Priimaa pukkaa

Tämä on keski-ikäisen naisen (ironinen) lifestyle-blogi. Samppanjaa, blingblingiä, itsensä kehittämistä ja kaunista elämää.

Tehtiin pientä pintaremonttia yläkerran kylppärissä. Lähti lumipallo liikkeelle. Vaihdettiin makkariin valaisin, tyhjennettiin pari piironkia ja siirrettiin ne kellariin. Nyt mies järjestää kellaria. Ja minä odotan, että hän asentaa kodinhoitohuoneeseen vaatetangon, jotta pääsen järjestelemään sitä. Kuvia? No, ei todellakaan vielä tässä vaiheessa!

Kun yhtä kohtaa tuunaa kuntoon, alkaa viereinen äsryttämään. Pakkohan sillekin jotain on tehdä. Ei mitään isoa, mutta sellaista, että koko kämpän saa sekaisin.

Työlistalla on tässä vaiheessa:

  • eteisen seinän kaataminen, joka odottaa ammattilaista paikalle
  • minun työhuoneeni tapetointi – ammattilainen saa hoitaa samalla senkin, vaikka kokeineita tapetoijia olemmekin
  • noin viisi vuotta järjestelemistä odottanut kellarivarasto, jossa mies tällä hetkellä organisoi, ah niin rakkaita jatkojohtoja ja muita vermeitä, joiden käyttötarkoituksesta minä en ymmärrä mitään
  • kodinhoitohuone, jonne on siis tulossa vaatetanko
  • yläkerran varasto, jonne on työnnetty maailmankaikkeus. Se kokee kenties joku viikonloppu alkuräjähdyksen.

Lisäksi on sekalaista kaappien järjestelyhommaa, mutta sitä ei lasketa. Kuten huomaatte, puuhaa riittää. Niinpä eilen olikin hyvä hetki lähteä koko päiväksi OSTOKSILLE JA HANKKIA OLOHUONEESEEN JA KEITTIÖÖN UUDET VALAISIMET. Kun pääsimme kotiin, meni muutama tunti niiden asentelussa. Ihan kivat ovat, ei siinä mitään. Mutta kyllä ihminen tekee kaikenlaista, jotta välttyisi varaston järjestämiseltä.

Laitan kuvia, kunhan olemme huhtikuussa saaneet projektin valmiiksi. En vain tiedä, minkä vuoden…

Susanna

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Juhlapukeutuminen on ollut minusta aina tosi haastavaa. Olen sen verran käytännönläheinen ja nuuka (laihialainen oikeasti), etten raaski ostaa kaappiin hirveästi vaatteita, joita pidän pari kertaa vuodessa. Ja toisaalta juhlin pääsääntöisesti samojen ihanien tyyppien kanssa, että samanlaisen asun pitäminen kerta toisensa jälkeen alkaa tuntua tyhmältä. Ai eikö sillä ole mitään muuta vaatetta kuin tuo sama mekko?

Niinpä olen ollut juuri se tyyppi, joka tuskailee ennen kekkereitä, ettei kaapissa ole mitään päälle pantavaa. No, ei oikeasti olekaan kuin muutama juhlavaate ja nekin on nähty mun päälläni. Mutta sinnikkään harjoittelun tuloksena olen oppinut juhlapukeutumisen avainasian: asustamisen.

Juhlavaatteissa selviän seuraavalla valikoimalla:

  • luonnonvaalea kotelomekko, joka menee kesäaikaan töissä parempana asuna ja taipuu myös kekkereille
  • haalari, jota voi käyttää ympäri vuoden ja joka muuntautuu asustamalla pikkujouluasusta kesäillan rientoihin
  • helmenharmaa, kirjailtu 20-luvun tyylinen mekko, joka on loistovaate siksi, että se toimii myös naamiaisasuna

Kuten huomaatte juhlavaatteeni ovat siis monikäyttöisiä. Niinpä niihin voi myös panostaa, kun niitä käyttää muutenkin kuin kaksi kertaa vuodessa.

