Priimaa pukkaa

Tämä on keski-ikäisen naisen (ironinen) lifestyle-blogi. Samppanjaa, blingblingiä, itsensä kehittämistä ja kaunista elämää.

Viikonloppu sujui kestiten vanhempiani ja käsitöitä tehden. Äitini totesi minulle, että olen hullu tekemään käsitöitä. Paraskin puhumaan. Häneltä minä olen tämän neuloosin perinyt.

Sain kuin sainkin valmiiksi Kalastajan vaimon suhteellisen tuoreella ohjeella tehdyn frillaneuleen, napit tosin vielä puuttuvat. Hyvässä vauhdissa on myös reikäneule, jonka teen Suri alpakasta. Se on lankana sen verran tahmeaa, ettei sitä voi neuloa tuntitolkulla ilman hartioiden jumitusta.

Molemmat neuleet ovat väriskaalaltaan neutraaleja. Tuon frillaneuleen harmahtavanruskean sävyn nimesi kollega paskeoksi, se on minusta aika kuvaava nimi :).

Käsitöiden vastapainoksi hinasin eilen itseni myös lenkille ja kuntosalille. Loppukesän leikkaus ja saikku eivät tunnu enää missään muualla kuin vyötäröllä. Pientä skarppaamista siis luvassa. En kuitenkaan puhu laihduttamisesta, sillä en usko laihduttamiseen. Siitä lisää seuraavalla kerralla.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Frillat ovat nopeatekoinen lisä muuten simppeliin neuletakkiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viikonloppukukkia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Neulekirja inspiroimassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paskeonvärinen neule. Nätimpi kuin miltä se kuulostaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viikonloppufiilis.

IMG_9876

Reikäneuletta Surista, niin että alkaa päässä surista.

IMG_9875

Valmis!

Ei, en puhu itsestäni :). Tänään on saatu presidentillisiä vauvauutisia. Heille on satanut onnitteluja, mutta kuten pahoin pelkäsin, lehtiuutisten kommenttiketjut ja some on täyttynyt myös irvailuista. Osa on arvostellut vanhempien ikää, osa epäillyt, että kyseessä on vaalivauva.

Mikä ihme on vaalivauva? Vauva, joka on tehty vaalien vuoksi. Voisiko törkeämpää ja kummallisempaa epäilyä olla? Ajatteleeko joku oikeasti, että ihmiset tekevät vauvoja saadakseen ääniä ja tullakseen valituksi? Vauva olisi kuin hienosti valittu solmio, joka vetoaisi katsojiin. Lisäisi sopivasti sympaattisuutta, mutta olisi samalla uskottava.

Tämä keski-ikäinen täti on nyt todella vihainen.

Presidenttipari kertoo tiedotteessaan, että lapsi on pitkään odotettu ja toivottu  ja odotukseen on sisältynyt pettymyksiä. On selvää, että tällaisessa tilanteessa vauvoja ei ”tekaista” vaalikuukausille, ei edes vaalivuodelle. Lapsia ei tehdä, ne saadaan.

Ihminen, jonka mielestä kyseessä on vaalivauva, ei ole selvästi itse tai lähipiirissään kokenut lapsettomuutta.  Ainoastaan sellainen ihminen (ja lisäksi pöljä) voi ajatella, että lapsi ”tekaistaan”.

Susanna

 

 

 

 

Siivosin viikonloppuna eteisen vaatekaapin. Käytännössä siis siirsin kesätakit (joo, Suomessa tarvitsee kesälläkin takkia) talvisäilöön ja kaivoin esille sormikkaita, huiveja ja muita syksyisempiä vermeitä.

Minä kuljen töihin pääsääntöisesti autolla siten, että hurautan autotallista autohalliin. Tarvitsen siis kunnollisia talvivaatteita vain harvoin. Pärjään syystamineissa lähes koko talven ajan. Toki ulkoilen ja liikun pakkaskeleillä, mutta ulkoillessa tulee aina lämmin – juostessa ja hiihtäessä jopa hiki. Eli uskoisin, että eteiskaappi säilyy sisällöltään samanlaisena tästä maaliskuuhun asti. Toivon, ettei se säily samanlaisena toukokuuhun asti… Olisi kiva, että ensi kesä tulisi taas nopeasti!

