Priimaa pukkaa

Tämä on keski-ikäisen naisen (ironinen) lifestyle-blogi. Samppanjaa, blingblingiä, itsensä kehittämistä ja kaunista elämää.

Minulla on menossa sininen kausi. Se on kestänyt vain koko elämäni, kaapissani on aina jotain sinistä. Ja nyt sinne on tullut lisää sinistä, nimittäin juuri nyt Pantonen kevään trendivärikartasta löytyvä ”little boy blue” on minusta aivan ihana!

Ostin pääsiäisenä laivalta Furlan pikkulaukun, joka on sininen. Sen jälkeen shoppasin Zarasta 12 euron neuleen sävy sävyyn laukun kanssa. Lisäksi Espoon keskuksessa sijaitsevasta Poppolosta löytyi kesähamonen, josta löytyy sinistä sekä ai-van ihana Caroline Svedbomin korusetti. Kyseistä korumerkkiä saa Suomesta vain kahdesta paikasta. Jälleen yksi syy pistäytyä Poppolossa (suosikkihousujeni Mos Moshien lisäksi)! Olen niin iloinen, että tästä kotikulmien läheltä löytyy muutamia kivoja vaatekauppoja, joista saa hyvää palvelua ja kivoja vaatteita. En nimittäin ole mikään shoppailunharrastaja, vaan hoidan ostokseni mieluusti nopeasti ja vaivattomasti.

Kevätkin on jo tuloillaan, joten toivottavasti hamonen pääsee pian käyttöön!

Susanna

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Silmäkarkki.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sävy sävyyn.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Carolinen korut ovat namuja.

 

Kävimme pääsiäisristeilyllä Tukholmassa, sillä Tallink Siljan pisteitä oli menossa vanhaksi. Ja laihialaisellehan se olisi kuin rahaa heittäisi roskiin. Ja kuten arvata saattaa, ilmainen risteily ei suinkaan tullut halvaksi, sillä tuli shopattua muun muassa silmäkarkki omaan vaatekaappiin. Siitä kuitenkin vasta ensi kerralla, sillä ensin muutama sana Fotografiskan silmäkarkeista.

Fotografiska on Tukholman valokuvataiteen museo, todellakin käymisen arvoinen mesta.  Siljan terminaali on aivan toisella puolella kaupunkia, mutta metrolla pääsee kätevästi suoraan Slussenille, ja siitä on vain lyhyt kävely perille. Hienot näyttelyt ja oikein viihtyisä ravintolakin. Sen brunssille emme valitettavasti päässeet, koska emme olleet hoksanneet buukata paikkaa etukäteen. Mutta lounasravintolassa oli mukavasti tilaa ja ruokakin oli nannaa.

Meillä mieskin tykkää taidenäyttelyistä, mutta veikkaan, että tähän näyttelykokonaisuuteen on helppo houkutella useimmat miehet mukaan. Nimittäin esillä oli valokuvia naisista. Ellen von Unwerthin naiskuvat olivat leikkisiä, upeita, rohkeita, sensuelleja ja  hauskoja. Christian Tagliavinin kuvat taas – taianomaisia, tarunomaisia! Jokainen hänen kuvansa sai mielikuvituksen lentämään – kuka on tämä ihminen, millaiseen tarinaan hän kuuluu?

Unwerthin kuvat ovat esillä 20.5. saakka ja Tagliavinin 10.6. saakka, joten hopihopi, vielä ehtii!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hii-op!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä oli yksi suosikeistani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Todellakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tagliavinin herttatouva.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja sitten lounas Fotografiskassa.

 

 

Tutun Luksusongelmia-bloggaajan kirjoituksen innoittamana ryhdyin itsekin pohdiskelemaan, millaisia tyyppejä kuntosalilla liikkuu. Vaikka käyn ryhmäliikuntatunneilla harvakseltaan, omalle listalleni laitoin myös pari tyyppiä, jotka saattavat olla tuttuja myös jumpista.

1. Voimamies. Yleensä hän tosiaan on mies, mutta joskus on joku nainenkin tullut vastaan. Hän kasaa niin kauheat painot, että ähkii ensimmäisestä toistosta lähtieni. Hän myös kantaa levypainot näyttävästi telineisiin. Huomaattehan, että minulla voimaa! Tämä tyyppi on kuitenkin kiva salikaveri, sillä hän ei koskaan katso meitä spagettikäsiä leuhkasti.

2. Mä oon jo valmis! Tämä tyyppi luulee, että mitä nopeammin sarjan suorittaa, sitä tehokkaampi se on. Ja unohtaa, että painovoimaa vastustava liike on usein vähintään yhtä raskas kuin se varsinainen liikekin. Mutta hei, ainakin he suoriutuvat treeniohjelmasta puolessa ajassa!

