopivat keskenään yhteen ja saat yhdisteltyä niitä helposti.
  3. Itse mietin reissulle yhden tyylin: joskus se on merihenkisyys, toisinaan safari ja joskus romanttisuus. Kun kaikki vaatteet ja asusteet ovat samaa tyyliä, niitä on kätevää yhdistellä.
  4. Pakkaa vaatteet KonMari-tyyliin, eli pystyviikkaa ne. Siitä on sama hyöty kuin vaatekaapissakin: voit ottaa helposti vaatteiden välistä haluamasi vaatteet pois ilman, että muut vaatteet menevät sekaisin. Näet myös yhdellä silmäyksellä kaikki vaatteesi, joten mikään vaate ei ”unohdu väliin”. Lisäksi vaatteet menevät paljon pienempään tilaan eivätkä ne rypisty niin helposti. Jos hotellihuoneessa ei ole kunnon säilytystilaa, voit jättää vaatteet laukkuusi ja ne ne on helppo ottaa laukusta käyttöön.
  5. Katso sääennustetta ja mieti, mitä oikeasti aiot kohteessa tehdä. Varustaudu sen mukaan.
  6. Mieti, voitko hyödyntää samaa vaatetta useaan tarkoitukseen. Esimerkiksi valkoiset farkut ovat t-paidan kanssa rento asu, mutta silkkitoppiin yhdistettynä bileasu. Tennishame toimii myös juoksulenkillä ja patikoidessa.
  7. Älä lankea silmäkarkkeihin. Silmäkarkkeja voivat olla esimerkiksi iltakäyttöön tarkoitettut mekot, ihanat kengät tai korut.  Itselleni silmäkarkkeja ovat meikit – aiemmin pakkasin niitä paljon mukaan, mutta todellisuudessa lomalla pärjää usein huulikiillon ja luomivärin kanssa, varsinkin jos värjää ripset ennen reissua.
  8. Älä hikeenny – mieti mitkä vaatteet oikeasti likaantuvat. Jos käytät mekkoa illallisella, niitä ei tarvita joka illaksi uutta. Sen sijaan esimerkiksi alusvaatteita on hyvä olla joka päivälle ja varakappalekin, ellet sitten halua pesuhommiin.
  9. Paljon tilaa vievät ja painavat vaatteet kannattaa laittaa päälle matkalle, näin laukkuun jää enemmän tilaa.
  10. Froteepyyhkeet vievät paljon tilaa – hamam-pyyhkeet ovat käteviä, ne kuivuvat nopeasti, vievät vähän tilaa ja muuntautuvat hartiahuivista rantapyyhkeeksi.

Tee reissun jälkeen analyysi: montako vaatetta sinulla oli mukana, mitä käytit, mitkä jäivät käyttämättä. Kirjoita se muistiin ja vähennä seuraavalle reissulle.

Bon voyage!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Beigeä ja valkoista. Tehosteena sinistä ja pinkkiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kate Spade on ollut tyyli-ikonini. Hän menehtyi tällä viikolla, mutta hänen tyylinsä kulkee mukanani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kahden viikon reissun vaatteet mahtuvat matkalaukun toiseen puoliskoon. Kengät toiselle puolelle ja lentolaukku, jonka voi sitten takaisintulomatkalla ottaa koneeseen, jos on shopannut tuliaisia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hamam-pyyhkeet ovat käteviä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meikit.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kippis lomalle!

Eilen oli onnellinen, tunteikas päivä. Poikani pääsi ylioppilaaksi. Ylioppilasjuhlat ovat ehkä juhlista hienoimpia: siinä juhlitaan nuoruutta, työn tuloksia ja samalla myös siirtymäriittiä – monilla on lukion jälkeen lähtö armeijaan tai muualle opiskelemaan. Ja vaikka opiskelupaikka löytyisikin niin läheltä lapsuudenkotia, ettei vielä tarvitse lentää pesästä, niin valkolakin jälkeen joka tapauksessa alkaa edessä häämöttää itsenäistymisen aika.