Syksyn ja talven hankintalistalla ei ollut montaa vaatetta. Ostin kahdet nilkkurit, jotka ovatkin vilahtaneet kuvissa jo aiemmin. Lisäksi tarvitsin kevyen toppatakin, joka olisi riittävän asiallinen myös työkäyttöön. Päädyin Stockalta löytyneeseen Noomin kevytuntuvatakkiin, joka on tosiaan autoilevalle espoolaiselle luottovaate luultavasti syksystä pitkälle kevääseen.

Se on nyt myös värianalyysini mukaisesti valittu, vaalean kesän neutraalista väripaletista. Vierastan tällaista himmeänruskeaa, mutta yritän opetella. Menetteleehän se kirkaampien värieni kanssa.

Minun vaatekaapistani eivät nimittäin värit katoa talveksikaan. Erilaiset neutraalit värit toki muodostavat vaatekaapin rungon, mutta minusta erilaiset kirkkaat punaiset ja siniset sopivat erityisen hyvin pimeään vuodenaikaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siniset nahkahansikkaat ovat Roomasta. Pinkki pipo ja sormikkaat Edinburghista. Ruutuhuivi Irlannista. Ja Balmuirin pörröhuivi ihan Suomesta!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Neutraali kevytuntsa on helppo värittää asusteilla.

Värejä kansalle, joka pimeydessä vaeltaa!

Susanna

 

 

Ihminen tuppaa harrastamaan asioita, joissa on jo valmiiksi hyvä. Tai joista saa nopeasti positiivista palautetta. Ystävistäni joogaa harrastavat ne, jotka ovat jo valmiiksi notkeita.

Itse olen saanut lapsena positiivista palautetta lähinnä tanssilajeista, sillä rytmi on repinyt ruumistani pienestä saakka. Minua ei ole koskaan myöskään vaivannut se, että tanssiessaan pitää heittäytyä tavallisten sovinnaisuussääntöjen ulkopuolelle. Päinvastoin, näytän ihan mielelläni riemuidiootilta.

Se, että olen saanut vain vähän kannustusta liikunnallisuudestani, ei ole kuitenkaan estänyt minua liikkumasta. Harrastin nuorena jopa telinevoimistelua, vaikka siihen minulla ei ainakaan ollut minkäänlaisia taipumuksia. Pelkäänhän temppuja enkä ole edes notkea. Opin kuitenkin puolivoltin, siltakaadon, seisomaan käsilläni ja sain spagaatin tehtyä. Minä siis kehityin heikkouksissani.

Minusta olisi hyvä, jos harrastaisimme asioita, joissa olemme susihuonoja. Ainakin aikuisena. Aikuisen itsetunto ja kärsivällisyys kestävät ehkä paremmin sen, että on jossain aluksi tosi huono.

Jos harrastaa aina vain asioita, joissa on jo valmiiksi hyvä, ei koskaan kehity heikkouksissaan. Ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä heikommaksi niissä heikkouksissaan usein tulee. Jäykkä jäykistyy entisestään. Punttisalia inhoava ei jaksa lopulta avata hillopurkkia. Toisaalta voimista ei ole paljon iloa, jos ei saa kenkiä jalkaansa.

Tästä rytmitajusta ei ole oikeastaan kyllä yhtään hyötyä taistelussa ikääntymistä vastaan. Sen avulla ei hillopurkkeja aukaista. Tosin tanssiessa oppii ehkä flirttailemaan ja sitten voi käyttää niitä taitoja hyväkseen saadakseen sen hillopurkin auki?

Minä olen nyt keski-iässä päättänyt kuitenkin panostaa edes vähän heikkouksiini. Yksi niistä on heikkous. Juoksen milloin tahansa kymmenen kilometriä tai kävelen kaksikymmentä. Mutta en jaksa edes roikkua tangossa, leuanvedosta puhumattakaan.