3. Eturivin pinko. Ryhmäliikuntatunnilla se, joka saapuu aina 10 minuuttia ennen tunnin alkua paikalle, jotta saa varmasti paikan eturivistä. Hän on käy tunnilla säännöllisesti ja osaa askelkuviot ulkoa. Näistä tyypeistä on paljon hyötyä, sillä jos et näe ohjaajaa, voit seurata eturivin tyypin liikesarjoja.

4. Tavis. Hiippailee hitusen varovaisesti salilla tai ryhmäliikunnassa, eikä tee itsestään mitään numeroa. Tulisi mieluusti salille niin, ettei siellä ole ketään muita, mutta silti saapuu salille silloin kuin siellä ovat kaikki muutkin (töiden jälkeen). Tavis ei jaa itsestään somekuvia, sillä ei missään tapauksessa halua toisten ajattelevan, että hän ajattelee olevansa muuta kuin tavis. Enemmistö salilla.

5. Haahuilija. Hän ei pyydä ammattilaisen ohjausta tai käytä personal traineria edes oman saliohjelman laatimiseen, Niinpä hän haahuilee salilla laitteesta toiseen, tekee vähän hauiksia ja vähän vatsoja. Seurailee vaivihkaa, mitä muut tekevät ja yrittää matkia perässä. Hän haahuilee salilla jokusen kuukauden ja kyllästyy, koska ei kehity.

6. RVP. Tämä tyyppi tulee salille kiinteytymään ja pelkää saavansa lihaksia. Hän ei tiedä, etteivät useimmat saa lihaksia, vaikka haluaisivat. Ja ainakaan lihakset eivät tule vahingossa naiselle, keski-ikäiselle tai sitä vanhemmalle ja ihmiselle, joka käy salilla kaksi kertaa viikossa. Lihaspelkonsa vuoksi hän treenaa lähinnä sisäreisiä, vatsaa ja pakaroita ja niitäkin painoilla, jotka saavat tuskin hikea pintaan. Lueskelee Me Naisia samalla, kun treenaa.

7. Keski-iän kriiseilijä. On herännyt siihen tosiasiaan, että lihakset surkastuvat, mutta läski lisääntyy. Ja ilman säännöllistä liikuntaa kolottaa vielä enemmän kuin säännöllisen liikunnan kera. Hän käyttää palveluita ja motivoi itseään uusilla treenikamppeilla. Jos salikäynti tökkii, hän vaihtaa lajia ja käy vaihteeksi zumbassa. Hän ihailee aivan jokaista salityyppiä, sillä hei – hän tietää, että jokainen salille tullut on voittanut korvien välissä olevan lähtökitkan.

Ja mihin ryhmään itse kuulun? Joskus kuuluin eturivin pinkoihin, nykyään aivan selvä keski-iän kriiseilijä.

Ja siitä puheenollen. Biksukausi lähestyy. Olen perinteisesti saanut paniikkikohtauksen noin kaksi viikkoa ennen kesälomamatkaa. Nyt sain sen jo kaksi kuukautta aiemmin.

Susanna

 

 

Mulla on pääsiäisen osalta kaksi vaikeutta. Ensimmäinen on se, että kirjoitan sen väärin. Näppäimistöllä sormeni tekevät siitä väkisin pääsisäisen. Valehtelematta tästäkin otsikosta tuli ensin pääsisäinen.

Toinen ongelma liittyy siihen, etten yleensä muista, milloin niitä karkkeja pitää

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En ole erityisesti keltaisen ystävä, joten minun pääsiäisvärini ovat söpöjä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tulppaaneja, totta kai!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nam.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pääsiäisvärejä myös neuleprojektissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tavoitteena oli saada tämä valmiiksi maaliskuussa. Tekee aika tiukkaa, sillä päättely on niin työlästä.

varata virpojia varten. Ongelma liittyy siihen, että olen kotoisin Pohjanmaalta ja siellä ovikellot soivat eri päivänä kuin täällä etelässä. Pohjanmaalla virpojia kutsutaan trulleiksi, he ovat pikkunoitia ja ilmestyvät keräämään karkkia lankalauantaina, eli pääsisäisviikonloppuna. Täällä etelässä puolestaan ovikellot soivat jo palmusunnuntaina, eli pohjalaisnäkökulmasta aivan liian aikaisin…

Olen kuullut, että tämä pääkaupunkiseudulla vallitseva tapa on sekoitus sekä läntisestä että itäisestä perinteestä. Läntisessä perinteessä, eli tässä trullittelussa noidat liikkuvat tosiaan pääsiäislauantaina ja he keräävät karkkipalkkansa saman tien. Itäisessä perinteessä, ainakin alunperin, kierrettiin ovelta ovella virpomassa palmusunnuntaina, mutta palkka haettiin sitten vasta pääsisäisenä. Nykyisin ainakin pääkaupunkiseudulla yleistyvä tapa on siis yhdistelmä molempia, palmusunnuntaina virvotaan, mutta palkka otetaan heti. Heti, kaikki, mulle nyt – tapa siis on kahden kulttuurin fuusio.

