Priimaa pukkaa

Tämä on keski-ikäisen naisen (ironinen) lifestyle-blogi. Samppanjaa, blingblingiä, itsensä kehittämistä ja kaunista elämää.

Viime perjantaina avattiin Kampin kauppakeskukseen Suomen ensimmäinen ja samalla Euroopan suurin Muji. Jono kiemurteli kauppakeskuksen ulkopuolelle saakka. Itse tykkään kyllä Mujin tuotteista, sillä sieltä löytyy kivoja juttuja kalenterituunailusta ja järjestelemisestä kiinnostuneelle ihmiselle. Silti ei olisi tullut mieleenkään mennä sinne avajaispäivänä jonottelemaan. Jonouutisointia seuratessa kollega myös totesi osuvasti, että ilmastoahdistus unohtuu äkkiä, kun tarjolla on ilmaiseksi jotain ”krääsää”.

Ihminen on erittäin hyvä perustelemaan omia tekojaan ja valintojaan parhain päin. Huusin lapsille, koska olin väsynyt. Pidin omaa saikkua, koska pomo on huono. Petin puolisoani, koska hän ei ymmärrä minua.

Sama pätee näihin vastuullisuusasioihin. Omat valinnat ovat jotenkin hyvä ja perusteltuja. Toisaalta muita on helppo arvostella asioista, joista ei itse ole kiinnostunut tai joihin ei ole itsellä mahdollisuutta.

Kaupungin ydiskeskustassa asuvan on helppo arvostella yksityisautoilijoita. Silti hän voi aivan hyvin lentää kaukomaille monta kertaa vuodessa. Kauramaitoa kahviinsa laittava saattaa arvostella tuotantoeläinten olosuhteita, mutta silti hän mussuttaa suklaata, jonka tiedetään aiheuttavan ihmiskauppaa Afrikassa. Jos itsellä ei ole mahdollisuutta matkustaa ulkomaille, on helppo arvostella lentämistä, mutta silti lapsia saattaa olla liuta ja vaatteet on tehty halpatuotantomaissa.

Ihmisten ilmosto- ja muu vastuullisuusahdistus purkautuu niin kuin ihmisten paha olo yleensä purkautuu: syyllistetään muita. Ongelma on kuitenkin siinä, että muiden käyttäytymistä ei voi muuttaa, vain omaansa voi. Ja jokaisen kannattaisi tehdä itse asioita, joilla on oikesti merkitystä.

Pääkaupunkiseudulla yli puolet hiilidioksidipäästöistä tulee lämmittämisestä. Se on siis iso asia ja pienentämällä omaa asumisen energiankulutustaan voi vaikuttaa merkittävästi. Eikä se edes heikennä asumismukavuutta, päinvastoin, sillä omakotitalossa ilmalämpöpumppu ja kerrostalossa erilaiset älyratkaisut parantavat asumismukavuutta.

Vähentämällä oikeasti turhan ostamista voi vaikuttaa. Ei ole väliä, miten ekologinen tai vastuullinen se tuote on – jos se ei ole oikeasti tarpeellinen tai sitä ei käytetä loppuun vaan heitetään seuraavan sesongin tullessa roskiin. Itse ostan tuotteita, joiden valmistustavasta minulla on ainakin jonkinlainen käsitys. Samasta syystä teen myös itse. Tiedän, että neulepaitaani ei ole tehty lapsityövoimalla vaan keski-ikäisellä työvoimalla.

En missään nimessä ole puhdas pulmunen. Minulla on kalenterikrääsää kaappi täynnä, ihminen selviäisi aivan hyvin myös ilman huikeaa lankavarastoa. Yksityisautoilen ja lennän.

Yhden asian olen kuitenkin todennut: ihminen ei voi tehdä omaa viherpesuaan roiskimalla kuraa muiden päälle. En ole parempi ihminen kuin muut, mutta voin olla parempi ihminen kuin olin ennen.

Mujiin aion mennä varmasti jossain  vaiheessa, kun alkuruuhka hellittää. Ja kun minulla on tarve.

Susanna

 

Minulla on ollut 40 vuoden ajan ystävä. En muista, että olisimme koskaan riidelleet niin, että meillä olisi ollut välirikko. Silti olemme lapsesta saakka uskoneet toisillemme salaisuudet. Luottamus on ollut vahva.