Hommasin kuntosalikortin viime kesänä, motivoin itseäni tapaamisilla personal trainerin kanssa ja äitienpäivälahjaksi pyysin leuanvetotankoa.

Tällä hetkellä eniten minua motivoi salille kuitenkin se, että kotimatkani varrella on sali. Ohi on vaikea ajaa tuntematta pistosta. Eihän treeniin mene tuntiakaan.

Susanna

 

Mun piti tehdä bloggaus focaccia-leipomuksistani. Perhe ihastui viimeksi löytämääni reseptiin niin, että ovat siitä asti vinkuneet focaccian leipomista. Edellisestä leipomiskerrasta on varmaan vuosi. Ja vuodessahan sitten käy niin, että se loistokas resepti hukkuu…

Ajattelin sitten toiveikkaana, että resepti kuin resepti. Totesin muutaman ruokabloggaajaan kehuneen yhtä ja samaa reseptiä, joten päätin tehdä perheelle leipää sen avulla.

Kokkailuitseluottamukseni ei ole hirvittävän vahva. Mutta hitusen kyllä epäilytti  ohjeen koko. Ohjeessa väitettiin, että sillä tulee pellillinen leipää. Silti nestettä oli noin puolet vähemmän kuin muissa ohjeissa. Mutta kyllähän ruokabloggaajat tietävät, eikös? Minä lifestyle-bloggaajana olen vain ruoan nauttija, en sen tekijä.

Eniten minua epäilytti kuitenkin se, että oliiviöljyä ohjeeseen tuli niin vähän. Voiko tulla hyvää focacciaa, jos öljyä on vähän?

Nyt tiedän: ei voi.

Hyvä puoli tässä on nyt se, että ohjeen avulla leipää ei tosiaankaan tullut pellillistä vaan puoli peltiä. Eli tätä semi-ok-leipää ei nyt onneksi tarvi ihan hirveän paljon syödä.

En viitsinyt ottaa kuvia siitä säälittävästä lätystäni.

Susanna

PS. Täydellinen focaccia-ohje on nyt siis etsinnässä.

IMG_9641

Syksyssä on parasta se, että voi pitää ponchoja! Huomatkaa myös ihanat bootsit!

 

En tiedä, miten on mahdollista, etten ole käynyt aiemmin Roomassa, rakastan kuitenkin Italiaa ja italiaa. Ja olen kiinnostunut taidehistoriasta. Hyvä ruoka ja juomakin maistuvat. Vihdoin sentään minunkin tieni vei Roomaan.

Neljä päivää Roomassa tuli enemmän kuin oikeaan hetkeen. Se laittoi pisteen suhteellisen rankalle kesälleni. Myös kelien puolesta oli vielä tarvetta vähän kesän jälkilämmöille. Roomassa on ollut todella kuumaa ja kuivaa, mutta lämpö putosi juuri ennen reissuamme onneksi oikein miellyttävään 26-28 asteeseen.

Kyllä minä tiesin, että Roomassa on käsittämättömän paljon nähtävää ja historiaa on niin paljon, ettei edes ajattele, että tämä on historiallinen nähtävyys. Koko Rooma on historiallinen nähtävyys!

Vaikka tiesin, että Rooman nähtävyydet ovat huikeita, niin silti yllätyin siitä, miten huikeita ne ovat. Ja silti, kaupunki tuntui ihmisenkokoiselta, tärkeimmät nähtävyydet olivat saavutettavissa kävellen. Eikä syyskuun alussa ollut ruuhkaakaan liiaksi.

