Priimaa pukkaa

Tämä on keski-ikäisen naisen (ironinen) lifestyle-blogi. Samppanjaa, blingblingiä, itsensä kehittämistä ja kaunista elämää.

Ne jotka seuraavat blogiani säännöllisesti tietävät, että minulta leikattiin juuri kasvain. Kerroin heti kaikille kiinnostuneille tarkemmin, mistä kasvain löytyi ja mitä leikkauksessa poistettiin. Mutta en kertonut sitä kysymättä. En muuta kuin aivan läheisimmille.

Jäin pohtimaan, miksi?

Tulin siihen tulokseen, että kasvaimeni sattui kasvamaan paikassa, joka on tabu. Siitä ei oikein saa puhua. Ja koska siitä ei saa puhua, niin siitä pitää mielestäni puhua.

Siksi kerron nyt, että minulta löydettiin kohdusta harvinaislaatuinen kasvain ja sen vuoksi minulta poistettiin kohtu. Ja varmuuden vuoksi kiskaistiin samalla myös munasarjat.

Hui kauheaa, kuinka kehtaan kertoa tämän? Miten noloa? Miten tuolla lailla henkilökohtaisia asioitaan kehtaa kertoa?

Siksi, että haluan omalta osaltani olla tekemässä tästä vähemmän tabua. Sillä asian kohteleminen tabuna ei tee gynekologisten kasvainten tai muidenkaan alueen sairauksien kohtaamisesta yhtään helpompaa meille, jotka sellaista joudumme kohtaamaan. Kasvain, syöpä tai muu vakava sairaus ei ole koskaan helppo juttu – vielä vaikeampi se on, jos siitä ei saa puhua tai siitä pitää hyssyttellä. Ei pidä.

Ja jotta repisin vielä yhden tabun alas, niin kerron myös, että munasarjojen poistaminenhan merkitsee naiselle sitä, että hänellä alkavat välittömästi vaihdevuodet. Nollasta sataan. No, onneksi on hormonikorvaushoito, joten toistaiseksi en ole huomannut oireita. Toisaalta ne tulevat kuulemma usein myös pienellä viiveellä.

Vaihdevuosi on sanana lähes yhtä paha kuin v-alkuinen voimasana. Naisten vaihdevuosille naureskellaan, niistä tehdään ”mummotauti”. Sanana se on jotenkin sukua mummotunnelille – on muka huvittavaa, hävettävää tai kiusallista, että yli 30-vuotias nainen haluaa käydä baarissa.

Jotenkin yhtä huvittavaa, hävettävää, kamalaa ja kiusallista on se, että naisella on vaihdevuodet. Eikä ole, se on luonnollista. No, minun tapauksessani ei varsinaisesti luonnollista, vaan lääketieteellistä.

Meikäläiseltä on nyt siis sisuskalut ja hormonituotanto myllätty kertaheitolla. Miltä tuntuu? Iskikö identiteettikriisi? Ei. Naisellisuuteni ei ole kiinni päärynänkokoisesta elimestä.

Vaihdevuosien kamaluudesta en osaa nyt vielä varmasti sanoa mitään. Uskon kuitenkin, että siitä selvitään, miljoonat naiset minua ennenkin ovat selvinneet. Ja onhan tässä myös hyvät puolensa: en nyt varsinaisesti jää kaipamaan menkkoja.

Pysykää naisina!

Susanna

Olen bloggaillut nyt reilun vuoden ajan. Siinä ajassa on tapahtunut paljon, monta reissua on tehty, muutama käsityö saatu valmiiksi, syöty monta herkullista ruokaa, saatu lapsi täysi-ikäiseksi ja hiuksetkin ovat lyhentyneet ja lyhentyneet.

Elämäni on ollut juuri sellaista kuin olen halunnutkin. Tämä oli erityisen lohdullinen ajatus silloin, kun minulta löydettiin nyt kesällä kasvain ja tiesin joutuvani leikkaukseen. Mielessä tietysti kävi kaikenlaisia skenaarioita, mutta onneksi homma näyttää nyt  hyvältä. Leikkauskin on onnellisesti takanapäin. Ja edessä toivottavasti elämä, sellainen elämä kuin se on tähänkin asti ollut. Se on ollut hyvä elämä, minunnäköiseni.