Ylioppilasjuhlat ovat merkki siitä, että nuori on tehnyt töitä ja saa juhlia omia aikaansaannoksiaan. Valkolakki on ainakin meidän perheessä täysin nuoren omaa ansiota. Arvosanat ovat itse ansaittuja. Äitinä voin ehkä ajatella, että minun ansiokseni on jäänyt se, että aikoinaan pojan mennessä ekalle luokalle sanoin, että koulu on sitten hänen työnsä – minä voin auttaa, kun pyydetään, mutta en vahdi, en tarkista enkä patista. Lapsi itse asettaa itselleen tavoitteet ja tekee sitten töitä niiden saavuttamiseksi. Jos kaipaa apua, saa pyytää, mutta muuten minä pysyttelen taka-alalla.

Näin se on meillä mennytkin. En halunnut lyyraa, sillä minusta juhla on pojan, ei minun. Sitä paitsi miksi ihmeessä juuri äitille se pitäisi hommata? Eikö isillä ole mitään tekemistä lastensa kasvatuksen kanssa?

Juhlapäivä meni niin kuin koko lapsen nuoruuskin: hujahtamalla. Otin kameran juhliin mukaan, mutta ainoat kuvat taisin ottaa ennen kuin vieraat edes saapuivat.

Vaan eipä hätää, me kävimme onneksi ylioppilaskuvassa jo etukäteen. Maailman ihanin Niki Strbian otti pojasta ja samalla  koko perheestä kuvia. Nikin kuvissa on aina tunne mukana. Pidän siitä, ettei hän ota perinteisiä studiopotretteja, joissa kuvattavaa väännellään luonnottomiin asentoihin.

Niki tietää myös kauniit kuvauspaikat. Meille hän ehdotti Malminkartanon hedelmäpuutarhaa, jossa omenapuut olivat täydessä kukassaan.

Täytyy sanoa, että minulta pääsi itku, kun näin Nikin ottamat kuvat. Minusta kuvissa on meidän perhe – jokainen juuri omana itsenään. Minun rakas perheeni.

Juhlapäivän muistot mielessäni.

Susanna

Arttu yo-kuvaus-11

Pakahdun ylpeydestä!

Arttu yo-kuvaus-13

Hali.

Arttu yo-kuvaus-21

Miljoona omenankukkaa!

Arttu yo-kuvaus-37

Mies yritti vältellä kuvaajaa.

Tänä vuonna kevät jäi välistä. Talvesta siirryttiin suoraan kesään, eikä ihan mihin tahansa kesäkeliin, vaan suomalaisittain parhaaseen mahdolliseen.

Olen tänä kesänä syönyt ulkona jo useammin kuin viime kesänä yhteensä. Samoin olen vespaillut jo töihin useammin kuin viime kesänä.

Silti jotenkin minulle kesä alkaa vasta, kun koulujen lomat alkavat. Tänä vuonna suvivirsi kaikuu meidän perheessä viimeistä kertaa. Meillä on perheessä tuore ylioppilas.

Ensi lauantaina taidan tirauttaa siis muutamat kyyneleet, joissa sekoittuu ylpeyttä, iloa ja ihan pikkuriikkisen haikeuttakin.

Aika menee niin nopesti. Vaikka kuinka vetelisi mindfulnessia ja carpe diemiä, niin silti päivät, viikot, vuodet vilahtavat ohi kuin hyperlapse-videot.

Silti minusta tartu hetkeen -sanonta on ihan pöllö. Ei hetkeen tartuta, se kuulostaa siltä, kuin epätoivoinen ihminen yrittäisi saada väkisin pysymään energisen lapsen paikoillaan. Hetkeen ei tartuta, sitä hellitään ja pidetään kämmenellä ihastellen sen kauneutta. Sitten sen hetken annetaan mennä ja uusien hetkien tulla.

