Priimaa pukkaa

Tämä on keski-ikäisen naisen (ironinen) lifestyle-blogi. Samppanjaa, blingblingiä, itsensä kehittämistä ja kaunista elämää.

Katalonian-lomareissumme kolmas kohde oli Barcelonan eteläpuolella sijaitseva Sitgesin kaupunki. Se valikoitui kohteeksemme työkaverin suosituksesta. Pistän hyvän kiertämään, suosittelen siis lämpimästi kaikille. Tai no, en ihan kaikille, nimittäin jos on kovin tiukkapipoinen ja vanhoillinen, niin Sitges ei ole oikea kohde. Se on nimittäin tunnettu vapaamielisenä kaupunkina ja onkin yksi homo- ja lesboväen suosikkikohteista.

No, meitä se ei todellakaan haitannut, antaa kaikkien kukkien kukkia vaan! Ja kukathan kukkivat, sillä saavuimme kaupunkiin juuri Pride-viikon kynnyksellä, Sitgesissä on yksi Euroopan legendaarisimmista Pride-tapahtumista,mutta harmi kyllä missasimme paraatipäivän, sillä olimme silloin suuntaamassa jo Costa Bravan suuntaan.

Me majoituimme pari kilometeriä kaupungin ulkopuolella sijaitsevassa Dolce-hotellissa, joka oli aivan ihana. Ihanat allasalueet, kylpylä ja ihana aamiainen.  Koska Barcelonassa emme malttaneet käydä hotlan altaalla ja Lleidan Paradorissa sitä ei ollut, niin Dolcessa kävimmekin sitten joka aamu aamu-uinnilla ja ottamassa vähän aurinkoakin.

Mitäs muuta Sitgesissä sitten voi tehdä? Kaupunki on  varsin pieni ja nähtävyydet on kävelty nopeasti läpi. Sen jälkeen onkin hyvä istahtaa vaikka terassille ihmettelemään elämää. Ja sen jälkeen voi istahtaa vaikka tapaksille. Ja sitten vaikka kävellä vähän rannalla.

Ja jos tekemistä kaipaa enemmän, niin Sitgesistä on noin puolen tunnin ajomatka cava-alueelle, joten viinitilamatkailuun on vallan mainiot mahdollisuudet. Me katsastimme sekä Freixenetin, Anna Codorniun että Canals & Munnén, jotka sijaitsevat hyvin lähellä toisiaan. Kotimatkalla olikin laukku niin täynnä viinejä, että piti hymyillä nätisti lentokentän check inissä selvitäksemme ilman lisämaksuja. Hups.

Susanna

IMG_6321

Dolcen aamiaisnäkymät.

IMG_6305

Sitgesin rantabulevardi.

IMG_6325

Ihmiselle sopivat asuinpaikat merkitään kätevästi palmuilla,

IMG_6341

Sitgesin kuuluisin nähtävyys auringonlaskun aikaan.

IMG_6340

Aina kannattaa katsoa ylös.

IMG_6304

Leppoisa ja rento Sitges. Ja on tuo mieskin.

Hotelli ei ole meille yleensä lomalla aivan älyttömän tärkeä asia. Tai se ei ole niin tärkeä asia, että olisimme valmiita maksamaan maltaita hotelliyöstä, kun siellä hotellilla emme yleensä kuitenkaan vietä kovin paljon aikaa. Hakukoneissa kriteerini ovat yleensä aika vakiot: neljä tähteä (tai enemmän), kiitettävät asiakasarviot, ilmastointi, kesäkelikohteissa uima-allas, toimiva wifi ja hyvä aamiainen Plussaa on, jos huoneessa on parveke ja hotellissa tenniskenttä, sisäuima-allas ja/tai kuntosali. Sijainti kävelymatkan päässä tärkeimmistä paikoista. Sisutuksellakin on merkitystä siinä vaiheessa, kun valintaa teemme.

Olemme myös usein majoittuneet huoneistohotelleissa tai huoneistoissa, joissa meidän mielestä on kivempaa kuin hotellihuoneissa, etenkin jos mukana on lapsia/nuoria tai vierailu kestää pidempään kuin kaksi yötä. Huoneistojen miinuksena on tietty se, ettei voi mennä valmiiseen aamiaispöytään, mutta etenkin perheen tai isomman porukan kanssa reissatessa isompi plussa on kuitenkin se, että jokainen voi syödä aamupalansa omaan tahtiin ja pienten välipalojen laittaminen onnistuu.

Huoneistoissa pääsee myös rentoon lomatunnelmaan paremmin kuin hotellihuoneissa, sillä hotellihuonekuoleman välttämiseksi tulee juostua nähtävyyksien perässä joskus turhankin paljon. Huoneistoissa malttaa ottaa iisisti, kun voi läsähtää sohvalle tai parhaimmassa tapauksessa pulahtaa omaan uima-altaaseen.