Hyvää pääsiäistä kaikille, nyt voitte laskea, montako kertaa kirjoitin pääsiäisen väärin!

Susanna

 

 

 

 

Joku on joskus sanonut, että keski-iän tunnistaa siitä, kun alkaa ostaa vaatteita ruokakaupasta. Kiinni jäin. Olen nimittäin alkanut shoppailla vaatteita Lidlistä. Se alkoi viattomasti urheiluvaatteista. Ensin viime kesänä joogahaalari, joka on ollut paras kotiasuhankinta ikinä. Sen jälkeen pakotin miehen hakemaan minulle Heidi Klumin malliston farkkuhaalarin, kun työpaikan viereisestä Lidlistä ne olivat loppuneet jo aamukasilta.

Ja nyt sitten ostin Lidlistä pari pyjamaa, t-paidan ja tunikan.

Miksi keski-ikäiset shoppailevat ruokakaupoista? Koska me voimme.

Oma tyyli on ehkä varmempi kuin nuorena, joten ei tarvitse mennä merkin mukana. Jos se miellyttää omaa silmää, niin on aivan sama, millainen merkki- tai hintalappu siinä on. Tai no, tyhmän paljon en ole valmis maksamaan mistään. Kolmen tonnin käsilaukut eivät ole minua varten (varsinkin, kun sellaisia saa second handinä paljon halvemmalla).

Musta on tyhmää maksaa jokaisesta vaatteesta itsensä kipeäksi. Jos vaate on kivannäköinen, kunnon materiaalia ja edullinen, se on hyvä hankinta, olipa merkki mikä hyvänsä. Siitten jää enemmän rahaa käytettäväksi johonkin muuhun. Vaikka siihen, että kotona käy siivooja (palvelu on enemmän luksusta kuin yksikään kaapissani oleva vaate). Tai matkustamiseen, sillä elämykset, kokemukset eivät mene muodista tai kulu.

Ja kun on tehnyt edullisia löytöjä, kukkaro kestää sitten välillä satsauksetkin. Esimerkiksi kenkiin olen omien jalkateräongelmieni vuoksi valmis panostamaan. Ja työvaatteisiin. Mutta kyllä minusta on aivan sama, onko pyjamani 11 euron vain 90 euron arvoinen, jos se on luonnonmateriaalia. Säästetyllä summalla saa sitten vaikka pullon samppanjaa, kukkakimpun ja kynttilöitä, jos iltaan haluaa vähän romantiikkaa markettipyjamaa enemmän.

Rentoa sunnuntaita!

Susanna

 

IMG_1089

Sunnuntaiaamun rauhaa.

IMG_1095

Uudet pyjamahousut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ohjelmassa bujoilua, pyykinpesua, espanjanläksyt ja ulkoilua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tunikassa on pitkät sivuhalkiot.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sunnuntai on bullet journal -päivä.

Kävimme Ikeassa ruokaostoksilla, kun pojan teki mieli Daim-kakkua. Ja kuten aina, mukaan tarttui muutakin. Tällä kertaa muun muassa Vedbo-nojatuoli, joka oli tarjouksessa. Meillä oli miehen työhuoneessa sellainen jo entuudestaan, ja nyt molemmat päätyivät olohuoneeseen.

Meillä on ollut olohuoneessa pallina vain sohvaan kuuluva rahi, joten istumapaikoista on joskus ollut pulaa. Ketjureaktiohan siitä syntyi. Rahi siirtyi minun työhuoneeseeni ja siellä ollut tuoli miehen työhuoneeseen.

Tässä tuolileikissä kukaan ei kuitenkaan jäänyt vaille paikkaa, päinvastoin, kun kerran istumapaikkojen määrä kasvoi.

Koko rymsteeraus sai oikeastaan alkunsa siitä, että L:n mallinen sohvamme työnnettiin lähemmäs seinustaa. Näin lisätuoleille jäi enemmän tilaa. Ja sohvan viereen mahtui myös sivupöytä, Ikeasta sekin.