Susanna

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Omenankukat ovat ihania!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pojan ylioppilaskuvat otettiin Malminkartanon hedelmäpuutarhassa. Uskomaton mesta.

 

Kaksi vuotta sitten kävin värianalyysissä äitienpäivälahjana. Minulle värianalyysin tehnyt Johanna on jonkin aikaa tehnyt myös tyylianalyysejä. Ja kappas, sellainen napsahti äitienpäivälahjaksi. Kyseessä on kasarilla maailmanmaineeseen nousseen David Kibben tyylianalyysi. Kuten värianalyysilläkin, myös Kibbellä on edelleenkin vankka kannattajakunta ja ainakin Pinterestistä löytyy aiheella paljon kuvia.

Itsekin tutustuin kuvavalikoimaan etukäteen. Virhe!

Totta kai aloin aprikoida, mikä tyylisuunta voisin olla ja mikä en ainakaan ole. Ajattelin olevani luonnollinen (natural) tai nuorekas (gamine). Ja ajattelin, etten ainakaan ole klassinen (classic).

Mutta Kibben tyylianalyysissä ei ole kyse siitä, mikä ajattelen olevani tai mikä toivoisin olevani. Koko homma perustuu siihen, miltä näytät. Siis miltä näytät ilman vaatteitasi. Kyse on vartalon ja -kasvojenmuodoista, mittasuhteista, pehmeydestä, terävyydestä, lihaksikkuudesta jne. Kaikki ruuminnosat käytiin läpi ja arvioitiin erikseen. Aloitimme jalkateristä ja päädyimme hiuksiin.

No mikäs järki tässä sitten on? Onko järkeä pukea ihminen romanttisiin vaatteisiin, jos tyyppi ei yhtään sellaisista pidä? No, siinä on se järki, että vartalomme muodoille sopivat tietynlaiset vaatteet. Jos poikamainen vartalo puetaan naisellisiin vaatteisiin, se saa ihmisen näyttämään naamiaisiin tai drag-tilaisuuteen matkalla olevalta. Poikamainen vartalo ei tule naiselliseksi sillä tavalla, päinvastoin, se vain korostaa poikamaisia piirteitä.

Kibben tyylianalyysissä on viisi perustyyppiä:

  • klassinen (classic)
  • luonnollinen (natural)
  • romanttinen (romantic)
  • dramaattinen (dramatic)
  • nuorekas (gamine)

Näistä kaikista on kaksi versiota: yin ja yang, eli feminiininen ja maskuliininen. Tyypeillä on myös eri nimiä, joten jos etsii netin syövereistä tietoa, niin on hyvä hallita termistö, jotta löytää parhaiten tietoa. Esimerkiksi classic yang on toiselta nimeltään dramatic classic. Käy vilkaisemassa tämän sivuston tyypit.

Minulle kävi niin, että olin juuri se tyyppi, joka en kuvitellut tai edes halunnut olla: klassinen yang.  Siis se jakkupukutyyppi???? Hetken jo mietin, että nyt meni pieleen. Mutta Johanna osasi kyllä selittää ja näyttää, mistä on kyse. Kun minulle selvisi, että klassisen sporttinen preppy-tyyli edustaa myös juuri tätä tyyppiä, niin helpotti. Kun ajattelee Polo Ralph Laurenin vaatteita, niin tietää, mistä on kyse: klassisesta tyylistä, mutta jossa on sporttisuutta ja maskuliinisuutta (safari, merihenkisyys). Alkoi tuntua omemmalta.

Kun kävin oman vaatekaapin läpi, huomasin, että valtaosa vaatteistani on itse asiassa varsin oikeaa tyyliä ja mallia. Yksi kesähame on liian romanttinen ja laskostettu. Olen oikeastaan tiennytkin, etteivät rypytykset sovi vartalolleni, joten hameen käyttö onkin ollut vähäistä… Samasta syystä yksi sifonkipaitakin joutui nyt kiertoon. Kaapissani on myös paljon hitusen hipahtavia (natural) kesälomavaatteita, mutta niitä en laittanut pois ainakaan vielä. Oikealla tavalla asustamalla niistä saa ehkä hämättyä klassisiakin.