No, nyt kesälomalla vierailimme kuitenkin Katalonian länsiosissa sijaitsevassa LLeidan kaupungissa, joka valikoitui kohteeksemme ainoastaan hotellin perusteella. Siellä sijaitsee nimittäin yksi Espanjan 94 Parador-hotellista. Ja olemme jo pitkään haaveilleet Parador-vierailusta.

Paradorit ovat usein entisiä linnoja, luostareita tai muita historiallisia kohteita, jotka on muutettu hotellikäyttöön. Ne ovat Espanjan valtion omistamia, joten hotelliyöt eivät ole puitteisiin nähden aivan tajuttoman hintaisia.

Nyt on siis bucket list -asioista yksi ruksitettu, kun yövyimme Parador de Lleidassa. Ja olihan se hieno! Yövyimme kaksi yötä ja pakettiimme kuului aamiainen ja illallinen, sillä emme olleet aivan varmoja Lleidan kulinaarisesta kattauksesta. No, kaupunki osoittautui yllättävänkin eloisaksi, joten olisimme taatusti saaneet hyvää ruokaa muuallakin. Varsinkin kun ekan illan illallinen meni hotellissa vähän pipariksi… saimme viinit pöytään vasta, kun pääruoka oli jo syöty… Onneksi toinen illallinen onnistui kaikin puolin, joten ei jäänyt paha maku suuhun.

Parador-kokemuksen innoittamina suunnittelimme jo, että joskus olisi hauska tehdä roadtrip-henkinen reissu Espanjaan ja majoittua pelkästään Paradoreissa. Mutta tässä on kyllä muutama muu reissu välissä jo suunniteltuna.

Hasta la vista beibit!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Melko päräyttävä hotellin lounge.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näkymä huoneemme käytävältä.

IMG_6261

Ruokasalin katto.

IMG_6279-1

Hotelli oli kivasti sisustettu.

IMG_6264

Ankkaa illallisella.

IMG_6253

Lleidassa on yksi nähtävyys: vanha kuninkaanlinna. Mutta kaupungissa oli varsin kiva shoppailukatu. Ja kuninkaanlinnan terassi oli kiva. 🙂

 

 

 

 

 

Blogi oli pienellä lomalla – olin nimittäin viettämässä kesälomani ekaa puolikasta. Se vierähti Kataloniassa. On tärkeää sanoa näin erityisesti katalonialaisille, tämä siis kannattaa muistaa, jos on menossa Barcelonaan tai muualle Koillis-Espanjaan – siis Kataloniaan.

On tullut reissattua kohtuullisesti, mutta piti silti elää 49-vuotiaaksi, että pääsin Barcelonaan. Sitä voisi pitää jopa kummallisena, sillä olen aina halunnut sinne. Eikä se ollut reissun ainoa bucket list -henkinen juttu, mutta siitä seuraavalla kerralla lisää. Nyt nimittäin puhun Barcelonasta, Katalonian pääkaupungista.

Kaupungista löytyy varmasti tuhansia matkabloggauksia, onhan se ympärivuotinen suosikkikohde. En kuitenkaan aio kertoa niistä perusjutuista, tiedättehän, Sagrada Familia, La Rambla jne… Tavallaan kyllä näimme ne, mutta aikaa emme nelipäiväisellä reissullamme halunneet käyttää niihin. Kävelimme paljon, joten nuokin kyllä osuivat matkan varrelle. Joka päivä tuli mittariin 16-22 kilometriä, vaikka osan matkoista kuljimmekin metrolla (helppo ja hyvä) tai bussilla.

Mihin sitten Barcelona-neitsyt kiinnitti huomiota ja mihin ihastuin?

Kaupungin asemakaavaan! Joo, outo juttu, ehkä. Mutta Barcelonan asemakaava on muutamaa viistoavaa katua lukuunottamatta hyvin ruutukaavamainen, niinpä se on helppo hahmottaa. Muutama maamerkkirakennus tekee hahmottamisesta entistä helpompaa. Ja sitten se erikoisuus: risteyksissä talojen kulmat on viistottu. Niin, että risteyksiet ovat kahdeksankulmaisia. Keskelle risteystä jää siis iso aukio, mikä tekee kaupungista todella valoisan ja avarantuntuisen.

Puistoihin! Olen aiemminkin kertonut puistoihastuksestani, niinpä kolusimme myös Barcelonan puistoja. Niitä on sopivasti eri puolilla kaupunkia, joten majoittui missä tahansa, niin kävelymatkan päästä löytyy taatusti jokin niistä. Me kävimme Castell de Montjuicissa, Gaudin suunnittelemassa utopiakaupunginosa Park Güellissä ja Ciutadellassa. Güelliin kannattaa sitten muuten todellakin varata liput etukäteen, edessämme olevat italialaisturistit olivat lievästi sanottuna pettyneitä, kun huomasivat, että puisto oli loppuunmyyty.