Ja sitten se asustus: koruja, shaalia, käsilaukkua ja kenkiä vaihtamalla asut muuntautuvat työkäytöstä edustustilaisuuksiin, juhliin ja bileisiin.

Esimerkiksi haalarin kanssa voin mennä kavereiden kanssa kahville, kun kiskaisen farkkutakin päälle.  Juhlakelpoinen siitä tulee Adele’s mohairin shaalin ja korkokenkien avulla.

Tuo Marianne’s Mohairista saamani Adele’s Mohairin shaali on aivan ihana asuste ja mikä jottei kodin sisustuksen kaunistuskin. Minä en vain uskalla jättää sitä esille, sillä strutsinsulat saattaisivat kiinnostaa kissojamme liikaa. Strutsinsulat ovat muuten eettisesti tuotettuja, mikä on minulle ainakin tärkeä juttu.

Shaalissa on myös ihanaa 20-luvun glamouria, eli se hartioilla tulee ihana Great Gatsby -fiilis. Odotan myös viileitä kesäiltoja terassillamme, tämä on juuri kesäjuhlien pelastus siinä vaiheessa, kun ei enää pelkässä kesämekossa tarkene.

Elämä on juhlaa!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä haalari on suosikkivaatteeni, sillä se on mukava päällä ja sen voi asustaa tilanteeseen kuin tilanteeseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pitsitoppi alle ja shaali harteille, ja menoks!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Adele’s Mohairin shaalissa on 20-luvun glamouria.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Taupe on yksi vaalean kesän neutraaleista väreistä ja sopii siksi vaatekaappini peruskulmakiveksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aah!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Elämä on juhlaa!

Minulla on usein tapana ostaa siivouspäivänä kotiin kukkia. Kun tavarat ovat paikoillaan ja koti putipuhdas, kukat kruunaavat kokonaisuuden. Niillä saa myös väriä muuten varsin musta-valko-harmaaseen olohuoneeseemme.

Meillä on kyllä kotona värejä, mutta tykkään, että olohuone on varsin pelkistetty. Se on helppo pitää siistinnäköisenä, kun tavaraa on vähän ja pinnat ovat pelkistettyjä. Valkoinen on myös käytännöllinen väri, kun perheessä on kaksi valkoista kissaa.

Tällä kertaa kotiin päätyi kuitenkin väri-iloittelun sijaan mustavalkoinen anemone-kimppu. Anemonet ovat minusta ihania: samaan aikaan herkkiä, jotenkin runollisiakin, mutta varsinkin näin mustavalkoisena ne ovat myös moderniin kotiin sopivia.

Ostan usein liljoja (lempikukkiani), tulppaaneja ja alkukesällä pioneja (toinen lempikukkani). Tykkään myös sekakimpuista, kunhan värit ovat vaan mieluisat.

Älkää naiset surko, jos miehenne ei osta teille kukkia. Ei minunkaan mieheni osta. Minua se haittaa. Nainen voi aivan hyvin ostaa itse kukkansa! Mies hemmottelee minua laittamalla ruokaa. Oikeastaan tämä on paljon parempi diili. 🙂

Kevättä kohti!

Susanna

IMG_5466

Mustavalkoista.

IMG_5467

Anemoneja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kevät tulee.

 

 

 

 

Olen bloggaillut aiemmin bullet journal -harrastuksestani. Olen bujo-tyyppi, olen  ”listaihminen”, eli tykkään tehdä listoja erilaisista asioista. Ne auttavat minua muistamaan, mitä pitää tehdä, mitä pitää hankkia ja mitä pitäisi saada elämässä aikaiseksi. Lisäksi muistan asiat paremmin kuin kirjoitan ne käsin enkä koneella, joten bujon väkertäminen sopii minulle hyvin.