En siis ole niitä ihmisiä, jotka sairauden kohdatessa tai elämän ehtoopuolella katuvat jotain. Mielessäni ei ole käynyt, että olisinpa tehnyt vähemmän töitä – ei, olen tehnyt niitä juuri sopivasti, sillä rakastan työtäni. En myöskään ajatellut, että olisi pitänyt viettää aikaa enemmän perheen tai ystävien kanssa. Olen aina pyrkinyt järjestämään läheisille aikaa, jos välissä on ollut kilometrejä tai ruuhkavuosia, niin olen järjestänyt heidän kanssaan puhelinaikaa. Olen pitänyt ystäviini yhteyttä niissä puitteissa kuin eri elämänvaiheissa on ollut mahdollista. Olen sanonut ja osoittanut läheisilleni, miten tärkeitä he ovat minulle.

En kadu sanojani, enkä tekojani, vaikken kaikista niistä maailman ylpein olekaan.

Harrastuksia minulla on ollut elämäntilanteisiin sopivasti – joskus enemmän, joskus vähemmän. Joskus omaksi ajaksi riitti kahvihetki hyvän lehden parissa, nykyisinhän minulla ei olekaan muuta kuin aikaa itselleni, joten kyse on vain siitä, haluanko käyttää sen tennikseen vai kieltenopiskeluun. En ole jättänyt mitään tekemättä sen vuoksi, etten osaa. Jos olen halunnut virkata, olen opetellut virkkaamaan.

Minusta on surullista, jos ihminen tajuaa vasta sairauden tai kuoleman edessä, ettei ole elänyt haluamanlaistaan elämää. Mistä se johtuu? Rohkeuden puutteesta? Muiden ihmisten odotusten mukaan elämisestä?

Eläkää ihmiset, nyt on sen aika!

Susanna

IMG_8995

Nukutuslääkäri sanoi, ajattele jotain ihanaa paikkaa. Ja minä ajattelin tätä. Ja sitten nukahdin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen ollut hämmentynyt ja onnellinen saamistani viesteistä, tervehdyksistä ja avusta. Minulla on ihania ystäviä.

IMG_9168

Olen terve ennen kuin nämä kukat ovat kuihtuneet!

Mä olen varautunut muutaman viikon sairaslomaan hamstraamalla neulelankoja. Tai no, ehkä olisin ostanut lankoja muutenkin. Tämä tuleva toipilasaika on nyt vain hyvä tekosyy asialle.

Kesän käsityöt olivat lähinnä neuletoppeja, mutta nyt olen siirtymässä jo syksyisempiin töihin. Kesästä muistuttaa eniten puuvillainen, värikäs neuletakki. Se on viittä vaille valmis. Niin kuin kesäkin.

Lisäksi työnalla on Sandnesin alpakkalangasta neulottava vadelmanpunainen hamonen, joka on itseasiassa todella helppoa mallineuletta. Kaksi oikein, kaksi nurin, eli ihan tavallista resorineuletta. Neuleen silmukkamäärä on pariton, joten pyöröpuikoilla neulottaessa mallineule siirtyy aina kierros kierrokselta silmukan verran ”vinoon”. Tällä ohjeella voisin tehdä myös toisen hameen, ehkä jonkin neutraalimman värisen, tummansinisen?

Puikoilla on ollut keväästä asti myös Kalastajan vaimon alpakkaneule. Se jäi kesken, kun tuli kesä. Tämä neule on ehdottomasti arvokkain ikinä tekemäni neuletyö, joten siitä on paras tulla kiva.

Kalastajan vaimolta olen nappaamassa myös persikkaisen neuleen, hän toteutti sen vaaleanpunaisena, mutta mulla on niin paljon pinkkiä vaatekaapissani, että kaipasin vähän vaihtelua.