Pieni tuolileikki virkisti kivasti olohuonetta. En ole erityisen ahkera sisustelija, mutta joskus pieni muutos tekee terää.

Saa nähdä, syntyykö tästä isompi ketjureaktio…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Harmaata, vaan ei ankeaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vedbo-tuolit.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kissat tykkäävät myös sisustamisesta, heti pitää tarkistaa mestat.

Susanna

Meidän lomat ovat aina liikunnallisia: paljon kävelyä ja usein etelänlomilla myös päivittäistä tennistä. Mikään ei kuitenkaan ole niin rankkaa ja tehokasta kuin hiihtäminen, ja sitä tuli harrastettua sekä jouluna Vuokatissa että nyt hiihtolomalla Pyhällä.

Päivittäin tuli liikuttua 2-3 tuntia. Hiihtäminen oli aivan ihanaa, sillä aurinko paistoi suurimman osan viikosta. Ja ensimmäistä kolmen tunnin hiihtoretkeä lukuunottamatta myös suksi luisti kohtuullisen hyvin.

Käynti loman jälkeen vaa’alla paljasti kuitenkin sen, että latukahviloiden munkkikahvit olivat ladanneet enemmän energiaa kuin itse hiihtomatka sinne ja takaisin olin vienyt. Tai sitten syynä oli raclette… tai fondue… tai punaviini…

Hui hai, energiaa tuli ladattua muutenkin kuin munkkien muodossa. Vaikka meikäläinen on enemmän lämpimässä viihtyvää sorttia, niin kyllä talvinen Lappi laturetkineen on vain kaunis.

Kun ei kuulu kuin hömötiaisen laulu ja suksen suhina, niin siinä sielu lepää.

Sain lomalla valmiiksi myös Kalastajan vaimon ohjeilla tehdyn alpakkaneuleeni, joka on kaikkien aikojen kallein neuleprojektini! Onneksi neuleesta tuli kiva ja klassinen, joten se toivon mukaan kestää kauan käytössä.

Aloitin myös kuvissa näkyvän keväisen kelim-neuleen. Tällä Rowan Yarnsin ohjeella olen tehnyt myös aiemmin neuleen, mutta sen mausteinen värimaailma ei napannutkaan, joten myin sen pois. Nyt tulee sitten kesän väreihin sopiva neule, aika lälly sanoisin, mutta valkoisten farkkujen kanssa varmaan kiva.

Vinkki muuten kaikille neulomista harrastaville: Soukan Menita laajenee ja siellä on melkoiset penkojaiset menossa. Kannattaa käydä lankaostoksilla.

Ja huomenna sitten takaisin arkeen!

Susanna

IMG_0026

Pyhällä Pyhäjärven jäällä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mökiltä suoraan hiihtoladulle, voi kun kotonakin pääsisi suoraan hiihtämään!

IMG_0031

Kevätauringon halo.

IMG_0895

Tauko.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Melko lälly?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kelim-neuleessa alkaa kohta hitain, kelim-kuvioinnin vaihe.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Schachenmayrin Catania Originals -langassa riittää värivaihtoehtoja.

 

 

 

Tulihan se talvi! Pakkasta on tiedossa meikäläisen makuun vähän liikaakin, mutta joka tapauksessa lumi on parempi kuin loska. Eikä se kevät kuitenkaan ihan vielä tule, joten olkoon nyt sitten talvi.

Hiihtämässä olen käynyt täällä etelässä vasta kerran, mutta mulla onkin hiihtoloma vielä edessä. Tarkoitus on hiihtää joka päivä, ainakin jos pakkanen ei pauku liikaa.

Vaikka aurinkoiset pakkaspäivät kauniita ovatkin, olen viettänyt koneen ääressä aikaa haaveillen kesän lämmöstä. Ja sitä vartenhan on paras lähteä Suomesta.

Ensi kesän reissut suuntautuvat todennäköisesti Mallorcalle ja Kroatiaan. Molemmissa on käyty kertaalleen aiemminkin, mutta nyt on tarkoitus suunnata vähän eri kulmille.

Ennen kesälomia on tiedossa pieni viikonloppureissu naisseurassa Amsterdamiin, joten onhan tässä taas mitä odottaa.

Talven selkä on kuitenkin taittunut, sen huomaa siitä, että aamuisin herää valoon ja iltaisinkin on vielä hetken valoisaa, kun tulee töistä kotiin.

Kyllä se sieltä tulee!

Susanna

 

Minulta kysytään aina silloin tällöin, neuloisinko heille tilaustyön. En suostu koskaan. Käsityöiden tekeminen on minulle hauska harrastus, ja fiilislaji. Minulla on aina useampia töitä kesken (liian monia) ja edistelen niitä sitten fiiliksen mukaan.