Ja tietysti ruokaan! Kävimme jo heti ekana iltana opastetulla ruokaretkellä. Valitsin picoteo-ruokakierroksen, jonka aikana siis tutustuttiin tapas- ja pinxto-paikkoihin ja tietysti paikallisiin juomiin. Kolmen tunnin setin aikana käytiin viidessä eri paikassa, joten nälkä ei jäänyt. Suosittelen näitä ruokaretkiä kaikille kaupunkimatkailijoille, sillä ne ovat erinomainen tapa tutustua paikalliseen (ruoka)kulttuuriin ja samalla näkee usein sellaisia paikkoja, joihin ei turistioppaissa useinkaan neuvota. Jos haluaa vetää Barcelonassa pikaiset tapas- ja pinxto-överit, se onnistuu parhaiten Blai-kadulla, joka on täynnä pikkuravintoloita. Jokaisessa voi ottaa 1-2 annosta ja juoman ja siirtyä sitten seuraavaan. Kävimme ruokakierroksella siellä yhdessä paikassa, mutta katu näytti niin kivalta, että palasimme sinne seuraavana iltana uudestaan.

Ja tietysti ihastuin arkkitehtuuriin. En kuitenkaan nyt sano, että Gaudin luomuksiin, vaikka niistäkin tuli nähtyä osa ja vaikuttavia ovat. Eniten nimittäin kuitenkin ihastuin Palau de Musica Catalanaan, joka on paitsi vireä konserttitalo, niin nähtävyys sinänsä. Ihastelemaan sitä tosin pääsee vain opastetuilla kierroksilla.

Barcelona oli ihastuttavan rento kaupunki suurkaupungiksi. En ole suurkaupunki-ihminen muutamia poikkeuksia lukuunottamatta (Lontoo ja Pariisi), mutta Barçasta kyllä tykkäsin. Tulen palaamaan sinne taatusti uudestaan, sillä neljässä päivässä ei ehtinyt kuin raapaista pintaa.

Hasta la proxima!

Susanna

IMG_0044

Palau de Musica Catalanan pylväikkö on ihan Instagram-matskua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Musiikkisalin kattoikkuna. Hieno!

IMG_6117

Meinasi itku päästä, kun nuo urut jyrähtivät soimaan.

IMG_6094

Hotlan terassilta oli hienot näkymät juuri rakennusluvan saaneelle Sagrada Familialle. Metropysäkkimme oli sen vieressä, joten näimme mestan myös lähempää. Mutta sisälle emme tällä kertaa menneet.

IMG_6096

Pinxto-kierroksella. Nam.

IMG_6098

Ja seuraavassa paikassa. Nam nam.

IMG_6050

Lasissa Katalonian coca-colaa eli vermuttia.

 

En ole puutarhaihminen, mutta rakastan puutarhoja. Matkoillakin tykkään kahlata puistoissa ja puutarhoissa, etenkin suurkaupungeissa ne ovat tauko ihmisvilinästä. Kasvien katselu on ihanaa.

Meillä on pieni piha: takapihalle mahtuu liuskekiviterassi, grilli (tai itseasiassa kaksi), ruokapöytä, puutarhavaja ja vähän hedelmäpuita ja herukkapensaita ja nurmikkoa. Lisäksi meillä on sellainen parvekkeen kokoinen pikkuterassi. Etupihalle mahtuu pieni istutusryhmä ja kesällä 3-4 autoa, lumisina talvina siihen mahtuu kaksi autoa.

En ole mikään puutarhanlaittaja. Minusta puutarha on oleilua ja nautiskelua varten. Siksi se pitää suunnitella niin, että tekemistä on mahdollisimman vähän. Ei siis salaatti- ja porkkanapenkkejä, joita pitää kastella ja harventaa. Rikkaruohojen nyppimiseltä välttyy, tai ainakin sen minimoi, jos istutusten alustat peittää kuorikatteella. Nurmikon osuus on vähentynyt vuosi vuodelta: olemme lapioineet sitä pois ja laittaneet tilalle maanpeitekasveja ja perennoja. Kisikkapuiden alla varjossa kitunut nurmikko revittiin viime kesänä pois ja tilalle laitettiin talvioita, ne ovatkin lähteneet kivasti kasvuun.

Tänä kesänä on jo ehditty silpaista yksi siivu pois ja laittaa tilalle hyönteisiä houkuttelevia kasveja. Tykkään kukkien katselun lisäksi nimittäin perhosten katselusta, ja maailma tarvitsee pölyttäjiä. Tämä on siis omakotitaloasujan ekoteko.

Poika rakensi ylimääräisistä muurikivistä meille yrttilaatikon, joten kesän gin tonicien mausteet on nyt taattu.

