Kauneusvinkkien ykkönen

Minun aamumeikkaamiseni kestää arkisin viitisen minuuttia (viikonloppuisin 0-5). Hiuksia en laita, korkeintaan sipaisen vähän vahaa latvoihin, jotta raskas kuntaloni ei näytä lehmän nuolemalta. Ihailen ihmisiä, joiden kasvot ovat aina tyylikkäästi, luonnollisesti, mutta tavallaan kuitenkin näyttävästi meikatut.

Koska en ikimaailmassa jaksaisi itse sellaista, mulla on vain yksi vaihtoehto: hymyillä.

En ole vielä tavannut ihmistä, joka näyttäisi vakavana kauniimmalta kuin hymyilevänä. Hymy sulattaa. Se tarttuu.

Ehei, hymyileminen ei tarvitse täydellistä huulimeikkiä, ei täydellisiä huulia eikä täydellistä hammaskalustoa. Mua kiusattiin lapsena viivahuuleksi ja alahampaat ovat iloisesti vinksin vonksin. Hymyilen silti, sillä en vain voi sille mitään. ”Elämä on hymyilemisen arvoinen” taitaa sanoa jokin hammasklinikkakin. Eikun se olikin näkemisen arvoinen ja optikkoliikkeen mainos, aivan sama.

Hassua, että muotikuvissa juuri kukaan ei hymyile. Selasin kerran piruuttani muutamat lehdet läpi ja varmaankin sadasta eri kuvasta kahdessa malli hymyili, Minusta juuri ne naiset olivat kauneimpia.

Kenelle niitä vakavia ranteet auki -kuvia otetaan? Miksi?

Hymyillään!

IMG_5044.jpg
Skappel on valmis!

Insinöörin avovaimon neule

Mä olen nyt aivan trendien aallonharjalla, kun olen hurahtanut nähin kalastajan vaimon blogissaan suomalaisillekin tutuksi tekemiin skappel-neuleisiin. Trendihän meni nimittäin pari vuotta sitten, mutta se näyttää tehneen comebackin. Ei valitettavasti minun ansiostani, vaan sen vuoksi, että Kalastajan vaimon kirja ilmestyi taannoin ja siinä on blogissa jo aiemmin julkaistu ohje.

Tein loppukesästä ekan skappelini, mutta tein sen kanssa aloittelijamaisen virheen: vaihdon ohjeen langan toiseen, enkä tehnyt mallitilkkua. Neuleesta tuli xs-kokoinen. Jos jollekin on kuvieni perusteella jäänyt epäselväksi, niin en ole xs. Tyhmyydestä sakotetaan. Kyllä mä saan sen neuleen päälleni kiskottua, mutta ei siitä kyllä tainnut mikään suosikki tulla. Voi olla, että lahjoitan sen jollekin pikkuiselle ystävälleni.

Eipä hätää, ostin uudet langat ja sinnikkäästi saman ohjeen kimppuun. Sisulla vaan eteenpäin, minähän kyllä tämän ehkä maailman helpoimman neuleen saan onnistumaan – on sitä sen sijaan tuhat kertaa vaikeampiakin projekteja tehty!

Pitäkää peukkuja, minä pidän puikkoja!

Susanna

Meikkileikki

Mä olen vähän heikkona meikkeihin. Asia on sikäli yllättävä, että useimmat eivät huomaa sitä mun naamastani. Mulla on kyllä perusarkena ripsiväriä ja kajalia, joskus jopa luomiväriä. Huuliin sipaisen lähinnä huulikiiltoa, joka sitten haihtuu päivän mittaan, sillä en oikeastaan ikinä muista lisäillä mitään.

Haluaisin olla punahuuli. Mutta minulle käy yleensä aina niin, että aamulla laitan huulet punaisiksi, enkä sitten päivän aikana tee niille mitään. Jo aamupäivästä minulla on siis jäljellä vain rajauskynän rinkula huulten ympärillä. Se on tietysti vähän kuin värityskirjan kuva: jokainen voi kuvitella viivojen sisäpuolelle sitten haluamansa värin.