Tässä Rooman tärpit:

  • Bangkokin opastetun katuruokakierroksen innoittamina buukkasimme opastetun ruokakierroksen myös Roomaan. Tällä firmalla oli tarjontaa runsaasti ja valitsimme vaihtoehdoista Trasteveren iltakierroksen, sillä halusin joka tapauksessa tutustua Trasteveren kaupunginosaan. Oppaamme Eric oli todella hyvä, kertoi sopivasti ruokakulttuurista, kaupunginosasta, historiasta ja tietysti ruoasta ja juomasta.
  • Minä halusin nähdä Roomasta ainakin Fontana di Trevin, Espanjalaiset portaat ja Pantheonin. Ne kokee näppärästi muutamassa tunnissa, sillä ne ovat varsin lähellä toisiaan. Heitin Fontana di Trevin suihkulähteeseen kaksi kolikkoa – tietysti, sillä haluan takaisin Roomaan (toisella kolikolla voi esittää jokin muun toivomuksen).
  • Italiassa kuuluu nauttia aperitiivi vähintään kerran. Useimmissa baareissa ja ravintoloissa nimittäin aperitiivin kanssa tulee vaihteleva valikoima kaikenlaista pikkupurtavaa. Joskus syötävää tulee niin paljon, ettei syömään enää tarvitse mennäkään. Vaikka oikeasti täytyy, ollaanhan Italiassa.
  • Colosseum, Palatinuksen kukkula ja Forum Romanum olivat meillä listalla, mutta vasta ns. kakkoslistalla. Onneksi tuli kuitenkin käytyä, sillä olihan se Colosseum kolossaalinen. Me osuimme paikalle kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina, jolloin noihin kaikkiin pääsee ilmaiseksi. Ja se tarkoitti hillittömiä jonoja! Hillitön = nelisen tuntia. No, hätä ei ollut sen näköinen, sillä opastetulle ryhmäkierrokselle osallistumalla pääsi jonojen ohi. Ilmaisina päivinä opastettu kierros maksaa 20 euroa, jolla pääsi kaikkiin kolmeen paikkaan. Money well spent.
  • Borghesen puisto ja Borghesen galleria ovat keidas suurkaupungissa.  Suosittelen lämpimästi tätä Rooman ”keskuspuistoa”. Puistossa on muun muassa eläintarha, kahviloita, galleria, näköalatasanne ja tietysti puisto. Galleriaan pitää buukata liput etukäteen, mutta se kannattaa. Borghesea sanotaan Rooman parhaaksi galleriaksi, enkä ihmettele. Se oli yksi elämäni parhaista gallerioista, erityisesti Berninin marmoripatsaat olivat huikeita ja itse rakennus myös. Se on myös juuri sopivankokoinen, ei tule taideähky.

Rooman maine shoppailukaupunkina vaihtelee kovasti sen mukaan, keneltä kysyy. Itse yritin löytää kaupungista kengät, mutta hyvä yritys ja vain yritykseksi. Kultaiset nilkkurini shoppasin Boozt.comista heti kotiin palattuani. Roomasta mukaan tarttui vain Benettonin harmaa merinovillaneule ja pullo Baroloa. Se avataan joskus talvella ja muistellaan kesää.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tästä starttasi ruokakierros: lasillinen proseccoa, melonia ja kinkkua ja burrataa pienessä perheravintolassa.

IMG_9368

Meidän hotellin vieressä. Patsaalla kokoa kolmisen metriä. Jos tällainen olisi Suomessa, se olisi maamme suurin nähtävyys, täällä se oli vain palanen tavallista muuria.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Espanjalaiset portaat ja espoolainen nainen.

IMG_9387

Fontana di Trevi oli hieno.

IMG_9401

Pantheon oli mykistävä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mies ja koira Borghesen puistossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Marmori näyttää lihaisalta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viinikellarissa.

IMG_napos

Italialainen aperitiivi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen päässyt karkkikauppaan, nam!

IMG_kengät

Kengät löytyivät sitten vasta netistä.

 

Tänään on mun viimeinen virallinen sairaslomapäiväni. Huomenna ja maanantaina olen kesälomalla.