Ystävyytemme on kestänyt etäisyyttä: välillä välillämme oli valtameri ja jonkin aikaa myös ruuhkavuodet, joiden vuoksi yhteyttä ei ehtinyt tai jaksanut pitää aivan valtavan paljon. Mutta koskaan yhteydenpito ei kuitenkaan tauonnut niin pitkäksi ajaksi, että olisi tarvinnut epäillä, onko ystävyys vielä tallella. Siitä on jatkettu, mihin on jääty.

Näin keski-ikäisenä elämässä jää aina aikaa asioille, joita pitää tärkeänä. Muu olisi selittelyä. Niinpä me puhumme puhelimessa vähintään kerran viikossa, usein useamminkin. Välimatkan vuoksi emme näe niin usein kuin haluaisin, mutta onneksi kuitenkin vähintään muutamia kertoja vuodessa.

Miksi kirjoitan tästä nyt? Siksi, että ruuhkavuosissa moni ihminen unohtaa ystävänsä jos ei kokonaan, niin liikaa. Ja kun elämä sitten taas muuttuu poikasten lentäessä, niin huomaa, ettei ystäviä enää olekaan.

Vaikka ruuhkavuosissa voi yhteydenpito olla vaikeaa ja se voi harventua, niin ei sen saisi kokonaan loppua. Ystävyyttä ei saa pitää itsestäänselvyytenä, niin kuin ei mitään muutakaan elämässä. Jos hän on sinulle tärkeä, niin näytä se. Sen voi sanoa, mutta vielä tärkeämpää on näyttää se. Soita. Järjestä aikaa kahvittelulle. Ole ystävä.

Toivon, että minulla on ystävä vielä sitten, kun juoksulenkkimme ovat vaihtuneet rollaattorikävelyiksi. Ja nauramme, emme pelkästään kuvainnollisesti vaan ihan konkreettisestikin pissat housussa,  toistemme jutuille.

Susanna

 

Kävin aamutuimaan sinnikkäästi kävelyllä vesisateesta huolimatta. Mutta muuten viikonloppu on kyllä mennyt sisätiloissa käsitöiden ja askartelun merkeissä. Syksyllä pitää ottaa kotoilusta kaikki irti, kun ei oikein muutakaan voi.

Onneksi yksi vuoden ihanimmista tapahtumista on sijoitettu keskelle ankeinta mahdollista kuukautta: Suomen kädentaidot -tapahtuma kokoaa jälleen 15.-17.11. käsillätekemisestä tykkäävät ihmiset Tampereelle.  Kyseessä on Euroopan suurin käsityöalan tapahtuma, joten aivan pikkumarkkinoista ei todellakaan ole kyse!

Viimeksi vietin tapahtumassa kuutisen tuntia ja silti jäi yksi halli kokonaan näkemättä. Ole siis pro ja valmistaudu!

Itse printtasin nettisvuilta messuhallien kartat jo nyt ja merkkailin, missä haluan tänä vuonna käydä.

Listalla ovat lankapuolelta ainakin Marianne’s Mohair, Menita, Sandes, Snurre ja Lentävä lapanen.

Tänä vuonna ajattelin panostaa myös kalenteriharrastukseni innoittamana erilaisiin askarteluosastohoin, kuten Askarelliin, Heidin korttipajaan, Klemmarikellariin, Sinelliin, Suomen Taidetarvikkeeseen ja Teippitarhaan. Teippitarhasta ja Klemmarikellarista taisin tehdä viime vuonnakin ostoksia, joten taidan ottaa tyhjän repun mukaan!

Ai että, olisipa jo marraskuu, pääsisi messuilemaan!

Susanna

IMG_8387

Tänä aamuna teki mieli maalata hymyileviä naamoja.

IMG_8385

Tästä tuli mielestäni aika veikeä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suomen Taidetarvikkeesta voisi saada kaikkea kivaa maalamiseen!

IMG_8384

Nämä pipolangat ostin messuilta viime vuonna. Valmistunee ennen seuraavia messuja?

 

 

Mulle on kehittynyt bullet journalin myötä muistikirja-addiktio. Mulla on bullet journal tälle vuodelle, sen lisäksi on matkajournal. Mutta kaapista löytyy muistikirjoja myös ensi vuoden, tai vuosien tarpeisiin. Koska epäilen, että uusia ihanuuksia löytyy myös tulevaisuudessa, on niille pakko keksiä kai käyttöä.