No mitkä ovat sitten tyylini avainsanat:

  • napakat materiaalit ja leikkaukset
  • vartaloa myötäilevät vaatteet, jotka eivät ole kuitenkaan ultra slim -tyyliä
  • laatu (tällä tyypillä on hyvä olla paljon rahaa, sillä vaatteet ovat kalliita tai ainakin näyttävät kalliilta)
  • klassiset kuviot: raidat, gingham-ruutu, argyle, polkka, hillityt geometriset kuviot (ei Marimekko)
  • medium (ei liian pientä tai suurta, ei liian paksua tai ohutta, ei liikaa eikä liian vähän…)
  • hillitty maskuliinisuus: terävät kaulukset, merimiesnapit, solmiot jne.
  • klassiset värit

Tuo viimeinen kohta onkin sitten hankala, sillä minähän olen värianalyysissä vaalea kesä. Vaalean kesän värit ovat kirkkaita ja karibialaisia. No, onneksi sieltä preppy-tyylistä löytyy tähänkin inspiraatiota: vihreät sortsit ja pinkki pikeepaita.

Olen pinnannut itselleni nyt Pinterestiin tyyli-inspiraatiota. Voit käydä tutustumassa tyyliini.

Pientä skarppausta omassa tyylissä täytyy nyt tehdä, selkeästi klassisempaan suuntaan. Alla vanhoja blogikuviani, joten ihan pielessä ei kuitenkaan kaikki onneksi ole…

Tyylikästä äitienpäivää kaikille!

Susanna

FullSizeRender-1

Puuvillaneuletakki valmistui nopsaan. Teen vain tämän raidan vielä valmiiksi…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Raitatopit ovat muuten identtiset, mutta raitojen rytmitys ja väritys ovat erilaiset.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paita ja neuletakki Massimo Duttista, hame Malou C:stä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pidänköhän palmikkoneuleista?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaalean kesän väriviuhka. Sävyjä on enemmänkin, mutta kaikkien värien pitää sävymaailmaltaan istua yhteen näiden kanssa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Korallia ja turkoosia.

IMG_4001-1

Klassikot, jotka ovat minut kaapissani värikkäät.

 

 

 

 

 

Syntymäpäiväsankareille toivotetaan usein hyvää merkkipäivää. Mitähän sekin tarkoittaa? Mikä merkki se oikein on? Merkki laadusta? Uimamerkki – no joo, tavallaanhan sitä on yhden uintikisan voittanut, kun on tähän maailmaan syntynyt? Muu vaara -merkki?

Joka tapauksessa meikäläinen sai tänään taas uuden merkin rintapieleensä! Hyvä mä!

Syntymäpäiväjuhlat ovat sattuneesta syystä olleet aina vähän niin kuin vappuetkot. Pohjalaiset juhlivat häitäkin kolme päivää, niin miksei sitten syntymäpäiviä?

Sää ei ollut häävi, mutta en antanut sen häiritä. Mies vei minut syömään sekä eilen että tänään (tietää, mitä arvostan). Kävimme Plantagenissa shoppailemassa kesää terassille.

Liila näemmä vetosi tällä kertaa. Ei ole ollut koskaan mun värini, mutta ehkä sekin on jotain kyspyttelyn tulosta. Seuraavaksi leopradikuosia? Eikun siitähän mä olen pieninä pintoina tykännyt aiemminkin.

Kivaa ja kuplivaa vappua kaikille!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Orvokkeja alkukesän iloksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Voi olla, että näiden nyppimiseen menee hermo…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sadesäällä on hyvä päästää kissat ulos, kun eivät lähde minnekään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Roseeviini kuuluu kesään. Julistamme siis kesän alkaneeksi.

IMG_1582

Farangin perhemeäkuorista rapua. Viime kesänä tuli Thaikkulassa syötyä sitä paljonkin, oli edelleen hyvää.