Yksi nurkka odottaa vielä toimenpiteitä. Nurkassa kasvaa angervoja, joista en tykkää ja pari roipaletta vuorimäntyä. Ne voitasiin kaivaa kokonaan pois ja istuttaa jotain tilalle. Homma vaatii lihasvoimaa (tai vaihtoehtoisesti konevoimaa), joten se on jäänyt toistaiseksi hoitamatta. Pitänee käydä vielä salilla vähän aikaa ja ottaa parit neuvoa antavat gin tonicit.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koristekirsikan kukinta alkaa olla jo hiipumaan päin. Oikeat kirsikat kukkivat varmaan ihan näillä näppäimillä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uuteen kukkapenkkiin tuli muun muassa lemmikkejä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pölyttäjät tykkäävät mirrinmintusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Poika rakensi yrttilaatikon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kas, siinähän on gin & tonic!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä on seuraava projekti, argh!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Etupihan nurtsi kaivettiin pois jo pari vuotta sitten. Tilalla kivikkokasveja ja kuorikatetta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rusakko jyrsi pekan rungon toissatalvena, mutta se tuotti sen jälkeen hämmästykseksemme jättisadon. Viime talvena kuitenkin otimme varman päälle ja viritimme kunnin suojat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niin sanottu yläterassi, johon mahtuu pieni ruokapöytä. Isommat kekkerit pidetään liuskekiviterassilla.

Oletteko viime aikoina seuranneet, millaisia asunnonvälitysilmoitukset ovat? Ne ovat kuin sisustuslehtien artikkeleita: paljon tunnelmallisia yksityiskohtia ja tavaraa vain harkitusti esillä.  Jos olohuoneen pöydällä on jotain, se on kasa inspiroivia sisustuslehtiä, kukkakimppu tai lasi kuohuviiniä. Ainakaan olohuoneen pöydällä ei ole kaukosäädin tai läppäri. Ainakin meidän olohuoneessamme ne ovat pöydällä lähes aina.

Älkää ymmärtäkö väärin – olen itsekin konmaritukseni tehnyt, karsinut tavaraa, meillä on koriste-esineitä hyvin vähän ja haluan itsekin, että tavarat ovat oikeilla paikoillaan eivätkä ajaelehdi siellä sun täällä tai tipahda käsistä ensimmäisenä vastaantulevalle tasolle eli meidän kotonamme eteisen senkin päälle.

Mutta pointtini on se, että miksi tavaroita ei saa näkyä kuvissa niiden oikeilla paikoillaankaan?

Missä on kaukosäätimen paikka, jos se ei ole olohuoneessa käden ulottuvilla? Missä on perheen takkien paikka, jos niitä ei saa avonaulakossa olla kuin korkeintaan kolme ja nekin on stailattu yhteensopiviksi? Missä on kahvinkeitin, jos se ei saa olla keittiön tasolla?

Ymmärrän asuntoilmoitusten stailauksen kuitenkin oikein hyvin. Ihmisillä on kodeissaan valtavat määrät tavaraa, ja se saa kodit näyttämään ahtailta ja aina sotkuisilta. Vähentämällä kuvista kamaa, saadaan tila tuntumaan avarammalta, kutsuvammalta ja ostettavammalta. Varsinkin kuin pohjoismainen minimalismi on viime vuosina ollut sisustamisen trendi, saa karsiminen kodit näyttämään meidän silmiimme myös nykyaikaisemmilta.

Minä olen tosi huono sisustusbloggaaja, ehkä siksi en olekaan sisustusbloggaaja vaan lifestyle-bloggaaja. En siirtele tavaroita pois kuvien ottamisen ajaksi. Välillä huomaankin jälkikäteen kuvista, että matolla näkyy kissojen lelu, sohvalla kaukosäädin ja oma käsilaukkuni kurkistaa jostain hassusti. Joskus on käynyt jopa  niin nolosti, että juuri remontoidun eteisen esittelykuvan taustalta näkyy keittiön senkki, jolla on vapunvieton jäljiltä viinitonkka. Kuvitelkaa, viinitonkka! Olisi nyt sentään tajunnut laittaa skumppapullon siihen.

Siivottujen sisustuskuvien tarkoitus on tietysti inspiroida ihmisiä. Arkitodellisuus ei ehkä inspiroi samalla tavalla.

Vai voisiko se inspiroida? Voisiko se jopa tuoda lohtua meille, joilla autonavaimet ja kukkaro löytyvät eteisen senkin päältä, vaikka eteinen muuten onkin kaunis ja siisti? Tuossa kodissa minä ja minun tavarani voisivat olla.

Susanna

IMG_5947

Remontoitu eteisemme. Seinästä tuli lopulta vedenvihreä. Taitava sisustuskuvaaja jättää kuvan oikeaan alareunaan kissanlelun, se käy leikkisää vuoropuheluaan hattujen kanssa.

IMG_5949

Näkymä eteisestä keittiön ja olohuoneen suuntaan. Huomatkaa keittiön senkin päällä oleva viinitonkka. Se henkii, että tässä kodissa ollaan ekologisia, sillä pahvitonkan hiilijalanjälki on pienempi kuin lasipullon.