Mulla on ensi vuodelle simppeli Nuuna, jota aion täyttää bullet journalin alkuperäisten ohjeiden mukaan ja aion pitää sen aika simppelinä. Lisäksi ostin Erin Condrenin life plannerin, joka on niin ihana, etten malttanut pitää siitä näppejäni irti. Siitä tuleekin ensi vuodeksi sellainen askartelupaskartelu-kalenteri, joka toimii enemmän silmänilona kuin kalenterina.

Aiemmin teetin itselleni Citrus book binderyllä muistikirjan, jonka sivut ovat akvarellipaperia.

Lauantaiaamuna heräsin klo 5.45, joten aamun varhaistunteina inspiroiduin sitten ottamaan akvarellit esiin. Siitä tuli sitten art journal, jota täyttelen ainakin kerran kuussa ja ideana on nimenomaan piirtää, maalata tai askarrella jotain sen hetkisen fiiliksen mukaan. Eli kuvallinen päiväkirja.

Käsillä tekeminen kivaa ja rentouttavaa. Se on juuri sopivaa kotoilupuuhaa syksyn sateisiin.

Susanna

IMG_8373

Kahvitahrat ovat oikeata kahvia.

 

 

Piipahdin pari viikkoa sitten Toscanassa. Paluu arkeen merkitsi sitä, että kesämekko vaihtui kevytuntsaan. Toscanassa oli vielä kesä. Viinin sadonkorjuu oli käynnistymässä seuraavalla viikolla. Lämpöä oli päivisin vielä 24 astetta.

Minä käyn aurinkoenergialla, joten tämä valon vähentyminen ottaa minulle kyllä koville. Pakkasesta sentään selviää laittamalla vaatteita päälle, mutta miten saa lisää valoa päiviin? Aamuisin herätessä on pimeää, eikä mene kauan, kun on pimeää sekä matkalla töihin että töistä kotiin.

Olen varma, että esi-isämme eivät kääntyneet Uralilta tähän suuntaan vapaaehtoisesti. Kyseessä oli jokin epäsosiaalinen rikollisjoukko, jonka muut ajoivat pohjoiseen, kun he itse kääntyivät Keski-Euroopan suuntaan.

No, onhan syksyssä toki hyviäkin puolia: tykkään arjesta ja syksyllä sitä arkea piisaa. Töiden päälle harrastan kaksi kertaa viikossa espanjanopiskelua, käyn salilla 2-3 kertaa viikossa ja tanssimassa lattareita kerran viikossa. Jos vapaa-aikaa jää (eli yleensä ei), teen käsitöitä, askartelen ja luen. Syksyllä on myös mukava käpertyä punaviinilasin kanssa sohvannurkkaan, Toscanasta onkin tulossa laatikollinen chianti classicoa ja kertakaikkisen herkullista rosee-viiniä. Niitä odotellessa!

Mitkä ovat teidän selviytymiskonstinne?

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kävin joka aamu katsomassa, kun aurinko nousi Toscanan kukkuloiden ylle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aamu-usvaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Auringonnousu voi räjäyttää tajunnan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oliiveja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sitruunoita ruukussa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sinistä taivasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sienassa olen käynyt aiemminkin, mutta katedraali on jäänyt aiemmin katsastamatta. Kannatti käydä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sienan kuuluisa aukio. Bondia ei näkynyt.

IMG_8283

Viimeisen illan viimeiset säteet.

 

 

Sähköinen kalenteri on loistava keksintö töissä, sillä palavereiden buukkaus ilman sitä olisi todella hankalaa. Sen sijaan kaikessa muussa elämän järjestelyssä mikään ei voita paperista kalenteria, jossa voi järjestellä, tehdä muistilistoja, suunnitella ja haaveilla paljon luovemmin kuin tietokoneella. Muistan asiat paljon paremmin, kun kirjoitan ne käsin.

Ja koska käsin kirjoittamisessa on enemmän vaivaa kuin näpyttelyssä, niin asiaa tulee myös ajateltua tarkemmin. Elämän tärkeiden asioiden hahmottaminen on käsin paljon helpompaa. Suomeksi asioita käsitellään – sanan taustalla on käsi. Minusta ihan syystäkin.