IMG_1583

Farangin klassikkoannos: karamellisoitu possu.

IMG_1596

Testattiin Ompun japanilainen.

 

Perinteinen Rosé Ladyt -porukan kevätreissu suuntautui Amsterdamiin. Amsterdam on kyllä yksi suosikkikaupungeistani! Se on rento, siellä pärjää loistavasti englannilla ja siellä on hyvä harrastaa aktiivista laiskottelua. Aktiivinen laiskottelu tarkoittaa sitä, että pienen tekemisen, ruoan ja roseeviinin ympärille saa rakennettua ohjelman, jossa pääpointti on rentoutuminen, mutta samalla saa instaan kuvia, joiden perusteella näyttää olleensa aktiivimatkalla.

Finski vei meidät Amsterdamiin perjantaiaamuna ja toi takaisin sunnuntai-iltana, joten peliaikaa oli 2,5 päivää. Oikein sopiva annos kaupunkilomailua siis. Lyhyemmässä tulisi stressi ja pidemmässä loppuisi kunto.

Koska kaikki olimme käyneet kaupungissa jo aiemminkin, oli ns. pakolliset jo nähty. Se on aina mukavaa, kun pakollista tekemistä tai näkemistä ei ole. Niin voi oikeasti keskittyä cityn tunnelmaan, päämäärättömään törtsimiseen, ajelehtimiseen terassilta toiselle ja tekemistä voi sitten keksiä ihan fiilispohjalta.

Meillä oli ajoituksen kannalta tuuria, sillä Amsterdamin ilmeisen pitkäksi venynyt talvi oli juuri takana ja kaupunki hurmaantui ensimmäisistä kesäkeleistä. Perjantaina asteita oli noin 24, lauantaina hitusen viileämpi, noin 20 astetta, mutta aurinkoa ja sunnuntaina taas 24 astetta ja ukkosta enteillyt hiostava kesäkeli. Keli myös raamitti tekemistämme, sillä sisätiloissa halusimme olla mahdollisimman vähän.

Perjantaina harrastimme lähinnä kävelyä siellä sun täällä, kiintopisteenä aina seuraavan terassin metsästys. Illaksi meillä oli buukattuna illallinen De Kas -ravintolaan, jota muutama tuttu oli suositellut, eikä suotta. Vanhaan kasvihuoneeseen rakennettu ravintola oli todella hyvä sekä ruoaltaan, miljööltään että palvelultaan. Lämmin suositus! Paikka ei ole ihan keskustassa, me nappasimme Uberin, sillä päivän käppäilyjen päätteeksi 3,5 kilsan kävely olisi ollut liikaa.

Lauantaksi olimme suunnitelleet retkeä Keukenhofiin, tulppaaninystävien paratiisiin, joka on noin 40 minuutin ajomatkan päässä kaupungista. Onneksi ystävä kuitenkin bongasi paikan nettisivuilta, että lauantaina siellä oli jonkinlainen kukkaisfestivaalin paraati, jonka vuoksi pääkadut olivat suljettuna ja suositeltiin ruuhkien vuoksi visiittiä jonain muuna päivänä. Niinpä tulppaanien sijaan suuntasimme kissamuseoon, joka oli… hmmm… erikoinen mesta. Sinne oli koottu lähinnä kissajulisteita ja -taidetta, josta ei sen tarkemmin kerrottu missään. No, kissoja on tietysti aina kiva katsella ja talossa oli yksi eläväkin kissa, joka antoi silitellä itseään, joten kai siitä nyt muutaman euron maksaa.

Kissamuseon lisäksi kävimme katsastamassa mysteeritaitelija Banksyn näyttelyn Mocossa. Selvästi rauhanvaikutteinen näyttely sopi hyvin viikonlopun hipahtavaan kukkaistunnelmaan. Piis äänd laav!