Miten on mennyt? Hyvin, ainakin jos toipumista ajattelee. Olen kävellyt kahdessa viikossa yli 85 kilometriä. Lääkäri ei tiennyt, kenelle se sanoi, että kävely on sallittua ja suotavaa ja saan kävellä niin paljon kuin jaksan. Minähän siis todellakin jaksan. Iso kiitos reippailustani kuuluu kyllä naapurin rouvalle, joka on jaksanut ulkoiluttaa minua lähes päivittäin. Ensin köpöttelimme yhdessä lyhyitä matkoja. Nyt harpomme jo ihan normitahtia.

Lisäksi olen tehnyt saikun aikana kaksi neuletta valmiiksi. Kolmannesta on takakappale tehty ja etukappale aloitettu. Epäilen, ettei työhön palaamisen jälkeen valmiita neuleita putkahtele ihan kerran viikossa. Jos edes kerran kuussa?

Totta kai olen roikkunut ajankuluksi jonkin verran myös sähköpostin ja työpaikan sisäisen chatin äärellä. Olen kyllä tiennyt, etteivät he tarvitse minua, mutta kun minä tarvitsen heitä!

Minua on jaksanut hämmästyttää se, että ihmiset toivovat itselleen sairaslomaa! Muutama vuosi sitten Suomen googlatuin asia oli ”miten saan kuumeen nousemaan”. Olen ollut muutamaan otteeseen pitkällä sairaslomalla. Multa on leikattu kaksi kertaa kaularangan välilevynpullistuma ja nyt sitten tämä kasvainhässäkkä. Voin kertoa kaikille, että sairasloma on ihan hanurista, ja se on loukkaava ilmaisu hanuria kohtaan.

Aikuisen ihmisen elämänsisällöksi ei riitä se, että käy kävelyllä ja neuloo vähän. Ei riitä. Sitä kaipaa älyllisiä haasteita, paljon sosiaalisia kontakteja ja erityisesti kunnon lounasruokaa.

Sairaslomassa on se huono puoli, ettei se ole lomaa. Silloin ei voi tehdä asioita, joita voi tehdä lomalla. En ole voinut lähteä juoksulenkille, siivota tai hypätä lentokoneeseen kohti tropiikkia. En ole voinut edes istua tietokoneella kuin lyhyitä jaksoja, sillä istuminen lisää veritulppariskiä.

Kun ei ole sairaslomalla, voi tehdä mitä haluaa. Töitä. Siivota. Matkustaa. Mitä vain.

Nyt olen pitkän viikonlopun verran lomalla. Lomareissu oli buukattuna jo kauan ennen kuin tiesin leikkauksestani. Niinpä olenkin jännittänyt, toivunko lähtökuntoon. Olen toipunut. Olen toipinut myös työkuntoon. Ihana paluu arkeen siis edessä, se on ihan parasta.

Susanna

FullSizeRender-1

Puuvillaneuletakki valmistui nopsaan. Teen vain tämän raidan vielä valmiiksi…

FullSizeRender

Tämä valmistui muutamassa päivässä isoilla puikoilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kolmas saikkuprojektini: alpakkaa ja silk mohairia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Klassinen neule.

IMG_9298

Takakappale on valmis.

IMG_9237

Saikkulaisen juhlahetki: retki kaupungille ja kampaajalle!

 

 

 

 

Kävin KonMari-projektin ja kapseli-ideologian innoittamana värianalyysissä reilu vuosi sitten. Se on ollut fiksuin investointi pukeutumiseeni ikinä! Paitsi, että näytän nyt enimmäkseen elossa olevalta, niin myös vaatteeni sopivat entistä paremmin yhteen. Eli pukeutumisesta on tullut entistä helpompaa. Vaatekaappiin voi periaatteessa vain työntää sokkona kätensä j

a tietää, että käteen osuvat vaatekappaleet sopivat väreiltään yhteen.

Ihan täydellinen vaatevalikoimani ei ole vieläkään. Tämä johtuu siitä, että en heittänyt muuten hyviä ja mieluisia vaatteita menemään. Päätin, että käytän ne loppuun. Mutta kaikki uudet hankintani olen tehnyt värikarttani mukaisesti.