Pari vuotta sitten hurahdin bullet journaliin, josta olen blogannutkin. Tällä hetkellä minulla on käytössä Nuuna, jota olen koristellut lähinnä tarroin. Lisäksi minulla on erillinen Nuuna matkojen suunnitteluun ja matkapäiväkirjana.

Olen hommannut ensi vuodeksikin Nuunan, jota aion rakentaa aivan bullet journalin alkuperäisten ohjeiden mukaisesti. Tärkeintä tulee olemaan asia, koristelu tulee vasta kakkosena. Tai näin ainakin ajattelen.

Bullet journal on johtanut myös laajempaan kalenteri-innostukseen. Olen bongannut, että tarjolla on perinteisten paperikalentereiden ja täysin tyhjien bullet journaleiden välimuotoja, joissa on valmiina jo erilaisia ”pohjia”, joiden päälle voi tuunailla omaa kalenteriaan. Niitä löytyy valmiina päivättyinä versioina että sellaisina, joihin voi itse merkitä päivät.

Sellaisia päiväyksettömiä onkin tullut hankittua muutamia jo varastoon, sillä Mallorcalta löytyi hauska espanjankielinen kalenteri. Koska minulla on jo ensi vuodeksi kalenteri, niin espanjankielinen tulee käyttöön luultavasti vasta vuonna 2021. Ellei sitten uusin ihastukseni Erin Condrenin life planner (undated) pääse käyttöön silloin.

Kaikenlaista planner-tilpehööriä on tarjolla kalenterikoteloista penaaleihin, tarroihin, washi-teippeihin, kalenterikoristeisiin, lisävihkoihin ja erilaisiin välisivuihin. Ainakaan oman elämän hallinta ei ole välineistä kiinni.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Erin Condrinin säilytyspussi, jonne saa kalenterin, kyniä ja muuta tarpeistoa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tilasin räätälöidyn säilytyspussin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä penaali oli aika söpö.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Alpakkatarroja piti tietysti saada.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Erillinen budjettivihko. Pitäisikö pitää kirjaa siitä, paljonko kalenteritarvikkeisiin menee rahaa?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mallorcalta ostin espanjankielisen kalenterin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vihkoja!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Matka-Nuunani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensi vuoden Nuuna.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Alpakka-tarroja Etsystä.

Olen jo pidempään potenut vakavaa fanittamista. Se alkoi siitä hetkestä, kun näin Kissi Vähä-Hiilarin säihkysääret. Mutta kuten teini-iän ihastumisen sekaisella fanittamisella, tälläkään suhteella ei ole mitään toivoa. Toivoa siis siitä, että Antti Holma mitenkään voisi vastata tunteisiini, kun ei hän vastaa muutenkaan minulle. En tosin ole kysynytkään. Paitsi kerran, kun pyysin hänen kirjaansa nimmaria ja hän kyllä vastasi oikein ystävällisesti ja kirjoitti nimmarinsa rakkaudella minulle.

Mutta fanitan siis Anttia. Hänen huumorinsa iskee meikäläiseen. Hänen verbaalinen ilmaisukykynsä on huikea. Mutta myös hänen ajatuksensa iskevät. Olen kuunnellut Auta Antti -podcastin kaikki jaksot ja itkenyt vähintään yhtä paljon kuin nauranut. Antti on viisas ihminen.

Olen myös lukenut Antin blogia ja tietysti Antin kirjan, jossa on se nimmarikin. Olen seurannut Antin instaa. Sodomaan en ole vielä tutustunut, sillä yritän säästellä jotain pimeitä syysiltoja varten.

Antin blogi on loistava, mutta yhtä asiaa ihmettelen. Hänellä on blogissaan kolme kategoriaa: elämä, matkustus ja vitsihuumori. Mutta elämän ja vitsihuumorin alta löytyy vain herjaus:

Nothing Found

It seems we can’t find what you’re looking for. Perhaps searching can help.

Onko tämäkin Antin nerokasta sarkastista huumoria, jonka tarkoituksena on viestiä, ettei Antilla ole elämää eikä häneltä irtoa vitsihuumoria?