IMG_5950

Voiko olla, että olen onnistunut nappaamaan kuvan, missä ei ole mitään ”ylimääräistä”?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kas, kaunis sisustuskuva. Ai mutta nuo aurinkolasit ovat väärässä paikassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja sitten se koko todellisuus: nurkassa törröttävät matot ovat menossa pesuun.

IMG_5971

Kaunis yksityiskohta järjestetystä työhuoneesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Melkein putkeen – vain hierontapallo ja laukku pilaamassa tunnelmaa.

IMG_5970

Tuo seinä odottaa vielä tapetointia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meillä on aina käsityö, kaukosäädin, kissojen kiipeilypuu ja kissanleluja pilaamassa tunnelmaa. Mutta onneksi kissat ovat kauniita, olivatpa ne missä tahansa.

 

Meillä on tehty nyt eteisremontti. Se on siis vihdoin oikeasti valmis, ainakin melkein. Listatkin paikoillaan.

Hommahan alkoi jo monta kuukautta sitten, kun mun vanhaan työhuoneeseen pystytettiin koko peräseinällisen verran liukuovikaappeja. Remppa jäi vaan sillä lailla vaiheeseen, että eteisen ja vanhan työhuoneen välinen  seinä jäi odottamaan purkamista.

Nyt se on tehty, listat laitettu, huonekalut aseteltu. Ja se on hieno! Eteistilamme varmaan kolminkertaistui ja säilytystilan määrä yli kaksinkertaistui.

Eniten harmittaa se, että miksi ihmeessä emme tehneet tätä jo vuosia sitten? Suomalaiset eteiset ovat meidän ulkovaatekautemme pituuteen ja erilaisten sade-, gore- ja toppavarusteiden määrään verrattuna aivan käsittämättömän pieniä. Siksi ne ovat yleensä myös sotkuisia. Koska kiireessä ei ole konmariviikkaukseen aikaa, niin tavarat sullotaan kaappeihin tai ne roikkuvat epämääräisesti jossain eteisen tienoilla.

Meillä on nyt jokaisellla oma kaappi ja lisäksi vieraille ja pitkille takeille on varattuna yksi kaappi. Eikä ole kuulkaa yhtään liikaa tilaa. Mutta tämän ansiosta meillä ei tarvita enää ikinä mitään erillistä kausivaatesäilytystä. Siinä ne ovat lapaset ja toppaliivit kätevästi eteisessä, kun vappu ja juhannus taas koettavat.

Eihän tämä olisi remppa eikä mikään, jos ei vähän olisi vielä viimeisteltävää. Meidän on tarkoitus maalata reissuhattujen takana oleva seinä. Luultavasti samalla punaisella, joka johdattaa eteisestä kellariin.

Huonekalut ovat vanhoja, eri puolilla kotiamme olleita. Nyt ne kerättiin samaan tilaan, jolloin koko huone sai vähän sellaisen siirtomaahenkisen, rustiikin fiiliksen. Ja huonekalut saivat uuden elämän, sillä olin niihin jo vähän kyllästynyt. Olin vähän haikaillut eteiseen uusia, rottinkisia kalusteita, mutta ekologisempaahan tämä on, että pärjäämme vanhoilla.

Ja ennen kuin kukaan ihmettelee, miksi ikkunan alla olevassa senkissä on ovi auki ja sen edessä on eteismattoa: siellä on sisällä kissanhiekkalaatikko. Remontin ansiosta pitkään pohdituttanut keskikerroksen kissanhiekkalaatikko-ongelmakin tuli ratkaisua vahingossa.

Ja totta kai remontti sai myös jatko-osan: kellarissa oleva takkahuone sai väriä seiniin.

Kivaa vappua!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eteistila kolminkertaistui, kun eteisen ja vanhan työhuoneeni välistä kaadettiin seinä. Peiliovet teetettiin mittojen mukaan ja niiden takana on Ikean säilytysjärjestelmä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Työhuoneeni ”vaatehuone” on kierrätysvarasto. Sieltä löytyvät paperi-, pahvi, muovi- ja pullokeräyspisteet. Meidän oma Rinki-keräyspisteemme.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uusia kalusteita ei hommattu. Kaikki rustiikit koottiin nyt samaan tilaan ja huonekalut saivat uuden elämän uudessa huoneessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Matkamuistohattuja. Niiden takana oleva seinä on tarkoitus vielä maalata.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Buddha.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mulla on tänään synttärit, lähetti toi ihanan kimpun ihanalta ystävältä! ❤

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Senkin ovien takana on kissojen hiekkalaatikko. Niitä pitää olla kahden kissan taloudessa kolme, joten piilopaikat ovat tarpeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt on tilaa pitää eteisessä vaikka vapputanssit!