Illaksi oli buukattuna matkan toinen kulttuuripläjäys, sillä kävimme Philharmonie Zuiderlandin konsertissa, jossa kapellimestarina oli Dmitri Liss ja pianistina Boris Berezovski. Ohjelmassa oli Rahmaninovin pianokonsertti nr. 3
Shostakovich Sinfonia nr 15. Konsertin ensimmäinen puolikas oli tunnelmaltaan romanttinen ja jälkimmäinen taas sellainen, että säveltäjä on luultavasti ollut piripäissään. Konsertti oli Het Concertgebouwissa, joka kuulemma on aktustiikaltaan maailman TOP10:iin kuuluva.

Sunnuntaina sitten suuntasimme aamutuimaan sinne Keukenhofiin. Taksimatka maksoi Uberilla 85 euroa. Paikkaan järjestetään retkiäkin, mutta halusimme olla vapaita menemään ja tulemaan mielemme mukaan, joten porukalla taksikyytikin oli ihan toimiva ratkaisu.

Ajoitus oli täydellinen, sillä tulppaanien kukinta oli hulppeimmillaan! Mestahan oli ihan huikea, jos joskus menette Amsterdamiin huhti-toukokuun vaihteen tienoilla, niin paikka on ihan must! Turha kuvailla. Katsokaa kuvat.

Nyt tuli imettyä värienergiaa sen verran, että ehkä tässä juuri ja juuri jaksaa vielä odotella, että täälläkin alkaa vihertää.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tulppaanit ovat kevään merkki, siksi niistä tulee aina hyvälle tuulelle!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Väriterapiaa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

50 shades of red.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niin kirkas, että silmiin sattuu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Karvareunus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kirsikatkin kukkivat Keukenhofissa.

4a055a86-55e6-4462-afec-f0b1946cc18a

Keukenhofissa on myös orkideita. Pellavapaita matkaostos Peek & Cloppenburgista.

IMG_1375

H&M:n housut toimivat maastohousuina.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

De Kasin osterit.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Silmänruokaa.

IMG_1493

Banksy heittelee kranaattien sijaan kukkia.

 

 

 

 

Minulla on menossa sininen kausi. Se on kestänyt vain koko elämäni, kaapissani on aina jotain sinistä. Ja nyt sinne on tullut lisää sinistä, nimittäin juuri nyt Pantonen kevään trendivärikartasta löytyvä ”little boy blue” on minusta aivan ihana!

Ostin pääsiäisenä laivalta Furlan pikkulaukun, joka on sininen. Sen jälkeen shoppasin Zarasta 12 euron neuleen sävy sävyyn laukun kanssa. Lisäksi Espoon keskuksessa sijaitsevasta Poppolosta löytyi kesähamonen, josta löytyy sinistä sekä ai-van ihana Caroline Svedbomin korusetti. Kyseistä korumerkkiä saa Suomesta vain kahdesta paikasta. Jälleen yksi syy pistäytyä Poppolossa (suosikkihousujeni Mos Moshien lisäksi)! Olen niin iloinen, että tästä kotikulmien läheltä löytyy muutamia kivoja vaatekauppoja, joista saa hyvää palvelua ja kivoja vaatteita. En nimittäin ole mikään shoppailunharrastaja, vaan hoidan ostokseni mieluusti nopeasti ja vaivattomasti.

Kevätkin on jo tuloillaan, joten toivottavasti hamonen pääsee pian käyttöön!

Susanna

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Silmäkarkki.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sävy sävyyn.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Carolinen korut ovat namuja.

 

Kävimme pääsiäisristeilyllä Tukholmassa, sillä Tallink Siljan pisteitä oli menossa vanhaksi. Ja laihialaisellehan se olisi kuin rahaa heittäisi roskiin. Ja kuten arvata saattaa, ilmainen risteily ei suinkaan tullut halvaksi, sillä tuli shopattua muun muassa silmäkarkki omaan vaatekaappiin. Siitä kuitenkin vasta ensi kerralla, sillä ensin muutama sana Fotografiskan silmäkarkeista.