 

Tämän kysymyksen lisäksi olen pohtinut, miksi minulla on  tällainen julkkisihastus? Varmaan siksi, että oikeastaan olen Antille kateellinen. Minusta on käsittämätöntä, että joku osaa näytellä, kirjoittaa sekä vakavasti että hauskasti, hänellä on ihana podcast-ääni ja lisäksi hän on vielä todella hyvännäköinen. Varmaan Antti on rikaskin, sillä uskon, että kaikki, mihin Antti koskee, muuttuu kullaksi. Sitä paitsi Antti asuu New Yorkissa, mikä on jo riittävä todiste rikkaudesta tai ainakin siitä, että rahaa tulee, sillä sitä myös menee. Antin täydellisestä ansioluettelosta puuttuisi vain se, että Antti olisi myös loistava laulaja ja lattaritanssija. Ehkä onkin. Luultavasti on.

Samanlaista kateudensekaista ihalua tunnen muuten myös Anna-Leena Härköstä kohtaan. Mutta hänen kanssaan ”suhde” on kestänyt paljon pidempään. Se alkoi siitä, kun mummuni kehotti minua lukemaan Häräntappoaseen. Tästä syystä muuten fanitan myös nyt jo poismennyttä mummuani.

Antin ja Anna-Leenan fanituksella on hyvin paljon yhteistä. Molemmat ovat häikäisevän hyviä monissa asioissa. Molemmat ovat myös hauskoja. Anna-Leenan nimmaria minulla tosin  ei ole. Jos olisi tilaisuus pyytää sellaista, niin haasteena olisi se, mihin hänen kirjoistaan sen pyytäisin? Omistan kaikki hänenkin kirjansa.

Ei kai siinä ole mitään säälittävää, että keski-ikäinen täti fanittaa? Auta Antti.

Susanna

 

IMG_9837

Elämän tähtihetkiä. Varmasti meille molemmille.

Yhtäkkiä aloin bongata niitä kaikkialla: videoissa, valokuvissa, penaaleissa, bullet journaleissa, tarroissa, vaatteissa ja tietysti lankahyllyillä. Nimittäin alpakoita. Ensimmäisen alpakkavideon nähtyäni olin heti aivan myyty – alpakat ovat i-ha-ni-a! Siltä istumalta selvitin, onko alpakoita Suomessa ja missä niitä pääsee katsomaan. Ja sitten olinkin jo lyönyt kalenteriin visiitin Ali-Ollin alpakkatilalle Klaukkalaan. Meiltä on siis lähimpien alpakoiden luokse vain puoli tuntia, lähimatkailua!

Vierailu ei vähentänyt lainkaan alpakkarakkauttani, sillä alpakat ovat söpöjä  ja hassuja sekä ulkoisesti että sisäisesti. Ne ovat kilttejä, niiden ruokkiminen on helppoa, sillä niillä ei ole ylähampaita, joten ne eivät edes vahingossa voi purra kädestä. Niitä voi rapsutella ja silitellä, jos ne sille päälle sattuvat. Ne ovat nimittäin luonteeltaan hyvin paljon niin kuin kissat, niitä ei kiinnosta miellyttää ihmistä. Eli mitä tahansa ne tekevätkin, ne tekevät sen omasta halustaan.

Ne ovat kaikki myös omanlaisiaan persoonia, sen huomasi jo ruokkiessa, sillä Aamu oli selkästi tyttöporukan nälkäisin tyyppi ja yritti viedä kaikki rehupelletit muiden nenän edestä.

Alpakat ovat oppivaisia, joten niiden kanssa voi harrastaa esimerkiksi alpakka-agilityä. Tai käydä kävelyllä, sillä ne kulkevat hihnassa. Minäkin pääsin tekemään pienen lenkin.

Ali-Ollin tila on auki ympäri vuoden sunnuntaisin, joten suosittelen retkeä kaikille, jotka pitävät eläimistä. Tilalla on myös poneja, kaneja, deguja, marsuja ja kaksi kissaa.

En valitettavasti voinut tuoda kotiin omaa pikkualpakkaa, mutta tuliaisia toin tietysti silti. Tilan puodista lähti mukaan kolme vyyhtiä Iitasta kehrättyä lankaa. Alpakan villa on seitsemän kertaa lämpimämpää kuin lampaanvilla, eikä siinä ole lanoliinia, joten se ei ole pahanhajuista ja rasvaista. Lisäksi mukaan lähti alpakkasukat ja washi-teippi, jolla voin nyt sitten koristella bullet journaliani. Ja ensi talvena Iita lämmittää ehkä kaulaani pakkasilla.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oispa ruokaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uteliaat alpakkavauvat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hän on Manna.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruoka maistui.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Terve.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Alpakat keritään kerran vuodessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ostin Iitasta kehrättyä lankaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ovat varmasti lämpimiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pehmo.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lämmin suositus.