 

Vietimme viikonloppuna Rosé Ladies -porukan viisivuotisjuhlaa Nizzassa. Ryhmä sai nimensä ensimmäisellä yhteisellä reissullamme, koska totesimme pitävämme roseeviinistä. Roseeviini onkin ollut jokaisella reissullamme tärkeässä roolissa, suuntautuipa matka sitten Geneveen, Osloon, Edinburghiin, Amsterdamiin tai Nizzaan. Ja totta kai oli vain ajan kysymys, milloin ryhmärämämme päätyy Nizzaan, onhan Provencen alue kuuluisa roseeviineistään.

Tämä oli minulle elämäni kolmas reissu Nizzaan. Kaupunki on vain niin ihana: sopivankokoinen ja lyhyen ajomatkan päässä on paljon nähtävää. Nizzassa voi yhdistää kaupunki- ja rantaloman myös hienosti. No, ihan rantakelit eivät vielä olleet, vaikka sää olikin paljon parempi kuin sääennustuksissa peloteltiin. Niiden mukaan piti tulla vettä torstaista sunnuntaihin. No, perjantaina ripsautti vähän, mutta lauantaina aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, ja lämpötilakin kohosi noin pariinkymmeneen. T-paidassa tarkeni loistavasti.

Lentomme oli perillä torstaina iltasella, joten emme uskaltaneet buukata ravintolapöytää ennakkoon siltä varalta, että lento olisi myöhässä (olimme viisastuneet Geneven reissusta, sillä silloin päädyimme fine dining -ravintolan sijaan turisteille torvisoittoa ja fondueta tarjoavaan ravintolaan lennon myöhästymisen vuoksi. No, elämys sekin. Ja juustohan on tunnetusti aina hyvää… ). Hotellimme vieressä oli kuitenkin Mon Petit Café -ravintola, joka oli vilahdellut jo ravintolalistallamme. Se oli tupaten täynnä, mutta tarjoilija kehotti meitä tulemaan puolen tunnin päästä takaisin. Niinpä pääsimme syömään juuri ennen  ravintolan sulkeutumista, ja se oli onni se! Oli nimittäin herkullista!

Olen syönyt elämäni ekalla Nizzan reissulla elämäni parhaan pizzan ja nyt tuli sitten syötyä elämäni parhaat gnocchit! Ne tarjoiltiin kanan ja aivan ihanan kastikkeen kanssa. Jälkkärikin oli ihan super, vaikka en yleensä jälkkäreistä niin perustakaan. Vahva suositus tälle paikalle. Rafla mainitaan myös Michelin-oppaassa, joten suosituksessa ei ole kyse pelkästään siitä, että me olimme matkanteon jälkeen nälkäisiä.

Perjantaiksi oli ennustettu aamupäiväksi kohtuullista säätä ja iltapäiväksi sadetta, joten päräytimme heti aamiaisen jälkeen alle kymmenen kilsan päässä sijaitsevaan Villa Ephrussi de Rotschildiin. Se on ollut minun Nizza-listallani aiemminkin, mutten ole sinne asti aiemmin ehtinyt. Reissu oli eka, muttei vika – paikka oli ihana! Viehättävä puutarha, josta avautuivat näkymät molempiin suuntiin Ranskan Rivieran rantamaisemiin. Villan rakennuttaneen Béatricen tarina on surullinen, mutta samalla tarina voimakkaasta naisesta, joka ei antanut hulttiomiehen pilata elämäänsä. Villa on täynnä kauniita värejä ja matkamuistoja, sillä Béatricekin rakasti matkustamista.

Me päätimme visiittimme lounastamalla Villan ravintolassa. Itse söin aivan ihanan salaatin, se oli jo yksistään visiitin arvoinen. Ja joimme paikan nimikkoroseeta!

Iltapäiväksi palasimme Nizzaan, jossa oli pilvistä ja ripotteli. Emme antaneet sen häiritä, kävimme Galeries Lafayettessa ja vanhassa kaupungissa ostoksilla.

Illalla suuntasimme syömään Geppettoon, joka on hyvän italialaisen ruoan lisäksi elämys. Elämykseksi sen tekee paikan omistaja Alex, jonka tyyli palvella asiakkaita on hilpeä. Hän höpötteli vieraiden kanssa ja flirttaili täysin häpeämättömästi naisasiakkaiden kanssa.

Pöytävaraus on välttämätön – ja oman kokemukseni mukaan se kannattaa tehdä puhelimitse, sillä Alex kyllä puhuu englantia hyvin, mutta sähköpostiin (sellaista ei löydy nettisivuilta, mutta Tripadvisorista löytyi) hän ei englanniksi vastannut kuin Not possible full :D.

Lauantaina piti olla sadepäivä, joten olimme suunnitelleet pysyvämme kaupungilla ja kaavailleet suuntaavamme johonkin kaupungin museoista, jos sataisi paljon. No, minä tykkään nizzalaisista sadepäivistä, sillä valtaosan päivästä taivas oli pilvetön ja lämpöäkin parikymmentä. Sateesta ei ollut tietoakaan.