Musta on minulta kokonaan pannassa, mutta käytännöllisyyssyistä aion kuitenkin vastaisuudessakin säilyttää muutaman mustan vaatekappaleen kaapissa. Meikäläisen (vaalea kesä) värivalikoimalla kun ei oikein voi hautajaisiin mennä eikä muutamiin muihinkaan formaaleihin tilaisuuksiin.

Nyt kun olen oppinut käyttämään palettiani, pärjään jo suht hyvin kaupassa, vaikkei väriviuhkani olisi mukanakaan. Tiedän, että minun varini ovat viileitä, mutta heleän kirkkaita. Vaatakaappini näyttää Karibianlomalta: siinä on runsaasti korallinpunaisen eri sävyjä ja turkoosin vivahteita. Siniset ovat kirkkaita.

Vain neutraalien värien kanssa tuskailen edelleenkin, sellaisia ei nimittäin turhan paljon paletissani ole. Koska en oikein pidä omista ruskeistani, olen päätynyt siihen, että minun neutraalejani ovat tummimmat siniseni (ne eivät ole kovin tummia), harmaa ja taitettu valkoinen.

Ruskeiden lisäksi vierastan värikarttani violetteja ja keltaisia. Joo, omistan yhden keltaisen t-paidan, mutta vannon, etten ikinä tule omistamaan mitään violettia. Violetista tulee aina jotenkin yksisarvisparantajaolo.

Tylsää väripaletissani on se, että Suomesta on todella vaikea löytää oikeansävyisiä vaatteita muuta kuin alkukesällä. Syksyisin sävyt tuppaavat sopimaan syksytyypeille, talvisin talvityypeille. Loogistahan se tavallaan on: vaalean kesän, eli ns. kevätkesän valikoima on esillä kevätkesällä.

Muina aikoina minun täytyy shoppailla Karibialla.

Värikästä viikkoa!

Susanna

Ne jotka seuraavat blogiani säännöllisesti tietävät, että minulta leikattiin juuri kasvain. Kerroin heti kaikille kiinnostuneille tarkemmin, mistä kasvain löytyi ja mitä leikkauksessa poistettiin. Mutta en kertonut sitä kysymättä. En muuta kuin aivan läheisimmille.

Jäin pohtimaan, miksi?

Tulin siihen tulokseen, että kasvaimeni sattui kasvamaan paikassa, joka on tabu. Siitä ei oikein saa puhua. Ja koska siitä ei saa puhua, niin siitä pitää mielestäni puhua.

Siksi kerron nyt, että minulta löydettiin kohdusta harvinaislaatuinen kasvain ja sen vuoksi minulta poistettiin kohtu. Ja varmuuden vuoksi kiskaistiin samalla myös munasarjat.

Hui kauheaa, kuinka kehtaan kertoa tämän? Miten noloa? Miten tuolla lailla henkilökohtaisia asioitaan kehtaa kertoa?

Siksi, että haluan omalta osaltani olla tekemässä tästä vähemmän tabua. Sillä asian kohteleminen tabuna ei tee gynekologisten kasvainten tai muidenkaan alueen sairauksien kohtaamisesta yhtään helpompaa meille, jotka sellaista joudumme kohtaamaan. Kasvain, syöpä tai muu vakava sairaus ei ole koskaan helppo juttu – vielä vaikeampi se on, jos siitä ei saa puhua tai siitä pitää hyssyttellä. Ei pidä.

Ja jotta repisin vielä yhden tabun alas, niin kerron myös, että munasarjojen poistaminenhan merkitsee naiselle sitä, että hänellä alkavat välittömästi vaihdevuodet. Nollasta sataan. No, onneksi on hormonikorvaushoito, joten toistaiseksi en ole huomannut oireita. Toisaalta ne tulevat kuulemma usein myös pienellä viiveellä.

Vaihdevuosi on sanana lähes yhtä paha kuin v-alkuinen voimasana. Naisten vaihdevuosille naureskellaan, niistä tehdään ”mummotauti”. Sanana se on jotenkin sukua mummotunnelille – on muka huvittavaa, hävettävää tai kiusallista, että yli 30-vuotias nainen haluaa käydä baarissa.