 

 

 

 

Blogi oli taas hiljaa, sillä meikäläinen vietti kesäloman loppupuoliskon. Keski-ikäinen ihminen näemmä alkaa olla kaavoihinkangistunut ja turvallisuushakuinen, sillä päädyimme viime kesän tapaan Mallorcalle. Olimme kuitenkin sen verran uhkarohkeita, että valitsimme osittain eri paikkoja kuin viime vuonna.

Ensimmäiset kuusi päivää olimme Cala d’Orissa, mutta hitusen eri paikassa kuin viime vuonna. Sitten siirryimme viikoksi Sóllerin pikkukaupunkiin, jossa kävimme viime vuonna päiväseltään patikoimassa. Ja loput neljä päivää olimme saaren pääkaupungissa Palmassa, jonne olimme aiemmilla reissuilla tehneet vain päiväretkiä.

Koska olen hehkuttanut Mallorcaa matkakohteena jo aiemmin useissa eri blogauksissa, muun muassa shoppailukohteena ja aikuiskohteena, niin säästän teidät nyt blogisarjalta. Tässä siis kootut fiilikset, vinkit ja kommentit reissustamme, joka oli jälleen tosi kiva (lue myös kuvatekstit). Ensi kesänä emme kuitenkaan mene Mallorcalle, mutta varmasti vielä joskus menemme.

Ensinnäkin, suosittelen Mallorcalle matkustamista lämpimästi syyskuussa. Meidän reissumme ajoittui elo-syyskuun vaihteeseen. Heinä-elokuun kiihkein matkailusesonki alkaa olla jo vähän takanapäin, mutta kesä jatkuu. Lämpöä oli 26 – 33 astetta ja näin loppukesästä meri oli jo ehti nyt lämmetä. Emme ole koskaan, ikinä, milloinkaan uineet niin paljon kuin Cala d’Orin viikollamme!

Me emme ole varsinaisia rantalomailijoita siinä mielessä, että jaksaisimme ottaa aurinkoa ainakaan tuntia, paria pidempään, emmekä missään nimessä joka päivä. Mutta jos vesi on kirkasta ja lämmintä, niin voimme kyllä käydä uimassa pari kertaa päivässä ja viihtyä vedessä kaloja katselemassa pitkäänkin. Erityisen hyvin tähän sopivat mielestäni Cala d’Orin suunnalla olevat ”Calat” eli rantapoukamat. Pitkät hiekkarannat eivät ole meidän juttu, sillä se rannalla oleileminen ei ole meidän juttu.

Seudulta löytyy myös kivoja patikointireittejä, me yhdistimme patikoinnin ja uinnin kävelemällä Finca Roigista neljän calan reitin (Cala Magrana-Cala Pilota-Cala Virgil-Cala Botá). Noille rannoille ei pääse autolla, joten rannat ovat rauhallisia, paikalla on vain kävellen tai pyörällä tulleita sekä veneitä parkkeerattuna poukamiin.

Toiseksi, Mallorcan länsireunalla sijaitseva Tramuntanan-vuoristo on oiva patikoinnista kiinnostuneiden matkakohde. Sóllerin kaupunki on patikoijille hyvä tukikohta, sillä sieltä lähtee monia reittejä, joiden vaativuus vaihtelee helposta vaativaan. Me teimme viikon sellaisia 1,5 – 4 tunnin lenkkejä, joissa nousumetrejä tuli helposti liki 500 metriä. Tramuntanan korkeimmat vaellusreitit nousevat 1000 metriin, mutta niille ei meillä helteen, kunnon, varusteiden tai kokemuksen puolesta ollut vielä asiaa…

Keskitasoisista reiteistä ja päiväretkistä selviää normaalikuntoinen ihminen kyllä hyvin, mutta suosittelen kaikile patikoinnista kiinnostuneille hyviä patikointikenkiä, sillä polut ovat pääsääntöisesti hyvin epätasaisia. Myös kävelysauvasta on hyötyä. Vettä pitää varata mukaan, sillä syyskuussakin päivälämpötilat voivat siis nousta 33 asteeseen. Muuten reitit ovat kyllä pääsääntöisesti näppäriä, sillä ne kulkevat kylästä toiseen ja niistä löytyy kyllä ravintoloita ja kuppiloita. Reitit on melko hyvin merkitty, mutta silti kannattaa ostaa opaskartta.