Bullet journalin pitää tietysti olla myös nätti, joten hyvä käsiala on plussaa. No, mulla on ihan kohtuullinen, mutta silti olen ihaillut Pinterestissä joidenkin taituroimia tekstejä. Olen niiden innoittamana hommannut itselleni sisvellintussitkin. En ole vain ymmärtänyt, miten sitä sivellintussia pitäisi käyttää!

Bongasin kirjakaupassa piipahtaessani, että bujo-trendin myötä siellä oli varsin kattava valikoima tekstaamiseen liittyviä kirjoja. Niinpä ostin pari kirjaa, tutustuin tekniikkaan ja aloin harjoitella.

Tekniikka on suhteellisen helppo, mutta varmuus vaatii harjoitusta. Ja erilaiset latteat mietelauseet sopivat harjoitteluun hyvin.

Kyse on silmän ja käden koordinaatiosta, joka hioutuu vain harjoittelemalla. Mutta en vain tiedä, mitä näille tuottamilleni teksteille pitäisi tehdä? Paperinkeräykseen? Useimmat ovat liian siirappisia, jotta voisin laittaa niitä näytille mihinkään.

Jos joku siis osaa vinkata sellaisia sarkastisia, rock rock -asenteella varustettuja iskulauseita, niin otan mielihyvin vastaan. Kirjoittaisin paljon mielummin sellaisia (ja laittaisin bujooni tai jopa seinälle) kuin näitä mielestäni ylisöpöjä tekstejä.

Koukeroisin terkuin,

Susanna

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Bujoni helmikuun etusivu

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Bullet journal ja kynävalikoima.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Huhtikuun avaussivusta tykkään.

IMG_5430

Sivellintussit testauksessa.

IMG_5431

Kohtuullisen hyvä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Idea bongattu pinterestistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kirjainten harjoittelua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kesää odotellessa.

 

 

 

 

Bloggailin taannoin siitä, millaisen ensireaktion pojan armeijaanmeno aiheutti. Onneksi alkushokki meni ohi muutamassa päivässä. Pojalla on kaikki hyvin, nyt on valakin takana. Ja kyllä täällä kotonakin pärjätään.

Suurin muutos aiempaan elämään on se, että me syömme miehen kanssa huonommin nyt, kun ei ole nälkäistä nuorta talossa. Jos aiemmin laitoimme illallista vähintäänkin parina arki-iltana, nyt arki-illat menevät lähinnä voileipälinjalla. Ja koska arki-iltaisin ei kokkailla, ei kotona työskentelevälle miehelle jää jämäruokia lounaaksi.

Tämä kehitys on kaikkea muuta kuin hyvä. Ravitsemuksellisista ja sosiaalisista syistä pitäisi kyllä skarpata, ellei jopa karpata  – ehhehhehhee.

Olemme tehneet myös pientä kylppäriremonttia. Yläkerran kylppäri on nykyään mun ja miehen yhteiskäytössä. Aiemmin se oli pelkästään miehen. Jaoin kellarin vessankaapit pojan kanssa. Kun kuvioihin tuli tyttöystävä, ajattelin antaa nuorisolle vähän lebensraumia ja siirsin omat kempparikamani yläkertaan. Arvaatte, miten siinä kävi? Tilaa ei vain ole tarpeeksi, joten osa meikeistä ja muista keski-ikäiselle naiselle tuikitarpeellisista liposomeista ja taikatipoista on yläkerran aulan lipastossa.

No, nyt olemme vaihtaneet allaskaapin ja peilikaapin. Allaskaappi on aiempaa leveämpi ja siinä on vetolaatikot, joten tilan saa käytettyä maksimaalisesti hyväksi. Peilikaappeja hommattiin kaksi vieretysten.

Laatikkoajattelu sopii hyvin tällaiselle konmaristille. Samoin se, että meikit asetellaan niin, että kaikki näkuvät kerralla. Kalusteet ja niiden sisälmykset löytyivät Ikeasta.