Syksyisin neuleistani on Kotiliesi Käsityöt 5/2017 ohjeella toteutettava poikkiraitapusero, jonka toteutan Sandnesin Easy-langasta ja lankavarastoni uumenistä löytyneestä Sandnesin Suri-langasta, jota olin säästellyt Skappel-neuleeseen. Mutta ehkä reilummalle syysneuleellekin on paikkansa, Skappel on sellainen kotineule.

Lisäksi minulla on langat valmiina Sandnesin monesta eri pintaneuleesta (korinpohjaa ja palmikoita jne.) neulottavaan työhön, jota varten hommasin ylellistä Sandnesin alpakka-lankaa ja Sandnesin Tynn silk mohairia.

Nämä kuusi neuletta yritän saada valmiiksi vuoden loppuun mennessä. Miksi kiire? No siksi, että mielessä on jo uusia projekteja ja vanhoja keskeneräisiä :).

Lämpimin terkuin,

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ylelliset langat ja klassikkoväri tulevaa neuleprojektia varten.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tästä tulee hame, johan sillä on viisi senttiä pituutta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Elämäni kallein neuleprojekti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reilu syysneule aloitettuna.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hihoja vaille valmis neuletakki.

 

Mä olin seitsemän vuotta ainut lapsi. Sitten sain pikkusiskon, reilut pari vuotta myöhemmin seuraavan pikkusiskon ja pari vuotta sen jälkeen pikkuveljen. Mä olen siis lapsuuteni ja nuoruuteni ajan ollut selvästi vanhin.

Lapsuudessa ja nuoruudessani isosiskona oleminen merkitsi minulle siis lähinnä vastuuta ja huolehtimista. Heistä ei ikinä ollut minulle leikkikaveriksi eikä edes seuraksi. Ei kai sitä 15-vuotias 8-vuotiaan kanssa hengaa.

Yksi vanhenemisen parhaista puolista onkin ollut se, että ikäeromme on pienentynyt. Nykyään sisaruksista on minulle seuraa, ja heistä on minulle kaveriksi. He ovat hyviä ystäviäni <3.

Siskojeni kanssa teemme noin kerran vuodessa likkojen reissun. Nyt käväisimme päiväseltään Tallinnassa. Kävimme syömässä ja pitelimme sadetta Viru-keskuksessa. Mutta ennen kaikkea olimme yhdessä ja pidimme hauskaa.

Minulla on fiksut, hauskat ja kauniit siskot. En tiedä, keneen ovat tulleet! 🙂

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Helsingin Länsisataman uusi terminaali on todella hieno!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mun ihanat!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lounastimme La Bottegassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lohicarpaccio oli ihanan raikas.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Risottoon olisi voinut laittaa enemmän juustoa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aperol spritzit.

Hyvä ruoka, parempi mieli on ollut minun mottoni viime viikkoina. Myös lomalla Thaimassa, sillä reissu osoittautui kaikkien aikojen ruokamatkaksi. Kuola alkaa valua jo siitä, että joku mainitsee sanan Thaimaa. Ruoka oli nimittäin todella hyvää – ja sellaista sai aivan kaikkialta. Söimme kyllä hienoissakin ravintoloissa, mutta kokemuksemme mukaan ruoka ei välttämättä parantunut, vain puitteet muuttuivat fiinimmäksi. Toki kivaa sekin, että näköalat ovat huikeita ja tarjoilijat kohtelevat kuin kuninkaallista. Mutta jos pelkkää ruokaa ajattelee, niin erinomaista ruokaa saa myös kadulta, rannalta ja halvalla.

Ja jos katuruokailussa ”faaraon kosto” -tyyppinen matkakokemus pelottaa, niin huoli pois! Thaimaassa ei vatsatautia tarvitse pelätä sen enempää kuin Suomessakaan. Kalan matka merestä lautaselle on todella lyhyt ja hygieniasta pidetään huolta. Aina kannattaa syödä paikoissa, joissa paikallisetkin syövät, niissä ruoan kierto on nopeaa.