Minusta meikkien ostaminen on lähes yhtä ihanaa kuin lankojen ostaminen. Niitä on ihana katsella ja ihastella värejä. Mutta kun ne ovat kylppärin kaapissa käyttämättöminä, ne lähinnä ahdistavat.

Olen aiemminkin puhut KonMari-projektistani ja se on ehkä iskenyt rankimmin nimenomaan kosmetiikkaani. Kosteusvoiteita, sampoo-pulloja ja vastaavia minulla ei ole koskaan ole ollut liikaa. Yksi purkki käytössä ja kun se hupenee, ostan uuden. Mutta ne meikit… Montako huulipunaa tarvitsee nainen, joka ei siis juuri huulimeikkiä käytä? Villejä veikkauksia? Voin ehkä paljastaa totuuden joskus.

Konmaritin siis meikeistäni kaikki, jotka:
– eivät sävyiltään sitten sopineetkaan minulle (shokkipinkki)
– tuoksuivat pahalta
– rapisivat naamalta tai kertyivät juonteiksi päivän mittaan
– maistuvat pahalta

Huulipunista säilytin viisi sellaista perussävyä, joille on aina käyttöä. Maritin räikeät, sillä en niitä sitten kuitenkaan ole tullut käyttäneeksi, vaikka ne huippumallien yllä kiiltävissä kosmetiikkamainoksissa näyttävätkin hyviltä. Vaikka rakastan peruspunaista, säästin peruspunaisista huulipunista sen kaikkein parhaimman. Huulikiiltoja säästin kuusi, yksi niistä on tosin kohta loppu, enkä aio ostaa uutta tilalle.

Luomivärien suhteen olin myös tiukkana, jäljelle jäi kaksi Diorin luomivärisettiä: neutraaleja sävyjä sisältävä ja vähän kirkkaampia sävyjä sisältävä. Näin tarkemmin ajateltuna olen käyttänyt vain sitä neutraalia settiä. Että pärjäisin kyllä yhdelläkin.

Samanlaisen karsinnan tein kynsilakkojen ja meikkikynien kanssa.

Ostin kaappiin puuterin, sillä siitä on hyötyä huulipunaprojektissani. Nyt kun kaapissa ei ole tsiljoonaa eri vaihtoehtoa, olen nimittäin huomannut meikkaavani aiempaa huolellisemmin, myös ne huulet. Ja puuteri auttaa kiinnittämään sen huulipunani paremmin. Niin, etten näytä värityskirjan kuvalta enää. Ainakaan niin paljon.

Muisk, muisk!

Penaalin terävin kynä

Kesän matkat ovat nyt takana, joten julistan syksyn alkaneeksi. Minulle se tarkoittaa sitä, että sallin vaatekaappiini muutamia mustia vaatteita. Niistä yksi on Malou C:stä hankkimani kynähame, jonka hankkimisesta bloggasinkin jo aiemmin. Uusi lisä vaatekaappiini siis.

Kynähamehan on klassikko, naisellinen vaate, joka minusta siis sopii naiselliselle vartalolle. Mutta sopii se myös minulle, kunhan sen asustaa oikein.

Tässä muutama vaihtoehtoinen asu.
Nahkatakkinen tyttö
Musta hame yhdistetään mustaan nahkatakkiin. Tiedän, musta ei ole varsinaisesti minun värini, joten takin alla pidetään sitten jotain vaaleampaa tai värikkäämpää. Esimerkiksi tätä marjapuuronväristä silkkipaitaa. Mustat sukkikset ja mustat oxford-tyyliset kävelykengät. Tämä asu päällä voin mennä sekä töihin että kavereiden kanssa kaupungille.

Klasaria ja kasaria
Hame yhdistetään valkoiseen silkkipaitaan. Koska kynähameen jujuna on näyttää vyötärö, paita tungetaan vyötärön sisäpuolelle. Vähän niin kuin nuoruudessa tungettiin collepaidan helma farkkuihin. Mutta tämä on paljon tyylikkäämpää, onhan? Mustat sukkikset ja kiiltonahkakorkkarit. Tämä asu päällä voisi mennä vaikka juhliin.