Rakastan kaappien järjestelyä ja rakastan kosmetiikkaa, joten meikkien järjestely oli todella ihanaa puuhaa. Niin ihanaa, että järjestelyyn oli pakko ryhtyä iltamyöhään remontin valmistuttua. Mutta olipa kiva herätä aamulla töihin, kun ihmiseksi muuntautumisen taikavarusteet löytyivät kaapista hyvässä järjestyksessä.

Nyt on kaunista ulkoisesti ja sisäisesti!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saippua ja käsirasva samaa paria.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Taso ostettiin mittojen mukaan. Öljyämme sen vielä tummemmaksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Keski-ikäinen nainen tarvitsee kaiken tämän?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ikean säilytyslokerossa meikit pysyvät järjestyksessä ja on helppo löytää haluamansa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kosmetiikka taitaa olla heikko kohtani…

YHTEISTYÖ

Ensin sitä ehti tehdä kummilapsilleen vaatteita lahjaksi aina. Sitten tuli oma lapsi, eikä ehtinyt tehdä kenellekään mitään. Kun elämä vähän helpotti, eivät käsityöt kuitenkaan pysyneet oman lapsen kasvamisen tahdissa. Paita oli valmis, kun kohde oli kasvanut siitä jo ohi. Niinpä en vuosikausiin ole tehnyt käsitöitä muille kuin itselleni.

Pojalleni tein islantilaisneuleen 18-vuotislahjaksi ja sen jälkeen on mielessä kytenyt ajatus siitä, että pikkuhiljaa voisi taas tehdä neulelahjoja läheisille. Joululahjaksi teinkin läjän pantoja.

Joululomalla neuloin kuitenkin itselleni ihanaa huivia Kädentaidot-tapahtumasta Marianne’s Mohairin osaltolta ostamillani Adelele’s Mohairin Kid mohair boucle -langasta. Siskoni ihastui valmiiseen huiviin niin paljon, että annoin sen hänelle synttärilahjaksi. Ja ostin Mariannelta uudet langat tilalle.

Muutaman kuukauden lahjapajan jälkeen siis neuloin vihdoin itselleni jotain: huivin ja pipon. Neljästä kerästä sain molemmat.

Etenkin huivi on superhelppo: tarvitset 3 kerää lankaa ja seiskan puikot. Luo silmukoita 30-40, vähän sen mukaan haluatko leveän vai kapeamman huivin. Itse loin 40. Neulo sileää neuletta (toisella puolella oikeaa ja toisella nurjaa). Neulot niin pitkälle kuin lankaa riittää ja päättelet.

Ja sitten taikatemppu: ota hiusharja ja harjaa rivakalla otteelle neuleen oikeaa puolta. Boucle-langasta tulee ylellisen pörröistä! Jos haluat, voit toki säästää lankaa vähän sen verran, että saat tehtyä huivin päihin myös hapsut, mutta minusta hapsuton on tyylikkäämpi.

Sain Mariannelta myös ohjeet pipoon. Sovelsin ohjetta hieman, sillä minulla on pieni pää (mutta isot aivot). Loin 58 silmukkaa kutosen pyöröpuikoille. Neuloin ensin 10 senttiä joustinneuletta (2 o, 2 n) ja sen jälkeen sileää neuletta. Kun neuleen korkeus on noin 14 senttiä, ryhdyin kaventamaan neuletta neulomalla 6 silmukan välein 2 o yhteen. Toistin kavennuksia joka toinen kerros, kunnes jäljellä oli enää noin 10 silmukkaa. Päättelin kaikki silmukat kerralla ja virkkasin ne nurjalta puolelta kiinni. Ja sitten tein pipolle saman harjausoperaation kuin huivillekin.

Pipoa voi pitää sellaisenaan, jolloin se on vähän sellainen roikkuva hiippa. Tai resoriosuuden voi kääntää kaksinkerroin.

Pipo valmistuu todella nopeasti, itse tein sen yhden illan aikana.