Me osallistuimme Bangkokissa opastetulle katuruokakierrokselle, joka oli aivan huikea kokemus! Privaattikierros oli vähän kalliimpi kuin pienryhmän kierros, mutta siihen sisältyi se, että tuk tuk -kuski ja ruokaopas tulivat hakemaan hotellilta ja palauttivat hotellille. Me osallistuimme kyseisen retkijärjestäjän iltakierrokselle, joten tunnelmassa oli vielä jotain ekstraa. Kyseisellä firmalla on harvinainen pääsy temppelialueelle ilta-aikaan, jolloin alue on muuten yleisöltä suljettu. Niinpä pääsimme näkemään Wat Pho -temppelin silloin, kun se ei ollut täynnä turisteja.

Kierroksen sapuskat olivat loistavia ja oli kiva kuulla oppaan kertovan paikallisesta ruokakulttuurista. Kierroksen lopussa opas tarjosi myös mahdolilsuuden syödä hyönteisiä – yllätin itseni tarttumalla haasteeseen.  Tosin hyönteiskammoisena valitsin kyllä ”helpoimman” mahdollisen makupalan, eli paistetut heinäsirkat. Jos ajatus ei ällötä liikaa, niin suosittelen kokeilemaan: sekä koostumus että maku vastasivat lähinnä perunalastuja. Voisin pistellä heinäsirkkoja poskeen joskus game of thrones -maratonia seuratessa :).

Tässä meikäläisen TOP-herkuttelukokemukset:
– Bangkokin katuruokakierros, tykitystä alusta loppuun, höystettynä palatsivierailulla ja kukkatorilla ja heinäsirkka-aterialla
– illallinen Banyan Tree -hotellin Vertigo-kattoravintolassa. Ruoka oli hyvää, muttei ei räjäyttänyt tajuntaa, näköalat kyllä räjäyttivät. Vinkki: näköaloista pääsee nauttimaan myös drinkkibaarissa. Joten jos haluaa vain lasillisen Aasian korkeimmalla olevassa kattobaarissa, niin ei ole pakko syödä
– Hua Hinin satamalaiturilla olevat ravintolat, erityisesti Ketsarin, älä säikähdä vaatimatonta ulkoasua, ruoka on todella hyvää
– Hua Hinin Cicada-markkinat (pe-su-iltaisin)
– Hotellimme Anantaran kaikki neljä ravintolaa olivat loistavia

(Tsekkaa kuvateksetistä muut vinkit)

Minua pelotti vähän etukäteen, millainen lomamatkan tunnelmasta tulee. Sain nimittäin tietää vähän ennen lomaa, että joudun suhteellisen isoon leikkaukseen. Hyvä ruoka. parempi mieli -sanonta pitää kyllä paikkaansa. Loma oli aivan loistava, tuleva operaatio käväisi kyllä mielessä muutamaan kertaan, mutta päällimmäisenä oli kuitenkin mielessä nautinto ja kiitollisuus jokaisesta hetkestä, jonka sain kokea (ja jokaisesta ruoasta, jonka sain syödä).

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lounas silkkikeisari Jim Thompsonin kotimuseossa. Silmäkarkkia riitti, oli erittäin hyvää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Opastettu katuruokakierros alkamassa. Tätä iltaa muistellaan vanhana kiikkustuolissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kierroksella pääsi tutustumaan Wat Phon temppelialueeseen illalla. Ja opas opetti, miten lootuksenkukkien terälehtiä taitellaan nätisti. Vein kukat Buddhalle ja toivoin terveyttä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Temppelialue oli hieno ja hiljainen illalla, kun sinne eivät tavisturistit pääse.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Heinäsirkka hyppäsi suuhun, jalajallanjalajalavei.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reissuin hienoimmat näköalat Bayan Treen Vertigo-kattoravintolassa. Ihana ilta!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hua Hinin vanha asemahotelli, Centara Grand Beach. Suosittelen hotellin baaria drinksupaikaksi. Ota Vesper, sillä paikassa on 007-tunnelmaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hua Hinin yömarkkinat ovat auki joka ilta. Kaikkea mahdollista ja krääsää, mutta myös ruokaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Durian on aasialaisten mämmi. Se haisee niin pahalle, että sen kuljettaminen paikallisissa liikennevälineissä on kielletty. Maistoin durian-jäätelöä kerran Singaporessa, ei jäänyt kaipuu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hua Hinissa on toisetkin iltamarkkinat, Cicada-markkinat ovat hienostuneemmat kuin ne perinteiset yömarkkinat. Jos epäröit katuruoan syömistä, niin tämä on ehkä paikka, jossa uskallat aloittaa. Avoinna pe-su.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Thaimaassa voi tehdä viinitilaretken! Monsoon Valley sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Hua Hinista. Hienot näköalat ja hyvä ruoka, viinikin hyvää!