Tähän kuvioon ei sovi se, että minulla olisi paine saada jokin työ nopeasti valmiiksi. Ei kai kaverin voi antaa odottaa, kun hän kerran hommasta maksaa?

Yleensä kysyn kysyjiltä, että miksi eivät tee itse. En osaa, on tyypillisen vastaus.  Vastaan heille, että voin kyllä opettaa sinua neulomaan. Hiljaista on ollut sillä rintamalla.

Monet ajattelevat, että käsityöt ovat jotenkin laji, joka osataan syntyessä tai opitaan viimeistään ala-asteen kässätunneilla.

Ehei. Joo, minulla on kyllä ollut kotona käsitöiden tekemisen malli, mutta jos käsityötuntien pakolliset neulomukset unohdetaan, niin minä aloitin neulomisen vasta 24-vuotiaana. Opettelin siis uudestaan.

Inspiraation lähteenä oli kummilapsi, jolle ajattelin neuloa jotain itse. Vauvojen neuleet ovat pieniä, joten kärsivällisyyttäkään ei tarvita niin paljon kuin aikuisten neuleissa.

Ja kummilasten kasvaessa myös omat taidot olivat jo kasvaneet.

Yksi yleinen neuvo on, että tee ensin jotain helppoa. Se neuvo ei päde ainakaan meikäläisen kohdalla. Oma neuvoni olisi: tee juuri sellainen työ, jonka haluat tehdä! Se inspiroi opettelemaan. Neulominen ja virkkaaminen eivät ole mitään olympialajeja, jokainen oppii perustekniikat helposti. Kyse on sen jälkeen vain siitä, että oma nopeus kasvaa.

Minä aloitin neulomisen kirjoneuleista, joissa saattoi olla 20 eri väriä. Sen jälkeen siirryin pitsineuleisiin. Elämäni ensimmäisen helpon ainaoikeinneuleen tein ehkä vuosi sitten, kun halusin itselleni skappel-neuleen.

Neuvoni niille, jotka haaveilevat käsitöistä ovat siis:

  • Opettele! Netistä nöytyy nykyään hyviä tutoriaaleja, jos sinulla ei ole käsityötaitoista ystävää.
  • Tee juuri haluamasi työ, se motivoi jatkamaan!

Minun teki mieli aloittaa keväinen virkkaustyö. En ole virkannut vähään aikaan, joten taidot ovat varmasti ruosteessa. Ajatuksissa oli jokin pieni projekti, laukku tai toppi. Ja kas kummaa, marssin Soukan Menitasta ulos mekkolankojen kanssa. Se siitä pienestä projektista.

Kevättä kohti!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Korallinpunainen on yksi suosikkiväreistäni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Punaisen sävyjä myös kukissa!

Olen perheen penkkiurheilija. Sunnuntaisin menee usein monta tuntia sohvalla urheilua seuraten ja käsitöitä samalla tehden. Lajillakaan ei välttämättä ole väliä, mutta koska urheilu on ainakin osittain oheistoimintaa neulomiselle, ovat parhaat lajit käsityöystävällisiä. Eli siis sellaisia, joita ei tarvitse tapittaa niin intensiivisesti. Esimerkiksi maratonjuoksu ja pitkän matkan hiihdot ovat tähän oikein passeleita.

Sen sijaan tennis ei välttämättä ole. Se vie huomion käsityöltä ja vaarana on, että projektiin tulee virheitä. Onneksi tänään Australian avoimia seuratessa ymmärsin himmailla vauhtia sen verran, että jouduin purkamaan vain kerran pienen pätkän. Federer heikensi keskittymiskykyäni…

On myös penkkiurheiluystävällisiä neuleprojekteja. Ne ovat sellaisia, joissa oppii nopeasti mallikerran ulkoa, joten voi sitten keskittyä paremmin tapitukseen.

Vuoden eka käsityöprojekti oli pääntielle asti helppo ja nopeatekoinen alpakkaneule. Se valmistui nopsaan. Ja nyt työnalla on ihana kashmirneule, joka vaatii hitusen enemmän keskittymistä. Yritänkin saada sen valmiiksi ennen olympialaisia.

Molemmille neuleille on yhteistä se, että langat ovat olleet aivan ihania. Minä haluan panostaa lankoihin. Kun näen tuntitolkulla vaivaa, haluan, että langat ovat sen väärtti.

Ja mitäs teen sen jälkeen, kun olen saanut hartiat juntturaan käsitöitä tehden ja sohvalla tennistä seuraten? Menen tietysti pelaamaan itse tennistä.

Susanna