Kävimme siis aamukävelyllä Promenade des Anglaisilla ja aamukahvilla rantaravintolassa. Sen jälkeen suuntasimme lounaalle legendaariseen hotelli Negrescoon. Sen ravintola oli remontissa, mutta tilalle oli rakennettu pop up -ravintola, jossa olimme ensin paikan ainoat asiakkaat. Olimme liikkeellä hitusen varhain… Negrescon Le37pop-ravintola oli tyylikäs, mutta sopivasti taiteella ja hulluttelevilla väreillä sisustettu. Ei ollut liian pönöttävä mesta. Meiltä kolmelta lounas ja pullo roseeta maksoi 120 euroa, joten olihan siinä vähän luksuslisää, mutta kokemus oli sen väärtti.

Loppupäivä menikin lähinnä vanhaa kaupunkia ristiin rastiin pyöriessä ja aurinkoisesta säästä nauttiessa. Viihdyimme ulkona niin hyvin, että sain t-paidan muotoisen rusketuksenkin.

Illaksi suuntasimme myös vanhaan kaupunkiin Les Garconsiin, joka toi mieleen Punavuoren hipsterihenkiset ravintolat. Sisustus hyvin industrial, ruoka bistrotyyppistä herkkua. Tarjoilijat myös ;-).

Entäs sitten tuliaiset?

  • Marseillen saippuaa
  • Paljettikoristeltu rantakassi
  • Fragornardilta rantatunika, hippihenkinen paita ja ihana kirjailtu pussukka alusvaatteille (vinkki: lentokentän Fragonard on edullisempi kuin vanhan kaupungin)
  • Söpöt kesäkengät Andrélta
  • gLOVEmesta reissukukkaro ja ystävälle vyö
  • Lentokentältä roseeta ja vähän kosmetiikkaa (Ritualsilta)

Naisreissut tekevät ihmiselle kyllä kokonaisvaltaisesti hyvää. Jokaisella naisella pitäisi olla porukka, jonka kanssa lähteä säännöllisesti reissuun! Hyvää ruokaa ja juomaa, vähän nähtävyyksiä, sopivasti shoppailua ja ennen kaikkea paljon naurua!

Nyt taas jaksaa, kyllä se kesä tännekin tulee!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olet mitä syöt. Eli olen herkullinen, monipuolinen, melko terveellinen ja ehdottomasti hinta-laatu-suhteelta erinomainen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nizza on rakastettava.

IMG_5642

Elämäni parhaat gnocchit ja kanaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Villa Ephrussi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Puutarhassa kukki jo.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koirien tuolit.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näkymä länteen. Kivanvärinen katto naapurilla!

IMG_5650

Ephrussissa kannattaa myös syödä…

IMG_5651

… ja juoda.

IMG_5661

Place Massénan vesisuihkupuisto.

IMG_5858

Place Masséna.

IMG_5664

Vanhankaupungin charmia.

IMG_5663

Kukkatori.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Negrescon kattokupoli.

IMG_5771

Lounassalin katto.

IMG_5786

Terassilätty.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sää suosi. En tiedä, suosiko kalaonni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rantakelit.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sininen rannikko.

 

 

 

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Tuli tekaistua maailman helpoin vaate: poncho. Hauskinta ponchossa on se, ettei se helppoudestaan huolimatta ole lainkaan tylsä. Ponchon langat ovat Marianne’s Mohairin lankalaatikosta, joka sisältää useita eri lankalaatuja valmiiksi mietittynä sävykokoelmana.

Omaa silmää miellytti juuri nyt eniten erilaisista pinkeistä ja koralleista koostuva lankakokoelma. Joukossa on efektilankoja, jotka ovat neulemaailmassa nyt supertrendikkäitä. Juuri sopivasti tulee 80-luku mieleen!

Ja täytyy sanoa, että olen lopputulokseen tyytyväinen. Yhdistelmä sopii sekä farkunsinisen että valkoisen kanssa. Farkkujen kanssa yhdistelmä on rento, valkoisen paitiksen kanssa sitten hitusen hienostuneempi.

Poncho on kätevä vaate, sillä se lämmittää silloin, kun on melkein lämmintä, muttei aivan. Poncho on kiva myös kesäiltoina, ja tietysti lentokoneessa kätevä lämmittäjä. Olen aina ollut pocho-tyttö, minusta on noin viisivuotiaana kuva, jossa hymyilen isoäidinruuduista virkatussa 70-luvun ponchossa.