IMG_8817

Ja se ruoka oli vain niin hyvää!

IMG_8816

Papaya-chili-salaattiin ja mango-chili-salaattiin tuli himo!

IMG_8671

Ja taas syötiin. Oli soft shell crab -kausi, joten sitä herkkua piisasi.

IMG_8568

Hua Hinin laituriravintolassa puitteet eivät häikäisseet, mutta ruoka kyllä.

IMG_8535

Hotellin rantaravintolassa tuli syötyä monet lounaat ja pari illallistakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämän tuoreemmaksi eivät osterit muutu. Nam!

Jos minun pitäisi valita yksi suosikkimateriaali, niin se olisi silkki: se on talvella lämmin, muttei ole kesälläkään hiostava. Se hohtaa kauniisti. Se on ihana niin neuleissa, paitiksissa, yöpaidoissa kuin juhlavammissakin vermeissä. Kaapissani on useampi silkkipaita ja ne ovat minulla ihan arkikäytössä.

Ja totta kai nyt lomamatkalla Thaimaassa tuli shopattua silkkiä. Thaimaan laadukkain silkkitalo on Jim Thompson, jolla on Bangkokissa useampi myymälä, kotimuseo (ihana paikka!) ja outlet. Sieltä shoppasin itselleni silkkitunikan, huivin ja tennarit.

Muut silkkituliaiset ovat mistä mikin: ihan ostareilta, markkinoilta ja lentokentältä. Käsityöharrastukseni ansiosta nimittäin minulle on kehittynyt varsin hyvä materiaalinäppituntuma, erotan kyllä tekokuitusatiinin silkistä.

Ostin varsin vähän tuliaisia. Matkasin Thaimaahan lentolaukku ison matkalaukun sisällä sen varalta, että tulle shoppailtua. Mutta sama lentolaukku mahtui laukun sisään paluumatkallakin.

Silkin lisäksi shoppasin ns. mala-koruja, eli puolijalokivista tehtyjä kaula- ja rannekoruja, jotka ovat erityisesti meditaatiosta innostuneiden suosiossa.

Joo, jotakin muutakin laukkuun upposi, mutta aika vähän: shortsit siellä hajonneiden tilalle, toppi siellä roskikseen joutuneen tilalle, muutamia paitoja, rantakäyttöön sopivat aurinkolasit ja massakentän tenniskengät. Kotiin ostimme tyynynpäälliset ja thaimaalaista viiniä.

Lisää reissusta ensi kerralla, kannattaa odotella vesi kielellä seuraavaa poustausta!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hippihenkinen hapsuhuivi Jim Thompsonilta. Sininen, myös vähän ehkä hipahatava huivi edustaa thaimaalaista nykysuunnittelua ja on lentokentältä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Neljä silkkihuivia oli saaliina.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sohvatyynyt MBK-tavaratalosta, joka on kuin kauppakeskuksen muotoon tungettu basaari, loistopaikka!

IMG_9017

Jim Thompson ❤

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Norsuilla koristetut rannekorut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mala-koruja, etummainen on suosikkini.

 

Tänä kesänä on pitänyt olla ahkera, että on tarjennut. Olemme urakoineet puutarhaa kuosiin. Puutarhanhoito Suomessa on vähän päätöntä hommaa – on niin kylmä, ettei siitä kauniista puutarhasta ehdi nauttia kunnolla. Mutta ehkä ensi kesänä sitten?