Jotenkin yhtä huvittavaa, hävettävää, kamalaa ja kiusallista on se, että naisella on vaihdevuodet. Eikä ole, se on luonnollista. No, minun tapauksessani ei varsinaisesti luonnollista, vaan lääketieteellistä.

Meikäläiseltä on nyt siis sisuskalut ja hormonituotanto myllätty kertaheitolla. Miltä tuntuu? Iskikö identiteettikriisi? Ei. Naisellisuuteni ei ole kiinni päärynänkokoisesta elimestä.

Vaihdevuosien kamaluudesta en osaa nyt vielä varmasti sanoa mitään. Uskon kuitenkin, että siitä selvitään, miljoonat naiset minua ennenkin ovat selvinneet. Ja onhan tässä myös hyvät puolensa: en nyt varsinaisesti jää kaipamaan menkkoja.

Pysykää naisina!

Susanna

Olen bloggaillut nyt reilun vuoden ajan. Siinä ajassa on tapahtunut paljon, monta reissua on tehty, muutama käsityö saatu valmiiksi, syöty monta herkullista ruokaa, saatu lapsi täysi-ikäiseksi ja hiuksetkin ovat lyhentyneet ja lyhentyneet.

Elämäni on ollut juuri sellaista kuin olen halunnutkin. Tämä oli erityisen lohdullinen ajatus silloin, kun minulta löydettiin nyt kesällä kasvain ja tiesin joutuvani leikkaukseen. Mielessä tietysti kävi kaikenlaisia skenaarioita, mutta onneksi homma näyttää nyt  hyvältä. Leikkauskin on onnellisesti takanapäin. Ja edessä toivottavasti elämä, sellainen elämä kuin se on tähänkin asti ollut. Se on ollut hyvä elämä, minunnäköiseni.

En siis ole niitä ihmisiä, jotka sairauden kohdatessa tai elämän ehtoopuolella katuvat jotain. Mielessäni ei ole käynyt, että olisinpa tehnyt vähemmän töitä – ei, olen tehnyt niitä juuri sopivasti, sillä rakastan työtäni. En myöskään ajatellut, että olisi pitänyt viettää aikaa enemmän perheen tai ystävien kanssa. Olen aina pyrkinyt järjestämään läheisille aikaa, jos välissä on ollut kilometrejä tai ruuhkavuosia, niin olen järjestänyt heidän kanssaan puhelinaikaa. Olen pitänyt ystäviini yhteyttä niissä puitteissa kuin eri elämänvaiheissa on ollut mahdollista. Olen sanonut ja osoittanut läheisilleni, miten tärkeitä he ovat minulle.

En kadu sanojani, enkä tekojani, vaikken kaikista niistä maailman ylpein olekaan.

Harrastuksia minulla on ollut elämäntilanteisiin sopivasti – joskus enemmän, joskus vähemmän. Joskus omaksi ajaksi riitti kahvihetki hyvän lehden parissa, nykyisinhän minulla ei olekaan muuta kuin aikaa itselleni, joten kyse on vain siitä, haluanko käyttää sen tennikseen vai kieltenopiskeluun. En ole jättänyt mitään tekemättä sen vuoksi, etten osaa. Jos olen halunnut virkata, olen opetellut virkkaamaan.

Minusta on surullista, jos ihminen tajuaa vasta sairauden tai kuoleman edessä, ettei ole elänyt haluamanlaistaan elämää. Mistä se johtuu? Rohkeuden puutteesta? Muiden ihmisten odotusten mukaan elämisestä?

Eläkää ihmiset, nyt on sen aika!

Susanna

IMG_8995

Nukutuslääkäri sanoi, ajattele jotain ihanaa paikkaa. Ja minä ajattelin tätä. Ja sitten nukahdin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen ollut hämmentynyt ja onnellinen saamistani viesteistä, tervehdyksistä ja avusta. Minulla on ihania ystäviä.

IMG_9168

Olen terve ennen kuin nämä kukat ovat kuihtuneet!