Fotografiska on Tukholman valokuvataiteen museo, todellakin käymisen arvoinen mesta.  Siljan terminaali on aivan toisella puolella kaupunkia, mutta metrolla pääsee kätevästi suoraan Slussenille, ja siitä on vain lyhyt kävely perille. Hienot näyttelyt ja oikein viihtyisä ravintolakin. Sen brunssille emme valitettavasti päässeet, koska emme olleet hoksanneet buukata paikkaa etukäteen. Mutta lounasravintolassa oli mukavasti tilaa ja ruokakin oli nannaa.

Meillä mieskin tykkää taidenäyttelyistä, mutta veikkaan, että tähän näyttelykokonaisuuteen on helppo houkutella useimmat miehet mukaan. Nimittäin esillä oli valokuvia naisista. Ellen von Unwerthin naiskuvat olivat leikkisiä, upeita, rohkeita, sensuelleja ja  hauskoja. Christian Tagliavinin kuvat taas – taianomaisia, tarunomaisia! Jokainen hänen kuvansa sai mielikuvituksen lentämään – kuka on tämä ihminen, millaiseen tarinaan hän kuuluu?

Unwerthin kuvat ovat esillä 20.5. saakka ja Tagliavinin 10.6. saakka, joten hopihopi, vielä ehtii!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hii-op!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä oli yksi suosikeistani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Todellakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tagliavinin herttatouva.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja sitten lounas Fotografiskassa.

 

 

Tutun Luksusongelmia-bloggaajan kirjoituksen innoittamana ryhdyin itsekin pohdiskelemaan, millaisia tyyppejä kuntosalilla liikkuu. Vaikka käyn ryhmäliikuntatunneilla harvakseltaan, omalle listalleni laitoin myös pari tyyppiä, jotka saattavat olla tuttuja myös jumpista.

1. Voimamies. Yleensä hän tosiaan on mies, mutta joskus on joku nainenkin tullut vastaan. Hän kasaa niin kauheat painot, että ähkii ensimmäisestä toistosta lähtieni. Hän myös kantaa levypainot näyttävästi telineisiin. Huomaattehan, että minulla voimaa! Tämä tyyppi on kuitenkin kiva salikaveri, sillä hän ei koskaan katso meitä spagettikäsiä leuhkasti.

2. Mä oon jo valmis! Tämä tyyppi luulee, että mitä nopeammin sarjan suorittaa, sitä tehokkaampi se on. Ja unohtaa, että painovoimaa vastustava liike on usein vähintään yhtä raskas kuin se varsinainen liikekin. Mutta hei, ainakin he suoriutuvat treeniohjelmasta puolessa ajassa!

3. Eturivin pinko. Ryhmäliikuntatunnilla se, joka saapuu aina 10 minuuttia ennen tunnin alkua paikalle, jotta saa varmasti paikan eturivistä. Hän on käy tunnilla säännöllisesti ja osaa askelkuviot ulkoa. Näistä tyypeistä on paljon hyötyä, sillä jos et näe ohjaajaa, voit seurata eturivin tyypin liikesarjoja.

4. Tavis. Hiippailee hitusen varovaisesti salilla tai ryhmäliikunnassa, eikä tee itsestään mitään numeroa. Tulisi mieluusti salille niin, ettei siellä ole ketään muita, mutta silti saapuu salille silloin kuin siellä ovat kaikki muutkin (töiden jälkeen). Tavis ei jaa itsestään somekuvia, sillä ei missään tapauksessa halua toisten ajattelevan, että hän ajattelee olevansa muuta kuin tavis. Enemmistö salilla.

5. Haahuilija. Hän ei pyydä ammattilaisen ohjausta tai käytä personal traineria edes oman saliohjelman laatimiseen, Niinpä hän haahuilee salilla laitteesta toiseen, tekee vähän hauiksia ja vähän vatsoja. Seurailee vaivihkaa, mitä muut tekevät ja yrittää matkia perässä. Hän haahuilee salilla jokusen kuukauden ja kyllästyy, koska ei kehity.