Sóllerin kaupunki on viehättävä, mutta se on pieni. Näin jälkikäteen ajateltuna siellä olisi voinut olla lyhyemmänkin ajan kuin viikon, mutta toisaalta tarkoituksenamme oli patikoida usempaan otteeseen, ja akillesjännevaivojen vuoksi en uskaltanut lähteä retkille  peräkkäisinä päivinä. Eli viikossa ehdimme tehdä kolme reissua lepopäivistä huolimatta.

Illalla kylän ”nähtävyydet” kyllä ehtivät loppua, sillä kivoimmat paikat: Can Prunera eli yhdistetty modernin taiteen museo ja kotimuseo, kasvititeellinen puutarha ja keskusaukio on kyllä nähty muutamassa tunnissa. Onneksi kylästä löytyy kyllä muutamia kivoja ravintoloita, joista meidän suosikkimme olivat Lluna 36 ja La Vilan sisäpiha. Joutohetket vietin piskuisen hotellimme ranskalaisella parvekkeella ihmisvilinää seuraten. Ihan lomasta kävi sekin

Kolmanneksi, Palma on todella kiva ruokakaupunki ja siellä voi helposti viettää aikaa pelkästään kulkemalla kauppahallista tosieen ja istuskelemalla kivoissa kahviloissa. Buukkaamamme opastettu ruokaretki meni valitettavasti pieleen, sillä oppaamme ei ilmestynyt paikalle. Mutta itse löysimme harvoin oppaissa mainitun San Juanin kaupunginosassa sijaitsevan Mercado Gastronómicon kauppahallin, joka on auki puoleen yöhön ja joka on vallan mainio mesta. Myös Mercado l’Olivar vanhassa kaupungissa kannattaa katsastaa sekä Santa Catalinan kauppahalli. Vanhassa kaupungissa on paljon ravintoloita, mutta niiden joukosta helmien löytäminen voi olla hankalaa. Itse tykkäsimme aivan huoneistomme vieressä sijainneesta l’ambigústa.

Se oli sellainen reissu se, uusi reissu on jo buukattu ja kovasti ajatuksissa, sillä se on meidän bucket list -kohteemme Uusi-Seelanti.

Mallorcalle sanon: Gracias, hasta la proxima!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Calat ovat pieniä rantapoukamia. Jos näkee vähän vaivaa, voi löytää aivan oman rannan itselleen.

IMG_0079

Tässä meidän kotirantamme, Cala Egos, joka sijaitsee Cala d’Orin alueella. Ranta oli todella ihana, kun polski vähän pidemmälle, sai katsella kaloja ihan omassa rauhassaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joskus kannattaa pistää lomallakin kello soimaan ja lähteä aamukävelylle. Aurinko oli ensin pinkki.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja hetken kuluttua se värjäsi pilvenreunat oranssiksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mun iho, hiukset ja kynnet rakastavat lämmintä ilmastoa. Hiukset kasvoivat varmaan kaksi senttiä loman aikana!

IMG_7427

Satunnainen patikoija etsii uimarantaa, Finca Roigista lähtee reitti, joka kiertää neljä rantaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Santuari de Sant Salvador – suosittelen! Huikeat näköalat. Sinne voi patikoida, mutta perille pääsee myös autolla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Osuimme Santuari de Sant Salvadorille juuri, kun tämä hurjapää hyppäsi huipulta alas.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sóllerin keskustori on viehättävä. Koko kaupunki on täynnä Art Nouveau -kauneuksia.

IMG_7650

Teimme museojunalla retken Sóllerista Palmaan ja takaisin. Maisemat ovat huikeat, mutta vielä huikeammat, jos lähtee itse patikoimaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Can Prunerassa oli kiinnostava Pep Guerreron näyttely.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Can Prunera on myös kotimuseo, jossa on silmäkarkkia.

IMG_7604

Hotellimme Aqua Llunan aamiaiskattaus. Maailman parhaat croissantit, muuten.