Huono puoli tällaisissa helpoissa ja nopeissa neuleissa on se, että niiden tekemiseen tulee himo! Minä haluaisin nyt pörröhuiveja ja -pipoja kaikissa 95 värissä, joita Marianne myy!

Sitä ennen kyllä yritän saada myös valmiiksi keväisen superhelpon ponchon, josta bloggailen myöhemmin.

Lämpöä!

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vedenvihreä boucle-lanka 95 värin valikoimasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Huivi on helppo ja nopeatekoinen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Bouclessa on kiva elävä pinta, joka toimii ilman harjaustakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ta-daa! Pörröhuivi ja pipo.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pipo toimii resori taitettuna kaksinkerroin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tai sitten hiippamallisena.

 

 

 

Jos olette katsoneet telkkarista Suomen kaunein koti -ohjelmaa, ymmärrätte heti, mitä otsikko tarkoittaa. Ohjelmassa sisustusraati vierailee suomalaisissa kodeissa ja valitsee finalistit, joista katsojat saavat äänestää Suomen kauneimman kodin. Kodin omistajat merkkaavat punaisella matolla kotinsa suosikkipaikan raatilaisia varten. Se on usein kohta, jossa perhe viihtyy tai josta avautuu jotenkin erityinen näkymä kodissa.

Minulle on aivan selvää, minne laittaisin kodissamme oman punaisen mattoni: olohuoneen sohvannurkka. Se on paikka, jossa vietän sekä omaa aikaa että seurustelen perheeni tai vieraiden kanssa. Siinä lojuu usein keskeneräinen käsityö. Pöydällä on joskus viinilasi. Joskus telkkarikin on auki (katson aika vähän televisiota).Keväällä näen ikkunasta omenapuun kukassa, syksyllä näen siitä punaposkiset omenat.

Nurkasta näkyy suoraan keittiöömme, joten siitä voi myös seurustella keittiössä hääräilevän mieheni kanssa. Tai voi itse seurailla, ettei pastavesi kiehu yli.

Tykkään myös olohuoneemme sisustuksesta. Tavaraa on esillä hyvin, hyvin vähän. Pöydällä on aina silloin tällöin kukkia. Mutta aina siinä on kynttilä tai kynttilöitä.

Sohvalla on lähes aina kanssani myös jompi kumpi kissoistamme. Erityisesti, jos teen käsitöitä, niin toinen kisuista kömpii nukkumaan käsivarren mitan päähän, joskus lähemmäksikin.

Punainen matto kuuluu sinne, missä rakkaat tyypitkin ovat.

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Käsityö.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kukkia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Huomaatteko, kuinka tuo nurkka kutsuu?

 

 

Hiukset ovat uusiutuva luonnonvara. Ja mulla on vaihtelunhaluinen luonne. Niinpä mulla on elämäni aikana ollut useampaan otteeseen lyhyet hiukset ja pitkät hiukset ja tietysti siinä välillä jotain siltä väliltä.

Tykkään kaikenlaisista hiuksista. Eniten tykkäisin kiharoista, mutta niitä en saa. Mulla on niin vahva ja luonnonsuora hiuslaatu, että hiusteni kihartaminen vaatii runsaasti kemiaa, suoristusraudan ja hyvän ammattilaisen. Permanenttia olen toki kokeillut 80-luvulla, koska silloin kaikilla oli permis. No, lopputulos muistutti kyllä enemmän sellaista lampaantaljaa, sillä aineiden piti olla mun päässä aika pitkään… Hiusteni kihartaminen silloin tällöin vaatii myös  kampaajakäynnin. Ja aina sekään ei riitä. Jos kampaaja ei hallitse hiuksiani, kiharapilvi suoristuu muutamassa tunnissa. En siis todellakaan kiharra hiuksiani itse. Latvojen taivuttelu on se, mihin saatan kyetä.

Pitkät hiukset ovat muuten jees, mutta olen siis kyvytön tekemään hiuksilleni itse mitään. Ne ovat joko suorana tai ponnarilla. Juhlakampauksia varten olen marssinut aina kampaajalle. Sen minkä juhlakampauksen hinnassa menettää, voittaa sitten siinä, ettei hiuksia tarvitse leikata niin usein kuin lyhyitä.

Vielä vuosi sitten mulla oli  lyhyt pixie-tukka. Se on mun hiuksiini ihan loistava malli. Muutamat voimakkaat pyörteet kun ottaa leikatessa huomioon, niin sen jälkeen kyseessä on täydellinen pese ja pidä -tukka. Siis oikeasti. Pixien kanssa en käytä aina edes harjaa, vaan saan kampauksen pesun jälkeen käsipelillä kuntoon. Vahaa voi sipaista vähän otsikseen, mutta sekään ei ole välttämätöntä. Oikeastaan mallin ainoa huono puoli on se, että kampaajalla pitää käydä usein. Ja sitten tietysti se, että siihenkin kyllästyy. Ja silloin ainoa mahdollisuus on ryhtyä kasvatuspuuhiin (jos ei siiliksi vedä).

Viime vuosi meni siis kasvatuspuuhissa. Pixien kasvattaminen pidemmäksi on helppoa. Lyhyestä pixiestä saa kahdessa kuukaudessa pitkän pixien. Sekin on kiva malli. Siitä sitten kasvatellaan kohti polkkaa kasvattamalla päällisosaa ja pitämällä niskaa lyhyenä.

Viime syyskuussa minulla oli käytännössä jo niin pitkä polkka, että saatoin leikata otsiksen. Niska oli toki edelleen lyhyt, mutta edestäpäin katsottuna homma näytti polkalta.

Nyt olen kasvattanut hiukset tasapituiseksi polkaksi myös takaa. Polkka on juuri sen mittainen kuin niskapituus antaa myöden.

Joku kommentoi viime vuonna kesken kiivaimman kasvatusprojektin, että minulla on kivat hiukset. Totesin, että kuontalo on kasvatusvaiheessa. Ihailija ei ollut uskoa – hänen mielestään malli ei näyttänyt keskenkasvuiseita vaan ihan hyvältä. Kerroin salaisuuteni: hiuksia kasvattaessa niitä pitää leikata! Kävin koko vuoden kampaajalla 1 – 1,5 kuukauden välein. Jos hiuksia ei leikkaa kasvatuksen aikana, niin hiukset kasvavat mallista ulos ja lopputulos näyttää koko ajan keskeneräiseltä.

Nyt kasvatus on siis ohi. Pitkää en haikaile enkä lyhyttä. Nyt tämä tuntuu hyvältä. Polkalla mennään ainakin siihen asti, että mieli taas muuttuu.

Kasvatusprosessin aikana sain vaihtelua blondaamalla hiukseni. Puolessa välissä halusin kuitenkin takaisin kohti omaa väriäni. Lisäilin välillä vähän tummempia raitoja joukkoon. Sen jälkeen olen antanut hiusten vain kasvaa. Lopputulos on se, että hiukseni ovat kasvaneet omaan väriini varsin kivuttomasti ja lopputulos muistuttaa nyt liukuvärjättyä. Latvat ovat auringonvaalentaman näköiset, mutta valtaosa kuontalosta on omaa väriäni.

Mulla on luonnostaan ihan kivan väriset hiukset, sellaiset pikkuisen punertavan ruskeat. Nyt tuntuu siltä, että tämä luonnollinen väri on just paras väri.

On pääasia, että hiukset ovat hyvin.

Susannna

IMG_0384

Pixienä vielä vuosi sitten.

IMG_2422

Vuoden 2018 kesäkuussa.

IMG_2891

Korvanipukat on jo saavutettu ja malli alkaa muistuttaa polkkaa. Tummempia raitoja lisätty.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Syyskuussa Kroatiassa kävin leikkaamassa otsiksen.

IMG_4413

Omaa väriä kohti.

img_5263

Valmis (kunnes taas muuttuu).

 

YHTEISTYÖ

Lankojen katselu ja koskettelu, neulemateriaalien käyttäminen tekee ihmiselle hyvää. Olen lukenut tutkimuksesta, jonka mukaan dementoituneidenkin vanhusten aivoissa syntyy uusia kytkentöjä, kun he saavat sormeilla lankoja ja neulemateriaaleja. Luonnonmateriaaalit ovat aina tuottaneet minulle vahvoja tunteita. Se on ollut kenties kaikista tärkein motivaatio käsitöiden harrastamiselle: haluan kosketella ihania materiaaleja ja haluan pitää vaatteita, jotka ovat luonnonmateriaaleja. Lisäksi nautin ihanista väreistä ja väriyhdistelmistä.

Kävin Kädentaidot-messuilla Tampereella Adele’s mohairin  osastolla ja hurmaannuin. Ihania mohair-, silkki-, villa- ja bambu-lankoja ja -tuotteita! Ja vieläpä eettisesti tuotettuja tuotteita, joiden käyttämisestä tulee kaikin tavoin hyvä mieli. Ostin messuilta muutaman kerän kid mohair boucle -lankaa, josta tekaisin huivin. No, siinähän kävi sitten niin, että siskoni ihastui siihen niin paljon, että annoin sen hänelle lahjaksi.

Onneksi olin ottanut messuilta Adele’s mohairin maahantuojan Marianne’s mohairin  yhteystiedot, joten olin Marianneen yhteyksissä. Auta Marianne, kai saan lisää lankoja ennen seuraavia Kädentaidot-messuja? Marianne vastasi ja nyt minulla on ihania ja jännittäviä uutisia: päädyimme Marianne’s mohairin  kanssa ensimmäiseen blogiyhteistyöhöni!

Olen tästä niin innoissani, sillä Mariannen myymät tuotteet edustavat kaikkea sitä, mitä haluan itse ja blogissani edistää: kauneutta, pehmeyttä, tyylikkyyttä, eettisyyttä ja luovuutta! Marianne on tosiaan Adelen tuotteiden Pohjoismaiden agentti, eli hän tuo lankoja ja tuotteita Pohjoismaihin.

Luitte oikein: lankoja ja tuotteita. Eteläafrikkalainen Adele tekee paikallisen mohair-vuoden karvoista sekä lankoja että valmiita tuotteita: huiveja, shaaleja, ponchoja… Jokainen  voi siis itse päättää, haluaako neuloa itse (ohjeetkin löytyvät) vai haluaako ostaa valmiin tuotteen. Värivalikoima on huikea: 95 väriä. Tuotteet voi tilata minkä värisenä tahansa.

Marianne tekee näitä neulehommia osa-aikaisesti, hänellä on Yrjönkadulla pieni showroom, jonne pääsee, kun sopii hänen kanssaan tapaamisesta. Tai sitten tuotteita tai lankoja voi tilata sähköpostin välityksellä.

Marianne kiertää myös jonkin verran messuilla. Ja hänelläkin on viritteillä uusia yhteistyökuvioita, sillä Itäkeskuksessa sijaitseva Kässäkammari on ottamassa Adelen lankoja myyntiin ja niitä voi käydä ihailemassa Kässäkammarin osastolla Helsingin Kädentaitomessuilla Wanhassa Satamassa 2.-3.3.2019. Marianne’s Mohair järjestää myös 2.-3.2. klo 10 – 18 Pop-Up kaupan Helsingissä osoitteessa Satamakatu 5.

Adelen tuotteet ovat todella huippuluokkaa, siitä kertoo jo sekin, että Vogue Knitting on tehnyt hänestä ison jutun syksyllä 2017. Adele työllistää 50 eteläafrikkalaista naista, jotka kehräävät, värjäävät ja neulovat näitä ihanuuksia. Iso peukku naisten työllistämiselle – minusta on hieno ajatella näitä naisia, kun kudon langoista. Myös mohair-vuohet elävät alueella ja Adelella on sertifikaatti, joka kertoo, että vuohet voivat hyvin. Joissakin valmistuotteissa käytetään strutsinsulkia koristeena. Ne ovat myös eettisiä, sillä sulkia ei oteta eläviltä linnuilta (myös liha ja nahka käytetään hyväksi).