6. RVP. Tämä tyyppi tulee salille kiinteytymään ja pelkää saavansa lihaksia. Hän ei tiedä, etteivät useimmat saa lihaksia, vaikka haluaisivat. Ja ainakaan lihakset eivät tule vahingossa naiselle, keski-ikäiselle tai sitä vanhemmalle ja ihmiselle, joka käy salilla kaksi kertaa viikossa. Lihaspelkonsa vuoksi hän treenaa lähinnä sisäreisiä, vatsaa ja pakaroita ja niitäkin painoilla, jotka saavat tuskin hikea pintaan. Lueskelee Me Naisia samalla, kun treenaa.

7. Keski-iän kriiseilijä. On herännyt siihen tosiasiaan, että lihakset surkastuvat, mutta läski lisääntyy. Ja ilman säännöllistä liikuntaa kolottaa vielä enemmän kuin säännöllisen liikunnan kera. Hän käyttää palveluita ja motivoi itseään uusilla treenikamppeilla. Jos salikäynti tökkii, hän vaihtaa lajia ja käy vaihteeksi zumbassa. Hän ihailee aivan jokaista salityyppiä, sillä hei – hän tietää, että jokainen salille tullut on voittanut korvien välissä olevan lähtökitkan.

Ja mihin ryhmään itse kuulun? Joskus kuuluin eturivin pinkoihin, nykyään aivan selvä keski-iän kriiseilijä.

Ja siitä puheenollen. Biksukausi lähestyy. Olen perinteisesti saanut paniikkikohtauksen noin kaksi viikkoa ennen kesälomamatkaa. Nyt sain sen jo kaksi kuukautta aiemmin.

Susanna

 

 

Mulla on pääsiäisen osalta kaksi vaikeutta. Ensimmäinen on se, että kirjoitan sen väärin. Näppäimistöllä sormeni tekevät siitä väkisin pääsisäisen. Valehtelematta tästäkin otsikosta tuli ensin pääsisäinen.

Toinen ongelma liittyy siihen, etten yleensä muista, milloin niitä karkkeja pitää

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En ole erityisesti keltaisen ystävä, joten minun pääsiäisvärini ovat söpöjä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tulppaaneja, totta kai!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nam.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pääsiäisvärejä myös neuleprojektissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tavoitteena oli saada tämä valmiiksi maaliskuussa. Tekee aika tiukkaa, sillä päättely on niin työlästä.

varata virpojia varten. Ongelma liittyy siihen, että olen kotoisin Pohjanmaalta ja siellä ovikellot soivat eri päivänä kuin täällä etelässä. Pohjanmaalla virpojia kutsutaan trulleiksi, he ovat pikkunoitia ja ilmestyvät keräämään karkkia lankalauantaina, eli pääsisäisviikonloppuna. Täällä etelässä puolestaan ovikellot soivat jo palmusunnuntaina, eli pohjalaisnäkökulmasta aivan liian aikaisin…

Olen kuullut, että tämä pääkaupunkiseudulla vallitseva tapa on sekoitus sekä läntisestä että itäisestä perinteestä. Läntisessä perinteessä, eli tässä trullittelussa noidat liikkuvat tosiaan pääsiäislauantaina ja he keräävät karkkipalkkansa saman tien. Itäisessä perinteessä, ainakin alunperin, kierrettiin ovelta ovella virpomassa palmusunnuntaina, mutta palkka haettiin sitten vasta pääsisäisenä. Nykyisin ainakin pääkaupunkiseudulla yleistyvä tapa on siis yhdistelmä molempia, palmusunnuntaina virvotaan, mutta palkka otetaan heti. Heti, kaikki, mulle nyt – tapa siis on kahden kulttuurin fuusio.

Hyvää pääsiäistä kaikille, nyt voitte laskea, montako kertaa kirjoitin pääsiäisen väärin!

Susanna