IMG_7775

Naapurikyyläystä hotellin partsilta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sóllerista lähtee monia patikointireittejä, tämä kulki satoja vuosia vanhan oliivipuulehdon halki.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja reitti päättyi Port de Sólleriin, jossa oli pakko pulahtaa uimaan. Oli 33 lämmintä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Fornalutxin kylään patikoimme myös. Kylä sai muutama vuosi sitten tittelin ”Espanjan kaunein kylä”.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja siellä häämöttää Sóller.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Palmassa kannattaa aina katsoa ylöspäin.

IMG_7963

Hotellihuoneistossamme oli kaksi privaattia kattoterassia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Palman katedraali, La Seu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten sanoin, Palmassa kannattaa aina katsoa ylös.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vanha arabialainen kylpylä, Banys Arabs.

IMG_0442

San Juanin Mercado Gastronómico.

 

 

 

Käytiin siipan kanssa viettämässä viikonloppua Naantalissa. Edelliskerrasta olikin liki 15 vuotta aikaa, vaikka Naantali kyllä ehdottomasti ansaitsisi meiltä parisuhdeviikonlopun useamminkin. Se on lähellä, se on romanttinen, siellä on nähtävää ja etenkin jos laventaa reviiriä Turkuun, niin  siellä on myös erittäin hyvä ravintolatarjonta.

Suomen kesä näytti viikonloppuna parastaan, paitsi tietysti sunnuntaina, jolloin olimme buukanneet opastetun kierroksen Kultarannan puutarhaan. Mutta, ta-daa, istuimme sinnikkäästi Kultarannan parkkiksella kytäten taivasta, kelloa ja sadetutkaa. Ja kolme minuuttia ennen kierroksemme alkamista myös sade loppui!

Kuten tavallista, retkemme varsinainen pääsisältö hahmottui kuitenkin syömisen ympärille. Perjantaina söimme Naantalin kylpylässä sijaitsevassa Thai Garden -ravintolassa, joka oli jäänyt mieleemme jo edellisvisiitillä. Ja täytyy sanoa, se on kyllä yksi Suomen parhaista, ellei paras thaimaalainen ravintola.

Lauantaina suuntasimme bussilla Turkuun, jossa kävelimme jokivartta pitkin sen verran, että katsoimme ansainneemme jo lounaan Tintåssa. Osuimme paikalle juuri pahimpaan lounasruuhkaan, mutta palvelu oli siitä huolimatta ripeää ja ruokakin oikein hyvää. Olimme pohtineet erilaisia nähtävyyksiä Kakolan mäestä Turun linnaan saakka, mutta kaunis keli houkutteli vain käppäilemään rantaa pitkin. Teimme tuliaisostokset Kauppahallissa, sillä mies osti kaksi purkkia hernekeittoa ja lajitelman vihreää teetä. Kauheata tuhlailua siis! 🙂

Illaksi saavuimme takaisin Naantaliin. Käsittämätöntä kyllä, mies ei ollut koskaan aiemmin käynyt Naantalin keskustassa, joten käppäilimme ihmetellen ihania puutaloja ja niiden tunnelmaa. Ja illalliselle päädyimme Snickariin.

Sunnuntaiaamuna meitä kelluttikin hyvin kaiken tämän syömisen jälkeen hyvin. Kylpyläkäynnin jälkeen oli kuitenkin taas nälkä, joten ennen Kultaranta-visiittiä piipahdimme lounaalla Kultaranta Resortin golfkentän klubirakennuksessa, jossa oli oikein hyvä buffet-lounas. Vieressä oleva, erityisen kehuttu pizza-paikka oli vielä siihen aikaan kiinni, joten (ehkä onneksi) se jäi kokematta.

On se hyvä, ettei romanttisia viikonloppuja ole useammin. Menisi vaatekoko nopeasti uusiksi…

Susanna

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siinä se on: Naantalin aurinko!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nätti kuin karkki, sellainen on Naantali.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hmm… Mikä jottei?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vespa.

IMG_7062

Thai Garden on erittäin autenttinen thaimaalaisravintola, lämmin suositus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tintåssa en ole pettynyt vielä koskaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Alfred Kordelin ei ehtinyt monta vuotta nauttia Kultarannan puutarhasta ennen kuin hänet murhattiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sininen puutarha.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Istu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suomi-puutarha on sinivalkoinen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kordelinin lempikukkia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jotain tällaista meidän takapihalle?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuja.