Poks!

Minä toivottelen ihmisille syntymäpäiväonnea sanomalla Poks! Minusta yksi maailman ihanimmistä äänistä on samppanjapullon korkin poksahdus. Se on juhlan ääni.

No, tietysti juhla voi olla ilman alkoholiakin. Mutta jos alkoholia nauttii, niin miksei se sitten voisi olla kuplivaa? Minä rakastan samppanjan paahteisuutta ja hienostuneita kuplia. Muutkin skumpat menevät, kunhan ne ovat aivan rutikuivia.

Skumppa kuuluu minusta erityisesti uuteenvuoteen. Vuoden eka päivä on meille myös kihlapäivä. Kaikkea sitä tulee samppanjahuppelissa luvattua :).

Uuttavuotta otan tänä vuonna vastaan ystävien ja samppanjan kera. Se on tällä kertaa Suomi 100 -samppanjaa, jota en olekaan vielä testannut. Etiketissä on Tove Janssonin freskoja, ja Tove sattuu olemaan yksi suosikkitaiteilijani, joten kelpaa sikälikin. Ainakin punkku oli hyvää.

Ja tietysti uutenavuotena kuuluu tehdä lupauksia, mutta vain sellaisia, jotka pystyy myös pitämään. Niistä bloggailen ensi kerralla.

Kuplivan iloista vuotta 2017 teille kaikille!

Susanna

(Musta)valkoista joulua!

Me olemme usein olleet jouluna matkoilla, niinpä joulusta ja sen laittamisesta ei ole tullut meidän perheessä mikään iso juttu. Jouluvalot on yleensä laitettu pihan marjakuusiin itse

näisyyspäivänä. Muuten on koristeltu, jos on jaksettu. Mua on suoraan sanottuna ahdistanut joulukoristelu. En tykkää joulun kirjavuudesta. Liikaa kaikkea, en tykkää.

Olen aiemmin kirjoitellu KonMari-projektistani. Olisi liioittelua sanoa, että se on mullistanut elämäni, mutta toisaalta moni pieni asia on loksahtanut paikoilleen. Kuten se, että joulussakin kannattaa säilyttää vain asiat, jotka tuottavat iloa, olipa kyse jouluruoista, koristeluista tai muista perinteistä.

Tänä jouluna minä fiilistelen ensimmäistä kertaa elämässäni joulua!

Meiltä lähti SPR:n Konttiin valtaosa joulukoristeistamme, säästimme vain ne, jotka tuottivat iloa. Kun kävin muutama viikko sitten ostoksilla yhdessä suosikkisisustusliikkeistäni Cobellossa, ostin muutamia joulukoristeita. Plantagenista hain pikkukuusen.

Meillä on nyt mustavalkoinen joulu. Se on mielestäni kaunis ja rauhallinen. Sellainen kuin joulu on.

Rauhallista joulunaikaa!

Susanna

 

 

 

Valohoitoa

Olin reilu viikko sitten polkujuoksemassa, ja meikäläiselle vähän turhan pitkän lenkin  jälkeen flunssa on ollut tuloillaan. Ihan kokonaan se ole kuitenkaan vienyt petiin, mutta on vienyt kuitenkin puhtia pois. Eilen taisi olla vähän lämpöäkin, joten otan nyt kerrankin viikonloppuna iisisti.

Tennistunnin sijaan lähdin miehen kanssa leppoisalle, pitkälle kävelylle, kun kerran aurinkokin paistoi. Nyt on se aika vuodesta, jolloin liikkeelle pitää lähteä mielellään heti aamupäivästä, jotta saa valoisasta ajasta ilon irti.

Minä käyn aurinkoenergialla. Talvella jaksan lähteä juoksulenkille vain, jos saan seuraa. Salille vääntäytyminen sen sijaan tuntuu aivan suunnattomalta ponnistukselta. Tenniksestä tykkään niin paljon, että se kyllä menee kaamoksessakin, vaikka hauskempaahan sekin on kesällä ulkokentällä. Talvella parasta ovat kävelylenkit ja hiihtäminen, jos lunta on riittävästi.

Tämän päivän pikkupakkanen, aurinko, raitis ilma ja lenkki hyvässä seurassa tekivät kyllä hyvää. Sain punaiset posket eikä olokaan ole enää läheskään niin flunssainen.

Säätiedotus näyttää pariksi viikoksi mukavaa säätä, tosin sitä lunta ei ole tiedossa tänne Etelä-Suomeen. Aurinko sen sijaan saattaa pilkahdella. Menkää ihmiset keräämään aurinkoenergiaa!

Duhadedäisid derveisid,

Susanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pikkupakkanen.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Jää kesti.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Valoa kohti.

Sisäinen villapaita

Vietimme miehen kanssa pidennetyn viikonlopun Dublinissa ja sen lähiympäristössä. Dublin sopii mainiosti viikonloppukohteeksi, sillä ripeäjalkaiset kiertävät paikan tärkeimmät nähtävyydet päivässä, vähintään parissa. Sen jälkeen voikin suunnata lähiseudulle, sillä tunnin ajomatkan päässä kaupungista on paljon nähtävää.

Tämä oli minulle toinen Dublinin reissu, joten osa nähtävyyksistä oli tullut nähtyä. Mies on puolestaan reissanut Irlannissa työn puolesta, joten hänellä nähtävyydet ovat jääneet lentokenttään ja neukkareihin. Mutta se hyöty hänen reissustaan oli, että hän on ajanut aiemminkin autoa vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Liikenneympyrän kiertäminen väärään suuntaan on niin väärin!

Ja meidän molempien reissuista oli se hyöty, että osasimme varautua sään suhteen.  Mitä siitä nyt voi sanoa: Irlannissa on kaikenlaista säätä, kaikenlaista säätä yhden tunnin aikana. Enimmäkseen tarkeni ilman sormikkaita. Paikalliset vetävät ilmeisesti sitä sisäistä villapaitaa vähän enemmänkin, sillä osa tallusteli collegepaidoissa ja muutama hurja sortseissa.

Noh, jos sään unohtaa, niin Irlantihan on vallan hurmaava matkailukohde. Irlantilaiset ovat rentoa porukkaa, niinpä siellä on rentoa lomailla.

Vinkkinä Irlantiin menijöille: kannattaa perinteisten hotellien lisäksi katsella kartanotyyppisiä majoituksia. Me yövyimme ensin kaksi yötä Dublinin keskustassa ja sen jälkeen Killashee House -nimisessä mestassa, joka oli puitteiltaan kuin Downton Abbey. Näin sesongin ulkopuolella hintakin oli edullinen ja aamiaisella olimme kuin lordi ja lady konsanaan, sillä olimme valtavan ruokasalin ainoat asiakkaat, vain palveluskunta hääri apunamme.

Irlantiin täytyy ehdottomasti vielä palata, etenkin länsirannikko kiinnostaa. Ja kenties patikointi. Täytyy selvitellä siis, mikä olisi paras mahdollinen kuukausi ulkoilmaelämään siellä, tai Irlannin tapauksessa, milloin on se paras mahdollinen viikko… tai tunti.

Ohessa tärpit:

Dublin:
Trinity College, erityisesti sen kirjasto ja Book of Kells
Viskimuseo (tykkään enemmän savuisista skottiviskeistä, mutta tarina oli hyvä ja sisäänpääsyyn sisältyvät maistiaiset lämmittivät)
Guinness Storehouse -vierailu, oli ruuhkainen, mutta tämän tuoreemmaksi ei Guinness muutu. Itse join elämäni ekan Guinnessin ja tilasin seuraavana päivänä toisen.

Noin tunnin ajamatkan sisällä:
Powerscourtin kartano (näin jo edellisellä kerralla) on upea. Nyt kävimme ihmettelemässä Powerscourtin vesiputousta.
Glendalough – patikointireittejä ja keskiaikaisen luostarin rauniot. Glendaloughista voi ajaa vuorten yli huikeita maisemia katsellen, jos vaan pää kestää kapeaakin kapeammilla teillä…
Kildare outlet mall
Trimin linna, täällä on kuvattu Braveheartiakin
Howth, Dublinin kyljessä sijaitseva viehättävä kalastajakylä ja kuuluisien asuinpaikka. Tänne kannattaa mennä syömään, jos pitää merenelävistä.

Maa, jossa on punapäitä ja villapaitoja ei voi olla ikävä!

Susanna

 

 

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