Katse sääriin
Musta hame ja musta paita, mutta värikkäät sukkikset. Tykkään värikkäistä sukkiksista, sillä talviaikaan vaatteet tuppaavat olemaan turhan synkkiä ja tummia. Sukkahousuillla saa sopivasti väriä.

Kynäilijän vinkit
Muotojen pitää uskaltaa antaa näkyä. Jos ujostuttaa, kiskaise päälle pitkä neuletakki, mutta solmi se vaikka vyöllä kiinni, jotta vyötärö erottuu.

Jos et satu olemaan pitkäsäärinen hankisääski vaan olet tällainen persjalkainen kuin minäkin, niin käytä kynähameen kanssa aina korkokenkiä. Ihan aina.

Kynäillen.

Maanantai-zen

Maanantai on kiva päivä. Maanantaista viikko alkaa, joten kaikki on vielä mahdollista. Maanantai on arkisen hyvän elämän lähtölaukas ja minä rakastan arkista hyvää elämää.

Ihan aina ei näin sentään ole ollut. Ikä on tuonut mukanaan viisautta tehdä ratkaisuja, joiden ansiosta sunnuntaisin ei ahdista ja maanantaisin suorastaan naurattaa. Jaan nyt keski-ikäisen naisen elämänviisautta, jotta teidänkin maanantainne voisi olla jos ei viikon paras päivä, niin ainakin yhtä hyvä päivä muiden arkipäivien joukossa.

Minulla on jo vuosien ajan ollut maanantai-iltaisin harrastus tai ohjelma, joka tekee maanantaista erityisen kivan. Viime vuodet meillä on käynyt kummikoira hoidossa aina maanantai-iltaisin. Se on mukava pikkurutiini. Koiran kanssa käymme lenkillä, emme enää juokse, sillä hänellä ikä jo painaa. Mutta haukkaamme happea kuitenkin molemmat. Yleensä mies lähtee mukaan, joten maanantaisin on myös mukavaa parisuhdeaikaa. Viikon ohjelma ja aatokset on samalla kiva käydä läpi.

Sanokaa mitä sanotte, mutta minä luen useimmiten sähköposteja viikonloppuisinkin. Sen ansiosta minulla ei ole sunnuntaisin tai maanantaiaamuisin epämääräistä pelkoa siitä, mitä töissä on vastassa. En käytä viikonloppuisin sähköpostien vastaamiseen aikaa, ellei ole aivan pakko, enkä vilkuile niitä pitkin viikonloppua vaan yleensä joko lauantai- tai sunnuntaiaamupäivänä, jolloin ehdin tarvitatessa suurimmat tulipalot sammuttaa vaikka saman tien. Enkä missään tapauksessa lue meilejä sunnuntai-iltana, sillä siinä vaiheessa niille ei kuitenkaan ehdi enää tehdä mitään ennen aamua.

Meillä on työpaikalla maanantaiaamuisin aamiaista tarjolla. Se tekee maanantaista erityisen kivan. Jos teillä on maanantaisin työpaikalla viikkopalaveri, niin ehdottakaa pomolle aamiaisen järjestämistä sen kylkeen. Pieni juttu, mutta helpottaa tuskaisen kiireisiä maanantaiaamuja.

Valmistelen viikon etukäteen: käyn läpi, mitä menoja perheellä on ja kuka hoitaa mitäkin roudauksia ja hommia. Usein käymme kaupassa jo sunnuntaina. Jaamme muutenkin arkihommia pitkin viikkoa (itse inhosin lapsena perjantaita, sillä se oli siivouspäivä, niinpä meillä siivotaan torstaisin). Kun hommia jakaa pitkin viikkoa, mikään arkipäivä ei tunnu raskaalta.

Sunnuntaiahdistusta ei ole, kun tykkää työstään ja arkiohjelmastaan. Jos sunnuntai-iltapäivisin hiipii epämääräinen ahdistus, niin mieti, onko työssäsi tai arjessasi jotain, mitä erityisesti ahdistaa ja saa maanantait tuntumaan ikävältä? Pyri tekemään sellaisia valintoja, että näitä asioita olisi mahdollisimman vähän. Jos et voi vaikuttaa työkiireisiisi, niin harrastuskiireisiisi voit. Harrastukset ovat olemassa sitä varten, että ne tuottaisivat iloa. Jos jumppaan meno ahdistaa, älä mene jumppaan, mene vaikka kävelylle.