Lisäksi olen kutonut aika paljon. Nyt työnalla on valkoinen pitsitoppi, jonka saan ehkä tällä viikolla valmiiksi. Toinen toppikin on työnalla, siitä tulee spagettiolkaiminen, eli saa nähdä, pystyykö sitä Suomessa tänä kesänä käyttämään.

Pari raitatoppia sain valmiiksi jo aiemmin.

Eli jos tästä jotain pitää päätellä, niin runsas toppien työstäminen lupaa kylmää ja sateista kesää. Ensi kesänä meikäläinen neuloo sitten villapaitoja!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Valkoinen toppi on muuten sileää neuletta, mutta yläosassa on pitsineuletta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tästä tulee spegettiolkaintoppi, tosin valmista on vasta viisi senttiä…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Raitatopit ovat muuten identtiset, mutta raitojen rytmitys ja väritys ovat erilaiset.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Halterneckin tapainen kaula-aukko.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sinistä vai persikkaa?

Naisella ei koskaan voi olla liikaa kenkiä tai laukkuja, ei ainakaan minulla. Laukkuja pitää olla pieniä, keskikokoisia ja suuria. Erivärisiä ja monivärisiä. Rentoja ja juhlavia. Ja sitten vielä bloggaajalla pitää olla kameralaukku(ja).

Ostin Olympus-kamerani reilu vuosi sitten ja samalla shoppasin Olympuksen kameralaukun (noh, itseasiassa kaksi eriväristä). Ne ovat kuitenkin jääneet pieneksi, sillä varustearsenaalini on kasvanut.

Viime aikoina olenkin metsästänyt uutta kameralaukkua. Olen vaatinut ilmeisesti mahdottomia, sillä sopivaa ei meinannut löytyä millään.

Vaatimuslistani:

  • Laukkuun pitää mahtua kamerarungon lisäksi ainakin neljä objektiivia
  • Sen pitää näyttää naiselliselta
  • Sen pitäisi näyttää mahdollisimman vähän kameralaukulta
  • Sinne pitää kameran lisäksi mahtua ainakin kännykkä, luottokortit ja avaimet

Miksi kameralaukku ei saa näyttää kameralaukulta? No, siitä yksinkertaisesta syystä, että kamera kulkee mukana matkoilla, näyttelyissä, ravintoloissa, juhlissa ja kaupungilla. En halua alleviivata sitä, että laukussani on kamera. Haluan, että laukku näyttää yhtä luontevalta ravintolatuolille ripustettuna kuin mikä tahansa olkalaukkuni.

Ilmeisesti olen Suomen ainoa nainen, joka on kaivannut tällaista laukkua, siltä ainakin tuntui valikoimaa (tai sen puutetta) ihmetellessä. Hienoja kameralaukkuja kyllä löytyi naisillekin, mutta ne olivat aivan liian pieniä!

Onneksi kollega vinkkasi amerikkalaisesta Kelly Moore Bag -yrityksestä. Heidän sivuiltaan löysin heti useammankin sopivan vaihtoehdon, mutta päädyin nahkaiseen konjakinruskeaan versioon Westminster Hoboon. Sen uumenista löytyy irrotettava lokerikko kameratarvikkeille, eli sen voi halutessaan ottaa pois ja käyttää Kellyn laukkua ihan tavallisena olkalaukkuna. Tai, lokerikon voi ehkä laittaa myös johonkin muuhun olkalaukkuun! Näppärää!

Kellyn laukkujen yksityiskohdat ovat mietittyjä eivätkä useimmat laukut tosiaankaan näytä kameralaukuilta.

Oman laukkuni sisälle mahtuu myös läppäri ja aika paljon kaikenlaista lomapäivänä tarvittavaa.

Tuote tuli Suomeen tietysti tullin kautta, mutta alvin kanssakin tuote vastaa lähinnä tavallisen nahkalaukun hintaa.

Jos olet kameralaukkua vailla, niin Kellyjen laukkujen yksityiskohtia esitellään laukkujen valokuvien joukosta löytyvissä videoissa. Ne katsomalla saa hyvän käsityksen siitä, mitä mihinkin malliin mahtuu.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olkahihna ja irroitettava messenger-hihna.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kameraa suojaava lokerikko on irroitettava.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ei näytä kameralaukulta, eihän?

Edinburghista haettu viskibassoni jatkuu, onpas sinnikäs flunssa! Sateinen ja viileä keli siis kostautui. Ei siis ole ihme, että kaupunki pursusi kashmir-ihanuuksia, sillä niille ja  on siinä ilmastossa todellakin käyttöä!

Meiltä kaikilta karsasi vähän mopo käsistä kashmir-ostoksilla. Vanhan kaupungin pääkatu Royal Mile oli täynnä ihania neuleita, huiveja ja vilttejä. Onneksi mukana oli vain lentolaukku, niin ostoksille tuli jossain vaiheessa stoppi.

Edinburgh oli muutenkin kiva ostoskaupunki: sieltä löytyi Cath Kidston, josta ostin sateenpitävän (!) laukun. Ja lisäksi Anthropologien lifestyle-kauppa, joka pursusi kaikkea ihanaa, mutta mukaan tarttuivat korallinväriset korkkarit, joissa on maltillinen, kävelyyn sopiva korko. Lisäksi kaupungista löytyy Joules, josta olen joskus tilannut kumpparit, nyt mukaan tarttui korallinpunainen öljykangastakin tyylinen ulkoilutakki. Kaikilta löytyy nettikauppakin.

Cath Kidston ei varsinaisesti ole mun tyyliäni. Pienissä pinnoissa tykkään kyllä romanttisuudesta, tyttömäisyydestä ja karkkiväreistä. Lontoosta shoppasin heidän merihenkisen hameensa. Antropologien vaatteissa tykkään hippimäisyydestä, mutta osa heidän jutuistaan on kyllä minulle too much. Koruhyllyn olisin kyllä voinut tyhjentää…

Sen sijaan Joulesilta voisin ostaa koko kaupan. Reipasta ja värikästä! Esimerkiksi löytämäni koralliunpunainen ulkoilutakki on sellainen, ettei sellaista voisi Suomesta ikinä löytää mistään! Kun meillä ostetaan huonon kelin takki, se on musta, harmaa, tummansininen tai jos oikein villiksi heittäydytään, niin joulunpunainen. Minusta korallinpunainen sopii kuitenkin aivan hyvin sekä korkkareihin että sadetakkiin! Sataahan sitä tropiikissakin!

Susanna

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Anthropologiessa oli ihania astioita!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Silmäkarkki.

IMG_7896

Kashmiria kaikissa muodoissaan ja Cath Kidstonin vahakangaslaukku.

IMG_7899

Lisää kashmiria. Ja vähän paljetteja.

Minulla on ollut jo parikymppisestä viehtymys skottiviskejä kohtaan. Erityisesti savuisat Islayn single maltit ovat mun juttu.

Kävin ystävien kanssa viettämässä pitkää viikonloppua Edinburghissa, joten totta kai skottiviskeihin piti tutustua paikan päällä. Lopputuloksena viskibasso, jolla ei varsinaisesti ole tekemistä viskin juomisen kanssa. Iski kesäflunssa :(.

Lämmin suositus Edinburgin linnan vieressä sijaiitsevalla Scotch Whisky Experiencelle. Se on varsin turistico, mutta hienosti toteutettu mesta, jossa tutustuu sekä viskin valmistukseen, historiaan että skottiviskin tyyppeihin. Viskeissä nimittäin on eroja.

Me ainakin tykkäsimme sekä paikasta että viskeistä, vaikka ryhmämme onkin saanut nimensä rakkaudesta rosé-viiniin.

Tarkemmat matkavinkit myöhemmin, mutta nyt totean vain että Slàinte mhath eli suomennettuna Terveydeksi! Sitä nimittäin olisi nyt tilauksessa. Tuo muuten lausutaan jotenkin tyyliin: slaintse-va. Monta viskiä ei voi ottaa, jotta kykenee lausumiseen.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Islayn viskit ovat savuisia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maailman suurin viskikokoelma on brasilialaisen miehen keräämä.