Ja sitten se ohje. Loin 160 silmukkaa seiskan pyöröpuikoille. Sitten vain kudoin, tai oikeammin, maalasin langoilla. Välillä neuloin ainaoikeaa, välillä sileää. Edes langan päättymisen kanssa en ollut turhan tarkka, jatkoin vain seuraavalla. Pyrin kuitenkin sommittelemaan sävyt niin, että samansävyisten lankojen väliin neuloin välillä myös vaaleampaa tai tummempaa kontrastiksi. Kun neuleen pituus oli noin 50 cm, päättelin silmukat. Ja sitten neuleen toinen ”lyhyt” sivureuna kiinnitettiin virkkaamalla neuleen yläreunaan. Siis lyhyt reuna pitkään reunaan.

Neuletta voi pitää niin, että tämä pitkä risteyskohta tulee eteen. Tai sitten se voi olla sivussa. Tyylejä voi vaihdella.

Mariannen lankalaatikko on loistava lahjavinkki neulomista harrastavalle ystävälle. Hmmm…. mullakin on synttärit tulossa, ehkä myös itselleen voi ostaa lahjan?

Kevätterkuin,

Susanna

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Poncho lämmittää mukavasti ja tuo asuun väriä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sauma edessä.

IMG_5619

Ainakin autoilija tarkenee ponchossa jo nyt.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun ponchon saumaosan laittaa taakse, muuttuu asun ilme. Toimii myös kesällä topin kanssa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Boksi täynnä lankakarkkia!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Voi mitkä värit!

Täytän vuoden päästä pyöreitä. Sen kunniaksi olemme haaveilleet reissaavamme maahan, jossa pääsemme maistelemaan tasokkaita viinejä, patikoimaan huikeissa maisemissa ja fiilistelemään Taru sormusten herrasta -maisemista. Haaveissa on siis ollut reissu Uuteen-Seelantiin.

Se on tuntunut kaukaiselta haaveelta, vaikka nuo viisikymppiset koko ajan ovat lähestyneetkin. Asiat ovat haaveita niin kauan kuin niiden edistämiseksi alkaa tehdä jotain. Silloin ne muuttuvat unelmista suunnitelmiksi.

Ja nyt meillä ie pelkästään enää haaveilla matkasta, vaan sitä suunnitellaan. Meillä oli perjantaina treffit kaukomatkoihin erikoistuneen Aventuran asiantuntijan kanssa. Tämä on luultavasti kerran elämässä -reissu, joten ammattilaisen apu on tarpeen, että saamme siitä irti juuri niitä asioita kuin haluammekin (aah, sauvignon blanc!).

Raportoin matkasuunnitelmien etenemisestä ja tietysti itse matkasta, jahka se koettaa. Mutta nyt on kerrottavaa vielä varsin vähän: luultavasti reissu ajoittuu maaliskuulle, luultavasti lennämme pohjoissaarelle, ajelemme sieltä eteläsaarelle. Molempiin suuntiin on tarkoitus tehdä pysähdys jossain.

Tehkää haaveistanne suunnitelmia, ihmiset!

Susanna

 

Tehtiin pientä pintaremonttia yläkerran kylppärissä. Lähti lumipallo liikkeelle. Vaihdettiin makkariin valaisin, tyhjennettiin pari piironkia ja siirrettiin ne kellariin. Nyt mies järjestää kellaria. Ja minä odotan, että hän asentaa kodinhoitohuoneeseen vaatetangon, jotta pääsen järjestelemään sitä. Kuvia? No, ei todellakaan vielä tässä vaiheessa!

Kun yhtä kohtaa tuunaa kuntoon, alkaa viereinen äsryttämään. Pakkohan sillekin jotain on tehdä. Ei mitään isoa, mutta sellaista, että koko kämpän saa sekaisin.

Työlistalla on tässä vaiheessa:

  • eteisen seinän kaataminen, joka odottaa ammattilaista paikalle
  • minun työhuoneeni tapetointi – ammattilainen saa hoitaa samalla senkin, vaikka kokeineita tapetoijia olemmekin
  • noin viisi vuotta järjestelemistä odottanut kellarivarasto, jossa mies tällä hetkellä organisoi, ah niin rakkaita jatkojohtoja ja muita vermeitä, joiden käyttötarkoituksesta minä en ymmärrä mitään
  • kodinhoitohuone, jonne on siis tulossa vaatetanko
  • yläkerran varasto, jonne on työnnetty maailmankaikkeus. Se kokee kenties joku viikonloppu alkuräjähdyksen.

Lisäksi on sekalaista kaappien järjestelyhommaa, mutta sitä ei lasketa. Kuten huomaatte, puuhaa riittää. Niinpä eilen olikin hyvä hetki lähteä koko päiväksi OSTOKSILLE JA HANKKIA OLOHUONEESEEN JA KEITTIÖÖN UUDET VALAISIMET. Kun pääsimme kotiin, meni muutama tunti niiden asentelussa. Ihan kivat ovat, ei siinä mitään. Mutta kyllä ihminen tekee kaikenlaista, jotta välttyisi varaston järjestämiseltä.

Laitan kuvia, kunhan olemme huhtikuussa saaneet projektin valmiiksi. En vain tiedä, minkä vuoden…

Susanna