Ja lopuksi. Muuta asennettasi. Maanantai on vain päivä. Se on 1/7:aa viikosta. Miksi käyttää pahimmassa tapauksessa kahden päivän energiat (sunnuntain ja maanantain) siihen, että inhoaa maanantaita?

Mukavaa alkua uuteen viikkoon!

Susanna

Ihan perus

Osallistuin viikolla tilaisuuteen, jonka aiheena oli peruspuvuston rakentaminen. Konmarituksen hengessä uskon, että vähemmästä voisi saada enemmän irti. Kapselivaatekaapin rakentaminen onkin ollut mielessä, vaikken ole 333-ajatteluun erityisesti ihastutkaan.

Laskin taannoin, että vaatekaapissani oli 54 vaatetta, se kattoi koko vuoden käyttövaatteeni. Alusvaatteita, yövaatteita, harrastusvaatteita, kenkiä ja asusteita en laskenut, mutta ulkotakkeja myöten laskin kaikki ne vaatteet, joissa voisin lähteä töihin tai kaupungille. Vaikka 54 ei ole kovin paljon, niin silti käytän vaatteistani useimmiten samoja suosikkeja.

Enkä kuulemma ole ainoa. Peruspuvuston rakentamiseen perehtynyt norjalainen Jorunn Hernes kertoi, että valtaosa naisista käyttää vain 20 prosenttia vaatteistaan säännöllisesti. Minun tapauksessani se siis tarkoittaa, että useimmiten kiskon päälleni samat kymmenen suosikkivaatettani, jos ne suinkin ovat vain puhtaita. Miksi ihmeessä vaatteita on silti paljon enemmän?

Siksi, että vaatteiden yhdisteleminen on lähes korkeakoulukoulutusta vaativa homma. Värien pitää mätsätä, muotojen pitää natsata ja niiden pitää olla tyyliltään yhteensopivia. Koska osa naisista (en minä) nauttii myös shoppailusta ja koska vaatteiden muuttaminen yksittäisistä kappaleista kokonaisuuksiksi on niin hankalaa, me päädymme täyt-

tämään vaatekaappimme ylimääräisellä. Ja silti ahdistumme, kun ei ole mitään päälle pantavaa.

Tässä yhdet ohjeet siihen, miten rakentaa oma peruspuvusto. Tämä menetelmä on ns. 4 x 4 -menetelmä, jonka idean sain Jorunnilta. Menetelmässä vaatekaappisi runko muodostuu 16 vaatteesta. Netti on varmasti pullollaan erillaisia tapoja koostaa puvusto, joten tämä ei ole ainoa ”oikea”. Lopussa myös enemmän myös omia huomioitani menetelmän toteuttamisesta.

4×4
1. Värianalyysistä on hommassa iso ilo, sillä väripalettisi kaikki vaatteet sopivat automaattisesti väreiltään yhteen. Jos et ole käynyt värianalyysissä, mieti, sopivatko sinulle kylmät sävyt vai lämpimät sävyt. Rakenna vaatekaappisi niiden varaan.
2. Valitse kaksi ns. neutraalia väriä: yksi tumma ja yksi vaalea. Nämä värit muodostavat peruspuvustosi selkärangan.
3. Tyhjennä vaatekaappisi.
4. Laita vaatekaappiisi kaksi tummaa neutraalia alaosaa (housuja tai hameita, sen mukaan kumpia tykkäät pitää).
5. Laita vaatekaappiisi kaksi vaaleaa (tai vaaleahkoa) neutraalia alaosaa.
6. Laita vaatekaappiisi kaksi neutraalia tummaa yläosaa. Jos siis valitsit mustat alaosat, valitse nyt mustat yläosat.
7. Laita vaatekaappisi kaksi neutraalia vaaleaa yläosaa, valitse jälleen sama väri kuin alaosiinkin.
8. Ta-daa, puvustosi kivijalka on valmis. Sinulla on neljä alaosaa ja neljä yläosaa, joita voit yhdistellä keskenään.
9. Laita vaatekaappiisi neljä yläosaa, jotka voivat olla raidallisia tai kuviollisia ja joissa on neutraaleja väriäsi. Tätä voi minusta soveltaa siten, että yläosissa voi olla muitakin värejä, kunhan niissä on jompaa kumpaa neutraalia väriäsi.
10. Valitse vielä neljä yläosaa tehosteväriksi kaappiisi. Jos se on hot pink, niin go for it!

Ja näin sinulla on kasassa 16 vaatteen peruspuvusto, jonka osia on helppo yhdistellä. Kun lisäät vaatekaappiisi vielä asusteet (niissä voit revitellä), on homma valmis.

Omia huomioitani syksy/talvi-peruspuvuston rakentamisesta:

– Neutraalien värien valitseminen on todella vaikeaa. Itse olen värianalyysin mukaisesti vaalea kesä, jonka värikartassa neutraaleja ei juuri ole. Ellei karibianlomavärikarttaa lasketa neutraaliksi? Etenkin tumman neutraalin valitseminen oli ihan tuskaa, kun musta (ja muutkin tummat) ovat meikäläiselle todella huonoja. Päädyin soveltamaan: kaapissani on nyt mustaa, käytännöllisyyssyistä. Kunhan ehdin, hankin jotain tummahkon harmaata.
– Vaalean neutraalin valitseminen oli hitusen helpompaa, valkoinen oli ykkösvalinta. Lisäksi olen mieltynyt kamelinruskeaan, joten sekin sai jäädä. Eli kaapistoni neutraalit eivät suinkaan muodostu kahdesta väristä vaan neljästä: musta, harmaa, kameli ja valkoinen. Sen verran vilkuilin kesävaatteitanikin, että kesällä mustan korvaa varmasti sininen.
– Jorunn korosti, että moni hankkii vaatekaappiinsa vaatteita ”tältä haluaisin näyttää” -periaatteella, mutta päätyy silti käyttämään syystä tai toisesta aivan jotain muuta. Koska kapselissa vaatemäärä on pieni, sinne kannattaa valita vain vaatteita, jotka mielellään kiskoo ylleen.
– Moni nainen ajattelee, että vaatekaapissa pitää olla mekko tai pari, ja jakkuhan nyt täytyy olla jokaisella uskottavalla bisnesnaisella. Jos et pidä mekkoja, älä valitse niitä kapseliisi. Jos et pidä jakkuja, sellaista ei tarvitse edes omistaa.
– Jos sinun täytyy tehdä hankintoja saadaksesi kapseli toimimaan, niin satsaa neutraaleihin. Ne ovat vaatekaappisi ydin luultavasti vuosia. Tehostevärivaatteisiin todennäköisesti kyllästyt nopeammin, joten ne voivat olla edullisempia (tosin laatuakin saa edullisesti esimerkiksi second handinä)

Omassa kaapissani on nyt enemmän vaatteita kuin 16, en kertakaikkiaan saa toimivaa värikombinaatiota muuten aikaiseksi. Lisäksi on tyhmää laittaa mieluisia käyttövaatteita varastoon vain siksi, että kapseliin kuuluu 16. Tämä ei siis ole mikään kultti, käytä järkeäsi, ja voit hyvin soveltaa. Itselläni tehostevärejäkin on kaksi: punaista ja sinistä.

Omasta vaatekaapistani löytyy nyt:
5 housut
2 hametta
2 pitkää neuletakkia
19 paitaa
1 liivi

Ihan 16:een en siis kyennyt. 29 vaatetta on kuitenkin minusta melko hyvä saavutus ekalla kapseloinnilla. Näillä mennään nyt sitten kevättalveen asti.

Kesävaatteet laitoin laatikoihin ja nostin varastoon. Käyn niiden kanssa saman prosessin sitten, kun alkaa taas kevättää. Sitä odotellessa!

Susanna

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