Minulla on tietysti työnalla jo uusi huivi, jonka aion tällä kertaa pitää itselläni :). Ja bloggaan lähiaikoina siitä, sillä siinä on pieni niksi…

Talvisin terveisin,

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Marianne’s mohairin showroom on täynnä ihanuuksia!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pörröinen ja lämmin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Marianne tuo maahan eteläafrikkalaisenAdelen lankoja ja valmiita tuotteita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Värivalikoimaan kuuluu 95 väriä, luultavasti sinunkin lempivärisi siis.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tuotteet voi tehdä myös itse.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tästä ei talvinen juhlashaali parane.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Otan kaikki, kiitos!

Sain mieheltä joululahjaksi liput Matkamessuille. Hän sitten tietää, mikä tekee minut (ja meidät molemmat) onnelliseksi! Matkoista haaveilu ja niiden suunnittelu on iso osa matkustamisen ihanuutta.

Joo, tiedän, ettei nykypäivänä lentomatkailusta varsinaisesti kerry sädekehää pään päälle. Mutta on vaikea kokonaan luopua jostain, mikä on itselle niin tärkeää. Yritämme kompensoida muuten: tuemme kuukausittain luonnonsuojelutyötä, kierrätämme todella ahkerasti, jatkuvan tavaran ostamisen sijaan ostamme palveluita (kuten nämä Messuliput), meiltä ei juuri tule ruokahävikkiä, syömme vain vähän punaista lihaa ja meillä on vain yksi lapsi. Lisäksi vietämme pitkillä lentomatkoilla perillä aina enemmän kuin viikon, eli emme lentele maailman ääriin vain muutaman päivän vuoksi.

Tällä kertaa messuilla on meille aivan erityinen rooli: suunnittelemme vuodeksi 2020 eeppistä tasavuosimatkaa. Tarkoituksena on nähdä ensi vuonna bucket list -hengessä Uusi-Seelanti. Milloin sinne kannattaa mennä? Onnistuuko reissu neljässä viikossa vai pitääkö varata viisi? Mitä kannattaa nähdä Hobitti-nähtävyyksien, viinitilojen ja patikointimaisemien lisäksi? Koska kyseessä on taatusti reissu, jota emme tee uudelleen, niin haluamme sen onnistuvan aivan erityisen hyvin. Kaipaamme siis ammattilaisten apua.

No, tämän eeppisen reissun lisäksi myös tämän vuoden lomareissut ovat suunnittelematta. Olen lähdössä ystävien kanssa keväällä Nizzaan, mutta mitään muuta ei ole tiedossa koko vuodeksi. Paniikki!

No, onhan meillä ajatuksia. Kenties Islanti + Boston? Malta? Panama? Espanjassakin on vielä paljon nähtävää. Montenegro? Slovenia? Thaimaa? Malesia? Italia?

Kuten huomaatte, tämä kuume on krooninen. Se helpottaa hetkeksi, mutta tulee aina takaisin.

Matkakuumeisin terkuin,

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Plitvicen kansallispuisto on reissumuistojen top 10:ssä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Portugali kuuluu matkasuosikkeihimme mahtavien rantamaisemien ja ihanien kalaruokien vuoksi. Rakastamme myös kieltä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mallorcalta löytyy vaikka mitä, kunhan ei vietä aikaansa hotellirysissä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hotellihuoneselfie.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä illallinen Bangkokissa jäi monestakin syystä ikuisesti mieleen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hua Hinin yömarkkinat ovat auki joka ilta. Kaikkea mahdollista ja krääsää, mutta myös ruokaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruorissa Kroatiassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Auringonnousu terassiltamme katsottuna Toscanassa. O sole mio!